Tutustelua ja juttelua

Tutustuminen palstaan ja toisiimme sekä hiljaisten nimimerkkien etsinnät.

ViestiKirjoittaja Tertzi » 30 Joulu 2011, 06:15

Hei. Olen Tertzi eteläisestä keskisuomesta. Olen muutamana vuonna kuunnellut lestadiolaisten suviseuroja ja halusin kirjautua foorumille jotta voisin tutustua paremmin lestadiolaistaustaisiin uskoviin. Olen aikaisemmin kirjoitellut muutamalla muulla kristillisellä, lähinnä yhteiskristillisellä keskustelufoorumilla joilla keskustelee uskovia monista eri seurakuntataustoista.

Omalta taustaltani olen luterilainen, lapsena paljon kirkon pyhäkoulussa ja lähetyspiirissä, ym. "seuroissa" mukana ollut. Sitten teini-ikäisenä nämä asiat jäivät taka-alalle kunnes aikuisuuden kynnyksellä, lukioaikana aloitin uudestaan hengellisen etsinnän, vähän aikaa uskoin nykyisin vallalla olevaan ajatukseen uskontojen yhteydestä ja jälleensyntymisestä, mutta sitten kun löysin radio dein tulin tuntemaan Jeesuksen ainoana tienä taivaaseen.

Omalla paikkakunnallani ei ole lestadiolaista herätysliikettä enkä tunne henkilökohtaisesti siihen kuuluvia uskovia. Sen sijaan olen ollut jonkun verran tekemisissä vapaiden suuntien kanssa joissa minulla on muutamia tuttuja, heitä pidän yhtälailla veljinänini ja sisarinani Herrassa opillisista eroista huolimatta, läheisimmäksi koen kuitenkin edelleen evankelisluterilaisen kirkon vaikka omaa ikäluokkaani kirkossa ei oikeastaan käy vaan valtaosa kirkkokansasta on eläkeläisiä. Joinakin vuosina uskoontuloni jälkeen olen ollut lastenleireillä apuohjaajana, pyhäkoulutyössä ja muutamassa nuortenillassa puhujana sekä olen ollut lähetysmyyjäisissä arpojenmyyjänä, näin olen halunnut antaa oman panokseni kotiseurakuntani käyttöön. Herätysliikkeistä kotiseudullani on kuulemma aikaisemmin vaikuttanut herännäisyys, mutta nykyisin sen vaikutus on vähäistä.

Olen huomannut että eri seurakunnilla on omat painotuksensa opetuksessaan, siksi en ehkä pysty yhtymään kaikkiin lestadiolaisen liikkeen painotuksiin, näistä enemmän jäljempänä, toivottavasti pystytte kuitenkin hyväksymään minut foorumille omana itsenäni näistä eroista huolimatta, vaikka en olekaan ehkä kaikkia asioita Raamatusta ymmärtänyt juuri samalla tavalla, tahdon kuitenkin pyrkiä olemaan uskollinen sille mitä olen Raamatusta oppinut ja kunnioittaa myös niiden näkemyksiä jotka ovat oivaltaneet asiat hieman erilaisesta näkökulmasta lähtemättä liian jyrkästi erottelemaan kuka on oikeassa ja kuka väärässä, tässä oli lyhyt esittäytymiseni.
Viimeksi muokannut Tertzi päivämäärä 30 Joulu 2011, 09:35, muokattu yhteensä 3 kertaa
Tertzi
tutustunut
 
Viestit: 38
Liittynyt: 30 Joulu 2011, 05:59

ViestiKirjoittaja Tertzi » 30 Joulu 2011, 06:32

Muutamia painotuksia ja eroja joissa vanhoillislestadiolaisuudessa ehkä suhtaudutaan eri tavalla kuin muissa herätysliikkeissä tai "kansankirkossa", tarkoitan tässä nyt kansankirkolla luterilaiseen tunnustukseen pitäytyviä pappeja, en niinkään liberaaleja.

Ehkäisykysymykseen ymmärrän että Raamatusta ei täysin suoraa vastausta löydy, se on sikäli ymmärrettävää ettei asia ollut tuolloin vielä ajankohtainen, moneen muuhunkin nykyajan ilmiöön johon uskovat joutuvat ottamaan kantaa voi olla vaikea löytää niin suoria Raamatunjakeita että ne kaikki voisivat samalla tavalla ymmärtää, käsittääkseni luther opetti että on olemassa ehdonvallanasioita joissa uskovien on toimittava omantuntonsa mukaan. Tämän näkisin yhdeksi sellaiseksi. Joskus on otettu tässä yhteydessä esiin Onanin tapaus, mutta olen oppinut että siinä kyse oli lankousavioliitosta mitä vastaan Onan kapinoi.

Synninpäästö toisen uskovan kautta. Tämä on minulle kansankirkollisena vieras painotus, yleensä sunnuntaijumalanpalveluksessa on yhteinen synnintunnustus ja synninpäästö, pidän tätä käytäntöä hyvänä, ja olenkin ollut harmissani että tämä näyttäisi puuttuvan kokonaan mm. vapaista suunnista. Itse olen oppinut siihen että uskova voi ja uskovan tulisi pyytää rukouksessa syntejään anteeksi Jumalalta/Jeesukselta, henkilökohtainen ripittäytyminen on kirkossamme vierasta, ilmeisesti sielunhoidollisissa keskusteluissa esim. papin tai diakonin kanssa tähän saattaa olla mahdollisuus, mutta yhteisöllistä käytäntöä jossa tämä olisi luonnollinen osa ei ole. Lestadiolaisuus näyttäisi poikkeavan tässä asiassa, mutta toisaalta pelkään ettei siitä tulisi lakihenkistä tapaa jossa ei esim. uskalla käydä nukkumaan peläten että jokin synti on tunnolla. Näen tämän käytännön siis ensisijaisesti kauniina tapana, mutta en pelastuskysymyksenä. Silloin kun olemme uskossa Jeesukseen näen että olemme Jeesuksen veren suojassa ja myös ne synnit joita emme ole tajunneet pyytää anteeksi on Jeesus ristillä sovittanut.

Suhtautuminen televisioon tai mediaan. Ymmärrän sen vallan joka medialla on nykyisin esim. nuorten ajatteluun, ja ne huonot vaikutteet joille voi altistua jos vaikkapa katselee televisiota illat ilman että osaa sitä itse vielä mitenkään rajoittaa kuten omassa nuoruudessani oli. Opiskeluaikoina oli niin paljon muuta ajateltavaa, tuolloin olin mm. juuri löytänyt Jeesuksen, ettei muutamaan vuoteen tullut tv:tä seurattua, omistan kuitenkin edelleen tv-laitteen mutta en sitä montaa kertaa vuodessa käytä, kuten eivät monet ikäiseni "maailmassa elävätkään" nykyisin enää katsele, sen sijaan saatan katsoa uutisia ja ajankohtaisohjelmia yle areenasta jolloin ei ainakaan tule nähneeksi paljasta pintaa sisältäviä musiikkivideoita tai muuta vastaavaa. Valitettavasti - niin hyödyllinen kuin netti tiedonhaussa onkin, monet päätyvät sopimattomille sivuille jo ala-asteiässä, aikuisena tietysti osaa paremmin kontrolloida netin käyttöänsä. Halusin vain sanoa että itselleni netti on ollut suurempi kiusaus aikoinaan kuin televisio, vaikka oikein käytettynä se on hyvä viestintäväline.

Virkakysymys. ts naispappeus. Ymmärrän että miehet ja naiset voivat jakaa osan tehtävistä jotka nykyisin kirkko on rajannut papin virkaan kuuluviksi ja jotka ennen kuuluivat lehtorin tehtäviin, sen vuoksi, vaikka käsitänkin Raamatussa Jumalan antaneen seurakunnan johtamisen miehen vastuulle, ja toivoisin että ainakin kirkkoherran ja piispan virat olisivat säilyneet miehen tehtävinä, niin naiset voivat toimia Raamatun mukaan sananjulistajana siltä osin kuin tämä järjestys toteutuu, valitettavaa on että naiset joutuvat ottamaan vastaan papin viran päästäkseen toteuttamaan kutsumustaan kertoa Jeesuksesta kansankirkossa, sen sijaan muutamissa herätysliikkeissä, lestadiolaisuus mukaanlukien tästä kirkon päätöksestä ei ole tullut omantunnon ongelmaa niille jotka haluavat pitäytyä perinteisessä virkakäsityksessä vaan seurakunnan paimenen tehtävä on näissä rajattu miehelle ja naisille on annettu esimerkiksi evankelistan tehtäviä, jotka kirkon viroista puuttuvat.

Näen kuitenkin yhdistäviä asoita olevan niin paljon enemmän kuin erottavia, että en pysty näkemään näiden kysymysten aiheuttavan "eriseuraisuutta" tai sitten ymmärrän tuon käsitteen Raamatusta hieman eri tavalla. Näen sen enemmän uskonkysymyksenä kuin opillisena kysymyksenä, siis että on niitä jotka nimellisesti kuuluvat seurakuntaan mutta eivät jaa samaa uskoa, sen sijaan ymmärrän että ne jotka jakavat yhteisen uskon ovat yhtä Herrassa pienistä opillisista eroista huolimatta.

Yhtenä hienona asiana viimekesäisissä suviseuroissa oli opetus uudestisyntymisestä, tämä oli myös omassa uskoontulossani tärkeä asia, koska kirkko tästä liian vähän puhuu, sen sijaan vapaissa suunnissa ja herätysliikkeissä tämä painotus on selkeämmin esillä. Oli ilo huomata että tästä opetetaan myös vanhoillislestadiolaisten piirissä. Näen kuitenkin niin että uudestisyntyneitä on maailmassa paljon eikä tämä uudestisyntyneiden joukko noudata seurakuntarajoja ja vaan se on sydämen uskoa ja yhteyttä Herraan Jeesukseen Pyhässä Hengessä. Tästä uudestisyntymisestä vain käytetään vähän erilaisia nimityksiä, lestadiolaisten käyttämä nimitys parannuksen armon saamisesta kuulosti minulle ensin hieman vieraalta, mutta se varmaan kuvaa hyvin omaakin uskoontuloani, jossa sain uskon lahjana Jumalalta, vaikka en siis tätä ilmaisua normaalisti käytäkään.

Muutamia muitakin sanontoja ja asioita on jotka näyttävät vaihtelevan eri seurakuntakulttuureissa, esimerkiksi jokaisella herätysliikkeellä on omat laulukirjansa, ja joillakin omat tervehdyksensä, aluksi pidin tätä kirjavuutta hämmentävänä, mutta nyt olen tottunut siihen ja pidän sitä inhimillisenä ja voin ajatella sitä rikkautena, kunhan näistä tavoista ei tehdä Raamatun rinnalle nousevia sääntöjä, jotka voisivat koitua Kristuksen tuntemisen esteeksi.

En tiedä voisiko minusta koskaan tulla lestadiolaista, koska en ole siinä ympäristössä kasvanut, ja näen kaikki kirkon herätysliikkeet samanvertaisina, en osaa enkä tahdo asettaa niitä paremmuusjärjestykseen. En kuitenkaan usko että ratkaisevaa on se mihin kuuluu vaan se kenelle kuuluu.
Viimeksi muokannut Tertzi päivämäärä 30 Joulu 2011, 07:13, muokattu yhteensä 1 kerran
Tertzi
tutustunut
 
Viestit: 38
Liittynyt: 30 Joulu 2011, 05:59

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Joulu 2011, 07:09

Tervetuloa keskustelemaan, toivottavasti moni asia selviää, ja että tärkein, uskominen niin kuin Jumalan sana opettaa.

Johannes 7
35 Niin Juudalaiset sanoivat keskenänsä: kununkas hän menee, ettemme häntä löydä? meneekö hän Grekiläisten sekaan, jotka sinne ja tänne hajoitetut ovat, Grekiläisiä opettamaan?
36 Mikä puhe se on, minkä hän sanoi: teidän pitää etsimän minua ja ei löytämän, ja kussa minä olen, ette taida sinne tulla?
37 Mutta viimeisenä suurena juhlapäivänä seisoi Jesus ja huusi, sanoen: joka janoo, se tulkaan minun tyköni ja juokaan.
38 Joka uskoo minun päälleni, niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat.
39 (Mutta sen hän sanoi siitä hengestä, jonka niiden piti saaman, jotka uskovat hänen päällensä; sillä ei Pyhä Henki vielä silloin saapuvilla ollut, ettei Jesus ollut vielä kirkastettu.)
40 Monta siis kansasta, jotka tämän puheen kuulivat, sanoivat: tämä on totisesti propheta.
41 Muut sanoivat: tämä on Kristus; mutta muutamat sanoivat: tulleeko Kristus Galileasta?
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Tertzi » 30 Joulu 2011, 07:34

Joskus saattaisin ehkäpä käydä tutustumassa lestadiolaisten Jyväskylän toimipaikkaan, mikäli sinne otetaan vastaan liikkeeseen kuulumaton ilman vaatimusta siihen liittymisestä tai kaikessa samalla tavalla ajattelemisesta.

Minulle tuli yllätyksenä, että Jyväskylässä, jossa siis opiskelin on lestadiolaisten rauhanyhdistys, ilmeisesti aika lähellä taulumäen kirkkoa. Löysin vähän aikaa sitten jonkun nettiuutisen missä kerrottiin lestadiolaisten tilojen remontista tai vastaavasta ja oli kuvia sieltä, ihan siistin näköinen rakennus. Olin kuvitellut että lestadiolaisia on vain pohjoisessa ja että Jyväskylässäkin heitä on mutta kokoontuvat vain kodeissa. En olllut kiinnittänyt huomiota rakennukseen vaikka monesti tuli ohi kuljettua, Jyväskylässä tulin käyneeksi sleyn ja opkon opiskelijailloissa ja kansanlähetyksen leipäsunnuntai-illoissa, nämä olivat mukavaa vaihtelua normaalijumalanpalveluksille ja kohtasin omaa ikäluokkaani, opetusta pidin Raamatullisena näissä kaikissa ja opetus oli paljon syvällisemmin Raamattua käsittelevää kuin sunnuntaijumalanpalveluksen saarnoissa, joissa myös toisinaan kävin. Lisäksi koulun ilmoitustaululla josta nämä tilaisuudet bongasin näkyi olevan ainakin körttiopiskelijoiden eli herännäisten raamattupiiri-ilmoitus, mutta en muista oliko lestadiolaiset millään tavalla tuoneet itseään tunnetuksi oppilaitoksissa. En ainakaan itse huomannut.

Raamattukysymykseen: On muuten mielenkiintoista ollut huomata se, että jokainen kristillinen seurakunta, niin vanhat herätysliikkeet kuin uudet pienet seurakunnatkin omilla nettisivuillaan kertovat että heidän uskonsa ja opetuksensa perustuu vain Raamattuun, silti on opillisia eroja, jotkut asiat vain ymmärretään ja tulkitaan erilailla. Uskon että se liittyy ihmisen vajavaisuuteen, syntiinlangenneessa maailmassa emme voi koskaan saavuttaa täydellistä ymmärrystä Jumalasta tai Raamatusta vaan aina se jää vajaaksi, tietysti tähän on hyvä pyrkiä mutta oma vajavaisuus tiedostaen täytyy antaa myös sijaa niille joille jokin Raamatunkohta on avautunut vähän eri tavoin kuin itselle.

Muistelen jossain radiodein ohjelmassa kuulleeni että joku kertoi kuulleensa viisi viisasta ja viisi tyhmää neitsyttä vertauksesta parikymmentä erilaista opetusta. Näin moninaisesti Raamatun sana voi avautua. Se joka asiaa kertoi sanoi että näistä jokainen on enemmän tai vähemmän oikeassa, itse jäin miettimään tätä jälkeenpäin, kuinka vajavaisia me olemmekaan ymmärtämään. Mietin olikohan kukaan näistä kahdestakymmenestä täysin oikeassa, vai tarkestelivatko he samaa Jumalan sanaa hieman eri näkökulmista ja näkivät siitä eri puolia, samoin me uskovat voimme Jumalasta nähdä erilaisia puolia mutta kun kokoonnumme yhteen ja jaamme avoimesti ajatuksemme niin rakennumme tästä yhteydestä jossa erilaisuus tuleekin voimavaraksemme. Uskon että Jumala on tarkoittanut meidät luodakin hieman erilaisiksi ja tästä johtuen sanakin meille eri tavoin avautuu. Siksi arvostankin Raamattupiirejä joissa voimme kertoa mitä olemme Raamatusta oppineet omalla vajavaisella ymmärryksellämme, jakaa sen mitä meille on avautunut toisten kanssa, joilta taas voimme oppia jotain uutta mitä emme olisi itse oivaltaneet.

Nuorempana vielä itsekin ajattelin niin että kunpa löytyisi se yksi uskovien seurakunta tai yksi joukko jossa kaikki opetus olisi Raamatullista, nyt olen oppinut näkemään ettei sellaista vielä tässä ajassa ole vaan elämme vielä vajavaisuudessa ja sen sijaan että seurakunnat olisivat täysin Jumalallisia tai vihollisen vallassa olevia niin näen nyt että niissä on paljon inhimillistä, ihmisestä itsestään olevaa, kerran kuitenkin tulee se mikä on täydellistä ja niin me saamme ymmärtää ja tuntea Jumalankin täydellisesti.

Joskus olenkin ajatellut että täydellinen seurakunta on sellainen jossa ei ole yhtään ihmistä, heti kun siellä on yksikin ihminen niin se ei ole enää täydellinen vaan se on vajavaisten armahdettujen syntisten joukko.
Viimeksi muokannut Tertzi päivämäärä 30 Joulu 2011, 08:13, muokattu yhteensä 1 kerran
Tertzi
tutustunut
 
Viestit: 38
Liittynyt: 30 Joulu 2011, 05:59

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Joulu 2011, 08:12

Sen verran vain maltan kirjoittaa, että on Jyväskylässä Rauhanyhdistys, on muistini mukaan ollut yli sata vuotta. Toimitalo oli ennen muistaakseni Mäkikadun varrella, yksi Alvar Aallon ensimmäisistä suunnitelluista, hänen opiskeluaikanaan suunnittelema. Kun talo jäi pieneksi ja kaupunki halusi sen purkaa, monet ihmiset olivat sitä mieltä, että talo pitäisi säilyttää muistona Aallon varhaisesta tuotannosta.

Nykyinen toimitalo on tosiaan lähellä Taulumäen kirkkoa, niin lähellä, että siinä kirkossa järjestettyjen seurakunnallisten tilaisuuksien, piispantarkastustenkin kahvituksia on järjestetty Rauhanyhdistyksen tiloissa, koska Jyväskylän seurakunnilla ei ole sopivia tiloja Taulumäellä. Kirkosta tarvitsee vain kävellä kadun yli, niin on edessä Rauhanyhdistyksen toimitalo.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Tertzi » 30 Joulu 2011, 08:17

Sepäs ikävää jos Alvar Aallon arkkitehtuuria on purettu, en tosiaan tiennyt että on näinkin pitkään ollut toimintaa Jyväskylässä, täällä sata kilometriä etelämmässä missä asun kun tosiaan ei vl-liike vaikuta ollenkaan. Nuo kuvassa näkemäni toimitilat tosiaan näyttivät uudemmilta, korkeintaan muutamia kymmeniä vuosia vanhoilta.

Heinolassa näyttäisi olevan esikoislestadiolaisten toimipaikka, mutta en sitten tiedä kuinka se eroaa teidän vanhoillislestadiolaisten toiminnastanne, ehkä voisin käydä tutustumassa joskus molempiin niin sekin selviäisi.

Itse olin muuten joskus aika ennakkoluuloinen minulle vieraita seurakuntia kohtaan mutta olen päässyt sen kynnyksen yli kun kävin tutustumassa vapaisiin suuntiin ja huomasin että samaa Jeesustahan sielläkin julistetaan. Sen jälkeen olen käynyt tutustumassa useampaankin uskovien yhteisöön joita tietysti luterilaisena voisi ajatella harhaoppisinakin, mutta itse olen kokenut heidän uskonveljikseni ja sisarikseni, ainoastaan jehovan todistajien valtakunnansalissa olen jättänyt käymättä, koska he selkeästi uskovat erilaiseen Jumalaan ja Jeesus on heille pelkkä henkiolento.
Tertzi
tutustunut
 
Viestit: 38
Liittynyt: 30 Joulu 2011, 05:59

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Joulu 2011, 08:33

Se Aallon suunnittelema toimitalo ei ollut alkuperäisessä asussaan, vaikka vähin toimin olisi ollut sellaiseksi saatavissa. Siinä oli, mikäli oikein muistan, tehty yksi laajennus eikä muuta.

Ainakin Heinolan lähellä, Lahdessa, on Rauhanyhdistyksen toimintaa ja toimitalo. Lahden lähellä, Hollolan lentokentällä, on ollut kahdet suviseuratkin vuosina 1974 ja 1984. Heinolan kirkossa kävin Rauhanyhdistyksen seuroissa reilu 10 vuotta sitten, ollessani kuntoutusjaksolla Reuman parantolassa, siinä mikä joku aika sitten sai ikävän kohtalon konkurssin muodossa. En tiedä, mitä toimintaa niissä tiloissa mahtaa nykyisin olla.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Tertzi » 30 Joulu 2011, 08:36

Reumasairaala on tuttu paikka, siellä tuli iso osa lapsuudesta vietettyä. Lahdessa ei ole oikein koskaan tullut käytyä, Jyväskylässä tuli käytyä seurakuntien opiskelijailloissa muutamia kertoja, harmillisesti ne vain olivat niin myöhään että täytyi lähteä kesken pois kun bussi lähti. Siksi tämä uskovien yhteys on meikäläisellä jäänyt vähän vajaaksi kun omasta ikäluokastani näyttää useimmat olevan ateisteja. Toivottavasti lestadiolaisilla olisi opiskelijoita ja nuoria aikuisia tavoittavaa toimintaa, joskus tuntui että mahdankohan minä olla ainoa nuori joka on uskossa, mutta onhan meitä tietysti useampiakin, valitettavasti vain asutaan niin hajallaan ettei oikein kohtaa toisia. Siksi olenkin jäänyt vähän yksinäiseksi sudeksi ja olen paljon vain tietokoneen ääressä.

Pitkään olinkin vain pelkästään netin ja radiodein varassa mitä hengelliseen opetukseen tuli, kirkon saarnat koin monesti liian pinnalliseksi ja viime vuosina on tullut sitten käytyä silloin tällöin vapaissa suunnissakin kun siellä on ollut pitempiä raamattutunteja kun kirkon saarna on niin lyhyt, niissä käy myös enemmän uskovia nuoria, kirkossa on lähinnä vain riparilaiset joista monet ei ole uskossa. Tosin nyt meidänkin välillä alkaa olla jo sen verran ikäeroa että ne pitää mua enemmän jo aikuisena. Kirkon raamattupiirissä kävin pari vuotta, se oli ehkä rakentavinta aikaa, samoin kävin muutaman vuoden lähetyspiirissä, jota piti naapurini, mutta heidän muutettuaan pois on seurakunnan toiminta paljon hiipunut, olivat aika aktiivisia vapaaehtoistyössä ja paljon heiltä opinkin. Viimeiset kaksi vuotta olen ollut mukana vapiksen pyhäkoulutyössä ja minua on innostanut se kun olen saanut pitää lapsille raamattuopetuksia ja niitä valmistellessa olen tullut tutustuneeksi uudestaan ja aiempaa syvällisemmin tuttuihinkin raamatunkertomuksiin ja löytänyt niistä paljon uusia asioita mitä en ollut aikaisemmin oivaltanut. Nyt kuitenkin pyhäkoulutyökin on mahdollisesti päättymässä, parhaimmillaan oli 10 lasta, nyt on enää 1-3. Olisi kiva kirkkoonkin saada pyhäkoulutoimintaa, mutta ei oikein löydy enää vapaaehtoistyöntekijöitä ikääntyneiden vetäjien tilalle. On innostavaa ja rohkaisevaa huomata kuinka Raamatun kertomukset kiinnostavat lapsia ja kuinka hyvin ja innokkaasti he eläytyvät niihin ja muistavat pienet yksityiskohdatkin.

Siunattua uutta vuotta!
Tertzi
tutustunut
 
Viestit: 38
Liittynyt: 30 Joulu 2011, 05:59

ViestiKirjoittaja metsätähti » 30 Joulu 2011, 14:19

Miepä laitan Tertzi sinulle yksäriä kunhan ehätän - voipi mennä huomiseen. Toisen foorumin kautta tunnetaan, nimimerkki siellä on eri. :D Ehkä miekin jotain osaan kertoilla.
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

ViestiKirjoittaja Tertzi » 31 Joulu 2011, 05:38

Onko muuten lestadiolaisten seuroissa tapana että on vain yksi puhuja joka pitää saarnan ja mahdollisesti valitsee virret/laulut. Olen käsittänyt että herännäisyyden seurakäytäntö on taas sellainen että kaikki seurakuntalaiset saavat vuorollaan käyttää puheenvuoroja ja ehdottaa virsiä tai siionin virsiä ja näin seurakuntalaiset ovat tasa-arvoisempia, tietysti papit saattavat pitää pidemmän puheen esim. sunnuntain tekstiin liittyen mutta muutkin saavat puhua kuin papit. Onko seurakuntalaisilla siis puheoikeutta seuroissa, entä naisilla mikäli eivät ole virallisen puhujan asemassa.

Tervehtivätkö lestadiolaiset vain toisiaan sanomalla Jumalan terve vai voiko ulkopuoliset käyttää tätä tervehdystä. En itse välttämättä haluaisi opetella jonkun seurakuntayhteisöjen omaa "kieltä" vaan pitäytyä mahdollisimman pitkälti yleiskielessä koska uskosta osattomien kanssa keskustellessa olisi hyvä osata kertoa asioista mahdollisimman selvästi, nyt olen tottunut mm. vapaiden suuntien käyttämiin rauhaa ja siunausta toivotuksiin ja vastaan samalla tavalla takaisin tutuille, mutta en yleensä itse käytä näitä sanontoja vaan saatan sanoa ennemmin terve tai morjens.

Olen tämän vuoden aikana lukenut paljon seurakuntalainen.fi ja kotimaa24 sivujen keskusteluja ja näissä on tullut paljon esille kritiikkiä vl-liikkeessä nähtyjä epäkohtia kohtaan. Tarkoitan tässä nyt juttuja "hoitokokouksista", itselleni tämä asia on aikalailla vieras enkä ole näihin keskusteluihin halunnut osallistua. Paljon hyvääkin uutisointia niillä sivuilla toki on ja on hyvä että löytyy myös kristillisiä uutissivustoja. Itse pienen kylän kasvattina olen törmännyt siihen että helposti kun kaikki tuntevat toisensa niin saatetaan puuttua toisten asioihin ja puhua toisista silloin kun tämä ei ole läsnä, toivottavasti lestadiolaisten yhteisössä ei esiintyisi tällaista eli tämä kuva osoittautuisi vääräksi.

Olen näistä keskusteluista saanut sellaisen kuvan että vl-liikkeessä olisi käytössä ns. seurakuntakuri, eli joissakin tapauksissa seurakunta voisi puuttua jäsenen rikkomuksiin, en ole tällaiseen koskaan törmännyt koska kirkossa ei oikeastaan välitetä lainkaan siitä mitä sen jäsenet yksityiselämässään tekevät. Ymmärrän sen että pastorin velvollisuuksiin kuuluisi myös opettaminen ja oikeaan ohjaaminen mutta tämän kaiken toivoisi tapahtuvan rakkaudessa ja toisen vapaata tahtoa kunnioittaen, meinaan että kirkosta ei ainakaan ketään eroteta ellei sitten itse eroa siitä, en tiedä mikä on käytäntö vl:ssä. Toivon että pelkoni myös tämän asian suhteen osoittautuisivat aiheettomiksi.
Tertzi
tutustunut
 
Viestit: 38
Liittynyt: 30 Joulu 2011, 05:59

Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni..

ViestiKirjoittaja Brita Kajsa » 31 Joulu 2011, 10:16

...on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kin vasikat laitumella. Mal.3:20

Tertzi, mukavaa, että uusia kirjoittajia tulee tälle palstalle.

Uskon, että pyrkimyksesi on vilpitön mutta minulle paistaa läpi kirjoituksiesi, että oikeasti tahdot tuoda yhteiskristillistä ajattelua esille.

Tämä meidän usko on samanlaista ja kuitenkin erilaista. Minullekin kesti pitkään ymmärtää, että Jumala elää kansansa keskellä. Tätä elävää uskoa ei tarvitse tavoitella ilmasta eikä tuulesta. Siksi tarvitsemme uskovaisten julistamaa Sanaa. Muistan kertomuksen Kandaken hoviherrasta, siitä kuinka hänkin sai uskomisen armon kun Filippus lähetettiin vaunujen viereen...Tämä asia on paljon mieltäni askarruttanut vuosia. Kuitenkin minunkin on suu tukittava Jumalan Sanan edessä.

APT 8:26-39; Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: "Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio". Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta. Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja". Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: "Ymmärrätkö myös, mitä luet?" Niin hän sanoi: "Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?" Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä. Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: "Niin kuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niin kuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä." Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: "Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?" Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?" Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.

Tällä foorumilla on kyselty paljon siitä, että jos ei olekaan jollakulla viimeisellä hetkellä evankeliumin julistajaa paikalla...eikö voi yksin uskoa tai yksin lukea Rttua ja mihin mahdollisesti he joutuvat, joille ei ole julistettu syntien anteeksiantamuksen evankeliumia. Ihan samalla tavalla voimme ajatella kaikista niistä, jotka eivät ole edes lukeneet pelastuksesta, kuinka heidän kaikkien käy? Minä olen tavallinen ihminen ja tunnustan, että minun järkeni ei riitä pohtimaan kaikkia asioita tai saati löytämään niitä. Tahdon jättää heidät hyvän Jumalan varaan ja huomaan.

Kerroit myös noista ns. kulttuurisista eroista eri herätysliikkeiden kohdalla. Minä näkisin, että kannattaa kunnioittaa niitä, jotka ovat kauan uskoneet ja olleet mukana. Paljon sitä nuoruusvuosilla oli minullakin kapinahenkeä ja kyseenalaistin kaikkea ja joka paikassa. Oli näillä kaikilla lähimmäisilläni paljonkin kestämistä minun itseriittoisuudessani. Elämä yleensä opettaa kulkemaan hiljaa, samoin nöyrtymään. Lihalle usein taistelun paikka.

Jos sinulla on oikeasti halu löytää hengellinen koti juuri vanhoillislestadiolaisuudesta Jumala siunatkoon sinua matkallasi. Iloitse täydestä evankeliumista, jonka kautta saat vapaana armolapsena uskoa kaikki syntisi anteeksi.

Monesti vanhoillisia syytetään pinnallisesta evankeliumista...enkä ymmärrä miksi. Koko Raamatun opetus on läsnä ja kuultavissa ja silti sieltä keskeltä löytyy aina punaisena lankana evankeliumi ja armollinen Jumala.

Kun luet tämänkin foorumin kaikkia kirjoituksia löydät todellisia aarteita.

BK
"And Jesus, moved with compassion, put out His hand and touched him, and said to him, "I am willing: be cleansed."

Mark 2:41(New King James Version)
Brita Kajsa
vakiintunut
 
Viestit: 116
Liittynyt: 10 Elo 2011, 16:35

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Joulu 2011, 11:32

Jaoin Tertzin avauksen vastauksineen omaksi keskustelukseen, etteivät mene kovin pitkiksi nämä ketjut. Jos joku haluaa etsiä tietyn nimimerkin viestiä, sitä on vaikea löytää keskivaiheilta, ellei ole perehtynyt foorumin hakutoimintoihin. Muutenkin kun tässä on keskustelu rönsyillyt laidasta toiseen, tämä ansaitsee mielestäni oman otsikkonsa ja aiheensa. Ellei valitsemani otsikko miellytä, voin vaihtaa sen toivomuksen mukaiseksi.

Tervetuloa foorumiimme Tertzi, toivon että viihdyt ja että epäselvät asiat selviävät. Luin ensi esittelystäsi, että olet kotoisin Keski-Suomen eteläosasta, lienetköhän läheltä Jämsää. Siellä on oma Rauhanyhdistyksensä ja kansanopisto, jossa minäkin olen käynyt kesäseuroissa ja lyhytkursseilla joskus.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Tertzi » 31 Joulu 2011, 11:46

Kyllä, pidän yhteiskristillisyyttä tavoiteltavana kristittyjen yhteytenä ja hyveenä ja uskon että se on Herramme tarkoitus että me jotka tunnustamme Jeesuksen Herraksemme olisimme yhtä yhdessä Hengessä (Pyhässä Hengessä, ei välttämättä ajatuksiltamme kaikessa yhtä), tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita opillista yksimielisyyttä tai seurakuntayhteyttä, mutta parhaani mukaan pyrin osoittamaan veljellistä rakkautta kaikille jotka Jeesuksen Herrakseen tunnustavat. Ehkä nämä ovat niitä joita jotkut lestadiolaiset käsittääkseni nimittäisivät eriseuraisiksi, itse en ainakaan toistaiseksi ole löytänyt syytä ajatella heistä siten, tai sitten ymmärrän tuon käsitteen vain eri tavalla (Jeesushan sanoi että minulla on myös muita lampaita jotka eivät ole tästä lammastarhasta), mutta eri seurakuntiinhan monet uskovat toki kuuluvat ja tänä päivänä valitettavasti kristittyjen joukko pirstaloituu lisää. Tämän voi nähdä huonona asiana, mutta jos jotkut kokevat löytävänsä hengellisen kodin pienemmästä yhteisöstä kuin vaikkapa luterilainen kirkko on niin ymmärrän heitä, tietysti toivoisi että tämä yhteisö olisi myös opillisesti mahdollisimman Raamatullinen ja raitis niin että he voisivat löytää pelastuksen Jeesuksessa. Uskon että tällainen kristittyjen yhteys on myös tuonut paljon siunausta ja rikkautta omaankin elämääni ja ilman sitä, siis jos vain olisin jäänyt kotikirkkoni yhteyteen tutustumatta toisiin uskoviin, en välttämättä enää olisi uskossa vaan olisin voinut kääntyä pois seurakuntayhteydestä. Tämän ajatuksen pohjalta tahtoisin myös tutustua lestadiolaisiin. En siis niinkään ole etsimässä oikeaoppisuutta, koska uskon että se vilpittömälle Raamatun tutkijalle pikkuhiljaa paljastuu, ei kuitenkaan koskaan täydellisesti, mutta siinä määrin mitä pelastavaan uskoon tarvitaan. Sen sijaan olen enemmänkin etsimässä kristittyjen yhteyttä. Koen kuitenkin kuulemani lestadiolaisten suviseurapuheiden olleen myös opillisesti aika lähellä sitä mitä itsekin olen Raamatusta ymmärtänyt. Ehkä lähempänä kuin joissain vapaissa suuntauksissa, vaikka uskon heillekin paljon sanasta avautuneen.

En tiedä löydänkö välttämättä hengellistä kotia, mutta uskoisin kuitenkin löytäväni syvyyttä Jumalan sanan tuntemiseen. Ja toivottavasti edes joitakin uusia uskovia ystäviä.

Tällä hetkellä siis olen aikeissa tutustua myös muihin kirkon sisäisiin herätysliikkeisiin joita en vielä oikein hyvin tunne, enkä osaa niinollen verrata myöskään niitä opillisesti, näen nämä tällä hetkellä melko lailla yhtäläisesti luterilaisina herätyksen perustukselle syntyneinä liikkeinä, jotka ovat uskollisempia alkuperäiselle Raamatun sanalle kuin maallistuva kirkko. Herra on antanut näitä herätyksen aikoja, se on sitten eri asia vieläkö nämä herätykset kantavat missä määrin hedelmää tänä aikana.

Myönnän sen että yhteiskristillisillä nettifoorumeilla käymäni keskustelut ovat "avartaneet" ajatteluani niin että minun on vaikea pystyä enää ajattelemaan että vain yhdellä seurakunnalla tai herätysliikkeellä olisi täyttä ymmärrystä Raamatusta. Varmasti minulla on kuitenkin opittavaa niiltä jotka paremmin sanaa tuntevat.

En ole kuitenkaan halunnut muissakaan seurakunnissa vieraillessani pyrkiä muuttamaan heidän opetustaan, sen sijaan jos on avautunut hetki vapaalle keskustelulle olen saattanut sanoa olenko mahdollisesti yhtä mieltä saarnasta vai koenko siinä olevan jotain epäraamatullista, näen että Raamattu kehottaa meitä tutkimaan Hengessä myös saarnatun sanan, onko se Jumalan sanan mukaista ja pitämään sen mikä on hyvää ja oikeaa. Uskon että parhaisiinkin puheisiin tarttuu aina hieman omasta itsestämme, mutta tällaisen "savisen astian" kautta Jumala on halunnut sanaansa julistettavan.

En siis siinä mielessä halua edistää yhteiskristillisyyttä jos ajatellaan että tietoisesti pyrkisin muuttamaan seurakuntaa sekaoppiseksi tai että pitäisin kaikkia seurakunnissa esitettyjä raamatuntulkintoja yhtä oikeina, pidän vain mahdollisena että jollekin toiselle uskovalle on avautunut Raamatusta jotain totta ja oikeaa jota itse en ole ymmärtänyt ja siksi pyrin mahdollisuuden mukaan keskusteluyhteyteen kaikkien kristityiksi tunnustautuvien kanssa.
Tertzi
tutustunut
 
Viestit: 38
Liittynyt: 30 Joulu 2011, 05:59

ViestiKirjoittaja Jani_S » 31 Joulu 2011, 16:08

Tertzi kirjoitti:En siis niinkään ole etsimässä oikeaoppisuutta, koska uskon että se vilpittömälle Raamatun tutkijalle pikkuhiljaa paljastuu, ei kuitenkaan koskaan täydellisesti, mutta siinä määrin mitä pelastavaan uskoon tarvitaan. Sen sijaan olen enemmänkin etsimässä kristittyjen yhteyttä.

Tässä näin...

Koen kuitenkin kuulemani lestadiolaisten suviseurapuheiden olleen myös opillisesti aika lähellä sitä mitä itsekin olen Raamatusta ymmärtänyt. Ehkä lähempänä kuin joissain vapaissa suuntauksissa, vaikka uskon heillekin paljon sanasta avautuneen.

...mutta tässä kuitenkin näin. Näissä on ristiriita, jonka kohdalle ei ole helppo uskoa edes vahinkoon, sillä kirjoitat melko johdonmukaisesti.

En tiedä löydänkö välttämättä hengellistä kotia, ...

Sen on ehdottomasti löydyttävä, ja vain Jumalan lasten armovaltakunnasta, jos haluaa taivaaseen. Ne muutkin lampaat Jeesus on luvannut johtaa yhteen ainoaan laumaansa, jos he kuulevat hänen kutsuvan äänensä.

Mahdollinen jatkokeskustelu lienee paikallaan muualla kuin tässä ketjussa.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja Tertzi » 31 Joulu 2011, 17:14

Ehkä miellän sellaisen ajatuksen että jokin seurakunta julistautuu täysin oikeaoppiseksi, niin että sellainen ajattelu johtaa hengelliseen ylpeyteen joka on kristilliselle rakkaudelle vierasta. Siksi olen varmaan viihtynyt tähän saakka kansankirkossa, koska siellä olen kokenut rehellisyyttä ja nöyryyttä niiden parissa jotka vielä uskollisesti seurakunnan toimintaan haluavat osallistua, tämä joukko pienenee vuosi vuodelta. Näen siis että on kahdenlaista oikeaoppisuutta, toinen jossa korostuu ihmisen ylpeys ja toinen joka on aitoa uskoa. Vierastan siis sellaista että voimakkaasti painotetaan oikeaoppisuutta koska olen tottunut sellaiseen "hiljaiseen uskoon" jossa tätä ei kovin korosteta.
Viimeksi muokannut Tertzi päivämäärä 31 Joulu 2011, 17:34, muokattu yhteensä 1 kerran
Tertzi
tutustunut
 
Viestit: 38
Liittynyt: 30 Joulu 2011, 05:59

ViestiKirjoittaja Tertzi » 31 Joulu 2011, 17:31

Täytyy vielä sen verran tarkentaa tuohon raamatunkohtaan liittyen mitä kai kutsutaan "avaintenvallaksi" että ymmärrän apostolien toimineen niin että he ensin menivät paikkakunnalta toiselle julistaen evankeliumia Jeesuksesta, ja ne joissa julistettu sana synnytti uskoa eli jotka kääntyivät ja ottivat Jeesuksen vastaan, apostolit siunasivat kätten päälle panon kautta ja tässä yhteydessä julistivat synnit anteeksi. En kuitenkaan usko että Pyhän Hengen toiminta on rajoittunut vain tiettyyn kaavaan vaan Henki puhaltaa siellä missä tahtoo kuten Raamatussa sanotaan. Mutta sinällään tuollainen toimintamalli varmasti oli apostolien aikana tavallinen. Mutta näen sen enemmän kertaluonteisena tapahtumana ja liittyvän uskoontulon tai kääntymyksen hetkeen, jossa siis ensimmäisen kerran saa uskoa synnit anteeksi.

En ole löytänyt Raamatusta sellaista ajatusta että tiettyyn seurakuntaan tai liikkeeseen kuuluminen olisi pelastuksen edellytys vaan sensijaan käsitän Raamatun opettavan, että usko Jeesukseen syntien sovittajana riittää.

Se mitä Raamattu opettaa seurakunnasta ja millaisena se kuvaa alkuseurakunnan toimintaa ja kuinka paljon se vastaa tämän päivän seurakuntaa/seurakuntia on sitten oman keskustelunsa aihe.

Saattaa olla että jotkut voivat kokea kirjoitukseni kriittisinä, mutta haluan tutkia ja koetella sitä mikä on Raamatullista oppia ja mikä on vähemmän raamatullisella perustuksella, olen joskus joutunut kiivaisiinkin keskusteluihin muilla foorumeilla tahtomattani, en tiedä onko täällä rauhallisempi meno, pidän kuitenkin hyvänä sitä että asioista mahdollisimman avoimesti ja rakkauden hengessä keskustellaan ja jos opetus kestää koetuksen ja se osoittautuu kestäväksi ja Raamatulliseksi niin mikäpä sen parempaa. Raamatussa kehotetaan muistaakseni kuitenkin välttämään sellaista turhaa kiivailua mikä ei rakenna uskoa.
Viimeksi muokannut Tertzi päivämäärä 31 Joulu 2011, 18:04, muokattu yhteensä 4 kertaa
Tertzi
tutustunut
 
Viestit: 38
Liittynyt: 30 Joulu 2011, 05:59

ViestiKirjoittaja metsätähti » 31 Joulu 2011, 17:54

Tertzi kirjoitti:Koen kuitenkin kuulemani lestadiolaisten suviseurapuheiden olleen myös opillisesti aika lähellä sitä mitä itsekin olen Raamatusta ymmärtänyt. Ehkä lähempänä kuin joissain vapaissa suuntauksissa, vaikka uskon heillekin paljon sanasta avautuneen.


Nappasin tämän lauseen erilleen tuolta, koska tavallaan tuota tietä mie löysin paikkani vanhoillislestadiolaisuuteen. Paikkakunnalla vaikuttaa myös Rauhan Sana, mutta ovat lähempänä yleiskirkollista linjaa täällä.

Mutta siis mie olen vuosia käynyt kirkossa joka sunnuntai ja ollut varakanttorina viimisen 15 vuoden aikana, ja siis senkin merkeissä monenlaisessa tilaisuudessa monenlaisten puhujien kuulossa. Enemmän ja enemmän selkeni, että vaikka mie vastustan kuinka, niin juuri vl-pappien puheet olivat sillä tavalla rukiista evästä, että poikkesivat "peruslinjasta". Se vakuutti siitä, että tässä on jotain oikeaa. Kuuntelin, mietin, luin, ja niinhän siinä sitten kävi, että päädyin tämän valtakunnan verkkoon. :D Eikä se ole huono asia. Täällä on hyvä.
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

ViestiKirjoittaja Tertzi » 31 Joulu 2011, 18:08

Hyvä että täältä löytyy muitakin kirkolliselta pohjalta ponnistaneita. Varmaan voimme jakaa ja ymmärtää yhdessä paremmin niitä hyviä ja huonoja puolia joita kirkossamme on. Ja muistaa rukouksissa kirkkoon kuuluvia, että Jumalan armo heille kirkastuisi. Kuin myös niitä jotka ovat kirkosta syystä tai toisesta eronneet. :smile:
Tertzi
tutustunut
 
Viestit: 38
Liittynyt: 30 Joulu 2011, 05:59

ViestiKirjoittaja hepa » 02 Tammi 2012, 13:50

Tertzi kirjoitti:Kyllä, pidän yhteiskristillisyyttä tavoiteltavana kristittyjen yhteytenä ja hyveenä ja uskon että se on Herramme tarkoitus että me jotka tunnustamme Jeesuksen Herraksemme olisimme yhtä yhdessä Hengessä (Pyhässä Hengessä, ei välttämättä ajatuksiltamme kaikessa yhtä), tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita opillista yksimielisyyttä tai seurakuntayhteyttä,


Raamatussa kyllä käsketään pitämään yksimielinen usko

Room. 12:16
Olkaat keskenänne yksimieliset. Älkäät itsestänne paljon pitäkö, vaan pitäkäät teitänne nöyräin kaltaisena. Älkäät itsiänne ylen viisaina pitäkö.
Room. 15:5
Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala antakoon teille, että te keskenänne yksimieliset olisitte Jesuksen Kristuksen perään:
2. Kor. 13:11
Viimein, rakkaat veljet, iloitkaat, olkaat täydelliset, lohduttakaat teitänne, olkaat yksimieliset, olkaat rauhalliset, niin rakkauden ja rauhan Jumala on teidän kanssanne.
Fil. 2:2
Niin täyttäkäät minun iloni, että teillä olis yksi mieli, yhtäläinen rakkaus, ja te olisitte yksimieliset ja yhtäpitäväiset.
Fil. 3:16
Kuitenkin että me yhden mitan jälkeen siinä vaellamme, johon me joutuneet olemme, ja että me yksimieliset olisimme.
Fil. 4:2
Euodiaa minä neuvon ja Syntykeä minä neuvon, että he Herrassa yksimieliset olisivat.
1. Piet. 3:8
Mutta viimein olkaat kaikki yksimieliset, ynnä kärsiväiset, pitäin veljellistä rakkautta keskenänne, laupiaat, ystävälliset,

On vain yksi oikea oppi
2. Joh. 1:9
Jokainen, joka harhaelee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa: joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Tertzi » 02 Tammi 2012, 16:30

Yksimieliseen uskoon käsittääkseni riitti jo alkuseurakunnassa niinkin yksinkertainen uskontunnustus kuin Jeesus Kristus on Herra.

1. Kor 12:3 Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä.
Tertzi
tutustunut
 
Viestit: 38
Liittynyt: 30 Joulu 2011, 05:59

Seuraava

Paluu Tullaan tutuiksi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron