Olen ihmetellyt useasti, kuinka monet uskovaiset suhtautuvat luonnonsuojeluun viherpiipertäjien piperryksenä ja typeränä touhuna. Usein olen kuullut seurakuntani jäsenten ja uskovaisten tuttavieni puhuvan luonnonsuojelusta, kierrätyksestä, veden- ja sähkönsäästämisestä ym. niin ylenkatsoen, että minua luonnon suurena ystävänä se suuresti harmittaa! Jumala on kyllä antanut meille tämän maailman käytettäväksemme, mutta se ei mielestäni oikeuta meitä tuhlaamaan luonnonvaroja ajattelematta seurauksia. Emme toki elä tätä maailmaan varten, mutta meidän pitäisi silti tehdä parhaamme pitääksemme Maa mahdollisimman siistinä ja hyväkuntoisena tuleville sukupolville. "Viljellä ja varjella" oli Jumalan tahto. Siihen kuuluu se, että me ihmiset, oletikin uskovaiset!, pyrkisimme tekemään parhaamme varjellaksemme maailmaa. Pienistä puroista syntyy suuri joki. Tietenkin vain Jumala pystyy tuhoamaan maailman, ja tekeekin sen kun sen aika on, mutta Lutherin sanojen mukaan meidän pitäisi toimia tässäkin asiassa, että vaikka huomenna tietäisimme maailmanlopun tulevan, tänään istutamme omenapuun. Emme me tiedä kuinka monta sukupolvea tulee vielä asumaan tätä maata, ja toivoisin todella useamman huomaamaan minkälaiseksi ihmiset maailmaamme muuttavat. Välinpitämättömyys roskaamiseen ja luonnonvarojen turhaan tuhlaamiseen suututtaa minua, ja se miten ihmiset puhuvat minunkaltaisistani, jotka yrittävät tehdä oman pienen osansa tämän maailman puolesta.
Ei elämäni tärkein asia ole luonnonsuojelu enkä esimerkiksi koskaan äänestäisi vihreitä vaikka luonnonystäväksi itseni luenkin, mutta ei se tarkoita sitä etteikö meidän uskovaistenkin tarvitsisi tehdä parhaamme asian hyväksi! Monet luonnonsuojelijat haluaisivat rajoittaa lapsien syntyvyyttä, koska näkevät väestönkasvun nopeuttavan maailman tuhoutumista. Itse en ole ollenkaan samaa mieltä, vaan ajattelen että jos ihmiset käyttäytyisivät vastuullisemmin ja käyttäisivät luonnonvaroja säästäen, ongelma olisi huomattavasti pienempi.
Usein vihreät eivät syö eläinkunnan tuotteita ajatellen sen olevan väärin, mutta mielestäni Jumala on kyllä tarkoittanut eläimet ihmistenkin ruoaksi. Toinen asia on se, että miten eläimiä kasvatetaan ihmisten ruoaksi. Pyrin ostamaan mahdollisimman onnellisen eläimen lihaa ja kananmunia, luomua, jos sitä vain on tarjolla. Onhan se kalliimpaa, mutta on se sen arvoista kun tietää ettei eläin ole joutunut niin paljon kärsimään kuin vastaavat tehotuotetut siat ja kanat ja niiden munat. Ei eläimiä saa kohdella kaltoin vaikka Jumala onkin asettanut ihmiset eläinten yläpuolelle.
Onko tämä yleisestikin uskovaisten mielipide, että ekologinen ajattelu on uskovaisille joutavaa, koska elämme Taivasta varten, emme tätä maailmaa? Vai satunko vain asumaan sellaisessa seurakunnassa jossa näin ajatellaan?