Avioerosta

Yleistä vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvää keskustelua.

Re: Avioerosta

ViestiKirjoittaja mies » 12 Kesä 2014, 09:34

nuusku kirjoitti:Sanoma on selvä. Joka hyljätyn ottaa, hän tekee huorin, joten hyljättyä ei voi enää naida. Hyljätty voi silti puolison huoruuden vuoksi ottaa asumuseron. Mutta Jumalan edessä liitto on voimassa kuolemaan saakka.


Lienee paikallaan tarkastella, kuka on hyljätty. Suomen kielestä puuttuu asiasta tietynlainen tarkkuus (she/he). Oikeastaan kaikki englanninkieliset raamatut kertovat tähän tapaan:
KJV kirjoitti:9 And I say unto you, Whosoever shall put away his wife, except it be for fornication, and shall marry another, committeth adultery: and whoso marrieth her which is put away doth commit adultery.

Mies on hylkääjä, ja nainen on hyljätty. Nainen on tehnyt huorin, ja joka tuon naisen nai, tekee siis huorin. Mies ei ole tässä esimerkissä se hyljätty osapuoli, eikä sitä sellaiseksi voida ehkä tehdäkään?

1992: Jer.3 kirjoitti:8 Ja vaikka minä lähetin Luopio-Israelin pois hänen aviorikoksensa vuoksi ja annoin hänelle erokirjan, ei hänen sisarensa Petturi-Juuda siitä säikähtänyt, vaan rupesi portoksi hänkin.


On totta, että vasta ristinkuoleman jälkeen tuli valo varsinaisesti pakanakansoille: vaikka oli toki Egyptiläisiä pakanoita mm. Joosefin aikana (myös Joonan aikaan Ninivessä jne) uskovaiseksi kääntyneinä. Ristinkuolema kirjaimellisesti lopetti vanhan liiton - laki oli täytetty? Uskaltaisin sanoa Kristuksen esimerkin mukaisesti, että liitto tosiaan kestää aina kuolemaan asti, ja tuon esimerkin mukaisesti sanotaankin: "aina kuolemaan asti". Tällaisia ajatuksia.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Avioerosta

ViestiKirjoittaja O.M » 12 Kesä 2014, 18:05

Olen lukenut sen Lutherin opetuksen aiheesta. Vahvistan, että Luther opetti seuraavasti: on lupa erota puolison huoruuden tähden ja huoruuteen syyllistymätön osapuoli on vapaa menemään uudelleen naimisiin. Meidän aikaamme on kuitenkin sellainen ero, että Lutherin aikana aviorikoksesta oli säädetty kuolemanrangaistus. Jos siis esivalta tuomitsi avionrikkojan kuolemaan eikä petetty osapuoli ollut avioitunut ennen pettäneen kuolemaa, toteutui petetyn kohdalla "kunnes kuolema erottaa". Luther kirjoittaa:

"Avioliitto on lihalle aivan ikävä ja vaivalloinen sentähden, etteivät aviopuolisot voi toisistaan erota. Sillä vaikka miehen ja vaimon keskinäinen halu ja rakkaus pysyykin muuttumatta, kuitenkin se side, josta Mooses sanoo, että vaimon pitää oleman miehensä kanssa hänen elinkautisena apunaan, joka ei saa hänestä erota, on hyvin kova ja raskas. Sillä vaikka mitä onnettomuutta tapahtuisi heidän ruumiinsa taikka tavaransa taikka lastensa puolesta, pysyy kuitenkin liitto vahvana eikä voi purkautua, ja kaikki valikoimisen vapaus tulee otetuksi pois, jota paitsi heille myöskään ei ole sallittu yhtään vaihetusta. Sanalla sanoen: ei toinen saa hyljätä eli jättää toista niin kauan kuin he elävät.

Minä sanon ja päätän: missä ei ole kristityitä vaan pakanallisia ihmisiä, siinä tahtoisin vielä noudatettavan lakia erokirjan antamisesta, niin että mies saisi hylätä vaimonsa ja ottaa toisen. Mutta Kristus on sen lakkauttanut ja sanoo Matt. 19:8 - 9 näin: "Teidän sydämenne kovuuden tähden salli Mooses teidän erota vaimoistanne, vaan ei alusta niin ollut. Mutta minä sanon teille: kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin huoruuden tähden ja nai toisen, hän tekee huorin"; samoin Paavalikin, 1. Kor. 7:10 - 11: "Naineille käsken, en minä, vaan Herra, ettei vaimon pidä miehestänsä eriämän. Mutta jos hän eriää, niin olkoon naimatta taikka sopikoon miehensä kanssa; älköön mieskään hyljätkö vaimoansa".Mutta jotka eivät kuule Kristusta, niille olisi vielä nyt parempi, että Mooseksen laki olisi voimassa kuin että täytyisi sitä kärsiä, ettei kahdella aviopuolisolla olisi yhtään iloista hetkeä toinen toisensa kanssa. Mutta sen ohessa täytyisi heille sanoa, etteivät ikänä ole kristityitä, vaan pakanallisen hallituksen alaisia. Mutta jos olet kristitty, et saa erota vaimostasi.

Jos kysyt: eikö sitte ole yhtään syytä, jonka tähden mies ja vaimo saisivat erota toisistaan ja mennä toisiin naimisiin? Vastaus: Kristus mainitsee tässä, Matt. 5:32 - 19:9 ainoastaan tämän ainoan, jota kutsutaan huoruudeksi, ja ottaa sen Mooseksen laista joka rankaisee huoruuden kuolemalla. Koska nyt ainoastaan kuolema purkaa ja lakkauttaa avioliiton, on huorintekijä eli avioliiton rikkoja jo, ei ihmisten, vaan itse Jumalan erottama, ei aviopuolisostaan, vaan tästä elämästä. Sillä huoruuden kautta on hän erottanut itsensä puolisostaan ja rikkonut avioliiton, jota hän ei saa rikkoa eikä purkaa, ja on sillä saattanut itsellensä kuoleman siten, että hän Jumalan edessä jo on kuollut, vaikkei tuomari häntä kuoleta. Koska nyt Jumala tässä erottaa, jää toinen puoli vapaaksi ja irtonaiseksi, ettei hän ole velvoitettu pitämään puolisoansa, joka on rikkonut häntä vastaan, paitsi jos hän mielellään niin tahtoo. Sillä semmoista estämistä emme käske emmekä kiellä, vaan annamme sen esivallan tutkittavaksi ja päätettäväksi, Muta neuvoaksemme niitä, jotka tahtovat olla kristityitä, olisi paljon parempi, että molempia aviopuolisoita neuvottaisiin ja kehotettaisiin pysymään yhdessä ja viatonta puolisoa sopimaan vikapään kanssa, jos tämä nöyrtyy ja tahtoo parantaa itsensä, ja kristillisestä rakkaudesta antamaan hänelle anteeksi; toista on, ellei parannuksesta ole toivoa taikka että syyllinen eli rikollinen, jonka kanssa on sovittu ja joka jälleen on armoon otettu, tahtoo väärinkäyttää sellaista armoa ja eteenkinpäin elää julkisessa irstaisuudessa ja luottaa siihen, että häntä täytyy armahtaa ja antaa hänelle anteeksi. Tässä en tahtoisi minäkään neuvoa armoa osottamaan."


Meidän aikanamme aviorikoksesta ei seuraa kuolemanrangaistusta (mikä lienee kaikesta huolimatta hyvä asia), joten asumus-/avioeroon joutunut puoliso ei voi hyvällä omallatunnolla avioitua uudelleen puolison vielä eläessä. Erillään eläminen (asumusero, vaikka muuttuukin juridisesti avioeroksi määräajan jälkeen) on varmaan perusteltua Lutherin mainitsemissa armon väärinkäyttötapauksissa, mutta ei uudelleenavioituminen.

Onko Lutherin kanta täysin yhteensovitettavissa vl-kristillisyyden näkemyksen kanssa? Siihen en osaa varmuudella vastata. Pidän Lutheria kyllä uskovaisena, vaikka hänellä olisikin ollut hivenen virheellinen tulkinta tässä asiassa. Luther teki tulkintojaan yksin, hän ei voinut eikä halunnut luottaa paavin hengettömän seurakunnan tulkintoihin. Meillä on ympärillämme Pyhältä Hengeltä valaistujen uskovaisten joukko, omalta puoleltaan syntisinä, mutta kuitenkin Kristuksen Henkeä sydämessään kantavina. Jos Luther olisi päässyt funtsimaan tätäkin asiaa yhdessä muiden uskovaisten kanssa asian kaikilta kanteilta, uskon, että hän olisi päätynyt samaan tulkintaan kuin vl-kristityt. Onhan sanottu, että Pyhä Henki on paitsi uskovaisten sydämissä, myös erityisesti seurakunnan keskellä. Pyhä Henki ilmaisee siis itseään uskovaisille myös toisten uskovaisten välityksellä, ei vain puhumalla "suoraan" kristityn omassatunnossa. Siksi ei ole mielestäni ristiriitaista pitää Lutheria uskovaisena huolimatta mahdollisesta väärästä käsityksestä tässä asiassa ja kuitenkin samaan aikaan oikaista meidän aikanamme uskovaisia, jos heillä on tästä asiasta väärä käsitys. Jos Luther eläisi, häntäkin voitaisiin oikaista väärästä käsityksestä, jos hänellä sellainen todella olisi.

Mitä sanoo Raamattu asiasta? Aiheesta on muuallakin kuin Matt. 19:9:ssä.

"Joka emäntänsä hylkää ja nai toisen, hän tekee huorin, ja joka sen mieheltä hyljätyn nai, hän tekee huorin." (Luuk. 16:18.)

Käsitykseni mukaan Luuk. 16:18 sisältää selvän määräyksen, että eroaminen on huorintekoa: "Joka emäntänsä hylkää ja nai toisen, hän tekee huorin". Tässä on jatko: "ja joka sen mieheltä hyljätyn nai, hän tekee huorin." Siis mies tekee huorin, jos hylkää vaimonsa, mutta huorin tekee myös se, joka ottaa puolisokseen miehensä hylkäämän naisen. Käsitykseni mukaan tuossa kuvataan tilannetta, jossa mies hylkää vaimonsa ottaakseen toisen naisen. Vaimo ei siis ole tehnyt tilanteessa huorin; silti jos joku mies ottaa hylätyn (vaikkakin huoruuteen syyllistymättömän) puolisokseen, hän tekee huorin.

Ovatko sitten Matt. 19:9 ja Luuk. 16:18 ristiriidassa keskenään? Mielestäni eivät, vaan Matt. 19:9 vain tarkentaa hieman sitä, mitä Luuk. 16:18:ssa sanotaan.

"Mutta minä sanon teille: kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin huoruuden tähden, ja nai toisen, hän tekee huorin; ja joka hyljätyn ottaa, hän tekee huorin." (Matt. 19:9.)

Molempien mukaan hylätyn ottaminen on huorintekoa. Matt. 19:9 antaa yhden "helpotuksen" verrattuna Luuk. 16:18:een: se antaa mahdollisuuden eroon tilanteessa, jossa puoliso on tehnyt huorin.

On syytä huomata, ettei erolupa tällaisessa tilanteessa ole mikään "eroautomaatti", vaan Jeesus sanoo ankarasti: "Sillä jos te anteeksi annatte ihmisille heidän rikoksensa, niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi. Vaan jollette anteeksi anna ihmisille heidän rikoksiansa, niin ei myös teidän Isänne anteeksi anna teidän rikoksianne." (Matt. 6:14-15.) Lähtökohtana on siis, että mikäli huorintehnyt katuu ja anteeksi anoo, petetyn osapuolen tulee antaa anteeksi. Pyhä Henki myös neuvoo antamaan anteeksi, niin paljon kuin hävytön teko onkin petettyä satuttanut.

Erolupa voisi tarkoittaa käsitykseni mukaan tilanteita, joissa pettäjä ei kadu ja ehkä jopa jatkaa huorintekemistään. Sellaisessa tilanteessa pettäjä ei ole vain langennut syntiin, vaan elää synnissä. Käytännössäkin avioelämä olisi ongelmallista, jos pettäjä harrastaa irtosuhteita, on esim. sukupuolitautiriski. Erolupa voisi tarkoittaa myös tilanteita, joissa huorinteko kohdistuu oman perheen alaikäisiin lapsiin. Muun perheen asumiselle saman katon alla yhdessä huorintekijän kanssa ei ole jatkamisedellytyksiä, jos lapset ovat vaarassa. Molemmissa tapauksissa ero on luonteeltaan asumusero, vaikka se maallisen lain edessä muuttuisikin määräajan jälkeen avioeroksi. Lähtökohtana on edelleen, että Jumalan edessä avioliitto on edelleen voimassa, mutta puolison synnissä elämisen vuoksi avioliittoa ei voida arjessa elää todeksi. Jumalalle ei kuitenkaan mikään ole mahdotonta, paatuneinkin huorintekijä voi tulla tuntoihinsa ja niinpä yhteen palaaminen voi joskus olla mahdollista. Siksi on hyvä, jos huorintekoon syyllistymätön osapuoli ei ole hylännyt lupaustaan "kunnes kuolema erottaa" edes asumuseron aikana.

Käsitykseni mukaan sanat "kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin huoruuden tähden, ja nai toisen, hän tekee huorin" tulee lukea ensin näin: "kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin huoruuden tähden, - - hän tekee huorin". Hylkääminen muutoin kuin katumattoman huoruuden takia on huorintekoa. Sanat "ja nai toisen" ovat ymmärtääkseni vain lisäys, että useinhan puolison hylkääminen tapahtuu juuri syystä, että on jo aikeissa ottaa toisen. Syyttömän hylätyn ottaminen on joka tapauksessa syntiä Luuk. 16:18:n perusteella. Oman täydennyksensä Matt. 19:9:n selitykseen antaa myös Markuksen evankeliumi: "Ja hän sanoi heille: kuka ikänä hylkää vaimonsa, ja nai toisen, se tekee huorin häntä vastaan. Ja jos vaimo hylkää miehensä ja huolee toiselle, hän tekee huorin." (Mark. 11-12.)

Totta on, että uskovaistenkin keskuudessa on nykyään eronneita uudelleenavioituneita. Kyllähän minä heitä Jumalan terveellä olen tervehtinyt, kun kerran uskoa tunnustavat, vaikuttavat seuroissa käyvän ja tuntuvat kuitenkin saman uskon jakavan. Silti olisi varauksettomampaa suhtautua heihin, jos tietäisi heidän tehneen parannusta uudelleenavioitumisesta. Toisen näkeminen syyllisenä ja toisen syyttömänä on vähän mustavalkoista, vaikka varmaan usein onkin niin, että toinen on pettänyt ja toinen ei. Säröt rakkaudessa voivat ikään kuin ajaa toisen huoruuteen, vaikka huorintekijä ei ole tahdoton olento. Turhaan ei vihkikaavassa edellytetä osoittamaan uskollisuutta pahoinakin päivinä.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avioerosta

ViestiKirjoittaja mies » 13 Kesä 2014, 07:17

Toisaalta opetetaan, että Jumala osoittaa puolison. Voinee olla niinkin, että joku vaikka sitten uskostaan luopunut puoliso kokee asiakseen painostaa uskovaa puolisoaan ajatellen, ettei tuo saa mennä uudelleen naimisiin, joten näin voinkin kätevästi turmella hänen loppuelämänsä. En ihmettele, että kohtasillensä tuolla uskovalla olisikin uusi puoliso, ja tällä toisella vain kurjuutta.

Laki sanoo "älä tapa". Mutta sodassa se muuttuu päälaelleen: mtä enemmän tappaa, sen suurempi sotasankari on. Näin siinä palvellaan esivaltaa, joka on Jumalalta. Yhtälailla idän viisaat miehet eivät Herodesta totelleet. Uskovan laki on siis sydämessä, ei kirjoitetussa kirjaimessa.

Jos pariskunnalle tulee avioero syystä tahi toisesta, ja sille, joka haluaa pitää uskon ja hyvän omantunnon, Isä Jumala osoittaakin puolison, niin eikö tässä kannata totella ennemmin Taivaan Isän tahtoa? Tokkopa se Saatana on uskovaa puolisoa osoittamassa? Tällöin lienee varmaa, että se eronnut puoliso ei koskaan ole tulossa takaisin - koska Isä näkee senkin, kaiken tulevankin. Siinä Isä saattaa ajatella lapsensa parasta, hän saattaa haluta varjella uskovaa, tai sitten syynä saattaa olla osoittaa muille, että uskovilla ei ole syntilistaa, tai sitten syynä voi olla osoittaa, että tämä puoliso osoittikin erinomaista vanhemmuuttaa, tai syy voi olla moninainen ja usein sellainen, jota emme ymmärrä.

Toki tälläistä ei voi eikä kannata opiksi rustata, mutta tämä ennemmin näyttäisi toteumalta, eli näin todella tapahtuu ja on ilmeisesti aina tapahtunut. Asiaa on käsitelty ainakin Markuksen, Luukkaan ja Matteuksen evankeliumeissa. Alkukirkon aikaan joku ajatteli, että uudelleen avioituneet elävät jatkuvassa synnissä. Ennemmin mielestäni näyttäisi, että toteuma itse asiassa tulee ehkä tietämättään kuitekin Matt.19:9:stä, kun taas oppi juontuu kaikista Markuksen, Luukkaan & Matteuksen kohdista. Oppi on siis nykyisellään oikea, mutta Jumalan tahto ei ole aina lain tai kirjaimesta tulkittu ilmentymä; koska tuolloinhan olisimme lain alla ainakin tuolta osin, ja osittain sen takia on Hän hyväksi nähnyt laittaa Matt.19:9 kaltaisen jakeen.

Lutherista vielä sen verran, että hänen ajatuksensa eivät ole edustaneet avioeroasiassa oppia, vaan hänen omia mielipiteitään. Tämä käy selvästi tässä esille:

Martti Luther: Kirkon Baabelin vankeudesta (1520) kirjoitti:Avioeron luvallisuus on vielä kysymyksen alainen. Minä puolestani inhoan avioeroa niin, että minä voisin mieluummin sallia kaksinkertaisen avioliiton kuin avioeron, mutta en uskalla itse ratkaista, käykö tämä päinsä. Kristus, itse pääpaimen, sanoo Matt. 5:32: »Jokainen, joka erottaa vaimonsa luotaan muun kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai erotetun, hän tekee huorin.» Kristus sallii siis eron, mutta vain aviorikoksen tapahduttua. Sen tähden paavin täytyy erehtyä joka kerta purkaessaan avioliiton muusta syystä. Älköön siis kukaan, joka on saanut erivapauden avioeroa varten pikemminkin paavin omavaltaisuuden kuin vallan perusteella, olko tämän johdosta levollisella mielellä. Mutta kaikkein eniten ihmettelen sitä, että he pakottavat eronneen naimattomuuteen eivätkä salli hänen mennä avioliittoon toisen kanssa. Sillä koska Kristus salli avioeron huoruuden tähden eikä pakota ketään olemaan naimattomana ja koska Paavalin mielestä on parempi naida kuin palaa (1. Kor. 7:9), niin näkyy siis olevan täysin luvallista ottaa toinen aviokumppani erotetun sijaan. Suokoon Jumala, että tämä asia pohdittaisiin ja päätettäisiin selvästi, jotta voitaisiin auttaa niitä heidän suurissa vaikeuksissaan, jotka nykyisin pakotetaan olemaan naimattomina ilman omaa syytään! Sellaisia ovat kaikki ne, joiden vaimot tai miehet ovat lähteneet tiehensä ja jättäneet puolisonsa palatakseen vuosikymmenen kuluttua tai ei milloinkaan. Tämä asia joka päivä uusiutuvine tapauksineen vaivaa ja suututtaa minua, johtunevatpa ne sitten saatanan erityisistä juonista tai Jumalan sanan laiminlyömisestä.

Minä puolestani, vaikka en voikaan määrätä mitään tässä kohden vastoin kaikkia muita, soisin hartaasti, että tässä sovellettaisiin ainakin 1. Kor. 7:15 esitettyä ajatusta: »Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisessa tapauksessa orjuutetut.» Tässä apostoli sallii eroavan epäuskoisen mennä menojaan ja antaa uskovaiselle vapauden ottaa puolisokseen toisen. Miksi tämä ei olisi voimassa silloinkin, kun nimikristitty, joka ei todella usko, jättää puolisonsa pulaan, varsinkin ellei hän koskaan aio palata? En todellakaan huomaa mitään erotusta näiden kahden tapauksen välillä. Mutta luulen, että jos apostolien aikana joku vaimonsa luota karannut epäuskoinen olisi palannut takaisin tai muuttunut uskovaiseksi tai uudelleen luvannut aviollista uskollisuutta uskovalle puolisolleen, ei sitä olisi sallittu, vaan hänetkin olisi oikeutettu menemään uusiin naimisiin. Mutta, niin kuin sanottu, näissä asioissa en minä määrää mitään, vaikka en toivoisikaan mitään mieluummin kuin selviä määräyksiä, koska mikään ei nykyään kiusaa enemmän minua ja samoin monia muita. En soisi tässä säädettävän mitään pelkästään paavin ja piispojen arvovallan nojalla. Mutta jos pari oppinutta ja etevää miestä sopisi näistä asioista Kristuksen nimessä ja he julkaisisivat mielipiteensä Kristuksen hengessä, niin pitäisin heidän päätöksiään kirkolliskokoustenkin päätöksiä parempina. Sillä opilla ja pyhyydellä ei näissä kokouksissa nykyisin ole mitään merkitystä, vaan kaikki riippuu vain lukumäärästä ja arvoasteikosta. Minä ripustan siis kanteleeni pajuihin, kunnes joku toinen, asioihin paremmin perehtynyt, ryhtyy pohtimaan kanssani tätä kysymystä.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Avioerosta

ViestiKirjoittaja ELIHU » 13 Kesä 2014, 10:07

[quote="mies"]Toisaalta opetetaan, että Jumala osoittaa puolison.
....................................
...................................
.................................

Jos pariskunnalle tulee avioero syystä tahi toisesta, ja sille, joka haluaa pitää uskon ja hyvän omantunnon, Isä Jumala osoittaakin puolison, niin eikö tässä kannata totella ennemmin Taivaan Isän tahtoa? Tokkopa se Saatana on uskovaa puolisoa osoittamassa? Tällöin lienee varmaa, että se eronnut puoliso ei koskaan ole tulossa takaisin - koska Isä näkee senkin, kaiken tulevankin. Siinä Isä saattaa ajatella lapsensa parasta, hän saattaa haluta varjella uskovaa, tai sitten syynä saattaa olla osoittaa muille, että uskovilla ei ole syntilistaa, tai sitten syynä voi olla osoittaa, että tämä puoliso osoittikin erinomaista vanhemmuuttaa, tai syy voi olla moninainen ja usein sellainen, jota emme ymmärrä.

ELIHU:
Kaikella ystävyydellä, tulee tarve kysyä sinulta " mies",
Mihin pyrit kaikella tällä hyvin runsaalla perusteiden hakemisella avioeron hyväksymiseksi ja uudelleen avioitumiseksi ?

Tässä viestiketjussa on edellisissä viesteissä mielestäni selkeästi tuotu esiin raamatun kantaa, opetusta asiaan.
Eikö se riitä sinulle ?

Kyllähän näitä filosofisia, ym. pohdintoja toisenlaisesta suhtautumisesta asiaan löytyy pilvin pimein, niin ehkä " kirkkoisiltä, paaveilta, ym, kuin myös myöhemmin eläneiltä.
En kuitenkaan itse perusta uskonkäsityksiäni heidän mielipiteidensä varaan, vaan haluan, että itsellä säilyisi se sama käsitys, jota Paavali neuvoi Timoteusta..

2Tim. 2: 13
13 Pysy siis niiden terveellisten sanain muodossa, jotka sinä minulta kuullut olet, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jesuksessa.

2 Tim. 3:14
14 Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.

( eli Paavali opettaa ankkuroitumaan Jumalan Sanan kestävälle pohjalle)
ELIHU
touhukas
 
Viestit: 191
Liittynyt: 12 Huhti 2005, 02:12

Re: Avioerosta

ViestiKirjoittaja mies » 13 Kesä 2014, 12:39

ELIHU kirjoitti:ELIHU:
Kaikella ystävyydellä, tulee tarve kysyä sinulta " mies",
Mihin pyrit kaikella tällä hyvin runsaalla perusteiden hakemisella avioeron hyväksymiseksi ja uudelleen avioitumiseksi ?

Tässä viestiketjussa on edellisissä viesteissä mielestäni selkeästi tuotu esiin raamatun kantaa, opetusta asiaan.
Eikö se riitä sinulle ?


Itse asiassa itselläni ei ole varsinaisia pyrkimyksiä, ainakaan tietoisia sellaisia. Ajatus tuli esille lähinnä Lutherin kirjoittamasta, kun sitä luin.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Avioerosta

ViestiKirjoittaja mies » 14 Kesä 2014, 22:22

O.M kirjoitti:
Mitä sanoo Raamattu asiasta? Aiheesta on muuallakin kuin Matt. 19:9:ssä.

"Joka emäntänsä hylkää ja nai toisen, hän tekee huorin, ja joka sen mieheltä hyljätyn nai, hän tekee huorin." (Luuk. 16:18.)

Käsitykseni mukaan Luuk. 16:18 sisältää selvän määräyksen, että eroaminen on huorintekoa: "Joka emäntänsä hylkää ja nai toisen, hän tekee huorin". Tässä on jatko: "ja joka sen mieheltä hyljätyn nai, hän tekee huorin." Siis mies tekee huorin, jos hylkää vaimonsa, mutta huorin tekee myös se, joka ottaa puolisokseen miehensä hylkäämän naisen. Käsitykseni mukaan tuossa kuvataan tilannetta, jossa mies hylkää vaimonsa ottaakseen toisen naisen. Vaimo ei siis ole tehnyt tilanteessa huorin; silti jos joku mies ottaa hylätyn (vaikkakin huoruuteen syyllistymättömän) puolisokseen, hän tekee huorin.

Ovatko sitten Matt. 19:9 ja Luuk. 16:18 ristiriidassa keskenään? Mielestäni eivät, vaan Matt. 19:9 vain tarkentaa hieman sitä, mitä Luuk. 16:18:ssa sanotaan.

"Mutta minä sanon teille: kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin huoruuden tähden, ja nai toisen, hän tekee huorin; ja joka hyljätyn ottaa, hän tekee huorin." (Matt. 19:9.)

Molempien mukaan hylätyn ottaminen on huorintekoa. Matt. 19:9 antaa yhden "helpotuksen" verrattuna Luuk. 16:18:een: se antaa mahdollisuuden eroon tilanteessa, jossa puoliso on tehnyt huorin.


Aivan, eli nuo käteväsi täydentävät toisiaan. Tosiaan Matt. 19:9:ssa ei oteta kantaa sellaiseen, joka ottaa eron puolison haureuden tähden ja nai toisen, vaan ottaa kantaa vain siihen, jos ottaa eron muun kun haureuden tähden (ja nai toisen). Asia selvä!
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Avioerosta

ViestiKirjoittaja mies » 16 Kesä 2014, 09:12

Nyt kun ollaan vielä aiheessa, niin tässä 300-luvulta kirjoitettua, jos jotakuta
kiinnostaa:

Saint Ambrose: Commentary on Saint Luke's Gospel kirjoitti:"Whoever dismisses his wife and takes another, commits adultery; and whoever
marries a divorced woman is guilty of adultery" (Lk. 16:18)

I think we should begin by speaking of the institution of marriage, and then
we can go on to the question of divorce. There are people who think that every
marriage is from God, seeing that Scripture says: "What God has joined together,
let no one put asunder" (Mt 19:6). If, then, every marriage is of God, it is
never lawful to dissolve a marriage. Yet the apostle says: "If the unbeliever
chooses to depart let him depart" (1 Co 7:15). But his is actually a marvellous
answer: for he does not give the Christian spouse permission to divorce, and
at the same time he demonstrates that not every marriage is of God. For God
does not give Christians the right to marry pagans; in fact, God's Law forbids
it (Ex 34:16, Dr 7:3).

But someone will remind me of those words of Solomon: "House and riches are
given by parents; but a prudent wife is prepared by God" (Pr 19:14). Read this
in Greek and you will find no contradiction. For the Greek has aptly put (kreikan
kielisen sana tässä) [tuned, harmonised]. Harmony is, as you know, a fitting
together of notes, a sweet-sounding union. There is harmony when the pipes of
an organ are so grouped together as to produce melodious sound, and when the
strings of a musical instrument ring out in sweet accord. But there cannot be
sweet accord in a marriage where a Christian spouse is unlawfully joined to pagan.
So, when there is a marriage, there is harmony. When there is harmony, it is
God who unites the couple. Where there is disharmony, there is strife and
squabbling. Dissension can never be of God, for "God is love" (1 Jn 4:8).

Take care not to cast off your spouse, for in doing that you deny God who
is the Author of your union.
Besides, if you are meant to tolerate and bear
with the faults of others, there is all the more reason why you should tolerate
those of your spouse. Hear what the Lord says: "To cast off your wife, is to
make her an adultress" (Mt 5:32). Since she is not allowed to marry again in
the lifetime of her husband (1 Co 7:39) the danger is that she will yield to
the pleasure of sin.
It is the man who drove her out who is responsible for
this sin. This man drives out a woman who was his wife, sends her away with
her little children; or else, when she is an old woman with tottering footsteps,
puts her out and closes the door on her.

It is cruel to send away the mother and to keep the children - adding to the
insult that pierces her heart by depriving her of the affection of their
mother, for the children might manage to win back the father's favour for the
wife he had dismissed. What a risk it is to send away a woman who is still
young and vulnerable! And that cruelty it is to let go an old woman deflowered
of her youth and bloom! It would be as if a general were to dismiss a veteran
soldier without a pension, without rewarding him for his services, without
honour or dignity, and stripped of his rank. It would be like a strong farmer
giving the sack to a poor old labourer worn out by years of toil? Are we to
consider that conduct which would be shameful towards an inferior is permisisble
towards one who is your equal?

So, you cast off your wife as though by right and without remorse. You cast
her off and think it lawful? Yes, civil law allows it, I know, but divine law
does not. You observe man-made laws, but I would caution you to fear God.
Listen to the law of God to which even our own law-makes defer: "What God has
joined together, let no man put asunder" (Mt 19:6).

But, in allowing divorce, it is not only a precept of Heaven that you destroy,
but a divine work. I ask you, friend, are you going to allow your childred,
during your own lifetime, to have depend on a step-father? Or, while their own
mother is still alive, are you going to place then under a step-mother? But
supposing that the wife you gave repudiated does not remarry, ought she really
to have lost your regard while you were her husband, seeing that she keeps the
vows she made to you even though you are an adulter? And if she does marry,
the extremity to which you drove her will be your accuser. As for your own new
marriage, it is, in fact, adultery,
thinking in this way to cover up your
sin, or whether you secrectly commit adultery as a married man? The only
difference is that it is worse to state openly that sin is lawful than it is to
sin secrectly.


Luuk.16:18 selitysosasta poimittua, Ambrose kertoo alkuun avioliiton instituutiosta,
kertoen, että jotkut ajattelevat, että jokainen avioliitto on Jumalalta. Ambrose
kertoo, että avioliitot epäuskoisten kanssa ovat kiellettyjä, vedoten näihin:
1992: 2.Moos.34, 5.Moos.7 kirjoitti:16 Jos otat pojillesi vaimoiksi heidän tyttäriään, jotka palvovat jumaliaan irstain menoin, nämä viettelevät myös poikasi samoihin palvontamenoihin.

3 Älkää avioituko näihin kansoihin kuuluvien kanssa.

Ilmeisesti ajatuksena on, että koska ne ovat alkuun kiellettyjä, eivät ne näin ole
Jumalalta. Kuinka Jumala voi yhdistää sen, minkä se on kieltänyt? Perusteena on
myös 1.Kor.7:15. Kuitenkaan kristitylle ei ole lupaa tätäkään liittoa lopettaa.

Muutoin ajatuksen kulku on kuin uskovaisilla: uusi avioliitto on huorintekoa jne.
Eli hyvin erilainen käsitys kuin Lutherilla.

(Älkää nyt ajatelko, että yrittäisin epätoivoisesti puolustaa uudelleen avioitumista, asia on kuin O.M selkeästi toi esille,
ja niinkuin kaikki muut ovat ketjussa kertoneet, Lutheria lukuunottamatta. Tässä on kuitenkin tekstiä, jonka mitä todennäköisemmin Lutherkin
on aikanansa lukenut. Ihan mielenkiinnosta aiheeseen).
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Avioerosta

ViestiKirjoittaja mies » 19 Kesä 2014, 09:14

mies kirjoitti:Ilmeisesti ajatuksena on, että koska ne ovat alkuun kiellettyjä, eivät ne näin ole
Jumalalta. Kuinka Jumala voi yhdistää sen, minkä se on kieltänyt?


Lenna Pellikka: saarnoja ja kirjoituksia: Kuinka Jumalan templi sopii epäjumalain kanssa kirjoitti:JOKU puolusteli kerran asiaa ja sanoi: menihän sekin uskottoman kanssa naimisiin. Ei tämä synti siinä pienene. Ei viimeisenä päivänä, kysytä, mitä sinun naapurisi teki, vaan kysytään, mitä sinä teit ja kuluiko sinun armonaikasi kuuliaisuuden tiellä. Avioliitto on pyhä liitto, jonka Jumala asetti. Mutta tällaiset seka-avioliitot eivät ole Jumalan säätämiä ja asettamia. Aviopuolisoa voi pyytää Jumalalta, niin kuin kaikkia muitakin lahjoja ja Jumala varmasti antaa, jos se on hänen tahtonsa. Jumalalla on vara antaa omasta valtakunnastaan aviopuolisokin, jos Hän sen näkee tarpeelliseksi.

Linkki:
viewtopic.php?f=21&t=3385

Lauri Taskila: Näkövirhe kirjoitti:Avioliitto on pyhä liitto, jonka Jumala asetti aviopuolisoiden keskinäiseksi avuksi ja ihmissuvun lisääntymiseksi ja kasvattamiseksi. Mutta tällaiset seka-avioliitot eivät ole Jumalan säätämiä ja asettamia. Aviopuolisoakin voi pyytää Jumalalta, niin kuin kaikkia muitakin lahjoja, uskoen vielä sen, että vaikka ei näköpiirissä uskovan nuorison valtavia joukkoja näkyisi, niin Jumala voi vaikka kivistä Aaprahamille lapsia herättää ja kutsua, sillä hän oli mielessään jo täysin pojastansa luopunut.

Linkki:
viewtopic.php?f=8&t=4701
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Avioerosta

ViestiKirjoittaja O.M » 22 Kesä 2014, 11:40

mies kirjoitti:Lutherista vielä sen verran, että hänen ajatuksensa eivät ole edustaneet avioeroasiassa oppia, vaan hänen omia mielipiteitään. Tämä käy selvästi tässä esille:

Martti Luther: Kirkon Baabelin vankeudesta (1520) kirjoitti:- - Mutta, niin kuin sanottu, näissä asioissa en minä määrää mitään, vaikka en toivoisikaan mitään mieluummin kuin selviä määräyksiä, koska mikään ei nykyään kiusaa enemmän minua ja samoin monia muita. En soisi tässä säädettävän mitään pelkästään paavin ja piispojen arvovallan nojalla. Mutta jos pari oppinutta ja etevää miestä sopisi näistä asioista Kristuksen nimessä ja he julkaisisivat mielipiteensä Kristuksen hengessä, niin pitäisin heidän päätöksiään kirkolliskokoustenkin päätöksiä parempina. Sillä opilla ja pyhyydellä ei näissä kokouksissa nykyisin ole mitään merkitystä, vaan kaikki riippuu vain lukumäärästä ja arvoasteikosta. Minä ripustan siis kanteleeni pajuihin, kunnes joku toinen, asioihin paremmin perehtynyt, ryhtyy pohtimaan kanssani tätä kysymystä.


Tuota taustaa vasten luen itsekin Lutherin kirjoituksia avioeroasiasta: ne eivät olleet hänelle oppia ja hän myönsi voivansa erehtyä ko. asiassa.

mies kirjoitti:Aivan, eli nuo käteväsi täydentävät toisiaan. Tosiaan Matt. 19:9:ssa ei oteta kantaa sellaiseen, joka ottaa eron puolison haureuden tähden ja nai toisen, vaan ottaa kantaa vain siihen, jos ottaa eron muun kun haureuden tähden (ja nai toisen). Asia selvä!


Lisäys "ja nai toisen" ei ole mielestäni merkittävässä asemassa ko. raamatunkohdassa, vaan painopiste on erossa: "He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut." (Matt. 19:7-8.) Kohdan ymmärtämistä selventää nähdäkseni, jos muistaa, että VT:n aikana moniavioisuus ei ollut synti; esim. Jaakobilla oli vaimoina Rakel ja Lea. Jumala ilmaisee VT:n puolellakin selvästi vihaavansa eroa: "Minä vihaan eroa, sanoo Herra, Israelin Jumala. Joka eroaa, tekee yhtä väärin kuin se, joka tahraa kätensä veriteolla, sanoo Herra Sebaot. Varokaa hylkäämästä vaimoanne!" (Mal. 2:16.)

Sananen Paavalin jakeesta: "Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa." (1. Kor. 7:15.) Ymmärtääkseni Paavali ei tarkoita sanoillaan "ei sido mikään pakko" sitä, että epäuskoisen puolison jättämä voisi avioitua uudelleen. Hän kirjoittaa samassa luvussa: "Vaimo kuuluu yhteen miehensä kanssa niin kauan kuin tämä elää, mutta miehen kuoltua hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhan se vain tapahtuu Herrassa." (1. Kor. 7:39.) Ymmärrän Paavalin tarkoittavan "ei sido mikään pakko" sitä, että jos epäuskoinen puoliso haluaa erota, niin mikään pakko ei sido uskovaista puolisoa pysymään yhdessä epäuskoisen puolison kanssa. Tällainen ero on luonteeltaan asumusero, uskova puoliso kuuluu yhteen epäuskoisen puolisonsa kanssa niin kauan kuin tämä elää. On tapahtunut niinkin, että epäuskoinen puoliso on tehnyt parannuksen ja palannut takaisin.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avioerosta

ViestiKirjoittaja mies » 26 Elo 2014, 21:19

1992: Hes.44, 3.Moos.21 kirjoitti:22 Vaimokseen he eivät saa ottaa leskeä eivätkä miehensä hylkäämää naista, vaan heidän tulee ottaa Israelin kansaan kuuluva neitsyt. Myös papin lesken kanssa he voivat mennä naimisiin.

7 "Pappi ei saa ottaa vaimokseen porttoa eikä neitsyytensä menettänyttä naista, ei myöskään miehensä hylkäämää naista, sillä papin on oltava Jumalalle pyhitetty
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Avioerosta

ViestiKirjoittaja mies » 29 Kesä 2015, 23:25

mies kirjoitti:
1992: Hes.44, 3.Moos.21 kirjoitti:22 Vaimokseen he eivät saa ottaa leskeä eivätkä miehensä hylkäämää naista, vaan heidän tulee ottaa Israelin kansaan kuuluva neitsyt. Myös papin lesken kanssa he voivat mennä naimisiin.

7 "Pappi ei saa ottaa vaimokseen porttoa eikä neitsyytensä menettänyttä naista, ei myöskään miehensä hylkäämää naista, sillä papin on oltava Jumalalle pyhitetty

Oisko niin, että neitsyt on se, jolla on synnit anteeksi? Vaikka ei olisi neitsyt kirjaimellisesti, mutta on synnit anteeksi niin ei Isä näe sitä erhettä.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Edellinen

Paluu Yleinen



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron