VL-FOORUMI

Kun Jumala loi ihmisen ja asetti paratiisiin asumaan, Jumala oli jo ennen ihmisen luomista luonut eläimet ja muun osan luomakuntaa. Niiden viljelemisen ja varjelemisen Jumala antoi ihmisten tehtäväksi, mutta myös jo paratiisissa myös niiden vallitsemisen, eli käytön elämisen tarpeisiin.

Kun Aadamille ja Eevalle syntyi lapsia, ensimmäisinä Kain ja Aabel, Kain viljeli maata (mahtoiko olla myös eläinten yltiöpäinen suojelija?) Aabel sen sijaan ryhtyi lampuriksi, lampaita paimentamaan ja kasvattamaan. Kun ne veljekset uhrasivat, Aabel uhrasi laumansa esikoisia, siis eläimiä ja parhaita lampaita ja siihen uhriin Jumala katsoi suosiollisesti.

Sen sijaan Kainin hedelmäuhriin Jumala ei suosiollisesti katsonut. (Näillä on syvällisempikin uskon opillinen merkitys, mutta tällä kerralla ohitan sen.) Samoin apostoli Paavali suositteli ilman epäilystä ostamaan ja syömään kaikkea sitä, mitä lihanleikkaajien pöydillä myydään.

Mietin että minkä tutkimuksen mukaan on tullut se käsitys, etteivät vanhoillislestadiolaiset lue Raamattua, eivät ainakaan paljoa. olen joutunut lukemaan jopa sellaisia väitteitä, että Raamatun lukeminen olisi joskus kiellettykin. Se väite on kuitenkin täysin väärä, valheellinen, ja perustunee siihen, ettemme ole löytäneet Raamatusta perustetta lukemisen vanhurskauttavalle vaikutukselle, vaan uskomme Jumalan sanan mukaisesti, että usko tulee kuulosta tai saksalaisen käännöksen mukaan usko tulee saarnasta.

Muta se Raamatun lukemisen vähäisyys, vaikka joku lukisi toisten mielestä paljonkin, hän omasta mielestään lukee liian vähän, ja kun hän sitä valittaa, tulkitsevat ulkopuoliset sen tunnustukseksi vähäisestä Jumalan sanan lukemisesta. On toki myönnettävä, että on heitäkin, jotka lukevat vähän tai ei lainkaan, ja heille lukemisen lisä on todella tarpeen. Toisaalta tärkeämpää on uskoa Raamatun opettamalla tavalla, ja varsinkin entisinä aikoina lukutaidon vähäisyyden vuoksi, perin harva pystyi itse Raamattua lukemaan.

Raamatun lukemisen haasteista tässä hiukan kirjoitan. VT:ssa on tosiaan paljon eräänlaista "epäloogista" kaavamaisuutta (vai onko?), niin ettei asiat monesti olekaan kronoloogisessa järjestyksessä kuin lukija saattaa äkkiseltään niin asiat ymmärtää. Esimerkkinä tästä Lutherilta lainattuna:

Selitysosasta jakeista: 1.Moos.42:25-28:

1992: Luther: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 41-50, s. 139-140 kirjoitti:Tuonnempana herää myös kysymys, miksi Jaakobin pojat Joosefin edessä sanovat:
"Kun me tulimme yöpaikkaan ja avasimme säkkimme", kuin kuitenkin sanotaan,
että vain tämä yksi avasi säkkinsä. Kummassakin kohdassa kuitenkin todetaan
heidän kaikkien olleen hämmästyksissään. Lyran vastaus kuuluu, että Pyhässä
Raamatussa erinäisissä asioissa noudatetaan ennakoimista tai jäljestäpäin
kertomista, vieläpä kaikissa kertomuksissa; mikä on välttämätön seuraanto
ja tarkoin merkillepantava jumaluusopissa. Lausuma on poimittu Augustinuksen
Kristinuskon opettamista käsittelevän kirjan 2. luvusta (De doctrina
Christiana). Kirjoittaja sanoo saaneensa sen yhdessä monen muun kanssa
eräältä Tyconiukselta, donatolaiselta lahkolaiselta. Näin hän sanoo:
"Joitakin asioista sanotaan ikään kuin ne seuraisivat järjestään toisiaan
ajallisesti tai tapahtumajärjestyksessä, vaikka ne edellisessä kohdassa,
niistä puhuttaessa on sivuutettu, ja näin piilevästi kertomus jälleen toistetaan."
1. Mooseksen kirjan 11.luvussa kirjoitus kuuluu: "Terahin ikä oli kaksisataaviisivuotta;
sitten Terah kuoli Harranissa." Seuraavassa luvussa sanotaan: "Aabraham oli Harranista
lähtiessään seitsemänkymmenenviiden vuoden vanha". Siinä Terahin ikävuosien lukumäärä
voi synnyttää suuren sekaannuksen ja erehdyksen, jos emme oikealla tavalla
kiinnitä huomiota kertomuksen järjestykseen. Siksi sillä on suuri merkitys tässä
arvovaltaisen Raamatun kohdassa. Jos näet joku käsittää kertomuksen Aabrahamin
maastalähdöstä tapahtuneen siinä järjestyksessä kuin Stefanuksen sanat Apt. 7:ssa
luvussa näyttävät kuuluvan, seuraa siitä, että Aabraham on lähtenyt Terahin kuoleman
jälkeen, seitsemäntenäkymmentenäviidentenä vuonna, mikä on mahdotonta.

Kertomus kulkee seuraavassa järjestyksessä: tahtoessaan viedä päätökseen kertomuksensa
Terahista Mooses sanoo: "Terah eli kaksisataaviisi vuotta, sitten hän kuoli". Hän ei
kuitenkaan kerro sanallakaan siitä, mitä tapahtui ennen hänen kuolemaansa. Sen jälkeen
hän siis palaa näihin tapahtumiin ja selostaa sitä, mitä tapahtui noina kahtenasatanaviitenä
vuonna, jotka edelsivät Terahin kuolemaa. Sen ainakin, että hänen poikansa Aabraham oli
lähtenyt maasta isänsä vielä eläessä. Muussa tapauksessa tähän väliin jää kuusikymmentä
vuotta, joiden aikana Aabram pakostakin on odotellut oikeaa aikaa muutolleen. Näin ollen
sanat näyttävät ennakoimisen tähden kuulostavan siltä, että Aabram olisi vasta isänsä
kuoleman jälkeen lähtenyt liikkeelle, vaikka hän on lähtenyt maasta kuutisenkymmentä
vuotta sitä ennen.

Tässä näitä kohtia:

1992: 1.Moos.11 kirjoitti:31 Terah otti mukaansa poikansa Abramin, poikansa Haranin pojan Lootin sekä Abramin vaimon
Sarain ja lähti kulkemaan heidän kanssaan Kaldean Urista Kanaaninmaan suuntaan. Tultuaan Harraniin
he jäivät sinne asumaan. 32 Terah eli kaikkiaan 205 vuotta ja kuoli Harranissa.

1 Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä
sinulle osoitan. 2 Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. 3 Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille."

4 Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan. Harranista lähtiessään Abram oli seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen.

1992: Apt.7 kirjoitti:2 Stefanos vastasi:

"Veljet, kansamme isät, kuulkaa minua. Kirkkauden Jumala ilmestyi isällemme Abrahamille, kun hän oli
Mesopotamiassa eikä vielä ollut asettunut Harraniin. 3 Jumala sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja sukusi
parista ja mene maahan, jonka minä sinulle osoitan.' 4 Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui
Harraniin, ja hänen isänsä kuoltua Jumala siirsi hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte.

Tuo "kirkkoisäjuna" (Luther käytti paljon Lyraa, Hieronymusta, Bergens:ia yms muiden esitietoa pohjana)
siis kertoo, että Stefanos käytti tuollaista tavallisen lukijan ymmärrystä, muttei siis aivan oikein
kuitenkaan asiaa oivaltanut tuolta osin.

Lasketaampa Sanaan perustuen:
1. Kun Terah oli elänyt 70 vuotta, hänelle syntyivät Abram, Nahor ja Haran. (1.Moos.11:26)
2. Harranista lähtiessään Abram oli seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen.
Eli 70 + 75 = 145v = Terahin ikä, kun Abram lähti. 60v ennen Terahin kuolemaa
siis lähti Abram. "Kirkkoisäjuna" oikeassa, Stefanos väärässä(?) Tai sitten 60v
kesti tuo matka Kanaanin maahan. Tuolloin Abram olisi ollut 60 + 75 = 135v.
Mutta: "Abram oli kahdeksankymmentäkuusivuotias, kun Hagar synnytti hänelle Ismaelin."
Ja: "Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyptiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille sivuvaimoksi."

Näin käynee selväksi, että hyvin on kirkkoisäjuna läksynsä tehnyt. Vai oliko sittenkään?

1992:Matt.10, Luuk.12, 1.Moos.21 kirjoitti:19 Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua.
11 "Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. 12 Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava."

34 Abraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa.

Laskin, että 2 vuotta ennen Saaran kuolemaa kuoli Terah. Tuota ennen Abraham asui filistealaisten maassa (Beersebassa), ei siis israelilaisten
maassa, mutta Saaran kuoleman aikaan Kanaaninmaassa:

1992: 1.Moos.23 kirjoitti:2 Hän kuoli Kirjat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa.

Eli voikin olla vallan hyvin, että Stefanos sanoessaan: "ja hänen isänsä kuoltua Jumala siirsi hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte."
onkin aivan totta, eli Jumala siirsi filistealaisten maasta heidät Kanaaninmaahan, eli kirkkoisäjuna väärässä, Stefanos oikeassa.
Tämä saattoi ehkä suututti Ylipappeja ja suurta neuvosta heti alkuunsa; kuitenkin nuo tuo suuri neuvos saattoi ajatella
juurikin niinkuin "kirkkoisäjuna", ja tämä väitös saattoi heistä tuntua valheelta.


Liekö tuolla kaikenlaisia 'sudenkuoppia' sitä varten, että se osoittaa viisaat tyhmiksi ja tyhmät viisaaksi?
No, joka tapauksessa ehdottomasti hienoin kirja päällä maan, eikä sitä lukiessa saa koskaan tarpeekseen.

Siinä yhdessä tutkimuksessahan, missä tutkittiin Raamattuun uskovia yhteisöjä, saatiin tulokseksi että noin prosentti vanhoillislestadiolaisista lukee Raamattua "usein". Siinä tuskin on kysymys

Taavetti kirjoitti:Muta se Raamatun lukemisen vähäisyys, vaikka joku lukisi toisten mielestä paljonkin, hän omasta mielestään lukee liian vähän, ja kun hän sitä valittaa, tulkitsevat ulkopuoliset sen tunnustukseksi vähäisestä Jumalan sanan lukemisesta.

tuollaisesta "koetko lukevasi tarpeeksi" kysymyksenasettelusta, vaan sosiologisessa ja vastaavissa tutkimuksissa voi olettaa kyseessä olleen "kerran kuukaudessa, kerran viikossa, päivittäin" tyyliset vastausvaihtoehdot.

Omassa tuttavapiirissäni ei lueta Raamattua, ja yhteinen ymmärrys on ollut että kannattaa mieluummin kuunnella puhujia / seurakuntaa kuin lähteä itsekseen tulkitsemaan. Raamatussahan on paljon ristiriitaisuuksia vanhoillislestadiolaisen uskon kanssa ja siinä saattaa pieni pää mennä sekaisin jos alkaa liikaa miettimään millä perusteella mikäkin on valikoitunut meidän uskoomme.

Ihmeellinen on ystäväpiirisi käsitys. Olen usein kuullut kehoituksia lukea raamattua mutta en koskaan että ei kannata lukea. Kerro mitä ristiriitaisuuksia on, koska vain raamatun mukainen usko on oikeaa. Toisekseen itse en ole ristiriitaisuuksiin törmännyt.

Hannes69 kirjoitti:Ihmeellinen on ystäväpiirisi käsitys. Olen usein kuullut kehoituksia lukea raamattua mutta en koskaan että ei kannata lukea. Kerro mitä ristiriitaisuuksia on, koska vain raamatun mukainen usko on oikeaa. Toisekseen itse en ole ristiriitaisuuksiin törmännyt.

Naiset eivät voi olla pappeja, koska Raamattu kieltää. Aviorikoksen tehnyttä naista ei kuitenkaan kivitetä eikä orjia oteta vaikka Raamatussa näin tehdään. Jälkimmäistä perustellaan sillä, että yhteiskunnallinen tilanne oli eri siihen aikaan, mutta edellistä ei voi perustella sillä. Minä en keksi mitään järkevää ratkaisua tuohon, mutta minusta se ei ole niin tärkeä asia että se kokonaan veisi uskon.

Naispappeuden asia kuuluu hengellisen elämän alueelle. Sen neuvot ovat ajattomia. Avionrikkojan rangaistuksen määrittely kuuluu ajallisen juutalaisyhteisön ajallisiin rangaistuksiin, Mooseksen kirjoihin kuuluu myös ajallista kansan oikeudenkäyntiä koskevia kirjoituksia. Määritelläänhän Suomen laissakin rikoksista rangaistuksia, jotka koskevat kyseisenä aikana Suomessa asuvia ihmisiä, mutta ne eivät ole hengellisiä ohjeita. Tästä syystä avionrikkojan rangaistusohjeet eivätkä muut lakiin liittyvät asiat ole ohjeina meille. Toisekseen emme ole edes lain vaan armon alla.
Siksi puutuin edelliseen kirjoitukseesi, koska oikea usko ei voi olla ristiriidassa Raamatun hengellisen ilmoituksen kanssa, koska se ei silloin ole enää Jumalan tahdon mukaista uskoa vaan ihmisoppia.

ihminen kirjoitti:Naiset eivät voi olla pappeja, koska Raamattu kieltää. Aviorikoksen tehnyttä naista ei kuitenkaan kivitetä eikä orjia oteta vaikka Raamatussa näin tehdään. Jälkimmäistä perustellaan sillä, että yhteiskunnallinen tilanne oli eri siihen aikaan, mutta edellistä ei voi perustella sillä. Minä en keksi mitään järkevää ratkaisua tuohon, mutta minusta se ei ole niin tärkeä asia että se kokonaan veisi uskon.

Yksi olennainen tekijä on, että maallinen laki kieltää orjien ottamisen ja huorintehneiden kivittämisen. Esivalta on Raamatun mukaan Jumalalta: "Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa." (Room. 13:1-2.)

Syvällisempi kysymys on, ovatko orjuus ja kuolemantuomio ylipäätään oikein. Paavalin kirjeissä niihin suhtaudutaan luonnollisina yhteiskunnalliseen järjestykseen kuuluvina asioina. Ko. yhteiskunnallisen järjestyksen kautta Paavali itsekin kohtasi loppunsa, kun hänet uskonsa vuoksi tapettiin. Jeesus alistui oman esivaltansa säätämään kuolemanrangaistukseen. Paavali kehotti isäntiä/emäntiä vain ajattelemaan orjiensa parasta ja orjia toimimaan talonväkensä parhaaksi. Kristittyjen tuli siis mukautua yhteiskunnalliseen järjestykseen lähimmäistensä palvelijoina niin, että orja palveli isäntää palvelijan tavalla ja isäntä palveli orjaa isännän tavalla. Siitä on kaukana kumouksellinen "alas lyökää koko vanha maailma ja valta meidän silloin on", kuten kommunistien vanhassa taistelulaulussa sanotaan. Raamatun näkökulma suhteessa orjuuteen on yksilön näkökulma siitä, miten yksilön tulee suhtautua vallitsevaan järjestykseen, ei kannanotto orjuuden puolesta (tai sitä vastaan). Mietelauseessakin kehotetaan erottamaan ne asiat, joihin voi vaikuttaa niistä, joihin ei voi vaikuttaa ja keskittämään niihin, joihin ei voi vaikuttaa.

Kun orjuutta alettiin 1700- ja 1800-luvulla vastustaa yhteiskunnallisena kysymyksenä, vastustus nousi nimenomaan kristinuskon pohjalta. Lähdettiin ajatuksesta, että koska kaikki ihmiset ovat samanarvoisia Jumalan edessä, heidän tulisi olla samanarvoisia myös lain edessä. Kristitty orja on hyvin saattanut ajatella, että orjuus ei ole oikein, mutta kuitenkin toiminut isäntänsä parhaaksi. On siis eri asia ottaa kantaa jonkin asian oikeellisuuteen kuin toimia parhaaksi kokemallaan tavalla vallitsevissa olosuhteissa.

Naispappeus ei ollut tuntematonta Raamatun aikana. Se ei ollut osa esim. Rooman valtakunnan yhteiskuntajärjestystä, mutta saattoi kuulua monenkin uskonnollisen yhteisön sisäiseen järjestykseen. Papittaria esiintyi Raamatun aikana monissa muissa uskonnoissa kuin juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Juutalaisuudessa ja kristinuskossa niihin suhtauduttiin torjuvasti. Suhtautuminen naispappeuteen ei olekaan siksi yhteiskunnallinen, vaan uskonopillinen kysymys. Vaikka uskovaiset kirkossa yrittivät vastustaa naispappeutta, uskovaiset mukautuvat kirkkojärjestykseen sillä tavalla, että voivat osallistua myös naispapin toimittamaan jumalanpalvelukseen, ottaa naispapin jakaman sakramentin ja toimittaa jumalanpalvelusta yhteistyössä kirkon naispappien kanssa. Naispappi ei kuitenkaan voi olla Raamatun mukaisessa elävässä uskossa. Uskovainen ajattelee, että naispappeus ei ole raamatunmukaista, mutta mukautuu kuitenkin kirkkojärjestykseen, koska kirkon jäsenille kirkkojärjestys edustaa esivallan säätämystä.

Itse pidän oman yhteiskuntamme suhtautumistapaa kuolemanrangaistukseen kaksinaismoralistisena. En ymmärrä, mitä rikoksia abortoitava sikiö on tehnyt ansaitakseen kuolemanrangaistuksen. Toisaalta Suomessa paheksutaan suuresti, jos sarjamurhaajia teloitetaan USA:ssa. Otsikoinnista päätelleen heistä puolet on syyttömiä, vaikka todellisuus on ihan toinen: syyttömänä tuomitut ovat erittäin harvinaisia. Olen itsekin kuolemanrangaistusta vastaan, mutta miksi omassa yhteiskunnassamme pahin rikollinen ja lainsuojaton on viaton lapsi? En yhtään kiistä sikiöiden perisyntiä, mutta jos he sen perusteella ovat ansainneet kuolemantuomion, niin eikö sen saman rangaistuksen pitäisi sitten koskea meitä kaikkia muitakin kohdusta ulos tulleita?

ihminen kirjoitti:Naiset eivät voi olla pappeja, koska Raamattu kieltää. Aviorikoksen tehnyttä naista ei kuitenkaan kivitetä eikä orjia oteta vaikka Raamatussa näin tehdään. Jälkimmäistä perustellaan sillä, että yhteiskunnallinen tilanne oli eri siihen aikaan, mutta edellistä ei voi perustella sillä. Minä en keksi mitään järkevää ratkaisua tuohon, mutta minusta se ei ole niin tärkeä asia että se kokonaan veisi uskon.

Ks. Joh.8, ja siinä aviorikoksen tehnyttä naista ei kivitetä. Kuitenkin juuri Kristus täytti lain kaikessa.

O.M kirjoitti:..., mutta miksi omassa yhteiskunnassamme pahin rikollinen ja lainsuojaton on viaton lapsi? En yhtään kiistä sikiöiden perisyntiä, mutta jos he sen perusteella ovat ansainneet kuolemantuomion, niin eikö sen saman rangaistuksen pitäisi sitten koskea meitä kaikkia muitakin kohdusta ulos tulleita?

Aikamme synnin ihminen todellakin rankaisee syntymään tarkoitettua lasta kuolemalla, koska tämä tulisi häiritsemään vanhempansa elämää. Syntymättömien lasten murhaaminen, jolle on pitänyt jopa keksiä teon julmuutta hälventävä nimitys "abortti", on itsekkään ja jumalattoman ihmisen inhottava keino päästä vastuustaan, joka hänelle kuuluu Jumalan jatkuvassa luomistyössä. Tämä vastuu siirretään kokonaan kehittyvälle lapselle, ja hän joutuu kantamaan sen kuoleman muodossa, jos häntä ei haluta hoitaa. Viimeistään viimeisellä tuomiolla se vastuu kuitenkin palaa sille, jolle se kuuluu.

Viimeiset tulevat ensimmäisiksi, niin kuin Jeesus opetti. Viimeisiksi sekä arvottomimmiksi jätetyt lapset, joiden ei annettu edes päästä katsomaan Jumalan luomakuntaa, ovatkin ensimmäisiä taivaan valtakunnassa. He istuvat jo nyt katselemassa luojaansa ja lunastajaansa kasvoista kasvoihin. He myös antavat viimeisellä tuomiolla sen todistajalausunnon, jonka kuullessaan heidän surmauttajansa ja surmaajansa pyytävät epätoivoisena, että pääsisivät edes heidän ajalliseen osaansa välttääksen kadotuksen vaivan. Mutta silloin on liian myöhäistä katua yhtään mitään.

mies kirjoitti:
Ks. Joh.8, ja siinä aviorikoksen tehnyttä naista ei kivitetä. Kuitenkin juuri Kristus täytti lain kaikessa.

Hyvä huomio.

Jani_S kirjoitti:

O.M kirjoitti:..., mutta miksi omassa yhteiskunnassamme pahin rikollinen ja lainsuojaton on viaton lapsi? En yhtään kiistä sikiöiden perisyntiä, mutta jos he sen perusteella ovat ansainneet kuolemantuomion, niin eikö sen saman rangaistuksen pitäisi sitten koskea meitä kaikkia muitakin kohdusta ulos tulleita?

Aikamme synnin ihminen todellakin rankaisee syntymään tarkoitettua lasta kuolemalla, koska tämä tulisi häiritsemään vanhempansa elämää. Syntymättömien lasten murhaaminen, jolle on pitänyt jopa keksiä teon julmuutta hälventävä nimitys "abortti", on itsekkään ja jumalattoman ihmisen inhottava keino päästä vastuustaan, joka hänelle kuuluu Jumalan jatkuvassa luomistyössä. Tämä vastuu siirretään kokonaan kehittyvälle lapselle, ja hän joutuu kantamaan sen kuoleman muodossa, jos häntä ei haluta hoitaa. Viimeistään viimeisellä tuomiolla se vastuu kuitenkin palaa sille, jolle se kuuluu.

Onko hedelmöittäminen kohdun ulkopuolella muuten sallittua meikäläisillä? Siinähän annetaan kasvaa ylimääräisiä alkioita jotka pakastetaan ja sitten tapetaan jos niille ei ole tarvetta. Minusta se pitäisi kieltää paljon tiukemmin kuin esimerkiksi kondomin käyttö, sillä siittiöstä ei voi tulla lasta mutta hedelmöittynyt alkio oikeastaan on jo ihmisen alku, ja sen tappaminen on murha.

ihminen kirjoitti:Onko hedelmöittäminen kohdun ulkopuolella muuten sallittua meikäläisillä?

Tuohon ei ole tietääkseni otettu yhdessä kantaa.

Käsitykseni on, että jos siirryttäisiin kokonaan keinotekoiseen hedelmöittämiseen, lisääntymiskyky katoaisi muutamassa sukupolvessa kokonaan. Olkoonkin, että lapsettomuus on kova koettelemus monille, niin sillä on syynsä, jotka siirtyvät luonnollisen hedelmöittymisen sisältämän karsinnan puuttuessa helposti jälkeläisille.

Maan päällä on ainakin kaksi touhua, joihin ei koskaan kannata mennä mukaan, nimittäin Jumalalle kuuluvaan elämän syntyyn sekä päättymiseen sekaantuminen ja raamatun parantelu. Turmeltunut ymmärrys voi saada molemmissa vain vahinkoa aikaan.

Jani_S kirjoitti:

ihminen kirjoitti:Onko hedelmöittäminen kohdun ulkopuolella muuten sallittua meikäläisillä?

Tuohon ei ole tietääkseni otettu yhdessä kantaa.

Käsitykseni on, että jos siirryttäisiin kokonaan keinotekoiseen hedelmöittämiseen, lisääntymiskyky katoaisi muutamassa sukupolvessa kokonaan. Olkoonkin, että lapsettomuus on kova koettelemus monille, niin sillä on syynsä, jotka siirtyvät luonnollisen hedelmöittymisen sisältämän karsinnan puuttuessa helposti jälkeläisille.

Pyydän anteeksi, mutta edellisen kommenttisi valossa minun on pakko huomauttaa kaksinaismoralismistasi: lestadiolaisena olet valmis tuomitsemaan abortin tekijän murhan synnistä ja oletat kaiketi muidenkin lestadiolaisten näin tekevän, mutta mielestäsi näyttää olevan ok että tietoisesti ja tahallaan hedelmöitetään alkioita jotka tullaan myöhemmin tappamaan. Mikäli et hyväksy tätä jälkimmäistä, soisin että kirjoittaisit sen yhtä suoraan kuin abortinkin kohdalla.

ihminen kirjoitti:Pyydän anteeksi, mutta edellisen kommenttisi valossa minun on pakko huomauttaa kaksinaismoralismistasi: lestadiolaisena olet valmis tuomitsemaan abortin tekijän murhan synnistä ja oletat kaiketi muidenkin lestadiolaisten näin tekevän, mutta mielestäsi näyttää olevan ok että tietoisesti ja tahallaan hedelmöitetään alkioita jotka tullaan myöhemmin tappamaan. Mikäli et hyväksy tätä jälkimmäistä, soisin että kirjoittaisit sen yhtä suoraan kuin abortinkin kohdalla.

Onpa sinulla anteeksipyyntöön aihettakin, sillä en ole ilmaissut missään, että keinohedelmöitys olisi mielestäni ok. Ja julistapa sen osalta toivomasi tuomiot itse, sillä minun ymmärrykseni ei riitä siihen.

Jani_S kirjoitti:

ihminen kirjoitti:Pyydän anteeksi, mutta edellisen kommenttisi valossa minun on pakko huomauttaa kaksinaismoralismistasi: lestadiolaisena olet valmis tuomitsemaan abortin tekijän murhan synnistä ja oletat kaiketi muidenkin lestadiolaisten näin tekevän, mutta mielestäsi näyttää olevan ok että tietoisesti ja tahallaan hedelmöitetään alkioita jotka tullaan myöhemmin tappamaan. Mikäli et hyväksy tätä jälkimmäistä, soisin että kirjoittaisit sen yhtä suoraan kuin abortinkin kohdalla.

Onpa sinulla anteeksipyyntöön aihettakin, sillä en ole ilmaissut missään, että keinohedelmöitys olisi mielestäni ok. Ja julistapa sen osalta toivomasi tuomiot itse, sillä minun ymmärrykseni ei riitä siihen.

Jos ymmärryksesi riittää abortintekijöiden tuomitsemiseen, miksei se riitä keinohedelmöityksen tuomitsemiseen, vaikka molemmissa on kyse taposta? Haluan selityksen.

Tuomioitten jakaminen on vaikeaa, enkä siitä niinkään puhuisi - eikä sitä minulta kysyttykään ... mutta milloin muulloin ihmiselämä alkaisi kuin hedelmöityksen hetkellä? Sillä logiikalla ei ainakaan minun omatuntoni kestä alkioitten pakastamista ja hävittämistä. Kysymyksen eteen jouduimme aikanaan puolison kanssa ennen syöpähoitoja, jolloin häneltä otettiin talteen siittiöitä mahdollisia tulevia hedelmöityshoitoja varten, koska syöpähoidot tuhosivat lisääntymiskyvyn täysin. Kuitenkin sen jälkeen kun saimme tietoa näistä hedelmöityshoitojen toteutustavoista jouduimme toteamaan, että se ei mahdu meidän vakaumuksemme sisään.

ihminen kirjoitti:Jos ymmärryksesi riittää abortintekijöiden tuomitsemiseen, miksei se riitä keinohedelmöityksen tuomitsemiseen, vaikka molemmissa on kyse taposta? Haluan selityksen.

Kertoisin jos tietäisin. En osaa sanoa keinohedelmöityksestä tämän enempää, mutta en myöskään sano abortista yhtään vähempää.

Jani_S kirjoitti:

ihminen kirjoitti:Jos ymmärryksesi riittää abortintekijöiden tuomitsemiseen, miksei se riitä keinohedelmöityksen tuomitsemiseen, vaikka molemmissa on kyse taposta? Haluan selityksen.

Kertoisin jos tietäisin. En osaa sanoa keinohedelmöityksestä tämän enempää, mutta en myöskään sano abortista yhtään vähempää.

Sitäpaitsi, emme me tuomitse abortin tekijää, ei meidän tarvitse eikä saa tuomita. Jumalan sana tuomitsee, vaikka se sana tuleekin ulos uskovaisen suun kautta. On ne tuomion sanat kirjoitettukin Raamattuun, sieltä voi lukea jos kiinnostaa.

Taavetti kirjoitti:

Jani_S kirjoitti:

ihminen kirjoitti:Jos ymmärryksesi riittää abortintekijöiden tuomitsemiseen, miksei se riitä keinohedelmöityksen tuomitsemiseen, vaikka molemmissa on kyse taposta? Haluan selityksen.

Kertoisin jos tietäisin. En osaa sanoa keinohedelmöityksestä tämän enempää, mutta en myöskään sano abortista yhtään vähempää.

Sitäpaitsi, emme me tuomitse abortin tekijää, ei meidän tarvitse eikä saa tuomita. Jumalan sana tuomitsee, vaikka se sana tuleekin ulos uskovaisen suun kautta. On ne tuomion sanat kirjoitettukin Raamattuun, sieltä voi lukea jos kiinnostaa.

Eli Jumala tuomitsee siten kuin tuomitsee, mutta uskovaisen suusta voi tulla vain abortin tuomitseminen? Mitä jos joku menee sen takia harhaan keinohedelmöitysasiassa ja joutuu helvettiin?

ihminen kirjoitti:Eli Jumala tuomitsee siten kuin tuomitsee, mutta uskovaisen suusta voi tulla vain abortin tuomitseminen? Mitä jos joku menee sen takia harhaan keinohedelmöitysasiassa ja joutuu helvettiin?

Helvettiin mennään vain epäuskon vuoksi. Jumalahan tuomitsee armolla, jos syntinen vain suostuu parannukseen. Ei vain sinua vaivaavaa mahdollista keinohedelmöityssyntiä anneta Jumalan valtakunnassa anteeksi, vaan myös abortti.