Sivu 1/1

Luterilaisen kirkon tila

ViestiLähetetty: 07 Kesä 2016, 21:35
Kirjoittaja Hep0nen
Mitä mieltä vanhoillislestadiolaisten piirissä ollaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nykytilasta?

Kysyn ihan mielenkiinnosta. Erosin kirkosta jokunen vuosi takaperin, päällimmäisinä syinä olivat kannanotot Vantaan laurissa, kirkon ulkomaanavussa, lähetysseurassa sekä parin piispan mielipiteet. Ymmärränhän minä, etteivät ko. järjestöt ja piispat edusta koko kirkkoa, mutta ketään ei ojennettu.
Löysin uuden seurakunnan Rovaniemen helluntaiseurakunnasta, palvelutehtävineen kaikkineen. Olen tyytyväinen nykytilanteeseeni, mutta.. rakastan luterilaistakin kirkkoa, enkä soisi sille koituvan mitään pahaa. Mutta olen huolissani.
Miten asia nähdään täältä käsin?

Re: Luterilaisen kirkon tila

ViestiLähetetty: 08 Kesä 2016, 07:59
Kirjoittaja mies
J.R. Miller kirjoitti:Tohtori Peabody kuvaa eräässä innostavassa
puheessaan — hän piti niitä Harwardin ylioppilaille
— laivaa, joka on pysähtynyt peilityynelle
merelle. Ei käy tuulenhenkäystäkään, joka purjeet
pullistaisi. Mutta odottaessaan ja tarkatessaan
miehet huomaavat, että äkkiä pikku viiri
maston nenässä alkaa liikehtiä ja kohoilla, Vedenpinnalla
ei ole virettäkään, ei heikointakaan tuulahdusta
tunnu laivan kannella; mutta kun he
näkevät lipun liikkuvan, he tietävät, että yläilmoissa
on noussut tuuli, ja he levittävät nopeasti
ylemmät purjeet tavoittaakseen sen. Heti lähtee
laiva liikkeelle ylhäisten ilmavirtojen voimasta,
joskin vedenpinnalla yhä vielä vallitsee kuollut
tyven.

Elämässä käy alempia ja ylempiä ilmavirtoja.
Ylen moni levittää vain alemmat purjeet ja tavoittaa
siten ainoastaan maan tasalla puhaltavat
tuulet. Mutta on toisia tuulia, jotka tulevat Jumalan
vuorilta. Meille olisi sanomattomaksi eduksi,
jos elämämme joutuisi noiden ylempien ilmavirtojen
vaikutukseen. Olisi viisasta, jos järjestäisimme
niin suhteemme muihin, että kaiken elämämme
olisimme hyvien, arvollisten, puhdassydämisten,
taivasmielisten ihmisten vaikutuksen alaisina.


1992: Joh.3 kirjoitti:Tuuli puhaltaa missä tahtoo.

Ja se puhaltaa myös Kirkonkin saarnatuoleista, joskin harvakseltaan.

Re: Luterilaisen kirkon tila

ViestiLähetetty: 08 Kesä 2016, 18:29
Kirjoittaja Hep0nen
Vähän samaa itsekin tuumailin

Re: Luterilaisen kirkon tila

ViestiLähetetty: 13 Kesä 2016, 12:52
Kirjoittaja Humilton
Olen ymmärtänyt, että vanhoillisuudessa ei kritisoida kirkkoa sinänsä kritisoimisen takia. On paljon parempi ja tärkeämpää huolehtia omasta autuudestaan. Epäkohtia on aina suurissa organisaatioissa. Mutta tosiaan, mitä hyödyttää toisen autuudesta olla huolissaan, jos omalle kohdalle saa iankaikkisen onnettomuuden?

Re: Luterilaisen kirkon tila

ViestiLähetetty: 13 Kesä 2016, 13:32
Kirjoittaja Taavetti
Olemme katsoneet paremmaksi vaikuttaa kirkon toimintaan vaikka vähänkin, kuin luikkia pakoon. Sisältä voi vaikuttaa, ulkoa ei juuri mitenkään. Kirkosta eroamista on joskus pohdittu, mutta on päätetty pysyä jäseninä niin kauan kuin se meille sallitaan.

Re: Luterilaisen kirkon tila

ViestiLähetetty: 16 Kesä 2016, 23:40
Kirjoittaja Hep0nen
Kyllähän tämäkin jotakin kertoo näkökannoista, vaikka ei kysymykseen vastaakaan

Re: Luterilaisen kirkon tila

ViestiLähetetty: 17 Kesä 2016, 10:36
Kirjoittaja Ilpo
Se, että meillä iso, näkyvä evankelisluterilainen kirkko, jossa, edelleen, lisääntyvästä maallistumisestaan huolimatta, joka sunnuntai luetaan raamattua ja hoidetaan kirkollisia toimituksia, on parempi, kuin että meillä ei tällaista olisi. Olemme kiitollisia siitä.

Olemassa olollaan ja vähäiselläkin kosketuspinnalla ihmisten elämässä, se muistuttaa ihmisiä iankaikkisuus asioista ja ehkä hidastaa maallistumista.

Kunnioitan evlut kirkkoa ja siinä työskenteleviä ihmisiä, jotka vielä (jossain määrin) tarjoavat ihmisille terveitä raamatun mukaisia arvoja.

Re: Luterilaisen kirkon tila

ViestiLähetetty: 18 Kesä 2016, 03:19
Kirjoittaja nuusku
Poikani käy kirkon päiväkerhossa kahdesti viikossa, ja olen kokenut sen kerhon pääosin myönteisenä. Vaikka siellä ei opeteta elävää evankeliumia, puhuta synnistä, tai kerrota, millä tavoin epäuskoisesta tulee uskovainen, niin siellä opetetaan tunnetuimpia Raamatun kertomuksia, puhutaan Jumalasta ja Jeesuksesta, rukoillaan, ja kasvatetaan kristinuskon perusasioiden tuntemusta. Olen kertonut kotona, että päiväkerhonopettajat ja em. kirkon papit (kerho on sen alakerrassa) ovat kaikki epäuskoisia, mutta hekin osaavat silti kertoa Raamatussa lukevia vanhoja tapahtumia oikein, ja että ainoa mitä he eivät osaa kertoa on että miten synnit saa anteeksi.

Ilmoitin poikani jo keväällä ensi syksynä alkavaan seuraavaan kerhovuoteen mukaan.