Ketju on jo lukittu, mutta vastaan vielä joihinkin Uskontaaperon kysymyksiin tai näkemyksiin.
uskontaapero63 kirjoitti:Nyt täytyy selventää käsitteitä. Kun sanon "uudestisyntyminen" tarkoitan prosessia. Kun sanon "uudestisyntymä", se tarkoittaa tuon uudestisyntymisen prosessin päätöstä, hetkeä jolloin lapsi tulee "synnytyskanavasta" ulos, eli syntyy.
Itse en määrittele sanojen uudestisyntyminen ja uudestisyntymä eroa noin. Minulle ne ovat synonyymejä. Uudestisyntymistä toki edeltää tunnon heräämisprosessi, ns. Jumalan ensimmäinen armotyö. Varsinaisesti uudestisyntyminen on se tapahtuma, jolloin ihminen siirtyy pimeyden valtakunnasta Jumalan Pojan ihmeelliseen valkeuden valtakuntaan. Jumalan mielen mukaisessa murheessa oleva ihminen ei ole "hyvällä paikalla" siinä mielessä, että hänen sielunsa vielä kelpaisi Jumalalle. Voihan käydä niin, kuten usein käykin, että synnin tähden murheellinen ei tunnista etsikonaikaansa ja lopulta Jumala lakkaa puhuttelemasta ihmistä.
uskontaapero63 kirjoitti:tämä ei ole kovin monitulkintaista:
"Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt."
Tämän Isä sanoi, ENNEN KUIN tuhlaajapoikaa oli vielä puettu. Isähän toteaa tämän samanaikaisesti kuin kehottaa palvelijoitaan teurastamaan syöttövasikan ja valmistamaan ilojuhlan - juuri SYYSTÄ ETTÄ "minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon". En mitenkään pysty tulkitsemaan, että poika olisi herännyt hengellisesti eloon, VASTA KUN palvelijat vaatettivat hänet. Fyysisestä kuolemasta ja siitä eloon virkoamisestahan tässä ei puhutakaan, vaan hengellisestä kuolontilasta ja siitä eloon virkoamisesta.
Tuo virkoaminen saattaa tarkoittaa synnintunnon virkoamista, kuten Jani selitti aiemmin. Mielessäni on myös selitys, että Jumalalle (joka elää iankaikkisuudessa, ei ajassa) oli jo ikään kuin tapahtunut se, joka ihmisten näkökulmasta oli vasta tapahtumassa. Kaikkitietävä Jumalahan tiesi jo ennalta, että hänestä luopunut tuhlaajapoika palaa kotiin. Mielessäni on eräs kohta Lutherin Sidotusta ratkaisuvallasta, jonka yritän jossain vaiheessa etsiä tähän.
uskontaapero63 kirjoitti:O.M kirjoitti:Tällaisia edeltäviä yksittäisiä "isän suunantoja" ihminen voi kokea jo silloin, kun hän ei ole löytänyt Jumalan valtakuntaa.
Huomautan silti, että tuhlaajapoikahan tiesi missä Isän valtakunta on. Kuinka voit silloin sanoa "kun hän ei ole löytänyt Jumalan valtakuntaa"? Tuhlaajapoikahan päätti: "Minä palaan Isäni kotiin---".
Tässä olet oikeassa. Pahoittelen huolimatonta ilmaisuani. Parempi olisi ollut kirjoittaa:
"Tällaisia edeltäviä yksittäisiä "isän suunantoja" ihminen voi kokea jo silloin, kun hän ei ole vielä sisällä Jumalan valtakunnassa."Perinteisen vl-käsityksen mukaan "isän suunannot" tarkoittavat Jumalan "edeltävän armon" eli ennen Jumalan valtakuntaan tulemista koetun Jumalan hyvyyden kokemuksia. Kokemusta on verrattu yksinäiseen korpihiihtäjään. Umpihangessa ja pakkasessa tarpova väsynyt, kylmissään oleva hiihtäjä lähestyy pimeässä kotia. Jossain kaukaa pilkottaa heikosti valo, kodin valo. Eikö vain kehossa tunnu jo lämmin aalto, vaikka koti vasta näkyy? Monella Jumalan armosta osattomalla ihmisellä on kokemuksia isän suunannoista, Jumalan hyvyyden kohtaamisesta. Ne ovat tärkeitä kokemuksia sen tähden, että niiden tarkoituksena on viitoittaa etsivän kulkijan tietä kohti kotia. Isän suunantoja kokeneilla ei kuitenkaan ole pysyvää rauhaa. Kokemus voi tulla ja mennä ohi. Taas sielu kaipaa levottomana sellaista, johon tarrautuen voisi nukahtaa ikiuneen.
Tässä yhteydessä tulee mieleeni eräs lukemani 1800-luvun parannustapaus. Eräs "ahtaasta portissa vaeltava" hengellinen ihminen matkusti pohjoiseen sellaisella ajatuksella, että jos lestadiolaiset ensimmäiseksi mitätöivät hänen aiemman hengellisyytensä, niin hän ei halua siitä eteenpäin tietää lestadiolaisuudesta mitään. Kyseinen henkilö oli aiemmin huonoa elämää viettänyt, taposta tuomittu ja linnatuomion istunut Antti Isotalo (1824-1906). (Ei ole sama kuin
laulun puukkojunkkari
Isontalon Antti (1831-1911).) Hänen elämänsä oli muuttunut totaalisesti hänen käännyttyään herännäisyyteen. Miten lestadiolaisten kohtaamisessa kävi? Lestadiolaiset eivät mitätöineet hänen aiempaa hengellisyyttään, vaan totesivat: kyllä Jumala on sinussa jo vaikuttanut. He jatkoivat: yksi sinulta vielä puuttuu, nimittäin syntien anteeksiantamus. Mies otti synninpäästön ilolla vastaan. Myöhemmin hänestä tuli lestadiolaissaarnaaja.
uskontaapero63 kirjoitti:korottaako vl-oppi Isän talon palvelusväen eli palvelijat korkeampaan ratkaisijan asemaan kuin mikä palvelijalle Jeesuksen opetuksen mukaan kuuluu?
Kun Isä eli Jumala palvelijoidensa kautta toimii, on ratkaisu yksin Isän käsissä. Vl:ia syytetään usein "farisealaisella lörpötyksellä", että vl:t olisivat ottaneet syntien anteeksiantamuksen ihmisten käsiin. Luther kirjoittaa aiheesta:
"Koska se (päästösana) lausutaan ihmisten kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistetään ylös taivasta kohti - - juuri ne samat avaimet, jotka ovat Kristuksella eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikäänkuin hän sanoisi: Mitä töllistelet taivaalle ja sieltä etsit avaimiani? etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen jättänyt ne alas maan päälle. Sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta, eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne ne olen pannut. Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa, on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni - - Minä katson vain sitä mitä Pietari sitoo ja päästää, sihen minä pitäydyn. Älä anna johtaa itseäsi harhaan tuon farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itseänsä, nimittäin kuinka muka ihminen voisi antaa syntejä anteeksi. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta."Luther: Avaimista. 1530.
Lutherin selitys on tyhjentävä. Ihminen ei varsinaisesti anna syntejä anteeksi, vaan Jumala antaa synnit anteeksi ihmisten saarnaaman sanan kautta. Jos syntien anteeksiantamus olisi ihmisen lihallisen osan käsissä, uskovainen ihminen voisi evankeliumin saarnaamalla tehdä kaikista ihmisistä uskovaisia. Kuitenkin vain harvat elävän sanan kuulevat uskovat kuulemansa. Jumala yksin - Pyhän Henkensä kautta - henkeyttää uskovaisen ihmisen saarnaaman sanan niin, että se synnyttää epäuskoisen sanankuulijan sydämessä uskon valon. Aina niin ei tapahdu, ihmisten kovakorvaisuudesta ja tottelemattomuudesta johtuen. Sanaa saarnataan usein Pyhän Hengen kautta ja yksikään epäuskoinen sanankuulija ei usko kuulemaansa.
Tässä yhteydessä voisi olla hyvä käsitellä lyhyesti myös sitä "farisealaista lörpötystä", johon Luther viittaa. Kohtahan menee näin:
Matt. 9:
"Jeesus parantaa halvaantuneen
1 Jeesus astui veneeseen, meni järven yli ja tuli kotikaupunkiinsa. [Mark. 2:1-12; Luuk. 5:17-26]
2 Siellä ihmiset toivat hänen luokseen halvaantuneen, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."
3 Jotkut lainopettajat sanoivat silloin itsekseen: "Tuohan herjaa Jumalaa." [Matt. 26:65; Joh. 10:33]
4 Mutta Jeesus näki, mitä he ajattelivat, ja sanoi: "Miksi teillä on pahoja ajatuksia sydämessänne? [Joh. 2:25]
5 Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'?
6 Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" -- hän puhui nyt halvaantuneelle - - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."
7 Silloin mies nousi ja lähti kotiinsa.
8 Tämän nähdessään kansa pelästyi ja ylisti Jumalaa, joka oli antanut ihmisille sellaisen vallan."Fariseukset siis ajattelivat sydämessään, että ihminen eli Jeesus ei voi antaa syntejä anteeksi. Jeesuksen mukaan tämä ajatus oli paha ajatus. Hän käyttää mielenkiintoista sanamuotoa:
"- - jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi". Pyhästä Hengestä siinnyt Jeesus Kristus oli Jumalan poika, mutta myös ihmisen, neitsyt Marian, poika. Jeesus oli totinen Jumala ja totinen ihminen. Jeesus ei sano, että
Jumalan Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi, vaan että
Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi. Luulen, että sanavalinta merkitsee jotain. Tulkitsen kohdan niin, Jeesus antoi synnit anteeksi Pyhää Henkeä (eli Jeesuksen omaa ja Isänsä henkeä) sydämessään kantavan uskovaisen
ihmisen ominaisuudessa!
On tärkeää muistaa, että kun Jumala ihmisen kautta antaa synnit anteeksi, anteeksiantaja ei ole lihallinen ihminen, vaikka siltä näyttää. Anteeksiantaja on uskovaisen ihmisen hengellinen osa, Pyhä Henki, jumaluuden kolmas persoona. Jeesus toteaakin elävästä vedestä eli elävästä evankeliumista, että siitä juova tulee itsekin elävän veden lähteeksi:
"Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään" (Joh. 4:14). Eli elävän veden (elävän evankeliumin) juojasta (uskojasta) tulee itsestä elävän veden (evankeliumin) lähde (julistaja). Toisin on laita niiden kohdalla, jotka eivät usko:
"Ne ovat vedettömät lähteet" (2. Piet. 2:17).