VL-FOORUMI

Minulla on käsitys että uskovaiset eivät käy sirkuksessa ja itselleni se riittää.

Tilanne on, että minun pitäisi selittää erityisesti eräälle lähivuosina esikoulun aloittavalle lapselle että myöskin toissijaisesti paikallisen seurakunnan päiväkerhonohjaajalle syy, miksi me emme käy sirkuksessa.

Omat tietämäni kohdat ovat: "Älkäät iskuko siellä kussa pilkkaajat istuvat." Sekä, "älkää antako ihmisille kunniaa (aplodeja), koska Jumalle yksin kunnia on.

En ole koskaan itse käynyt sirkuksessa edes lapsena, vaikka sain parannuksen armon vasta lähes kolmekymppisenä. Tarkalleen en tiedä, mitä siellä on. Käsitykseni mukaan siellä on hassuja temppuja sekä erilaisia eläimiä, kuten laamoja, norsuja, ja muita Suomessa harvinaista materiaalia.

Koulujen alettua omassa kaupungissani kiertää vuodesta toiseen yksi tietty sirkusyhtymä, joka esiintyy koulujen alkamisen aikaan jokaisessa kaupugin lähiössä yhden esityksen verran.

Mikä siellä täsmälleen on se, mikä tekee sirkuksesta sellaisen paikan, minkä vuoksi se ei uskovaiselle sovi?

Muita huvituksia joissa on hassuja eläimiä, kuten täällä Tampereella Särkänniemen delfinaario, jossa delfiinit tekevät temppuja (ja niille sekä niiden ohjaajille annetaan aplodeja) uskovaiset käyvät katsomassa yleisesti valtakunnallisellakin tasolla. Esitysten aikana delfinaariossa soi maailmallinen musiikki kyllä. Olen miettinyt, että lienevätkö sirkusnäytännöt samantyylisiä delfinaarioshown kanssa.

Kun on muita huveja (delfinaariot, huvipuistot, pellenäytökset julkisilla paikoilla...) niin olisin kysynyt, miten perustelen sen, että sirkuksessa ei käydä. Se, että muut siellä olevat ovat epäuskoisia, ilmeisesti ei ole se varsinainen syy. Monessa tilaisuudessa jossa käydään, on myös muut epäuskoisia, mutta silti niissä käydään.

Miten selitän sen, että sirkukseen ei mennä?

.

Ensinnäkin on hyvä huomata, ettei sirkuksessa ja teatterissa käyty alkukristillisyyden aikanakaan (niistä mainitsevat mm. Ambrose, Tertullian jne.)

Niitä pidettiin paholaisen mahtailuna ja prameiluina. Erityinen ongelma lienee siinä, että rahallisesti tukee kaikkea luonnonvastaisuutta (vaikka sitten sateenkaarisirkus) osallistumalla tämänkaltaisiin. Ilman eestäkin päässeenä tukee sitä olemassaolollaan.

nuusku kirjoitti:Minulla on käsitys että uskovaiset eivät käy sirkuksessa ja itselleni se riittää.

1970-luvun lopulla kävi ilmi, että yksi uskovainen perhe kävi tivolissa. He eivät nähneet siinä mitään ihmeellistä. Olin silloin nuori ja niin hämmästynyt, etten osannut edes sanoa, että minulle tuollainen tuntuu syntielämältä. Mielipiteet ovat iän myötä pyöristyneet. En edelleenkään kuitenkaan sellaisiin paikkoihin hakeudu.

Jani_S kirjoitti:Riittää, kun osallistuu kilpaurheiluun aktiivisesti seuraajana

Voiko sydämen menettää seuraajanakin kilpaurheilulle?

.

Itse rinnastaisin sirkuksen teatteri esitykseen ja ajattelen vain, että ne on paikkoja, joissa uskovaiset ei istu.

Vuosia sitten katsoimme perheen kanssa Kolmårdenissa delfinaario esityksen. Musiikki oli hirveää. Jos olisin tiennyt mikä "musiikki" siellä pauhasi, en olisi mennyt esitykseen, enkä vienyt lapsia sinne.

Näen Ilpon lailla, että sirkus on aika lähellä teatteria, ja teatteri on selkeä synti, on ollut sitä uskovaisten keskuudessa alkuajoistaan asti, ja on yhä. Kun seuraa lehdistä väkisin vähänkin, mitä teattereissa näytetään, ja tietaa jostain tihkuvista tiedoista, että se on lopulta lähinnä vain "siistein" osa, on helppo uskoa, että tilanne senpuoleen ei ole muuttunut.

Tuohon ajatukseen kilpaurheilusta sanoisin, että siellä on kyseessä suuri maailman kunnia, josta lopulta aplodit vain jäävuoren huippu. Kova raha, ja vääränlainen viihteellisyys. On huomattavaa, että vielä 50-80 vuotta sitten uskovaiset kilpailivat varsin yleisesti kilpakentilläkin. Kuntourheilu sinällään on terveellinen elämäntapa. Mutta on eri asia, onko kilpaurheilu terveellistä. Nimenomaan elämäntapana. Kunnian ja kovan rahan lisäksi mm. urheilukilpailuissa yleisesti tarjottava alkoholi. Jostain syystä sinällään terveelliseen harrastukseen kilpailumuotona tuntuu liittyvän yllättävän vahvasti viina. Näiden syiden takia on nähty hyväksi, että uskovaiset eivät kilpaurheile, eivätkä osallistu yleisönä kilpaurheilutapahtumiin.

Penkkiurheilua esim. radiosta ei ole mielestäni syytä ajatella vääränä. Tietenkin sekin voi mennä liiallisuuksiin, että alkaa mennä seurojen edelle, tai muuten tulla liian tärkeäksi, jonkinlaiseksi liiallisuuteen meneväksi fanitoiminnaksi. Tämän asian kanssa on mielestäni pidettävä kohtuullisuus. Minulle on annettu elämänohjeeksi, että ei tehdä syntiä asiasta, jonka uskovaiset yleisesti ovat tapoihinsa ottaneet, ja hyväksyneet uskovaiselle sopivaksi. Sain neuvon, kun pähkäilin asiaa joulupukista ja pääsiäiskokosta. Alkujaanhan ne ovat pakanallisia tapoja. Vaikka usko ja Raamatun Sana ei koskaan muutu, on kulttuurillisia seikkoja, jotka muuttuvat ajan myötä. Elävässä Kristillisyydessä muutokset eivät mene Raamatun Sanan edelle, mutta saattavat aiheuttaa kulttuurillisia uudelleenkatsomisia. Mainittakoon, että en missään tapauksessa tällä tarkoita, että joku asia, jonka Raamattu selkeästi opettaa synniksi, voisi olla hyväksytty vain kulttuurin muuttumisen takia. On kuitenkin asioita, kuten uudet keksinnöt, joihin joudutaan ottamaan aina kyseisena aikana uudelleen kantaa kuinka suhtautua ilmiöön, ja se kannanotto tapahtuu viimekädessä nimenomaan Raamattuun, ja sen sanomaan vedoten, vaikka usein juuri kyseisestä asiasta (keksinnöstä) ei suoraa mainintaa Raamatusta löydy. Tarkoitan siis, että uskon kyllä, että Raamattu elämänohjeiden jakajana ei muutu. Lopulta sieltä löytyvät terveelliset neuvot, kuinka suhtautua myös uusiin ilmiöihin.

Muistan asioita yli 70 vuoden ajalta, mutta en muista niinä vuosina tuntemillani paikkakunnilla uskovaisten kovinkaan yleisesti osallistuneen kilpaurheiluun. Äitini opetti, etteivät kilpakentät ole uskovaisten paikkoja, ei kilpailijoina eikä katsojinakaan. Äiti muisteli veljeään, joka oli menestynyt kilpailuissa. Hän oli miettinyt niiden sopivuutta uskovaisille ja päätynyt ratkaisuun etteivät sovi. Kun sikäläisen urheiluseuran johto oli havainnut seuran parhaan urheilijan jäävän sivuun, he alkoivat houkutella häntä takaisin joukkoon. Aikansa houkutusta ja kiusaa koettuaan oli eno lopulta kyllästynyt ja luvannut osallistua yhteen kilpailuun ehdolla, ettei häntä sen jälkeen houkuteltaisi mukaan.

Todellakin minun mainita "yleisesti" oli liioiteltu. Asiasta ei tietääkseni kuitenkaan ollut selkeää kantaa. Uskovaisia osallistui kilpaurheiluun jonkin verran. Monet vuosikausia harrastaneena alkoivat tietääkseni tulla juuri tuohon johtopäätökseen, että kilpakentät eivät ole uskovaisen paikka. Kun toiminta urheilukilpailuissa on mennyt vain huonompaan suuntaan, uskovaiset ovat ottaneet selkeästi sen kannan, että ei mennä kilpaurheilutapahtumiin. Mitään sääntökirjaahan tästäkään asiasta ei ole. Monet uskovaiset osallistuvat kyllä esim. yleisömaratoneille ja puulaakeihin. Mutta kysessä on ihan eri asia. Kilpaurheilu on lipsunut huonompaan suuntaan juuri ammattimaisuuden ja kovan rahan takia.

Minun täytyy vähän selittää, mitä tarkoitan tässä yhteydessä, että meillä ei ole "sääntökirjaa", siis "syntiluetteloa". On asioita, joissa on sellaista hankalaa rajanvetopaikkaa, että asia ei ole ihan yksinkertainen, "Synti-ei synti" asia. En tohtisi sanoa heti, jos uskovainen olisi jossain kilpaurheiluun liittyvässä mukana, että se ei ole uskovainen. Mutta sen voi melkoisella varmuudella sanoa, että jos sillä tiellä jatkaa, ei pian ole uskovainen. Asiasta siis on syytä vakavasti varoittaa.

OPR kirjoitti:Minun täytyy vähän selittää, mitä tarkoitan tässä yhteydessä, että meillä ei ole "sääntökirjaa", siis "syntiluetteloa". On asioita, joissa on sellaista hankalaa rajanvetopaikkaa, että asia ei ole ihan yksinkertainen, "Synti-ei synti" asia. En tohtisi sanoa heti, jos uskovainen olisi jossain kilpaurheiluun liittyvässä mukana, että se ei ole uskovainen. Mutta sen voi melkoisella varmuudella sanoa, että jos sillä tiellä jatkaa, ei pian ole uskovainen. Asiasta siis on syytä vakavasti varoittaa.

Olen samaa mieltä.