Kirjoittaja Aaro_K » 11 Syys 2017, 21:26
Vaikka vanhanaikaiselta tuntuukin, niin minä en pääse mihinkään siitä, että pelikortit, siis ruudut, pataässät ja herttarouvat herättävät pahennusta.
Joskus arvelin, että samahan se on, jos uskonveljet pelaavat; Venäjällä kuitenkin veljien pelaamisen jälkeen yksi kavereista tuli synnintuntoon ja pyysi siunausta. Siitä arvelin, että kyllä se maailman menoon liitetään. Yhdessä työpaikassa oli joukko rauhanyhdistyksen nuoria. En kyllä sanonut mitään, ainoastaan en mennyt korttipeliin mukaan, niin yksi veli alkoi vääntää minun kanssa, että mitä pahaa näissä korteissa on. Kun siitä, tyhjästä siis, kina tuli, sanoin varmuuden vuoksi, että se on kuin antaisi pirulle pikkusormen. Joku sisar luopui korteista. Veljet sanoivat, että eivät he rahasta pelaa. Mutta ei kulunut varttituntiakaan siitä, kun oli jo pöydällä eurojen ja senttien panokset.