O.M kirjoitti:Ajattelen, että luomiskertomusta voidaan tulkita kahdella tavalla: kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti. Esim. luomispäivät voidaan ymmärtää kirjaimellisesti 24 tunnin ajanjaksoiksi tai vertauskuvallisesti pidemmiksi ajanjaksoiksi.
Jeesus käytti vertauksia selittäessään epäuskoiselle kansalle uskoa. Hän esitti uskonkysymyksen asetelman käyttäen siinä kuulijoille tuttuja tekijöitä, jotta nämä voisivat käsittää, mitä Jeesus tarkoitti.
Raamatun kertomus maailman luomisesta on kuitenkin suoraa kerrontaa ja ilman vertauksia. Jumala loi yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista, kuten raamattu kertoo. Raamatun mainitsemat päivät eivät olleet ajanjaksoja, joiden vertaukseksi olisi pantu raamattuun päivä, jotta me ihmiset kykenisimme hahmottamaan ne, vaan maailman luomisen kuusi toisistaan erotettua päivää olivat todellisia päiviä ja niiden välissä olivat yöt. Me maan matalan ihmiset emme vain tiedä, millaisia ja kuinka pitkiä ne olivat.
Meille Jumala asetti meidän päivämme, jonka keston määrittää maapallomme pyöriminen ja kiertäminen auringon ympäri, mutta luomisen ajan päivästä me emme tiedä mitään muuta kuin että ne olivat ja menivät ja että niiden aikana luotiin kaikki mitä raamattu kertoo. Mutta ne olivat päiviä siinä missä meidänkin päivämme, sillä raamattu kutsuu niitä päiviksi.
Opillinen kysymys on mielestäni, että uskomme luomiskertomukseen, riippumatta siitä, suhtaudummeko luomiskertomukseen kirjaimellisesti vai vertauskuvallisesti.
Juuri näin. Lausummehan uskontunnustuksessakin: "Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan". Jumalan lapsen yksi tuntomerkki on, että hän uskoo Jumalan luoneen maailman ja kaiken, mitä se käsittää. Hänen uskoaan ei vie sen luomisen tutkiminen, mutta sen kieltäminen on epäuskon merkki.