Pyhä suudelma

[uskontaapero63]

Jatkoksi Jesajan 6. luvun yhteydessä käytyyn keskusteluun Jumalan armojärjestyksestä vl-käsityksen mukaan kertaan, että vl-opinkäsityksen mukaan

Jumala vanhurskauttaa katuvan syntisen vain seurakunnassaan edeltä uskoneen toisen vl-uskovaisen evankeliumin saarnan eli Kristuksen sanan välityksellä, jonka kuulemisesta ja vastaanottamisesta Jumala lahjoittaa Pyhän Hengen ja antaa Poikansa Jeesuksen verenvuodatuksen tähden synnit anteeksi.

Tätä siis pidetään ainoana ja ehdottomana pelastumisen kaavana.


Raamatunkohta tuhlaajapojasta on monille hyvin tuttu. Kuinka vl-opetus määrittelee tuhlaajapojan parannuksessa pelastavan uskon syntymisen tarkan ajankohdan?

Saiko hän autuuttavan uskon (synnit anteeksi ja Pyhän Hengen sydämeen)

a) hetkellä, jolloin tuhlaajapoika päätti: minä palaan Isäni kotiin ja tunnustan syntini?
b) hetkellä, jolloin hänen isänsä vielä kaukaa näki hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi?
c) kun palvelijat Isän käskystä pukivat tuhlaajapojan parhaisiin vaatteisiin, panivat sormuksen hänen sormeensa ja kengät hänen jalkoihinsa?

Vastauksista aina kiittäen

[kuikuilija]

Koitanpa vastata kysymykseen.

A kohdassa Jumala herätti tunnon ja tuhlaajapoika lähti kotiin

B kohdassa tapahtui anteeksiantamus eli armahdus

C kohdassa isä iloitsi kun tuhlaajapoika palasi kotiin ja otti armahduksen vastaan ja hengen hedelmänä puettiin armovaatteet päälle.

[hepa]

Koitanpa vastata kysymykseen.

A kohdassa Jumala herätti tunnon ja tuhlaajapoika lähti kotiin

B kohdassa tapahtui anteeksiantamus eli armahdus

C kohdassa isä iloitsi kun tuhlaajapoika palasi kotiin ja otti armahduksen vastaan ja hengen hedelmänä puettiin armovaatteet päälle.

Tarviiko tarkentaa?

B: Isä (=Jumala) armahti ja antoi anteeksi

C: Palvelijat (=toiset uskovaiset) pukivat valkoisiin vaatteisiin

Ef. 3:6 Nimittäin, että pakanat pitää kanssaperilliset ja yksi ruumis oleman ja osalliset hänen lupauksestansa Kristuksessa, evankeliumin kautta,
7 Jonka palveliaksi minä tullut olen Jumalan armon lahjan kautta, joka hänen voimansa vaikutuksesta minulle annettu on.

Room. 15:16
Että minun pitää oleman pakanain seassa Jesuksen Kristuksen palvelian, Jumalan evankeliumia uhraamassa, että pakanatkin olisivat Jumalalle otollinen uhri, Pyhän Hengen kautta pyhitetty

2. Kor. 5:18 Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata. 19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. 20 Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.

Ilm. 7:13 Ja yksi vanhimmista vastasi ja sanoi minulle: kutka nämät valkeilla vaatteilla puetetut ovat, ja kusta he tulleet ovat?
14 Ja minä sanoin hänelle: herra, sinäpä sen tiedät. Ja hän sanoi minulle: nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat, ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet.


Sak. 3:3 Ja Josua oli puetettu saastaisilla vaatteilla, ja seisoi enkelin edessä.
4 Joka vastasi ja sanoi niille, jotka hänen tykönänsä olivat, sanoen: ottakaat häneltä pois saastaiset vaatteet; ja hän sanoi hänelle: katso, minä olen ottanut sinulta pois sinun syntis, ja puettanut sinun juhlavaatteisiin.
5 Ja sanoi: pankaat puhdas lakki hänen päähänsä. Ja he panivat puhtaan lakin hänen päähänsä, ja puettivat hänen vaatteisiin. Ja Herran enkeli seisoi siinä.

sormus = pyhän hengen sinetti

kengät = Ef. 6:15 Ja jalat valmiiksi kengitetyt, saarnaamaan rauhan evankeliumia.

[O.M]

Olen kirjoittanut aiheesta täällä. Uudestisyntyminen tapahtui, kun palvelijat (uskovaiset ihmiset) pukivat tuhlaajapojan parhaisiin vaatteisiin (ns. vanhurskauden vaate). Yhdyn Hepan selitykseen asiasta. Oikeastaan vanhan käännöksen sanat "isä armahti häntä" olisi parempi kääntää muotoon "isä sääli häntä". Tällaisia edeltäviä yksittäisiä "isän suunantoja" ihminen voi kokea jo silloin, kun hän ei ole löytänyt Jumalan valtakuntaa. Vasta Jumalan valtakunnasta saarnattu evankeliumi tuo pysyvän rauhan.

[uskontaapero63]

Pavelijathan pukivat tuhlaajapojan Isän käskystä ja tilanteessa, jossa poika oli jo tullut kotiin.

En näe niin, että poika ei olisi ollut hyväksytty ilman palvelijoiden tointa. Palvelijoiden työhän on vain Isän antama velvollisuus.

Mielestäni vl-liike tekee palvelijoiden työstä Isän armahduksen ehdon vaikka se on armahduksen seuraus, luonnollinen jatko. Mielestäni se on myös iloinen jatko, koska vaatettamisella he yhtyvät siihen todistukseen, jonka tuhlaapoika Isän vetämänä itsestään antaa: hän on tehnyt syntiä Isää tai taivasta vastaan eikä ansaitse tulla kutsutuksi pojaksi. Hän katuu ja saa armon. Pyhä Henki vaikutti hänessä tämän työn. Pelastavan uskon saamista ei mielestäni voi kategorisoida vain siihen hetkeen, jossa palvelijat suorittavat palvelutehtäväänsä. Mielestäni tuhlaajapojan kertomuksessa on kysymyksessä parannettavaksi tulemisen prosessista, jossa kaikki osaset kuuluvat yhteen.

Yksi tärkeä näkökulma voidaan esittää: haluaako vl-uskovainen olla ilolla toimittamassa vähäistä palvelijan tehtäväänsä vai nostamassa itseään Isän talossa ratkaisijan asemaan?

[uskontaapero63]

Unohtui vielä yksi asia.

Tällaisia edeltäviä yksittäisiä "isän suunantoja" ihminen voi kokea jo silloin, kun hän ei ole löytänyt Jumalan valtakuntaa. Vasta Jumalan valtakunnasta saarnattu evankeliumi tuo pysyvän rauhan

.

Olen kyllä käsittänyt, että on vl-liikkeen ulkopuolisia kristittyjä, jotka ovat saaneet pysyvän rauhan.

Kysymys kuuluukin: kuka määrittelee pysyvän rauhan?

Ettei vaan tässäkin ole kysymys tulkinnoista? Vahva oletukseni on, että tällaiset rauhan kokemukset helposti leimataan vääräksi rauhaksi t. paatumuksen rauhaksi.

Luulenpa, että kristinuskon sisällä aivan kaikki kristilliset liikkeet sortuvat joskus ja joissakin asioissa lihalliseen vallankäyttöön. Se puolestaan johtaa vääriin arvioihin, todistuksiin ja tuomioihin. Vl-liike ei ole mielestäni tästä vapaa.

[Taavetti]

Näyttää siltä, että uskontaapero haluaa enemmän koetella uskoamme, kuin ottaa siitä ja sen perusteista selvää. Mitäpä apostoli on kirjoittanut aiheesta, tässä yksi esimerkki, ensin Biblian mukaan:

Roomalaiskirje 1
14 Minä olen velkapää Grekiläisille ja muukalaisille, viisaille ja tyhmille.
15 Sentähden niin paljo kuin minussa on, olen minä teillekin, jotka Roomissa olette, valmis evankeliumia saarnaamaan.
16 Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia; sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle.
17 Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.
18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaiken ihmisten jumalattomuuden ja vääryyden tähden, jotka totuuden vääryydessä pitävät.
19 Sentähden se, mikä taidetaan Jumalasta tuta, on heille tiettävä; sillä Jumala ilmoitti sen heille.
20 Sillä hänen näkymättömät menonsa, nimittäin, ijankaikkinen voimansa ja jumaluutensa nähdään hamasta maailman luomisesta, jotka ymmärretään niistä, jotka tehdyt ovat: ettei he taitaisi itseänsä syyttömiksi sanoa.
Vielä uusiman käännöksen mukaisena:

14 Olen velassa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että tyhmille, [1. Kor. 9:16]
15 ja siksi haluaisin päästä julistamaan evankeliumia myös teille Roomassa asuville.

Evankeliumin voima
16 Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. [1. Kor. 1:18, 1. Kor. 2:5, 1. Kor. 4:20; 1. Tess. 1:5]
17 Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." [Hab. 2:4; Gal. 3:11; Hepr. 10:38]

Ihmisten syyllisyys
18 Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. [Ef. 5:6; Kol. 3:6]
19 Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. [Ap. t. 14:17, Ap. t. 17:27]
20 Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. [Job 12:7-10; Ps. 19:2-4; Jes. 40:21,26]

Vielä niihin saastaisiin vaatteisiin jotakin. Vaikka Isä armahti, tai paremmin ilmaistuna heltyi jo pojan ollessa kaukana, silti sillä pojalla oli saastaiset vaatteet. Jumalalle ei kelpaa mikään saastainen, ja siksi Isä antoi palvelijoiden tehtäväksi, ensin riisua ne saastaiset vaatteet, sitten pestä ja pukea, vieläpä panna sormus sormeen. Vasta sen jälkeen, riisumisen. pesun ja kihlapantin antamisen jälkeen saattoi alkaa riemu ja ilojuhla.

Pojalla oli kyllä lupaus kotiin pääsystä, ja hän olisi hyvin tyytynyt palvelijan, tavallaan orjan asemaan, mutta kotona hän oli vasta pestynä ja puettuna, siis armon omistajana.

[uskontaapero63]

Taavetti:

Näyttää siltä, että uskontaapero haluaa enemmän koetella uskoamme, kuin ottaa siitä ja sen perusteista selvää.

Tämä on sinun käsityksesi. En voi sitä vääräksi sanoa, koska uskonasioista keskusteltaessa en pyri leimaamaan toista vääräksi. Eikä minulla ole tarve "vimmaisesti" omaanikaan puolustaen tuputtaa.

Viestinnässä on aina kaksi tahoa: lähettäjä ja vastaanottaja. Vaikutelmat eivät automaattisesti ole tosia. Nivoit yhteen kaksi asiaa: vaikutelmasi perusteella toinen koettelee sinun uskoasi eikä juuri halua ottaa selvää uskosi perusteista.

Miksi noin defensiivinen ote?
Toiseksi, oletko ennalta lyönyt lukkoon keskusteluasetelmat?

Silloin et voi "syyttää" minua omista vaikutelmistasi. Vaikutelmasi kertoo mielestäni enemmän sinusta itsestäsi kuin minusta. Jos ystävällisesti keskustelen kanssasi, saan kai minäkin sanoa, kuinka ajattelen, vaikka se ei sinun ajatustasi kohtaisi? Uskon perusteista voi ottaa selvää hyvin monella eri keskustelutyylillä. Keskustelua voidaan herättää esimerkiksi provokatiivisella tyylillä (vaikkakaan itse en mielestäni sellaista käytä). Itse tyylivalinta ei vielä kerro keskustelun premisseistä tai tavoitteista. Vaikutelmien ja ylitulkintojen sijaan sinulla on nyt mahdollisuus kertoa uskoasi perusta. Mielelläni sen kuulen.

Palaan varsinaiseen teemaan tuhlaajapojasta.

Taavetti:

Pojalla oli kyllä lupaus kotiin pääsystä, ja hän olisi hyvin tyytynyt palvelijan, tavallaan orjan asemaan, mutta kotona hän oli vasta pestynä ja puettuna, siis armon omistajana.

En ole täysin samaa mieltä. Luen ko. raamatunkohdasta, että poika oli jo kotona, kun hänet puettiin puhtaisiin vaatteisiin.

Kuinka ketään voidaan pukea, ellei puettava ole läsnä?

Edelleen luen, että Isän armahtaminen, heltyminen on se pesu, jota anteeksiannoksi sanotaan. Palvelijoiden ei sanota erikseen poikaa pesevän. Isän syli ja suukot ovat tuo pesu. Pukeminen on palvelijoiden tehtävä Isän käskystä. Ei enempää eikä vähempää.

Etkö nähnyt näitä lauseitani? Ehkä olisit voinut kommentoida niitä sisällön puolesta, vaikka jokaista, sen sijaan, että mietit keskusteluvaikuttimiani? Kun itsekin pyrin perustelemaan, mielelläni myös kuulen toisenkin perusteluita, en vain väitteitä, jotka itsessään harvoin perustelevat mitään.

En näe niin, että poika ei olisi ollut hyväksytty ilman palvelijoiden tointa. Palvelijoiden työhän on vain Isän antama velvollisuus. Isän ilo ja riemu kertovat minulle siitä, että poika tuli kotiin. Isä hyväksyi hänet. Ei niin, että hän olisi tullut uskovaiseksi vasta sen jälkeen, kun palvelijat pukivat hänet.

Mielestäni vl-liike tekee palvelijoiden työstä Isän armahduksen ehdon vaikka se näyttää tämän lukukappaleen perusteella armahduksen seuraukselta, luonnolliselta jatkolta. Mielestäni se on myös iloinen jatko, koska vaatettamisella he yhtyvät siihen todistukseen, jonka tuhlaapoika Isän vetämänä itsestään antaa: hän on tehnyt syntiä Isää tai taivasta vastaan eikä ansaitse tulla kutsutuksi pojaksi. Hän katuu ja saa armon. Pyhä Henki vaikutti hänessä tämän työn. Pelastavan uskon saamista ei mielestäni voi kategorisoida vain siihen hetkeen, jossa palvelijat suorittavat palvelutehtäväänsä. Mielestäni tuhlaajapojan kertomuksessa on kysymyksessä parannettavaksi tulemisen prosessista, jossa kaikki osaset kuuluvat yhteen.

Yksi tärkeä näkökulma voidaan esittää: haluaako vl-uskovainen olla ilolla toimittamassa vähäistä palvelijan tehtäväänsä vai nostamassa itseään Isän talossa ratkaisijan asemaan?

[uskontaapero63]

O.M:

Uudestisyntyminen tapahtui, kun palvelijat (uskovaiset ihmiset) pukivat tuhlaajapojan parhaisiin vaatteisiin (ns. vanhurskauden vaate).

Minä ajattelen toisin: uudestisyntyminen eli mielenmuutos eli kääntyminen alkoi, kun tuhlaajapoika tuli toisiin ajatuksiin "palaan Isäni tykö". Ymmärrän uudestisyntymisen niin, että se on prosessi, jossa kaikki sen osaset kuuluvat yhteen. Aivan kuten ihmisen luonnollisessa syntymisessäkin lapsi tulee synnytyskanavan kautta ihmisten maailmaan, samalla tavoin uudestisyntyminen Jumalan hengestä tapahtuu sydämen prosessissa, sydämessä matkalla Isän kotiin. Parannuksen tehneen ihmisen elämän ja sanojen ulkonaisten tapahtuminen erottelu ja kategorisointi on edustaa uskon- ja oppikäsityksiä Raamatun pohjalta.

[uskontaapero63]

uskosta uskoon ei merkitse minulle sitä, että usko taianomaisesti siirtyy ihmisestä toiseen.

Se merkitsee minulle Jumalan todistusta, että usko ripustaa toivonsa Vapahtajan ristinkuolemaan. Että ihminen elävän uskon ja vain uskon kautta tulee autuaaksi. Tämä uskonvanhurskauden totuus, että vanhurskas saavuttaa ikuisen elämän vain uskon kautta, ilmenee samalla tavalla kaikkina aikoina, samalla tavalla eri kansakuntien ja eri kielten parissa. Toisin sanoen yksin uskosta, yksin armosta - aina ja kaikkialla, sukupolvesta toiseen, ajasta aikaan. Niin juutalaisille, kreikkalaisille ja suomalaisillekin.

Mutta Jumalan keinoja se ei mielestäni rajoita toimimaan ainoastaan vanhoillislestadiolaisesta ihmisestä toiseen ihmiseen, vaikka Jumala ihmisten (vanhoillislestadiolaistenkin) kautta ja ihmisten keskellä itsensä ilmaiseekin. Evankeliumiahan saarnataan tiedoksi ja pelastukseksi. Tuota tietoa evankeliumi ilosanomasta Vapahtajasta Jeesuksesta on jo jaettu myös monella muulla tavalla kuin vain suullisesti, esim. videolla.

[Taavetti]

Yksi tärkeä näkökulma voidaan esittää: haluaako vl-uskovainen olla ilolla toimittamassa vähäistä palvelijan tehtäväänsä vai nostamassa itseään Isän talossa ratkaisijan asemaan?

Nimenomaan vähäisimpänä palvelijana, ja aina ilolla silloin, kun yksikin armahdettu ilmaisee haluavansa uskoa ja tulla puhdistetuksi. Kukaan meistä vapaista armolapsista ei tunne tarvetta eikä halua nostaa itseään yksilönä, siihen ei ole varaa eikä tarvetta.
Sen sijaan haluamme olla Johannes Kastajan osaveljinä osoittamassa: Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Emme kuitenkaan voi vain ilmaan huitaisten sanoa, että katso nyt minne tahansa, jospa jostakin näkisit tai löytäisit Jeesuksen. Muistaen Jeesuksen omia sanoja: Minä tahdon teissä asua ja vaikuttaa. Osoitamme siis sitä seurakuntaa, josta olemme saaneet synnit anteeksi ja omantunnon vapauden Pyhän Hengen todistuksessa.

Vaikuttimistasi aprikoin siksi, että jos todella haluat vain tietää, etsisit vastauksia niistä lukuisista viesteistä, joita tästäkin aiheesta on tänne kirjoitettu, ja vasta sen jälkeen kyselisit tarkennuksia.

uskosta uskoon ei merkitse minulle sitä, että usko taianomaisesti siirtyy ihmisestä toiseen.

Eipä se taikaa olekaan, vaan Jumalan armon ilmentymä, Jumalan voimalla ja vallalla tapahtuva. Jumala ei anna armoaan väkisellä, vaikka se jokaiselle on tarjolla. Jos joku ei halua tunnustaa tätä Jumalan voimaa, se on hänen asiansa ja vahinkonsa.

2. kirje Timoteukselle 3
2 Sillä ne ihmiset, jotka itsiänsä rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiät, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittämättömät, jumalattomat,
3 Haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet,
4 Pettäjät, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat,
5 Joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät pois. Karta siis senkaltaisia.
6 Sillä ne ovat niitä, jotka huoneesta huoneeseen juoksevat ja vaimoväen vangiksi vievät, jotka synneillä rasitetut ovat ja moninaisten himoin kanssa käyvät,
7 Aina oppivaiset, ja ei koskaan totuuden tuntoon tulevaiset.
8 Mutta niinkuin Jannes ja Jambres olivat Mosesta vastaan, niin nämätkin ovat totuutta vastaan: ne ovat ihmiset taidosta turmellut ja kelvottomat uskoon.

[uskontaapero63]

Kun nyt asiatasolta haluat siirtää keskustelun henkilökohtaiselle, huomautan ystävällisesti Taavetille, että kyllä minulla on oikeus kysyä tarkennuksia ihan missä vaiheessa keskustelua tahansa. En koe olevani alisteisessa asemassa keskinäisessä keskustelussamme kuten nyt näyt antavan ymmärtää:

jos todella haluat vain tietää, etsisit vastauksia niistä lukuisista viesteistä, joita tästäkin aiheesta on tänne kirjoitettu, ja vasta sen jälkeen kyselisit tarkennuksia.

En pidä niinkään tärkeänä, minä minua uskon/uskovaisuuden suhteen pidät vaan se kuinka perustelet vanhoillislestadiolaista uskonkäsitystä. Olen jo tänne tullessani antanut rehellisesti ymmärtää, että etsin tietoa ja perusteluita. Ajattelitko, että jos tänne vanhoillislestadiolaisuudesta kysyäkseen kirjoittaa, kysyjästä tulee heti käännytyksen tai arvostelun kohde? Viileästä asenteestasi kielii se, että tietoa ei anneta, jos toinen ei ole valmis olemaan muitta mutkitta samaa mieltä - olemaan ikäänkuin tyhjä astia, jonka on otettava vastaan kysymättä kaikki mitä sisään kaadetaan. Mistä tiedät, kuinka paljon olen tätä palstaa tai muita vanhoillislestadiolaisuutta koskevia jo lukenut? Et tiedäkään.

Siteerasit myös raamatunkohtaa 2. Tim. 3. Kuinka ajattelit sen liittyvän keskusteluumme tai minuun toisena keskusteluosapuolena?

Kiittäen

[uskontaapero63]

Emme kuitenkaan voi vain ilmaan huitaisten sanoa, että katso nyt minne tahansa, jospa jostakin näkisit tai löytäisit Jeesuksen. Muistaen Jeesuksen omia sanoja: Minä tahdon teissä asua ja vaikuttaa. Osoitamme siis sitä seurakuntaa, josta olemme saaneet synnit anteeksi ja omantunnon vapauden Pyhän Hengen todistuksessa.

Ei tietenkään tule sanoa hukassa olevalle, että "katso nyt minne tahansa, jospa jostakin löytäisit Jeesuksen". Tulee osoittaa oikea tie. Sitä osoitetaan mielestäni rinnalla eläen ja rinnalla kulkien, myötätunnolla ja rakkaudella - ei vain etäältä kuivia sanoja viskoen tietenkään. Tämä pätee varsinkin sellaiseen, joka ei vielä usko.

Mutta entäpä ne, jotka jo sanovat löytäneensä Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan mutta muualta kuin vanhoillislestadiolaisesta seurakunnasta? (Tässä esimerkissä en nyt puhu itsestäni). Hekin voivat uskoa kohdalleen juuri samat rivit Raamatusta, joita siteerasit "Minä tahdon teissä asua ja vaikuttaa". Hekin voivat osoittaa sen seurakunnan, jossa he kuulivat Hyvän Paimenen äänen ja jonka kuulossa saivat synnit anteeksi ja omantunnon vapauden Pyhän Hengen todistuksessa.

Löytyykö yhteinen ilo?

[O.M]

Pavelijathan pukivat tuhlaajapojan Isän käskystä

"Käskyyn" eli lähetyskäskyyn palvelijoiden suorittama vanhurskauden vaatteeseen pukeminen juuri perustuu: "- - saarnatkaat evankeliumia kaikille luoduille" (Mark. 16:15). "Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme." (2. Kor. 5:20.)

ja tilanteessa, jossa poika oli jo tullut kotiin.

Biblian mukaan poika oli "taampana", uudempien käännösten mukaan "kaukana", kun isä näki hänet ja heltyi (eli oikeammin: sääli häntä). "Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä." (Luuk. 15:20.) Sitä seuraavista jakeista ei ilmene tarkkaan, miten palvelijat tulivat kuvioon mukaan. Ehkä isä saattoi pojan kotiin ja antoi palvelijoille käskyn vaatettaa hänet. Ehkä palvelijat tulivat jo vastaan, jolloin isä antoi käskyn vaatettaa hänet. Kohdassa isän (Jumalan) kotiin (valtakuntaan) tuleminen näyttää joka tapauksessa kytkeytyvän tiiviisti siihen, että palvelijat (uskovaiset ihmiset) pukevat (saarnaavat evankeliumin) tuhlaajapojalle (uskosta luopuneelle ihmiselle) vanhurskauden vaatteen (elävän uskon) ja sormuksen (Pyhän Hengen pantti).

haluaako vl-uskovainen olla ilolla toimittamassa vähäistä palvelijan tehtäväänsä vai nostamassa itseään Isän talossa ratkaisijan asemaan?

Vl-uskovainen haluaa hengen puolesta saarnata evankeliumia. Sanan siemenen kylväminen on annettu uskovaisten tehtäväksi. Jumala lahjoittaa uskon uskovaisten saarnaaman evankeliumin kautta, jos niin hyväksi näkee.

Minä ajattelen toisin: uudestisyntyminen eli mielenmuutos eli kääntyminen alkoi, kun tuhlaajapoika tuli toisiin ajatuksiin "palaan Isäni tykö". Ymmärrän uudestisyntymisen niin, että se on prosessi, jossa kaikki sen osaset kuuluvat yhteen. Aivan kuten ihmisen luonnollisessa syntymisessäkin lapsi tulee synnytyskanavan kautta ihmisten maailmaan, samalla tavoin uudestisyntyminen Jumalan hengestä tapahtuu sydämen prosessissa, sydämessä matkalla Isän kotiin. Parannuksen tehneen ihmisen elämän ja sanojen ulkonaisten tapahtuminen erottelu ja kategorisointi on edustaa uskon- ja oppikäsityksiä Raamatun pohjalta.

Uudestisyntyminen tapahtuu parannuksessa yhdessä hetkessä, mutta prosessia edeltää toki Jumalan ensimmäinen armotyö: synnintunto, pelästyminen synnistä ja katumus synnin tähden. Synnintuntoa sanotaan vl-kristillisyydessä Jumalan mielen mukaiseksi murheeksi. Ihmistä ei ole tarkoitettu jäämään Jumalan mielen mukaiseen murheeseen, vaan saamaan siihen evankeliumista lohdutuksen: Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi. Kun sen uskoo, tapahtuu synnintunnon heräämistäkin merkittävämpi mielenmuutos.

[uskontaapero63]

O.M. kirjoitti

Uudestisyntyminen tapahtuu parannuksessa yhdessä hetkessä

Nyt täytyy selventää käsitteitä. Kun sanon "uudestisyntyminen" tarkoitan prosessia. Kun sanon "uudestisyntymä", se tarkoittaa tuon uudestisyntymisen prosessin päätöstä, hetkeä jolloin lapsi tulee "synnytyskanavasta" ulos, eli syntyy.

[uskontaapero63]

O.M. kirjoitti

Sitä seuraavista jakeista ei ilmene tarkkaan, miten palvelijat tulivat kuvioon mukaan. Ehkä isä saattoi pojan kotiin ja antoi palvelijoille käskyn vaatettaa hänet. Ehkä palvelijat tulivat jo vastaan, jolloin isä antoi käskyn vaatettaa hänet. Kohdassa isän (Jumalan) kotiin (valtakuntaan) tuleminen näyttää joka tapauksessa kytkeytyvän tiiviisti siihen, että palvelijat (uskovaiset ihmiset) pukevat (saarnaavat evankeliumin) tuhlaajapojalle (uskosta luopuneelle ihmiselle) vanhurskauden vaatteen (elävän uskon) ja sormuksen (Pyhän Hengen pantti).

Jos kronologiaa metsästät, mielestäni ei ole oleellista, missä tuhlaajapoika ja palvelijat seisoivat, vähän matkan päässä talosta vai talon pihalla. Mutta sen sijaan tämä ei ole kovin monitulkintaista:

"Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt."

Tämän Isä sanoi, ENNEN KUIN tuhlaajapoikaa oli vielä puettu. Isähän toteaa tämän samanaikaisesti kuin kehottaa palvelijoitaan teurastamaan syöttövasikan ja valmistamaan ilojuhlan - juuri SYYSTÄ ETTÄ "minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon". En mitenkään pysty tulkitsemaan, että poika olisi herännyt hengellisesti eloon, VASTA KUN palvelijat vaatettivat hänet. Fyysisestä kuolemasta ja siitä eloon virkoamisestahan tässä ei puhutakaan, vaan hengellisestä kuolontilasta ja siitä eloon virkoamisesta.

[uskontaapero63]

O.M. kirjoitti Isän suukoista:

Tällaisia edeltäviä yksittäisiä "isän suunantoja" ihminen voi kokea jo silloin, kun hän ei ole löytänyt Jumalan valtakuntaa.

Huomautan silti, että tuhlaajapoikahan tiesi missä Isän valtakunta on. Kuinka voit silloin sanoa "kun hän ei ole löytänyt Jumalan valtakuntaa"? Tuhlaajapoikahan päätti: "Minä palaan Isäni kotiin---".

Ja hieman Isän suukkoja vähättelevältä kuulostaa myös tuo tulkintasi. Jos joku kokee Isän suukkoja, niin silloinhan Jumalan valtakunta on tullut lähelle, sillä Isähän poikaa juoksemalla vastaantultuaan ne suukot antaa. Kuinka voit silloin sanoa "kun hän ei ole löytänyt Jumalan valtakuntaa"?

Minun mielestäni käsityksesi tekee väkivaltaa ko. raamatunkohdalle, etsien siitä täsmälleen samanlaista parannuksen "kaavaa" kuin muissa Raamatun parannuskertomuksissa. Tarinamuotonsa takia ne eivät mielestäni ole täysin identtiset, mutta niissä on kyllä havaittavissa Jumalan tien suunta ja tarkoitus.

[Jani_S]

Ja hieman Isän suukkoja vähättelevältä kuulostaa myös tuo tulkintasi. Jos joku kokee Isän suukkoja, niin silloinhan Jumalan valtakunta on tullut lähelle, sillä Isähän poikaa juoksemalla vastaantultuaan ne suukot antaa. Kuinka voit silloin sanoa "kun hän ei ole löytänyt Jumalan valtakuntaa"?

Jumalan valtakunta joko omistetaan kokonaan, ts. se on löydetty ja omaksi saatu, tai sitten ei ole löydetty eikä omistettu, vaikka sen sijainti tiedettäisiin miten tarkasti tahansa. Otan esimerkin tavallisesta elämästä: Aarretta etsivä tietää aarteen kätköpaikan ja lähtee sitä noutamaan. Hän saa matkalla myös erinäisiä todistuksia siitä, että aarre todellakin on siellä, missä hän muistaa sen olevan. Onko hän siis löytänyt aarteen jo kulkiessaan sitä kohti? Ei ole, vaan vasta sitten, kun on sen luona ja saanut sen omakseen.

[uskontaapero63]

Kysynpä minäkin Janilta aarteenetsintä-vertauksen johdosta:

Heräsikö poika kuolleista eloon, VASTA kun palvelijat vaatettivat hänet? Niin ei Isä sano. Hän sanoo:

Luuk. 15:22-24
"Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla."

Minun poikani OLI KUOLLUT MUTTA HERÄSI ELOON. Palvelijat saivat tässä samassa yhteydessä vasta käskyn vaatettaa mutta eivät vielä olleet tointaan suorittaneet.

[Jani_S]

Kysynpä minäkin Janilta aarteenetsintä-vertauksen johdosta:

Heräsikö poika kuolleista eloon, VASTA kun palvelijat vaatettivat hänet? Niin ei Isä sano. Hän sanoo:

Luuk. 15:22-24
"Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla."

Minun poikani OLI KUOLLUT MUTTA HERÄSI ELOON. Palvelijat saivat tässä samassa yhteydessä vasta käskyn vaatettaa mutta eivät vielä olleet tointaan suorittaneet.

Ei herännyt, eikä kukaan ole niin väittänyt.

Jumala herättelee Pyhän Henkensä kautta epäuskossa nukkuvia syntisiä, kuten hän herätti myös tuhlaajapojan. On olemassa paljon synnintuntoa, jonka Jumala lahjoittaa päästäkseen tekemään armotyönsä poikansa Jeesuksen lunastuksen kautta.

Kun Jumala näin on herätellyt synnin unessa nukkuvia, hän on tuonut heihin eloa, elämää keskelle hengellistä kuolemaa. Raamattu ei kuitenkaan opeta, että synnintunto olisi sama kuin vanhurskaus, ja monet synnintuntoon päässeet hylkäävätkin Jumalan kutsun. Niin ei tehnyt kuitenkaan tuhlaajapoika, vaan hän lähti etsimään sitä, minkä oli kerran kadottanut.

Jumalan lapset uskovat tähänkin Jeesuksen opetukseen sellaisenaan ja kokonaan. Jeesus ei maininnut turhaan sitä nimenomaista yksityiskohtaa, että palvelijat pukivat isän huoneessa juhlavaatteet kadonneen pojan ylle. Jotkut hengelliset ovat selittäneet tämän pukemisen "uskossa kasvamiseksi", ts. tuhlaajapoika olisi päässyt omistamaan uskon jo isän suudelmasta (ei liene yhtään askelta jäljelle tuhlaajapojan paluumatkalta, jolle ei olisi ehditty ehdottaa vanhurskauttamista) ja sisällä kodissa vain kasvanut hengellisesti eli saanut juhlavaatteet. Tämä selitys on kuitenkin vahvasti epäraamatullinen, sillä raamattu osoittaa, että vanhurskauttaminen tapahtuu sillä hetkellä, kun syntinen uskoo evankeliumin. Jumalan lapsilla on yksinkertainen usko, eivätkä he tässäkään Jeesuksen vertauksessa siis lähde tekemään mitään osaa tarpeettomaksi väärähengellisten tavoin.

Toinen asia, jonka omavanhurskas kieltää, on parannus, se ainoa oikea ja vanhanaikainen parannus. Tuhlaajapoikakin teki parannuksen, sillä hän tunnusti kaiken kelvottomuutensa niin perusteellisesti, ettei nähnyt itsessään enää edes isänsä poikaa. Näin riisuttu on syntinen, kun näkee itsensä Jumalan vanhurskauden valossa vikoineen ja puutteineen. Omavanhurskas katsoo olevansa uskossa, eikä sen vuoksi ymmärrä eikä tarvitse isän huoneen palvelijoita, joiden pukema vaate on ainoa Jumalalle kelpaava peite syntisyyttä vastaan.

Mutta niin kuin tuhlaajapojan isällä, on Jumalalla myös rakastava sydän syntistä kohtaan, ja hän antaa jokaiselle katuvalle kaikki synnit anteeksi poikansa Jeesuksen Kristuksen nimen ja sovintoveren voimasta. Omavanhurskas etsii loputtomasti tuhlaajapojan askelta, jonka kohdalla tämä olisi yhä omin jaloin kulkiessaan päässyt synneistään, mutta todellisen parannuksen tehnyt puetaan yhä vain isän huoneessa eli Jumalan valtakunnassa, paikalla seisoen ja mitään tekemättä, pelkästä armosta.