"Syntiä, joka on kuolemaksi" (5:16)
On siis olemassa syntiä, joka on kuolemaksi. Se on syntiä, jota ei tunnusteta, vaan puolustellaan ja
käydään sotaa synnin puolesta ikään kuin se olisi vanhurskautta. Tässä tapauksessa voin rukoilla,
että asianomainen tulisi synnintuntoon, mutta en vielä sitä, että hänelle annettaisiin anteeksi
synnit, joista hän ei ole huolissaan. Päinvastoin hän luulee olevansa ilman syntiä, koska hän pitää
sitä vanhurskautena.
...
On aivan eri asia tuntea syntinsä kuin puolustaa sitä. On toinen asia saada synnintunto ja toinen
saada synnit anteeksi. Kun ihminen on saanut synnintunnon, hän on epätoivoissaan siitä, että sitä
ei oteta pois.
...
Tästä johtuvat edelleen monet erottelut, jotka nimeävät seitsemän kuolemansyntiä. Muutavat ovat
katsoneet tämän liian ankaraksi ja Jumalasta vieroittavaksi. He sanovat sitä luonnonsynniksi ja
suureksi synniksi. Minä käsitän niin, että tässä puhutaan sellaisesta kuolemansynnistä, jollainen oli
Koorahin synti. Tämän esimerkin katson sopivan nyt mainittuun aiheeseen. Siitä kertoo 4. Mooseksen
kirjan 16. luku. Muutamat järjestyivät Moosesta vastaan ja asettuivat suitsuttamaan Jumalalle ja
sanoivat Moosekselle ja Aaronille: "Te korotatte itsenne valtiaiksi, vaikka koko seurakunta on pyhä" (4.Moos.16:3)
. Seuraus tästä oli, että Mooses rukoili heitä vastaan: "Herra, sinä tiedät... Älä ota vastaan
heidän uhrejansa".
(Otteita kirjasta "Martti Luther: Luentoja Ensimmäisestä Johanneksen Kirjeestä")