Kristuksen naulanjäljet

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Kristuksen naulanjäljet

ViestiKirjoittaja mies » 04 Tammi 2014, 12:27

Kun ajatellaan, että Kristus on seurakunnan pää, ja jäseniä ovat hänen seurakuntalaisensa;
niin mitähän mahtaisivat olla nuo Kristuksen naulanjäljet, johon epäilevä Tuomas saattaisi
sormensa laittamaan? Vai onko niitä?
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Kristuksen naulanjäljet

ViestiKirjoittaja Humilton » 04 Tammi 2014, 16:39

Niitä voi verrata ihmisen tekemiin synteihin. Mutta sitä voi ajatella konkretiana. Epäily sai konkreettisen vastauksen.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1126
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

Re: Kristuksen naulanjäljet

ViestiKirjoittaja mies » 06 Tammi 2014, 12:21

Kyllä. Voikohan tämä myös liittyä asiaan?

1992: Apt.2 kirjoitti:23 Tämän Jeesuksen te surmasitte. Te panitte lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin, kun hänet oli annettu teidän käsiinne niin kuin Jumala oli suunnitellut ja ennalta nähnyt.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Kristuksen naulanjäljet

ViestiKirjoittaja mies » 06 Tammi 2014, 15:01

Ja voiko tässä olla myös sitä, että kun rikkomuksemme lävistivät Kristuksen (Jes.53), niin
epäusko estää näkemästä näitä rikkomuksiamme, näitä haavoja Kristuksessa? Jos
emme tunne syntejä synneiksi, emme tunne syntejämme - emme siis näe Kristuksen haavoja,
voimmeko uskoa ylösnousseeseen Kristukseen? Mutta jos tunnemme syntimme, kuin Tuomas
tunsi Kristuksen haavat, ja jos näemme Kristuksen seurakunnan avatuilla silmillämme, ja sieltä saarnataan
synti synniksi ja ennenkaikkia synnit anteeksi, ja kun siellä näytetään haavat, niin onko siinä silloin
kuin valoa pimeässä?

Luther kirjoittaakin:

1992: Martti Luther: Elämän taistelussa kirjoitti:Eikä auttanut, että muut kymmenen apostolia, jotka olivat olleet koolla pääsiäisiltana ja nähneet Herran, kaikki yhteisesti todistivat samoin kuin naiset, Pietari ja ne kaksi Emmauksesta palannutta opetuslasta ja sanoivat: Kristus on ylösnoussut, me olemme puhuneet hänen kanssaan ja nähneet haavat hänen käsissään ja kyljessään.

Kaikki turhaa: Tuomas ei voinut eikä tahtonut uskoa sitä. Tämäpä oli äärettömän väkevää epäuskoa, joka sopi apostolille yhtä huonosti kuin se, että Pietari kielsi hänet ja sanoi, ettei ollut milloinkaan tuntenut häntä.

Mitä luulet nyt Kristuksen tekevän tällaiselle apostolille? Eikö sinun mielestäsi sellaiselle omapäiselle ihmiselle olisi tapahtunut aivan oikein, jos Kristus olisi antanut hänen jäädä tähän epäuskoon ja siinä hukkua? Sillä hän piti mielipuolina kaikkia niitä, jotka olivat antaneet taivuttaa itsensä uskomaan sellaista, mikä itse asiassa oli sepitettyä eikä muuta kuin satu.

Sillä Tuomas ajatteli oikeastaan näin: "Olkoon nyt Jeesuksen, Opettajani, ja hänen kaikkien ihmeittensä laita miten tahansa, hän on nyt kuitenkin mennyt samaa tietä kuin kaikki muutkin ihmiset. Joka kerran on joutunut maan alle, ei se sieltä palaa. Sen vuoksi ovat ystäväni suuria narreja, kun antavat naisten tällä tavoin uskotella itseäan ja aaveen pettää silmänsä. Minua ei kukaan voi vakuuttaa vähemmällä, kuin että näen naulojen reiät hänen käsissään ja saan pistää sormeni niihin ja panna käteni hänen kylkeensä, vasta silloin tahdon sen uskoa, muuten en."

Vallan erikoista täytyi olla sen epäuskon ja itsepäisyyden, joka kuvitteli, että Kristuksen oli tehtävä hänen tahtonsa mukaan, tai muuten hän ei tahdo uskoa. Aivan niinkuin se olisi paljoakaan painanut, mitä hän uskoi tai oli uskomatta.

Ajattelepa nyt kerrankin, sanon minä, kuinka Kristuksen olisi sinun mielestäsi ollut kohdeltava häntä ja mikä olisi ollut tällaisen epäuskon ansaittu palkka? Sillä siihen sisältyy monta syntiä. Ensimmäinen ja suurin on se, ettei hän pidä Kristusta suuremmassa arvossa kuin muita profeettoja, jotka olivat pelkkiä syntisiä. Toinen on se, että hän halveksii opetuslapsitovereitaan ja pitää heitä mielipuolina ja yksin itseään viisaana. Kolmas on se, että hän luulee, että Kristuksen on pakko tehdä hänen tahtonsa mukaan, muuten hän ei halua edes katsoa häneen uskoakseen häneen.

Ja mitä tekee nyt Kristus tuolle viheliäiselle, epäuskoiselle ihmiselle? Jättääkö hän hänet tähän epäuskoon? Ei, se olisi vastoin hänen olemustaan ja virkaansa, sillä hän vertaa itseään paimeneen, joka etsii eksynyttä lammasta, kunnes sen löytää. Samoin hän menettelee tässäkin tapauksessa. Kristus ei välitä siitä, ettei Tuomas tahdo uskoa toisia apostoleita. Hän tyytyy siihen, että on kuullut Tuomaasta sen verran, että tämä tahtoo uskoa, jos vain saisi nähdä ja käsin kosketella häntä. Sentähden hän ei pitkälti viivytellä, vaan tulee heidän luokseen lukittujen ovien lävitse ja antaa hänen nähdä ja käsin koskettaa itseään.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Kristuksen naulanjäljet

ViestiKirjoittaja mies » 07 Tammi 2014, 13:42

mies kirjoitti:Kyllä. Voikohan tämä myös liittyä asiaan?

1992: Apt.2 kirjoitti:23 Tämän Jeesuksen te surmasitte. Te panitte lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin, kun hänet oli annettu teidän käsiinne niin kuin Jumala oli suunnitellut ja ennalta nähnyt.


Saattaisikohan seuraava huomio olla linjassa tuon yllämainitun kanssa: Egyptistä käytetään kuvaa tästä maailmasta. Miten kävi, kun Egyptin esikoiset surmattiin:

1992: 4.Moos.3:13, 4Moos.8:17 kirjoitti:Sinä päivänä, jona surmasin Egyptissä esikoiset, minä pyhitin omikseni kaikki Israelin esikoiset, niin ihmisten kuin karjankin. Ne ovat minun. Minä olen Herra.

Minä pyhitin Israelin esikoiset itselleni sinä päivänä, jona surmasin egyptiläisten esikoiset.


Kuinkas sitten, kun tämä maailma tai tämän maailman pakanat surmasivat Herran Esikoisen, ainoan oikean?
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00


Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron