j-prevert kirjoitti:Taavetti, kiitos vastauksesta. Tämä on niitä alueita, joita en hyvin tunne. Mutta aloin miettiä, että tuo "kuolemansynti" -opetus on käsittääkseni enemmänkin katolista kuin luterilaista oppia. Ja minä olen ymmärtänyt, että Luther sinänsä vastusti sitä. Jos tuollaisia Lutherin imia kuolemansyntilistoja oikeasti on olemassa, niin olisi kyllä kiintoisaa lukea ne asiayhteydessään.
j-prevert kirjoitti:Taavetti, kiitos vastauksesta. Tämä on niitä alueita, joita en hyvin tunne. Mutta aloin miettiä, että tuo "kuolemansynti" -opetus on käsittääkseni enemmänkin katolista kuin luterilaista oppia. Ja minä olen ymmärtänyt, että Luther sinänsä vastusti sitä. Jos tuollaisia Lutherin imia kuolemansyntilistoja oikeasti on olemassa, niin olisi kyllä kiintoisaa lukea ne asiayhteydessään.
j-prevert kirjoitti:Koetin minäkin niitä googlailla, mutta ei sattunut haaviin. Sen sijaan löysin mm oheisen artikkelin http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolemansynti#cite_note-4 , jossa kerrotaan katolisesta kuolemansynti-opista. Ainakin sen mukaan heilläkään kuolemansyntiin lankeaminen ei sinänsä ole varma tae epäuskosta, vaan on lankeemus, johon katoliset tarjoavat, ihan kuin mekin, rippiä. Asiaa on purettu tunnustuskirjoissa myös: http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/XIIr.html
j-prevert kirjoitti:Minusta tuntuu, että esittämäsi opetus siitä, että tietyt synnit ovat sellaisia, että niitä voi tehdä vain epäuskossa on kumminkin luterilaisen opin vastainen. Ja, vaikket varmaan sitä tarkoittanutkaan, johtaisi se siihen, että todellisuudessa jouduttaisiin imaan listat ns vakavista synneistä, jolloin näin käy. Ja vähemmän vakavista, jolloin näin ei käy. Eli jouduttaisiin palaamaan tässä katoliseen oppiin. Olennaistahan on kumminkin, että synti on sydämen luopumista Jumalasta, ei niinkään mikään yksittäinen teko.
O.M kirjoitti:Olin itse aiemmin käsityksessä, ettei Jumalan edessä olisi suuria ja pieniä syntejä, vaan vain syntejä. Olen korjannut käsitystäni nimenomaan Raamatun pohjalta.
Siansaparo kirjoitti:Minä uskon tämmöisesnäni Kristukseen ja turvaan hänen sovitustyöhönsä, yksin armosta ja Kristuksen ansion tähden. Väliin käyn seuroissa, väliin kirkossa, kyselen asioita Raamatun ja Lutherin kirjoitusten pohjalta. Jos mua ei haluta pitää vanhoillislestadiolaisena ja halutaan tunkkasta ulos porukasta, niin siitä vaan. Silti minulla on suuri halu uskoa. Uskooni ette onneksi pysty koskemaan, ettekä ottamaan sitä minulta pois.
j-prevert kirjoitti:Taavetti, OM, Jani
Kiitos vastauksista. Kiinnostavia näkökulmia ja kyllähän Luther ja aikalaiset näemmä todella noin asian olivat nähneet, että on tuollaisia kuolettavia syntejä. Liekö kyseessä sitten ollut erityisesti kirkkokuri, ja taustalla ajatus, että nuo teot ovat sellaisia, joita kukaan ei voi tehdä "vahingossa" tai hetkellsiessä heikkoudessa vaan tarvitsee vakaata harkintaa.
Nuo lainatut Raamatunohdat sen sijaan eivät niinkään suoraan tällaisesta nähdäkseni puhuneet, joten voi olla, että on silti keskiaikaista katolista ja luterilaista raamatuntulkintaa enemmänkin kuin absoluuttista oppia. Mutta minä kyllä ihan mieluusti tyydyn tähän. Toki, jos joku vielä löytää tähän hyviä kohtia Raamatusta, niin olisihan niitä mukava lukea.
j-prevert kirjoitti:Taavetti, OM, Jani
Kiitos vastauksista. Kiinnostavia näkökulmia ja kyllähän Luther ja aikalaiset näemmä todella noin asian olivat nähneet, että on tuollaisia kuolettavia syntejä. Liekö kyseessä sitten ollut erityisesti kirkkokuri, ja taustalla ajatus, että nuo teot ovat sellaisia, joita kukaan ei voi tehdä "vahingossa" tai hetkellsiessä heikkoudessa vaan tarvitsee vakaata harkintaa.
Nuo lainatut Raamatunohdat sen sijaan eivät niinkään suoraan tällaisesta nähdäkseni puhuneet, joten voi olla, että on silti keskiaikaista katolista ja luterilaista raamatuntulkintaa enemmänkin kuin absoluuttista oppia. Mutta minä kyllä ihan mieluusti tyydyn tähän. Toki, jos joku vielä löytää tähän hyviä kohtia Raamatusta, niin olisihan niitä mukava lukea.
sinivuokko kirjoitti:Ensi kertaa kuulen tuosta kuolemansynnistä (kertasynti vie uskon).
En ole kuullut seurapuheissa sitä selitettävän ainakaan selvästi.
Oletteko muut kuulleet?
Armoa siellä julistetaan ja kaikkien syntien anteeksiantamusta. Voiko kuolemansyntiä saada anteeksi yleisestä saarnasta silloin kun se ei ole rikos.
Tällaista pohdintaa tuli mieleeni.
sinivuokko kirjoitti:Ensi kertaa kuulen tuosta kuolemansynnistä (kertasynti vie uskon).
sinivuokko kirjoitti:Armoa siellä julistetaan ja kaikkien syntien anteeksiantamusta. Voiko kuolemansyntiä saada anteeksi yleisestä saarnasta silloin kun se ei ole rikos.
j-prevert kirjoitti:Liekö - - taustalla ajatus, että nuo teot ovat sellaisia, joita kukaan ei voi tehdä "vahingossa" tai hetkellsiessä heikkoudessa vaan tarvitsee vakaata harkintaa.
j-prevert kirjoitti:Nuo lainatut Raamatunohdat sen sijaan eivät niinkään suoraan tällaisesta nähdäkseni puhuneet, joten voi olla, että on silti keskiaikaista katolista ja luterilaista raamatuntulkintaa enemmänkin kuin absoluuttista oppia.
j-prevert kirjoitti:Taavetti, kiitos vastauksesta. Tämä on niitä alueita, joita en hyvin tunne. Mutta aloin miettiä, että tuo "kuolemansynti" -opetus on käsittääkseni enemmänkin katolista kuin luterilaista oppia. Ja minä olen ymmärtänyt, että Luther sinänsä vastusti sitä. Jos tuollaisia Lutherin imia kuolemansyntilistoja oikeasti on olemassa, niin olisi kyllä kiintoisaa lukea ne asiayhteydessään.
Koetin minäkin niitä googlailla, mutta ei sattunut haaviin. Sen sijaan löysin mm oheisen artikkelin http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolemansynti#cite_note-4 , jossa kerrotaan katolisesta kuolemansynti-opista. Ainakin sen mukaan heilläkään kuolemansyntiin lankeaminen ei sinänsä ole varma tae epäuskosta, vaan on lankeemus, johon katoliset tarjoavat, ihan kuin mekin, rippiä. Asiaa on purettu tunnustuskirjoissa myös: http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/XIIr.html
Minusta tuntuu, että esittämäsi opetus siitä, että tietyt synnit ovat sellaisia, että niitä voi tehdä vain epäuskossa on kumminkin luterilaisen opin vastainen. Ja, vaikket varmaan sitä tarkoittanutkaan, johtaisi se siihen, että todellisuudessa jouduttaisiin imaan listat ns vakavista synneistä, jolloin näin käy. Ja vähemmän vakavista, jolloin näin ei käy. Eli jouduttaisiin palaamaan tässä katoliseen oppiin. Olennaistahan on kumminkin, että synti on sydämen luopumista Jumalasta, ei niinkään mikään yksittäinen teko.
Mutta jos/kun joku on asiaan syvemmin perehtynyt, niin olisi mukava kuulla näkemyksiä.
Meiliaikku kirjoitti:j-prevert kirjoitti:Taavetti, kiitos vastauksesta. Tämä on niitä alueita, joita en hyvin tunne. Mutta aloin miettiä, että tuo "kuolemansynti" -opetus on käsittääkseni enemmänkin katolista kuin luterilaista oppia. Ja minä olen ymmärtänyt, että Luther sinänsä vastusti sitä. Jos tuollaisia Lutherin imia kuolemansyntilistoja oikeasti on olemassa, niin olisi kyllä kiintoisaa lukea ne asiayhteydessään.
Koetin minäkin niitä googlailla, mutta ei sattunut haaviin. Sen sijaan löysin mm oheisen artikkelin http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolemansynti#cite_note-4 , jossa kerrotaan katolisesta kuolemansynti-opista. Ainakin sen mukaan heilläkään kuolemansyntiin lankeaminen ei sinänsä ole varma tae epäuskosta, vaan on lankeemus, johon katoliset tarjoavat, ihan kuin mekin, rippiä. Asiaa on purettu tunnustuskirjoissa myös: http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/XIIr.html
Minusta tuntuu, että esittämäsi opetus siitä, että tietyt synnit ovat sellaisia, että niitä voi tehdä vain epäuskossa on kumminkin luterilaisen opin vastainen. Ja, vaikket varmaan sitä tarkoittanutkaan, johtaisi se siihen, että todellisuudessa jouduttaisiin imaan listat ns vakavista synneistä, jolloin näin käy. Ja vähemmän vakavista, jolloin näin ei käy. Eli jouduttaisiin palaamaan tässä katoliseen oppiin. Olennaistahan on kumminkin, että synti on sydämen luopumista Jumalasta, ei niinkään mikään yksittäinen teko.
Mutta jos/kun joku on asiaan syvemmin perehtynyt, niin olisi mukava kuulla näkemyksiä.
Muistamme Kuningas Davidin joka lankesi huoruuden ja murhan syntiin.
David oli niin syvällä synnissä, että natanin piti sanoa hänelle suoraan: Sinä olet se mies. Kyllä raskaat tekosynnit vievät uskon kerralla. Oikeastaan Hengen valot sammuvat silloin, kun synti tulee viettelyksenä sydämeen ja ihminen mieltyy syntiin. Himo synnyttää synnin ja synti kuoleman.
On murheellista miten joskus sielunvihollinen saa pettää uskovaisen niin, ettei hän ymmärrä mitä tarkoittaa kilvoitus. Evankeliumi ei ole synnin peite, vaan se on voima taisteluun syntiä vastaan.
Evankeliumista tulee synnin peite silloin, kun eletään synnin koukussa. Lihallisia himoja ei ristiin naulita vaan eletään salaisissa syntimieltymyksissä. Pyhä henki ei asu saastaisessa sydämessä Napanuora syntiin on katkaistava kerralla, ei vähin erin.
Kun Jumalan henki parannuksessa saa osoittaa synnin synniksi tulee siitä voima taisteluun. Mutta , jos parannusta tehdään tiedolla, että uskovaiset tekevät niin, ei se tule voimaksi. Synnistä pitää olla vilpitön tunto, että minä en voi näin uskon elämääni jatkaa, sillä se on väärin Jumalan edessä.
Jaetulla sydämellä eläminen vie vapauden ilon ja lopulta ihminen paatuu tilaansa. Synti on vaarallista seuraa.
Me uskovaiset emme voi vaelluksellamme ja taistelullamme syntiä vastaan kehua, sillä se on Jumalan voima meissä , joka vaikuttaa kuuliaisuuden. Rukoilla voimme taivaan Isältä varjelusta ja voimia matkan tekoon. Isä varjelee valvovat ja kuuliaiset lapsensa.
Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. 15 Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. 16 Katsokaa, ettei joukossanne ole ketään siveettömästi elävää tai maailmallista, sellaista kuin Esau, joka yhdestä keitosta myi esikoisuutensa. 17 Tehän tiedätte, että kun hän myöhemmin halusi siunauksen itselleen, hänet hylättiin. Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa