Uskonvanhurskaus-osioon

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Uskonvanhurskaus-osioon

ViestiKirjoittaja saaraleena » 25 Marras 2011, 22:50

olisin tämän kirjoittanut, mutta kun minulla ei ole "erikoisoikeuksia", joudun kirjoittamaan tänne. Metsätähti kirjoitti siellä näin: "Jos en vaikkapa ymmärrä, miksen voisi pitää korvakoruja, niin luotan ratkaisun kirkastuvan ajallaan, olipa se sitten koruista luopuminen tai niiden pitäminen. Yksi vl-pappi siteerasi tuosta kysyessäni Raattamaata: ´Mie panen niin vähän painoa sen ulkonaisen päälle, kunhan het vain ovat sydämen kautta kristityiksi tulleet.´ Niinhän se kyllä on."

Olen asiasta täsmälleen samaa mieltä kuin Raattamaa-vanhus. Ja metsätähti :D
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

Re: Uskonvanhurskaus-osioon

ViestiKirjoittaja Jay » 25 Marras 2011, 23:51

saaraleena kirjoitti:olisin tämän kirjoittanut, mutta kun minulla ei ole "erikoisoikeuksia", joudun kirjoittamaan tänne. Metsätähti kirjoitti siellä näin: "Jos en vaikkapa ymmärrä, miksen voisi pitää korvakoruja, niin luotan ratkaisun kirkastuvan ajallaan, olipa se sitten koruista luopuminen tai niiden pitäminen. Yksi vl-pappi siteerasi tuosta kysyessäni Raattamaata: ´Mie panen niin vähän painoa sen ulkonaisen päälle, kunhan het vain ovat sydämen kautta kristityiksi tulleet.´ Niinhän se kyllä on."

Olen asiasta täsmälleen samaa mieltä kuin Raattamaa-vanhus. Ja metsätähti :D


Raattamaa ja vl-pappi puhuivat toki viisaita. Metsätähden puolesta toivon, että korvisasia kirkastuu.
Raattamaata ja nimettömäksi jäävää vl-pappia komppaan vaikkapa näin, että pelastuminen ei varmasti jää korviksista kiinni, jos kovin koreileva, epäuskoinen ihminen kuolinvuoteellaan saa parannuksen armon.

Siitä huolimatta kantani korvakoruja ja muita lävistyksiä kohtaan on selkeä ja kielteinen. Korvakorujen pitämisestä minulla tulee mieleen maailmallinen meno, ja siitähän meitä kehotetaan luopumaan. Näin neuvoo siis Raamattu.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että innokas koristautuminen on aivan jonninjoutavaa rajojen hälventämistä Siionin ja maailman väliltä. Runsaat korut välittävät minulle signaalin pinnallisista arvoista ja tuhlaavaisesta ja turhamaisesta luonteesta. Itselläni on joskus roikkunut kaulassa varsin vaatimaton risti ja tällähetkellä ranteessani on kaksi mustaa muovista rengasta, tuliaisina joltain reissulta. Siinäpä ne.
En käsitä mitä mukavaa lävistysten pitämisessä voi olla, oli kyseessä uskovainen tai kuka tahansa. Eikös korvikset ole sitäpaitsi aika out tällähetkellä, ainakin kun luokkakavereiden korvia katsoo.
Jay
puuhakas
 
Viestit: 244
Liittynyt: 15 Heinä 2011, 01:25

ViestiKirjoittaja vanamo.n » 26 Marras 2011, 13:17

Korvakoruasiaa kun mietin, tulee väistämättä kysymys, että miksiköhän tämän maailman "miehenroikaleet" ovat innostuneet korvakoruista ihan ikää katsomatta?
Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen. (Virsi 301:6)
Avatar
vanamo.n
ahkera
 
Viestit: 483
Liittynyt: 29 Elo 2009, 16:56
Paikkakunta: Laukaa

ViestiKirjoittaja Jay » 26 Marras 2011, 13:44

vanamo.n kirjoitti:Korvakoruasiaa kun mietin, tulee väistämättä kysymys, että miksiköhän tämän maailman "miehenroikaleet" ovat innostuneet korvakoruista ihan ikää katsomatta?


Nuorisolla on varmaan kysymys idoliensa matkimisesta ja/tai kapinasta, ehkä kokeilusta ja "itsensä etsimisestä"; vanhemmilla "suvaitsevaisuuden" ja "tasa-arvon" kannattamisesta.

Sitaatit muoti-ilmaisuja, joiden merkitys hieman hämärä.
Jay
puuhakas
 
Viestit: 244
Liittynyt: 15 Heinä 2011, 01:25

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Marras 2011, 16:36

Kun tämä on mennyt koru- erityisesti korvakoruasiaan, sopinee siinä erottaa kaksi erillistä ja erilaista asiaa. Ensinnäkin meidät, jotka olemme kasvaneet ja lapsemmekin opettaneet kohtuullisuuteen korujen käytössä, ja pääsääntöisesti välttämään niitä korvakoruja. Meille aikamme vanhemmille siinä tuskin on ongelmaa, kuten ei ollut meidänkään vanhemmillamme. Minulle aukeni erityisesti korvakorujen asia siinä, kun eräs lapsistani luopui uskosta ja halusi näyttää luopumisensa hankkimalla pienet korut korviinsa. Ja kun tähän on tullut Raattamaa ja hänen lausuntonsa mukaan, meidän sopii tietää ja muistaa, että kun Raattamaa lähetti Tukholmaan tiedustelijat selvittämään yhteyksien mahdollisuuksia sikäläisten hengellisten herätysten kanssa, niin se oli juuri tukholmalaisten herätysuskovaisten koreilu ja koreilun halu, joka ensinnä avasi lähettiläille, ettei tässä ollakaan saman Paimenen lampaita, vaan se Tukholman joukko on eri tien kulkijoita.

Sitten ovat ne äsken parannuksen armon saaneet, joihin metsätähtikin kuuluu, ja joita on enemmän kristillisyytemme uusissa lähetyskohteissa. Eräillä roskafoorumeilla heistäkin on irvailtu, että oppimme ja opetuksemme olisi jotenkin muuttunut tai muuttumassa. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan niille äsken syntyneille on paikallaan antaa aikaa kasvaa armossa, ja katsoa mikä ja miten on tilanne sitten, kun heiltä loppuvat armon tuntemiset. Korut, myös korvakorut, ovat itsessään kuolleita ja viattomia kappaleita, sellaisina ne eivät vie uskoa, mutta ei koruttomuuskaan uskoa tuo eikä synnytä. Usko syntyy ja viriää Jumalan valtakunnan armoevankeliumin kuulosta, eikä mistään muusta. Uskon synnyttää sen evankeliumin kuulemisen alla ihmiseen vuodatettu Pyhä Henki.

En saata olla kirjoittamatta muutamaa sanaa tämän ketjun avaajastakin, koska siitä on jotakin tiedossani useiden vuosien, jopa vuosikymmenien ajalta. Arvion kirjoitan siksi, että tämäkin avaus on kuitenkin kohdistettu siihen uskoon ja niihin uskovaisiin, joihin avaaja ei itse kuulu. Olemme vuosia voineet keskustella sovussa hänen kanssaan, huolimatta osittain erilaisista uskon ymmärryksistä ja erilaisesta uskosta. Sellaisena toivon keskustelun jatkuvan, avauksen kaltaisista pienistä letkauksista huolimatta. Voisin kertoa enemmänkin uskomme eroista, mutta en näe sitä tässä vaiheessa tarpeelliseksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja metsätähti » 27 Marras 2011, 03:29

Miepä sitten tänne mutisen... Mie en juurikaan koruja tykkää pitää, yleensä vain ihmisten ilmoille lähtiessäni laitan ranteeseen stressileluksi puuhelmet. Ei minulla ole tainnut olla ikinä sitä koristautumisintoa juurikaan, siis siinäkään mielessä, että läpi kouluvuosien kavereiden alkaessa meikata ja laittaa koruja, mie kuljin ilman kumpiakaan... Korvakorut aikanaan 10-vuotiaana painostuksen alla laitoin. Vuosien varrella niitäkään ei monia ole ollut, kahdet äidiltä saadut korvakorut ovat rakkaat. Ei niissä se nimenomainen koristus ole pääasia, vaan se, että ne ovat muistoja ajalta, jolloin meillä kotona asiat olivat toisella tapaa kuin ovat nykyään. Kaula- ja rannekoruja en ole saanut, kun tietävät, etten juuri koruja käytä. Puolisolta saatu risti on useimmin käytössä, jos kaulassa jotain pidän. Kihla- ja vihkisormuksista luovuin jotakuinkin siinä vaiheessa kun otin tyttönimeni takaisin.

Mutta aivan yhtä lailla pidän kiinni siitä, että uskoa ei mitata korvakoruissa. Mie olen armosta uskomassa ja se armo on minulle suotu tällaisenani. Elävän uskon pitäis näkyä elämässä ja teoissa myös, vaan jokainen meistä tietää, että jos mittaamaan aletaan, niin yhtä syntisiksi jäädään kaikki. Jos korvakoruni loukkaavat tai ihmetyttävät paikallisia, niin toki kerron, miten mie tällä hetkellä asian näen. Mutta kysyisin myös, että miksi juuri tämä herättää kysymyksiä, kun omaa elämää kattellessa tulee huomattavasti huonompaakin jälkeä monessa kohti... siis että ne korvakorut eivät ketään vahingoita, mutta moni tekoni ja tapani saattaa hyvinkin vahingoittaa. Mitenkä se muuten tuntuukin menevän niin, että jos yhdestä kohtaa jokin asia paranee, niin eiköhän toisesta reunasta ala repsottaa... päättymätön remontti tämä ihmisen elämä, monella tapaa. Ja toisaalta niin paljon on valmista, meille annettua. En ole noista korvakoruista vielä kuormittunut, ilmeisesti eivät muutkaan. Olettaisin, että jollakin olisi selkäruotoa tulla kertomaan siitä, jos ne häiritsisivät.

Muiden koruista, koristautumisista ja niiden perusteista en tiiä enkä välitäkään. Tässä omassa olemisessa on työtä ihan nokko. Mutta jos minulla lapsia olisi, niin saisivat kyllä täysi-ikäisiksi kasvaa ennen korvakorujen saamista, niin paljon käytännön vastusta noista rei'istä on ollut. Samoin muut lävistykset jäisivät kyllä sille ajalle, että olisivat vapaita päättämään omista asioistaan... Aikanaan yksi kuorolaiseni oli kesän jälkeen alkanut pahasti sössöttää ässäänsä. Ihmettelin asiaa kovasti itsekseni, kunnes syy löytyi: neidille oli loman aikana ilmestynyt lävistys kieleen. Harmitti lahjakkaan laulajan puolesta. Ja mietin kyllä, että miten vaikuttaa huilun soittoonkin se, että kielessä on iso metallikoru... No, näyttäisi muutenkin paljon tasaantuneen tässä kasvaessaan. Joskus oli joka viikko eri väri päässä ja parhaimmillaan hakaneuloja korvanreunus täynnä...

Mutta niin, ilmankin tulee toimeen, ja toisaalta suuremmin haittaa ei tunnu olevan kenellekään. Lähinnä mie haen sitä, että olisi rohkeutta sanoa, että ei se kynnys voi tuossa kohti olla. Ymmärrän jotensakin sen, jos on kasvanut vl-kulttuurissa, että merkitys on erilainen. Minulle se ei näy samanlaisena, se ei ole sellainen erottautumisen merkki kuin se helposti on, jos vl-uskovainen päätyy kieltämään uskonsa ja näyttämään sen ulkoisin keinoin. Aikanaan seuroissa yksi vanhempi mies kysyi, olenko uskomassa, ja vastasin, että olen. Hän vähän häkeltyi ja tuumi, että kun nuo korvakorut niin hän ajatteli... "mutta kyllä sinä sitten ne jossain vaiheessa jätät pois kun huomaat, että kelpaat sinä ilmankin!" :D Minusta se oli ihan kauniisti sanottu.

Mutta niin, ehkä tämä(kin) on niitä asioita, joissa ymmärrys ja näkemys asioista on siinä mielessä paikallista, että kun olen tosiaan tällainen ulkopuolelta tullut ja se tiedetään, niin joidenkin kysymyksiin olen vastaillut ja aina joukkoon kelvannut - korujen kanssa tai ilman. Jos joku siitä huolta kantaa, niin tosiaan en kysyjää pure ja mielelläni kuuntelen, miten joku toinen sen näkee. Omalla kohdalla tuntuu siltä, että jos mie nuo korut jätän pois, niin se on vähän kuin yrittäisin sillä tavoin "olla parempi uskovainen", ja mie olen totisesti huomannut, että sisäpuolesta pitäis olla niin paljon enemmän huolissaan kuin ulkopuolesta. Haluaisin karttaa sitä omatekoista sädekehän kiillotusta, mitä mie olen kyllä ehtinyt harrastaa paljon ja kauan noissa kirkon puuhissa (ja ihan arkisessa elämässäkin).
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

ViestiKirjoittaja saaraleena » 27 Marras 2011, 17:59

Taavetti kirjoitti:En saata olla kirjoittamatta muutamaa sanaa tämän ketjun avaajastakin, koska siitä on jotakin tiedossani useiden vuosien, jopa vuosikymmenien ajalta. Arvion kirjoitan siksi, että tämäkin avaus on kuitenkin kohdistettu siihen uskoon ja niihin uskovaisiin, joihin avaaja ei itse kuulu.


Näin epätasapuolista tämä on: Sinä tiedät minusta jotakin jopa vuosikymmenien ajalta. Mutta minä en tiedä Sinusta mitään. Ja väärän todistuksenkin annoit, kun ilmoitit etten "kuulu siihen uskoon". Nimenomaan kuulun "siihen uskoon" jossa Raattamaa ja edesmenneet ovat kunniaan kostuneet.

Taavetti kirjoitti:Olemme vuosia voineet keskustella sovussa hänen kanssaan, huolimatta osittain erilaisista uskon ymmärryksistä ja erilaisesta uskosta. Sellaisena toivon keskustelun jatkuvan, avauksen kaltaisista pienistä letkauksista huolimatta.


"Sopu" toimii näköjään täysin moderaattorien ehdoilla. Vai mitä on sanottava siitä, että Sinä puhut "avauksen kaltaisista pienistä letkautuksista", kun minä avauksessani vain kerroin, mitä jouduin lukemaan yrittäessäni vastata metsätähdelle Uskonvanhurskausfoorumilla. Tällainen teksti ilmoitti, ettei se minulle ollut mahdollista: "Valitettavasti vain käyttäjät, joille on erikoisoikeuksia voivat kirjoittaa vastauksia tässä foorumissa".

Kun nyt sinä sanot minun letkauttaneen, pakko kai on tulkita, että ylläoleva foorumin estoteksti itse asiassa olikin se letkautus. Minä yksinkertaisuuksissani vain siteerasin foorumin omaa viestiä. Ja sain letkauttelijan leiman. En ymmärrä. :(
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Marras 2011, 18:26

saaraleena kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:En saata olla kirjoittamatta muutamaa sanaa tämän ketjun avaajastakin, koska siitä on jotakin tiedossani useiden vuosien, jopa vuosikymmenien ajalta. Arvion kirjoitan siksi, että tämäkin avaus on kuitenkin kohdistettu siihen uskoon ja niihin uskovaisiin, joihin avaaja ei itse kuulu.


Näin epätasapuolista tämä on: Sinä tiedät minusta jotakin jopa vuosikymmenien ajalta. Mutta minä en tiedä Sinusta mitään. Ja väärän todistuksenkin annoit, kun ilmoitit etten "kuulu siihen uskoon". Nimenomaan kuulun "siihen uskoon" jossa Raattamaa ja edesmenneet ovat kunniaan kostuneet.

Tiedän sinusta lähinnä sellaista, mitä olet itse eri internet foorumeilla itsestäsi kertonut. Olet esimerkiksi kertonut ihailleesi aikanaan Heikki Saari nimistä, edesmennyttä puhuja, olet myös kertonut eronneesi evankelisluterilaisen kirkon jäsenyydestä, johon eivät neuvoneet sen kummemmin Raattamaa kuin hänen jälkeensäkään eläneet uskonsisaremme ja -veljemme. Tämän toisen asian tosin kerroit eräällä toisella foorumilla, mutta nimimerkistä päätellen se olit juuri sinä, eikö vain? Ja kun se on tosiasia, et ole Raattamaan kanssa samassa uskon ymmärryksessä etkä samassa hengessä sen kummemmin hänen, kuin aikamme elävän seurakunnan kanssa. Siinä olet seurannut eräiden Karjalan puolessa vuosikymmenien aikana ilmennyttä eksytystä, jota kristillisyys on eri aikoina päättävästi torjunut, ehkä tunnetuin niistä on erään kemijärveläisen veljet reilu sata vuotta sitten lausumat sanat seurakúnnasta, joka on suojattuna kahden kuorensuojassa, ja evankelisluterilainen kirkko on se toinen kuori, toinen on kristillinen esivalta. Siitä kertovat myös ne monet morkkaamiset, joita olet kohdistanut sitä uskoa kohtaan, josta saamme elämää ja ravintoa sieluillemme.

saaraleena kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:Olemme vuosia voineet keskustella sovussa hänen kanssaan, huolimatta osittain erilaisista uskon ymmärryksistä ja erilaisesta uskosta. Sellaisena toivon keskustelun jatkuvan, avauksen kaltaisista pienistä letkauksista huolimatta.


"Sopu" toimii näköjään täysin moderaattorien ehdoilla. Vai mitä on sanottava siitä, että Sinä puhut "avauksen kaltaisista pienistä letkautuksista", kun minä avauksessani vain kerroin, mitä jouduin lukemaan yrittäessäni vastata metsätähdelle Uskonvanhurskausfoorumilla. Tällainen teksti ilmoitti, ettei se minulle ollut mahdollista: "Valitettavasti vain käyttäjät, joille on erikoisoikeuksia voivat kirjoittaa vastauksia tässä foorumissa".

Se "erikoisoikeudet" sana on foorumisoftan suomentajan laatima, emme varmaan olisi sitä käyttäneet, mutta emme voineet sitä muuksikaan vaihtaa. Uskonvanhurskaus foorumille laitettiin rajoitetut oikeudet, kun se oli menossa riitelyfoorumiksi, eikä uskonvanhurskaus ole ainakaan riitelyä. Foorumin ylläpitäjillä ja moderaattoreilla on toki rajoittaa ja ohjata fooruminsa toimintaa.

saaraleena kirjoitti:Kun nyt sinä sanot minun letkauttaneen, pakko kai on tulkita, että ylläoleva foorumin estoteksti itse asiassa olikin se letkautus. Minä yksinkertaisuuksissani vain siteerasin foorumin omaa viestiä. Ja sain letkauttelijan leiman. En ymmärrä. :(

Se on sinun tulkintasi ja toki sinulla on siihen oikeus. Ja kuten edellä kerroin, estoteksti ei ole meidän, vaan ilmeisesti softatekstit aikanaan suomentaneen Lurttisen oivallus. Sama Lurttinen ohjaa, muokkaa ja suomentaa vieläkin foorumisoftia, tosin uudempia phpbb3 foorumeita.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja saaraleena » 27 Marras 2011, 19:04

Taavetti kirjoitti:Tiedän sinusta lähinnä sellaista, mitä olet itse eri internet foorumeilla itsestäsi kertonut. Olet esimerkiksi kertonut ihailleesi aikanaan Heikki Saari nimistä, edesmennyttä puhuja, olet myös kertonut eronneesi evankelisluterilaisen kirkon jäsenyydestä. -- myös ne monet morkkaamiset, joita olet kohdistanut sitä uskoa kohtaan, josta saamme elämää ja ravintoa sieluillemme.


Olen aikanaan saanut paljon monen muunkin puhujan puheista kuin Heikki Saaren. Olen jopa kirjoittanut niistä netissä. Mutta jostakin syystä Heikki Saari on jäänyt sinulle mieleen. Kirkosta erosin, kun petyin piispojen neuvottomuuteen ja saamattomuuteen SRK-lestadiolaisuuden harjoittamaan uskonnolliseen väkivaltaan puuttumisessa.

Taavetti kirjoitti:Se "erikoisoikeudet" sana on foorumisoftan suomentajan laatima, emme varmaan olisi sitä käyttäneet, mutta emme voineet sitä muuksikaan vaihtaa. Uskonvanhurskaus foorumille laitettiin rajoitetut oikeudet, kun se oli menossa riitelyfoorumiksi, eikä uskonvanhurskaus ole ainakaan riitelyä. Foorumin ylläpitäjillä ja moderaattoreilla on toki rajoittaa ja ohjata fooruminsa toimintaa.

Eikö saman "erikoisoikeus" -ajattelun voisi ulottaa kaikille foorumeille?
Taavetti kirjoitti: -- estoteksti ei ole meidän, vaan ilmeisesti softatekstit aikanaan suomentaneen Lurttisen oivallus. Sama Lurttinen ohjaa, muokkaa ja suomentaa vieläkin foorumisoftia, tosin uudempia phpbb3 foorumeita.

Lurttisen syytä! Mutta sano nyt Taavetti ihan selkokielellä, miten minä avauksessa "letkautin"! :-I
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Marras 2011, 19:14

saaraleena kirjoitti:Lurttisen syytä! Mutta sano nyt Taavetti ihan selkokielellä, miten minä avauksessa "letkautin"! Ounou

Kun vertaa useimpiin eri aikoina kirjoittamiisi, piilotettu letkautus näkyi viittauksessa Raattamaahan. En voinut välttyä ajatukselta, että halusit kertoa, että uskomme eri tavalla kuin Raattamaa aikanaan. Siinä se on.

Enkä usko, että pelkkä lestadiolaisten kuviteltuun väkivaltaan puuttumattomuus olisi kirkosta eroamisesi syynä. Sinun käsityksesi oli, ehkä on vieläkin sellainen, että sinun sitomisesi oli hengellistä väkivaltaa. Suostun kyllä olemaan väärässä tässä muistikuvassani, mutta sellaisina olen vuosien aikana lukemani kirjoituksesi käsittänyt.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja saaraleena » 27 Marras 2011, 22:12

Taavetti kirjoitti:
saaraleena kirjoitti:Lurttisen syytä! Mutta sano nyt Taavetti ihan selkokielellä, miten minä avauksessa "letkautin"! Ounou

Kun vertaa useimpiin eri aikoina kirjoittamiisi, piilotettu letkautus näkyi viittauksessa Raattamaahan. En voinut välttyä ajatukselta, että halusit kertoa, että uskomme eri tavalla kuin Raattamaa aikanaan. Siinä se on.

Hyvä kun kerroit mitä tarkoitit. Vaikka olenkin usein ilmaissut näkemykseni, että nykyinen SRK-lestadiolaisuus sekoittaa lakia evankeliumiin ns. armoneuvojen muodossa, en Raattamaa-viittauksessani ajatellut mitään muuta kuin mitä kirjoitin. Myönnän, että esittämäsi tulkinta taustoitettuna on ihan ymmärrettävä. Siltikin, uskon juuri Raattamaan lausahduksen mukaisesti: sisäinen on tärkeämpää kuin ulkoinen. Ja minulle ulkoista on myös kirkon ja rauhanyhdistyksen jäsenyys. Vain Jumalan osoittama täydellinen hyväksyntä (armo) on elintärkeää.

Taavetti kirjoitti:Enkä usko, että pelkkä lestadiolaisten kuviteltuun väkivaltaan puuttumattomuus olisi kirkosta eroamisesi syynä. Sinun käsityksesi oli, ehkä on vieläkin sellainen, että sinun sitomisesi oli hengellistä väkivaltaa. Suostun kyllä olemaan väärässä tässä muistikuvassani, mutta sellaisina olen vuosien aikana lukemani kirjoituksesi käsittänyt.

Kuulen mielelläni, millainen muistikuva Sinulle on muodostunut kirkosta eroamiseni syystä. Itse en tiedä mitään muuta syytä kuin sen minkä juuri täällä kerroin.

Yhdestä seikasta olen todella huolissani. Puhut "kuvitellusta väkivallasta". Eikö se ole ollutkaan todellista? Eikö SRK:n johtokunnan pahoittelukaan tee sitä Sinulle todelliseksi? Vai onko niin, että todellisuudessa SRK:n johtokuntakin jakaa käsityksesi "kuvitellusta väkivallasta". Esittivätkö he pahoittelunsa ihan vain kirkkopoliittisista syistä? Voiko tilanne olla jo niin paha?
:(

Sitominen siitä syystä, etten osallistunut hoitokokoukseen, oli ja on mielestäni uskonnollista väkivaltaa. Semminkin kun kuulin myöhemmin, että juuri ne sitomiseni puuhanaiset olivat sittemmin itse paljastuneet armottomiksi ja lakihenkisiksi. Juuri niiksi, joiden toimia SRK:n johtokunta tänä syksynä pahoitteli.
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja metsätähti » 27 Marras 2011, 22:16

Jäin miettimään vielä sitä, kuinka asiat kirkastuvat eri aikoina, eri ihmisille, eri tavoin. Mie olen luonteeltani aika hätikkö, kaikki pitäis tietää just nyt heti. Ja kun jotain päätän, niin sitä sitten pitäis alkaa toteuttaa just sillä sekunnilla. Olen opetellut hiljakseen monen käytännön tahtomisen kohdalla sitä, että jos vaikka nukkuis edes yhden yön yli. Usein vaikkapa äkäisen sähköpostiviestin kirjoittaminen ja yöksi lepäämään laittaminen näyttää aamulla siltä, että onneksi en sitäkään lähettänyt... Kovin paljon nimittäin sais aikaan turhaa saikkaamista ja teräviä sanoja, jos päätyy laittamaan viestin liikkeelle heti kun sen on mielestään valmiiksi saanut. :D Niin monta viestiä on jäänyt sitten kokonaan lähtemättä ja lopuistakin on saanut siivota äkäilyjä sikseen ja sanamuotoja kiltimmiksi. On nimittäin tuota temperamenttia suotu aika tavalla.

Mutta niin, alkuun hätäilin kovastikin, että miksi mie en ymmärrä jotakin, miksi jokin ei tunnu tärkeältä, mitä, milloin, miksi. Hiljakseen on niin täällä kuin paikallisestikin tullut viisaita ja yhtäpitäviä vastauksia siinä, että asiat avautuvat sen myötä kun on sen aika, kun on halua kuulla. Olen siksi tämänkin asian paljolti sen varaan jättänyt. Tosin sitä tulee enemmän pohdittua siksi, että se on näkyvä juttu ja tosiaan voi merkitä muille enemmän kuin itselle. Kouluaikoina usein luultiin lestadiolaiseksi, kun en meikannut, värjännyt tukkaa, en halunnut tanssia koulun diskoissa enkä kuunnellut musiikkia tai katsonut telkkaria. ;)
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

ViestiKirjoittaja nuusku » 28 Marras 2011, 13:08

Raattamaa kirjoitti:
Jos heiltä kovin paljon vaaditaan, niin het pelkäävät kristillisyyttä.


Raattamaan tekstissä on mielestäni täysin sama käsitys kuin tänään meillä.

Saaraleenan käsityksen mukaan vaikuttaa siltä, että Jumalan seurakunta vaikutti "srk-lestadiolaisuudessa" 70-luvulle saakka, jolloin se siirtyi johonkin muualle sieltä. Minne se Saaraleenan mukaan siirtyi, missä on se Jumalan lasten joukko joka nykyään saarnaa Saaraleenalle evankeliumia? Raattamaa kuoli yli sata vuotta sitten, hän ei enää voi saarnata.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja O.M » 28 Marras 2011, 16:11

saaraleena kirjoitti:Sitominen siitä syystä, etten osallistunut hoitokokoukseen, oli ja on mielestäni uskonnollista väkivaltaa.


Ottamatta tapaukseesi kantaa esitän sinulle yleisen tason kysymyksiä:

1. Voiko vl-seurakunta sitoa ketään vastoin sidottavan tahtoa ilman, että sitominen on mielestäsi uskonnollista/hengellistä väkivaltaa?
2. Onko mielestäsi uskonnollista/hengellistä väkivaltaa se, että vl pitää vl-vakaumuksesta poikkeavalla tavalla uskovaa kristinuskoista ihmistä epäuskoisena?

Kysymysten tarkoitus on haarukoida sopivaksi ja sopimattomaksi kokemasi rajoja.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Voi itku...

ViestiKirjoittaja Brita Kajsa » 28 Marras 2011, 16:53

Seurasin juuri äsken tuota viestiketjua ja en ymmärrä pätkääkään...

En ole viime aikoina juurikaan uskaltanut kirjoitella yhtään mihinkään. Ahdistaa, aina tulee "turpaan".

Olen tykännyt Taavetin ja muiden tyyppien kirjoituksista, lueskelenkin useasti varsinkin niitä vanhoja saarnatekstejä.

Tämä koristautumisasia: onhan niitä helyjä vaikka kuinka paljon ihmisillä. Päivämiestä kun lukee tulee katsottua kuvatkin. Mulle henkilökohtaisesti noi korvikset ei oo yhtään mitään, tosiaankin, huomasin äskettäin, että yli puoli vuotta on vierähtänyt ilman niitä korviksia. Niiden synnillisyydestä muihin koristuksiin nähden en sano yhtään mitään. Mulla on kaiketi syynä laiskuus. Ne korviksien reiät tahtovat tukkeutua ja tulehtua herkästi. Helpommalla pääsee ilman. Sitäpaitsi aina on tukka kiinni niissä tai sitten kaulahuivi.

Onhan meille kaikille kirjoitettu rakkauden periaate: jos lähimmäiseni loukkaantuu...Miksipä ei luopuisi sellaisesta, joka ei ole todella tärkeätä.

Minua haavoittaa ja ahdistaa yleisillä palstoilla se, että uskovaisia haukutaan tietoisesti ja järjestelmällisesti. Jos joku ketju katkeaa tylsyyteensä, satavarmasti löytyy uusi avaus. Uskovaisten taholta en ole tätä ilmiötä huomannut.

Onneksi saa olla tällaisenaan ja tässä kasvuvaiheessa Jumalan lapsi.

Taistelujen keskeltä siunaten ja Jumalan rauhan terveisin

BK :?
"And Jesus, moved with compassion, put out His hand and touched him, and said to him, "I am willing: be cleansed."

Mark 2:41(New King James Version)
Brita Kajsa
vakiintunut
 
Viestit: 116
Liittynyt: 10 Elo 2011, 16:35

ViestiKirjoittaja Jay » 28 Marras 2011, 18:15

metsätähti kirjoitti:
Mutta aivan yhtä lailla pidän kiinni siitä, että uskoa ei mitata korvakoruissa. Mie olen armosta uskomassa ja se armo on minulle suotu tällaisenani. Elävän uskon pitäis näkyä elämässä ja teoissa myös, vaan jokainen meistä tietää, että jos mittaamaan aletaan, niin yhtä syntisiksi jäädään kaikki. Jos korvakoruni loukkaavat tai ihmetyttävät paikallisia, niin toki kerron, miten mie tällä hetkellä asian näen. Mutta kysyisin myös, että miksi juuri tämä herättää kysymyksiä, kun omaa elämää kattellessa tulee huomattavasti huonompaakin jälkeä monessa kohti... siis että ne korvakorut eivät ketään vahingoita, mutta moni tekoni ja tapani saattaa hyvinkin vahingoittaa.



Ymmärrän uskon samalla tavalla. Armosta olemme uskomassa. Uskomisen ilo synnyttää tahdon tehdä hyvää.
Jollain tavalla ymmärrän myös sen, että (korva-)koruihin kiteytyy tunteikkaita muistoja. Olikohan O.M. joka totesi, että korvakorut ovat kuitenkin tässä kulttuurissa eräänlainen indikaattori, joka kertoo uskon tilan. Naispuoliset uskosta luopuneet hankkivat korvikset erottuakseen.

Syntisiä olemme kyllä kaikki. Helpompi on kuitenkin jättää korvakorut rasiaansa, kuin jemmata pahat ajatukset ja sanat johonkin laatikon perälle.
Mutta ei mitään painostusta, kun kerran olet uusi ü
Jay
puuhakas
 
Viestit: 244
Liittynyt: 15 Heinä 2011, 01:25

ViestiKirjoittaja vanamo.n » 28 Marras 2011, 20:43

Tuo on kyllä hyvin yleistä, että kun on luovuttu elävästä uskosta ja menty maailmaan, niin ei kulu kauaakaan kun jo korviin ilmestyy ne korut. Kun omille tyttärillenikin ne ilmestyi, niin en sanonut mitään vaan olin kuin en olis huomannutkaa. Kaksivuotiaan Viivin vanhemmille olen sanonut toiveeni, että ettehän vaan laita hänelle korvakoruja niinkuin nykyään paljon näkyy jo kolmevuotiaittenkin korvissa, niin he sanoivat ,että eivät tietenkään laita. Ne olisivat ehkä voineet tulla esteeksi sille, että elän toivossa saada viedä hänet joskus vielä mukanani seuroihin.
Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen. (Virsi 301:6)
Avatar
vanamo.n
ahkera
 
Viestit: 483
Liittynyt: 29 Elo 2009, 16:56
Paikkakunta: Laukaa

ViestiKirjoittaja saaraleena » 29 Marras 2011, 16:25

O.M kirjoitti:
saaraleena kirjoitti:Sitominen siitä syystä, etten osallistunut hoitokokoukseen, oli ja on mielestäni uskonnollista väkivaltaa.


Ottamatta tapaukseesi kantaa esitän sinulle yleisen tason kysymyksiä:

Ottamatta kantaa yleisen tason kysymyksiin tai muuhunkaan kiitän valaisevista keskusteluista täällä. En halua olla enää rikkomassa rauhaanne.

SRK-lestadiolaisuus näyttäytyy minulle yhä selvemmin vaarallisena lahkona, jota kirkko ja oikeuslaitos suojelee. Mutta Jumalalla on oma aikataulunsa. :D
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Marras 2011, 09:44

saaraleena kirjoitti:Ottamatta kantaa yleisen tason kysymyksiin


Olisin toivonut, että olisit ottanut kantaa. Esitettäessä syytöksiä uskonnollisesta/hengellisestä väkivallasta olisi keskustelun molempien osapuolten tärkeää tietää, mitä toinen pitää väkivaltana ja mitä ei. Minulle jää vaikenemisestasi käsitys, että osuin asian ytimeen.

saaraleena kirjoitti:SRK-lestadiolaisuus näyttäytyy minulle yhä selvemmin vaarallisena lahkona, jota kirkko ja oikeuslaitos suojelee.


"SRK-lestadiolainen lahko" saattaa saada jopa itsensä laatu-uskoviksi kokevat ihmiset kiukustumaan tarjoamalla heille parannusta ja syntien anteeksiantamusta. :-I "Tuon julkeuden vuoksi leimaan kyllä koko lahkon... vaikka pedofiliansuojelijalahkoksi, that's a good idea" , tuumasi huippuerinomainen laatu-uskova kulmat kurtussa.

Estin tästä viestistä hymiöt, koska sellaiset ilmestyivät häiritseviin kohtiin tahattomasti. Toivottavasti viestistä saa nyt paremman tolkun. Taavetti
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Voi itku...

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Marras 2011, 10:11

Brita Kajsa kirjoitti:Onhan meille kaikille kirjoitettu rakkauden periaate: jos lähimmäiseni loukkaantuu...Miksipä ei luopuisi sellaisesta, joka ei ole todella tärkeätä.


Vaikutat ymmärtäneen asian keskeltä: "Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni." (1. Kor. 8:13.)

Voisiko Paavalin tuumailun lukea näin: "Näin ollen: jos korvakorut viettelevät sisareni syntiin, en ikinä enää pidä korvakoruja, jotta en viettelisi sisariani." Harva vl väittää, että korvakorut itsessään olisivat syntiä. Mutta jos ei sisäistä korvakoruasiaan liittyvää uskontunnustamis- ja uskonkieltämisviestintää, niin ehkä korvakoruttoman elämäntavan voisi valita myös ajattelemalla niitä vl:ia, jotka todella kokevat korvakorut synniksi. Lähimmäisen parhaan ajatteleminen on uskon hedelmää.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Seuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron