Humilton kirjoitti:Tuon tähän keskusteluun yhden ajatuksen viimeisestä tuomiosta. Raamatun mukaan siellä tuomitaan ihmiset tekojensa mukaan, olivat ne hyviä tai pahoja. Tuomiot siis teoista. Tekoja punnitaan.
ELIHU :
Keskusteluun liittyen, minulle on jäänyt mieleen erään jo poisnukkuneeen veljen saarna Tuomiosunnuntain evankeliumitekstistä.
Se vastasi minulle aamenta.
Matt.25: 23-24
" 33 ja asettaa lampaat tosin oikialle puolellensa, mutta vuohet vasemmallensa.
34 Silloin sanoo kuningas niille, jotka hänen oikialla puolellansa ovat:
tulkaat, minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.
Eli ko. kertomuksen tärkeitä avainkohtia on tuo, mitä sanotaan, että sille tuomiolle tullaan
siunattuina, sillä siunauksella siunattuna jo täällä ajassa eläessä, mikä siunaus on saatu uskomalla evankeliumi Jumalan valtakunnasta, tai pienen lapsen kohdalla on saatu säilyttää Jumalan lahjoittama lapsen usko.Se sama Jumalan lahjoittama
usko kantaa aikuisenkin ihmisen siunattujen osaan viimeisellä tuomiolla.
Ko. evankeliumikohdassa toki puhutaan vakavasti tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, se on hyvin vakavaa puhetta meille kaikille, mutta ne uskovaisen teot ovat uskon hedelmää, elämänvanhurskaudesta johtuvia,( niitähän "tekoja" ei oikeassa uskossa oleva koe edes tehneensä). Siitähän ko. raamatunkohta todistaakin...
Se mikä vie perille tuomarin oikealla puolelle kerran, on se, että ihminen omistaa täällä ajassa Jumalan lahjoittaman lahjavanhurskauden,jonka Kristus on meille tuonut sovintotyöllään.Lahjavanhurskauden saamista sitten toki
tulee seurata myös elämänvanhurskaus, mutta lahjavanhrskaus/uskonvanhurskaus on se , mikä vie perille.
" 17 Sentähden jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale; sillä vanhat ovat kadonneet, katso, kaikki ovat uudeksi tulleet.
18 Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
20 Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.
21 Sillä hän on sen, joka ei mitään synnistä tietänyt, meidän edestämme synniksi tehnyt, että me hänessä tulisimme siksi vanhurskaudeksi, joka Jumalan edessä kelpaa. " 2Kor. 5: 17-21
Ilmestyskirjassa :
" 13 Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
14 Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. " Ilm. 7: 13-14
Raamatun kokonaissanoma pelastuksen saavuttamisesta on mielestäni hyvin selkeä : Oikea, Jumalan lahjoittama usko vie perille...
Jos olisi niin kuin tätä tuomiosunnuntain tekstiä usein tulkitaan, että "hyvien" tekojen perusteella päästäisiin taivaaseen, silloin esim. olisi Jeesuksen sanat valhetta ristinryövärille,( ei hän ehtinyt mitään hyviä töitä tehdä ennen kuolemaansa, hän uskoi Herran Jeesuksen omaksi vapahtajakseen..).
Jeesuksen sanat olisi valhetta myös pienestä lapsesta, jolla ei ole esitettävänä hyviä tekoja, kuitenkin Jeesus asettaa pienen lapsen/Lapset aivan esikuviksi uskovaisista.
Onneksi Jumala on tämän armojärjestyksen näinpäin armossaan säätänyt, että uskon kautta päästään perille, ei ansioiden.
Samaan aikaan kuitenkin nämä kirkkovuoden lopun ja tuomiosunnuntain tekstit muistuttavat meitä uskovaisiakin valvomisen tärkeydestä uskonelämässämme.
Ettemme olisi vain Sanan unhoittavaiset kuulijat, vaan myös sen tekijät.
Vanhassa virressä todetaan :
" Oi kuinka se riemuitsee autuudestaan.
Ken uskossa yhdistyy Vapahtajaan,
saa Herralta vaatteeksi vanhurskauden
ja ikuisen armon ja ystävyyden
On täällä nyt taistelu kilvoitus, työ,
vaan siellä on päiväksi muuttuva yö,
kun nähdä saan kirkkaita kasvojasi
ja veisata iäti kiitostasi.