tsh kirjoitti:Vuosi on vierätänyt ja tunnen olevani edelleen patti tilanteessa. Olen käynyt muutaman kerran vl:n tilaisuuksiassa ja valitettavasti kokenut itseni siellä kummajaiseksi. Ihmiset hymyilevät kohteliaasti vieraalle, mutta seurapuheiden jälkeen kaikki kokoontuvat omien tuttujensa seuraa ja jatkavat näin yhdessäoloa. Vaikea on noihin hyvien ystävien joukkoihin tunkeutua. Miten ihmeessä tuosta joukosta löytyy henkilö kenen kanssa voisi puhua syvällisemmin uskon asioista, sitä en vaan ole pystynyt ratkaisemaan?
Yksi hyvä vaihtoehto on käydä puhumaan puheen pitäneelle puhujalle puheen jälkeen. Yleensä he jäävät istumaan loppulaulujen ajaksi penkkiin, ja ovat hyvin otollisella mielellä, ikään kuin varautuneet siihen, että joku voisi tulla heille juttelemaan. Siinä ei ole mitään pelättävää, mutta siihen voi rukoilla Jumalalta voimaa, että mennä sille puhujalle juttelemaan.
Minulla olisi suuri tarve keskustella ja ymmärtää vanhoillislestadiolaisuutta ja kuinka taivaan tielle päästään. Tav ev.lut seurakunnista löytyy jopa netistä tietoa , keneen voi olla yhteydessä , jos on tarvetta puhu uskon asioista. En ole löytänyt paikallisen rauhanyhdistyksen tiedoista mitään kontakti henkilöä/ puh numeroa tai yleensykään mitään yhteydenottokanavaa. Onko tällainen vieraan ihmisen yhteydenotto käytännössä mahdotonta tai ei-toivottava tapa yrittää olla yhteydessä rauhanyhdistykseen kuuluviin henkilöihin?
Jokainen, joka mukaan tahtoo, on mukaan päässyt, kukin omalla tavallaan asioista puhumaan ja synninpäästön kuulemaan. Uskon saaminen on alusta loppuun Jumalan työ. Nyt olet tällä palstalla; me voimme antaa sinulle numeroita, joko omalta paikkakunnaltasi tietämiämme numeroita, tai omia puhelinnumeroitamme. Jos kerrot jollekulle meistä yksityisviestissä paikkakuntasi, luulen että kuka tahansa meistä mielellämme haluaa selvittää numeron johon voit soittaa. Tai vaikka pyytää jotakuta soittamaan sinulle itsellesi.
Me uskomme rippisalaisuuden ehdottomuuteen myös maallikoiden osalta. Se mitä jollekulle kerrot, ei minnekään sieltä leviä. Toisen asioita ei levitellä siltä osin kuin ne salaisia ovat.
Itse asun Tampereella. Suvussani tai tuttavapiirissäni ei ollut ketään vanhoillislestadiolaista, ei edes tietoa kyseisestä kristillisyydestä. Löysin tämän uskon 13 vuotta sitten. Minulle kerrottiin keväällä yksi puhelinnumero johon voisin soittaa. Soittaminen jäi kesään. Pari viikkoa ennen suviseuroja kuuntelin nettiseuroja Vaasan ry:n nettiradiosta, kun silloin se oli ainoa paikka josta tuli netin kautta seuroja. Uskoin niistä nettiseuroista synninpäästön omalle kohdalleni. Mutta aloin heti miettiä, koskiko se kuitenkaan nyt minua. Rukoilin voimia soittaa siihen puhelinnumeroon ja soitin sitten siihen. Numeron toisessa päässä minulle saarnattiin puhelimitse henkilökohtainen synninpäästö. Minä muistan sen rauhan ja ilon joka minulla oli. Mutta alussa oli niin paljon epäilyksiä, että jouduin soittamaan jonkin ajan kuluttua vielä uudestaankin. Mutta se ei haitannut.
Parin viikon päästä menin elämäni ensimmäisiin Suviseuroihin Perhoon. Junalla menin Kokkolaan ja hytisin aamuyössä odottamassa ensimmäistä bussia Perhoon. Muistan sen yön kylmyyden. Mutta päivällä oli lämmin. Olin lukenut Raamatusta kohdan:
4 Näin sanoo Herra Zebaot: vielä nyt pitää Jerusalemin kaduilla asuman vanhat miehet ja vaimot, jotka sauvan päälle nojaavat vanhuutensa tähden.
5 Ja kaupungin kadut pitää oleman täynnä pieniä poikia ja piikaisia, jotka sen kaduilla leikitsevät.
(Sak. 8)Koin konkreettisesti sen kuvan toteen kävellessäni siellä pölyisillä vaunukujilla lasten leikkejä väistellessäni.
Kuuntelin siellä monta puhetta, mutta aattoseuroissa tuli Lauri Tuukkasen puhe. Olin silloin taas käynyt heikoksi, en ollut kuullut synnin päästöä ja oli epäilyksiä ja olin yhä täysin yksin, ilman kaveria.
Tässä on linkki ko. puheeseen jos haluat kuunnella sen.
https://1drv.ms/u/s!Amnnt-bYzO6BhNRAyY7RUFmxXPjyEA Se kertoo sadasta lampaasta joista yksi oli eksynyt. Minä itkin sitä puhetta kuunnellessa ja sen jälkeen minä olin taas hyvin iloinen.
Ei minulla suuressa rauhanyhdistyksessä tuttuja juuri tullut. Kunnon ystävistä vieläkin on pahaa vajausta, mutta nyt ihmiset tervehtivät minua ja tiedän monia nimeltä ja he tietävät minun nimeni. Aivan alussa olin niin ujo, että pakenin heti kesken loppulaulujen pois paikalta, ettei kukaan tulisi juttelemaan minulle. Nyt se ei pelota minua enää jos joku tulee.
Kerro meille missä asut tässä tai yksityisesti, niin voime auttaa. Uskon että meistä kaikki haluavat kertoa omasta uskostamme ja vastata kysymyksiisi. Eniten meitä painaa oma heikkouden tunne, että osaammeko varmasti vastata oikein ja hyvin kysymyksiin.
Jos sinulla on nyt etsikon aika, sinulla on kaksi hyvää ystävää. Muista: kaksi. Toinen on Jumala, joka kutsuu sinua omistamaan uskoa omalle kohdallesi. Toinen ystävä on sielunvihollinen, joka tekee kaikesta mahdottoman tuntuista ja laittaa eteen ties minkäsortin hyvin perusteltuja esteitä, että mikset sinä voi, pysty tai ettei kannata. Sielunvihollinen tähtää tuliset silmänsä jokaiseen, jonka näkee etsivän Jumalan valtakuntaa. Tulee sisäinen kamppailu kahden voimavallan välillä. Se ääni, joka sanoo sinulle, että mene, kysy joltakulta, selvitä tämä asia, soita jollekulle, niin se on Jumalan ääni.
Toivon että saat voimia lähestyä uskovaisia puhumiseen asti ja pääset kesän suviseuroihin Äänekoskelle. Ja että voit joskus lukea samalla ajatuksella sen kohdan, joka minulle Raamatusta annettiin Jumalan valtakunnan löydettyäni. (Egypti kuvaa lainauksessa epäuskoa)
5. Moos. 26:
[i]5 Niin lausu sinä, ja sano Herran sinun Jumalas edessä: minun raadollinen isäni oli Syrialainen, ja meni Egyptiin vähällä joukolla, ja oli siellä muukalainen, ja hän tuli siellä suureksi, väkeväksi ja monilukuiseksi kansaksi.
6 Mutta Egyptiläiset ahdistivat ja vaivasivat meitä, ja panivat kovan orjuuden meidän päällemme.
7 Niin me huusimme Herran meidän isäimme Jumalan tykö, ja Herra kuuli meidän äänemme, ja katsoi meidän tuskaamme, työtämme ja ahdistustamme.
8 Ja Herra vei meidät ulos Egyptistä voimallisella kädellä, ja ojennetulla käsivarrella, suurella peljästyksellä, merkeillä ja ihmeillä.
9 Ja johdatti meidät tähän paikkaan ja antoi meille tämän maan, maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.
9 Ja johdatti meidät tähän paikkaan ja antoi meille tämän maan, maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.
10 Ja nyt katso, minä kannan tässä maan ensimäisiä hedelmiä, jonka sinä Herra minulle annoit. Ja niin pane ne Herran sinun Jumalas eteen, ja kumarra Herran sinun Jumalas edessä,
11 Ja ole iloinen kaikesta hyvyydestä, minkä Herra sinun Jumalas sinulle antoi, ja sinun huoneelles: sinä ja Leviläinen ja muukalainen, joka sinun keskelläs on.
[/i]