Re: Hyvät työt tuomiolla
Lähetetty: 12 Maalis 2018, 11:57
Ikäänkuin jatkoksi: (huomaa: siellä ilmenee, ei täällä ilmene)
Arndt kirjoitti:5. Herra ei jätä puhettaan vielä siihen, vaan Hän kiittää uskovaisten laupeuden töitä. Minä isosin, ja te ruokitte minua, janosin ja te juotitte minua, alastoin ja te vaatetitte minua, sairas ja te opitte minua, outo ja te otitte minua huoneeseen, vankina ja te tulitte minun tyköni. Kuinka? Ovatko hurskaat sitte ansainneet ijankaikkisen elämän sellaisilla hyvillä töillä? Ei suinkaan. Sillä me jo kuulimme sen oleman Jumalan valmistaman siunauksen, perinnön, joka sentähden on lahja, eikä ansaittu tavara. Ne ovat vain uskon ja vanhurskauden hedelmiä. Ne ovat sellaisia töitä, jotka omat Jumalassa tehdyt, Joh. 3:21, jotka Hän kätkee, niinkuin sinettisormuksen, Sir. 17:18. Ne ovat taivaaseen kootut tavarat, joita varkaat eivät varasta, ei koi syö, eikä ruoste raiskaa. Ne ovat hedelmät hyvästä puusta, joka kantaa hedelmän aikanaan, jonka lehdet eivät surkastu. Siellä ilmenee, kellä on ollut oikea ja totinen usko, joka on vaikuttanut rakkauden. Totisesti tulet siellä töittesi jälkeen tuomituksi, Ilm. 20:12; sillä työt ovat uskon todisteita; puu arvostellaan hedelmistään, jos se on hyvä eli paha: jokainen puu, joka ei kanna hyvää hedelmää, hakataan ja tuleen heitetään, Matt. 7:18,19.
Opi tästä, että kaikki hyvät työsi ja laupeutesi lähimmäistä kohtaan ovat hengellinen kylvö, joka kasvaa ijäisyyteen, ja josta saat kerran niittää ilman lakkaamatta. Joka tiiviisti kylvää, sen pitää myöskin tiiviisti niittämän, 2. Kor. 9:6. Samoin kuin pikkaraisesta luonnollisesta siemenestä kasvaa satakertainen hedelmä, samoin antaa vähäinen hengellinenkin siemen ijäisen sadon. Eikö kuitenkin ole kovin suuri palkinto, kun vähäisestä ajallisesta Hyvästä työstä seuraa lakkaamatoin niittäminen! Ah, joka sen toki oikein ymmärtäisi ja sitä miettisi, niin tottahan hän ahkerasti täällä kylväisi!
6. Mutta meidän tulee vielä tarkemmin tutkistella uskovaisten vastausta: Herra, koska me näimme sinun isoovan, ja ruokimme sinua? taikka janoovan, ja juotimme sinua? taikka outona, taikka alastoinna, taikka sairasna, taikka vankina? Niin vastaa Kuningas: totisesti sanon minä teille: sen kuin te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle.
Oppikaa tästä, että jokainen uskovainen kristitty on Kristuksen liha ja veri, on Hänen ruumiinsa jäsen. Kristus on uskon kautta yhdistetty Häneen ja Hänen kanssaan: Kristus isoo hänessä, Kristus janoo hänessä, Kristus kärsii hänessä vilua ja alastomuutta, Kristus tulee hänessä vainotuksi, vangituksi, on hänessä sairas. Samoin tulee Kristus jäsenissään ruokituksi, juotetuksi, vaatetetuksi, opituksi, lohdutetuksi ja huoneeseen otetuksi. Kristus kohtaa sinua lähimmäisessäsi, ei sinun tarvitse mennä taivaaseen Häntä palvelemaan. Koska siis tiedät Kristuksen asuvan lähimmäisessäsi, hänessä isoovan, janoovan, kärsimän vilua, olevan sairaana, niin etkö tahdo ruokkia Herraa Kristusta, juottaa ja vaatettaa Häntä? Kutsuuhan Kristus heitä veljikseen, vieläpä lapsikseen. Äiti rakastaa lapsiansa, sillä hän on ne kivulla synnyttänyt; mutta rakkaampina pitää Kristus lapsensa, jotka Hän kärsimisensä kivulla on synnyttänyt. Kuulkaa te, jotka kohdussa kannetaan, Jes. 46:3. Ah tätä tämmöistä rakkautta ja uskollisuutta! Se on oleva valittujen ja uskovaisten iloa tuottava tuomio.