VL-FOORUMI

Kirjoittaja **vauva** » 28 Marras 2006, 01:39

Niin että sellaista kun viimeksi oli kavereita esikoulussa eli vähän yli 10 vuotta sitten niin kysyisin että miten saa kavereita, pitääkö käydä kysymässä tahdotko olla ystäväni vai miten?
Niin ja lisäksi olen varma etten tule koskaan saamaan aviopuolisoa, ainakaan hyvännäköistä.

Kirjoittaja **Sinisielu** » 28 Marras 2006, 17:59

Minullekin on ystävän saanti ollut vaikeaa aina. Tosin monet ystävyyssuhteet syntyvät luonnostaan ja siihen tarvitaan molemminpuolinen halu tutustua.
Minäkin olen varma etten saa aviopuolisoa. Tulen siitä aina vain varmemmaksi, mitä useammin olen pettynyt.

Hmmm...onko se hyvännäköisyys tärkein asia aviopuolisossa? :roll:

Kokonaisuus ratkaisee, vaikka en tietysti väitä, etteikö ulkonäöllä olisi vaikutusta, mutta ei se ole tärkein asia kuitenkaan loppupeleissään.

Kirjoittaja **vauva** » 30 Marras 2006, 03:07

Kyllä sillä on minulle vaikutusta, ainakin jonkin verran.
En voisi mennä omasta mielestäni ruman kanssa naimisiin, pitäisi olla sellainen normaali, plussan puolella.

Kirjoittaja **Sinisielu** » 30 Marras 2006, 14:22

No, jos itse on kaunis, niin tietysti haluaa vertaisensa. :roll:

Kirjoittaja **vauva** » 30 Marras 2006, 17:32

mä oon poika, ja sellanen ruma kai.

Kirjoittaja **Sinisielu** » 30 Marras 2006, 17:57

No siksi minäkin yksin jäin, kun ei rumat tahdo kaupaksi mennä.

Kirjoittaja **kuikuilija** » 01 Joulu 2006, 11:55

Kauneus on katoavaista, rumuus senkun lisääntyy. muistaakseni suomalainen kansanviisaus. Puolisoa ei valita se annetaan, uskovaisilla on tällainen käsitys. Siinä on omat vaaransa jos puoliso liian kaunis. Tyytykäämme luonnolliseen kauneuteen ja siihen mitä meille annetaan. Huomaamme kuitenkin että, puoliso joka on annettu on kaikkein kaunein ja meille sopivin.

Kirjoittaja **Sinisielu** » 01 Joulu 2006, 12:45

Noh, heittäydyinpä lapselliseksi tässä keskustelussa. Olen kyllä samaa mieltä kuin kuikuilija. Ja tiedän paljon vähemmän kauniita, jotka ovat menneet naimisiin.

Kirjoittaja **JIA** » 01 Joulu 2006, 16:13

Minulle sanoi aikoinaan joku vanhempi ihminen, en muista kuka, että se on siinä kuka kellekin kirkastetaan. Se rakastuminen on ihmeellinen, se kaunistaa. Ja kaikkein kaunein on sen rakastetun silmissä.

Näin kun on jo "vanha vaimo", alkukuusta tuli 35 vuotta avioliitossa täyteen, sitä enemmän ajattelee rakastamista kuin rakastumista. On se avioliitossakin se -taminen joskus lujassa. Siinä sitä kysytään sitä, mitä alttarilla luvattiin. Aina on ainakin tähän asti menty niin, että helpommissa paikoissa on rakastettu ja vaikeammissa tahdottu rakastaa kaikesta huolimatta.

Se on oikeastaan aivan turha miettiä, miten hyvännäköisen haluaisi ja minkä saisi. Se oikea tulee kuitenkin sitten niistä mietteistä huolimatta, jos on tullakseen. Ei kai se väärin ole haaveilla vaikka minkälaisesta missistä tai misteristä, kun pitää vain silmät auki sen tavallsemmankin varalta....

Kirjoittaja **Sinisielu** » 01 Maalis 2008, 20:14

Niin. Tätä asiaa sietää aina uudelleen miettiä. Siskonikin on monesti sanonut, ettei se ole ulkonäöstä sillä tavalla kiinni, saako kumppanin. Uskovaisina pitäisi aina muistaa se, että puoliso annetaan tai sitten ei. :shock:

Kirjoittaja **sisarmaaria** » 01 Maalis 2008, 20:50

Rakkaus kaunistaa :mosor:

Sielunkumppanin taitaa löytää parhaiten katsomalla toisiaan silmiin. Silloin kaikki muu unohtuu, ns. rumuuskin :wink:

, kun se oikea osuu kohdalle :-D

Kirjoittaja **Sinisielu** » 01 Maalis 2008, 21:35

Onhan se rakastuneen hyvä puhua.

VL-FOORUMI

Miten saa uskovaisia ystäviä?

Miten saa uskovaisia ystäviä?

Paikallaolijat