Myöskään ei vanha osamme pääse luvattuun maahan, vaan sinne pääsi nuorempi polvi:
1992: Joos.5 kirjoitti:6 Lähtönsä jälkeen israelilaiset olivat joutuneet vaeltamaan autiomaassa neljäkymmentä vuotta, ja sinä aikana kuolivat kaikki Egyptistä lähteneet asekuntoiset Israelin miehet. He eivät olleet totelleet Herran sanaa, ja siksi Herra oli vannonut, ettei hän anna heidän nähdä sitä maata, jonka hän oli heidän esi-isilleen vannomallaan valalla luvannut antaa israelilaisille, maata, joka tulvii maitoa ja hunajaa. 7 Herra antoi heidän poikiensa astua heidän tilalleen.
Nimittäin kaksiosaisena emme vanhalla osalla pääse taivaaseen, eikä edes Jumalan valtakuntaan - lain avulla voimme päästä rajalle. Välttämätöntä siis on uudestisyntyminen, jos syntymälahjana saatu lapsenusko on muuttunut epäuskoksi; jolloin meitä ohjaa Henki, eli se nuori aasinvarsa, jolla Kristus ratsasti Jerusalemiin. Perässä seurasi vanha aasintamma, joka edusti vanhaa osaa, ja aasinvarsa edusti uutta osaa.
Joosua, Nunin poika kuitenkin matkasi Egyptistä aina luvattuun maahan. Niin oli siis Kristus synnitön, ja Joosuassa onkin kuva Kristuksesta, joka Mooseksen lakia pani täytäntöön luvatussa maassa. Kristus siis täytti lain.
Mutta myös Kaleb matkasi Egyptistä luvattuun maahan. Kaleb oli kenasilainen, eli kanaanin maan alkupäräisväestön (1Moos.15:19) jälkeläisiä (4.Moos..32:12), mutta myös Juudan sukukunnasta. Miten tämä Kaleb pitäisi ymmärtää? Mitä 'kuvaa' se edustaa?