mies kirjoitti:Kaikki menee käsikirjoituksen mukaisesti: lopun ajalle on luvattu lähin väkevää eksytystä, antikristuksia, vääriä profeettoja jne. Eli ei missään tapauksessa parempaa tai puhtaampaa kristillistä oppia.
Raamattuhan sanoo, että "he valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa." Nyt he puhuvat sitäkin, että elävässä kristillisyydessä olisi ollut naispappi. Loputtomat ovat sielunvihollisen konstit.nuusku kirjoitti:Leppänen ei ollut enää sisällä papiksi mennessään, joskus harmittaa kun hänestä puhutaan "ensimmäisenä vanhoillislestadiolaisena naispappina".
Kuuntelin kerran mainitun herran katkeransävyistä puhetta Helsingin rauhanyhdistyksellä ja ihmettelin mielessäni, miksi hänen annetaan saarnata. Eipä mennytkään kauan, kun hänen saarnansa siellä loppuivat. Taisi viedä monta perässään.Kieltämättä Leppänen sekä hänen veljensä ovat tehneet paljon pahaa elävälle kristillisyydelle. Saihan se Anttikin olla pitkään eksyttämässä puhujan paikalla, ennenkuin laitettiin pois.
O.M kirjoitti:Mikä on se ratkaiseva ero, minkä vuoksi naispappeus pitäisi hyväksyä nykyisin yhteiskunnallisen ilmapiirin salliessa sen, kun alkukristityt eivät sitä hyväksyneet sallivasta yhteiskunnallisesta ilmapiiristä huolimatta?
Jani_S kirjoitti:Kuuntelin kerran mainitun herran katkeransävyistä puhetta Helsingin rauhanyhdistyksellä ja ihmettelin mielessäni, miksi hänen annetaan saarnata. Eipä mennytkään kauan, kun hänen saarnansa siellä loppuivat. Taisi viedä monta perässään.
Jani_S kirjoitti:O.M kirjoitti:Mikä on se ratkaiseva ero, minkä vuoksi naispappeus pitäisi hyväksyä nykyisin yhteiskunnallisen ilmapiirin salliessa sen, kun alkukristityt eivät sitä hyväksyneet sallivasta yhteiskunnallisesta ilmapiiristä huolimatta?
Hyvä kysymys. Aikamme liberaalit, niin maalliset kuin myös hengelliset, vetoavat yleensä juuri tähän "eroon" meidän aikamme ja menneen ajan välillä etsiessään lupaa synnille.
Jani_S kirjoitti:Kirkkomme jumalanpalveluskaavassa on synninpäästö. Kun sen lausuu joku kirkon tunnustuksessa pitäytyvä miespappi, olkoon hän sitten sydämen kristitty tai ei, saan ainakin minä siitä vahvistusta uskolleni, koska ne sanat ovat raamatusta ja lausuttu raamatunmukaisen pappisviran hoitajan suulla ja ainakin muistuttavat siitä, että minunkin syntini on sovitettu. Vertaisin tällaisen julistuksen merkitystä lähinnä raamatun lukemiseen; eihän sen sanoma ole lukijastaan kiinni, vaikka se ei itsessään ketään vanhurskautakaan. Mutta kun raamattua lukee ja yrittää selittää yli seurakunnan sellainen, jolta samainen kirja sen nimenomaisesti kieltää, hän tekee julkisyntiä, ja minä en halua katsella enkä kuunnella sellaista. Synninpäästö julkisynnintekijän julistamana on pelkkää sanahelinää.
Minkähän sortin parannuksen hän lienee tehnyt? Ei tietääkseni ainakaan sen seurakunnan edessä, jolle hän puhui niin lihallisesti.nuusku kirjoitti:Poistin oman Anttia koskevan kommenttini, koska kuulin hänen mahdollisesti tehneen parannuksen asioistansa tai ainakin niitä anteeksi pyytäneen.
Missä kulkee raja, jonka jälkeen Jumalan sanan julistajan ominaisuudet alkavat vaikuttaa hänen julistuksensa uskottavuuteen? Minulle on nimittäin ehtinyt jopa itse sielunvihollinen saarnata evankeliumia, ja niin inhimillisellä ja aikamme lähimmäisenrakkautta tihkuvalla tavalla, että "eihän tuo mikään synti ole, ja jos sattuisi (joidenkin vanhanaikaisten tiukkapipojen mielestä) olemaankin, niin voithan uskoa sen saman tien anteeksi, koska Jeesus on senkin sovittanut". Pitäisikö sekin kaunopuheinen saarna uskoa?O.M kirjoitti:Jos huomio kiinnittyy synninpäästössä luvattuun syntien anteeksiantamukseen, voi synninpäästö vahvistaa uskoa naispapinkin lausumana.
Jani_S kirjoitti:Missä kulkee raja, jonka jälkeen Jumalan sanan julistajan ominaisuudet alkavat vaikuttaa hänen julistuksensa uskottavuuteen?O.M kirjoitti:Jos huomio kiinnittyy synninpäästössä luvattuun syntien anteeksiantamukseen, voi synninpäästö vahvistaa uskoa naispapinkin lausumana.
Jani_S kirjoitti:Minulle on nimittäin ehtinyt jopa itse sielunvihollinen saarnata evankeliumia, ja niin inhimillisellä ja aikamme lähimmäisenrakkautta tihkuvalla tavalla, että "eihän tuo mikään synti ole, ja jos sattuisi (joidenkin vanhanaikaisten tiukkapipojen mielestä) olemaankin, niin voithan uskoa sen saman tien anteeksi, koska Jeesus on senkin sovittanut". Pitäisikö sekin kaunopuheinen saarna uskoa?
vanamo.n kirjoitti:ei se ole sanamuodosta kiinni koska se on Hengen virka.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa