Egyptin rajoilla

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Egyptin rajoilla

ViestiKirjoittaja mies » 18 Elo 2013, 10:22

Niin kävi eräälle, että tämä maailma houkutuksineen voiton vei. Aikaa kului, vuodet vierähtivät, ja mieleen saattoi tulla "haluan Isäni luokse, haluan nähdä hänen kirkkaat kasvonsa jälleen". Nämä ajatuksen ovat hyviä, nämä ajatukset ovat oikeita!

Israelilaiset lähtivät pääsiäisenä Egyptistä, 10:n vitsauksen jälkeen, 10:n ihmeteon jälkeen. Kun ihminen tekee parannuksen, eikö hän juuri pääsiäisen tapahtumien, herramme Jeesuksen Kristuksen sovintotyön tähden, pääse sille kaidalle tielle, joka kerran vie luvattuun levon maahan?

Ja niin hän saattoi käydä parannuksen tielle. Mutta niin usein se Faarao sotajoukkoineen, ne puolitutut ja lähes tuntemattomat, aseistautuen kaljapullojen, väkevien ja Suomi-pullojen ja muiden tämän maailman ruhtinaan sota-asein, soittelevat ja pyrkivät luoksemme juuri tuolloin? Mieleen saattaa juolahtaa ajatus: "Ei tällä olkiveneellä taida päästä Punaisen Meren yli". Minä antaudun faaraolle, käännän suuntani takaisin pyramidien kaupunkiin - minä otan pullon käteeni ja liityn heidän seuraan.

Mutta eikö Herramme ihmeet ole suurempia kuin Egyptiläisten? Eikö Kaikkivaltiaan käsi kykene punaiseen mereen tekemään tien, jota pitkin voimme astella kuivin jaloin toiselle puolelle? Onko niin, että tarvitsemme elävästi uskovien tukea ja turvaa tai äkkiä se Faarao on sotajoukkoineen voittoa viemässä?

Ja kuitenkin Faarao voiton vei, kerta toisensa jälkeen. Mutta eikö jo siinä, että kun parannuksen tielle on käynyt, ja näkee, että erityisen ankarasti tämä maailma yrittää voittoa saada hetimiten siinä parannuksenteon jälkeen, antaisi sitä ymmärrystä, että se vihollinen on oikea, mutta erityisesti sitä ymmärrystä, että se Herramme on juurikin lihaksi tullut Jeesus Kristus joka saa sen vihollisen liikkeelle?

Suviseuroissa lopella 2012 kuulimme, että ihminen voi itse mennä tuhlaajapojan tielle, mutta takaisintulo ei ole omissa käsissämme.

Mielenkiinnolla voimme lukea Jer.44:sta:

1992: Jer.44 kirjoitti:13 Niin kuin minä rankaisin Jerusalemia, niin minä rankaisen nyt Egyptissä olevia Juudan asukkaita: miekalla, nälällä ja rutolla. 14 Yksikään heistä ei jää jäljelle eikä pelastu. Ei kukaan heistä palaa Juudan maahan, vaikka he sinne ikävöivät ja sinne haluaisivat päästä. Vain muutama harva pelastuu ja palaa takaisin.

...
Egyptissä olevat Juudan asukkaat menehtyvät miekkaan ja nälkään kaikki tyynni -- 28 vain muutama harva pääsee miekkaa pakoon ja palaa Egyptistä takaisin Juudaan. Nämä jäljelle jäävät tulevat tietämään, kumman sana toteutuu, minun vai heidän.


Vaikka se Faarao saisi voittoja, jos elämämme on Egyptin rajoilla elämistä, siltikin kannattaa kääntyä sen vahvemman puoleen - kolmiyhteisen Jumalamme puoleen! Kaikkivaltiaalle on kaikki mahdollista, ja hänen valtakuntansa on väkevämpi kuin tämän maailman ruhtinaan. Ei kaikki, jotka käyvät tuhlaajapojan tielle, palaja takaisin. Mutta jotka Isän tahdosta ja kutsusta palaavat takaisin, on heille hyvää luvassa - vaikka se punainen meri näyttäisi kovinkin hankalalta ylittää - ja vaikka voisi niinkin käydä, että kohta sitä punaista merta tullaan vallan toiseen suuntaan. Isän kutsu on syytä ottaa vakavasti - se voi olla, ettei sitä kutsua enää kohta ole tarjolla.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron