Paavali kirjoitti:
12. Ja kiittäkäät Isää, joka meitä soveliaaksi tehnyt on pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa,
13. Joka meitä pimeyden vallasta pelasti ja on meidät siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan,
14. Jonka kautta meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksi antamus, 15. Joka näkymättömän Jumalan kuva on, esikoinen ennen kaikkia luontokappaleita.
Sen kummemmin eri väärien hengellisyyksien nimiä mainitsematta, aloin joku aika sitten ihmetellä heidän käsityksiään.
On sellaisia hengellisyyksiä, että heidän mielestään avaimet jotka Jeesus antoi mm. Pietarille, ovat menneet heidän kuoltuaan samaa matkaa pois.
Syntien anteeksianto ja pidättäminen siis heidän mielestään "katkesi", kun apostolit kuolivat. (eräs sanoi: avaimet menivät Pietarin mukana taivaaseen.
)
Kysynkin siis, ehkä hieman johdattelevastikin
:
Miten on mahdollista, että samat hengellisyydet, jotka kieltävät uskovilla olevan tällaista Pyhän Hengen välityksellä tapahtuvaa virkaa, ajattelevan että synnit ovat anteeksi kun vain uskoo Jeesukseen?
Syntejä siis saa anteeksi sitä mukaa, kuin niitä tehdään, kunhan mielessään niitä pyytelee anteeksi.
Itse olen alannut ajattelemaan näin:
Jos joku hengellisyys kieltää uskovan antaman synninpäästön ja pitää sellaista suorastaan mahdottomana (kun avaimethan menivät sen Pietarin mukana), niin sellaisessa hengellisyydessä ei voi olla synnit anteeksi kenelläkään.
Siellä ollaan siis tuudittauduttu mielestäni väärään rauhaan, kun kuvitellaan evankeliumin voivan julistaa itselleen omissa oloissa mietiskelemällä.
Näiden väärien hengellisyyksien maailmallisuus myös todistaa mielestäni, että siellä ei oikea usko asu.
Oikeat uskovat ovat maailman suolana, mutta maailman ihmisten silmissä olemme vihattuja ja uskomme on hullutus.