Autuaat murheelliset

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja Humilton » 04 Joulu 2013, 15:39

Raamattu 1992 Matt 5:4 kirjoitti:
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja nuusku » 05 Joulu 2013, 02:17

Humilton kirjoitti:
Raamattu 1992 Matt 5:4 kirjoitti:
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.

Täsmennettäköön vielä, että siinä on kysymys synnin murheesta.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja metsätähti » 05 Joulu 2013, 10:17

nuusku kirjoitti:
Humilton kirjoitti:
Raamattu 1992 Matt 5:4 kirjoitti:
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.

Täsmennettäköön vielä, että siinä on kysymys synnin murheesta.


Millä perusteella? :)
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja hepa » 05 Joulu 2013, 13:18

metsätähti kirjoitti:Millä perusteella? :)


2. Kor. 7:10
Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja metsätähti » 05 Joulu 2013, 13:21

Jep, siis toki Raamatusta löytyy varsin paljonkin puhetta aiheellisesta murheesta synnin takia. Mutta en kyllä äkikseen löydä perustetta, jolla vetäisin sen tuohonkin yhteyteen. Voi se toki olla, vaan voi olla olemattakin. Näin näillä vähillä tiedoilla. :)
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja hepa » 05 Joulu 2013, 13:34

Raamattuhan kehoittaa iloitsemaan monessa kohtaa

Fil. 4:4
Iloitkaat aina Herrassa, ja taas minä sanon: iloitkaat.

Joh. 14:27
Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkään teidän sydämenne murheellinen olko, älkään myös peljätkö.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja O.M » 05 Joulu 2013, 14:21

Murhe synnistä on Jumalan mielen mukaista murhetta. Toisaalta, ymmärtääkseni on muutakin Jumalan mielen mukaista murhetta kuin omista synneistä tuleva murhe.

Jos kaverit välitunnilla työntävät uskovaisen pojan pään vessanpönttöön ja vetävät pöntön lestoitteluhuudoilla kuorrutettuina, niin kyllähän siinä on mieli murheellinen, vaikka ei itse olisi syntiä tehnyt. Kuvittelisin, että uskon vuoksi saadusta huonosta kohtelusta tuleva murhe on myös Jumalan mielen mukaista murhetta.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja Humilton » 06 Joulu 2013, 01:59

Kun luin ensimmäisen kommentin ajattelin, että tosiaan ensisijaisesti ihmisellä tulee olla murhe autuudestaan. Murhe tässä ei tarkoita aina surullisuutta. Voi se olla sitäkin joskus. Minun tulkintani on, että ihmisellä tulisi olla murhe autuuden perään. Kaikki muu annetaan siinä sivussa.

Minulle tuo lause tuo lohdullisen näkymän. Kaikki murhetta kärsivät saavat lohdutuksen, jos sydämestään niin toivovat.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja metsätähti » 06 Joulu 2013, 08:35

Humilton kirjoitti:Minulle tuo lause tuo lohdullisen näkymän. Kaikki murhetta kärsivät saavat lohdutuksen, jos sydämestään niin toivovat.


Näin miekin sen ajattelen - kylläkin murheen syystä riippumatta. Tuonpuoleisessa ei enää ole kyyneleitä eikä surua tai ahdistustakaan, niitäkin kärsimme vain tässä ajassa. Ilmestyskirja taitaa kirkkaimmin kuvata sitä, millaista on olla kerran perillä - emmekä silti voi kuin reunasta aavistaa, niin ajattelen. Se on jotain niin ihmeellistä, ettei ihmisen ajatus sitä tavoita, eivätkä sanat, vaikka kuinka yritämme. Ei ihmisellä ole kykyä kuvata Jumalan kirkkautta. "Katselemme kuin kuvastimesta", niin kuin Paavali taisi virkkoa.
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Joulu 2013, 09:23

Humilton kirjoitti:
Raamattu 1992 Matt 5:4 kirjoitti:
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.

Tässähän on kaksi asiaa, ensin murhe, jotka ovat autuaita, siis onnellisia. Pääasia eli autuuden syy ilmenee kuitenkin vasta sivulauseesta. Murhe tuskin tekee ketään onnelliseksi, tai jos tekee niin perin harvan. Sen sijaan murheellinen tarvitsee lohdutusta ja sen lupaus on sivulauseessa.

Autuus ei tulekaan murheesta, vaan murheellisen saamasta lohdutuksesta. Synnin kahleissa kipuilevalle se lohdutus lähestyy ja tulee Jumalan valtakunnan evankeliumissa, lupauksessa että saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen ansion, ristin kuoleman ja ylösnousemisen vuoksi. Mutta ei autuus vielä lupauksesta tule, siinä se tarjotaan, autuus tulee sen tarjouksen omistamisesta, kun syntinen saa Jumalan voiman avulla uskoa ja omistaa sen aivan omalle kohdalleen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja Jani_S » 06 Joulu 2013, 12:26

metsätähti kirjoitti:
nuusku kirjoitti:Täsmennettäköön vielä, että siinä on kysymys synnin murheesta.
Millä perusteella?
Mikään muu ei tuo murhetta.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja metsätähti » 06 Joulu 2013, 20:57

Jani_S kirjoitti:
metsätähti kirjoitti:
nuusku kirjoitti:Täsmennettäköön vielä, että siinä on kysymys synnin murheesta.
Millä perusteella?
Mikään muu ei tuo murhetta.


Olisin ennemmin samalla kannalla kuin O.M tuossa jokunen viesti ylöspäin.

Murhetta tuntuu riittävän, aiheellista ja aiheetonta. Vaan loppuu se joskus, ennemmin tai myöhemmin. :) Kumpikin laji.
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja O.M » 07 Joulu 2013, 18:16

Kyllä synnin murhe ja siihen tuleva lohdutus on ehdottomasti avauksen raamatunkohdan keskeisin sisältö, kuten seurapuheissa ko. raamantunkohtaa aina selitetään. Synnin murheeseen saadaan lohdutus evankeliumissa Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ajattelisin silti laajemmin ja olen myös kuullut selitettävän, että toisenlaistakin murhetta sillä voidaan tarkoittaa: uskon tähden saadusta huonosta kohtelusta syntyneeseen murheeseen saadaan lohdutus taivaassa. Jumala ei ole mielissään siitä, että uskovaisia kiusataan, panetellaan tai vainotaan. Mutta Jumala on mielissään siitä, että uskovainen ihminen mieluummin valitsee uskonsa tähden kiusaamisesta, panettelusta tai vainosta tulevan ajallisen murheen kuin uskon kieltämisestä ja syntielämästä tulevan ajallisen ilon.

Uskon tähden ihminen voi joutua myös kieltäytymään asioista, jotka toisivat ajallista iloa, mutta aiheuttaisivat synnin murhetta. Kieltäytyessään hänelle voi syntyä ajallista murhetta, mutta omatunto säilyy puhtaana. Esim. jätetyksi joutuneella uskovaisella voi olla kiusaus avioitua uudelleen, jos rakastuu erossa eläessään toiseen. Voi tuoda ajallista murhetta elää kuuliaisena Jumalan sanalle, mutta sellaiseen murheeseen tulee kerran moninkertainen lohdutus taivaassa.

Usko tuo ilon ja vapauden, kun synnit saarnataan anteeksi. Uskoon liittyy myös ristin kantaminen, joka tuo inhimillistä ja ajallista murhetta. Näillä selityksillä ymmärrän kohdan murheeseen saatavan lohdutuksen kahdessa merkityksessä.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja metsätähti » 07 Joulu 2013, 18:59

Kiitos O.M, en osannut itse muotoilla ajatuksiani sanoiksi, mutta olen samassa ymmärryksessä.
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja Maarimi » 09 Joulu 2013, 00:10

Autuaita ovat synnintuntoiset...
Ristikin on usein synnin seurausta, vaikka harvoin olemme voineet vaikuttaa siihen. Minä koen usein murhetta, vaikka uskosta iloitsenkin. Voi olla luonne kysymyskin.
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Joulu 2013, 04:38

Maarimi kirjoitti:Autuaita ovat synnintuntoiset...
Ristikin on usein synnin seurausta, vaikka harvoin olemme voineet vaikuttaa siihen. Minä koen usein murhetta, vaikka uskosta iloitsenkin. Voi olla luonne kysymyskin.

Väite että pelkkä synnin tunto riittää autuuteen, on heränneiden eli körttiläisten opetusta. Jos synnin tunto riittäisi, olisi se riittänyt Laestadiuksellekin, ja keskustelu Milla Klemensdotterin kanssa olisi ollut turha. Kuitenkin Laestadius itse piti sitä keskustelua niin tärkeänä, että kirjoitti sen illan aikana itselleen autuuden koittaneen. Hän kirjoitti myös, että vasta nyt näen tien joka vie taivaaseen, ja että Åselen papit eivät olekaan tässä lammashuoneessa. Muutamaa viikkoa aiemmin oli se Lapin pappi opettanut päinvastaista, että kirkon papit olisivat oikeita Kristuksen seurakunnan paimenia, mutta sen yhden illan aikana käsitys vaihtui, etteivät ne papit edes näe oikeaa Kristuksen seurakuntaa, saati että olisivat siinä sisällä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja mies » 09 Joulu 2013, 08:51

Täältä sivun 31 alalaidasta löytyy Lutherin vuorisaarnan selitys aiheeseen:
https://archive.org/stream/commentaryon ... 0/mode/2up

Suomenkielinenkin teos taitaapi löytyä itseltäni, saatan siitä jonkun otteen lainata joskus.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja mies » 09 Joulu 2013, 09:17

Yhtenä esimerkkinä Luther selityksessään viittaa Hes.9:ään:
1992: Hes.9 kirjoitti:3 Silloin Israelin Jumalan kirkkaus kohosi kerubien yltä, missä se oli siihen saakka ollut, ja siirtyi temppelin oven kohdalle. Herra huusi pellavapukuiselle miehelle, jolla oli kirjoitusvälineet vyössään, 4 ja sanoi hänelle: "Kulje Jerusalemin halki, koko kaupungin läpi laidasta laitaan, ja tee merkki kaikkien niiden otsaan, jotka huokaavat ja valittavat kaupungissa tehtävien iljettävyyksien tähden." 5 Sitten kuulin hänen sanovan toisille miehille: "Kulkekaa hänen perässään kaupungin halki ja tappakaa säälittä, ketään säästämättä. 6 Tappakaa vanhukset ja nuoret miehet, neidot, naiset ja lapset, tappakaa heidät viimeistä myöten, mutta älkää kajotko kehenkään, jolla on merkki.Aloittakaa minun temppelistäni.


(Murhe -> lohdutus)
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja Ilpo » 09 Joulu 2013, 09:43

Näin on, jotta jano ei ole juoma, nälkä ei ole ruoka, eikä hätä ole turva.

Mutta Jumalan valtakunnasta tarjotaan jokaiselle nälkäiselle ruokaa ja Jumalan armoa janoavalle juomaa, niin ettei tarvitse kärsiä iankaikkisesti janosta:

Joh. 4:14
Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään.


Joh. 7:38
Joka uskoo minun päälleni, niinkuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat.


Jokainen Jumalanlapsi on elävä vesilähde, josta kuohuu elämän vesi. Siksi Jumalan valtakunnasta on aina kutsuttu janoavia vesilähteitten tykö: Jes 55:1 Kaikki janoovaiset, tulkaat vetten tykö, tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaat, ostakaat ja syökäät; tulkaat, ostakaat, ilman rahaa ja ilman hintaa, viinaa ja rieskaa.

Mutta eikö ole kumma, että ihmiset mieluummin rakentavat omia kaivoja, joissa ei ole elämän vettä ja narraavat itseään tällaisten kuivien kaivojen äärellä: "Minut, elämänveden lähteen he hylkäävät ja tekevät kelvottomia kaivoja, joissa ei vettä ole."
Ilpo
Ilpo
ahertaja
 
Viestit: 552
Liittynyt: 04 Kesä 2011, 00:46

Re: Autuaat murheelliset

ViestiKirjoittaja mies » 09 Joulu 2013, 21:27

Tässä suomeksi muutama kappale vuorisaarnan selityksestä ko. jakeeseen:

Martti Luther: Vuorisaarnan selitys kirjoitti:Sentähden ei murhe ja kärsiminen ole kristittyjen kesken mikään harvinainen kasvi, vaikka se ei paljo ulkonaisesti näy, kun he mielellään tahtovat iloita Kristuksessa ja ulkonaisestikin niin paljon kuin voivat. Sillä heidän täytyy joka päivä, maailmaa katsellessaan, nähdä ja sydämessään kokea niin paljo pahuutta, vallattomuutta, Jumalan ja Hänen sanansa halveksimista ja häpäisemistä ja sen lisäksi niin paljo surkeutta ja onnettomuutta, jota perkele aikaan saa sekä hengellisessä että maallisessa valtakunnassa, ettei heillä voi olla montakaan iloista päivää, vaan heidän hengellinen ilonsa on varsin heikko. Ja jos heidän alati täytyisi sitä katsella eivätkä voisi hetkeksi kääntää silmiänsä siitä pois, eivät he saattaisi hetkeäkään iloita; on siinä kylläksi että se muuten paljoa enemmän tapahtuu ja sattuu, kuin he soisivat, niin etteivät he tarvitse sitä kaukaa etsiä.

Rupea siis ja tule kristityksi, niin opit pian tuntemaan, mitä murehtiminen ja kärsiminen tahtoo sanoa. Jollet muuta voi, ota vaimo, asetu asumaan ja elätä itseäsi siinä uskossa, että rakastat Jumalan sanaa ja teet, mitä sinulle säädyssäsi on käsketty, niin saat pian sekä naapurisi että oman perhekuntasi puolelta kokea etteivät asiat käy niin, kuin sinä mielelläsi soisit, vaan kohtaat kaikkialla esteitä ja vastusta, niin että saat kyllin kärsiäksesi ja sinun täytyy nähdä sitä, joka sydämellesi tuottaa tuskaa. Mutta varsinkin täytyy hyvien pappien tätä perin oppia ja joka päivä harjaantua pitämään hyvänänsä kaikellaista kateutta, vihaa, pilkkaa, häväistystä, kiittämättömyyttä, halveksimista ja parjausta, jolla heidän sydäntänsä ja sieluansa joka päivä lävistetään ja lakkaamatta vaivataan.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Seuraava

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron