ihminen kirjoitti:Niin, kun vl sanoo jaa ja ex-vl sanoo juu, niin mistä sen tietää kumpi on oikeammassa, ei oikein kenenkään henkilökohtaista kokemusta voi lähteä kiistämään.
Kokemus sinällään voi olla aito, vaikka se ei perustuisi tosiasioihin. Olen törmännyt esim. sellaiseen, että petoksesta tuomittu aidosti vaikuttaa kokevan toimineensa ihan oikein. Ihmisen psyykettä on usein vaikeaa ymmärtää. Jotkut löytävät syyllisen aina muualta kuin itsestään. Toiset taas syyttelevät itseään sellaisestakin, josta monien muiden mielestä ei ehkä olisi aihetta.
ihminen kirjoitti:Todennäköisesti useimmissa tapauksissa vikaa on molemmissa päissä, vl ei ymmärrä hylkivänsä ja ex-vl ei
saa välttelevänsä itse. Silti en menisi sanomaan, että ex-vl:ien kokemukset ovat automaattisesti vääriä, koska vl:ssä tuetaan (teoriassa) ei-hylkäämistä. Voi tosin olla, että näitä asioita ei edes ole järkevää tarkastella kuin kaikki vl:t olisivat samasta puusta veistettyjä.
Varmaan ihmissuhdekiemurat ovat aina tapauskohtaisia. Edelleen olen sitä mieltä, ettei vl-opetus tue uskonsa kieltäneiden perheenjäsenten eikä ystävien hylkäämistä. Vl-liikkeessä toki varoitellaan ystävystymästä maailman ihmisten kanssa liiaksi, mutta sillä ei tarkoiteta hylkäämistä, vaan ettei ystävyyttäkään voi ylläpitää uskon kustannuksella. Esim. uskovainen ei omantuntonsa ohjaamana voi muuta kuin kieltäytyä lähtemästä kaljatuopille epäuskoisen ystävänsä kanssa siitäkin huolimatta, että pelkää kieltäytymisen voivan pahoittaa ystävänsä mielen. Kukapa haluaisi pahoittaa ystävänsä mieltä? Jos uskovaisella vielä samaan aikaan on vetoa alkoholiin, epäuskoinen ystävä voi houkutteluillaan tietämättään toimia sielunvihollisen työtoverina ja saada lankeamaan. Jos epäuskoinen ystävä kunnioittaa vl-vakaumusta, ystävyys hänen kanssaan on jo lähtökohtaisesti helpompaa. Vl-vakaumusta kunnioittava ihminen ei näet todennäköisesti yritä houkutella vl:ta pois uskostaan.
ihminen kirjoitti:- kielteinen suhtautuminen vrt. hylkääminen.
Kokeeko ex-vl hylkäämiseksi sen, jos hänen oletetaan esim. vetävän räkäkännejä ojanpohjalla, vaikka hän tosiasiassa olisi absolutisti.
Tuollaistakin olettamista voi toki esiintyä. Mitä olen itse entisten vl:ten kanssa tekemisissä, niin usein niiden absolutistien kanssa on mutkattomampaa kuin bilettäjien. Tavallaan tässä esimerkissäsi omat kokemukseni eivät siten kohtaa kirjoittamasi kanssa. Itse olen törmännyt sellaiseen ilmiöön (en tosin erityisesti juuri entisten vl:ten keskuudessa), että suhteellisen säännöllisesti perjantai- ja lauantai-iltoina "dokaavat" ovat loukkaantuneita, jos heidän alkoholinkäyttöään pitää suurena.
ihminen kirjoitti:Uskovaisilla ei välttämättä aina ole kovin paljon tietoa alkoholista,
Off topic: omakohtaisen käytön puuttuminen ei merkitse, että tietoa alkoholista ei olisi. Omakohtaisesta alkoholinkäytöstä vl:illa ei usein ole kokemusta.
ihminen kirjoitti:ja esimerkiksi baarissa käyminen saattaa säikäyttää yhtä paljon kuin jos näkisi kyseisen henkilön umpitunnelissa. Sama varmaan pätee muissakin synneissä, eli uskovainen olettaa pahinta ja siksi varoo, ja epäuskoinen pahoittaa mielensä kun ei tosiasiassa toteuta sitä pahinta vaihtoehtoa.
Sanonnan mukaan pikkusormen antaminen pirulle vie koko käden. On ihan mahdollista, että pikkusormen antaminen aiheuttaa huolta läheisissä. Enemmän huolta aiheuttaa kuitenkin uskoa tunnustavan baarissakäynti kuin uskonsa kieltäneen, koska oletusarvoisesti uskovaiset eivät käy baareissa, epäuskoiset taas usein käyvät.
ihminen kirjoitti:Tällöin vl "hylkää" tavallaan väärin perustein, mutta ex-vl:n kokemusta hylkäämisestä ei voi väheksyä.
Luin kirjoittamaasi mielenkiinnolla. Uskonsa kieltäneestä voidaan olettaa vääriä asioita ja uskonsa kieltänyt voi olettaa hänestä oletettavan vääriä asioita. Missä muodostuu aasinsilta loukkaantumiskokemuksen ja hylkäämiskokemuksen välille?
ihminen kirjoitti:Toisaalta olet oikeassa siinä, että ex-vl:stä jokin synti voi tuntua niin pikkuasialta että hän ei käsitä mikseivät uskovaiset hyväksy sitä, eikä uskovaisia oikein voi vaatia joustamaan syntikäsityksistään.
Itselläni on kokemuksia sellaisesta, että jos syntikäsityksistä ei päästä yksimielisyyteen, niin yhteydenpito lopetetaan.
ihminen kirjoitti:Olisi silti hyvä muistaa katsoa ihmistä itseään ja vaikka kysellä häneltä, eikä vain suoraan olettaa pahinta, kuten valitettavasti jotkut tekevät.
Itselleni on vieras sellainen ajatus, että lopettaisin yhteydenpidon ihmiseen hänen baareissakäynnin tai edes kaatokännienkään vuoksi saati niiden olettamisten vuoksi. Humalaisten kanssa en erityisemmin tykkää olla tekemisissä. Juuri oli lehdessä tutkimuksesta, että humalaiset kuvittelevat olevansa viehättäviä. Siihen kuvitelmaan on useimpien selväpäisten vaikeaa yhtyä.
ihminen kirjoitti:- pakottaminen.
Pitääkö ex-vl:n käyttäytyä vl:ien seurassa uskovaisten tapaan? Esimerkiksi meikkaaminen tai maailmallisen musiikin kuuntelu aiheuttaa ainakin pitkiä katseita, entä johtaako se hylkäämiseen? Jos ex-vl säästyy hylkäämiseltä ainoastaan sillä, että käyttäytyy ulkoisesti kuin uskovainen, kuka tässä pakottaa ja ketä? Onko vl:n oikein vaatia, että hänen nähtensä tulee käyttäytyä hänen arvojensa mukaisesti? Pitäisikö uskovaisen ja epäuskoisen molempien kunnioittaa toistensa arvomaailmoja?
Meikkaaminen ei sinänsä vahingoita ketään. Pidän "täydessä tällingissä" olemista lähinnä typeränä, mutta ei ole silti minun asiani määritellä, miltä toinen haluaa näyttää.
Maailmallisen musiikin kuunteluun pätee sama silloin, jos se tapahtuu korvalappustereoista. Sen sijaan radiosta tai CD-soittimelta kuunneltuna vl-seurassa se on maailmallisen musiikin pakkosyöttöä vl:ille.
Entäpä jos entinen vl pitää TV:tä koko ajan päällä vl-vieraiden aikana? Talossa eletään tavallaan, vieras kulkee ajallaan, mutta minkä viestin entinen vl haluaa TV:n päällä pitämisellä antaa? Itselleni tulee lähinnä vaikutelma, että "lähtisivät noi lestat nyt mahdollisimman äkkiä pois, niin pääsis katsoo salkkareita".
Minusta kaikenlainen toisen vakaumuksen vastainen pakkosyöttö on loukkaavaa. En yrittäisi tarjota vieraalle sianlihaa, jos tietäisin hänet muslimiksi.
ihminen kirjoitti:Off topic: onko olemassa joitain jotka yrittävät sisältäpäin muuttaa? Ainakaan nämä yleisimmin mediassa olleet, minä olen käsittänyt että he vain kritisoivat ulkoapäin vl:iä.
Olen seurannut nettikeskusteluja vl-liikkeestä vuodesta 2004. Havaintojeni mukaan vanhoillislestadiolaisuutta ”nykyaikaistamaan” pyrkivät ihmiset ovat epäyhtenäinen joukko, joita yhdistää lähinnä vain arvosteleva suhtautuminen vl-liikkeeseen. Osa on ”virallisestikin” ulkopuolella, osa on nimellisesti vl:ia. Osa on julkisuuteen tullessaan tunnustanut vl-uskoa ja jotkut ovat saattaneet toimia puhujinakin. Julkinen vl-uskonkäsitysten arvostelu on johtanut joillakin puhujantehtävistä vapauttamiseen tai oma-aloitteeseen irtisanoutumiseen. Osa uudistajien kanssa hengaajista on 1970-luvun hoitokokouksissa sidottuja, jotka kokevat joutuneensa syyttä suotta erotetuiksi. Porukassa voi olla sellaisia itsensä vanhoillislestadiolaisiksi määritteleviä, joita vl-seurakunta ei ole yli 30 vuoteen pitänyt vl-uskovaisina. Vl:ia he saattavat kutsua "SRK-lestadiolaisiksi".