Miten saa synnit anteeksi

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja mies » 17 Syys 2013, 08:29

Palatakseni vielä kerran asiaan, oikeastaan hätkähdin, kun luin erästä Lutherin teosta, jossa luki ohimennen kutakuinkin näin: "Jobin talossakin oli Saatana Jumalan poikien lisäksi".

Elihu henkilönä on yleismaailmallisesti otettuna saanut kritiikkiä siitä, koska häntä ei esipuheessa (kirjan alussa) mainita laisinkaan. Jotkut näet ajattelevat, että Elihu on lisätty kirjaan myöhemmin, ja ei sinne edes kuulu. Kuitenkaan mielestäni ei toki tuollaista huolta tarvitse kenenkään kantaa, eikä kukaan teistä niin varmaankaan edes tee.

Mutta tässä lienee eräänlainen kulminaatiopiste erilaisille tulkinnoille: nimittäin jotkut aikoinaan varmaan tulkitsivat, että tuo Saatana oli itse asiassa Elihu. Näin voidaan melkein suoraan lukea eräästä apokryfikirjasta. Asia olisi täten ratkaistu: nythän Elihu olisi ollut myös esipuheessa, tosin eri nimellään.

Tiedämme myös, että Luther raamattua lukiessaan ja tutkiessaan, luki kaiken mahdollisen materiaalin ja selitykset aiheeseen liittyen. Harvassa paikassa hän oli täysin yksin liikkeellä: ennemmin ehkä kirkasti ennen uskoneiden näkemyksiä terveemmiksi, jos niissä oli hämärää.

Job.32:2:ssa ja Job.32:6:ssa Elihu virallisesti esitellään kaksi kertaa. Tätä jotkut ovat ihmettelleet ja kritisoineet. Toki emme kritisoijia lähde sillensä seuraamaan, niinkuin ette lähdekään, mutta he ovat erinomaisia osoittaessaan epäkaavamaisuutta, oli se sitten nooan arkin eläimistä tai muusta asiasta toistoa: yhtään turhaa lausetta ei raamatussa ole, ja Lutherkin sanoo nooan arkin eläimistä, että niissä joku juju piilee, että ne niin usein kertomuksessa kerrottiin.

Mutta se, että on kirjoitettu: (joissakin eng. raamatuissa taisi olla identtiset esitykset, vrt. 1992 suomen käännös alla)
"Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista."
"Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika"
saattaa tarkoittaa, että on erityisen tärkeää huomata, että Elihu oli Ramin suvusta, Barakelin oika ja kotoisin Busista. Kuitenkaan tuosta suvusta ei hirveästi ole kirjoitettu, jotkut ovat kirjoittaneet, että Ramin suku oli Aabrahamin sukua.

Jotkut ovat taasen kirjoittaneet, että Elihu olisi kuva Eliasta, Kristuksen edelläkävijästä.

Mutta voiko olla, että Elihu oli lihansa puolesta Saatanasta, mutta henkensä puolesta Kristuksesta, ja näinollen oli kaksiosainen ihminen kuten kaikki uskovat ovat: elämme perisynnin alla, mutta olemme Henkemme puolesta pelastetut? Ja ehkä tämän(kin) takia Elihu oli kahteen kertaan esitetty: lihansa puolesta suuttuva Elihu (Job.32:2), mutta uskon kautta lunastettu, joka Pyhän Henkensä kautta (Job.32:6 -> ) kertoi Jobille sanottavaansa? Jokainen uskovakin ihminen on näet syntinen ja taipuvainen syntiin, eikä meidän tule syntielämää kannustaa tai sitä puolustaa sen valossa, että jos joku edesmennyt uskovainen on niin toiminut. Yhtälailla, jos näemme jonkun herjaavan vaikka netissä uskovaisia, saatamme suuttua heille, ja näin tuoda esille omaa lihallista heikkouttamme ja näin tuoda mielipahaa, eli rikkoa lähimmäisiämme vastaan? Elihun ei tarvinut nuiden kolmen muun lailla tehdä parannusta, kuin Job.42:7:ssä on kirjoitettu: voikin olla, että Elihu vihaansa ja suuttumistansa hillitsi niin, ettei ollut sillä lähimmäisiään rikkomassa, vaan teki viisaasti, ja puhui vasta kun suuttuminen oli laantunut.

Näinollen kirjan esipuheen Saatana ja Jumala vaikuttivat Elihussa, kuin vaikuttavat jokaisessa uskovassa, mutta kaksiosaisena olemmekin lunastetut, emme lihamme vaan Henkemme puolesta. Kuitenkin se Henki joka meissä vaikuttaa lopulta vie sinne kunniaan ja se jopa vaikuttaa niin, että aivan sieltä hengellisen haudan reunaltakin toisinaan saamme lähimmäisiämme olla nostamassa evankeliumin voimalla, ja itsekin saamme apua, ettemme siihen hautaan vajoaisi.

Ei siis tulisi puolustella syntiä, muttei tulisi kieltää uskoviakaan heidän ehkä harmittomilta näyttävien tekojensa tähden?
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja Jani_S » 17 Syys 2013, 11:26

jupis kirjoitti:Tuosta vihastumisesta tuli mieleeni: Muistaakseni yksi ylipappi Eelin synneistä oli se, ettei hän katsonut vihaisesti poikiensa päälle, vaikka näki näiden toimivan sopimattomasti papin tehtävissään.

Eeli oli hempeä samoin kuin aikamme yleinen kristillisyys on. Syntimenosta ei nuhdella, vaan kaikkien katsotaan olevan armon alla riippumatta siitä, mitkä ovat hänen henkensä hedelmät.

Lakia ei saarnata tuntojen herätykseksi ja tekemään armolle sijaa kovettuneissa sydämissä. Sen sijaan synnin ihmisiä tuuditetaan vain syvempään huolettomuuden uneen vakuuttelemalla Jumalan armon olevan heidän turvanaan aina ja kaikkialla. Silloin on Jumalan sana tullut halvaksi, kuten 1. Sam. 3:1 kertoo Eelin ajasta: "...ja Herran sana oli kallis siihen aikaan, ja ei ollut ilmoituksia." Kallis tarkoittaa tässä yhteydessä vaikeasti saatavaa ja harvinaista.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja mies » 13 Loka 2013, 20:14

Martti Luther: 1.Moos 42:22-24, s. 133 kirjoitti:Markus kirjoittaa, että Kristus on luonut katseensa fariseuksiin
vihoissaan ja hämmentyneenä heidän sydämensä sokeuden johdosta
siitä syystä, että heistä oli kiistanalaista, onko lupa sapattina
parantaa. Mutta kuinka Kristus voi vihastua tai olla murheissaan,
kun hänessä ei ole syntiä? Mistä syystä Evankeliuminkirjoittaja
sanoo hänessä olleen mielipahaa, murhetta, paheksumista ja vihaa?
Viha, jos siihen liittyy maltti ja se on oikeassa ja lain sallimassa
käytössä, on luonnonmukainen tunne, jonka Jumala on pannut ihmisen
luontoon, samoin kuin rakkaus ja kiintymys aviopuolisoon alusta
alkaen on luotu muiden luonnonmukaisten viettymysten kanssa. Mutta
kun perisynti on turmellut nämä tunteet, niitä on jatkuvasti oikaistava.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron