SRK:n johtokunta pyysi anteeksi

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

SRK:n johtokunta pyysi anteeksi

ViestiKirjoittaja saaraleena » 10 Loka 2011, 23:06

hoitokokousten väärinkäytöksiä http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa ... nkaytoksia
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja Mooses Kangoinen » 11 Loka 2011, 14:08

Pyysikö?
Mooses Kangoinen
kiinnostunut
 
Viestit: 9
Liittynyt: 03 Elo 2007, 13:08

ViestiKirjoittaja saaraleena » 11 Loka 2011, 17:04

Mooses Kangoinen kirjoitti:Pyysikö?

Miten sen nyt ottaa 8-). Päivämiehen mukaan ainakin "pahoitteli" http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoi ... johtokunta :/
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja Jay » 11 Loka 2011, 20:10

SRK:n lehdistötiedote, joka löytyy Kotimaa24:n jutun alapuolelta, osoittaa, että SRK:n johtokunta ei ole pyytänyt anteeksi vaan pahoitellut. Saman viestin antaa Päivämiehen pääkirjoitus.

Me uskovaisina ymmärrämme anteeksipyytämisellä ja anteeksiantamisella vähän eriä kuin maailma. Pahoittelu on "vain" pahoittelua, se ei ole anteeksipyytämistä. Jos on jonkun vuoksi tai puolesta pahoillaan, ei se tarkoita, että on pyytänyt anteeksi. Pahoittelu ja pahoillaan olo on osoitus myötätunnosta ja virheen tunnustamisesta. Epäuskoiset eivät näe anteeksipyytämisellä ja pahoittelulla isoa eroa.

Meille uskovaisille sillä on kuitenkin iso ero. Kuvitelkaapa tilanne, että veljesi rikkoo sinua vastaan ja hän päättääkin vain pahoitella.

Minusta tuntuu, että liikkeemme johto on toiminut fiksusti pahoitellessaan hoitokokousten ylilyöntejä. Eivät kai he enempää voi tehdäkään. He ovat pahoillaan siitä, että sielunhoidollisessa tilaisuudessa on toimittu väärin. He myöntävät, että virheitä on tehty. Se on hyvä ja ainoa viesti minkä johto voi antaa.

Pitäisikö johtokunnan pyytää anteeksi tavalla, jolla liikkeeme opettaa? Keneltä? Pitäisikö johtokunnan jäsenten tehdä kiertue kaikilla Suomen rauhanyhdistyksillä ja esittää yksi kerrallaan anteeksipyyntö seurakunnan edessä? Minä en vaadi sitä, sillä en tiedä ovatko johtokunnan jäsenet olleet tekemässä niitä virheitä. Toisen puolesta ei voi pyytää anteeksi, ainakaan tavalla, jolla me uskovaiset ymmärrämme.

Pahoittelu oli SRK:n johtokunnan viestintästrateginen signaali, niinkuin Päivämiehen pääkirjoituksessa kerrotaan.

Ulkoisen viestinnän yhtenä keskeisenä tavoitteena on poistaa esteitä evankeliumin etenemiseltä.


Nyt esteeksi ei enää nouse se, että isien pahoilla teoilla olisi SRK:n johtokunnan tuki.
Jay
puuhakas
 
Viestit: 244
Liittynyt: 15 Heinä 2011, 01:25

ViestiKirjoittaja Emka » 11 Loka 2011, 23:06

Mielestäni kirjoitus oli asiallinen.

Itse en tunne tarvetta pyytää anteeksi keneltäkään sitä että uskon kuten vanhoillislestadiolaisuudessa opetettu. Itse sain parannuksen armon -75 Hoitokokouksista olen kuullut vasta netissä ja tuntemiltani entisiltä vl-ltä. Kovasti he ovat "hoitaneet" meitä jotka olemme halunneet uskoa kuten Raamatun mukaan on opetettu. Ompa eräs evl pistänyt kirjoitus-ja keskusteluyhteyden poikki kanssani koska en ole halunnut kieltää uskoani.

Tämä maailman meren pauhu on Raamatussa ennustettu. Viimeisinä aikoina on vaikeaa uskovaisilla, sielunvihollinen tekee julmaa työtänsä saadakseen uskovaiset elämään tämän maailman mukaan. Vietteylykset tulevat ja usko on koetuksella. Raamatussa on kirjoitettu, että löytyneekö uskoa maan päältä kun Jeesus tulee.Koettelemuksen ajat ovat tulleet, ja voimme vain rukoilla että jaksamme säilyttää uskon hyvässä omassa tunnossa, usko on jokaisen henkilökohtainen. Emme voi uskoa toisen puolesta, jos evankeliumi ei kelpaa, niin ihmisen kohtalo on sinetöity.

Hoitokokouksiin en puutu koska en niistä tiedä henkilökohtaisesti.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja O.M » 12 Loka 2011, 13:46

Toivotaan ja rukoillaan, että anteeksipyyntö/pahoittelu antaisi voimia parannuksen askelille edes jollekin Jumalan seurakunnan ulkopuolelle joutuneelle, joka on kokenut tulleensa hoitokokouksissa väärinkohdelluksi.

Vanhoillislestadiolaisuudessa emme usko lihan pyhitysoppiin, sanan pyhitysoppiin emmekä "väärinkohdelluksi tulemisen pyhitysoppiin".
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja saaraleena » 12 Loka 2011, 15:22

O.M kirjoitti:Toivotaan ja rukoillaan, että anteeksipyyntö/pahoittelu antaisi voimia parannuksen askelille edes jollekin Jumalan seurakunnan ulkopuolelle joutuneelle, joka on kokenut tulleensa hoitokokouksissa väärinkohdelluksi.

Mitenkä Sinä O.M noin ajattelet? Päivämiehessa julkaistussa kannanotossahan sanotaan aivan päinvastoin: "Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan. Niinpä ASIOIDEN KORJAUS LÄHTEE YKSITTÄISEN KILVOITTELIJAN OMASTA HALUSTA VAELTAA HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA JUMALAN JA IHMISTEN EDESSÄ".
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja clementsdotter » 12 Loka 2011, 15:34

SRK:n veljille on kirkastunut nyt viikonloppuna, että hoitokokousten henkioppi ja pakkoparannuttamiset ovat olleet harhaoppia ja henkistä väkivaltaa. Kaikki tuona aikana johdossa olleet, sekä konttorilla että paikallistasolla, edustivat valtavirtaa, että toisella tavalla ajattelevat ja henkiopin torjujat ovat väärässä hengessä ja joutavat ulkoiseen pimeyteen.

Nyt kun asia on vihdoin myönnetty, että on oltu väärässä ja toimittu väärin, eikö tämä nyt loogisesti ajatellen mene niin, että koko Suomen Siioni on vuosikymmenet talostellut wäärässä hengessä ja pimeydessä, kun taas ulos heitetyt ovat ne varsinainen Suomen Siioni. Kuinka tästä nyt edetään?

OM, ei ulospotkittujen kuulu tehdä parannusta siitä, että heidät heitettiin ulos, vaan heidän ulosheittäjiensä. Eri asia on, haluavatko ulkoistetut palata yhteisöön, joka niin julmalla tavalla kohteli heitä.

Silloin muinoin, kun parannuksia teetettiin, oletus oli, että niin laajasti kuin pahennusta on aiheutettu, on sitä pyydettävä myös anteeksi. Vielä on elossa monta hoitomiestä, joiden uhrit odottavat anteeksipyyntöä menneisyyden vääryyksistä. Tässä on nyt julkaistun pahoittelun jälkeen aito konkreettinen toiminnan paikka, jolla osoitetaan, että ollaan tosissaan: etsiydytään ulosheitettyjen kanssa yhteyteen ja pyydetään heiltä anteeksi.
clementsdotter
 

ViestiKirjoittaja O.M » 12 Loka 2011, 21:41

Kotimaan artikkelin otsikko on: "Vanhoillislestadiolaiset pyytävät anteeksi hoitokokousten väärinkäytöksiä". Tuosta on pitkä matka "vl"-ekumeenikkojen käsitykseen, jossa hoitokokouksia ylipäätään pidetään väärinkäytöksinä.

clementsdotter kirjoitti:SRK:n veljille on kirkastunut nyt viikonloppuna, että hoitokokousten henkioppi ja pakkoparannuttamiset ovat olleet harhaoppia ja henkistä väkivaltaa. Kaikki tuona aikana johdossa olleet, sekä konttorilla että paikallistasolla, edustivat valtavirtaa, että toisella tavalla ajattelevat ja henkiopin torjujat ovat väärässä hengessä ja joutavat ulkoiseen pimeyteen.


Onkohan minulla luetun ymmärtämisessä ongelmia, kun en ollut huomaavinani tuollaista "kirkastumista" pahoittelussa? Ymmärsin, että 1970-luvulla oli sekä hyvin menneitä hoitokokouksia että sellaisia, joissa esiintyi väärinkäytöksiä. Ja näitä väärinkäytöksiä pahoiteltiin/pyydettiin anteeksi?

clementsdotter kirjoitti:Nyt kun asia on vihdoin myönnetty, että on oltu väärässä ja toimittu väärin, eikö tämä nyt loogisesti ajatellen mene niin, että koko Suomen Siioni on vuosikymmenet talostellut wäärässä hengessä ja pimeydessä, kun taas ulos heitetyt ovat ne varsinainen Suomen Siioni.


Ei ole myönnetty, että oltaisiin oltu joka asiassa ja joka hoitokokouksessa väärässä. Teet argumentointivirheen nimeltä non sequitur.

clementsdotter kirjoitti:Kuinka tästä nyt edetään?


Tässä voidaan edetä niin, että joka kokee käyttäneensä lihan käsivartta, käy pyytämässä anteeksi, että hyvää tarkoittaessaan on loukannut toista. Voidaan rukoilla, että väärin kohdelluksi itsensä kokeneet saisivat parannuksen armon ja pääsisivät takaisin Jumalan lapsiksi, Jumalan seurakunnan yhteyteen. "Vl"-ekumeenikot voivat jatkaa ekumeenista "kimppakivaansa" muiden ekumeenikkojen kanssa - itse pysyn moisesta iljetyksestä kaukana. Siitä saa vielä hengellisen AIDSin.

clementsdotter kirjoitti:OM, ei ulospotkittujen kuulu tehdä parannusta siitä, että heidät heitettiin ulos, vaan heidän ulosheittäjiensä. Eri asia on, haluavatko ulkoistetut palata yhteisöön, joka niin julmalla tavalla kohteli heitä.


Elämässä on vain kaksi pakkoa: syntyminen ja kuoleminen. Mutta jos ulos heitetyt haluavat päästä taivaaseen, he eivät saa rakentaa omatekoisia tikapuitaan taivaaseen, vaan heidän on tultava sisälle Jumalan seurakuntaan. Ei se, että on joskus kokenut joutuneensa hengellisen väkivallan uhriksi, tee ihmisestä loppuiäkseen pyhää! Ei ulosheitettyjen tarvitse tehdä parannusta sitomisestaan, vaan synneistään ja epäuskostaan, jotka heidät pitävät Jumalan seurakunnan ulkopuolella. Jos oikein ymmärsin kirjoittamasi, niin se edustaa "seitsemän vaimon seurakuntaoppia" pitäessään parannusta tarpeettomana joukolle, joka on seurakunnan ulkopuolella.

clementsdotter kirjoitti:Silloin muinoin, kun parannuksia teetettiin, oletus oli, että niin laajasti kuin pahennusta on aiheutettu, on sitä pyydettävä myös anteeksi. Vielä on elossa monta hoitomiestä, joiden uhrit odottavat anteeksipyyntöä menneisyyden vääryyksistä. Tässä on nyt julkaistun pahoittelun jälkeen aito konkreettinen toiminnan paikka, jolla osoitetaan, että ollaan tosissaan: etsiydytään ulosheitettyjen kanssa yhteyteen ja pyydetään heiltä anteeksi.


Niiden, jotka kokevat tehneensä väärin, tulee pyytää anteeksi. Niiden, jotka kokevat tulleensa väärinkohdelluiksi, tulee puhutella kahden kesken häntä, jonka kokee rikkoneen itseään vastaan. Vai pitäisikö mielestäsi hoitomiehillä, jotka eivät itse koe toimineensa väärin, teetättää pakkoparannusta?

"Hengellisen väkivallan" kokemus on hyvin yksilöllinen. Hoitokokouksissa on epäilemättä sekä sellaisia hengellisen väkivallan kokemuksia, joita itsekin pitäisin väkivaltana että sellaisia kokemuksia, joita itse en pitäisi väkivaltaisina. Netissä olen havainnut, että ekumeenikot yrittävät leimata väkivallaksi sen, jos heitä ei pidä oikein uskovina. Sellaiset huuhaa-kokemukset, jotka ovat itse asiassa vallankäyttöä, onkin syytä erottaa oikeista väkivallan kohteeksi joutumisen kokemuksista.

saaraleena kirjoitti:Mitenkä Sinä O.M noin ajattelet? Päivämiehessa julkaistussa kannanotossahan sanotaan aivan päinvastoin: "Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan. Niinpä ASIOIDEN KORJAUS LÄHTEE YKSITTÄISEN KILVOITTELIJAN OMASTA HALUSTA VAELTAA HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA JUMALAN JA IHMISTEN EDESSÄ".


Kilvoittelijoiden tulee tehdä rippiä, jos ovat tehneet syntiä hoitokokouksissa (tai missä tahansa muuallakin). Rippi tosin ei ole pakollista, mutta Pyhä Henki kristityn omassatunnossa opettaa siihen, kuitenkin ilman lain vaatimusta. Mutta hoitokokouksissa tai niiden ulkopuolella syystä tai toisesta Jumalan seurakunnan ulkopuolelle joutuneiden on tehtävä parannus päästääkseen Jumalan lapsiksi. Ihmisen joutumiseen Jumalan seurakunnan ulkopuolelle on voinut vaikuttaa inhimilliset taitamattomuudet ja jopa väärinkäytökset. Silti päästäkseen takaisin Jumalan seurakunnan yhteyteen ihmisen, myös väärinkohtelun vuoksi loukkaantuneen, on tehtävä parannus.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja uskossa matkaa tekevä » 13 Loka 2011, 08:40

O.M kirjoitti:
Tässä voidaan edetä niin, että joka kokee käyttäneensä lihan käsivartta, käy pyytämässä anteeksi, että hyvää tarkoittaessaan on loukannut toista. Voidaan rukoilla, että väärin kohdelluksi itsensä kokeneet saisivat parannuksen armon ja pääsisivät takaisin Jumalan lapsiksi, Jumalan seurakunnan yhteyteen.



Niin. Minä ymmärsin, että SRK:lla ainakin jonkinlainen kompromissi on löydetty "tuntoihin tulemisesta" ja on näin julkisesti käyty pyytämään anteeksi, tai siis pahoittelemaan. Yhdyn rukoukseesi siitä, että veljet konttorilla saisivat parannuksen armon ja pääsisivät Jumalan valtakunnan asukkaaksi.
uskossa matkaa tekevä
tutustunut
 
Viestit: 41
Liittynyt: 26 Heinä 2010, 23:19

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Loka 2011, 09:15

Tässä on jo ilmennyt selvä jako kahteen, joidenkin osalta ehkä kolmeen, neljään tai useampaan joukkoon.

He jotka uskovat että Jumalan valtakunta voi esiintyä useassa joukossa samalla paikkakunnalla ovat se toinen joukko. Me jotka uskomme ja ymmärrämme, että samalla paikkakunnalla ei voi kahta keskenään kiistelevää joukkoa, jotka molemmat ovat oikeaa Jumalan kansaa, on toinen joukko. Jos kristittyjen keskuudessa on paikkakunnalla kiistoja ja riitoja syntynyt, ellei siitä nöyrrytä totiseen parannukseen, melko pian ainakin toinen joukko menee ulos eriseurana, joskus jopa kaksi joukkoa, kuten reilun sadan vuoden takaisissa suurissa hajaannuksissa tapahtui.

Elämme ja asumme sellaista Jumalan valtakuntaa, joka uskoo Raamatun mukaisesti, että parannus on aina henkilökohtainen. Joukkoparannus ei ole oikea, koska kukaan ei voi tehdä parannusta toisen puolesta, ja vaikka tekisikin, sellainen parannus ei voi kantaa oikeaa hedelmää. Sen mukaan myös jokainen, joka kannattaa ja vaatii joukkoparannuksia, ei vaatimuksessaan edusta Raamatun mukaista opetusta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 13 Loka 2011, 09:20

Hoitokokoukset perustuivat kokonaisuudessaan henkioppiin. Kyllä minä muistan sen elävästi. Ja nyt kun henkioppi on todettu harhaopiksi ja pakkorippi vääryydeksi, se tarkoittaa sitä, että kaikki henkiopin tiimoilta tehty ja toimitettu on ollut väärin, vääryyttä ja syntiä. Hoidot, niin rakkaudella kuin rakkaudettomuudellakin toimitetut ja myös kaikki henkiopin perusteella toimitetut seurakunnasta erottamiset.

Annetaanpa mielikuvitukselle siivet ja tuulta alle. Henkioppihan on ihan mielikuvituksen tuotetta, kuten luetusta käy ilmi; se on harhaoppia. Harhaoppi on ihmisen keksimää, sille ei löydy Raamatusta perustetta. Eli keksitään nyt joku vastaava harhaoppi.

Kuuliaisuusoppi. Kaikkien seurakuntalaisten on oltava ehdottoman kuuliaisia puhujille. Oppiin liittyy se, että seurakuntalaisille saa tehdä ihan mitä tahansa testejä tuon kuuliaisuuden osoittamiseksi. Jos he eivät osallistu testeihin, heidät voidaan muitta mutkitta erottaa seurakunnasta. Testejä on sitten kaikenlaisia ja niistä ei sovi puhua arvostelevasti eikä kertoa niitä ulkopuolisille. Testeissä mitataan siis ehdotonta kuuliaisuutta. Tärkeintä on kuuliaisuus ja sitä saa testata ihan miten tahansa.

Testi numero yksi: sano sata kertaa käsi sydämellä: "rakas veli, olen sinulle ikuisesti kuuliainen".

Testi numero kaksi: ryömi ensin seurasalin päästä päähän vatsa paljaana ja konttaa takaisin piikkimatto polvien alla.

Testi numero kolme: syö kourallinen hirvenpapanoita.

Testi numero neljä: viuhahda toimitalon ympäri alastomana joka kuukauden ensimmäisenä lauantaiyönä kello 00.00.

Jos noita testejä ei siis läpäise, joutuu hoitokokoukseen ja julkiseen nöyryytykseen ja jos ei paranna kuuliaisuustapojaan, joutuu ulos seurakunnasta. Jossakin vaiheessa kuitenkin kuuliaisuusopin kanssa tullaan ns. tuntoihin ja siitä luovutaan. Hoitokokouksista sinällään ei luovuta eikä niitä pyydetä anteeksi, vaan anteeksi pyydetään sitä, että kuuliaisuustestien yhteydessä testaajille puhuttiin liian kovasti ja rakkaudettomasti ja sitä, että jotkut käyttivät ruoskaa testien onnistumisten avittajana.

Mikä meni pieleen?
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja O.M » 13 Loka 2011, 09:26

uskossa matkaa tekevä kirjoitti:Yhdyn rukoukseesi siitä, että veljet konttorilla saisivat parannuksen armon ja pääsisivät Jumalan valtakunnan asukkaaksi.


Kylläpä keskustelu rönsyilee! Jollain konttorilla on "Uskossa matkaa tekevän" parannuksen armoa tarvitsevia veljiä. Toisin kuin oletit, en valitettavasti ole - vielä - huomannut heidän puolestaan rukoilla, mutta rukoillaan vain yhdessä veljiesikin puolesta. Onko kyse luonnollisista vai hengellisistä veljistäsi? Kysymykseni liittyy rukoilutarpeen kartoittamiseen. :D
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Loka 2011, 09:32

Nytpä Sianaparo vasta varsinaisesta mielikuvituksensa tuotteita ja satuja kertoo, aivanko olet itse esimerkkisi keksinyt, vai oletko moiset "kokeet" joltakin muilta oppinut?

Tässä hiukan henkioppia apostoli Paavalin kirjoittamana ja Biblian suomennoksena, katsoin myös vuoden 1938 suomennoksen, jossa oli enemmän henkioppia, mutta vielä enemmän sitä ilmeni uusimmassa suomennoksessa. Niistä tuli niin pitkiä, että katsoin parhaaksi kopioida tänne lyhimmän, Biblian mukaisen kokoelman "henki" sanalla tekemääni hakuun.

Löytyi 20 jaetta Biblia 1776 tekstistä.

Room. 8:9
Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa.

Room. 8:10
Jos siis Kristus teissä on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

Room. 8:11
Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta.

Room. 8:16
Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.

Room. 8:26
Mutta niin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme; sillä emmepä me tiedä mitään rukoilla niinkuin tulis, vaan Henki rukoilee meidän edestämme sanomattomilla huokauksilla.

1. Kor. 2:10
Mutta meille on Jumala sen ilmoittanut Henkensä kautta; sillä Henki kaikki tutkistelee, Jumalan syvyydetkin.

1. Kor. 2:11
Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, vaan ihmisen henki, joka hänessä on? Niin myös ei yksikään tiedä, mitä Jumalassa on, vaan Jumalan Henki.

1. Kor. 2:13
Jota me myös puhumme, ei niillä sanoilla, joita inhimillinen viisaus opettaa, vaan niillä, joita Pyhä Henki opettaa, ja me tuomitsemme hengelliset asiat hengellisesti.

1. Kor. 3:16
Ettekö te tiedä teitänne Jumalan templiksi, ja että Jumalan Henki asuu teissä?

1. Kor. 5:5
Annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulis Herran Jesuksen päivänä.

1. Kor. 6:17
Mutta joka Herraan ryhtyy, se on yksi henki hänen kanssansa.

1. Kor. 7:40
Vaan hän on autuaampi, minun luullakseni, jos hän sillänsä pysyy; sillä minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki.

1. Kor. 12:4
Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on Henki;

1. Kor. 12:11
Mutta nämät kaikki se yksi Henki vaikuttaa, jakaen kullekin omansa niinkuin hän tahtoo.

2. Kor. 3:6
Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi.

2. Kor. 3:17
Sillä Herra on Henki; mutta kussa Herran Henki on, siinä on vapaus.

2. Kor. 4:13
Mutta että meillä on yksi uskon henki, niinkuin kirjoitettu on: minä uskoin, sentähden minä puhuin; niin me myös uskomme, ja sentähden me myös puhumme,

Gal. 5:17
Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan: nämät ovat vastaan toinen toistansa, niin ettette tee, mitä te tahdotte.

Ef. 4:4
Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin tekin olette teidän kutsumisessanne yhdenkaltaiseen toivoon kutsutut,

1. Tim. 4:1
Mutta Henki sanoo selkiästi, että viimeisillä ajoilla muutamat luopuvat uskosta ja ottavat vaarin viettelevistä hengistä ja perkeleiden opetuksista,
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jani_S » 13 Loka 2011, 09:35

Olen kysellyt ennenkin "henkiopista", saamatta kuitenkaan vastausta, joten esitän kysymykseni uudestaan. Erityisesti odotan vastausta niiltä, jotka väittävät vl-kristillisyydessä vallinneen jonkunlaisen "henkiopin". Kysymykseni kuuluvat:

1. Milloin "henkioppi" määriteltiin?
2. Mikä oli "henkiopin" sisältö ja mitkä olivat sen tärkeimmät opinkohdat?
3. Milloin "henkiopista" tai sen soveltamisesta luovuttiin?

Ainakin siansaparo on kertonut "henkiopista" niin paljon, että pystynee myös kertomaan siitä tarkemmin.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja O.M » 13 Loka 2011, 09:42

Siansaparo kirjoitti:- - Ja nyt kun - - on todettu - - pakkorippi vääryydeksi,


Minulle jäi kesällä epäselväksi, asetuitko silloisessa keskustelussa kannattamaan julki-/pakkorippiä:

Laestadius kirjoitti: "Hän ei suinkaan ole luopunut perkeleestä ja kaikesta hänen menostansa, kun ei tahdo tunnustaa syntejänsä julkisesti, waan waan salaisesti papille - -."

Sinä kirjoitit siihen: "- - minusta tuo Lestadiuksen teksti on hyvä. Voin yhtyä siihen." (Ketju Laestadius rippisalaisuudesta.)
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 13 Loka 2011, 10:52

Taavi, mähän sanoin, että keksitään joku harhaoppi ja sitten satulin siitä. Taavi hei, nyt SRK on sanoutunut irti 70-luvun henkiopista ja sanonut sen olleen harhaoppia, etkö SINÄ ole samaa mieltä SRK:n kanssa?

Janikselta:

"1. Milloin "henkioppi" määriteltiin?
2. Mikä oli "henkiopin" sisältö ja mitkä olivat sen tärkeimmät opinkohdat?
3. Milloin "henkiopista" tai sen soveltamisesta luovuttiin?"

Kososlaisesta henkiopista puhuttiin muistaakseni jo 60-luvun eriseuran yhteydessä, en jaksa kaivaa lähteitä enkä tiedä löytäisinkö edes. Hmm, tälläkin palstalla on varmaan aineistoa henkiopille. Julkiset henkiparannukset loppuivat varmaan jo siirryttäessä 80-luvulle, vai muistaako joku, että niitä olisi ollut 80-luvulla ja myöhemmin?

OM. Laittamassasi linkissä puhuttiin rippisalaisuudesta ja rikoksesta, ei liity mielestäni nyt käytävään keskusteluun. Nythän on OM niin, että silloiset, 70-luvulla tapahtuneet, julkiset pakkoripit on todettu väärinkäytöksiksi. Minä puolestani nostan hattua ko. raamatunkohdalle, nk. Kristuksen kirkkolaille, koska en ole eläissäni tainnut nähdä sitä käytettävän muutoin kuin 70-luvun tyyliin ja sehän on nyt sanottu vääräksi.

Henkiopista lyhykäisesti. Esim. jos perheenisä oli liian kova ja lainomainen kasvattaja, tai joku veli tai sisar puhutteli liian kovin sanakääntein matkaystäviään, tai joku ei uskaltanut puhutella epäuskoisia heidän epäuskostaan tai oli huono uskontunnustaja, hän sai syytteen väärästä hengestä ja siitä piti tehdä seurakunnan edessä parannusta. Oikeesti väärähenkisyytöksen saattoi saada ihan mistä asiasta tahansa. Eräs veli sai väärähenkisyytöksen siitä, kun ei muuton yhteydessä ollut sanoutunut irti edellisen ry:n jäsenyydestä ja liittynyt samantien uuden ry:nsä jäseneksi, tämä tapaus löytyy erään ry:n pöytäkirjasta. Todettiinkohan hänellä uppiniskaisuuden henki...? Muistaakseni joo.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja uskossa matkaa tekevä » 13 Loka 2011, 10:58

O.M kirjoitti:
uskossa matkaa tekevä kirjoitti:Yhdyn rukoukseesi siitä, että veljet konttorilla saisivat parannuksen armon ja pääsisivät Jumalan valtakunnan asukkaaksi.


Kylläpä keskustelu rönsyilee! Jollain konttorilla on "Uskossa matkaa tekevän" parannuksen armoa tarvitsevia veljiä. Toisin kuin oletit, en valitettavasti ole - vielä - huomannut heidän puolestaan rukoilla, mutta rukoillaan vain yhdessä veljiesikin puolesta. Onko kyse luonnollisista vai hengellisistä veljistäsi? Kysymykseni liittyy rukoilutarpeen kartoittamiseen. :D


No, otan sen verran takaisin, ettei niputeta kaikkia veljiä samaan. Keskustelua SRK:n johtokunnassa ja eri työryhmissä käydään, enkä usko, että siellä aina oltaisiin asioista samaa mieltä. Monenlaisia miehiä sieltä löytyy varmasti.

Sikäli surullista, että se, mitä näistä keskusteluista ja muista kerrotaan ulos, julkilausumien muodossa, ei sisällä niitä hyviä hedelmiä, joita uskovaisilta odotetaan, kuin siteeksi.
uskossa matkaa tekevä
tutustunut
 
Viestit: 41
Liittynyt: 26 Heinä 2010, 23:19

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 13 Loka 2011, 11:19

Lisää asioita, joista saattoi saada väärähenkisyytöksen. Arvosteli laulukirjauudistusta, ihmetteli henkioppia ja hoitokokouksia eikä ymmärtänyt niitä, ei käynyt tarpeeksi usein seuroissa, ei tullut hoitokokoukseen, katsoi televisiosta ihan mitä tahansa, vaikkapa vain uutisia, oli arvotelevalla tai vikovalla mielellä matkaystäviä tai Jumalan huoneenhallitusta kohtaan, kävi kirkossa epäuskoisen papin saarnatessa, lauloi kirkkokuorossa, osallistui tai oli jäsenenä jossakin maallisessa järjestössä, kuului tai kannatti väärää puoluetta, kuului urheiluseuraan tai piti urheilua liian tärkeänä asiana jnejne. Lista on loputtoman pitkä ja sitten siihen liittyy vielä erityisiä henkilökohtaisia väärähenkisyytöksiä, jotka räätälöitiin jollekkin tietylle henkilölle sopivaksi, kuten Heino Korpelan "vaihteleva henki", kun ihmeteltiin sitä, että kun kuitenkin moni oli hänen kauttaan tehnyt parannuksen Jvltk:aan, että kuinka se oli mahdollista, niin hokattiin, että Heinolla oli välillä ollut oikea ja välillä väärä henki; vaihteleva henki. Mielikuvituksella ei ollut rajoja erilaisten henkien keksimisessä. Voi missä hulluudessa sitä onkaan ollut mukana. Ja kyllä minäkin aikoinani nielasin koko höskän, sen myönnän avoimesti. Näin höpläytettävissä sitä oon minäkin :(.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja uskossa matkaa tekevä » 13 Loka 2011, 12:38

Niin, käsittääkseni noina vuosina yleisesti sorruttiin näihin henkimaailman juttuihin, mitä en ole isommin kenenkään kuullut katuvan.

Sikäli on mielenkiintoista, että jos vastaavanlaatuisia kokouksia järjestettiin lähes 500, niin miksi SRK ja sen edustajat jatkoivat osallistumistaan kerta toisensa jälkeen, jos kokouksista sorruttiin tällaisiin vääriin henkioppeihin ja muihin väärinkäytöksiin?

Kuten Voittonen Kotimaan jutussa toteaa, että "Voittosen mukaan henget saivat aikaan tekoja, joita liikkeessä ei pidetty oikeina." Miksi SRK oli mukana, jos siellä ei pidetty näitä oikeina. Miksi ei osattu irtaantua tai edes tuoda julki, että henkioppi on itsestään peelsepuupista?
uskossa matkaa tekevä
tutustunut
 
Viestit: 41
Liittynyt: 26 Heinä 2010, 23:19

Seuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa