Syntien anteeksisaaminen ja antaminen

[Weha]

Oon kuullu veljen sanomana, tapauksia jossa on ennättävän armon kokemuksia, että tuntee, että tulee saamaan uskoa syntinsä anteeksi. ja saanut sitten seuroissa.

[nuusku]

Oman kokemukseni perusteella haluan sanoa, että sielunvihollinen on tuossa vaiheessa tosi aktiivinen, se tekee kaikkensa jottei ihminen tekisi parannusta. Se saattaa kyseenalaistaa kaiken. Mutta se valehtelee, eikä puhu totta. Ei kannata uskoa järkeensä, vaan Jumalaan. Järkemme ei nimittäin voi käsittää näitä asioita, ne voi ymmärtää vain uskon kautta. Raamatussa sanotaan: "Autuaat ovat ne, jotka ei näe, ja kuitenkin uskovat. " Toisaalla sanotaan: "Kaikki janoovaiset, tulkaat vetten tykö, tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaat, ostakaat ja syökäät; tulkaat, ostakaat, ilman rahaa ja ilman hintaa, viinaa ja rieskaa." (Jes. 55:1)

Jälkilisäys: Huomasin että tämä viesti ei näemmä liittynyt otsikon aiheeseen juurikaan, teki vaan mieli jotain Pikkupojalle sanoa.. )

[Weha]

Jos nyt "pikkupojalla" on halu lähteä seuraamaan meitä, opissa elämässä ja vaivassa, kirjoitetusta sanasta, silloin se on tehtävänsä tehnyt. Se tarkoittaa myös halua toisten Jumalan lasten yhteyteen...

[Juli]

Mukava lukea teidän viestejä!
Syntien anteeksisaaminen ja antaminen on tosi tärkeä ja jos ei muita mahdollisuuksia oo, myös netin kautta voi pyytää, antaa ja saada synnit anteeksi.
Täällä Saksassa ei ole paljon uskovaisia ja seurat pidetään kerran kuussa, joten ei kovin usein näe muita matkanystäviä, tule ikävä uskovaisia, seuroja, Jumalan sanaa. Täällä epäuskovaisten kans ei oo aina helppoa tehä matkaa, pitää usein selittää mihin uskoo, miksi ei käy discossa jne. On tosi tärkeä pitää yhteyttä Suomeen, uskovaisiin ystäviin. Aina ku kuulen, että vieläkin saan uskoa kaikki syntini anteeksi, saa uutta voimaa arkeen.

[O.M]

Pikkupojalle: Haluan hetken muistella Korneliuksen parannusta. Hän oli hurskas ja jumalinen mies, jolla oli hyvä todistus monelta ihmisiltä. Hän rukoili Jumalaa, tiesi Jeesuksesta, jakoi almuja köyhille. Hänelle Herran enkeli ilmestyi ja kertoi, että rukoukset on kuultu. Jumala oli herättänyt Korneliuksen tunnon etsimään elävää Jumalaa. Enkelin ohjeen mukaan hän lähetti noutamaan Pietarin, joka sitten tuli ja saarnasi Jeesuksesta. Huoneessa olevat uskoivat, saivat voiman siirtyä pimeyden valtakunnasta ihmeelliseen valkeuteen ja Pyhä Henki lankesi heidän päällensä, Ap.t.10:

"43 Hänestä kaikki prophetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.
44 Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat."

Paavalia Jeesus kehotti näyssä menemään Damaskokseen, siellä hänelle kerrottaisiin, mitä hänen pitäisi tehdä. Jumala johdatti Paavalin askeleet Damaskoon ja lähetti Ananiaan saarnaamaan evankeliumin Herrasta Jeesuksesta. Nyt Jumala puhuu kauttamme: "Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte." (2.Kor.5:20.) Meidän rukouksemme ja neuvomme on, että saisit Jumalalta rohkeutta ja nöyrää mieltä kohdata Jumalan lapset siellä kotipaikkakuntasi ry:llä. Voin vakuuttaa, että jaakobinpainissasi sinua saattelevat lukuisat Jumalan lasten esirukoukset ja minne tahansa menetkin, sinut varmasti otetaan avosylin vastaan. Minulla on tunne, että ei Jumala sinua päästä ennen kuin Hän sinut saa siunata.

Kuten sanoin, en mielelläni luopuisi anonyymiudestani, mutta jos se on hinta yhdenkin sielun auttamisesta, niin toki minuunkin voi ottaa yhteyttä. Nettikeskusteluja varten käytän sp-osoitetta o-m@suomi24.fi (huom. o.m@suomi24.fi on jonkun muun sp, ei minun).

[Opossumi]

Jeesushan jossain kohtaa Raamattua sanoo jotenkin näin että "se joka minut kieltää, hänet minä kiellän isäni edessä". Ja kerran yksi luokkatoverini kysyi että "Oletko vanhoillislestadiolainen?" niin vastasin että "En", vaikka oikeasti olin. Luulin että voi sanoa ettei ole ja näin välttää pilkan ja silti sydämessä oikeasti uskoa, mutta ei Raamattu sellaista salli, niinpä kysynkin että miten voin tuon sovittaa Jumalan kanssa? En tahdo että Jeesus kieltää minut Jumalan edessä :'( Auttaako syntien anteeksiantaminen korjaamaan tuon virheen?

Entä myös kun on joskus pienenä kiukutellut ja isä on sitten rauhoitellut ehkä vähän liiankin kovasti ja sen jälkeen tullut kysymään syntejä anteeksi ja sitten on kiukutellut ja sanonut että "et saa" ja tullut todella paha mieli. Niin Raamattuhan sanoo tästä jotenkin että "se joka ei toiselle syntejä anteeksi anna, siltä ne ovat pidetyt" niin tarkoittaako se että silloin se toinen ei saa anteeksi vai että ei itse voi saada kun ei suostu toiselle antamaan?
Voiko tämänkin virheen korjata syntien anteeksiantamuksella? Korjaako se kaikki synnit ja virheet ja muut?

[Opossumi]

Unohtui kysyä myös että pääseekö silloin vain taivaaseen jos on kaikki synnit anteeksi?
En voi muistaa kaikkia keille olen joskus ehkä vähän pahasti sanonut tai muuta, niin en voi pyytää anteeksi heiltä, on sitä syntiä tullut niin paljon tehtyä myös muita ihmisiä kohtaan, valehtelukin kun on syntiä niin sitähän on minulla hirveästä muita ihmisiä kohtaan ja en voi pyytää anteeksi kun en muista kaikkia. Pääseekö silti taivaaseen?
Kyselen koska en ole ollenkaan hyvä ymmärtämään mitään ajallisia enkä hengellisiä asioita, jokin vika päässä varmaan.

[Taavetti]

Kun ihminen päästetään parannuksen oven kautta sisälle Jumalan valtakuntaan, hänelle anneetaan yhdellä kerralla kaikki synnit anteeksi. Toistan: yhdellä kerralla kaikki synnit anteeksi. Kun on annettu kaikki anteeksi, paljonko siihen silloin jää? Eihän siihen jää yhtään syntiä, eihän siihen jää yhtään syntiä.

Samalla kerralla ihminen saa sisimpäänsä Jumalan lahjoittamana Pyhän Hengen kotiopettajaksi. Tämä kotiopettaja alkaa vähitellen, vähitellen kuiskia, että sellaista sinä joskus olet tehnyt, sen voisit korjata, ja pyytää erikseen anteeksi joltakulta uskovaiselta. Voisit käydä sopimassa sellaisen ihmisen (epäuskoisenkin) kanssa, jota vastaan muistat jotenkin joskus rikkoneesi. Voit aivan luottavaisesti etsiä samalla tavoin uskovaisen ripi-isän tai -äidin, jolle kerrot tuntoasi vaivaavan tapahtuman, joko synnin nimeltä, jos sen tiedät, tai tapahtumat kertoen aivan omin sanoin. Sinä kerrot vain yhden, kaksi, kolme tai muutaman synnin, mutta tarkkaapa mitä se sippi-isä sinulle vastaa.

Hän vastaa: Saat uskoa kaikki, (huomaa taas kaikki) synnit anteeksi. Ihminen pyytää vain yhtä tai muutamaa, mutta Jumalan armo jonka todistuksen kuulee rippi-isän tai -äidin suusta vakuuttaa joka ainoa kerta, että kaikki synnit anteeksi. Vähempää ei saa kerralla antaa, mutta ei voi enempäkään. Siitä huolimatta saattaa jonkin ajan kuluttua ilmetä jotakin muuta pois pantavaa, anteeksi pyydettävää, mutta uskovaisella se on aina jo anteeksi annetuista synneistä Jumalan armon voimalla tapahtuvaa.

Teemme joka hetki syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein, että on täysi mahdottomuus niitä jokaista erikeeen anteeksi pyytää. Sellaisen kuvitteleminenkin on sielunvihollisen houkutusta, eksytystä lain alle, ansio-oppiin. Kukaan ei pysty yhtään ainoaa syntiä panemaan pois omilla voimillaan, vaan siihen tarvitaan Jumalan armon voimaa. Vain se on kyllin vahva vastustamaan sielunvihollisen voimaa, sen armovoiman turvissa saamme tehdä matkaa. Jumala nPyhä Henki siis kirkasta pois pantavia syntejä, mutta vielä tärkeämpää on se, että sama Pyhä Henki antaa uskovaiselle voiman synnin pois panemiseen.

Eikä Jumala ahdista meitä koskaan niin paljoa, että koko syntisyytemme meille kerralla näyttäisi. Sitä ei luonnollinen ihminen kestäisi, vaan luhistuisi henkisesti. Jumala näyttää syntisyydestämme meille vain sen verran, että meillä säilyy armon ikävä ja anteeksi saamisen halu, että pysyy halu kulkea Jumalan lasten joukossa armon kerjäläisenä. Tähän voisin ottaa jatkoksi muistumia vanhan liiton Joosefin elämästä pakkosiirtolaisena Egyptissä. Jätän sen kirjoittamisen kuitenkin toiseen kertaan. laitan tämän huomautuksen vain ikäänkuin muistilistaksi, jos keskutelun jatko edellyttää siitä kertomista. Jossakin tämän foorumin keskustelussa olen sitä muistellutkin, mutta kertaus ei haitanne. Jos löydätte sen kohdan, voitte lukea sieltäkin.[/u][/i]

[Opossumi]

En tiedä edes mikä on rippi-isä

[Taavetti]

En tiedä edes mikä on rippi-isä

Ripi-isä tai -äiti on toinen uskovainen ihminen, henkilö johon voit luottaa ja jonka kanssa voi keskustella elämänsä vaikeista kysymyksistä. Hänelle voi kertoa synneistä, joihin on langennut, häneltä saa neuvoja ja häneltä voi kysellä ja hän on velvollinen vastaamaan.

Mutta tärkeintä kaikesta, häneltä voi kuulla päästön sanat syntiensä ylitse, ne armon sanat, joilla syntiä pestään pois tunnolta.

[pikkupoika]

Minua on vaan ihmetyttäny tämä että miksi ihmisen pitäis ne synnit välttämättä antaa anteeksi, miksi ei voisi suoraan pyytää niitä Jumalalta? Onko väärin vaeltaa niin että pyytä syntejä anteeksi suoraan Jumalalta eikä keneltäkään ihmiseltä?

[Nepheg]

Minua on vaan ihmetyttäny tämä että miksi ihmisen pitäis ne synnit välttämättä antaa anteeksi, miksi ei voisi suoraan pyytää niitä Jumalalta? Onko väärin vaeltaa niin että pyytä syntejä anteeksi suoraan Jumalalta eikä keneltäkään ihmiseltä?

Jeesus antoi sen viran ihmisille.
Luepas opillisella alueella olevat Lutherin opetukset. Ainakin yhdessä kirjoituksessa ihmettelemäsi asia on kerrottu selkeästi.

[pikkupoika]

Täytyy tunnustaa syntini että olen tainnut olla koko ajan erihengellisyydessä vaikka olenkin tätä foorumia lukenut. Olen vain itsemietiskellyt ja etsinyt järjellä asioita muuta en ole jaksanut kuunnella pappia. Minun olisi siis oikeasti parasta mennä seuroihin ja saada synnit anteeksi. Minulla sydän on täynnä kaikkea sekahengellisyyttä, että ei oikeen tiedä miten elää. Tämän siitä saa ku on itsekäs.

[Taavetti]

Niinpä! Jos saisia voimaa ja tilaisuuden etsiytyä kanssamme samalla tavalla uskovién seuraan, seuroihin tai johonkin muuhun tilaisuuteen, tai vaikka kahden keskiseen keskusteluun. Jumalan Pyhän Hengen voimalla julistetun synninpäästön alla sinullekin annetaan samalla kerralla kaikki synnit, myös sekaseuraisuuden ja epäuskon synti anteeksi. Jumala lahjoittaa sinullekin Pyhän Henkensä kotiopettajaksi. Se Henki alkaa ohjaamaan ja vähitellen, vähitellen ja hiljaisesti avaa ja opettaa miten uskovaisen sopii elää ja kilvoitella.

[lukkari]

Jumala johdattakoon kulkusi Jumalanlasten seuraan, pikkupoika. Luther sanoo kirkkopostillassaan niin, että sen jonka on löydettävä Kristus on ensin löydettävä seurakunta. Sanoo myös niin, oikea seurakunta on siellä, missä on pieni, Kristuksen tunteva joukko, joka on yksimielinen opissa ja tunnustamisessa.

[Taavetti]

Eräs seuramuisto ja ihmeellinen seuroihin liittyvä näky


Maaliskuussa 1953 eräänä torstai-iltana olin Oulaisten parantolassa seuroissa
ja seurojen jälkeen puhelin potilaiden kanssa, joista viisi teki parannuksen. Tässähän ei mitään erikoista ole, sillä ainahan niin monta uskoo, kun iankaikkiseen elämään säädetty on. Mutta kun sitten seurojen jälkeen ajelin pyörällä kotiin neljän kilometrin taipaleen, niin lastasin itseäni sillä, että onko se mahdollista, että tuo Herran Jeesuksen antama ja asettama suuri tehtävä on niin vähäpätöisen ja omalta puolelta huonon ja kelvottoman tuntoisen kautta vielä mahdollista, että syntiselle avata taivas ja sulkea helvetti ja päästää sidottu vapauteen. Kotiin tultuani vaimoni kysyi tavan mukaan, mitä seuroihin kuuluu. Kerroin hänelle kuulumiset.

Kun aamulla heräsimme, niin pääni oli jälleen kipeä. Otin särkylääkettä ja sanoin vaimolleni, että makaan vähän aikaa ja tulen sitten kahville, kun olet keittänyt. Vaimoni lähti tupaan. En tiedä, nukuinko, se on vieläkin arvoitus ja pysyy arvoituksena. Mutta olin heti toisessa olossa. Oli pitkä kaunis tie, jonka pinta oli valkean kirkasta hienoa kuin mannaryyni. Se ei upottanut mutta jälki jäi. Kahden puolen tietä oli n. metrin korkuinen valkea hohtava marmoriaita, jonka tien puolella oli kauniita palmupuita. Palmupuiden välissä oli kauniisti kukkivia eri värisiä köynnöskasveja niin pitkälle kuin silmäni kantoivat. Oli tiellä kulkijoita, joilla oli kirkkaan valkeat pitkät puvut, kauniit kultaiset kruunut päässä ja he lauloivat matkatessaan meille tuttuja Siionin lauluja. Ne laulut olivat kauniita ja itsekin lauloin niitä. Sillä tiellä oli tuttujakin Jumalan lapsia ympäri Suomen. Muistan eräänkin Murtomäen Lyytin Kärsämäeltä. Hän on jo Herran levossa ja hänestä jäi todistus Jumalan lapsille, että hänen sielunsa kelpasi Jumalalle. Hänestäkin omavanhurskaat sanoivat pilkkamielessä, että mikähän uskovainen se tuokin luulee olevansa. Lyyti oli, niin kuin me monet muutkin, leikkinen ja huumorintajuinen. Sanoinkin vaimolleni, joka kulki minun oikealla puolellani, että tuollahan tuo Lyytikin menee ja laulaa kauniisti. Vaimoni sanoi vain, että niin näkyy menevän. Meidän lapsia oli siinä edellä ja ympärillä. Vanhin tyttäremme, joka silloin oli uskottomana, oli myös samalla tiellä. Hän oli ollut isän huolen ja rukousten kohde. Ilostuin niin, että laulusta ei tullut sillä kertaa mitään. Siinä matkatessa katsoin taakseni, siellä tulivat ne Oulaisten parantolassa illalla parannuksen tehneet. Mutta yksi vaimo olikin omissa vaatteissaan. Silloin tuli mieleni murheelliseksi. Sanoin vaimolleni, miksi tuo rouva ei muuttanutkaan pukuaan lähtiessään tälle tielle, kun hän on omissa vaatteissaan. Kuljimme edelleen laulaen ja iloiten. Sitten näin, kuinka vasemman puolen marmoriaidassa oli aukko ja porrasaskelmat johtivat alas. Katsoin sinne alas. Siellä oli inhottavaa, niin kuin kaatopaikalla ainakin, vihreää rapaa, kantoja, lasin moskaa, kenkärajoja, olkia ym. Nyt tuo omissa vaatteissa oleva rouva laskeutui portaita alas ja meni niiden vanhojen vuodeolkien päälle maata ja jäi sinne. Sanoin vaimolleni jälleen: voi, miksi tuo ihminen meni tuonne, täällähän olisi paljon ihanampi olla ja matkata näiden ystävien kanssa. Seurasin tarkoin tien kulkijoita. En nähnyt siellä yhtään tuttua muita kuin vain Jumalan lapsia, niin kuin edellä mainitsin, ympäri Suomen.
Niin jatkui tuo ihana taival siihen asti, kun vaimoni oli keittänyt kahvin ja toi minulle ja olkapäästä pudistaen sanoi: nouse ottamaan kahvia. Silloin selvesin todellisuuteen. Sanoin vaimolleni: voi miksi herätit, sillä minulla oli parempaa nyt kuin kahvia, olisin halunnut nähdä, mitä olisi ollut tien päässä.

Siinä seuramuisto, joka ei ole jäänyt mielestäni pois eikä tarvitsekaan jäädä. Kerroin vielä, ettei kulunut kauan aikaa, kun vanhin tyttäremme sai parannuksen armon. Kysyin myöskin Polven Väinö- veljeltä siitä rouvasta, joka omissa vaatteissaan oli matkalla, että onko hän lähtenyt Jumalan valtakuntaa seuraamaan. Hän ei sanonut häntä näkyneen seuroissa eikä Jumalan valtakunnassa.
Sanoisin uskovaisen kodin tapsille, joilla on vaikeuksia maailman ja oman lihan puolesta, että puku, joka on Karitsan veressä valkaistu, on puhdas ja sillä kehtaa vaeltaa tietä, joka pyhäksi kutsutaan. Sillä tiellä ei tyhmäkään eksy. Uskomme nytkin matkan viat ja puutokset anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä perille asti, sillä se tie vie kulkijansa kunniaan, kun sillä vain pysytään.
Jumala ei vanhurskauta ketään näkyjen kautta. Elävässä kristillisyydessä ei rakenneta autuutta minkäänlaisiin näkyihin eikä ilmestyksiin, mutta heikolle ja epäilevälle matkamiehelle ne saattavat alla vahvistukseksi. Tätäkään ei ole siinä mielessä kerrottu, että rakennettaisiin näkyjen varaan, vaan lohdutuksena sillä on ollut suuri merkitys matkamiehille.

Päivämies 29.5.1968

[nuusku]

Olisi ihanaa nähdä näky, tai enkeli, tai jotain muuta vastaavaa suoraa ilmoitusta Jumalalta. Kuten lopussa todetaan, uskominen ei ole kuitenkaan siinä ja on erittäin harvinaista nähdä jotain. Olen kuullut, että jos ikäänkuin haluaisi nähdä vaikka enkelin, niin silloin sellainen ei varmastikaan näyttäydy, jos sitä mielessänsä toivoo. Silloinkin tekisi mieli nähdä vaikka paha näky, jos on tie vievä vaivaan. Siitäkin Jeesus sanoo rikkaalle miehelle, että niitäkään ei näytetä, vaan on vain Mooses ja Profeetat, ja näkymätön usko. Poislukien edellä kerrottu poikkeuksellinen näky, joka varmasti tuli pyytämättä ja yllättäen. Ihminen - tai minähän voin puhua vain itsestäni - haluaisi saada ns. "suoraa ilmoitusta" taivaasta, oli se sitten hyvää tai pahaa. Suoria ilmoituksia en kuitenkaan ole saanut.