Tunnustuskirjat: Lain kolmas käyttö; oikea kristillinen oppi

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

ViestiKirjoittaja Jani_S » 10 Syys 2013, 02:23

Luin Tunnustuskirjojen selityksen lain kolmannesta käytöstä ja minun on kyllä sanottava, että en ole aivan vähään aikaan lukenut sellaista harhaoppia. Teksti on kerrassaan järkyttävää ja ainakin minulta menisi taivastoivo välittömästi, jos pitäisi alkaa sen mukaisesti uskomaan. Eihän tuollaisen uskontappamisen jälkeen jää yksikään syntinen Jeesuksen ansiota nauttimaan. Ei ole mikään ihme, että weha-rukkakin on aivan sekaisin hengellisesti, kun sokeasti uskoo lahkonsa Tunnustuskirjoja pilkuntarkasti seuraavat opetukset. Jos on hänellä ehkä vanhurskauttavan uskon rippeitä ollut Väisäsen porukkaan astuessaan, niin viimeistään usko lain kolmanteen käyttöön ne on hävittänyt viimeistä myöten. Voi kauhea mitä saastaa.

Tunnustuskirjoihin pääsi sotkeutumaan pahasti harhaista oppia ainakin mainitun lain kolmannen käytön muodossa, kun Lutherin kuoltua useat eriseurat repivät Saksassa ja sen naapurimaissa asuvaa Jumalan lasten joukkoa, ja niiden harhat piti saada mahtumaan samoihin kansiin Lutherin selitysten kanssa. Sen keinotekoisen sovinnon jäljet näkyvät edelleen ja eksyttävät yhä vieläkin kauemmaksi Jumalasta niitä, jotka yrittävän lain töillä taivaaseen.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja mies » 10 Syys 2013, 07:12

Taavetti kirjoitti:9 Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,


Usein olen kuullut, että kun seuroihin tulee joku armosta osaton, niin monet heistä ovat ajatelleet, että aivan kuin minulle se puhuja puhuu. Seurat eivät olekaan tarkoitettu vain vanhurskaille, vaan ne ovat avoinna kaikille: myös jumalattomille ja syntisille, ja voisin vielä sanoa, että aivan erityisesti heille?

Näinollen huomaamme, että kyllä seuroissa puhutaan kymmenestä käskystä, lapsille tottelemattomuudesta ja kaikenlaisesta muusta lainrikkomisesta ja itse laista. Jos ei puhuttaisi, voitaisiinko ketään ulkopuolista varsinaisesti edes puhutella, vai menisikövätkö puheet kaiken hyväksyväksi?

Ajattelen, että kun lakia oikein saarnataan, niin se tekee tehtävänsä: se koskettaa lainrikkojia, mutta vanhurskaita ei liikauta suuntaan eikä toiseen. Miksi? Koska eivät uskovat ole lainrikkojia sydämestänsä, vaan sen noudattajia. Ei laki aiheuta kauheuksia sen noudattajille - edes maallisessa mielessä. Mitä iloa on kuulijalle teroittaa sitä, että kaupasta ei saa varastaa, jos ei varasta? Mutta varas saattaa ajatella: miksihän tuo nuin vihjailee, ettei vaan tietäisi jotain?


Eri asia sitten, jos lakia vallan väärin lähdetään käyttämään: mutta aina kun lähdetään Sanaa viljelemään väärin, tuotetaan tuhoa - jos ei muille niin itselleen, oli se sitten lakia tai jotain muuta. Lakihan sanoo, että pois se Hagar, mutta Saara on se äiti.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja mies » 10 Syys 2013, 07:27

weha kirjoitti: Laki osoittaa Kristukseen uskoville, mitkä ovat niitä Jumalan säätämiä ihmiselämän velvollisuuksia, joissa heidän on vaellettava. Laki on ohje. Tätä sanotaan lain kolmanneksi käytöksi.


Tuollasenaan tuo lain kolmas käyttö tosiaan on varsinainen sudenkuoppa: se avaa ovet keksimään mitä velvollisuuksia olisi ihmisille. Tuollasenaan tulee niitä selibaattiohjeita sun muuta ryönää. Kaikenlisäksi raamatun vastaisesti:

1992: 1.Joh.2, Juud.1 kirjoitti:21 En minä kirjoitakaan teille sen vuoksi, ettette tuntisi totuutta, vaan siksi, että te tunnette sen ja tiedätte, ettei mikään valhe ole lähtöisin totuudesta.

5 Vaikka te kaiken tiedättekin, tahdon silti muistuttaa teitä siitä, että Herra kyllä ensin pelasti kansansa Egyptistä mutta tuhosi sitten ne, jotka eivät uskoneet.


Pyhän Hengen kautta uskovat tietävät totuuden, eikä se kaipaa uusia sääntöjä joita noudattaa. Henki on totuus ja ohjaa kaikkeen oikeaan, ja osoittaa rikkomuksemme. Miksi siis tarvitsisimme keksittyjä lakeja, sellaisia, joista emme muka olisi tietoisia Hengen kautta?
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja Jani_S » 10 Syys 2013, 14:45

Tulkoon vielä selitetyksi, että edes meidän rakkaassa luterilaisessa kansankirkossamme ei käytännössä tunnusteta Tunnustuskirjojen kaikkia opetuksia, kuten esim. lain kolmatta käyttöä. Papit kautta linjan painottavat armoa ja anteeksiantoa syntisen opettajana, mikä onkin sinänsä aivan oikein. Se mikä siinä menee kirkon opetuksessa vikaan, on parannuksen puuttuminen ja sen myötä synnin hyväksyminen. Kasteen armo on myös ymmärretty pääosin väärin, mutta näistä ehkä muussa yhteydessä enemmän.

Kyllä on uskovaisen kuitenkin turvallista kuulua kansankirkkoon, kun ajattelee vaikka wehan taustaporukan äkkiväärää ja uskon tuhoavaa opetusta. Kirkossa on sentään tilaa vielä raamatulliselle uskolle, ja siihen voi kuulua hyvällä omallatunnolla myös sydämen kristitty, mutta wehan joukkoon ei. Tällaisten lahkolaisten myötä kirkastuu myös rakkaan, ja sanon sen uudestaan tarkemmin, Jumalan lapsille yhä kalliin ja rakkaan kansankirkon merkitys raamatullisen uskon suojana.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja Jani_S » 11 Syys 2013, 21:12

Selailin tänään Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä, normikokoista noin viisisataasivuista teosta. Se on monitahoinen kuin sentraalisantran muistelmat ja sen lukeminen voi olla jollekulle työlästä, enkä minäkään sitä ole koskaan läpi lukenut. Kuitenkin taas kerran ja riippumatta siitä, miltä kohtaa sitä selailin, siitä kerta toisensa jälkeen suorastaan hyppäsi silmään Lutherin veitsenterävä käsitys lain ja evankeliumin täydellisesta yhteensopimattomuudesta.

Luther tekee selityksissään selvääkin selvemmäksi, että laki ei kuulu missään muodossa Jumalan lapselle. Hän vie lain sen ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksikin kutsutussa käytössä niin kauaksi Jumalan lapsesta, että hänen kohdallaan ei jää mitään sijaa ei sen vaikutuksille.

Meillä on luterilaisen kansankirkkomme Tunnustuskirjoissa todellakin lain käyttö mainittu Jumalan lapsen ohjaajana siveään elämään. Mutta kuten olen aiemmin kirjoittanut, se on inhottava ja uskon tappava harhaoppi, joka on liitetty Tunnustuskirjoihin eriseuraisten vaatimuksesta Lutherin kuoleman jälkeen. Mutta olkoon se nyt sitten siellä missä on ja ohjatkoon niitä jotka sitä tarvitsevat; huorintekijät (miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuolella sukupuolielämää harjoittavat), varkaat (myös aivan pieniä näpistyksiä ja petoksia harrastavat), murhaajat (heihin lukeutuvat myös abortoijat ja ehkäisijät) ja muut pahantekijät. Sellaisille, olkoonkin että he kutsuvat itseään jopa luterilaisiksi, se on tarpeen, koska heitä ei mikään muukaan ohjaa. He tarvitsevat lakia jotta eivät vaipuisi täyteen hillittömyyteen.

Luther kirkastaa teoksessaan Kristusta ja hänen sovituksensa kautta saatavaa vanhurskautta Jumalan edessä. Samoin hän kertoo Jumalan valtakunnasta, jossa Kristus asuu omiensa keskellä, ja jonka kautta yksin tie taivaaseen kulkee. Mikä joukko opettaa nykyään samoin? Se on se luterilaisen kirkon sisällä oleva joukko, jota kutsutaan vanhoillislestadiolaiseksi. Sen joukon jäseniä ei vanhurskauta heille annettu nimi eikä ulkoinen kuuluminen joukkoonsa, vaan Jeesuksen ansio, syntien anteeksianto hänen nimessään ja veressään.

Sen ansion osallisuuteen kutsutaan kaikkia, myös niitä eksyneitä, jotka ahertavat lain töissä tai kastevanhurskaudessa, ulkoisesti ehkä hyvinkin hurskasta elämää viettäen, mutta yhtä kaikki anteeksi saamattomat synnit tunnollaan. Heille saarnataan: "Tule ja katso, tässä on syntiesi sovitus, Herra Jeesus Kristus, joka kärsi ja kuoli meidän syntiemme vuoksi, lain loppu ja Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden alku. Usko hänen nimessään ja veressään synnit anteeksi."
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja Jani_S » 12 Syys 2013, 22:16

Muistan erään uskovaisen pariskunnan, aikaa sitten ajan vaivoista päässeen. Rouva oli seurallinen, eikä mieskään tuppisuu ollut, mutta ystävien sekä kylänmiesten ja -naisten kanssa seurustelu oli luonnostaan yleensä vaimon vastuulla.

No, rouva kun oli tuollainen puhelias ja muutenkin näkyvää sorttia, hän törmäsi monenlaisiin asioihin myös epäuskoisen maailman puolelta. Milloin häntä pyydettiin tansseihin, milloin puhumaan vapaapalokunnan juhlaan ja milloin mihinkin. Hän meni sinne minne ehti ja hyvällä omallatunnolla saattoi mennä.

Rouva siis käytti lahjojaan lähimmäistensä hyväksi ja iloksi myös Jumalan valtakunnan ulkopuolella, mutta ei hän koskaan kuitenkaan yhtynyt maailman menoon. Hänen käsityksensä siitä, mikä Pyhälle Hengelle sopii, oli kristallinkirkas. Eivät hänen menoihinsa mahtuneet tanssimiset, lasinnostajaiset eivätkä väärien hengellisyyksien kokoukset. Viimeksi mainittua hän pitikin kaikista pahimpana noista kolmesta.

Jos rouvaa kysyttiin sopimattomiin menoihin, hän saattoi, varsinkin tietäessään kysyjän olevan hyvin selvillä hänen uskostaan, oikein päätä taaksepäin heilauttaen lausahtaa, ettei hänelle kuuna kullan valkeana sellaista menoa tule, ja että kysyjänkin kannattaisi pysyä sellaisesta erossa ja tulla uskovaisten seuroihin, koska sattuvat olemaan vielä samaan aikaankin. Hän ei näytellyt siinä tilanteessa lainkaan, vaan käytös muodostui aivan spontaanisti siitä pahentumisesta, jonka ehdotus sopimattomasta menosta synnytti hänessä.

Rouvasta sanottiin joskus, että hän on lakihenkinen ja väheksyy tärkeitä yhteiskunnallisia menoja. Siihen hän sanoi itse, että tanssin hyödyllisyyttä hän ainakaan ei ole koskaan ymmärtänyt, sillä aviottomia lapsia ilmestyy maailmaan aivan tarpeeksi muulloinkin kuin yhdeksästä kymmeneen kuukautta juhannuksena alkavan lihanhinkkaamisen jälkeen. Siinä oli kirkkoherrallakin täysi vaiva pitää kasvonsa peruslukemilla ja nuoret miehet hörähtelivät, sillä niin osuvasti oli tuo rouva tanssin "hyötyjä" kuvaillut.

Tämä sanavalmis rouva oli uskovainen, Jumalan lapsi. Hän oli armosta saanut käydä epäuskosta uskoon, parannuksen ahtaan portin lävitse Jumalan valtakuntaan. Hän usein muisteli, miten ja kenen toimesta hänet oli saatettu Jumalan lapseksi, ja millaisesta kohdasta uskovainen saarnamies oli raamattua selittänyt, jotta "hänenkin läpeensä omavanhurskas sydämensä" heräisi. Ei hän kuitenkaan tämän saarnaajan päälle ollut jäänyt uskomaan, vaan Jeesuksen veren virvoittavaan voimaan. Sen turvissa hän ahkeroi uskossa pannen pois syntiä tunnolta ja kehotti siihen muitakin.

Miksi tätä uskovaista naista sitten kuitenkin moitittiin lakihurskaaksi? Sen tekivät ne, joiden tuntoa hänen kieltäymyksensä loukkasi. He saivat piston sydämeensä, kun tämä sisar Jumalan lapsen vapaudella sanoi, mitä ajatteli maailman menosta. Hänestä huokui Jumalan tahto, joka on synnin ihmiselle tuomitsevaa lakia, vaikka Jumalan lapsi puhtaalla omallatunnolla kerrassaan rakastaa sitä. Niin teki myös tämä sisar; hän Jeesuksen sovituksen turvissa ja kaikki synnit anteeksi saaneena, vapain sydämin ja iloisin mielin oikein rientämällä riensi Vapahtajan jalanjäljissä, kieltäymysten rasittamalla mutta hengessä riemuitsevalla mielellä. Hänessä näkyi todeksi se raamatun opetus, että Jumalan lapsi on vapaa laista, kun on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja weha » 20 Syys 2013, 17:19

KRISTINOPPI

NELJÄS LUKU, PYHÄN KASTEEN SAKRAMENTTI
PYHÄN KASTEEN MERKITYKSESTÄ ELI OIKEASTA KÄYTÖSTÄ

Mitä tällainen vedellä kastaminen merkitsee? Se merkitsee sitä, että meissä oleva vanha ihminen on kaikkine synteineen ja pahoine himoineen jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja kuoletettava ja että sen sijaan joka päivä on tuleva esiin ja nouseva uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä. Missä tämä on kirjoitettuna? Apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: Me olemme yhdessä Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

Mikä on vanha ihminen?

Raamattu tarkoittaa meissä olevalla vanhalla ihmisellä eli vanhalla Aadamilla koko syntiturmelustamme, jonka olemme perineet Aadamilta ja joka pysyy meissä kuolemaan asti. Jokaisella ihmisellä on vanha ihminen.

Ef. 4:22: Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten.

Luther: "Mikä on vanha ihminen? Se on sitä, mikä meissä on Aadamilta perittyä. Sitä, mikä on kiukkuista, vihamielistä, kateellista, epäsiveellistä, ahnetta, laiskaa, ylpeää, vieläpä epäuskoista, sitä, mikä on kaikkien paheiden tahraamaa ja jossa luonnostaan ei itsessään ole mitään hyvää."

UUSI SUOMALAINEN LUTHER-TUTKIMUKSEN KOULUKUNTA JA FILIP MELANCHTHON

Ken Schurb, pastori, USA



Niin sanottu uusi suomalainen Luther-tutkimus on tullut tunnetuksi myös Yhdysvalloissa käännösten ja esitelmämatkojen välityksellä. Oheisessa kirjoituksessa pastori Ken Schurb ottaa kantaa suomalaiseen Luther-tutkimukseen. Schurb on itse väitellyt aiheesta Melanchthon, Yksimielisyyden ohje ja lain kolmas käyttö (Ken Schurb: ”Philip Melanchthon, the Formula of Concord, and the Third Use of the Law”, Ohion yliopisto, 2001). Tältä pohjalta Schurb arvioi suomalaista Luther-tulkintaa kriittisesti.

http://www.concordia.fi/lehti/2003/32003/3.htm
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Jani_S » 20 Syys 2013, 21:20

weha kirjoitti:KRISTINOPPI

NELJÄS LUKU, PYHÄN KASTEEN SAKRAMENTTI
PYHÄN KASTEEN MERKITYKSESTÄ ELI OIKEASTA KÄYTÖSTÄ

Mitä tällainen vedellä kastaminen merkitsee? Se merkitsee sitä, että meissä oleva vanha ihminen on kaikkine synteineen ja pahoine himoineen jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja kuoletettava ja että sen sijaan joka päivä on tuleva esiin ja nouseva uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä. Missä tämä on kirjoitettuna? Apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: Me olemme yhdessä Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

Mikä on vanha ihminen?

Raamattu tarkoittaa meissä olevalla vanhalla ihmisellä eli vanhalla Aadamilla koko syntiturmelustamme, jonka olemme perineet Aadamilta ja joka pysyy meissä kuolemaan asti. Jokaisella ihmisellä on vanha ihminen.

Ef. 4:22: Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten.

Luther: "Mikä on vanha ihminen? Se on sitä, mikä meissä on Aadamilta perittyä. Sitä, mikä on kiukkuista, vihamielistä, kateellista, epäsiveellistä, ahnetta, laiskaa, ylpeää, vieläpä epäuskoista, sitä, mikä on kaikkien paheiden tahraamaa ja jossa luonnostaan ei itsessään ole mitään hyvää."

UUSI SUOMALAINEN LUTHER-TUTKIMUKSEN KOULUKUNTA JA FILIP MELANCHTHON

Ken Schurb, pastori, USA



Niin sanottu uusi suomalainen Luther-tutkimus on tullut tunnetuksi myös Yhdysvalloissa käännösten ja esitelmämatkojen välityksellä. Oheisessa kirjoituksessa pastori Ken Schurb ottaa kantaa suomalaiseen Luther-tutkimukseen. Schurb on itse väitellyt aiheesta Melanchthon, Yksimielisyyden ohje ja lain kolmas käyttö (Ken Schurb: ”Philip Melanchthon, the Formula of Concord, and the Third Use of the Law”, Ohion yliopisto, 2001). Tältä pohjalta Schurb arvioi suomalaista Luther-tulkintaa kriittisesti.

http://www.concordia.fi/lehti/2003/32003/3.htm

Ei tässä kasteselityksessä ole sinänsä mitään väärää, eikä se myöskään tuo mitään uutta raamatulliseen kastekäsitykseen. Kuitenkaan kaste ei hyödytä yhtäkään, joka on sen lupaaman armon ulkopuolella eli lain alla. Ja sinä wehahan ainakin olet kunnostautunut lakiuskossa kerrassaan esimerkiksi saakka.

Kun ei ole synnit anteeksi eikä Kristus lain loppuna ja täyttäjänä sydämellä, niin laki ei ole väistynyt minnekään, vaan yhä vain vaatii ja uhkaa. Jumalan vanhurskautta halajava tekee silloin parannuksen, mutta kovakorvainen hakee muita perusteita autuuteen, kuten sakramentit ja hyvät työnsä.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja weha » 22 Syys 2013, 10:34

Siis laki ei kuulu uskovaiselle, vaan sille vanhalle ihmiselle, joka uskovaisessa myös asuu- Monasti sanotaan ja opetetaan: "Ei uskovainenkaan synnitön ole..."
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Jani_S » 26 Syys 2013, 02:38

Sun armoalttarillasi,
oi Jeesus, eessä jalkaisi
rukoilen lohdutusta.
Mä pyhistä sun haavoistas
ja verisestä kruunustas
nyt etsin virvoitusta.
Ah anna mulle anteeksi,
paranna sydänhaavani.
Suo voimaa verestäsi
seuraamaan jälkiäsi.


Näin runoili Oskari Heikki Jussila, jonka kaikki synnit olivat anteeksi ja jolla oli toivo ainoastaan Jeesuksen sovituksessa. Hänen mieltään ei raskauttanut Jumalan laki, sillä sen oli Jeesus hänenkin puolestaan täyttänyt, vaan sen teki armon paisteessa näkyvä oma turmelus. Siihen hän ei rukoillut lakia piiskaamaan, vaan Jeesuksen veren voimaa:

Mä huono olen kulkija,
sokea, köyhä, ontuva
ja rampa raadollinen.
Mun lankeemus on riisunut,
se luontoni on turmellut.
Mun petti vihollinen.
Mua johda, neuvo, opeta,
vanhurskautees pueta.
Sun veres voiman kautta
mua kuuliaiseks' auta.


Hän tiesi, Jumalan lapsi kun oli, missä on syntisen turva ja opettaja, ja mihin Jumalan lasta ohjataan:

Vain kuolemas on turvani,
sun veres puhtauteni,
vapauteni vaivas.
Sä kuolon vangit lunastit,
Jumalan kanssa sovitit.
Näin aukes mulle taivas.
Saan porteista nyt pyhimpään
ja taivaan iloon ylimpään
luo Jumalani tulla.
Se mieli vain on mulla.


Ei Jussila kuitenkaan turmelustaan ja vajavaisuuttaan kieltänyt, mutta ei hän niiden hallintaan lakiakaan halunnut, sillä hän ymmärsi uskon kautta, että vajavaisuus loppuu vasta Jumalan luona taivaassa:

On täällä usein kanteleet
pajuissa murheen riippuneet
ja juosseet kyyneleemme.
Vaan isänmaassa uudessa,
Siionin kirkkaudessa
taas soivat kanteleemme.
Myös soipi kanteleeni mun
kun risti vaihtuu kruunuhun
ja haihtuu kyyneleeni
iäiseen autuuteeni.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja mies » 07 Loka 2013, 11:11

Jani_S kirjoitti:
mies kirjoitti:Olemmeko siis lain alla, jos menemme omaa tuntoa hoitamaan? Kyllä, emme juutalaisten lain alla vain tuon vapauden täydellisen lain alla, voisko sanoa että aivan armon alla.

Jumalan armolapsi ei ole minkäänlaisen lain alla, koska Kristus on sen hanen puolestaan täyttänyt. Vapahtajassaan nauttii itsessään kelvoton Jumalan lapsi lain eli Jumalan tahdon kokonaista täyttämistä. Laki on hänen kohdaltaan siis kokonaan täytetty ja poistettu uhkaamasta millään tuomiolla, kuten se tekee jumalattomalle ja omavanhurskaalle.


PUHUJIENKOKOUKSEN ALUSTUS 28.12.2012 OULUN RAUHANYHDISTYKSELLÄ kirjoitti:Ilman uskoa ja Pyhää Henkeä ihminen on Mooseksen lain tuomioitten alainen. Pyhän Hengen osallisuudessa elävä ihminen elää Kristuksen ansion tähden Hengen lain alla. ”Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus” (Room. 8: 2-4).


http://rauhanyhdistys.fi/fi/nain-me-usk ... u/alustus/
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

asetetaanko laki langenneelle?

ViestiKirjoittaja sinitiainen » 10 Loka 2017, 16:40

Gal 5:18 v. 1776 . Mutta jos te Hengeltä hallitaan, niin ette ole lain alla.

Gal 5:18 Mutta jos hengellä kuljetetaan-teitä, niin ette ole lain alla.

[Jakeessa Gal 5:18 v. 1776 käännöksessä kreikan sana ago on käännetty sanalla hallita, eräässä toisessa käännöksessä sanalla johtaa, ja tuossa ylläolevassa käännöksessä sanalla kuljettaa.]

1. Tim. 1:8-11: Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä lainmukaisesti käytetään, tietäen tämän että lakia ei aseteta vanhurskaalle, vaan väärintekijöille ja niskoitteleville, väärille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja jos [on] jotakin toista joka on tervettä oppia vastaan, mukaan autuaan Elohimin kirkkauden evankeliumin, joka on minulle uskottu

[Jakeessa 1.Tim. 1:9 kreikan sana keimai [muodossa keitai] on preesensmuodossa, vaikka suom. v. 1776 ja v. 1938 käännöksessä se on käännetty perfektimuodossa sanoilla 'ole pantu', yllä olevassa käännöksessä se on käännetty sanalla 'aseteta', siis preesenmuodossa.]

Jaak. 2:8-11 Jos kuitenkin täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: 'Rakasta lähimmäistäsi kuin sinua', niin teette hyvin, mutta jos te ulkonaisen-hahmon-perusteella-valikoitte, teette synnin, ja teitä syytetään sen lain alla kuten rikkojia. Sillä joka pitää koko lain mutta lankeaa yhdessä [kohtaa], hän on tullut syylliseksi kaikissa [kohdin]. Sillä hän joka sanoi: 'Älä tee aviorikosta', sanoi myös: 'Älä surmaa'. Jos et teekään aviorikosta, mutta surmaat, sinusta on tullut lain rikkoja.


- - - -
Miten on, jos joku veli alkaisi vaeltaa lihassa ja tehdä lihan tekoja, ja tekisi aviorikoksen, niin onko hän siinä langenneessa tilassa lain alla? Asetetaanko laki hänelle siinä langenneessa tilassa?
Viimeksi muokannut sinitiainen päivämäärä 03 Joulu 2017, 17:36, muokattu yhteensä 2 kertaa
sinitiainen
tutustunut
 
Viestit: 45
Liittynyt: 18 Helmi 2014, 10:38

Re: Tunnustuskirjat: Lain kolmas käyttö; oikea kristillinen

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Loka 2017, 17:19

sinitiainen kirjoitti:Miten on, jos joku veli alkaisi vaeltaa lihassa ja tehdä lihan tekoja, ja tekisi aviorikoksen, niin onko hän siinä langenneessa tilassa lain alla? Asetetaanko laki hänelle siinä langenneessa tilassa?

Jos joku kysymälläsi tavalla lankeaa, hän asettaa itse itsensä lain alle, oikeastaan Jumala asettaa langenneen lain alle. Uskovaisten ei sitä tarvitse tehdä, ei uskovaisia ole siihen valtuuksiakaan. On eri asia, että uskovaisten tehtävänä on varoittaa ja varata langennutta ja toivoa, että hänelle avautuisi lain alainen tilansa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Tunnustuskirjat: Lain kolmas käyttö; oikea kristillinen

ViestiKirjoittaja sinitiainen » 22 Loka 2017, 20:31

Jaak. 2:8-11 Jos kuitenkin täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: 'Rakasta lähimmäistäsi kuin sinua', niin teette hyvin, mutta jos te ulkonaisen-hahmon-perusteella-valikoitte, teette synnin, ja teitä syytetään sen lain alla kuten rikkojia. Sillä joka pitää koko lain mutta lankeaa yhdessä [kohtaa], hän on tullut syylliseksi kaikissa [kohdin]. Sillä hän joka sanoi: 'Älä tee aviorikosta', sanoi myös: 'Älä surmaa'. Jos et teekään aviorikosta, mutta surmaat, sinusta on tullut lain rikkoja.

Jaak. 2:10 Sillä joka pitää koko lain mutta lankeaa yhdessä [kohtaa], hän on tullut syylliseksi kaikissa [kohdin].

Arvelen, että tuo jae Jaak 2:10 EI tarkoita, että Jeesus messiaaseen uskovan täytyisi pitää Mooseksen laki. Ja arvelen, että tuossa yhteydessä sitä, että jos kuninkaallista lakia - rakasta lähimmäistäsi kuin sinua - rikkoo siten, että ulkonaisen hahmon perusteella valikoi, verrataan siihen että - joka pitää koko lain mutta lankeaa yhdessä [kohtaa], hän on tullut syylliseksi kaikissa [kohdin].

Onko käsitykseni mielestänne oikea?
Viimeksi muokannut sinitiainen päivämäärä 03 Joulu 2017, 11:32, muokattu yhteensä 1 kerran
sinitiainen
tutustunut
 
Viestit: 45
Liittynyt: 18 Helmi 2014, 10:38

Re: Tunnustuskirjat: Lain kolmas käyttö; oikea kristillinen

ViestiKirjoittaja nuusku » 25 Loka 2017, 01:54

Meni tällä kertaa niin päin, että en ymmärrä uuden käännöksen kieltä edellisessä viestissä. Mutta kun tässä kristillisyydessä ei ole sellaisia kuolemansyntejä niin kuin katolisilla on seitsemän. Jaakob tosin sanoo, että on syntejä, jotka ovat kuolemaksi. Mutta sen minä olen seuroissa istuessani kuullut, että sellaisista synneistä, kuin murha ja huoruus (ts. mikä tahansa fyysinen sukupuoliyhteys joka ei tapahdu avioliitossa), avioero (eroajan osalta), itsemurha, esimerkiksi ovat sellaisia syntejä, joista voi sanoa, että ne sellaisenaan, yksittäisinä synteinä, vievät uskon pois.

Uskon voi kieltää sanomalla ääneen ettei usko, tai kieltämällä sen teoillaan. Teoillaan kieltäminen tarkoittaa sitä, että vaikka ihminen yhä sanoo uskovansa, on Jumalan pyhä Henki jo peljästyneenä siitä ihmisestä lähtenyt, eikä hän ole uskovainen, vaikka niin sanoisi. Silloin ovi takaisin Taivaan valtakuntaan käy parannuksen armon saamisen kautta.

Suuri synti vie helvettiin, muttei pienetkään välille jätä. Kristillisyydessä ei perinteisesti ole jaettu syntejä pieniin ja suuriin. Epäusko on suurin synti ja kaikkien syntien äiti. Ahneus on kaiken pahuuden juuri.

Mutta aviorikos (fyysisesti tapahtuva) vaatii aika pitkällistä suunnittelua (menet paikkaan jossa se löydät jonkun jonka kanssa se toteutetaan, suunnittelet toteuttamista - koska, missä.. Se ei ole mieleenjohtuva ajatuksen välähdys niinkuin ajatuksin tehtävä huoruuden himo. Vt:ssä oli erilaiset syntiuhrit tekosyntien vakavuuteen nähden. Mutta yhtäkaikki, tuo on merkitsetöntä siihen nähden, että seuroissa on sanottu selvästi, että huoruus on sellainen synti, että se vie yksittäisenä tekona uskon pois. Ilman mitään mutinoita. Ja eiköhän se huorin tehnyt sen itsekin siinä vaiheessa ymmärrä?
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Tunnustuskirjat: Lain kolmas käyttö; oikea kristillinen

ViestiKirjoittaja sinitiainen » 25 Loka 2017, 16:13

Ensinnä totean, että mielestäni tuo Taavetin vastaus tuohon aikaisempaan kysymykseeni oli hyvä.
Arvelen, että jos veli tai sisar lankeaisi tekemään aviorikoksen, niin arvelen että laki asetetaan tuolle avionrikkojalle, ja arvelen että tuo avionrikkoja [siinä langenneessa tilassa] on lain alla. Mutta uskon toki, että hän voi saada tuon rikoksensa anteeksi, ja että hän voi taas alkaa vaeltaa hengessä.

Toiseksi, en tarkoittanut viitata tuolla jälkimmäisessä viestissäni olevalla käsitykselläni tuohon ensimmäisessä viestissäni olevaan kysymykseeni enkä Taavetin vastaukseen, vaan jälkimmäisessä viestissä aioin pohtia vain sitä, että mitä jae Jaak. 2:10 tarkoittaa. Siinä ensimmäisessä viestissä tarkoitin sellaista veljeä, joka on langennut ja alkanut vaeltaa lihassa. Siinä jälkimmäisessä viestissä tarkoitin uskovia, jotka vaeltavat hengessä, ja esitin käsityksen, että arvelen että jae Jaak 2:10 EI tarkoita sitä että uskovan täytyisi pitää Mooseksen laki. 1.Tim 1:9: lakia ei aseteta vanhurskaalle.

Vähän kadutti, että otin puheeksi tuollaisen asian kuin aviorikos, olisinhan voinut nostaa tarkasteltavaksi jonkin muun lihan teon. Syy, miksi otin puheeksi aviorikoksen, on se, että se tuli mieleen jakeesta Jaak 2:11.


nuusku kirjoitti:Suuri synti vie helvettiin, muttei pienetkään välille jätä.


Oletko sitä mieltä, että kaikki pienetkin synnit vievät helvettiin? Jos vihastuisin veljeeni ilman syytä, niin arveletko, että joutuisin helvettiin sen takia?

[Matt. 5:22]
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä syyttä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: sinä tyhjänpäiväinen, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: sinä hullu, on ansainnut helvetin tulen.

[Alexandrialaisesta tekstistä puuttuu jakeesta Matt. 5:22 kreikan sana eike, ja koska suom. vuoden 1938 ja 1992 käännösten pohjatekstinä on käytetty enimmäkseen alexandrialaista tekstisä, niin niistä käännöksistä puuttuu sanan eike käännös tuosta jakeesta. Young's Literal Translation'issa sana eike on käännetty sanoilla without cause, King James käännöksessä sanoilla without a cause ja v. 1776 suom. käännöksessä sanalla 'tyhmästi'.]
sinitiainen
tutustunut
 
Viestit: 45
Liittynyt: 18 Helmi 2014, 10:38

Re: Tunnustuskirjat: Lain kolmas käyttö; oikea kristillinen

ViestiKirjoittaja nuusku » 25 Loka 2017, 18:45

sinitiainen kirjoitti:
nuusku kirjoitti:Suuri synti vie helvettiin, muttei pienetkään välille jätä.


Oletko sitä mieltä, että kaikki pienetkin synnit vievät helvettiin? Jos vihastuisin veljeeni ilman syytä, niin arveletko, että joutuisin helvettiin sen takia?


Muistelin vanhaa sanontaa siinä. Kun matkan tomu tarttuu, niin käydään jalkoja pesemässä, että on mukava jatkaa matkaa.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Tunnustuskirjat: Lain kolmas käyttö; oikea kristillinen

ViestiKirjoittaja sinitiainen » 03 Joulu 2017, 16:00

Jaak. 2:8-11 Jos kuitenkin täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: 'Rakasta lähimmäistäsi kuin sinua', niin teette hyvin, mutta jos te ulkonaisen-hahmon-perusteella-valikoitte, teette synnin, ja teitä syytetään sen lain alla kuten rikkojia. Sillä joka pitää koko lain mutta lankeaa yhdessä [kohtaa], hän on tullut syylliseksi kaikissa [kohdin]. Sillä hän joka sanoi: 'Älä tee aviorikosta', sanoi myös: 'Älä surmaa'. Jos et teekään aviorikosta, mutta surmaat, sinusta on tullut lain rikkoja.

Muokkasin kahta aikaisempaa viestiäni tässä keskustelussa, sillä korjasin jakeiden Jaak. 2:9-10 käännöstä. Olin käyttänyt pohjatekstinä tuossa kohtaa Toivo Koilon käännöstä, mutta olin jo aiemmin tehnyt jakeisiin 8-10 joitain omia käännöskorjauksia, mutta nyt tein lisää korjauksia. Suurin uusista korjauksista on mielestäni kreikan verbin prosopolempteo käännös, jonka olen kääntänyt sanoilla ulkonaisen-hahmon-perusteella-valikoitte. Vuoden 1938 käännöksessä ja Toivo Koilon käännöksessä prosopolempteo on käännetty sanoilla henkilöön katsotte ja Raamattu kansalle käännöksessä katsotte henkilöön, mutta mielestäni ilmaisu henkilöön katsotte on tuossa jakeessa liian epämääräinen käännös sanalle prosopolempteo. Vuoden 1776 käännöksessä oleva käännös sanalle prosopolempteo, sanat ihmisten muotoa katsotte, on mielestäni parempi käännös kuin sanat henkilöön katsotte jakeessa Jaak. 2:9 [Mielestäni myös vuoden 1992 käännöksessä sana prosopolempteo on huonosti käännetty tuossa jakeessa.] Pidän mahdollisena, että sanalle prosopolempteo saattaisi löytyä jokin vieläkin parempi käännös tuohon jakeeseen kuin ilmaisu ulkonaisen-hahmon-perusteella-valikoitte. Jos teillä jollakulla on hyvä ehdotus, miten sanan prosopolempteo voisi kääntää tuossa jakeessa Jaak. 2:9, niin otan hyviä ehdotuksia vastaan. Blue Letter Biblen mukaan verbi prosopolempteo tulee nominista prosopolemptes, ja nomini prosopolemptes tulee nominista prosopon ja verbistä lambano.
sinitiainen
tutustunut
 
Viestit: 45
Liittynyt: 18 Helmi 2014, 10:38

Re: Tunnustuskirjat: Lain kolmas käyttö; oikea kristillinen

ViestiKirjoittaja Jani_S » 10 Joulu 2017, 23:35

sinitiainen kirjoitti:Oletko sitä mieltä, että kaikki pienetkin synnit vievät helvettiin? Jos vihastuisin veljeeni ilman syytä, niin arveletko, että joutuisin helvettiin sen takia?
Jeesus opetti, että se, joka vihastuu veljeensä, on murhaaja. Hän opetti myös, että se, joka rikkoo lain yhdessä kohdassa, rikkoo sen kokonaan. Eipä tässä siis jää veljeensä vihastuneelle taivaspaikkaa tekonsa perusteella.

Mutta rakas kysyjä: eihän kukaan peri taivasta, jos hänen taivaskelpoisuuttaaan punnitaan hänen tekojensa perusteella. Ihminen on langennut ja läpeensä paha sekä koko lain rikkoja, vaikkei vihastuisi koskaan. Syntisen pelastaa sen sijaan Jeesuksen sovitus, jonka hän saa armosta uskoa omakseen ja johon turvaten hän perii taivaan. Kun hän uskoo, hän saa myös Pyhän Hengen ohjaamaan hänen elämäänsä ja hillitsemään vanhan osan töitä, joihin myös vihastuminen kuuluu. Armo kasvattaa paremmin kuin laki ja ohjaa kuolettamaan lihan töitä, jotta tie taivaaseen ei peittyisi niihin. Jumalan lapsi ei myöskään vältä syntiä tutkimalla sen vakavuutta, vaan pysymällä siitä erossa Jeesuksen veren voimasta.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

Re: Tunnustuskirjat: Lain kolmas käyttö; oikea kristillinen

ViestiKirjoittaja sinitiainen » 12 Joulu 2017, 18:03

Jani_S kirjoitti: Jeesus opetti, että se, joka vihastuu veljeensä, on murhaaja. Hän opetti myös, että se, joka rikkoo lain yhdessä kohdassa, rikkoo sen kokonaan. Eipä tässä siis jää veljeensä vihastuneelle taivaspaikkaa tekonsa perusteella.


Arvelen, että on eri asia vihastua veljeensä kuin vihata veljeään.

[Matt. 5:22]
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä syyttä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: sinä tyhjänpäiväinen, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: sinä hullu, on ansainnut helvetin tulen.

Tuossa jakeessa Matt. 5:22 on kreikan sana orgizo, käännetty sanalla vihastua, ja tuo sama sana löytyy mm. myös jakeesta Ef. 4:26
Ef. 4:26 Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli,

Kun taas mm. jakeissa 1.Joh. 1:9, 2:11, 3:15 ja 4:20 on kreikan sana miseo, käännetty vihata

1.Joh. 1:9 Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä.
2:11 Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.
3:15 Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenelläkään murhaajalla ole iäistä elämää, joka hänessä pysyisi.
4:20 Jos joku sanoisi, että 'rakastan Elohimia', mutta vihaisi veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka on nähnyt, kuinka voi rakastaa Elohimia, jota ei ole nähnyt.

Uskon, että on synti vihastua veljeensä ilman syytä.

Ja uskon, että jos aiheellisesta syystä tapahtunut veljeen vihastuminen muuttuu veljen vihaamiseksi, niin silloin se, joka vihaa veljeään, tekee syntiä vihatessaan veljeään. Ef 4:26 Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli,

[Matt. 5:22]
Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä syyttä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: sinä tyhjänpäiväinen, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: sinä hullu, on ansainnut helvetin tulen.

Tuossa sanotaan jokainen, joka vihastuu veljeensä syyttä, on ansainnut oikeuden tuomion. Siis siinä sanotaan, on ansainnut oikeuden tuomion, siinä ei sanota että on ansainnut helvetin tulen. Mutta siitä, joka sanoo: 'sinä hullu', sanotaan että on ansainnut helvetin tulen. Joten arvelen, että ehkä on suurempi synti sanoa sinä hullu, kuin vihastua veljeensä ilman syytä.
sinitiainen
tutustunut
 
Viestit: 45
Liittynyt: 18 Helmi 2014, 10:38

EdellinenSeuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa