Pyhä suudelma

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

jatkoajatuksia

ViestiKirjoittaja uskontaapero63 » 08 Elo 2011, 16:01

Raamattu ei kuitenkaan opeta, että synnintunto olisi sama kuin vanhurskaus


Niin, mielestäni nyt vain tulkitset Isän iloa. Sinun mukaasi Isä siis iloitsi Pojan synnintunnosta=heräämisestä eloon. Minä ymmärrän Isän iloinneen paljon kokonaisvaltaisemmin, että poika oli herännyt kuolleista ja löytynyt. Tästä syystä Isä käski järjestää juhlan.

Alun alkaenkin tässä ketjussa olen yrittänyt pitää esillä fokusta, onko korottaako vl-oppi Isän talon palvelusväen eli palvelijat korkeampaan ratkaisijan asemaan kuin mikä palvelijalle Jeesuksen opetuksen mukaan kuuluu?

Ketju on pitkä, mutta alkupuolella lienen kirjoittanut, että en suinkaan kiellä sitä, että uskovainen saarnaa evankeliumia eli tekee palvelutyötä Jumalan käskyläisenä. Mutta astuuko jossakin lihallinen valta kuvaan?

Että ei iloitakaan kotiinpalaavasta kuten Isä teki, vaan palvelija onkin talossa "Boss", joka määrää milloin poika on kotona, milloin hän on meihin kuuluva, milloin hän on hyväksytty jne?

En ole ainoa ihminen, joka kyselee vl-opin perään tästä näkökulmasta.
uskontaapero63
 

Taavetille

ViestiKirjoittaja uskontaapero63 » 08 Elo 2011, 17:29

Omavanhurskas etsii loputtomasti tuhlaajapojan askelta, jonka kohdalla tämä olisi yhä omin jaloin kulkiessaan päässyt synneistään


Ohhoh! Täytyy kyllä sanoa, että tällainen lause on sellainen kaunokirjallinen kukkanen, että jos minua siinä tarkoitetaan, en tunnista siitä itseäni. Ei minun kysymyksteni kärki ole todistaa ketään toista vääräksi. Liekö sitten vastaavaa tarvetta siellä päin, en tiedä? En hyödy kaanaankielestä enkä kielikukkasista. Olen mielestäni avoin vastauksille, mutta kai saan sentään todeta, että en fraseologiasta hyödy. Ennemminkin asioiden selvittämisestä nykykielellä ymmärrettävästi. Paavali puhui muistaakseni selkokielen merkityksestä, tosin kielilläpuhumisen yhteydessä.

Eikö kysyä saa? Siinä tapauksessa menen rippikouluun uudestaan, ja pidettäköön minua pakanana ja publikaanina, niin ainakin saan kysyä sydämeni pohjasta, vaikka siihen menisi koko elämä. Kun haluan ymmärtää, en vain voi tyytyä vastaukseen "järki vangiksi ottakaa" taikka "usko vain kuin lapsi", kun ei tiedä miten uskoa, jos ei saa kysyä. Jumala luo kullekin oman temperamentin, joten luulisin, että Hän tietää, miksi minäkin olen tällainen kuin olen.

Ja vielä, hyvä Taavetti, sinulla on vastaamatta, miten ajattelit siteeraamasi Timoteus-kirjeen kohdan liittyvän keskinäiseen keskusteluumme?
uskontaapero63
 

Re: jatkoajatuksia

ViestiKirjoittaja hepa » 08 Elo 2011, 17:50

uskontaapero63 kirjoitti:
Raamattu ei kuitenkaan opeta, että synnintunto olisi sama kuin vanhurskaus


Niin, mielestäni nyt vain tulkitset Isän iloa. Sinun mukaasi Isä siis iloitsi Pojan synnintunnosta=heräämisestä eloon. Minä ymmärrän Isän iloinneen paljon kokonaisvaltaisemmin, että poika oli herännyt kuolleista ja löytynyt. Tästä syystä Isä käski järjestää juhlan.

Alun alkaenkin tässä ketjussa olen yrittänyt pitää esillä fokusta, onko korottaako vl-oppi Isän talon palvelusväen eli palvelijat korkeampaan ratkaisijan asemaan kuin mikä palvelijalle Jeesuksen opetuksen mukaan kuuluu?

Ketju on pitkä, mutta alkupuolella lienen kirjoittanut, että en suinkaan kiellä sitä, että uskovainen saarnaa evankeliumia eli tekee palvelutyötä Jumalan käskyläisenä. Mutta astuuko jossakin lihallinen valta kuvaan?

Että ei iloitakaan kotiinpalaavasta kuten Isä teki, vaan palvelija onkin talossa "Boss", joka määrää milloin poika on kotona, milloin hän on meihin kuuluva, milloin hän on hyväksytty jne?

En ole ainoa ihminen, joka kyselee vl-opin perään tästä näkökulmasta.


Ainahan kristillisyydessä on opetettu että Jumala antaa anteeksi.
Katekismuksesta:
12. Mikä on synninpäästö?
Vastaus: Se on lupaus ja vakuutus syntein anteeksi saamisesta, annettu sananpalvelijoilta Kristuksen puolesta.

13. Kuka on antanut sananpalvelijalle sen voiman?
Vastaus: Kristus Jeesus, Jumalan Poika.
Ap.t.13:28. Olkoon teille tiettävä miehet, rakkaat veljet, että minä myös anteeksi annan; sillä jolle minä jotkin anteeksi annoin, sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puo-lesta.

14. Mistä sen tiedät?
Vastaus: Kristuksen omista sanoista, kun Hän sanoi apostoleillensa, Joh. 20:22,23: Ottakaat Pyhä Henki: joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan; ja joilla te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt. Matt. 18:18: Totisesti sanon minä teille: Kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa, ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa. Ja Pietarille, Matt. 16:19: Minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, sen pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.

15. Mitä taivaan valtakunnan avaimilla ymmärretään?
Vastaus: Se voima, jonka Kristus on antanut seurakunnalle ja erikoisesti saarnaviralle, syntiä anteeksi antaa ja pidättää. Joh. 20:23. Katso 14 kysymys.

16. Kuinka monta näitä avaimia on?
Vastaus: Kaksi: yksi kutsutaan päästöavaimeksi, toinen side- eli pidätysavaimeksi.

17. Mikä on päästöavain?
Vastaus: Se on se voima, joka Kristuksen palvelijoille annettu on maan päällä päästää katuvaista syntistä synneistänsä ja avata hänelle taivaan valtakunta. 2 Kor. 5:20. Me ( sanoo Paavali) olemme Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.

18. Mikä on side- eli pidätysavain?
Vastaus: Se on annettu voima, jolla saarnamies sitoo katumattoman hänen syntiinsä ja sulkee häneltä taivaan ja jota pannaksi kutsutaan. 1 Kor. 5:3-5. Minä tosin (Paavali), joka niin kuin ruumiin puolesta poissa ollen niin kuin tykönä oleva, sen tuominnut, että hän, joka sen niin tehnyt on, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, teidän kokoon tulemisessanne, ynnä minun henkeni kanssa, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen voimalla annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulisi Herran Jeesuksen päivänä. Matt. 17:15-18. Jos sinun veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljesi voittanut; mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssasi, että kaikki asia kahden tai kolmen todistajan suus-sa olisi. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle: ellei hän seurakuntaa totte-le, niin pidä häntä pakanana ja publikaanina. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa; ja kaikki mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Hepalle

ViestiKirjoittaja uskontaapero63 » 08 Elo 2011, 19:58

Hepalta on ihan pakko kysyä,

a) oletko varma, että jokainen joka sanoo olevansa uskovainen ja toimivansa Pyhän Hengen virassa, varmasti myös on sitä?

b) jos erehtymisen mahdollisuus on edes teoriassa, silloinhan sellainen päästäminen/sitominen ei taivaassa ole pätevä. Oletko varma, ettei avaintenhaltijalla ole riskiä sortua avainten lihalliseen käyttöön?

c) mitä erityisesti olen nyt mahdollisesti rikkonut hepaa vastaan, niin että hepa haluaisi luovuttaa minut saatanan haltuun?
uskontaapero63
 

ViestiKirjoittaja lukkari » 08 Elo 2011, 22:25

Ukko se jaksaa vängätä... olet eri mieltä tästä tuhlaajapoikavertauksesta ja sen selityksestä, kuin vl-kristillisyydessä opetetaan. Tähän tämä keskustelu olisi varmaan hyvä lopetella?
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

Re: Käsitteistä

ViestiKirjoittaja O.M » 09 Elo 2011, 15:54

Ketju on jo lukittu, mutta vastaan vielä joihinkin Uskontaaperon kysymyksiin tai näkemyksiin.

uskontaapero63 kirjoitti:Nyt täytyy selventää käsitteitä. Kun sanon "uudestisyntyminen" tarkoitan prosessia. Kun sanon "uudestisyntymä", se tarkoittaa tuon uudestisyntymisen prosessin päätöstä, hetkeä jolloin lapsi tulee "synnytyskanavasta" ulos, eli syntyy.


Itse en määrittele sanojen uudestisyntyminen ja uudestisyntymä eroa noin. Minulle ne ovat synonyymejä. Uudestisyntymistä toki edeltää tunnon heräämisprosessi, ns. Jumalan ensimmäinen armotyö. Varsinaisesti uudestisyntyminen on se tapahtuma, jolloin ihminen siirtyy pimeyden valtakunnasta Jumalan Pojan ihmeelliseen valkeuden valtakuntaan. Jumalan mielen mukaisessa murheessa oleva ihminen ei ole "hyvällä paikalla" siinä mielessä, että hänen sielunsa vielä kelpaisi Jumalalle. Voihan käydä niin, kuten usein käykin, että synnin tähden murheellinen ei tunnista etsikonaikaansa ja lopulta Jumala lakkaa puhuttelemasta ihmistä.

uskontaapero63 kirjoitti:tämä ei ole kovin monitulkintaista:

"Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt."

Tämän Isä sanoi, ENNEN KUIN tuhlaajapoikaa oli vielä puettu. Isähän toteaa tämän samanaikaisesti kuin kehottaa palvelijoitaan teurastamaan syöttövasikan ja valmistamaan ilojuhlan - juuri SYYSTÄ ETTÄ "minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon". En mitenkään pysty tulkitsemaan, että poika olisi herännyt hengellisesti eloon, VASTA KUN palvelijat vaatettivat hänet. Fyysisestä kuolemasta ja siitä eloon virkoamisestahan tässä ei puhutakaan, vaan hengellisestä kuolontilasta ja siitä eloon virkoamisesta.


Tuo virkoaminen saattaa tarkoittaa synnintunnon virkoamista, kuten Jani selitti aiemmin. Mielessäni on myös selitys, että Jumalalle (joka elää iankaikkisuudessa, ei ajassa) oli jo ikään kuin tapahtunut se, joka ihmisten näkökulmasta oli vasta tapahtumassa. Kaikkitietävä Jumalahan tiesi jo ennalta, että hänestä luopunut tuhlaajapoika palaa kotiin. Mielessäni on eräs kohta Lutherin Sidotusta ratkaisuvallasta, jonka yritän jossain vaiheessa etsiä tähän.

uskontaapero63 kirjoitti:
O.M kirjoitti:Tällaisia edeltäviä yksittäisiä "isän suunantoja" ihminen voi kokea jo silloin, kun hän ei ole löytänyt Jumalan valtakuntaa.


Huomautan silti, että tuhlaajapoikahan tiesi missä Isän valtakunta on. Kuinka voit silloin sanoa "kun hän ei ole löytänyt Jumalan valtakuntaa"? Tuhlaajapoikahan päätti: "Minä palaan Isäni kotiin---".


Tässä olet oikeassa. Pahoittelen huolimatonta ilmaisuani. Parempi olisi ollut kirjoittaa: "Tällaisia edeltäviä yksittäisiä "isän suunantoja" ihminen voi kokea jo silloin, kun hän ei ole vielä sisällä Jumalan valtakunnassa."

Perinteisen vl-käsityksen mukaan "isän suunannot" tarkoittavat Jumalan "edeltävän armon" eli ennen Jumalan valtakuntaan tulemista koetun Jumalan hyvyyden kokemuksia. Kokemusta on verrattu yksinäiseen korpihiihtäjään. Umpihangessa ja pakkasessa tarpova väsynyt, kylmissään oleva hiihtäjä lähestyy pimeässä kotia. Jossain kaukaa pilkottaa heikosti valo, kodin valo. Eikö vain kehossa tunnu jo lämmin aalto, vaikka koti vasta näkyy? Monella Jumalan armosta osattomalla ihmisellä on kokemuksia isän suunannoista, Jumalan hyvyyden kohtaamisesta. Ne ovat tärkeitä kokemuksia sen tähden, että niiden tarkoituksena on viitoittaa etsivän kulkijan tietä kohti kotia. Isän suunantoja kokeneilla ei kuitenkaan ole pysyvää rauhaa. Kokemus voi tulla ja mennä ohi. Taas sielu kaipaa levottomana sellaista, johon tarrautuen voisi nukahtaa ikiuneen.

Tässä yhteydessä tulee mieleeni eräs lukemani 1800-luvun parannustapaus. Eräs "ahtaasta portissa vaeltava" hengellinen ihminen matkusti pohjoiseen sellaisella ajatuksella, että jos lestadiolaiset ensimmäiseksi mitätöivät hänen aiemman hengellisyytensä, niin hän ei halua siitä eteenpäin tietää lestadiolaisuudesta mitään. Kyseinen henkilö oli aiemmin huonoa elämää viettänyt, taposta tuomittu ja linnatuomion istunut Antti Isotalo (1824-1906). (Ei ole sama kuin laulun puukkojunkkari Isontalon Antti (1831-1911).) Hänen elämänsä oli muuttunut totaalisesti hänen käännyttyään herännäisyyteen. Miten lestadiolaisten kohtaamisessa kävi? Lestadiolaiset eivät mitätöineet hänen aiempaa hengellisyyttään, vaan totesivat: kyllä Jumala on sinussa jo vaikuttanut. He jatkoivat: yksi sinulta vielä puuttuu, nimittäin syntien anteeksiantamus. Mies otti synninpäästön ilolla vastaan. Myöhemmin hänestä tuli lestadiolaissaarnaaja.

uskontaapero63 kirjoitti:korottaako vl-oppi Isän talon palvelusväen eli palvelijat korkeampaan ratkaisijan asemaan kuin mikä palvelijalle Jeesuksen opetuksen mukaan kuuluu?


Kun Isä eli Jumala palvelijoidensa kautta toimii, on ratkaisu yksin Isän käsissä. Vl:ia syytetään usein "farisealaisella lörpötyksellä", että vl:t olisivat ottaneet syntien anteeksiantamuksen ihmisten käsiin. Luther kirjoittaa aiheesta:

"Koska se (päästösana) lausutaan ihmisten kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistetään ylös taivasta kohti - - juuri ne samat avaimet, jotka ovat Kristuksella eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikäänkuin hän sanoisi: Mitä töllistelet taivaalle ja sieltä etsit avaimiani? etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen jättänyt ne alas maan päälle. Sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta, eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne ne olen pannut. Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa, on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni - - Minä katson vain sitä mitä Pietari sitoo ja päästää, sihen minä pitäydyn. Älä anna johtaa itseäsi harhaan tuon farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itseänsä, nimittäin kuinka muka ihminen voisi antaa syntejä anteeksi. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta."
Luther: Avaimista. 1530.

Lutherin selitys on tyhjentävä. Ihminen ei varsinaisesti anna syntejä anteeksi, vaan Jumala antaa synnit anteeksi ihmisten saarnaaman sanan kautta. Jos syntien anteeksiantamus olisi ihmisen lihallisen osan käsissä, uskovainen ihminen voisi evankeliumin saarnaamalla tehdä kaikista ihmisistä uskovaisia. Kuitenkin vain harvat elävän sanan kuulevat uskovat kuulemansa. Jumala yksin - Pyhän Henkensä kautta - henkeyttää uskovaisen ihmisen saarnaaman sanan niin, että se synnyttää epäuskoisen sanankuulijan sydämessä uskon valon. Aina niin ei tapahdu, ihmisten kovakorvaisuudesta ja tottelemattomuudesta johtuen. Sanaa saarnataan usein Pyhän Hengen kautta ja yksikään epäuskoinen sanankuulija ei usko kuulemaansa.

Tässä yhteydessä voisi olla hyvä käsitellä lyhyesti myös sitä "farisealaista lörpötystä", johon Luther viittaa. Kohtahan menee näin:

Matt. 9:
"Jeesus parantaa halvaantuneen
1 Jeesus astui veneeseen, meni järven yli ja tuli kotikaupunkiinsa. [Mark. 2:1-12; Luuk. 5:17-26]
2 Siellä ihmiset toivat hänen luokseen halvaantuneen, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."
3 Jotkut lainopettajat sanoivat silloin itsekseen: "Tuohan herjaa Jumalaa." [Matt. 26:65; Joh. 10:33]
4 Mutta Jeesus näki, mitä he ajattelivat, ja sanoi: "Miksi teillä on pahoja ajatuksia sydämessänne? [Joh. 2:25]
5 Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'?
6 Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" -- hän puhui nyt halvaantuneelle - - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."
7 Silloin mies nousi ja lähti kotiinsa.
8 Tämän nähdessään kansa pelästyi ja ylisti Jumalaa, joka oli antanut ihmisille sellaisen vallan."


Fariseukset siis ajattelivat sydämessään, että ihminen eli Jeesus ei voi antaa syntejä anteeksi. Jeesuksen mukaan tämä ajatus oli paha ajatus. Hän käyttää mielenkiintoista sanamuotoa: "- - jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi". Pyhästä Hengestä siinnyt Jeesus Kristus oli Jumalan poika, mutta myös ihmisen, neitsyt Marian, poika. Jeesus oli totinen Jumala ja totinen ihminen. Jeesus ei sano, että Jumalan Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi, vaan että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi. Luulen, että sanavalinta merkitsee jotain. Tulkitsen kohdan niin, Jeesus antoi synnit anteeksi Pyhää Henkeä (eli Jeesuksen omaa ja Isänsä henkeä) sydämessään kantavan uskovaisen ihmisen ominaisuudessa!

On tärkeää muistaa, että kun Jumala ihmisen kautta antaa synnit anteeksi, anteeksiantaja ei ole lihallinen ihminen, vaikka siltä näyttää. Anteeksiantaja on uskovaisen ihmisen hengellinen osa, Pyhä Henki, jumaluuden kolmas persoona. Jeesus toteaakin elävästä vedestä eli elävästä evankeliumista, että siitä juova tulee itsekin elävän veden lähteeksi: "Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään" (Joh. 4:14). Eli elävän veden (elävän evankeliumin) juojasta (uskojasta) tulee itsestä elävän veden (evankeliumin) lähde (julistaja). Toisin on laita niiden kohdalla, jotka eivät usko: "Ne ovat vedettömät lähteet" (2. Piet. 2:17).
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Pyhä suudelma

ViestiKirjoittaja Wikke » 17 Tammi 2012, 06:02

Olen miettinyt tervehdyksiä "Jumalan terve" ja "Jumalan rauhaa". Voisiko olla niin, että niiden "vastine" olisi raamatussa mainittu "pyhä suudelma"? Kristittyjen vainojen aikaan (ehkä muulloinkin?) käytettiin uskoakseni myös maahan piirrettyä kalaa tunnistamaan kristityt. Toinen piirsi puolet kalasta ja jos toinen oli kristitty, hän tiesi piirtää toisen puolen. Nythän on niin että pyhää suudelmaa ei kai käytä kukaan. Se ei olisi kulttuuriimme oikein soveliaskaan. Vai onko se sama kuin etelän maiden poskisuudelma?

Joka tapauksessa näyttäisi raamatun mukaan olevan niin, että kristittyjä on neuvottu tervehtimään toisaan aivan erityisellä tavalla (pyhä suudelma). Ja näin on myös mitä ilmeisimmin tehty. Se taas tarkoittaisi että ei (sittenkään) ole aivan sama miten toisiamme tervehdimme. Vai mitä olette mieltä?

Room. 16:16
Terveisiä Filologokselle ja Julialle, Nereukselle ja hänen sisarelleen sekä Olympakselle ja kaikille muillekin pyhille. Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Kaikki Kristuksen seurakunnat lähettävät teille tervehdyksensä. Kehotan teitä, veljet, varomaan niitä, jotka saavat aikaan eripuraisuutta ja houkuttelevat teitä luopumaan niistä opetuksista, jotka olette saaneet. Pysykää heistä erossa.

1. Kor. 16:20
Aasian maakunnan seurakunnat lähettävät teille terveisensä. Myös Aquila ja Prisca ja heidän kodissaan kokoontuva seurakunta lähettävät teille paljon terveisiä Herran nimeen. Terveisiä kaikilta veljiltä. Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Minä, Paavali, kirjoitan tähän tervehdyksen omakätisesti

2. Kor. 13:12
Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. Kaikki pyhät lähettävät teille terveisiä.

1. Tess. 5:26
Veljet, rukoilkaa meidän puolestamme. Tervehtikää kaikkia veljiä pyhällä suudelmalla. Herran nimeen minä vaadin, että luette tämän kirjeen kaikille veljille.

1. Piet. 5:14
Teille lähettää tervehdyksen Babylonissa oleva seurakunta, valittu niin kuin tekin. Samoin tervehtii teitä poikani Markus. Tervehtikää toisianne rakkauden suudelmalla. Rauha teille kaikille Kristuksen yhteyteen liitetyille.
Olen luonteeltani hobitti.
Avatar
Wikke
kiinnostunut
 
Viestit: 6
Liittynyt: 08 Tammi 2012, 22:05
Paikkakunta: PKS

Vielä pari kysymystä

ViestiKirjoittaja Wikke » 17 Tammi 2012, 06:14

Niin vielä piti kysymäni että miten esim. Lestadius tervehti toisia uskovia? Muuttuiko hänen tervehtimistapa uskoontulon (= parannuksen) jälkeen? Onko tietoa että milloin "Jumalan terve" ja "Jumalan rauhaa" -tervehdykset tulivat käyttöön?
Olen luonteeltani hobitti.
Avatar
Wikke
kiinnostunut
 
Viestit: 6
Liittynyt: 08 Tammi 2012, 22:05
Paikkakunta: PKS

ViestiKirjoittaja Ulpu » 18 Tammi 2012, 22:46

Onko syntiä sanoa tervehdykseksi 'hei'?
Työssäni kun tapasin lestadiolaisia he eivät sanoneet hei..vaan päivää ja näkemiin.
Ulpu
tosi pirteä
 
Viestit: 326
Liittynyt: 28 Joulu 2011, 00:50

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Tammi 2012, 23:04

Ulpu kirjoitti:Onko syntiä sanoa tervehdykseksi 'hei'?
Työssäni kun tapasin lestadiolaisia he eivät sanoneet hei..vaan päivää ja näkemiin.

Eipä hein sanominen sinänsä syntiä liene, minäkin olen sillä sanalla vastannut silloin, kun kaveri sen ensin sanoo. Joskus olen itsekin toisille hein toivottanut.

On erilaisia tervehdysten muotoja, joista hei ja vastaavat ovat keveitä, tuttavallisia, joita käytetään pääasiassa läheisten tuttujen ja ystävien kesken.

Päivää, iltaa, huomenta ja vastaavat ovat muutamaa astetta virallisempia, suosin ja suosittelen niitä puolituttujen ja tuntemattomien tervehdykseen silloin, kun he tulevat kotiimme tai kun tapaamme jossakin tilaisuudessa tai vaikka kaupassa.

Sitten ovat ne uskovaisten tervehdykset, Jumalan terve, jonka vanhempia muotoja lienevät Jumalan terveisiä, Jumalassa terve ja sellaiset. Niillä toisaalta tunnustetaan omaa uskoa, toisaalta se sisältää kysymyksen, että oletko vielä Jumalassa terve? Kun molemmat tervehtijät sanovat sen toisilleen, siinä samalla tunnistetaan oltavan saman taivaallisen Isän lapsia ja
Jeesuksen veljiä ja sisaria.
Lestadiolaisten hyvästely, Jumalan rauhaan, sisältää toivomuksen: Jää Jumalan rauhaan tai Jumalan rauha olkoon kanssasi. Kun lukee vanhoja kirjoituksia, niistä löytää erilaisia variaatioita, jotka tunnistan samasta juuresta alkaneiksi.

Maailmassa on lukuisia kulttuurisidonnaisia tervehdyksiä, joista avauksessa mainittu pyhä suudelma on yksi. Kulttuurissamme sen, ja yleensä tervehdyssuudelman jäänteenä voitaneen halaamalla tervehtimistä, joka on hyvin yleisesti kuihtunut kättelyksi. Itäisissä kulttuureissa on suudelma miestenkin kesken vielä melko yleinen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Wikke » 19 Tammi 2012, 16:24

Kiitos vastauksesta.
Olen luonteeltani hobitti.
Avatar
Wikke
kiinnostunut
 
Viestit: 6
Liittynyt: 08 Tammi 2012, 22:05
Paikkakunta: PKS

ViestiKirjoittaja Ulpu » 19 Tammi 2012, 21:12

Muistaakseni ne joiden kanssa olin tekemisissä olivat leeviläisiä, heillä on tämä pukeutumiskoodi ja tervehdys päivää ja näkemiin.
Ulpu
tosi pirteä
 
Viestit: 326
Liittynyt: 28 Joulu 2011, 00:50

Seilunvihollisen koettelemustako?

ViestiKirjoittaja Angel » 09 Helmi 2012, 18:22

Mistä tunnistan milloin sielunvihollinen koettelee ja milloin jokin tehty asia on oikein.. onko kaikki syntiset asiat sielunvihollisen koettelemusta? Onko esim sielunvihollisen koettelemusta se jos meinaa perjantai iltana lähteä kavereiden kanssa baarii, vaikka sisin kuitenkin sanoo ettei halua lähteä..?

Ehkä tää usko tästä jossain vaiheesssa vielä kunnolla aukeaa kunhan vaan ei menetä sitä vähäistäkin uskoa joka jo kuitenkin on olemassa. Välillä vaan tuntuu kun en kaikkea ymmärrä, että usko menisi kokonaan, ettei missään tunnu olevan mitään järkeä, vaikkei se kai niin ole. Ehkä se juuri on osa sielunvihollisen koettelemusta(?)
Angel
perehtynyt
 
Viestit: 52
Liittynyt: 08 Tammi 2012, 19:18
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja kesis » 09 Helmi 2012, 21:13

se just on sitä sielunvihollsen koettelumusta et houkuttelee lähteää esim. just sinne baariin.

ja se riittää etät haäuaa vain uskoa että ku on sinapinsiemen verran uskoa ni se riittää.
Avatar
kesis
Valvoja
 
Viestit: 1071
Liittynyt: 28 Joulu 2005, 15:25
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja Angel » 10 Helmi 2012, 14:22

Miten sille kaikelle voi sanoa ei, kun on kuitenkin monta monta vuotta toiminut toisin, eli syntisesti? Nyt kuitenkaan en haluasi joutua houkutusten valtaan, mutta tahtomattanikin niin käy. En edes tunne ketään uskovaista jotta voisin ehkä viettää aikaa hänen kanssaan..
Angel
perehtynyt
 
Viestit: 52
Liittynyt: 08 Tammi 2012, 19:18
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Helmi 2012, 14:38

Angel kirjoitti:Miten sille kaikelle voi sanoa ei, kun on kuitenkin monta monta vuotta toiminut toisin, eli syntisesti? Nyt kuitenkaan en haluasi joutua houkutusten valtaan, mutta tahtomattanikin niin käy. En edes tunne ketään uskovaista jotta voisin ehkä viettää aikaa hänen kanssaan..

Jumalan armo opettaa, Jumala antaa armostaan voimaakin. Kukaan ei jaksa, ei osaa eikä ymmärrä omilla voimillaan elää Jumalan tahdon mukaisesti. Apostolin opetuksen mukaan Jumala vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen.

Kotona yksin nuhjatessa ystäviä löytyy melko hitaasti jos laisinkaan. Näin nettiyhteyksien takaa on hiukan enemmän mahdollisuuksia ystävien kohtaamiseen, vaikka todellisia ystäviä näistäkin löytyy perin harvoin. Parhaat mahdollisuuden uusien ystävien kohtaamiseen löytää, jos pääsee mukaan sinne, missä uskovaiset kohtaavat. Takuuvarmaa ei ole sekään, meitä kun sentään on erilaisia, eivätkä kaikki ole erityisen hyviä ystävyyksien solmimiseen. Kannattaa kuitenkin kokeilla.

Paras keino on etsiytyä jonkin uskovaisen kanssa keskusteluihin, niistä ovat monelle jääneet hyvät muistot.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Angel » 10 Helmi 2012, 15:03

Taavetti kirjoitti:
Angel kirjoitti:Miten sille kaikelle voi sanoa ei, kun on kuitenkin monta monta vuotta toiminut toisin, eli syntisesti? Nyt kuitenkaan en haluasi joutua houkutusten valtaan, mutta tahtomattanikin niin käy. En edes tunne ketään uskovaista jotta voisin ehkä viettää aikaa hänen kanssaan..

Jumalan armo opettaa, Jumala antaa armostaan voimaakin. Kukaan ei jaksa, ei osaa eikä ymmärrä omilla voimillaan elää Jumalan tahdon mukaisesti. Apostolin opetuksen mukaan Jumala vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen.

Kotona yksin nuhjatessa ystäviä löytyy melko hitaasti jos laisinkaan. Näin nettiyhteyksien takaa on hiukan enemmän mahdollisuuksia ystävien kohtaamiseen, vaikka todellisia ystäviä näistäkin löytyy perin harvoin. Parhaat mahdollisuuden uusien ystävien kohtaamiseen löytää, jos pääsee mukaan sinne, missä uskovaiset kohtaavat. Takuuvarmaa ei ole sekään, meitä kun sentään on erilaisia, eivätkä kaikki ole erityisen hyviä ystävyyksien solmimiseen. Kannattaa kuitenkin kokeilla.

Paras keino on etsiytyä jonkin uskovaisen kanssa keskusteluihin, niistä ovat monelle jääneet hyvät muistot.


Mmm.. Kai sitä jossain vaiheessa sitten osaa toimia oikein. Kai tää alku on vaan epävarmaa ja miettii asioita enemmän, mitä edes välttämättä tarvis. Olen jo toki nytkin osannut sanoa joillekin asioille ei. Jos sitä vihdoin pääsisi ensi keskiviikkona käymään helsingin ry:llä, on vaan ollut niin paljon tekemistä, eikä oikein työvuorot antaneet myöten jotta olisin kerennyt. Toki olen seuroja neitstä kuunellut.
Eli jos sielunvihollinen yrittää koetella minua tänä iltana sanon vaan ei. Toivottavasti saan siihen tarpeeksi voimaa. ..Luen sitten vaikka täällä foorumilla kirjoituksia..
Angel
perehtynyt
 
Viestit: 52
Liittynyt: 08 Tammi 2012, 19:18
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja Jay » 11 Helmi 2012, 02:19

Voimia kilvoitukseesi, Angel.

Itse joskus nuorempana harhailin Jumalan valtakunnan laidoilla eksyneenä lampaana. Luisuin erilleen Jumalan lasten joukosta, kun annoin pikku hiljaa luvan yhdelle, sitten toiselle ja aina uudelle synnille. Eteneminen kaidalta tieltä sivupoluille tuntui käyvän kuin oikean tien kulkeminen, niin hienovaraisesti, ja toisaalta riehakkaassa nuoressa mielessä, että kaikki vastaantuleva tuntui normaalilta, ikäänkuin kasvulta, eikä omantunnon ääni jaksanut kuulua, eikä juuri mistään tuntenut enää huonoa omaatuntoa. Moniin asioihin luvan antaneena vakuuttelin itselleni, että olen vielä aidosti uskomassa, vaikka arvelin toisten Jumalan lasten tapojen olevan toisenlaisia kuin omat tapani, ja heidän seurassaan oli jotenkin ikävä olla ja se joukko alkoi pikkuhiljaa näyttäytyä silmissäni viallisena. Sen verran oli Jumala kuitenkin antanut nöyryyden juurtua ja kasvaa luonnossani, että kun kerran, pitkästä aikaa olin jotenkin päätynyt seuroihin, kuuntelin Hänen puhettaan veljen kautta, ja painoin mieleeni sanat "Usko on kilvoittelua. Jaksakaa veljet ja sisaret kilvoitella, niin peritte kerran kunnian Taivaan." Silloin havahduin. Uskossani oli ollut jotain vikaa. Se ei ollut ollut kilvoittelua. Olin antanut sielunvihollisen käydä asumaan sydämeeni, ja luopunut kilvoittelusta.

Suosittelen lämpimästi hakeutumista Jumalan lasten joukkoon. Seurat ovat siihen hyvä tapa, ja myös rauhanyhdistysten tai yksityisten uskovaisten järjestämät reissut ja SRK:n viikonloppuleirit. Niistä saa tietoa seuroista ja Päivämiestä lukemalla. Joillekin yksinäisille tällaisiin sosiaalisiin tapahtumiin osallistuminen vaatii erittäin suurta rohkeuden keräämistä ja henkisten voimien ponnistusta, mutta se kannattaa, kannattaa antaa mahdollisuus.
Jay
puuhakas
 
Viestit: 244
Liittynyt: 15 Heinä 2011, 01:25

ViestiKirjoittaja Angel » 11 Helmi 2012, 23:34

Jay kirjoitti:Voimia kilvoitukseesi, Angel.

Itse joskus nuorempana harhailin Jumalan valtakunnan laidoilla eksyneenä lampaana. Luisuin erilleen Jumalan lasten joukosta, kun annoin pikku hiljaa luvan yhdelle, sitten toiselle ja aina uudelle synnille. Eteneminen kaidalta tieltä sivupoluille tuntui käyvän kuin oikean tien kulkeminen, niin hienovaraisesti, ja toisaalta riehakkaassa nuoressa mielessä, että kaikki vastaantuleva tuntui normaalilta, ikäänkuin kasvulta, eikä omantunnon ääni jaksanut kuulua, eikä juuri mistään tuntenut enää huonoa omaatuntoa. Moniin asioihin luvan antaneena vakuuttelin itselleni, että olen vielä aidosti uskomassa, vaikka arvelin toisten Jumalan lasten tapojen olevan toisenlaisia kuin omat tapani, ja heidän seurassaan oli jotenkin ikävä olla ja se joukko alkoi pikkuhiljaa näyttäytyä silmissäni viallisena. Sen verran oli Jumala kuitenkin antanut nöyryyden juurtua ja kasvaa luonnossani, että kun kerran, pitkästä aikaa olin jotenkin päätynyt seuroihin, kuuntelin Hänen puhettaan veljen kautta, ja painoin mieleeni sanat "Usko on kilvoittelua. Jaksakaa veljet ja sisaret kilvoitella, niin peritte kerran kunnian Taivaan." Silloin havahduin. Uskossani oli ollut jotain vikaa. Se ei ollut ollut kilvoittelua. Olin antanut sielunvihollisen käydä asumaan sydämeeni, ja luopunut kilvoittelusta.

Suosittelen lämpimästi hakeutumista Jumalan lasten joukkoon. Seurat ovat siihen hyvä tapa, ja myös rauhanyhdistysten tai yksityisten uskovaisten järjestämät reissut ja SRK:n viikonloppuleirit. Niistä saa tietoa seuroista ja Päivämiestä lukemalla. Joillekin yksinäisille tällaisiin sosiaalisiin tapahtumiin osallistuminen vaatii erittäin suurta rohkeuden keräämistä ja henkisten voimien ponnistusta, mutta se kannattaa, kannattaa antaa mahdollisuus.


huomenna tarkotuksena mennä helsingin ry:lle seuroihin. :) toivottavasti kaikki menee hyvin...
Angel
perehtynyt
 
Viestit: 52
Liittynyt: 08 Tammi 2012, 19:18
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja juruulanko » 12 Helmi 2012, 21:39

kävitkö? 4:n vai 6:n seuroissa? Miltä tuntui? Minä kävin neljän seuroissa Helsingissä. 6;n seuroissa on muuten enemmän nuoria. Jos haluaa käydä ns anonyymisti, niin kuuden seurat on parempi valinta: väkeä on niin paljon ettei yhteen uuteen kukaan kiinnitä huomiota, jos ei ole todella poikkeava vaatetus/meikki/korut. Neljän seuroissa on enemmä lapsiperheitä ja iäkkäämpiä ihmisiä. Mutta silloinkin voi ihan hyvin käydä vaikka olisi sinkku.
Anna vaattees aina valkiat olla, ja älä puututa voidetta pääs päältä. (Saarn. 9:8)
Avatar
juruulanko
puuhakas
 
Viestit: 215
Liittynyt: 30 Heinä 2009, 15:39

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa