PJN2 kirjoitti:Kalle siis viattoman sinisilmäisenä luulee olevansa samassa uskossa Villen kanssa. Hän on ”vahingossa” saanut ihan oikean synninpäästön...
Ei sitä kukaan vahingossa saa.
...ja muutenkin tuntuu hyväksyvän opetuksen ”oikesta laumasta”.
Sen hän taisi tehdä myös ennen "vahingossa" saatua synninpäästöä.
Luultavasti Ville ottaisi kuitenkin uudelleen esiin vaatimuksen, että Kallen on tehtävä parannus eriseuraisuudestaan eli lakattava pitämästä rukouspiiriystäviään uskonveljinä.
Villen vaatimus ei ole sinänsä väärä, joskin Pyhä Henki neuvoo tässäkin asiassa omiaan kärsivällisyyteen. Jos oikean sydämenparannuksen tehneen halu on Jumalan puoleen ja pois maailmasta, Pyhä Henki kyllä kirkastaa itsensä hänelle yhdessä ja ainoassa seurakunnassa.
Tähän Kalle ei suostuisi, vaan vetoaisi vl-pappiinsa, joka ”ei lisäehtoja asettanut”.
Vain tähän yhteen vl-pappiinko Kalle uskookin? Hän siis teki jonkunlaisen parannuksentapaisen yhden kristityn edessä, mutta koko seurakunta eli koko Kristus ei kelpaakaan kumppaniksi. Toisin sanoen hän ei halua uskoa sitä kaikkea, jota Jeesus opetti ja käski omiensa opettavan muillekin. Eihän voida olettaa eikä vaatia, että tämä vl-pappi olisi ehtinyt opettaa Kallelle kaiken yhdessä saarnassa tai kanssapuheessa. Sitä kuitenkin voidaan olettaa ja vaatiakin, että Kallella on kuuliainen mieli ja halu jättää maailma kaikkine synteineen, väärät hengellisyydet mukaan lukien. Parannus on yhä se ahdas portti, josta ei voi tuoda mukanaan mitään omaa (=väärää) vanhurskautta Jumalan valtakuntaan. Jos Kalle ei suostu hyväksymään tätä, hän ei ole tehnyt parannusta.
Kerron tähän erään esimerkin:
Kaksi uskovaista saarnaajaa piti seuroja. Saarnan jälkeen monet epäuskoiset tulivat tunnonhädässään pyytelemään epäuskoaan anteeksi, minkä saarnaajat ja muut paikalla olleet uskovaiset toki ilomielin saarnasivat anteeksi ja auttoivat nämä heränneet epäuskosta uskoon. Kuulijoiden joukossa istui myös eräs, joka ei liikahtanut paikaltaan eikä avannut suutaan, vaikka hänen tiedettiin viettäneen jopa paheellista elämää. Toinen saarnamiehistä meni sen vuoksi erikseen kysymään häneltä, eikö hänkin haluaisi tehdä parannuksen ja uskoa synnit anteeksi. "Voinhan tuon toki tehdäkin", oli tämä kuulija vastannut ja niin hänellekin saarnattiin evankeliumia.
Kuitenkin seuraavina päivinä, kun seurat vielä jatkuivat ja seuravieraat keskustelivat uskonasioista, vastasi tämä seuravieras, kun häneltä kysttiin, millaiset tuntemukset hänellä on: "Niinhän nuo ovat kuten ennenkin. Ei tässä ole sen kummempaa."
Vaikka usko ei ole tunteissa, olivat saarnamiehet jo ensi kertaa tälle kuulijalle evankeliumia saarnatessaan huomanneet, että hän ei itse tuntunut sitä erityisesti kaipaavan. Toki hän oli nähnyt Jumalan lasten ilon, erityisesti äskensyntyneiden, mutta itse hän ei näyttänyt tuntevan vetoa tähän laumaan muuten kuin ulkoisten merkkien vuoksi. Uskomisen lupauskin oli jokseenkin laimea ja yhtään sanaa hän ei lausunut, jolla olisi ilmaissut synninhätää. Puhujat jäivät siihen käsitykseen, että evankeliumi ei päässyt vaikuttamaan hänessä elävää uskoa, vaan hän jäi entiselleen jatkamaan epäuskoista menoaan.
Pyhä Henki herättelee syntisiä ja monet aivan oikeasti heräävätkin, kuten Kalle oli ilmeisesti tehnyt vl-papin saarnan alla. Me ihmiset emme kuitenkaan tiedä, kuka uskoo Jumalan sanan sydämessään saakka ja kuka vangitsee sen vain inhimilliseen ymmärrykseensä. Älkäämme unohtako Jeesuksen vertausta neljänlaisesta kylvömaasta, jossa vain yksi kylvömaa tuotti tähkäpäitä. Kolmella muulla kylvömaalla ei ollut kasvua tai se kuoli kohta pois, mikä tarkoittaa että vaikka uskomisen lupauksia tehtäisiinkin, ne pian unohtuvat ja entinen epäuskoinen elämä saa sydämessä jälleen tilaa. Tämä on murheellista, mutta täysin Jeesuksen sanojen mukaista.
Vuoropuheluni ehkä tärkein tarkoitus oli pohtia tuota yhteistä oppia. Mitkä ovat minimivaatimukset sille, että voitaisiin todeta oltavan samassa uskossa. Siis mikä on se oppi, jota "Pyhä Henki ei opeta kahdella tavalla"?
Rakas PJN2, miksi kirjoitat opista, kun on kyse uskosta? Onhan meillä tosin oppi ja oikea onkin, kokonaan Jumalan sanan mukainen, mutta ei opilla kukaan autuaaksi tule, vaan siihen tarvitaan usko, eikä mikä tahansa usko, vaan se, jota Jeesus käski saarnata kaikille kansoille. Se on yksinkertainen usko, eikä siksi kelpaa viisaille ja oppineille, vaan niille, jotka yksinkertaisesti ja lapsen lailla uskovat itsensä pahana pyhäksi ja syntisenä autuaaksi. He uskovat ensin ja ymmärtävät vasta sitten, eivätkä toisinpäin kuten Jumalan valtakuntaan mahtumattomat viisaat ja oppineet. He saavat syntinsä anteeksi Jeesuksen sovituksen tähden ja kilvoittelevat kaiken synnin jättämisessä, sillä heille laki on täytetty ja muuttunut Jumalan vaativasta laista Jeesuksen täyttämäksi rakkauden laiksi. He nauttivat jo täällä ajassa hengessään sitä autuutta, joka heitä odottaa taivaan kodissa.
Tätä pohtiessani jouduin yllättävän syville vesille. Mitä oppia apostolit ensimmäisinä evankeliumin lähettiläinä opettivat? Heillä oli vain helluntaina saatu Pyhän Hengen vuodatus ja Jeesuksen antama lähetyskäsky: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Tässä "...opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa." edellyttää ainakin Jeesuksen opetusten tuntemista. Tätä tietoa voidaan olettaa olleen apostoleilla ja monilla muillakin Jeesus-liikkeen "ulkojäsenillä".
He opettivat juuri sitä samaa, mitä Jeesus oli heille opettanut. Samaa tekevät meidän aikamme Jumalan lapset; he jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi Jeesuksen sovitustyön kautta ja joilla on rauha Jumalan kanssa. He ja vain he julistavat Jeesuksen käskyn mukaista evankeliumia sekä kertovat siitä kaikesta, mitä Jeesus käski omiensa kertoa; hänen syntimme sovittaneesta ristinkuolemastaan ja kuoleman voittaneesta ylösnousemuksestaan, sekä myös kaikesta siitä, mitä Jeesus saarnasi. Maan päällä on yhä Jumalan seurakunta, josta käsin tämä kaikki vieläkin tapahtuu.