O.M kirjoitti:Ymmärtääkseni kyse on melko yksinkertaisesta psykologisesta ilmiöstä. Pikkupoika menee iloisena ja ylpeänä kouluun uusissa housuissaan. Housut eivät olekaan viimeisintä muotia ja hän saa housuista osakseen ivanaurua. Niinpä hän ei enää seuraavana päivänä halua laittaa niitä kouluun. Kotona hän pitää ko. housuja jatkuvasti.
pikkupoika kirjoitti:O.M kirjoitti:Ymmärtääkseni kyse on melko yksinkertaisesta psykologisesta ilmiöstä. Pikkupoika menee iloisena ja ylpeänä kouluun uusissa housuissaan. Housut eivät olekaan viimeisintä muotia ja hän saa housuista osakseen ivanaurua. Niinpä hän ei enää seuraavana päivänä halua laittaa niitä kouluun. Kotona hän pitää ko. housuja jatkuvasti.
Tunnetko sinä O.M minut kun noin hyvin minusta kirjoitat? :D
nuusku kirjoitti:Jollekin joku synti voi vielä uskon saman tien ja jollekin sama synti ei vie uskoa saman tien. Jos lapsi varastaa puusta omenan koulumatkalla, ei usko varmaan mene siinä. Mutta entä jos kaveriporukassa meneekin ja kaikki kaverit tietävät että tuo on lestadiolainen. Ja poika ehtii etukäteen miettiä sitä omenaa ja tuskailla sen kanssa. Ja sitten ottaa sen omenan kun kaverit ovat ensin omansa ottaneet, niin silloin omenan ottaminen puustakin voi viedä uskon.
ihminen kirjoitti:nuusku kirjoitti:Jollekin joku synti voi vielä uskon saman tien ja jollekin sama synti ei vie uskoa saman tien. Jos lapsi varastaa puusta omenan koulumatkalla, ei usko varmaan mene siinä. Mutta entä jos kaveriporukassa meneekin ja kaikki kaverit tietävät että tuo on lestadiolainen. Ja poika ehtii etukäteen miettiä sitä omenaa ja tuskailla sen kanssa. Ja sitten ottaa sen omenan kun kaverit ovat ensin omansa ottaneet, niin silloin omenan ottaminen puustakin voi viedä uskon.
Tajuanko minä nyt jotain väärin, kun tuo minusta näyttää aika relativistiselta käsitykseltä. Että synti ei olekaan aina syntiä, silloin vain jos joku näkee. Jos vaikka oma lapseni kysyisi onko tuollainen syntiä, sanoisin kyllä että varastaminen on silloinkin syntiä kun sen tekee yksin, hetken mielijohteesta, kenenkään tietämättä. Tai verrataan isompaan varkauteen: pankkimies väärinkäyttää luottamusasemaansa ja tekee hetken mielijohteesta ison johdannaiskaupan sisäpiiritiedon perusteella (Remeksen uusimmasta otettu ). Kukaan ei saa tietää, se oli hetken mielijohde, oliko se syntiä, saako pankkimies pitää rahat?
ihminen kirjoitti:Tajuanko minä nyt jotain väärin, kun tuo minusta näyttää aika relativistiselta käsitykseltä. Että synti ei olekaan aina syntiä, silloin vain jos joku näkee. Jos vaikka oma lapseni kysyisi onko tuollainen syntiä, sanoisin kyllä että varastaminen on silloinkin syntiä kun sen tekee yksin, hetken mielijohteesta, kenenkään tietämättä.
ihminen kirjoitti:nuusku kirjoitti:Jollekin joku synti voi vielä uskon saman tien ja jollekin sama synti ei vie uskoa saman tien. Jos lapsi varastaa puusta omenan koulumatkalla, ei usko varmaan mene siinä. Mutta entä jos kaveriporukassa meneekin ja kaikki kaverit tietävät että tuo on lestadiolainen. Ja poika ehtii etukäteen miettiä sitä omenaa ja tuskailla sen kanssa. Ja sitten ottaa sen omenan kun kaverit ovat ensin omansa ottaneet, niin silloin omenan ottaminen puustakin voi viedä uskon.
Tajuanko minä nyt jotain väärin, kun tuo minusta näyttää aika relativistiselta käsitykseltä. Että synti ei olekaan aina syntiä, silloin vain jos joku näkee. Jos vaikka oma lapseni kysyisi onko tuollainen syntiä, sanoisin kyllä että varastaminen on silloinkin syntiä kun sen tekee yksin, hetken mielijohteesta, kenenkään tietämättä. Tai verrataan isompaan varkauteen: pankkimies väärinkäyttää luottamusasemaansa ja tekee hetken mielijohteesta ison johdannaiskaupan sisäpiiritiedon perusteella (Remeksen uusimmasta otettu ). Kukaan ei saa tietää, se oli hetken mielijohde, oliko se syntiä, saako pankkimies pitää rahat?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 14 vierailijaa