Yksinäisellä vartiopaikalla pohdiskelua (ehkäisyasia)

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Yksinäisellä vartiopaikalla pohdiskelua (ehkäisyasia)

ViestiKirjoittaja amella » 14 Heinä 2013, 16:12

Minä olen itse uskovainen. Mieheni ei. Meillä pieniä lapsia tullut tosi tiheästi. Itse ymmärrän ihan selvästi että uskovaisena en ehkäisyä käytä. Ja myös mieheni kunnioittaa eikä käske ehkäisyä hakemaan. Mutta nyt on mies ruvennut itse käyttämään kortsua.
Mitä minun pitäisi ajatella. Minulla ei ole ketään niin läheistä ystävää että keneltäkään kyselisin nevoa. Ajattelin sitten että jos täältä saisin asiallisia vadtauksia.
amella
kiinnostunut
 
Viestit: 4
Liittynyt: 14 Heinä 2013, 15:59

ViestiKirjoittaja kesis » 14 Heinä 2013, 16:31

kannattaa huomioida että täällä voi vastata kuka vaan myös sellaiset jotka ei oo ni asiallisia eikä uskovaisiakaan välttämättä.

sun miehesi tekee ratkaisunsa jos hän ei jaa uskoamme kanssamme n pääasia että sä elät niin kuin uskot.

eli ettet ite käytä ehkäsyä vaikka miehesi käyttääkin.
"menneisyyden muistamnen tuo voimaa nykyhetkeen"
Avatar
kesis
Valvoja
 
Viestit: 1071
Liittynyt: 28 Joulu 2005, 15:25
Paikkakunta: Vantaa

ViestiKirjoittaja amella » 14 Heinä 2013, 19:26

\joo kyllä minä ajattelinki että vastaukset voivat olla mitä vain. Mutta ainut väylä mistä kehtaan asiasta kysyä suoraan. Jospa sitä osaisi poimia "oikeat vastaukset".
amella
kiinnostunut
 
Viestit: 4
Liittynyt: 14 Heinä 2013, 15:59

Re: Yksinäisellä vartiopaikalla pohdiskelua (ehkäisyasia)

ViestiKirjoittaja Jesaja » 15 Heinä 2013, 01:01

amella kirjoitti:Minä olen itse uskovainen. Mieheni ei. Meillä pieniä lapsia tullut tosi tiheästi. Itse ymmärrän ihan selvästi että uskovaisena en ehkäisyä käytä. Ja myös mieheni kunnioittaa eikä käske ehkäisyä hakemaan. Mutta nyt on mies ruvennut itse käyttämään kortsua.
Mitä minun pitäisi ajatella. Minulla ei ole ketään niin läheistä ystävää että keneltäkään kyselisin nevoa. Ajattelin sitten että jos täältä saisin asiallisia vadtauksia.


On herkkä aihe tämä ja haluan varovasti kirjoittaa. Kuitenkin ajattelen itse niin, että avioparin välinen seksuaalinen kanssa käyminen on yhteinen asia. Se on alusta loppuun molemmin puolista vuorovaikutusta. Vaikka kumpi tahansa osa puoli itsenäisen päätöksen kautta päättäisi käyttää ehkäisyä, sitä ei voi eroittaa vain yksilön itsensä asiaksi. Yhteisen kanssakäymisen kautta siitä tulee yhteinen asia.

.
Jesaja
kiinnostunut
 
Viestit: 9
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 02:08

ViestiKirjoittaja amella » 15 Heinä 2013, 15:33

Nämä todella on niin vaikeita, että enpä olis halunnu tämmöistä miettimään koskaan. Toisaalta pitäisi kai kunnioittaa miestäkin ja hänen päätöstään. Mietin myös asiaa toisinpäin, että jos äiti olisi epäuskossa ja isä uskovainen. Ja nainen hakisi esim. pillerit. Eihän se mies voisi asialle kaiketi mitään. Ääh. Keltä näitä vois kysellä? Tai kenen kanssa keskustella.
amella
kiinnostunut
 
Viestit: 4
Liittynyt: 14 Heinä 2013, 15:59

ViestiKirjoittaja Hannes69 » 15 Heinä 2013, 16:07

Täällä rintamailla asuvana vastaus olisi että jonkun kotisiionin uskotun, raittiin sisaren tai veljen kanssa, mutta kun asut yksinäisellä vartiopaikalla, niin silloin voisi olla joku läheinen uskovainen, esim oma äiti, jos mahdollista ja jos keskustelukulttuuriinne kuuluvat myös intiimit asiat. Muuten on aika hankala vastata.
Hannes69
Hannes69
Valvoja
 
Viestit: 819
Liittynyt: 24 Syys 2010, 01:00
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

ViestiKirjoittaja ELIHU » 15 Heinä 2013, 18:17

amella kirjoitti:Nämä todella on niin vaikeita, että enpä olis halunnu tämmöistä miettimään koskaan. Toisaalta pitäisi kai kunnioittaa miestäkin ja hänen päätöstään. Mietin myös asiaa toisinpäin, että jos äiti olisi epäuskossa ja isä uskovainen. Ja nainen hakisi esim. pillerit. Eihän se mies voisi asialle kaiketi mitään. Ääh. Keltä näitä vois kysellä? Tai kenen kanssa keskustella.


Vaikea ja herkkä aihe, niikuin on jo todettukin.
Varovaisella mielellä sanoisin, että sinä voit kuitenkin olla uskovaisena vapaa puolisosi teoista/ ratkaisuista, kun et ole niihin itse myötävaikuttamassa ja puolisosi tietää sinun vakaumuksesi, tahtosi.
Emme me uskovaisina voi epäuskoisen läheisen puolesta uskoa, eikä myös pakottaakaan häntä niihin päätöksiin,tekoihin, mitkä me uskovaiset näemme Jumalan Sanan mukaisina.
Joudumme ennen pitkää mahdottomuuden eteen ja väsytämme itsemme, jos jos joudumme kantamaan läheisen epäuskoisenkin teot ja tekemättä jättämiset omalla tunnolla.
Jaksamista sinulle elämänosassasi.
On hyvä koettaa keskustella puolison kanssa tästä..kin asiasta ja kertoa tuntemisensa , pyrkiä vaikuttamaan hänen ratkaisuunsa kohtuullisella tavalla, ei kuitenkaan pakottaen.
Ymmärsin viestistäsi, että olet pyrkinytkin keskusteluun asiassa puolisosi kanssa ja hyvä niin.
ELIHU
touhukas
 
Viestit: 191
Liittynyt: 12 Huhti 2005, 02:12

ViestiKirjoittaja Jesaja » 20 Heinä 2013, 01:23

Varovaisella mielellä sanoisin, että sinä voit kuitenkin olla uskovaisena vapaa puolisosi teoista/ ratkaisuista, kun et ole niihin itse myötävaikuttamassa ja puolisosi tietää sinun vakaumuksesi, tahtosi.

Emme me uskovaisina voi epäuskoisen läheisen puolesta uskoa, eikä myös pakottaakaan häntä niihin päätöksiin,tekoihin, mitkä me uskovaiset näemme Jumalan Sanan mukaisina.
Joudumme ennen pitkää mahdottomuuden eteen ja väsytämme itsemme, jos jos joudumme kantamaan läheisen epäuskoisenkin teot ja tekemättä jättämiset omalla tunnolla.


Totta on, että uskovaisena saamme olla vapaat toisten tekemistä ratkaisuista ja teoista silloin kun ne koskettavat vain ratkaisun tai teon tekijää ja olemme häntä neuvoneet. Totta on myös, että emme voi kenenkään puolesta uskoa. Voimme vain rukouksella toivoa, että asian kohdalla jossa vikaan mennään saisi tulla ymmärrys.

Kun antaudumme yhteiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen tulee asiasta yhteinen, on ehkäisijä kumpi osapuoli aviopuolisoista tahansa.

Koen ketjun aloittajan kirjoituksista hänen tuntonsa asiasta heränneen. Tahdon sanoa, että se on ihana asia, älä vaimenna sen ääntä.

Kuten aiemmat kirjoittajat ovat kirjoittaneet, pyri etsimään luotettava uskovainen ystävä tai vaikkapa sananpalvelija, jolle asiasta voi puhua ja neuvoa asiasta kysyä.
.
Jesaja
kiinnostunut
 
Viestit: 9
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 02:08

ViestiKirjoittaja Ulpu » 22 Heinä 2013, 00:18

Jos ei ole lupa jatkaa seksiä ehkäisevän miehen kanssa, mitä sitten pitäisi tehdä?!
Mies joka ei ole lestadiolainen ei halua sitä tapaa ettei ehkäistä ja sitä pitää kunnioittaa myös.
Näin olen mieltä ei-lestadiolaisena.
-Vain sillä on merkitystä mitä Jumala minusta ajattelee.-
Ulpu
tosi pirteä
 
Viestit: 326
Liittynyt: 28 Joulu 2011, 00:50

ViestiKirjoittaja Jay » 22 Heinä 2013, 00:45

Ulpu kirjoitti:Mies joka ei ole lestadiolainen ei halua sitä tapaa ettei ehkäistä ja sitä pitää kunnioittaa myös.


Kunnioittaa syntielämää? Ei ei ei.
Jay
puuhakas
 
Viestit: 244
Liittynyt: 15 Heinä 2011, 01:25

ViestiKirjoittaja Hannes69 » 22 Heinä 2013, 01:28

Kuten Jay kirjoitti, ei syntielämää tarvitse kunnioittaa mutta ei tämä asia ole niin yksinkertainen että tuosta poikki tuohon jengat. On tilanteita joissa epäuskoinen puoliso, mies tai vaimo tekee pysyvän ratkaisun, naisena munanjohtimien katkaisu, mies esimerkiksi inseminaation eli siemenjohtimien katkaisun. Pitääkö uskovaisen puolison kieltäytyä sen jälkeen avioelämästä koska puoliso ehkäisee? Ei minun mielestä. Sama periaate on oltava koko yhteiselämässä, ei niin että sukupuoliyhteys on sallittua, jos operaatio on pysyvä ja kiellettyä jos kyseessä on vain kerrallinen "suojaus". Ei uskovaisen puolison tarvitse sukupuoliyhteydestä puolison kanssa kieltäytyä, vaikka hän ei ehkäisyä hyväksy, kunhan hän tekee selväksi ettei hyväksy eikä haluaisi ehkäistä. Menee lain alle painamiseksi jos pitää kantaa vastuu myös epäuskoisen puolison ratkaisusta.
Hannes69
Hannes69
Valvoja
 
Viestit: 819
Liittynyt: 24 Syys 2010, 01:00
Paikkakunta: Pohjois-Pohjanmaa

ViestiKirjoittaja Ilpo » 22 Heinä 2013, 08:58

Näin minäkin ajattelen, että se, että puoliso käyttää ehkäisyä, ei ole pakota lopettamaan sukupuolielämää. Ehkäisy ei ole kysyjän valinta, eikä hänen päätettävissään. Hän ei ole vastuussa epäuskoisen puolisonsa valinnasta ja teosta.
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

ViestiKirjoittaja Jay » 23 Heinä 2013, 19:34

Jep. Ei mulla ole vastausta tähän kysymykseen, kuten one-linerista saatoitte päätellä. Vieras aihe. Enkä halua mitään yleispätevää sanoakaan, etten anna ihmisestä lähtevää ohjetta, joko mukavuudenhaluista tai lihan käsivarrella annettua.. haluan naiivisti uskoa ja toivoa että kuvatun kaltainen tilanne on vältettävissä.
Mutta tuo kunnioittaminen, siinä yhteydessä missä ulpu siitä puhu, sitä vierastan. Lähimmäistään rakastaa, mutta ei hänen tekojaan ja ratkaisujaan voi kunnoittaa jos ne on syntiä.
Jay
puuhakas
 
Viestit: 244
Liittynyt: 15 Heinä 2011, 01:25

ViestiKirjoittaja amella » 25 Heinä 2013, 16:02

Ihanaa kun olette jaksanu vastailla. :) Voi että se olis kaikki niin paljon helpompaa kun mies uskoisi samallatavalla. Vaikka onkin muuten kiltti mies ja kunnioittaa minun uskoani. Tässä nyt tuli ensimmäistä kertaa tämmöinen isompi juttu.
Mies tietää mitä mieltä olen ehkäisystä. Eli juteltu on asiasta. Päätös on yksin hänen.
Ei auta kun rukoilla itselle uskoa lisää, että jaksaa yksin taivaltaa ja samalla miehelle parannusta.
amella
kiinnostunut
 
Viestit: 4
Liittynyt: 14 Heinä 2013, 15:59

ViestiKirjoittaja mies » 14 Elo 2013, 07:27

Oliko se Reisjärven vai Ranuan opistoseuroissa kuluneella vuonna, kun eräästä saarnasta kuulimme, että "Elia oli samanlainen ihminen kuin me".

Jaakobin kirjeestä voimmekin lukea:

1992: Jaak.5 kirjoitti:Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. 17 Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen. 18 Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää.


Vielä ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä lainattua:

1992: 1.Joh.3 kirjoitti:21 Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa. 22 Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.


Isän Jumalan rakkaus on suunnattoman suuri hänen omiansa kohtaan. Mutta vain Hän on se, joka suo ihmisen parannuksen tielle. Omin töimme ja teoimme emme voi ketään saada parannuksen tielle, jos vaikkakin näennäisesti väellä, voimalla ja uhkailulla niinkin saattaisi käydä; mutta siinä ei ole mukana rakkaus. Jos luotamme omiin voimiimme, äkkiä unohdamme Isän kaikkivaltiuden.

Toissavuoden suviseuroissa Lopella kuulimme, että tuhlaajapojan reissun voi ihminen itse aloittaa, mutta takaisintulo ei olekaan omissa käsissä.

1992: Joh.6 kirjoitti:65 Hän jatkoi: "Juuri siksi sanoinkin teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo."


Näinollen on oikein lähestyä Jumalaa sillä uskon rukousella, että hän johtaisi lähimmäistämme tielle, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Asia on yksin Hänen käsissään, mutta rukousemme on siinä, että jos puoliso on epäuskoinen, niin voi ja onkin se oma usko myös koetuksella - anna siis voimia kestää koettelemukset ja johda epäuskoinen puoliso tuntemaan Isämme rakkaus.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00


Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa