Sanojen muodosta ja voimasta

[weha]

Nim. mies esitti palstalla, mielestäni erittäin hupaisenkin käsityksen. Hän nimittäin kirjoitti, että pitäisi olla tietyt sanat, että esim. "ilman veren vuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta; "...ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista...".

On tietenkin huomioitava se, että asia voidaan tietysti sanoa muillakin sanoilla, sama asia, mainitsematta juurin veri sanaa. Näinhän tekee Raamattu usein. Kysehän oli Kasteen sakramentista (Room.6:1-4). Kysehän on siitä, kuinka syntisen ihmisen, ei tulisi pysyä tuossa Aadamin lenkeemuksessa/perisynnissä. Olemme Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta osallisia hänestä, kun hänet omistamme, uskon kautta.

Tarkoitukseni ei ole nyt aloittaa kastekeskustelua, vaan pysyä pinnallisesti nyt vain noissa sanojen muodoissa.

[Taavetti]

Nim. mies esitti palstalla, mielestäni erittäin hupaisenkin käsityksen. Hän nimittäin kirjoitti, että pitäisi olla tietyt sanat, että esim. "ilman veren vuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta; "...ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista...".

On tietenkin huomioitava se, että asia voidaan tietysti sanoa muillakin sanoilla, sama asia, mainitsematta juurin veri sanaa. Näinhän tekee Raamattu usein. Kysehän oli Kasteen sakramentista (Room.6:1-4). Kysehän on siitä, kuinka syntisen ihmisen, ei tulisi pysyä tuossa Aadamin lenkeemuksessa/perisynnissä. Olemme Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta osallisia hänestä, kun hänet omistamme, uskon kautta.

Tarkoitukseni ei ole nyt aloittaa kastekeskustelua, vaan pysyä pinnallisesti nyt vain noissa sanojen muodoissa.

Tarkoitatko siis että haluat hyljätä veren ja veren priiskoituksen voiman? Oikeastaan olet ne jo hylännyt, se ilmenee tuossa lainatussa ja muissakin kirjoituksissa.Samalla siis hylkäät ainakin seuraavat apostolin kirjeistä löydettävät kohdat:

Löytyi 1 jae Raamattu 1933/38 tekstistä.
Kol. 1:20
ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.

BIBLIASTA.
Galatalaiskirje 1
14 Ja menestyin Juudalaisten menoissa, ylitse monen minun vertaiseni minun suvussani, ja olin ylen kiivas isäin säätyin tähden.
15 Mutta koska Jumala tahtoi, joka minun oli eroittanut äitini kohdusta, ja armonsa kautta kutsui,
16 Että hän Poikansa minun kauttani ilmoittais, ja minä julistaisin hänen evakeliumin kautta pakanain seassa, niin en minä ensinkään lihan ja veren kautta tutkinut,
17 En myös Jerusalemiin niiden tykö palannut, jotka ennen minua apostolit olivat; vaan menin pois Arabiaan ja palasin jällensä Damaskuun.
18 Sitte kolmen vuoden perästä tulin minä Jerusalemiin Pietaria oppimaan ja olin hänen kanssansa viisitoistakymmentä päivää.

1. Kor. 10:16
Se siunattu kalkki, jota me siunaamme, eikö se ole Kristuksen veren osallisuus? Se leipä, jonka me murramme, eikö se ole Kristuksen ruumiin osallisuus?


Ef. 2:13
Mutta nyt te Kristuksessa Jesuksessa olette. Jotka muinen taampana olitte, nyt te Kristuksen veren kautta olette lähes päässeet;

[mies]

Nim. mies esitti palstalla, mielestäni erittäin hupaisenkin käsityksen. Hän nimittäin kirjoitti, että pitäisi olla tietyt sanat, että esim. "ilman veren vuodatusta ei ole syntien anteeksiantamusta; "...ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista...".

On tietenkin huomioitava se, että asia voidaan tietysti sanoa muillakin sanoilla, sama asia, mainitsematta juurin veri sanaa. Näinhän tekee Raamattu usein. Kysehän oli Kasteen sakramentista (Room.6:1-4). Kysehän on siitä, kuinka syntisen ihmisen, ei tulisi pysyä tuossa Aadamin lenkeemuksessa/perisynnissä. Olemme Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta osallisia hänestä, kun hänet omistamme, uskon kautta.

