Jani_S kirjoitti:Näin varmasti on, eikä minullekaan ole synniksi saarnattu uutisten tai luonto-ohjelman katselua televisiosta, ja olenpa jonkun kerran sen tehnytkin. Siitä huolimatta en halua televisiota, sillä se on todellinen ajanryöstäjä ja viihteentuoja. 1960-luvulla tehty televisiolinjaus on mielestäni erittäin tervehenkinen ja säästänyt noudattajansa paljolta pahennukselta. Tälle linjaukselle on saatu tunnustusta myös aivan maallisista piireistä, mm. kasvatuksen asiantuntijoilta.
Jani on mielestäni melkoisen oikeassa tässä, joka on selkeästi ja asiallisesti ilmaistukin. Kiitos tästä.
Kauhistelen ite sitä, miten pikkulapsi (3-vuotias) on kiinni siinä, että kun päiväkodista tullaan, muksu istutetaan sohvalle imemään väsyneenä
kua ja siinä se kattoo lastenohjelmia pari tuntia. Äiti tai isä tuo ruokalautasen olohuoneen pöydälle, ettei katsomista tarvitse keskeyttää. Helpottaahan se vanhempien työtä tietysti...
Ja olin kyllä aika sanaton, kun yhdessä tilanteessa ukkilaan tullut pikkuinen 5 kk ikäinen lykättiin kantokopassaan telkkarin eteen kattomaan lastenohjelmia, kun aikuiset söivät. Se tuntui sen verran hankalalta, että söin ite nopsasti ja nappasin pikkuisen leikkimään kanssani toiseen huoneeseen, ja ipana oli selkeästi mielissään siitä. Sitä aina miettii, että paljonko noille oikein sitä telkkaria näytetään, kun noin luontevasti käytetään lapsenvahtina sitä.
Opetustöissä olleena tuumin, että kyllä telkkarin tarjonta ja määrä valitettavasti näkyy lapsissa. Kirjojen lukeminen vähenee, ja samalla lukemista harrastavien lasten kieli ja mielikuvitus paranee ja ottaa isonkin kuilun tasossa verrattuna niihin telkkarin ääressä ja tietokonepeleissä viihtyville. Sen näkee ihan siitä, kun pistää tokaluokkalaiset kirjoittamaan ainetta tarinavihkoon. Ja aggressiivisuutta riittää, sekä melkomoista aseteknologiaa vapaissa piirustuksissa. Opettajana olen yrittänyt paikata tilannetta lukemalla luokalle paljon.
...
Molemmilla vanhemmilla on kaksi telkkaria, ja usein ovat päällä. Joskus katson äidin kanssa jotain, sellaista mikä ei satu omaantuntoon. Tosin sitä ei paljon ole, sen verran herkästi reagoin kaikkeen kuvaan. Lukemista harrastan mieluummin. Siinäkin kyllä saa
ua vartioida. Mutta uutisten katsomiset jne. eivät kyllä sielua vahingoita, niin arvelen. Luonto-ohjelmia en katso, kun en halua nähdä sitä, että aina joku syödään. Onneksi äitikin on aika konservatiivi suhteessa telkkariin, se ei ole koko ajan päällä taustahälynä ja sopivat ohjelmat valitaan lehdestä, ei selaamalla kanavia edestakaisin kaukosäätimellä. Se on hyvä tapa ja opetettu minullekin 10-vuotiaana.
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)