Koettelemusten ajat edelsivät kallista etsikkopäivää Pohjanmaalla
VUOSIEN 1867-1868 suuret nälkä- ja kuolinvuodet ovat kansamme historian raskaimpia koettelemuksia. Suomen kansan aikakirjoissa on oma lukunsa noista vuosista, "Kauheat ajat". Useita hallavuosia oli käynyt Suomessa ennen kuin tuhoa tuottavin vuosi läheni. Kevät 1867 oli pitkä ja kolea: Vasta heinäkuun loppupuolella olivat kevätkylvöjen oraat alulla. Syyskuun alussa ollut halla vei kylvöt kokonaan. Vilja ei kelvannut eläinten rehuksikaan. Silloinen Perhon pappilan emäntä, Lydia Wegelius, on kirjassaan "Äidin muistelmia" kertonut tuosta talvesta, joka seurasi täydellistä katovuotta. "Nyt alkoi kova nälkä- ja tautitalvi 1867-68, joka ei koskaan lähde niiden mielestä, jotka silloin asuivat maaseudulla, varsinkin Suomen pohjoisimmissa kunnissa. Perho oli köyhin köyhien joukossa. Tuskin yhdelläkään talollisella oli ruokaa itselleenkään. Jotkut torpparit ja itselliset lähtivät kerjuulle, jolle matkalle useimmat kuolivat. Toiset jäivät kotiin — kuolemaan. Talvi oli kylmä. Viikoittain oli 30 – 40 astetta pakkasta ja lunta tuli niin paljon, että pappilassakin muutamissa huoneissa vain ikkunan yläruudusta pääsi valoa".
Pettuleipää ja puuroa yritettiin valmistaa oljista, jäkälästä ja petäjän kuoresta. Puutteellisen ravinnon seurauksena tulivat kuolemaan johtavat sairaudet. Nälkäisiä, sairaita ja kuolevia ihmisiä liikkui loputtomiin kerjuulla. Lähellä pappilaa olevat kaksi tupaa laitettiin sairaalaksi, jonka lattiat levitettiin täyteen olkia, vuoteiksi sairaille, joita virui siellä lähes sata, lavantautisia ihmisiä. Tämän lisäksi talven mittaan avattiin pitäjän eri osissa kaksi köyhäin työmajaa. Näissä majoissa vallitsi kurjuus kaikissa muodoissaan. Kun neljättäkymmentä henkeä oli ahdettu yhteen tupaan ja kahteen kamariin, niin voi kuvitella tunnelman, joka siellä vallitsi. Pöhöttyneitä olentoja, sairaita, itkeviä lapsia, repaleita ja kaikkea, jonka nälkä ja vilu tuovat mukanaan. Ravintona oli päivittäin vadillinen jauhovelliä, pieni olkileipä, neljä silakkaa ja olkikaljaa. Yksityisissä kodeissa pitäjän eri puolilla oli kurjuus sanoin kuvaamatonta. Rotman kyläkulmalta eräskin äiti lähti kerjuumatkalle palaamatta koskaan takaisin. Matkalla hän kuoli nälkään. Kun läheisimmät naapurit olivat menneet hänen kotiinsa, niin lapset, joille äiti oli lähtenyt ruokaa hakemaan, löydettiin takan ääreltä kuolleina, nahkapalat suussaan. Lapsiparat olivat syöneet lampaan nahoista tehtyä peittoa ja lämmitelleet lieden äärellä niin kauan kuin jaksoivat odottaa äitiä palaavaksi.
EDELLÄ MAINITTU papin rouva kertoo edelleen kirjassaan. "Joka aamu kävi mieheni olimme, emme tavallisesti aamulla syöneet mitään ennen käyntiämme siellä. Maaliskuun 30. päivän aamuna oli sairaalan isossa tuvassa tavallista väkevämpi, ruton saastuttama ilma. Saman päivän iltana sairastuimme kumpikin. Pääsiäisaamuna huhtikuun 12. päivänä katkesi rakkaan mieheni elämänlanka".
NÄMÄ KOETTELEMUSTEN ajat koskivat koko Suomen maata. On kysytty, miten kansamme kesti tuon kaiken. Vaasan läänin pohjalaisista lausuttiin: "Vielä he eivät jouda epätoivoon, vaan koettavat miehekkäästi taistella hätää vastaan ja osoittavat todella liikuttavaa keskinäistä avuliaisuutta, lohduttaen sillä hurskaalla uskolla, että Jumala on heidän päällensä laskenut nämä kärsimykset heidän syntiensä
tähden".
OULUN läänin asukkaista kirjoitettiin: "Liikuttavasti alistuen kärsi ja menehtyi satoja ja tuhansia ilman, että heidän mieleensäkään juolahti käydä käsiksi paremmissa oloissa elävien naapuriensa omaisuuteen. Ihmeteltävällä tarmolla ja itsensä kieltämisellä kansa kynti uudestaan peltonsa ja kylvi niihin sen ohran, jolla kalvava nälkä olisi voitu hetkeksi sammuttaa".
MITÄ NUO katovuodet opettivat kansallemme? Käytännössä ne opettivat sen, että pellot ojitettiin ja muokattiin huolellisemmin. Syyskylvöt alettiin suorittaa aikaisemmin - jo Laurin-päivän aikaan. Karjanhoidon ja heinän viljelyn tärkeys huomattiin. Jumalalta nöyrryttiin pyytämään kasvua kylvetylle siemenelle ja Häntä tahdottiin kiittää syksyllä korjatusta sadosta.
MITÄ VANHURSKAS Jumala tarkoitti antaessaan noin raskaan koettelemuksen ajan Suomen kansalle? Hän nöyryytti ja valmisti kansaa vastaanottamaan kallista etsikkoaikaa, joka valkeni siunausrikkaana Jumalan valtakunnan lähestyessä Pohjanmaan kyliä ja kaupunkeja.
Y. K.
Päivämies 23.10.1974