Luther: Synti, joka on kuolemaksi

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Luther: Synti, joka on kuolemaksi

ViestiKirjoittaja mies » 27 Loka 2013, 13:43

"Syntiä, joka on kuolemaksi" (5:16)

On siis olemassa syntiä, joka on kuolemaksi. Se on syntiä, jota ei tunnusteta, vaan puolustellaan ja
käydään sotaa synnin puolesta ikään kuin se olisi vanhurskautta. Tässä tapauksessa voin rukoilla,
että asianomainen tulisi synnintuntoon, mutta en vielä sitä, että hänelle annettaisiin anteeksi
synnit, joista hän ei ole huolissaan. Päinvastoin hän luulee olevansa ilman syntiä, koska hän pitää
sitä vanhurskautena.
...
On aivan eri asia tuntea syntinsä kuin puolustaa sitä. On toinen asia saada synnintunto ja toinen
saada synnit anteeksi. Kun ihminen on saanut synnintunnon, hän on epätoivoissaan siitä, että sitä
ei oteta pois.
...
Tästä johtuvat edelleen monet erottelut, jotka nimeävät seitsemän kuolemansyntiä. Muutavat ovat
katsoneet tämän liian ankaraksi ja Jumalasta vieroittavaksi. He sanovat sitä luonnonsynniksi ja
suureksi synniksi. Minä käsitän niin, että tässä puhutaan sellaisesta kuolemansynnistä, jollainen oli
Koorahin synti. Tämän esimerkin katson sopivan nyt mainittuun aiheeseen. Siitä kertoo 4. Mooseksen
kirjan 16. luku. Muutamat järjestyivät Moosesta vastaan ja asettuivat suitsuttamaan Jumalalle ja
sanoivat Moosekselle ja Aaronille: "Te korotatte itsenne valtiaiksi, vaikka koko seurakunta on pyhä" (4.Moos.16:3)
. Seuraus tästä oli, että Mooses rukoili heitä vastaan: "Herra, sinä tiedät... Älä ota vastaan
heidän uhrejansa".

(Otteita kirjasta "Martti Luther: Luentoja Ensimmäisestä Johanneksen Kirjeestä")
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Luther: Synti, joka on kuolemaksi

ViestiKirjoittaja Humilton » 27 Loka 2013, 14:02

Minun tietääkseni yleensäkin ihmisten mielissä kuolemansynti tarkoittaa kertalaakista kuolemista. On kuolemansynti X. Kun hnekilö tekee teon X, niin hänen usko on mennyttä.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

Re: Luther: Synti, joka on kuolemaksi

ViestiKirjoittaja mies » 04 Syys 2014, 13:47

1.Moos.31:ssä Laban (kuva paholaisesta) saapuu etsimään varastettuja jumalankuviaan:

Jaakob:
"32 Mutta kuolema sille, jonka hallusta sinä löydät jumalasi! Saat sukumme miesten läsnä ollessa itse tutkia, mitä minulla on mukanani, ja ottaa omasi pois." Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat."

Raakel:
"34 Mutta Raakel oli pannut jumalankuvat kamelin satulasäkkiin ja istui niiden päällä. Laban penkoi koko teltan eikä löytänyt niitä. 35 Silloin Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, vaikka en voikaan nousta tieltäsi. Minulla on se naisten tavallinen vaiva." Eikä Laban löytänyt jumalankuvia, vaikka kuinka etsi. "

3.Moos.15:
19 "Kun naisella on kuukautisvuoto, hän on epäpuhdas seitsemän päivää, ja se, joka sinä aikana koskettaa häntä, on epäpuhdas iltaan saakka. 20 Kaikki, minkä päällä nainen kuukautistilansa aikana makaa tai istuu, tulee epäpuhtaaksi.

Luther siis kirjoitti:
"Se on syntiä, jota ei tunnusteta, vaan puolustellaan ja käydään sotaa synnin puolesta ikään kuin se olisi vanhurskautta."

Miten olisikaan käynyt, jos Raakel ei olisi julistanut varastettuja jumaliaan saastaiseksi, ei olisi tunnustanut niitä (kiintymystä niihin) synniksi ? Eikö Laban eli Paholainen olisi ne löytänyt? Kuinka olisi käynyt, eikö Jaakob sanonut: "kuolema sille, jonka hallusta sinä löydät jumalasi!"
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Luther: Synti, joka on kuolemaksi

ViestiKirjoittaja nuusku » 24 Syys 2014, 03:03

Luin, että jonkun vanhan eriseuran aikaan eriseuraiset esittivät, että kuningas Daavid säilyi uskomassa, vaikka oli joutunut epäsuoran murhan ja huoruuden synteihin. Että hän niinkuin Natanin saarnan alla teki parannusta synnistä niinkuin uskovaisetkin tekevät. Elävän kristillisyyden mukaan Daavid kuitenkin oli menettänyt uskon, ja teki parannuksen epäuskosta.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Luther: Synti, joka on kuolemaksi

ViestiKirjoittaja mies » 29 Loka 2014, 22:19

Martti Luther: Johanneksen ensimmäisen kirjeen selitys kirjoitti:Kuolemansynti on siis mielestäni se väärä oppi, joka taistelee syntein anteeksi antamusta vastaan ja tahtoo vanhurskaudesta ja totuudesta käydä ja vaatii että valhetta palvellaan ja kunnioitetaan. Silloin tapahtuu että se, jota on neuvottu kerta tahi kahdesti, varsinkin jos hän on väärän opin tekijä, ei kadu. Näihin lahkolaisiin syntisiin saatetaan lisätä törkeät pahantekijät, jotka ilkeydestä ja uhkamielisyydestä tekevät pahaa. Heitä on oikein kuvaillut eräs piispa Malakias eräässä teoksessa, jonka nimi on Kirja syntien myrskystä ja joka ilmestyi Pariisissa v. 1518. Ja pettäjä Judasta muistutettiin kahdesti tahi kolmasti, mutta hän ei katunut. Näitä voidaan lukea edellä mainittuihin, joista ei lankeemus ole tapahtunut erehdyksestä, vaan on paatunut ja itsepintainen ilkeys ja perkeleellinen synti. Sillä tehdä syntiä niin, että tahdot olla syntien teossa nähtävänä ja tehdä itsesi tunnetuksi synnin tahallisena tekijänä, se on syntiä Pyhää Henkeä vastaan. Lyhyesti sanoen: lopullinen katumattomuus, itsepintainen ilkeys ja taistelu tunnettua totuutta vastaan ovat synnin viimeiset aseet. Mitä sanot seurakunnan raatelijasta Paavalista, joka tappoi monta opetuslasta, ja kuningas Manassesta, eivätkö he olleet tehneet kuolemansyntiä? Eivät, sillä Paavali sanoo: Minä tein sen tietämättä, 1. Tim. 1:13. Ja Pietari julistaa syntein anteeksi antamuksen Jesuksen ristiinnaulitsijoille, sanoessaan: Minä tiedän, että sen tyhmyydestä tehneet olette, Ap. t. 3:17. Nuo olivat eksytyksissä ja sentähden he tappoivat profeettoja ja kristittyjä. Mutta kristitty ei ole eksyksissä, koska hän tietää tekevänsä pahaa ja luopuvansa Kristuksesta. Kuolemansyntiä on siis se, jota puolustetaan, vaikka se on osotettu ja tunnustettu synniksi, kun se kerran tahi kahdesti on tehty. Sellaisen puolesta ei ole rukoiltava. Mutta jos synti tunnustetaan, ei puutu armoa.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Luther: Synti, joka on kuolemaksi

ViestiKirjoittaja mies » 30 Loka 2014, 08:44

mies kirjoitti:Sillä tehdä syntiä niin, että tahdot olla syntien teossa nähtävänä ja tehdä itsesi tunnetuksi synnin tahallisena tekijänä, se on syntiä Pyhää Henkeä vastaan. Lyhyesti sanoen: lopullinen katumattomuus, itsepintainen ilkeys ja taistelu tunnettua totuutta vastaan ovat synnin viimeiset aseet.

Tämä tuntuu olevan nykyään arkipäivää: puhutaan vaikka sitten ehkäisyn puolesta vedoten poikkeustapauksiin (tapa se tämäkin); vaikka toki on paljon muitakin aiheuta. Vaikka nimimerkin kautta kirjoittelisi, niin siinä halutaan olla syntien teossa nähtävänä eli puolestapuhujana, vaikka ei olisi itse tekoja suorittanut - puolustaminen ajaa samaa asiaa.

Luther sanoo perään: "se on syntiä Pyhää Henkeä vastaan". Tämä voi kuulostaa rajulta, ja rajulta se kuulostaakin, mutta uskoisin sen olevan syntiä Pyhää Henkeä vastaan silloin kuin se sitä on,
eikä se sitä aina ole, jos ihminen on erehtynyt perustuen uskovaiseksi luulemaltaan kaveriltaan, tai uskovaiselta, joka on samanlailla erehtynyt. Se on hankala paikka jos on tuollaisen vilpin alkuunpanija. Mutta itse Jumala tietää, milloin ihminen on tehnyt syntiä Pyhää Henkeä vastaan, ja tällainen ei koskaan saa parannuksen armoa. Me emme asiaa tiedä kun emme sydämiin näe, vaikkakin monenlaista kuulemme ja näemme.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00


Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron