VL-FOORUMI

Tänään SRK antoi lehdistötiedotteen sisäiseen selvitykseen perustuen.

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/srk-m ... ssa/895269

Minusta oli aika yllättävänkin suoraselkäinen ote tuossa. Jotenkin oli tottunut enemmän selittelevämpään ulostuloon. Mutta, hyvä näin, ehkä tämä on uuden ajan alku.

Omana mielipiteenäni sanoisin, että vielä kun johtokunta oma-aloitteisesti luopuisi tehtävistään ja tilalle valittaisiin täysin uudet henkilöt, niin tästä voitaisiin päästä paremmin yli.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa ... -arvokasta

On arvokasta, että SRK on ottanut tämän askeleen.

Murheelliseksi kyllä vetää . Ei ois kyllä uskonu että niin paljon tapauksia. Ja että puhuvaisiakin. Varmaan raskasta teillekkin.

Siansaparo kirjoitti:Murheelliseksi kyllä vetää . Ei ois kyllä uskonu että niin paljon tapauksia. Ja että puhuvaisiakin. Varmaan raskasta teillekkin.

Mutta ei ilmiö ole uusi eikä outo, saman kaltaisia on ollut kaikkina aikoina, sillä ketäpä vastaan Jumalan vastustaja rankemmin hyökkäisi, kuin sinne, missä tietää oikeaa, elävää evankeliumia saarnattavan. Luther siitä aikanaan kirjoitti, että kyllä se vastustaja taitaa, siis osaa, peittää Jumalan valtakunnan pahennuksilla ja eriseuroilla. Myös reilu 110 vuotta sitten, kun uusiheräys teki tuloaan, ilmeni eräiden puhujien toiminnassa melkein vastaavaa, ja he, jotka eivät nöyrtyneet sydämen parannukseen, joko menivät julkisesti maailmaan tai syntyneeseen eriseuraan. Tietääpä Raamattukin kertoa sellaisista ja sellaisten kohtalosta.

1. Kor. 11:19
Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.

Gal. 5:20
Epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura,

Tit. 3:10
Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,

Jaak. 3:17
Mutta se viisaus, joka ylhäältä on, se on ensisti tosin puhdas, sitte rauhallinen, siviä, uskova, täynnä laupiutta ja hyviä hedelmiä, eriseuratoin ja ulkokullatoin.

2. Piet. 2:1
Niin oli myös vääriä prophetaita kansan seassa, niinkuin teidänkin sekaanne vääriä opettajia tulee, jotka vahingolliset eriseurat tuovat ja kieltävät sen Herran, joka heidät ostanut on, saattain itsellensä nopian kadotuksen,

Juud. 1:19
Nämät ovat ne, jotka eriseurat tekevät, lihalliset, joilla ei henkeä ole.


Lopuksi tähän viestiin toteamus, että mikäli joukossa on tosiaan toimivia puhujia, he ovat harrastaneet syntiään salassa, ja jos paikallisessa seurakunnassa olisi ollut yleinen tieto tilanteesta, ei sellaista olisi koskaan puhujan paikalle asetettukaan. Samoin, jos lankeemus olisi paljastunut myöhemmin, tehtävästä olisi mahdollisimman pian vapautettu ilman suurta, ulkopuolisille kohdistettua meteliä. Ellei paikallinen seurakunta olisi niin menetellyt, se olisi syyllistynyt vakavaan laiminlyöntiin. Kuitenkin saattaa joku jatkaa puhujankin tehtävässä niin kauan, kuin opetus pysyy ulkoisesti raittiina, eikä salattu lankeemus muutenkaan paljastu. Mutta kun se paljastuu tavalla tai toisella, ei sellaista voi seurakunnan opettajan tehtävässä pitää, ei sittenkään, vaikka synti syntinä voidaan antaa, ja Kristuksen käskyn mukaisesti tuleekin antaa katuvalle anteeksi. Ja vaikka synnit annetaan anteeksi, on ainakin kohtuullisen kauan seurattu, kantaako parannus oikeaa hedelmää.

Mitä muuten Siansaparon kommenttiin tulee, paljastunut synti ja uskosta synnin vuoksi luopuminen on aina raskas murhe kaikille meille, mutta erityisen suuri murhe se on langenneen läheisille, perheen jäsenille, sukulaisille ja ystäville. Toivottavasti se nousee langenneille itselleenkin niin suureksi murheeksi, että he tuntevat tarvetta todelliseen sydämen parannukseen, ja toivottavasti Jumala, ainoa todellinen sielujen tuntija, antaa.

Kirjoitin aiheesta enemmän Murheen aikana alueelle, josta voivat lukea vain kirjautuneet käyttäjämme.

Surullista on, niin uhrien kuin Jumalan valtakunnankin kannalta. Uhrit ovat kärsineet ja Jumalan valtakunta tervaantunut tavalla, joka koettelee monien sydämen kristittyjen uskoa. Sielunvihollinen on onnistunut monissa tavoitteissaan. Omakin usko tuntuu asiaa ajatellessa heikolta. Kuitenkin Raamatun mukaan Jumalan valtakunnan tuntomerkkeihin kuuluu, että valtakunnan verkot kokoavat kahdenlaisia kaloja. Kun verkot nostetaan, vain osa kaloista on terveitä. Osa on mädäntyneitä. Siksi on Raamatun mukaista, että Jumalan valtakunnan verkoissa voi olla jopa pedofiliaa ja muita pimeyden ilmiöitä.

Sen johtopäätöksen tuosta voinee vetää, että rippisalaisuusopetusta pitäisi muotoilla jotenkin niin, että väärinkäyttömahdollisuudet tukittaisiin. Rippisalaisuuden tarkoitushan on helpottaa synnin tunnustamista eikä mahdollistaa rikoksien&syntien jatkamista. On valitettavaa, että pedofiilien toiminta on tahrinut myös tätä kristittyjen kallisarvoista armoetua. Pedofiili toki löytää aina keinoja vaientaa uhrin (esim. hukuttamisella uhkailu uhrin päätä veden alla pitäen, kuten luin eräässä tapauksessa tapahtuneen). Olisi silti hyvä, jos hän ei voisi vaientamisessa väärinkäyttää rippisalaisuutta.

Kun rippisalaisuudesta alettiin keskustella pedofilian yhteydessä, luulin sillä tarkoitettavan tilanteita, joissa pedofiili ripittäytyy kolmannelle osapuolelle. Sittemmin selvisi, että kolmansia osapuolia ei ole ainakaan yleensä ollut rippi-isinä tai -äiteinä. Tavallisesti pedofiilit ovat pyytäneet uhreilta anteeksi ja vedonneet sen jälkeen, ettei armon mereen upotettua saa kaivella esiin tai kertoa muille, muuten tulee synti itselle.

Pitäisi kyetä erottamaan todellinen tunnon puhdistaminen tilanteista, joissa rippisalaisuutta pyritään käyttämään
a) vaientamaan uhri tai muu synnistä tietoinen ja
b) jotta vältyttäisiin rikokselle säädetystä tuomiosta.
Rippisalaisuutta rikollisiin tarkoituksiinsa hyödyntävät eivät ole uskovaisia, vaikka heillä uskovaisen nimi olisi. Jeesus on todennut, että hedelmistään puu tunnetaan. (Toki pedofiilikin voi tehdä parannuksen, mutta uhrin vaientamistarkoituksessa tehty anteeksipyyntö ei ole mikään totinen parannus.)

Tällä hetkellä ilmi tulleiden hyväksikäyttötapausten määrä on kaksinkertainen verrattuna siihen, mitä olen aiemmin kuullut. Mitä suuremmaksi hyväksikäyttäjien määrä nousee, sitä suurempi tilastollinen merkitys asialla on. Jotkut ihmiset suhtautuvat tilastoanalyyseihin aina kielteisesti, mutta asialla on merkitystä johtopäätösten kannalta. Miksi, sitä yritän nyt selittää. (Asiasta on keskusteltu Murheen aikana -osiossa jo yli vuoden, mutta osio on vain kirjautuneiden luettavissa.)

Ideaali olisi, että pedofiliaa ei yhteiskunnassa esiintyisi. Inhorealistinen lähtökohta kuitenkin on, että lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esiintyy yhteiskunnassa aina. Määrään pystyttäneen vaikuttamaan asenteilla, rangaistuksilla, valistuksella, hoidoilla ja valvonnalla.

Jos jossain ihmisryhmässä
1. pedofiliaa esiintyy muuta yhteiskuntaa enemmän, voidaan siitä tehdä johtopäätös, että ihmisryhmässä on jotain erityisiä pedofilian mahdollistavia tai pedofilialle altistavia tekijöitä.
2. pedofiliaa esiintyy muuta yhteiskuntaa vähemmän, voidaan siitä tehdä johtopäätös, että ihmisryhmässä on jotain erityisiä pedofiliaa ehkäiseviä tekijöitä.
3. pedofiliaa esiintyy yhtä paljon kuin muussa yhteiskunnassa, voidaan siitä tehdä johtopäätös, että ihmisryhmässä on pedofilian mahdollistavia, pedofilialle altistavia ja pedofiliaa ehkäiseviä tekijöitä suunnilleen saman verran kuin muussakin yhteiskunnassa.

Jokaisessa yllä mainituista tilanteista voidaan yrittää tunnistaa mahdollistavia, altistavia ja ehkäiseviä tekijöitä. Sitten voidaan pyrkiä kitkemään mahdollistavia ja altistavia tekijöitä pois ja vahvistamaan ehkäiseviä tekijöitä. Pedofilian määrällä on merkitystä sen kannalta, miten merkittäviä tuloksia voisi odottaa poiskitkemistyön tuottavan.

Jos ongelma on pieni, sen esilletuonnissa voi olla takana muita motiiveja. Tällainen muu motiivi voisi olla esim. halukkuus tervata jotain ihmisryhmää sen vuoksi, että ei pidä ihmisryhmän opetuksesta.

Jos ongelma on tosiasiallisestikin merkittävä suhteessa muuhun yhteiskuntaan, on todennäköistä, että ongelmalle olisi tehtävissä ainakin sen verran, että päästäisiin muun yhteiskunnan kanssa samalle tasolle.

EDIT. Lisäyksenä linkki SRK:n lehdistötiedotteeseen asiasta:

http://eva02.statkal.fi/plus/attach/201 ... iedote.pdf

On toimittu oikein, että tullaan ulos kaapista ongelmien kanssa.

Tässä keskustelussa ei olla vielä puhuttu siitä, että käytänteet VL johdossa ollut hukassa. Miksi asiasta on puhuttu kentällä? Tietääkseni on varoitettu ammatti-ihmisten taholta aikaisemmin. Sisäisen selvityksen jälkeen sanotaan että ei tiedetty kokonaistilannetta. Eli suomeksi sanottuna, peitelty/salattu ongelmaa ja kenties rikoksia. Mitä laki sanoo rikoksen peittelystä/salaamisesta?

Nyt johdon sanoessa että metsään mentiin ja homman on muututtava. Avoimuus on alkanut kunnolla. Vastuu kysymykset on myös selvitettävä johdon osalta. Vaikka se voi olla toisille vaikea asia, mutta mielestäni kokonaistilanteen kannalta on selvitettävä.

Onko oppi muuttunut?
SRK:n roolia pidetään isona oppikäsityksissä.
Rippisalaisuuden merkitys rikoksissa ja niiden käsittelyssä.

Miten pitäisi jatkaa tästä eteenpäin vaikka asia on raskas mutta samalla puhdistava.

Sidosvastuista vapaa tutkimusryhmä selvittämään liikkeen johdon toimet asian ympäriltä. Tarvittaessa johdon vaihtaminen. Voi olla toisten mielestä väärin ja tarpeetonta. Ajattelen kokonaisuutta rivi-VL näkökulmasta.

SRK voisi auttaa uhreja ammatti-ihmisten kanssa yhteistyössä.

Elämä jatkuu ja Jumalan sanaa saarnataan edelleen.

kuikuilija kirjoitti:On toimittu oikein, että tullaan ulos kaapista ongelmien kanssa.

Olen samaa mieltä, vaikka kaapista puhumista, tai kaapissa olemisesta syyttämistä minun on vaikea ymmärtää. Missä kaapissa ja miten kaapissa?

kuikuilija kirjoitti:Tässä keskustelussa ei olla vielä puhuttu siitä, että käytänteet VL johdossa ollut hukassa. Miksi asiasta on puhuttu kentällä? Tietääkseni on varoitettu ammatti-ihmisten taholta aikaisemmin. Sisäisen selvityksen jälkeen sanotaan että ei tiedetty kokonaistilannetta. Eli suomeksi sanottuna, peitelty/salattu ongelmaa ja kenties rikoksia. Mitä laki sanoo rikoksen peittelystä/salaamisesta?

Kuka on puhunut ja ketkä ovat peitelleet? Muista puhumisista en tiedä, mitä olen eri keskustelufoorumeilta tullut lukeneeksi, ja havaintoni mukaan keskustelua ovat vaatineet kiivaimmin he, jotka ovat moittineet koko kristillisyyttämme eräistä nelisenkymmentä vuotta sitten sattuneista kuivahenkisistä "hoidoista," ja jotka eivät ole uskoneet, että enimmät silloiset keskustelu- ja sielunhoitotilaisuudet olivat siunauksellisia. Ellei niitä keskusteluja olisi silloin käyty, tilanne olisi nyt varmasti paljon pahempi, kuin se nyt on. On ilmeistä, että silloin sattuneiden kuivien ylilyöntien, ja niistä nousseen kohun säikäyttämänä on moniaalla ollut arkuutta tarttua asioihin. Toisaalta on hyvä, että asia tällä tavoin tuli julkisuuteen. Jos se olisi mennyt toisin, olisi syytösmielisillä ollut erilaiset syytösten aiheet, olenpa sellaisia havainnutkin.

kuikuilija kirjoitti:Nyt johdon sanoessa että metsään mentiin ja homman on muututtava. Avoimuus on alkanut kunnolla. Vastuu kysymykset on myös selvitettävä johdon osalta. Vaikka se voi olla toisille vaikea asia, mutta mielestäni kokonaistilanteen kannalta on selvitettävä.

Niitä varmasti selvitetään, sen uskon. Jos vaihdoksia SRK.n johtokunnan jäsenissä tarvitaan, sellaisia tapahtuu kesä-Heinäkuun vaihteessa Lumijoella.

kuikuilija kirjoitti:
Onko oppi muuttunut?
SRK:n roolia pidetään isona oppikäsityksissä.
Rippisalaisuuden merkitys rikoksissa ja niiden käsittelyssä.

Esität kysymyksen opin muuttumisesta, onko se sinun mielestäsi muuttunut?
Havaintoni mukaan opetuksessa on kaikkina aikoina ollut esillä, ettei evankeliumi poista maallisen lain edellyttämiä rangaistuksia, vaan päinvastoin evankeliumi opettaa sellaiseen sovittamiseen niin maallisen lain, kuin rikoskumppaneiden, ja erityisesti rikoksesta kärsineiden suhteen. On tietysti mahdollista, että jossakin on sellainen opetus unohtunut, tai joutunut muuten pimentoon. Jos missä sellaista väärää opetusta on ollut, silloin siellä on opin korjaamiselle aihetta.

kuikuilija kirjoitti:Miten pitäisi jatkaa tästä eteenpäin vaikka asia on raskas mutta samalla puhdistava.

Sidosvastuista vapaa tutkimusryhmä selvittämään liikkeen johdon toimet asian ympäriltä. Tarvittaessa johdon vaihtaminen. Voi olla toisten mielestä väärin ja tarpeetonta. Ajattelen kokonaisuutta rivi-VL näkökulmasta.

Jotakin sen suuntaista varmasti tapahtuu, en tiedä ketä teidän Siionista on valittu kokousedustajiksi, ja onko sieltä keskusteltu johtokunnan jäsenistä. Onko sieltä tai muualta ehdotuksia uusiksi jäseniksi, ja jos on, niin kenen tilalle? Johtokunnasta ovat erovuoroiset, joiden tilalle on mahdollista vaihtaa uusi, mutta uudelleen valintakin on sääntöjen mukaan mahdollista. Mikäli luottamus on loppunut johonkin johtokunnan jäseneen, voidaan sellaisen tilalle valita uusi kesken kaudenkin hänen jäljellä olevaksi kaudekseen. On sitten vakava paikka kenenkään sellaista kokouksessa esittää, mutta ilman esitystä ei tule vaihdoksiakaan.

kuikuilija kirjoitti:SRK voisi auttaa uhreja ammatti-ihmisten kanssa yhteistyössä.
Elämä jatkuu ja Jumalan sanaa saarnataan edelleen.

Näistä olen samaa miletä.

Taavetti kirjoitti:

Siansaparo kirjoitti:Murheelliseksi kyllä vetää . Ei ois kyllä uskonu että niin paljon tapauksia. Ja että puhuvaisiakin. Varmaan raskasta teillekkin.

Mutta ei ilmiö ole uusi eikä outo, saman kaltaisia on ollut kaikkina aikoina, sillä ketäpä vastaan Jumalan vastustaja rankemmin hyökkäisi, kuin sinne, missä tietää oikeaa, elävää evankeliumia saarnattavan. Luther siitä aikanaan kirjoitti, että kyllä se vastustaja taitaa, siis osaa, peittää Jumalan valtakunnan pahennuksilla ja eriseuroilla. Myös reilu 110 vuotta sitten, kun uusiheräys teki tuloaan, ilmeni eräiden puhujien toiminnassa melkein vastaavaa, ja he, jotka eivät nöyrtyneet sydämen parannukseen, joko menivät julkisesti maailmaan tai syntyneeseen eriseuraan. Tietääpä Raamattukin kertoa sellaisista ja sellaisten kohtalosta.

1. Kor. 11:19
Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.

Gal. 5:20
Epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura,

Tit. 3:10
Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,

Jaak. 3:17
Mutta se viisaus, joka ylhäältä on, se on ensisti tosin puhdas, sitte rauhallinen, siviä, uskova, täynnä laupiutta ja hyviä hedelmiä, eriseuratoin ja ulkokullatoin.

2. Piet. 2:1
Niin oli myös vääriä prophetaita kansan seassa, niinkuin teidänkin sekaanne vääriä opettajia tulee, jotka vahingolliset eriseurat tuovat ja kieltävät sen Herran, joka heidät ostanut on, saattain itsellensä nopian kadotuksen,

Juud. 1:19
Nämät ovat ne, jotka eriseurat tekevät, lihalliset, joilla ei henkeä ole.


Lopuksi tähän viestiin toteamus, että mikäli joukossa on tosiaan toimivia puhujia, he ovat harrastaneet syntiään salassa, ja jos paikallisessa seurakunnassa olisi ollut yleinen tieto tilanteesta, ei sellaista olisi koskaan puhujan paikalle asetettukaan. Samoin, jos lankeemus olisi paljastunut myöhemmin, tehtävästä olisi mahdollisimman pian vapautettu ilman suurta, ulkopuolisille kohdistettua meteliä. Ellei paikallinen seurakunta olisi niin menetellyt, se olisi syyllistynyt vakavaan laiminlyöntiin. Kuitenkin saattaa joku jatkaa puhujankin tehtävässä niin kauan, kuin opetus pysyy ulkoisesti raittiina, eikä salattu lankeemus muutenkaan paljastu. Mutta kun se paljastuu tavalla tai toisella, ei sellaista voi seurakunnan opettajan tehtävässä pitää, ei sittenkään, vaikka synti syntinä voidaan antaa, ja Kristuksen käskyn mukaisesti tuleekin antaa katuvalle anteeksi. Ja vaikka synnit annetaan anteeksi, on ainakin kohtuullisen kauan seurattu, kantaako parannus oikeaa hedelmää.

Mitä muuten Siansaparon kommenttiin tulee, paljastunut synti ja uskosta synnin vuoksi luopuminen on aina raskas murhe kaikille meille, mutta erityisen suuri murhe se on langenneen läheisille, perheen jäsenille, sukulaisille ja ystäville. Toivottavasti se nousee langenneille itselleenkin niin suureksi murheeksi, että he tuntevat tarvetta todelliseen sydämen parannukseen, ja toivottavasti Jumala, ainoa todellinen sielujen tuntija, antaa.

Kirjoitin aiheesta enemmän Murheen aikana alueelle, josta voivat lukea vain kirjautuneet käyttäjämme.

-------------------------------------------------------------------------------------

Kertooko tapahtumat yleisestä turmeltuneisuudesta ja Herran pelon puutteesta, joka on saanut sijaa valvomattomuuden tähden?

lukija kirjoitti:Kertooko tapahtumat yleisestä turmeltuneisuudesta ja Herran pelon puutteesta, joka on saanut sijaa valvomattomuuden tähden?

Eivät ne yleisestä Herran pelon puutteesta kerro, eivät ainakaan yleisestä Herran pelon puutteesta kristillisyytemme piirissä. Ei Jumalan pelko ole vielä tyystin kadonnut Suomen kansan keskuudesta, vaan vielä täällä saarnataan puhdasta evankeliumiakin armolasten uskottavaksi.

Sen sijaan tapahtumat kertovat Herran pelon puutteesta heidän kohdallaan, jotka ovat synnin vapauteen eksyneet. Heitä ja heidän suosijoitaan on paikallaan neuvoa ja opastaa, saarnata heille lakiakin. Itse he ovat itsensä sitoneet, että tuskin seurakunnan sitomista juuri missään tarvitaan. Sen sijaan keskustelut uskovaisten kesken ovat paikallaan, ja varmaan keskusteluja syntyykin, ja ellei jollekin synti aukene synniksi, saattaa olla sideavaimellekin sijaa.

Ehdinkin jo illalla miettiä, että joku voi näistä tapahtumista tehdä johtopäätöksen, että olisi pitänyt, tai että olisi alettava saarnaamaan lakia kristityille. Sellainen harhaoppi syntyi noin 120 vuotta sitten eräillä paikkakunnilla vastaavan kaltaisten tapahtumien seurauksena. Sillä opilla syntyi kristillisyyteen repeämä, joka alkoi opettaa uutta heräämistä jokaiselle uskoa tunnustavalle. Ei sellaiseen olisi ollut aihetta silloin, eikä sellaiseen ole aihetta nytkään. Rakkaudelliset evankeliumin neuvot riittävät sydämeltään uskovaisille. Paatunut ei välttämättä herää ankarastakaan lain saarnasta, vaikka sopii meidän toivoa evankeliumin ja tunnon valkeutta jokaiselle.

Evankeliumin valkeus nuhtelee ihmistä omantunnon kautta pienemmästäkin synnistä, eikä se salli tapahtuneen kaltaista julkisyntiä, vaan sellaiseen langennut on menettänyt evankeliumin valkeuden. Käytin tässä tarkoituksella julkisynti nimitystä, sillä sellaisesta on kyse, vaikka se olisi vain kahden tai kolmen henkilön tiedossa. Jos niitä harvoja asiasta tietäviä on ripin varjolla vaiennettu, silloin on kyse väärästä rippiopista ja ripin väärinkäytöstä. Sellaiseen väärään rippioppiin ei meitä neuvo Jumalan sana, mutta olen, ikävä kyllä havainnut jo joitakin kommentteja, että tapahtumien perusteella on vähätelty ja aliarvioitu todellisen ripin merkitystä. Todellinen, oikea rippi on tarkoitettu synnin tunnon ahdistamille uskovaisille lohdutukseksi ja vapauden saamisen paikaksi. Sitä olisi varmaan syytä lähitulevaisuudessa korostaa opetuksessa.

Taavetille vastauksia esitettyihin kysymyksiin

Käytin termiä ulos kaapista ongelmien kanssa.

Vastaus:

Ihmisen käyttäytyminen vaikeitten asioiden kanssa on seuraava. Ikävä asia halutaan siirtää sivuun ja odotetaan että asia poistuu tai se unohtuu kokonaan. Tämän takia käytin termiä kaapista ulos. Kaappi on konkreettinen paikka johon laitamme jotakin. Toivottavasti selvensi ajatusta.

kysymys peittelystä ja puhumisesta

vastaus:

Keskustelufoorumeilla ja julkisuudessa on keskusteltu aktiivisesti tapahtuneista. Tutkijat ovat antaneet tietoa, että tapauksia on ilmentynyt aikaisemmin ja useita. Sen jälkeen todettiin että ne ovat yksittäistapauksia vaikka tutkijat esittivät toista.

Otat esille 40 vuotta takaperin olevat hoitokokoukset ja niiden vaikutukset keskusteluun.

vastaus:

Pohdin sitä että, niistä hoitokokouksista keskustellaan vieläkin. Näkemyksesi on että ne olivat siunauksellisia niinhän kirjoitit. Olen itsekin kuullut tämän tutun lauseen puhujien kautta saarnoissa. Jos sanotaan niiden olleen siunauksellisia niin miksi keskustellaan vieläkin. Ja lisäksi kun on ilmennyt että, kaikki ei ole kokenut asioita siunakselliseksi. Myöntymisiä siihen suuntaa että, virheitä on tullut ja toimittu väärin. Kyseessä oli periaatteessa samasta asiasta kuin nyt, rippiopista ja sen käytöstä seurakunnassa. 70-luvulla julkiripistä nyt rippisalaisuudesta.

Tiedotteessa myönnettää rippisalaisuuden väärinkäytöstä. Samalla voi pohtia ripin käyttöä ja ripin olemusta uskon vahvistukseksi.

Jatkan myöhemmin vielä lisää

Oppi siltä osin muuttunut, että myös puhujat voivat erehtyä, ja sehän on vain positiivinen asia!

roomalainen kirjoitti:Oppi siltä osin muuttunut, että myös puhujat voivat erehtyä, ja sehän on vain positiivinen asia!

Kuka, missä ja milloin on kertonut opista, etteivät puhujat voisi erehtyä? Taitaa olla aivan omaa keksintöäsi? Olen kaiken ikäni ajan kuullut kristillisyytemme keskuudessa aivan päinvastaista opetusta. Vajavaisia ihmisiä ovat puhujatkin, myös uskovaisten keskuudesta puhujan tehtävään asetetut. Se on tosiasia, mutta en pidä sitä "roomalaisen" tavoin myönteisenä asiana.

Vaikka puhujan tehtävään pyritään asettamaan vakaita, koeteltuja uskovaisia, ja sitä samaa toivotaan myös niiltä nuorilta uskovaisilta, jotka lähtevät opin tielle tavoitteena kirkkomme papin virka. Molemmissa ryhmissä, hyvästä tavoitteesta huolimatta, on silloin tällöin tullut eteen virhearviointeja, etteivät ole olleet kuuliaisia Jumalan evankeliumin opettajia. Mitään muuta syytä en tiedä sile, että silloin tällöin eri aikoina on jouduttu vapauttamaan asetettuja puhujia puhujan tehtävästä.

Lisäksi on tosiasia, että sen kaltaiseen arvokkaaseen tehtävään asetetut joutuvat omalla erikoisella tavallaan Jumalan vastustajan hyökkäysten kohteiksi. Hyökkäysten, joista olen kuullut käytettävän nimitystä puhujan kiusaukset. Ei ole tainnut "roomalainen" kuulla sellaisistakaan mitään. Minä sen sijaan olen kuulut niistä usean vuosikymmenen ajalla, vielä vanhemmilta ajoilta olen niistä lukenut. Monen puhujan olen kuullut niitä ja iiden aiheuttamia vääriä valvomisia pyytävän anteeksi. Olen myös seurakunnan sellaiseen pyyntöön vastaavan anteeksi antamisen sanoilla.

On ollut Vanhan Testamentin aikana, samoin Uuden Liiton aamussa, Lutherin aikana, etsikkoaikamme aamussa ja meidän päiviimme asti puhujia, jotka eivät ole niissä kiusauksissa kestäneet, vaan ovat tavalla, toisella tai kolmannella tavalla langenneet. Sellaisia evankeliumin vapaudesta langenneita on myös jouduttu vapauttamaan puhujan tehtävästä. Kaikki ne tapaukset osoittavat "roomalaisen" väitteen vääräksi. En kuitenkaan aio nimiä tähän rahtaamaan, vaikka monella "uteliaalla" voisi siihenkin olla kiinnostusta.

Samalla käytän tilaisuutta ihmettelyyn, mistä yhteisöstä ja milloin tapahtuneista kuikuilija viimeisessä vastauksessaan kirjoitti. En saanut selvää, missä ja milloin niin on tapahtunut. Jos sellaista on tapahtunut siellä omassa koti-Siionissasi, oikea paikka käsittelyyn on siellä. Tällä foorumilla voidaan keskustella vain yleisellä tasolla, minkään paikkakunnan asioista keskusteluun tämä on väärä paikka.

Olen kirjoittanut viesteissäni vain yleisellä tasolla. Enkä ole puhunut mistään paikkakunnasta.

Kysymys Taavetille

Mitä kohtaa et ymmärtänyt?

Vastauksessa lainaa se kohta niin vastaan siihen kohtaan.

OM:ltä:

"Uhrit ovat kärsineet ja Jumalan valtakunta tervaantunut tavalla, joka koettelee monien sydämen kristittyjen uskoa."

Jumalan valtakunta ei voi tahraantua, onhan se kaikkivaltiaan Jumalan ja se on edelleeenkin vanhurskautta, iloa ja rauhaa ja sen perusolemus on syntienanteeksiantamuksen ilosanoma. Ei ole todellakaan evankeliumin vika, että ihmiset kämmivät.

Edelleen, ei pitäisi antaa minkään asioiden, ko. hirvittävyyksienkään, hämärtää uskon näköaloja Kristukseen. Tietty, jos uskon kohde on ensi-sijaisesti ihmisporukka, tällainen usko voi romuttua melko pahasti tämmöisessä ryskeessä.

"Sinun ristisi olkoon ain, tienviittana matkallain."

Pysykäämme uskon alkajassa ja päättäjässä, Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Jumalan sana on se, mihin ainoastansa voi täydellisesti luottaa. Ei raadolliseen ja erehtyväiseen ihmiseen eikä ihmisporukkaan.

Sielunvihollinen hyökkää erikoisesti Jumalanvaltakunnan asuvaisia kohti, koska eihän sen tarvitse "omiaan" kiusata. Surullista on,että he,jotka eivät pidä omasta uskonelämästään huolta, vaan "elävät toisten synneissä"ovat kovinkin viisaina tuomitsemassa kaikki , jotka ovat saaneet elävän uskon tässä joukossa ja haluavat edelleen uskoa ja elää kuten Raamatun mukaisesti opetetaan.

Kuten täällä on jo useamman kerran sanottu, on Jumalanvaltakunnan verkossa myös mätiä kaloja ja vasta Jeesuksen toisen kerran tullessa eroitetaan hyvät ja mädät kalat. Toisen vertauksen mukaan hyvä vilja ja rikkavilja kasvavat samassa pellossa siihen asti kun viimeinen elonkorjuu tulee.
Samoin vertaus viisaista ja tyhmistä neitseistä.
He jotka ovat syyllistyneet niihin tekoihin mistä nyt on paljon julkisuuteen tullut, eivät tekoja tehdessään ole uskovaisia olleet, he ovat teoillaan häpäisseet uhrinsa ,perheensä ja koko Siionin, ne teot ovat heidän syntinsä, ei muiden. Siksi kehoitankin Jumalanlapsia nostamaan päänsä ja valvoen odottavan sitä päivää kun Jeesus tulee enkeleineen omansa noutamaan.
Joidenkin kommenenteista kuultaa, ähä kutti, ja heille sanoisin,että tärkeintä on valvoa oma kohtansa, ettei kävisi sielulle vahinkoa.

Emka kirjoitti:Joidenkin kommenenteista kuultaa, ähä kutti,

Puitpa hyvin sanoiksi omankin vaikutelmani asiasta.

Siansaparo kirjoitti:Jumalan valtakunta ei voi tahraantua

Jumalan valtakunta voi tahraantua siten, että sen asukas tekee iljettävän teon, jonka vuoksi hän itse kuolee pois elävästä uskosta. Parannuksenteon sijaan tällainen hengellisesti kuollut perverssi jatkaa uskovaisen näyttelemistä ja hirveyksiensä harjoittamista kylkeytyneenä Jumalan valtakuntaan. Sitten teot tulevat julkisiksi ja tahraavat Jumalan valtakunnan maineen.

Oletko vielä sitä mieltä, että Jumalan seurakunta ja Jumalan valtakunta olisivat eri asioita? Klikkaa niin näet sinunkin paljon lukeman Lutherin kannan asiaan. (Poistin tästä soorumi.infon aikaisen linkin, siellä on nykyisin vain mainoksia. Taavetti)

Siansaparo kirjoitti:Ei ole todellakaan evankeliumin vika, että ihmiset kämmivät.

Noin on.

Siansaparo kirjoitti:ei pitäisi antaa minkään asioiden, ko. hirvittävyyksienkään, hämärtää uskon näköaloja Kristukseen

Jos ihmisen uskon kohde on omien aivojen tuottama Jeesus-kuva (joka on epäjumala) ja ekumenia, hänen uskonsa ei horju Kristuksen seurakunnan töpeksimisistä. Jos uskon kohteena on Raamatun kuvaama Jeesus ja hänen sovitustyönsä, voivat Kristuksen seurakunnasta ilmitulevat kauheudet aiheuttaa epäilyjä.

kuikuilija kirjoitti:suomeksi sanottuna, peitelty/salattu ongelmaa ja kenties rikoksia. Mitä laki sanoo rikoksen peittelystä/salaamisesta?

Teet aika pitkälle meneviä arvuutteluja. On eri asia salata pedofiliatapauksia kohuja janoavalta medialta kuin viranomaisilta. Selvityksestä ei käsittääkseni ilmene, että SRK:ssa olisi tehty asian suhteen jotain rikollista.

Jos asiassa ilmenee jotain rikollista, olisi minunkin mielestäni syytä laajoihin henkilövaihdoksiin johtokunnassa. Sitä en tosin takaa, olisinko itse enää mukana sellaisessa vanhoillislestadiolaisuudessa, jossa SRK:n vanha, luottamustani nauttinut johtokunta paljastuisi rikolliseksi. Uudesta johtokunnasta ei tietäisi, millainen se olisi. Vuosia nettikeskusteluja seuranneena pystyisin ainakin sanomaan joitakin vl-liberaaleja, joiden nousu SRK:n johtokuntaan aiheuttaisi minun eroamiseni vanhoillislestadiolaisuudesta. Sen myötä eroaisin automaattisesti myös kirkosta, koska vanhoillislestadiolaisuuteni on ainut syy, miksi maksan kirkollisveroa. Mutta turha mennä asioiden edelle eikä tapoihini kuulu tehdä hätiköityjä ratkaisuja.

kuikuilija kirjoitti:Keskustelufoorumeilla ja julkisuudessa on keskusteltu aktiivisesti tapahtuneista. Tutkijat ovat antaneet tietoa, että tapauksia on ilmentynyt aikaisemmin ja useita. Sen jälkeen todettiin että ne ovat yksittäistapauksia vaikka tutkijat esittivät toista.

Asiaa ei varmaankaan ole auttanut lainkaan se, että asiaa innokkaimmin esillä pitäneet tahot vaikuttavat kovin uudistusmielisiltä vl-opetusten suhteen ja maailman kiitoksesta "humaltuvilta". Monia heistä en ole pitkään aikaan kokenut saman uskon edustajiksi kuin itseäni, koska en määrittele uskoa pelkän ulkonaisessa joukossa olemisen perusteella, vaan uskonkäsitysten perusteella.

Mielestäni puhe yksittäistapauksista ei ole väärin, koska kyse ei ole ollut mistään pedofiilien organisoidusta ringeistä. Yksittäistapaukset ovat yksittäistapauksia silloinkin, kun niitä on noinkin paljon.

Ihmisten vika vai oppivika?

Mediakeskustelun kautta julkitulleet ainakin 70–100 pedofiliatapausta vl-kristillisyydessä aiheuttavat vääjäämättä kysymyksen, onko vika vain ihmisten heikkoudessa vai onko myös vanhoillislestadiolaisessa opissa ja opetuksessa vikaa.

Omia ajatuksiani selventääkseni yritän tarkastella asiaa.

Rippisalaisuus

Julkisuudessa kritiikin kohteena on ollut erityisesti vl-kristillisyyden käsitys rippisalaisuudesta. Perinteinen vl-opetus on ollut, että rippisalaisuus on ehdoton. Opetus rippisalaisuuden ehdottomuudesta tuotiin esille myös reilun vuoden takaisessa Päivämiehen pääkirjoituksessa. Samassa yhteydessä sanottiin selvästi, että jos synti on rikos, tulee rikos saattaa poliisitutkintaan ja rikoksesta kärsiä maallisen lain määräämä rangaistus.

Rippisalaisuuden ehdottomuuden – tarkoituksellinen tai tahaton – korostaminen tällaisessa yhteydessä voi jättää avoimeksi kysymyksen, kenen tehtävä on tehdä pedofiilistä rikosilmoitus.

Ihanne olisi, jos pedofiili tulisi tuntoihinsa ja ilmoittautuisi itse poliisille. Käytännössä näin ilmeisesti tapahtuu hyvin harvoin.

Jos pedofiili ei ilmoittaudu, on seuraava kysymys, onko rippisalaisuuden haltijan pidettävä rikos omana tietonaan vai rikkoa ehdoton rippisalaisuus. Asiaa pohdittiin täällä vuosi sitten keväällä yksityisemmin useissakin yhteyksissä. Kopioin omavaltaisesti muutamia kannanottoja aiheesta:

”Mielestäni rikosilmoitus on ainoa ratkaisu.”
”Jos laki vaatii, että tietty rikos on ilmoitettava esivallalle, uskovainen tehnee sen.”
”Taitaa olla rikosilmoituksen aika?”

Pienestä epävarmuudesta huolimatta Vl-foorumin keskeiset käyttäjät vaikuttavat olleen sitä mieltä, että asia on vietävä poliisitutkintaan.

Jos rippisalaisuus voidaan lain sitä edellyttäessä rikkoa, voidaanko puhua ehdottomasta rippisalaisuudesta?

Rippisalaisuuden ehdottomuuden korostaminen voisi sopia muihin yhteyksiin paremmin. Normaali-ihmiset (paparazzeja ja muita haaskalinnun luonteella varustettuja lukuun ottamatta) pitävät sopimattomana, jos joku kertoo salaripissä saamansa tiedon arkaluonteisesta yksityiselämän lankeemuksesta muille.

Tiedän, että monissa muissa rikoksissa (esim. varkaudet) evankeliumi on toiminut niin, että ripittäytynyt on ilmoittautunut itse poliisille. Ripittäjän ei ole tarvinnut rikkoa rippisalaisuutta.

Jos pedofiili menisi ripittäytymään hyväksikäytöstä asiasta tietämättömälle kolmannelle osapuolelle, asia voisi toimia noin. Ripittäytyminen asiasta tietämättömälle saattaisi olla merkki siitä, että hänellä voisi olla aito synninhätä.

Jos pedofiili kuitenkin pyytää anteeksi uhriltaan tukkiakseen uhrin suun, anteeksipyyntö ei ole aito, siihen ei liity oikeaa katumusta eikä halua korjata jälkiään.

Vastaava tilanne voisi olla sellainen, jossa henkilö ryöstäisi toiselta vaikkapa 100 000 euroa. Sitten hän hätäisesti pyytäisi anteeksi. Saatuaan synninpäätön hän toteaisi asian olevan nyt sovittu, rippisalaisuuden alainen ja asian muistelun johtavan synnin tulemiseen itsensä päälle. Rahoja ei vain kuuluisi takaisin, mutta ryöstöä ei saisi muistella eikä siitä kertoa muille, koska asiahan jo sovittiin.

Ehkäpä voitaneen lähteä siitä, että rippisalaisuus on ehdoton, jos rippi on aitoa. Jos rippi ei ole aitoa, ei ole mitään rippisalaisuuttakaan. Ripin aitouden voi päätellä hedelmistä: jos ripittäytyjä ei ilmoittaudu rikoksesta poliisille, ei mitään rippiä todellisuudessa ole tapahtunutkaan. On vain inhottava yritys hyväksikäyttää rippisalaisuutta rikoksen peitteenä. Silloin ripittäjä eli hyväksikäytetty pieni lapsi saa kertoa asiasta muille, jotka huolehtivat asian poliisitutkintaan.

Jatkan myöhemmin pohdinnoilla muista mahdollisista oppivioista.

Ihmisten vika vai oppivika?

Syntien suuruus Jumalan edessä

Vl-kristillisyydessä kuulee usein opetettavan, että Jumalan edessä ei ole pieniä ja suuria syntejä. Esim. kolme teologiveljeä kirjoitti perustellessaan homorukousäänestyspäätöstä Kalevassa joulukuussa jotenkin niin, että homous ei ole sen kummoisempi synti kuin muutkaan synnit. (Sittemmin äänestyspäätöstä on pyydetty anteeksi ja se on myös anteeksiannettu, joten ei siitä enempää.)

Sisältääkö syntien korostaminen Jumalan edessä samanarvoisiksi vaaroja? Onko syntien samanarvoisuusopetuksessa oppivika?

Kaikki synnit voi saada niiden suuruudesta riippumatta anteeksi, niin pienet kuin suuret synnit. Synnit voi saada anteeksi uskomalla Pyhän Hengen kautta saarnatun synninpäästön eli absoluution kohdalleen.

Sen sijaan synneistä seuraava rangaistus ei ymmärtääkseni ole samansuuruinen. Viimeisellä tuomiolla punnitaan muiden kuin armahdettujen synnit, yhtä lailla kevyet kuin raskaat. Rangaistus määrätään tekosyntien määrän ja vakavuuden perusteella. Anteeksiuskomaton perisynti muodostaa eräänlaisen pohjarangaistuksen, joka kovenee jokaisesta anteeksisaamattomasta tekosynnistä. "Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan." (Ilm. 20:12-13.)

Synnit ovat aina vaarallisia. Niin pientä syntiä ei ole, ettei sen luvallisuudessa eläminen voisi ihmistä kadottaa.

Syntien suuruuskysymykseen on syytä etsiä vastausta Raamatusta, Biblian rekisteristä ja kirkkomme tunnustuskirjoista. Raamatun mukaan suuret synnit tuovat tekijälleen hengellisen kuoleman välittömästi.

"Kuolettavaiseksi synniksi kutsutaan ne, jotka, niin pian kuin ne ovat tehdyt, hengellisen kuoleman myötänsä tuovat: - - Niitä tekevät ei ainoastansa vasta-uudesta syntymättömät, vaan myös vasta-uudesta syntyneet, 2 Sam 11:4, 15. - - Erinomattain kuolettavaisten syntein vastahakoisuuden ja ehdon syntein hedelmä ja vaikutus on tämä, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, saattavat murheelliseksi ja vihoittavat Pyhän Hengen, Eph. 4:30. Jes. 63:10. Kadottavat hänen, niin myös uskon ja armon, Gal. 5:4. 1 Tim. 1:19. 1 Sam. 16:14. Ps. 51:13. Ja tulevat, ellei totinen katumus ja parannus väliin tule, ijankaikkisesti kadotetuksi, Rom. 1:32. 8:13. 1 Kor. 6:9. Gal. 5:19-21. Ilm. K. 21:27. 22:15.” (Biblian rekisteri.)

"Siksi on tärkeätä tietää ja opettaa, että jos pyhät ihmiset, joissa tosin on perisynti, jotka sitä tuntevat ja sitä vastaan parannusta tehden taistelevat, jos he sitten kuitenkin lankeavat julkiseen syntiin, niin kuin Daavid lankesi (2. Sam. 11) aviorikokseen, murhaan ja jumalanpilkkaan, he sillä kertaa ovat vailla uskoa ja Henkeä. Sillä Pyhä Henki ei anna synnin hallita eikä päästä voitolle, niin että se toteutuisi, vaan Henki pitää sen kurissa ja estää sitä toteuttamasta tahtoaan. Jos se onnistuu toteuttamaan tahtonsa, silloin ovat Pyhä Henki ja usko poissa, sillä näin sanoo pyhä Johannes: (1 Joh. 3:9,1 Joh. 5:18) "Se joka on Jumalasta syntynyt, ei tee syntiä eikä voi syntiä tehdä." Samalla on kuitenkin totta, mitä sama pyhä Johannes kirjoittaa: (1 Joh. 1:8) "Jos sanomme, että meissä ei ole syntiä, niin me valehtelemme, eikä Jumalan totuus ole meissä."" (Schmalkaldenin opinkohdat. Kolmas osa, kohta 3 parannus, paavilaisten väärä parannus.)

Opetus, ettei Jumalan edessä ole pieniä syntejä, on toki totta. Samalla olisi kuitenkin muistettava, että Jumalan edessä on kuolemansyntejä pienempiä syntejä. Esim. syntinen ajatus, joka perisynnin vaikutuksesta tulee ja menee, mutta jonka ei anna tehdä pesää päähänsä, ei tuo mukanaan hengellistä kuolemaa.

Joskus nettikeskusteluissa törmäsin asenteeseen, jossa aviorikosta yritettiin puolustella niin, että ovathan kaikki tehneet huorin ajatuksissaan eivätkä siten ole vähemmän syntisiä. Jos aviorikkoja puolustelee syntiään tuolla argumentilla, ollaan heikoilla jäillä. (On varmaan oikein, jos aviorikokseen sortumaton muistuttelee itseään ajatushuoruudenkin tuomittavuudella eikä ala omavanhurskaasti pitää itseään langenneita parempana.)

Ovatkohan pedofiilit ajatelleet, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole pahempi synti kuin muutkaan synnit?

Mielestäni itsetyydytys on pahempi synti kuin ajatushuoruus. Mielestäni aviorikos on pahempi synti kuin itsetyydytys. Mielestäni pedofilia on pahempi synti kuin aviorikos. Jotenkin uskoisin, että näin ajattelisi valtaosa ihmisistä luonnostaan?

Oppivika vai ihmisten vika?

Ristin kantaminen

Julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan pedofiilien uhreja olisi vaiennettu vedoten perinteiseen vanhoillislestadiolaiseen käsitykseen, jonka mukaan kaikilla on oma ristinsä. ”Risti” tarkoittaa vanhoillislestadiolaisessa kielenkäytössä koettelemusta tai elämää hankaloittavaa asiaa, jonka Jumala on tarkoittanut tai sallinut ihmiselle. Sille ei välttämättä voi itse tehdä mitään, vaan usein ristin kanssa on vain tyydyttävä elämään. Uhrin kohtaloa on ilmeisesti pidetty hänelle kuuluvana ristinä, jota Jumala ei hänelle ole tarkoittanut, mutta jonka Jumala on sallinut.

Väkivallasta tulee väkivallan kohteelle arpia, jotka on syytä hoitaa kuntoon. Pedofilian seurauksena pilaantuva mielenterveys ei ole sellainen risti, jolle ei voisi tai saisi yrittää tehdä mitään.

Itsetyydytyksen ja ehkäisyn synnillisyys

Internetin keskustelupalstoilla näkee usein esitettävän väitteitä, että pedofilia vanhoillislestadiolaisuudessa johtuisi itsetyydytyksen ja ehkäisyn pitämisestä syntinä. Väitetään, että naisen synnytyksistä johtuva seksielämän ajoittainen puuttuminen muka ajaisi miehen hyväksikäyttämään omaa lastaan, kun seksuaalisuuttaan ei voi purkaa myöskään itsetyydytyksellä eikä mies välttämättä kykene selibaattiin. Ko. päättelyketjun perusteella toistuvina synnytykset lisäisivät hyväksikäyttöriskiä.

Väite sisältää mielestäni ajatusvirheen. Tuon perusteellahan syntiä (itsetyydytys) välteltäisiin tekemällä syntiä (lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö). Päättelyketjusta vaikuttaa siksi mielestäni puuttuvan logiikka. Sitä voidaan toki pohtia, että ajatteleeko pedofiili ko. synnit keskenään samanarvoisiksi.

Taannoisessa Päivämiehen asiantuntija-artikkelissa todetaan: ”Vaikealle pedofilialle on ominaista ehdoton salailu, vähäinen seksuaalisuus ja vahva sadismi eli toisen kärsimyksistä nauttiminen.”

Tuon perusteella pedofilialla on hyvin vähän tekemistä seksuaalisuuden kanssa, vaan enemmän kyse on sadismista. Jos pedofiili ei tyydytä seksuaalisia, vaan sadistisia tarpeitaan, selibaatilla ei pitäisi olla ei-seksuaalisia tarpeita lisäävää vaikutusta?

Lisäksi luin taannoin eräästä itsetyydytystä sivunneesta artikkelista, että itsetyydytystä runsaasti harjoittavilla ei suinkaan muu seksi ole vähäisempää, vaan vilkkaampaa kuin muilla. Jos siis pedofiliassa olisi kysymys seksuaalisuudesta, ilmeisesti usein masturboivat olisivat siinä aktiivisimpia.

Näillä pohdinnoilla päädyn tulokseen, että itsetyydytyksen ja ehkäisyn pitäminen Raamatun mukaisesti synteinä ei ole hyväksikäyttöjen syy. Ko. syntikäsitysten syyllistäminen hyväksikäytöistä saattaa johtua siitä, että jotkut kokevat ko. syntikäsitykset loukkauksena omaa vakaumustaan kohtaan.

Julkisuudessa en ole ainakaan vielä nähnyt väitettä, että itsetyydytyksen ja ehkäisyn syntinä pitämisellä olisi pedofilialle altistavaa vaikutusta. Väite on pinnallinen ja sopii parhaiten internetin anonyymeille ns. likasankopalstoille.

uskossa matkaa tekevä kirjoitti:Tänään SRK antoi lehdistötiedotteen sisäiseen selvitykseen perustuen.

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/srk-m ... ssa/895269

Minusta oli aika yllättävänkin suoraselkäinen ote tuossa. Jotenkin oli tottunut enemmän selittelevämpään ulostuloon. Mutta, hyvä näin, ehkä tämä on uuden ajan alku.

Omana mielipiteenäni sanoisin, että vielä kun johtokunta oma-aloitteisesti luopuisi tehtävistään ja tilalle valittaisiin täysin uudet henkilöt, niin tästä voitaisiin päästä paremmin yli.

Johtokuntaa vaihtamalla ei tehtyä saada tekemättömäksi . Ei kait joidenkin pedofilia teko ole johtokunnan vika, eikä johtokunnassa liene nyt pedofilejä.

Niin käsittämätön kun tämä pedofiliajuttu onkin, on meidän luotettava Jumalan johdatukseen ja viisauteen kaikissa uskonelämän asioissa, eikä epäillä johtokunnan jäsentenkään tunnon puhtautta ja kykyä hoitaa asioita oikealla tavalla.

Meidän jokaisen tulee valvoa ja kilvoitella uskossa puhtaan omantunnon kantajana, eikä hetkeksikään ottaa lomaa uskonkilvoituksesa. Sielunvihollisella on kiire eksyttää Jumalan omia pois uskosta.