Tarkoitukseni ei ole nyt aloittaa kastekeskustelua, vaan pysyä pinnallisesti nyt vain noissa sanojen muodoissa.

Hmm, mielestäni en aivain noin sanonut: mutta ehkä sellaisenkin käsityksen saattoi jostain (Hepr.9:22 lainauksesta) saadakin?

Mutta jos mennään heti seuraavaan lukuun:

19 Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä 20 ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon -- hänen ruumiinsa -- kautta. 21 Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. 22 Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.

mutta:

29 Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty, ja häpäisee armon Henkeä!

Mitä kautta tie elämään veikään? Hänen ruumiinsa kautta? Kuka tai ketkä ovat hänen ruumiinsa jäseniä? Etsikää ensin Jumalan valtakunta?

Toki asioita voi katsella hyvin eri kanteilta, ja eri termein, jopa niin, että saa aivan pään kipeäksi. Mutta pikkulasten ei tarvitse termejä pyöritellä: Anteeksi pyydetään, ja anteeksi annetaan.

[Jani_S]

On tietenkin huomioitava se, että asia voidaan tietysti sanoa muillakin sanoilla, sama asia, mainitsematta juurin veri sanaa. Näinhän tekee Raamattu usein. Kysehän oli Kasteen sakramentista (Room.6:1-4). Kysehän on siitä, kuinka syntisen ihmisen, ei tulisi pysyä tuossa Aadamin lenkeemuksessa/perisynnissä. Olemme Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta osallisia hänestä, kun hänet omistamme, uskon kautta.

Tämä on väärää opetusta. Jeesuksen viattoman veren vuodatus on saarnattava juuri sellaisenaan ja sillä nimellään. Missä sitä ei tehdä, siellä ovat vallalla kaikenlaiset harhaopit vanhurskauttamisen perusteista. Näin on myös wehan lahkolaisilla.

[weha]

Kun sanoin, että kasteen vesi on Jeesuksen verelä punattu, vetoamalla tähän kohtaan:

Room.6:3 "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?...5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa".

Niin sitä se kaste silloin on, mutta hieman toisin sanoin. Kyllä se veri siis löytyy Kristukseen kasteesta. Sivumennen sanon, että Jumala on antanut meille näkyvän merkin, siis sakramentin, missä hän kohtaa ihmisen. Näin tiedämme mistä keneltä olemme Hengen saaneet.

[weha]

On tietenkin huomioitava se, että asia voidaan tietysti sanoa muillakin sanoilla, sama asia, mainitsematta juurin veri sanaa. Näinhän tekee Raamattu usein. Kysehän oli Kasteen sakramentista (Room.6:1-4). Kysehän on siitä, kuinka syntisen ihmisen, ei tulisi pysyä tuossa Aadamin lenkeemuksessa/perisynnissä. Olemme Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta osallisia hänestä, kun hänet omistamme, uskon kautta.

Tämä on väärää opetusta. Jeesuksen viattoman veren vuodatus on saarnattava juuri sellaisenaan ja sillä nimellään. Missä sitä ei tehdä, siellä ovat vallalla kaikenlaiset harhaopit vanhurskauttamisen perusteista. Näin on myös wehan lahkolaisilla.

On oikein käyttää ihan niitä nimiä asiasta, mitä Raamattukin käyttää.

[Ilpo]

Jumalan valtakunnan saarna on aina ollut:
'Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi'.

Mitä tuo evankeliumin (jota saarnataan Jeesuksen nimessä ja hänen sovintoveressään), vaikuttaa?

'kaikki huoneessa olijat kuulivat sen ja Pyhä Henki laskeutui kaikkien heidän päällensä. Niin Pietari, sanoi: mikä estää meitä kastamasta näitä, jotka ovat Pyhän Hengen saaneet niin kuin mekin.''

Usko siis 'tuli kuulosta, kuuleminen Jumalan sanan kautta' ja uskovaiset kastettiin.

Minä pyydän, älä Weha enää opeta missään, kenellekään tuota väärää oppia kasteesta parannuksen teon välineenä. Raamatussa usko tulee evankeliumin kuulemisesta ja uskomisesta.

Ilm. 12: 11
'he ovat hänet (sielunvihollisen) voittaneet Karitsan veren kautta ja heidän (Jumalan lasten) todistuksensa sanan kautta.''

[weha]

Siis kuten monista ottamistani kaste kohdista Raamatusta, huomaa, että kaste on uskoontulevien kaste merkitykseltään. Näin opettaa myös uskonpuhdistus, Luterilainen kirkko ja sen tunnustuskirjat.

Ottamasi kohta liittyy niihin kahteen poikkeustapaukseen Raamatussa, jossa Pyhä Henki saatiin ehkä hieman irrallisena kasteesta. Tuossa kohden Jumala osoitti Pietarille ja juutalaisille, kuinka pelastus ja kaste kuului myös muille kansoille. Siksi Pyhä Henki tuli ensin näkyvästi ihmisten päälle-

On monia, monia kohtia joissa kasteessa luvataan uudestisyntyminen. Otan esiin vain yhden nyt:
Kol.2:12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.

Tässä sanotaan kasteesta, että kasteessa haudataan, hengellisesti kuollut herää ja jossa Jumala tietysti vaikuttaa myös uskon, koska nuo asiat kasteessa tapahtuu. Tämä ei ole vertauskuva, vaan todellinen tapahtuma.

[mies]

Kun sanoin, että kasteen vesi on Jeesuksen verelä punattu, vetoamalla tähän kohtaan:

Room.6:3 "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?...5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa".

Niin sitä se kaste silloin on, mutta hieman toisin sanoin. Kyllä se veri siis löytyy Kristukseen kasteesta. Sivumennen sanon, että Jumala on antanut meille näkyvän merkin, siis sakramentin, missä hän kohtaa ihmisen. Näin tiedämme mistä keneltä olemme Hengen saaneet.

Tämä on ollut armojärjestys kautta aikain:

17 Puhdistamista varten tulee ottaa poltetun syntiuhrin tuhkaa astiaan, ja siihen on kaadettava virtaavaa vettä.

19 Jonkun, joka on puhdas, on pirskotettava puhdistusvettä epäpuhtaan päälle kolmantena ja seitsemäntenä päivänä saastumisesta ja näin puhdistettava hänet.

21 Tämä on teille ikuinen määräys.

Huomaa, että tämä on "ikuinen määräys". Ei siis mikään väliaikainen määräys. Mitä siis sanookaan Heprealaiskirjeen kirjoittaja:

13 Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, 14 kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja siis jätti veden mainitsematta, ja kertoi, että "hiehon tuhka", jota vedessä on, puhdistaa? Kenen päälle vihmottava vesi, jossa oli hiehon tuhkaa, vihmottiin, jos ei saastuneiden päälle? Kirjoittaja jatkaa: "kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri!"

[hepa]

Siis kuten monista ottamistani kaste kohdista Raamatusta, huomaa, että kaste on uskoontulevien kaste merkitykseltään. Näin opettaa myös uskonpuhdistus, Luterilainen kirkko ja sen tunnustuskirjat.

Ottamasi kohta liittyy niihin kahteen poikkeustapaukseen Raamatussa, jossa Pyhä Henki saatiin ehkä hieman irrallisena kasteesta. Tuossa kohden Jumala osoitti Pietarille ja juutalaisille, kuinka pelastus ja kaste kuului myös muille kansoille. Siksi Pyhä Henki tuli ensin näkyvästi ihmisten päälle-

On monia, monia kohtia joissa kasteessa luvataan uudestisyntyminen. Otan esiin vain yhden nyt:
Kol.2:12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.

Tässä sanotaan kasteesta, että kasteessa haudataan, hengellisesti kuollut herää ja jossa Jumala tietysti vaikuttaa myös uskon, koska nuo asiat kasteessa tapahtuu. Tämä ei ole vertauskuva, vaan todellinen tapahtuma.

Ei saaneet Samarialaiset pyhää henkeä kasteessa vaikka Jeesuksen nimeen kastettiin:
Ap. t. 8:12 Mutta kuin he uskoivat Philippuksen, joka saarnasi Jumalan valtakunnasta ja Jesuksen Kristuksen nimestä, niin he kastettiin sekä miehet että vaimot.
13 Niin Simon myös itse uskoi, ja kuin hän kastettu oli, viipyi hän Philippuksen tykönä. Ja kuin hän näki ne merkit ja suuret voimalliset työt tapahtuvan, niin hän hämmästyi.
14 Mutta kuin apostolit, jotka Jerusalemissa olivat, kuulivat Samarian Jumalan sanan ottaneen vastaan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen,
15 Jotka, kuin he sinne tulivat alas, rukoilivat niiden edestä, että he olisivat saaneet Pyhän Hengen;
16 (Sillä ei hän ollut vielä yhdenkään niiden päälle laskettu alas, vaan olivat ainoastaan Herran Jesuksen nimeen kastetut.)
17 Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.

[weha]

Nim. miehelle vastaan pikaisesti, että pätevät perustelut kasteesta Raamatussa on toisaalla. Raamatussa on paljon ennustuksia kasteesta vanhantestamentin puolella. Vain yksi esim.
Jesaja ennusti Messiaasta:
”Niin hän on VIHMOVA MONET PAKANAKANSAT”
Leeviläisten puhdistamiseksi oli PIRSKOTELTAVA heidän päälleen synneistä puhdistavaa vettä (4.Ms 8:7)

Lyhyesti myös O.M:le, että totta on, ettet peri isäsi syntejä, mutta syntiinlankeemus on toinen asia, josta vauvatkin saivat kadotustuomion (Room.5:18 . Uskovaiset haluavat kasteessa liittää lapsensa Jeesuksen pelastustekoon osalliseksi .

[Taavetti]

Kerropa weha, minkä osallisuudessa lapset ovat ennen kastetta, jos kuten väität, heidät vasta kasteessa liitetään osallisiksi Jeesuksen pelastusteosta? Ja onko tuo sinun vai nykyisen lahkosi väite ja oppi?

[Ilpo]

Ahkerasti on teidän porukka etsiny raamatusta tukea tuolle toisenlaiselle evankeliumille.

Yhtään parannusta ei raamatussa eikä maailmassa ole tehty kastamalla.


Toimit foorumin sääntöjen vastaisesti kun levität täällä väärää, raamatun vastaista oppiasi. Joten lopeta.

[O.M]

En ymmärtänyt Miehen viestiä niin, että evankeliumi olisi pätevä vain, jos siinä esiintyy veri-sana. Evankeliumin pätevyys on sidottu Pyhän Hengen voimaan, sanamuoto on vapaa, kunhan vain evankeliumin kuulija uskoo syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovintotyön tähden. Luther julisti synninpäästön "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Pyhän Hengen voima on lähtöisin taivaasta ja evankeliumissa on Pyhän Hengen voima silloin, jos evankeliumin julistajan sydämessä asuu Pyhä Henki.

Vl-liikeessä käytössä oleva synninpäästö "Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi" variaatioineen muotoitui etupäässä Raattamaan ja Erkki Antin saarnoissa ja kirjeissä 1840 - 80-luvulla ja vakiintui nykymuotoonsa lopullisesti ilmeisesti joskus välillä 1880 - 1900 (?). Sanamuoto nousee Raamatusta; se ei esiinny sellaisenaan Raamatussa, mutta yhdistämällä esim. Jani_S:n tavoin viestissä http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=3737 mainitut raamatunkohdat, saadaan jo tyydyttävä selitys sanamuodon historialle. Silloinen Kuopion piispana ja myöhemmin arkkipiispana toiminut Gustaf Johansson piti synninpäästöä Jeeseksen nimessä ja veressä harhaoppisena. Hänen mukaansa Jeesuksen nimessä oli vielä sopivaa julistaa syntejä anteeksi, mutta veressä oli jo liikaa. En osaa sanoa, millainen tajunnanvirta on ollut Johanssonin johtopäätösten takana.

Kasteen kutsuminen evankeliumiksi on ongelmallista, se voi viedä katseet liikaa kasteveteen ja kastemaljaan. Kastevedessä itsessään ei ole evankeliumin voimaa, vaan kasteen voima on sidottu siihen evankeliumisanaan, joka kasteeseen liittyy. Niinhän Luther opettaa: "Ei sitä vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä." (Vähä katekismus.) "Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. - - Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä." (Schmalkaldenin opinkohdat.) Ts. kaste kyllä tuo syntien anteeksiantamuksen siihen liittyvän evankeliumisanan kautta uskovaisille, sillä kaste on uskon vahvistus ja hyvän omantunnon liitto. Kuitenkaan kaste ei voi siihen liittyvän Jumalan sanan kautta herättää elävää uskoa muutoin kuin silloin, jos kasteen toimittaa Pyhää Henkeä sydämessään kantava ihminen eli uskovainen ihminen. Schmalkaldenin opinkohtien "tulevat kasteessa uskoon" tarkoittavat kastamattomia, jotka ovat päättäneet ottaa kasteen, vaikka eivät ole olleet elävässä uskossa ja kastajaksi sattuukin uskovainen pappi, jonka saarnaaman kasteeseen liittyvän evankeliumin kautta Pyhän Hengen tuli tarttuu epäuskoiseenkin sydämeen.

[mies]

Nim. miehelle vastaan pikaisesti, että pätevät perustelut kasteesta Raamatussa on toisaalla. Raamatussa on paljon ennustuksia kasteesta vanhantestamentin puolella. Vain yksi esim.
Jesaja ennusti Messiaasta:
”Niin hän on VIHMOVA MONET PAKANAKANSAT”
Leeviläisten puhdistamiseksi oli PIRSKOTELTAVA heidän päälleen synneistä puhdistavaa vettä (4.Ms 8:7)

En yrittänyt kastetta perustella VT:n pohjalta, vaan toin esille ikiaikaisen armojärjestyksen.

1 Apolloksen ollessa Korintissa Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia 2 ja kysyi heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä", nämä vastasivat. 3 "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella." 4 Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen." 5 Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, 6 ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.

Niin, oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä?

Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat läsnä kasteessa. Ottivatko he Apt.19:ssa uuden vesikasteen, vai kastettiinko heidät Pyhällä Hengellä?

32 Johannes todisti: Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen.

Kuitenkin Jeesus syntyi Pyhästä Hengestä ja neitsyestä. Hänellä on osallisuus Hengestä ollut jo aikojen alusta: onhan hän kolmiyhteisen Jumalan ilmentymä. Jos siis Johanneksen kaste oli turha vesikaste joka uutta vaati, kuinka Kristus olisi lain voinut täyttää tässäkin kohtaa? Eikö vain se kaste ollut pätevä: siinä oli läsnä Isä, poika ja Pyhä Henki, kuin raamattu siitä todistaa.

Kaste ei siis ole pelkkää vettä, vaan se on armorikas elämän vesi ja uudestisyntymisen peso, Isän Jumalan, Pojan ja Pyhän Hengen vihkimä ja pyhittämä. Juuri sentähden onkin Kristus asettanut kasteen tapahtuvaksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Vielä tänäkin päivänä ovat siis lapsen kastamisessa läsnä kastetta pyhittämässä Jumalan Poika ruumiillaan, Pyhä Henki läsnäolollaan ja Isä Jumala äänellänsä. Kastetta ei voida koskaan sanoa pelkäksi vedeksi, koska siinä on läsnä koko jumaluus vaikuttamassa; kastetta ei siis ole myöskään ihmistyönä pidettävä. Vaikkapa kasteen toimittaakin ihminen, hän ei sitä tee omaan nimeensä, vaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, jotka ovat toimituksessa läsnä; muuten kaste ei vaikuttaisikaan, mitä sen pitäisi vaikuttaa.

Kun Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kasteessa läsnä: mutta jos ei ole uskoa, palaako kyyhkynen takaisin lähettäjälleen ja jääkö korppi sille tielleen? Voiko Henki asua saastaisessa temppelissä?

Tämä on jokaisen lapsen osa, ei vain Johanneksen:
"Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä"

[Jani_S]

Lyhyesti myös O.M:le, että totta on, ettet peri isäsi syntejä, mutta syntiinlankeemus on toinen asia, josta vauvatkin saivat kadotustuomion.

Toisin sanoen eivät peri isiensä syntejä, mutta kuitenkin perivät ja ovat sen vuoksi menossa kadotukseen, ellei weha kastekippoineen ehdi hätiin. Weha-rukalla näyttää kadonneen myös aivan normaali looginen ajattelu noissa kastekiemuroissa.

En halua tällä kommentilla väheksyä enkä halveksua pyhää kastetta, kallista sakramenttia, jossa syntiselle tarjotaan Jeesuksen veren priiskoitus ja kaikkien syntien anteeksianto. Minutkin on kastettu ja siten näkyvästi saatettu tähän kalliiseen armoliittoon, jonka Jumala tarjoaa ilmaiseksi, ja jossa pysyen, Jumala minua siinä auttakoon, pääsen kerran perille taivaaseen.

Mutta ei minua kaste minnekään kanna, jos vain muistelen sitä ja niitä armolupauksia, joita kastettavalle raamatusta luetaan. Ei uskominen ole sitä, että roikutaan vain Jumalan lupauksissa, jos syntiä tulee tunnolle. Sellainen on itsepetosta ja kasteen armon väärikäyttöä, omimista syntimenon suojaksi. Synnistä tulee käydä parannukseen, ja nimenomaan ja ainoastaan se on kasteen armossa pysymistä. Jos tunto sairastuu, sitä tulee hoitaa evankeliumilla, ettei kasteen lupaama Jumalan armo joutuisi hukkaan. Kasteesta ei ole mitään hyötyä, ellei siihen saatettu kilvoittele uskossa. Jumalan puolelta kasteen armo pitää, mutta me ihmiset rikomme sitä vastaan kaiken aikaa ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Jos pelastus olisi pelkässä kasteessa, kukaan ei tulisi autuaaksi. Mutta uskolla pysytään kasteen armossa ja siinä saa syntinen uskoa itseään pahana pyhäksi Jeesuksen sovituksen hinnalla, hänen nimessään ja veressään.

Sielunvihollinen, tuo tuhansien juonien mestari, osaa kyllä esitellä kasteen, kuten niin monet muutkin asiat, Jeesuksen sovituksen vertaisena ja vakuutella sen yksinään pelastavan synnistä. Jota hän ei saa eksytettyä hyvien töiden tai lakihengen harhaan, hän saattaa narrata hylkäämään parannuksen kerran toimitetun kasteen hinnalla ja kiivailemaan sen pelastavuudesta. Näin hän on saanut syntisen siirtämään uskon silmät pois Jeesuksesta, palvelemaan epäjumalaksi noussutta kastetta. Näin tämä eksynyt on päässyt siitä, mikä hänen lihalleen ei sopinut, nimittäin synnin jättämisestä. Hän toki katsoo yhä olevansa uskossa, mutta hänen uskonsa kohde ei ole enää Jeesus.

Kastekiivailijalle on siis tullut Jeesuksen sovitustyö halvaksi, ja sitä myötä myös Jumalan lasten seurakunta, jossa Jeesus Pyhän Hengen kautta asuu ja jossa hänen kallis sovintoverensä vuotaa syntisten vanhurskaudeksi. Hän ei enää mahdu siihen joukkoon, jossa mitään syntiä ei hyväksytä. Hänen mielestään Jumalan lapset ovat naurettavia, koska eivät ymmärrä vähääkään kasteesta, tuosta hänen mielestään suurenmoisesta toimituksesta, joka avasi hänelle tien taivaaseen. Hän ei kuitenkaan muista enää sitä vähää Jeesuksen sovitustyöstä, että näkisi näiden yksinkertaisten ihmisten kilvoittelevan sen sovituksen turvin hyvän omantunnon puolesta, juuri sillä lailla kuin kasteen armo neuvoo tekemään.

[weha]

Täällä puhutaan armonjärjestyksistä ja muista jutuista. On niin, että armo tarjotaan Raamatun mukaan, noissa alkuperäisissä asetussanoissa:

"Kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Nämä alkuperäiset asetussanat ovat voimassa kirkossa, kun sanat lausutaan ja toimitetaan. Näihin voi hyvin yhtyä:

Kastevedessä itsessään ei ole evankeliumin voimaa, vaan kasteen voima on sidottu siihen evankeliumisanaan, joka kasteeseen liittyy. Niinhän Luther opettaa: "Ei sitä vaikutakaan vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä." (Vähä katekismus.) "Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. - - Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä." (Schmalkaldenin opinkohdat.)

Epävarma on sellainen kaste ja evankeliumi, jossa papilta vaaditaan 100%, että hänellä olisi Pyhä Henki. Onhan esim. tiedetty, että puhujaveli tai pappi voi saarnata sellaista vakavaakin syntiä vastan, mitä itse kuitenkin tekee.

[Taavetti]

Kerropa weha, minkä osallisuudessa lapset ovat ennen kastetta, jos kuten väität, heidät vasta kasteessa liitetään osallisiksi Jeesuksen pelastusteosta? Ja onko tuo sinun vai nykyisen lahkosi väite ja oppi?

Toistan nämä kysymykset, jospa kohta niihin vastaisitkin?

Opetat weha nykyisin myös tekojen oppia, koska lainasit kasteen asetussanat ja lähetyskäskyn suomennoksesta, joka väittää opetuslapsia tehtävän kastamalla. Sellainen oppi on ainakin roomalaiskatolinen oppi, mutta ei luterilainen. Luterilaisesti on käännetty:

Matteus 28
17 Ja kuin he näkivät hänen, kumarsivat he häntä, mutta muutamat epäilivät.
18 Ja Jesus tuli ja puhutteli heitä, sanoen: minulle on annettu kaikki voima taivaassa ja maan päällä.
19 Menkäät siis ja opettakaat kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,
20 Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!

Sama järjestys on myös vuoden 1992 käännöksessä:
17 Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät.
18 Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. [Dan. 7:14; Matt. 11:27+]
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen [Mark. 13:10+ | 2. Kor. 13:13; 1. Piet. 1:2]
20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

Opetuslapsia ei siis tehdä kastamalla vaan opettamalla eli evankeliumia julistamalla. Sen jälkeen näitä evankeliumin uskoneita kastetaan, siinä on Raamatun mukainen oppi ja järjestys.

[Jani_S]

Luther hylkäsi katolisen kirkon kaikki muut sakramentit paitsi kasteen ja ehtoollisen. Hän ei kuitenkaan asettanut kumpaakaan näistä kahdesta uskon edelle, vaan uskon niiden edelle. Hän joutui opettamaan käytännössä kokonaan uudelleen, mitä sakramentit sisältävät, koska katolinen kirkko oli tehnyt niistä pelkän näytelmän. Sen vuoksi Luther painotti uskon ja sakramentin yhteyttä, mutta vain tässä järjestyksessä. Hänellä oli suuri vaiva selittää katolisen kirkon väärään oppiin juurtuneille, että sakramentti itsessään ei hyödytä yhtään mitään, ellei sen saajalla ole uskoa, ja että sakramentin nauttija, mikäli tämä tietoisesti ja varoituksista huolimatta ottaa pelkän sakramentin ilman uskoa, tekee sen turmiokseen.

Kuka sitten ottaa sakramentin ilman uskoa? Sen tekee se, joka ei usko evankeliumia ja ei tee parannusta. Sellasia ovat julkijumalaton, siivo epäuskoinen, omavanhurskas ja Jumalan lapsen nimeä kantava salasyntinen. He kaikki ovat rikkoneet Jumalan tahdon, eivätkä he siinä mielessä poikkea Jumalan lapsesta, mutta heidän syntinsä on saamatta anteeksi. He tekevät tietoisesti tai tietämättään väärin ottaessaan sakramentin. Heistä se, joka tietää, mitä Jumala häneltä vaatii, nimittäin parannusta, mutta tekee toisin ja nauttii sakramentin, turmelee itseään ja joutuu vain kauemmaksi Jumalasta.

Sakramentin väärää nauttimista ei ole vain ehtoollisen ottaminen kääntymättömällä sydämellä, vaan myös kasteen armon käyttäminen epäuskon peittona. Kasteen sakramentti ei ole kertaluontoinen ja pelkässä veden valelussa tapahtuva liittäminen osallisuuteen Jeesuksen lunastuksesta, vaan sen tarkoitus on muistuttaa ja vakuuttaa koko elämän ajan, että Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa pysyy ja että siihen on luvallista turvata aina. Mutta joka ei turvaa siihen eli ei pese syntiä pois tunnolta Jeesuksen veren hinnalla, on rikkonut kasteen armoliiton. Jumalan puolelta se olisi pitänyt ja pitäisi edelleen, mutta Jeesuksen sovitustyön tultua hylätyksi siitä ei ole hylkääjälleen mitään hyötyä. Jos hän silloin turvaa kasteeseen, hän tekee sen turmiokseen ja sielunsa iankaikkiseksi kadotukseksi.

[weha]

Taavetti, Luterilaisen käsityksen mukaan kasteen armo voidaan saada ilman kastetta, jos kasteelle pääseminen ei ole mahdollista, tyyliin tapaus ristinryöväri. Niin että anateemattuja ollaan sitten vissiin. Mutta raamatullisia. Siis, kasteen armo voidaan saada ilman kastetta. Mutta ei silloin, jos kastetta ei vain pidetä välttämättömänä.