Kuinka Jesaja sai anteeksi?
Lähetetty: 27 Kesä 2011, 00:22
Olisin laittanut tämän pohdinnan uskonvanhurskautta koskevaan osioon, mutta minut oli uutena käyttäjänä heti kättelyssä rajattu pois näillä sanoilla
"Valitettavasti vain käyttäjät, joille on erikoisoikeuksia voivat luoda aiheita tässä foorumissa."
"Valitettavasti vain käyttäjät, joille on erikoisoikeuksia voivat vastata kysymyksiin tässä foorumissa."
En mainosta suomi24-palstaa hyvänä, pikemminkin päinvastoin, mutta mainitsen sen tässä vain viitteenä. Siellä sain muutamia asiallisia vinkkejä kysyä askarruttavia uskonopillisia asioita täällä.
Olen tullut joistakin vl-puheenvuoroista (?) käsitykseen (olivatko vl, sitähän ei internet-miljöössä voi aina varmaksi sanoa), että tullakseen autuaaksi ihmisen tulee tulla Jumalan vetämäksi ja kutsumaksi mutta vanhurskautustyö tapahtuu toisen, jo ennestään Pyhän Hengen saaneen ihmisen välityksellä saarna- ja palvelutyönä Jumalan valtakunnassa. Tässä yhteydessä Jumalan valtakunnalla ymmärrettäneen suhteellisen tarkkarajaista näkyvää maanpäällistä seurakuntaa, jolla on yksi Herra, yksi oppi, yksi usko ja rakkaus.
Esimerkkeinä Jumalan toimintatavasta vl-uskonkäsityksen mukaan on tarjottu sekä Vanhan Testamentin (Daavid ja Naatan) että Uuden Testamentin (etiopialainen hoviherra ja Filippus) puolelta.
Poimintoja aiempaa:
Obelix7.
26.6.2011 14:41sanoo:
Julistus ei ole automaatti. Eikä siinä ole ihmisen puolelta yhtään mitään. Kaikki lähtee Jumalalta. Armojärjestys on vain säädetty niin, että julistus kulkee ihmisten kautta Hengen virkana. Sanan tai lauseen muodolla ei ole mitään merkitystä, ainoastaan Henki tekee eläväksi. Riittää kun ihminen ylentää sydänmensä uskomaan Hengessä julistetun sanan.
toisaalla Obelix7 sanoo:
"Ihminen on aina henkilökohtaisesti uskomassa, eikä se ole koskaan kiinni toisesta henkilöstä. Kun ihminen on uskomassa ja omaa Pyhän Hengen on silloin nimi elämän kirjassa."
Ensimmäinen kysymykseni: kuinka tuohon uskoon päästään, kuinka saadaan Pyhä Henki?
Toinen kysymys: onko Obelix7:n yllä olevissa lausumissa mielestänne mitään ristiriitaa? Edustavatko ne molemmat, vain toinen, ei kumpikaan virallista vanhoillislestadiolaista uskonkäsitystä?
Kolmas kysymys: onko vanhoillislestadiolaisessa uskonkäsityksessä tehty dogmaattista eroa ensi kertaa synnit anteeksi saamisella (uskoontulo) ja uskovaisena synnit anteeksisaamisella (lankeaminen ja palaaminen)? Vai katsotaanko uskoontulo/parannuksen armon saaminen aina eräänlaiseksi palaamiseksi uskoon (esim. aikuisen, koko elämänsä ateistina eläneen kohdalla)?
Neljäs ja mielestäni vaikeampi kysymys: kuinka profeetta Jesaja sai syntinsä anteeksi?
Jes. 6:1-7
Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.
Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.
He huusivat toinen toiselleen: -- Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.
Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua.Ja minä sanoin: -- Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.
Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta.
Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi: -- Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.
Jesajan näyssä ei ollut läsnä ketään muita kuolevaisia ihmisiä. Serafi ei ole ihminen, kuten Raamattu kertoo. Ja näky, samoin kuin ilmestys ja rukous ovat subjektiivisia uskonkokemuksia. Sanaa ei siis faktisesti akustisesti ja korvin kuultavasti saarnattu. Tapahtumat sijoittuvat vain näkyyn. Miten Jesaja siis sai Jumalan armahduksen, jotta hän voisi hengessä välittää oikeaa sanomaa eteenpäin? Vai oliko Jesaja tullut uskovaiseksi edeltävästi jo jonkun muun ihmisen välityksellä?
Haluaisin erityisesti vanhoillislestadiolaista näkemystä yllä esitetyistä raamatunjakeista sekä niihin liittyvästä opetuksesta seurakunnassa. Pidän tätä teemaa ensiarvoisen, jopa luovuttamattoman tärkeänä: onhan syntien anteeksisaaminen kristinopin ydinkohtia.
Kiittäen
"Valitettavasti vain käyttäjät, joille on erikoisoikeuksia voivat luoda aiheita tässä foorumissa."
"Valitettavasti vain käyttäjät, joille on erikoisoikeuksia voivat vastata kysymyksiin tässä foorumissa."
En mainosta suomi24-palstaa hyvänä, pikemminkin päinvastoin, mutta mainitsen sen tässä vain viitteenä. Siellä sain muutamia asiallisia vinkkejä kysyä askarruttavia uskonopillisia asioita täällä.
Olen tullut joistakin vl-puheenvuoroista (?) käsitykseen (olivatko vl, sitähän ei internet-miljöössä voi aina varmaksi sanoa), että tullakseen autuaaksi ihmisen tulee tulla Jumalan vetämäksi ja kutsumaksi mutta vanhurskautustyö tapahtuu toisen, jo ennestään Pyhän Hengen saaneen ihmisen välityksellä saarna- ja palvelutyönä Jumalan valtakunnassa. Tässä yhteydessä Jumalan valtakunnalla ymmärrettäneen suhteellisen tarkkarajaista näkyvää maanpäällistä seurakuntaa, jolla on yksi Herra, yksi oppi, yksi usko ja rakkaus.
Esimerkkeinä Jumalan toimintatavasta vl-uskonkäsityksen mukaan on tarjottu sekä Vanhan Testamentin (Daavid ja Naatan) että Uuden Testamentin (etiopialainen hoviherra ja Filippus) puolelta.
Poimintoja aiempaa:
Obelix7.
26.6.2011 14:41sanoo:
Julistus ei ole automaatti. Eikä siinä ole ihmisen puolelta yhtään mitään. Kaikki lähtee Jumalalta. Armojärjestys on vain säädetty niin, että julistus kulkee ihmisten kautta Hengen virkana. Sanan tai lauseen muodolla ei ole mitään merkitystä, ainoastaan Henki tekee eläväksi. Riittää kun ihminen ylentää sydänmensä uskomaan Hengessä julistetun sanan.
toisaalla Obelix7 sanoo:
"Ihminen on aina henkilökohtaisesti uskomassa, eikä se ole koskaan kiinni toisesta henkilöstä. Kun ihminen on uskomassa ja omaa Pyhän Hengen on silloin nimi elämän kirjassa."
Ensimmäinen kysymykseni: kuinka tuohon uskoon päästään, kuinka saadaan Pyhä Henki?
Toinen kysymys: onko Obelix7:n yllä olevissa lausumissa mielestänne mitään ristiriitaa? Edustavatko ne molemmat, vain toinen, ei kumpikaan virallista vanhoillislestadiolaista uskonkäsitystä?
Kolmas kysymys: onko vanhoillislestadiolaisessa uskonkäsityksessä tehty dogmaattista eroa ensi kertaa synnit anteeksi saamisella (uskoontulo) ja uskovaisena synnit anteeksisaamisella (lankeaminen ja palaaminen)? Vai katsotaanko uskoontulo/parannuksen armon saaminen aina eräänlaiseksi palaamiseksi uskoon (esim. aikuisen, koko elämänsä ateistina eläneen kohdalla)?
Neljäs ja mielestäni vaikeampi kysymys: kuinka profeetta Jesaja sai syntinsä anteeksi?
Jes. 6:1-7
Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.
Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.
He huusivat toinen toiselleen: -- Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.
Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua.Ja minä sanoin: -- Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.
Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta.
Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi: -- Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.
Jesajan näyssä ei ollut läsnä ketään muita kuolevaisia ihmisiä. Serafi ei ole ihminen, kuten Raamattu kertoo. Ja näky, samoin kuin ilmestys ja rukous ovat subjektiivisia uskonkokemuksia. Sanaa ei siis faktisesti akustisesti ja korvin kuultavasti saarnattu. Tapahtumat sijoittuvat vain näkyyn. Miten Jesaja siis sai Jumalan armahduksen, jotta hän voisi hengessä välittää oikeaa sanomaa eteenpäin? Vai oliko Jesaja tullut uskovaiseksi edeltävästi jo jonkun muun ihmisen välityksellä?
Haluaisin erityisesti vanhoillislestadiolaista näkemystä yllä esitetyistä raamatunjakeista sekä niihin liittyvästä opetuksesta seurakunnassa. Pidän tätä teemaa ensiarvoisen, jopa luovuttamattoman tärkeänä: onhan syntien anteeksisaaminen kristinopin ydinkohtia.
Kiittäen