Pään liike tervehtiessä

[nuusku]

Olen pitkään pohtinut, miten päin yleensä heilautatte päätänne, jos olette tilanteessa, jossa tervehditte toista pään liikkeellä (eli tilanne, jossa ei tervehditä kättä heilauttamalla, ja toisaalta tervehdyksen kohde on paikassa, jossa myöskään ei tervehditä äänellisesti).

Eli jos näet jossain tuttavasi, jota ei sillä hetkellä voi tervehdiä äänellisellä tervehtimisellä, eikä kättä heilauttamalla, niin kokemukseni perusteella tällöin nyökkäytetään päätä. Mutta sitä olen pohtinut, että heilautatteko päätä alaspäin vai ylöspäin. Eli päätä ja leukaa alaspäin suuntaava pään lihasten liike vastaa nyökkäys-/myöntymismerkkiä, kun taas vastakohtana on ylöspäin suuntaava liike, jolloin pää (siis esim. leuasta katsottuna) tekee nyökkäyksen ylöspäin.

Onko teillä tapana tervehtiessä nyökyttää alaspäin vai ylöspäin, vai vaihteleeko se tilanteen mukaan? Jos se vaihtelee, mistä asioista se riippuu?

Itse olen perinteisesti tervehtinyt ylöspäin, mutta viime aikoina olen huomannut, että tervehtimiseni vastapuolet tervehtivät alaspäin nyökäten, ja olen ollut pienissä ongelmissa sen suhteen, jatkanko ylöspäin tervehtimistä vai vaihdanko suunnan alaspäin. Nyt yritänkin tiedustella, kuinka yleistä tai harvinaista ylöspäin-liike tervehtiessä on verrattuna alaspäin-liikkeeseen.

[kesis]

yleensä nyökkään alaspäin.

[Taavetti]

yleensä nyökkään alaspäin.

Tämä taitaa olla yleisohje, joka juontaa kumartamisesta, mutta olen havainnut poikkeuksia eri tilanteissa. Jos esimerkiksi kävellessä katson eteen ja alas, nähdäkseni tien jonne olen astumassa, on luontevaa nostaa katsettaan ja samalla kääntää sitä tervehdittävää kohti. Autoa tai muuta ajoneuvoa ajaessa tervehditään luontevasti käden nostolla, samalla pyrin kääntämään katsetta kohti tervehdittävää, varsinkin kun kaikissa tilanteissa ei käden nostokaan oikein onnistu. Sellaisia tilanteita ovat esimerkiksi jos toista kättä pitää vaihdekepissä, on toista syytä pitää ohjainpyörässä. Tärkeintä on toki, että vastaan tuleva kaveri sen käsittää tervehtimiseksi, tilanteen mukaan siis nostan päätäni, tai eri asteisesti kumarran, mutta ainakin kohtuullinen silmiin katsominen on paikallaan, jos tilanne sen sallii. Nopeassa kohtaamisessa sekin voi olla vaikeaa.

[Pottu]

Muistan lapsena ollessani äidin sanoneen, että "leuhkat tervehtii nostamalla päätä ylöspäin!" En tiedä onko vain meidän äidin ajatus vai yleisempi mielipide. Sen jälkeen en oo ainakaan uskaltanu tervehtiä päätä ylöspäin heilauttamalla. Kieltämättä alaspäin nyökäyttäminen vaikuttaa vähemmän "leuhkalta".

[O.M]

Yleensä tervehdin nyökkäämällä alas päin, mutta jos toinen tervehtii ylös päin, saatan vastata samalla tavalla. En ole varma, pitääpä ruveta tarkkailemaan itseään.

[Rontsa]

Kumpaakin käytän, mutta nyt kun asiaa ajattelee niin alaspäin tuntuu tosiaan vähän lämpimämmän tai toista kunnioittavamman oloiselta.

[ToBe]

Nyt olet nuusku keksinyt haastavan aiheen

Itse nyökkään yleensä ylöspäin; johtuen siitä kun liikevara alaspäin on suhteellisen suppea. Olisko alkavaa kaksoisleukaa liikerataa rajoittamassa tai sitten kuljen yleensäkin pää alaspäin kumarassa.

Jos ylöspäin nyökkääminen vaikuttaa muuten leuhkalta, sitä voi pehmittää hymyiilemällä vaikka näin