Vanhalta foorumilta siirretty aihe: Kososlaisuus

[nuusku]

Toisessa ketjussa kaipailtiin Hynden viestiä kososlaisuudesta, ja kun tutkin oman tietokoneeni sisältöä, huomasin silloin vuosia sitten tallentaani Vl-foorumilta yhden ainoan viestiketjun koneelleni, ja se näytti ihmeellisesti olevan ko. kaipailtu ketju.

Ajattelin copypasteta sen tähän muisteloksi:

P.S.: Jos palstalla sattuu olemaan kuka tahansa moderaattori, jolla on innostusta vähän siistiä tuon allaolevan ulkoasua (rivinvaihdot, väliotsikoiden tummennokset, ym...), kun copy-paste toiminto tekee tuloksesta sekavan. Voin kyllä itsekin sen sitten tehdä, mutta en tänä yönä, vaan joskus myöhemmin. Ketju myös oli alunperin Opillinen-osastolla, joten jos se soveltuu palstan koeteltujen veljien mielestä sinne myös nykyisenä maailmanaikana, niin pistäkääpä siirtoon.


------------------------------

Hynde
LähetäLähetetty: Sun Kes 19, 2005 11:16 pm Viestin aihe: Kososlaisuus

Kososlaisuuden nimi tule henkilöstä Juhana Alfred Kosonen (1877-1937). Kotoisin hän oli säämingistä, Viipuriin muutettuaan n.1914 aiheutti ristiriitoja vanhoillislestadiolaisuudessa.

Selvemmin kososlaisuus näkyi taisteluna Jumalan valtakunnan päätöksiä vastaan. Tämä toi lukuisia ristiriitoja päätösten tekooon.

Opilliset harhat olivat sisäpiirinen seurakuntaoppi, Seurakunta seurakunnan sisällä, paremmin uskon ymmmärtäneet muodostavat Jumalan valtakunnan. Rippiharhana oli rippi syntien peitteenä. Lankeamattomuuden oppi, lankeaminen kristus kalliolle.

Kososlaisuusden esiintyminen Helsingissä

[Vuollo 1999, Lestadiolaisuus helsingissä vuoteen 1963]
[Särkiniemi 1988, Hyvänpaimenen hoidossa. Helsingin Rauhanyhdistys 100 vuotta.]

Kososlaisuuden kritiikki suuntautui milloin mihinkin eikä sillä ole selvää yhtenäistä dogmaattista perusteita. Kososlaisuus on antinomistinen suuntaus siilä Kosonen opetti ettei neuvon ja opetuksen sanat kuuluneeet uskovaisille.

Kososlaisuuden vaikutukset tulivat Helsinkiin jotteinkin vierailtua Kososen kodissa. Voimistui 1940 luvulla ilmeisesti karjalan siirtolaisten mukana.

Helsingin seurakunnan ristiriidat johtuivat usein kososlaisuudesta.
Kirkkoherroja O.H Jusssilaa ja L.P Tapanista ei haluttu puhumaan.
Siionin uusia työmuotoja arvosteltiin, erityisesti lauantaiseuraa ja ylioppilaskotia.

1951 oli suljettu puhujien kokous, todetttiin kososlaisuutta ilmenevän. Osa paikallisista puhujista suosi ja levitti.

Syksyllä 1958 johtokunnankokous todettiin, että seurakunnassa on keskinäistä rakkauden mukaista mieltä ja sen mukaista toimintaa. SRK puheenjohtaja Erkki Reinikainen käy selvittää tilannetta. Ei näkyviä tuloksia.

Vuonna 1962 Kososlaisuuteen puututaan vahvasti. Maaliskuussa kososlaishenkinen puhuja oli todennutettä Jumala karsii tuoreetkin oksat pois, eikä niitä voida enää oksastaa takaisin viinipuuhun.
Käsitys oli ristiriidassa siihen, että Jumala voi oksastaa myös niitä jotka ovat joutuneet erilleen elävästä viinipuusta.

Ylimääräisessä kokouksessa tulehtunutta tilaa käsitellään. Mukana SRK:n puheenjohtaja Eino Vaherjoki. Puututaan kososlaisuuden lankeamattomuuden oppiin (lankeava lankeaa kristuskallioon). "vääräoppiset opettavat että lankeemuksen jälkeenkin nimi säilyy elämän kirjassa"
Keskustelun jälkeisessä esityksessä todetaan.

--seurakunnassa kososlaisuuden nimellä ja tunnettu ja ilmennyt väärä opetus ja väärä henki julistettaisiin eriseuraksi, pidettäisiin eriseurana ja eriseuraiset erotettaisiin, (2 Tess 3:6; 1 Tim 6:3-6 2 Kor 6:16-17), eikä heitä enää Jumalan terveellä tervehditä.

Kun esitystä kannatetttiin, kososlaiset pyytävät anteeksi.
Puheenjohtana ollut Vaherjoki SRK:sta raportoi kokouksesta "kososlaiset olivat saaneet parannuksen armon". Riitoja esiintyi kuitenkin jälleen kuukauden kuluttua, kun mielipiteet jäivät. Helmikuussa johtokunta päätti erottaa ne jäsenet, jotka eivät olleet nöyrtyneet parannukseen. Kosolaisuus ei pystytty täysin kitkemään pois.

Kososlaisuuden esiintyminen Oulussa
[Kupsala1995, Oulun rauhanyhdistys 100 vuotta]

1950 luvun alusta lähtein näkyi väellä ja voimalla huolta herättäneisiin asioihin puuttumisella.
Osalla oli yhteyksiä lakihenkisen pappisvastaisen vihkosen 1950 painaneeseen Haaparantalaisen Axel M. Kauppiin. 1960 luvulla Vaikutuksen nousu. oli vastavaikutus pappislinjalle 1960 luvun taitteessa. 1963 lähtien pyritttin korjata tilannetta.

1964 kutsuttiin kymmenen kososlaisvaikutteista henkilöä keskustelemaan jäsenien ja tunnettujen maallikkosaarnaajien kanssa. Kutsutut jättivät tulematta. Yhdistyksen johtokunta eroitti sen jälkeen henkilöt jäsenyydestä. Sen jälkeen ryhmittymän järjesti erillään rauhanyhdistyksestä seuroja kodeissaan. Saarnamiehiä heillä oli mm. Simo Näppä ja Herman Kouri.

1970- luvun kososlaisuus

[Savela 1990, 1970- luvun tapahtumien tarkastelua. SRKn vuosikirja 1989.]
[Kupsala1995, Oulun rauhanyhdistys 100 vuotta]
[Kurvinen 1980, Raportti Lestadiolaisuudesta]


1970 luvulla maallistumisilmiön aiheuttama uskon ja Jumalan sanan vastaisten elämäntapojen vuoksi järjestettiin hoitokokouksia. Kososlaisuuden vaikutukset jäivät siionin sisälle ja 1970- luvulla ilmeni taas kososlaisuudesta lähteviä riitoja.
Hoitotilanteen eivät sujuneet ongelmitta kun 1970-luvun alkupuolella esiintyi ns. kuivaa henkeä, isäntähenkeä ja hempeää henkeä. 1975 lähtien puhuttiin väärästä hengestä.
Kososlaisuuden korostuksen vaihtelivat. 1960 luvulle asti selvemmin erottuva yhtenäisempi linja oli 1970 luvulla useina ryhminä. Puhutaan ainakin muutamasta ryhmästä.
Kososlaisuuden takia oli taistelut 1970-luvun alussa ja lopulla.
Ne joiden keskuudessa näkökannat olivat kiristyneet alkoivat pitää vähitellen itseään seurakunnan ydinjoukkona. Oulun rauhanyhdistyksen johtokunnan sisällekin alkoi muodostua sisäpiiri.
Selvät Kososlaiset piirteet tulivat esiin 1970 luvun lopulla kun ilmeni lisäksi synninluvallisuutta omassa elämässä ja toisten ankaraa tuomitsemista.

Kun taisteluissa esiintyi kososlaisia piirteitä niin Kososlaisuutta hoidettiin 1977 alkaen ja erityisesti 1978.

1970-luvun lopulla esiintyi toinenkin kuivahenkinen harha.
Kososlaisuuskäsite sekottui ja aletiin sisältää kososlaisuuteen muuta. Jotkut tulkitsivat itsessään vaikuttavat synnit kososlaisuudeksi. Ettei voi uskoa ellei tee parannusta kososlaisuudesta. Oli myös syntynyt käsitys ettei parannus ole oikea ellei sitä tehdä kososlaisuudesta. Tässä harhassa oli sydämen kaivamista ja julkirippiä ja samanlaisia piirteitä kuin 1900 vaihteen uudessaheräyksessä. Siihen liittyi myös rakkaudetonta puhetta tyyliin ettei kukaan olisi säilynyt lapsuuden uskossa niin ettei olisi kososlaisuuden saastuttamana. Huolta herätti kun tehtiin myös henkilökohtaisista asioista julkisesti rippiä.

Kun nämä vakavat oppiharhat tulivat ilmeiseksi asioita hoidetttiin armolla ja anteeksi antamuksella ja rauha palasi.

Kososlaistapaus

Edellä mainittu kososlainen saarnaaja Simo Näppä tulee myös esiin Warren Hepokosken tutkielmasta. [Hepokoski 2002. The laestadian movement disputes and divisions 1861-2000]

Oulussa oli ainakin kaksi Kososlaisryhmää. Yrjö Paaso yhden ryhmän johtaja syyttää Simo Näppää radion omistamisesta ja Niilo Karjalaista lihan vapaudesta. Näppä ja Karjalainen keräsivät kannatusta. Ehkä merkittävin kososlaisryhmä Näppäläiset liittyi Sillanpääläisyyteen. 1977 perustettu Sillanpääläisyys koostui 1970 luvulla eronneista, kososlaisista ja osasta pappissuunnan eronneista.


1970-luvun mediamylläkän jälkeen julkaitusta kirjasta
poimintoja Kurvisen SRK:n haastattelusta.[Kurvinen 1980, Raportti Lestadiolaisuudesta]

Olen kuullut väitteitä, että epäselvän termin taakse kätketään käsite, jota ei tunne, eikä määrittele kukaan. Miten hyvin vanhoillislestadiolainen seurakunta on siitä selvillä?
-hyvin
----
On jo nyt kirkkohistoriallinen kysymys--Se on eroittautunut omaksi eriseurakseen. On sellaisia pieniä tokkia , täällä Oulussakin muutama. Ja 60-luvulla, 64, erosi pieni erä näitä samoja, mutta ne eivät sillopin liittyneet mihinkään. Mutta nyt on tapahtunut niin että tästä kososlaisuudesta huomattava osa, jotka ovat aikoinaan 60-luvulla ovat jo eroneet, ovat liittyneet tähän josta käytämme sanontaaa sillanpääläisyys, mutta joka on rekisterinimeltään vanhoillislestadiolainen rauhanyhdistys. Se on luuttynyt siihen Amerikan viimeiseen eriseuraan, töröläläisyyteen. Ja ne ovat yhtä. Useat eronneet ovat liittyneet siihen. Tästä on dokumenttitietia.. Tässä mielessä kososlaisuus ei ole vain termi. Se on selvä eriseura, jotka on hoidettu. Osa on tehnyt parannuksen ja osa lähtenyt pois.


Lopuksi koottuja kososlaisuuden ilmenemisen eri muotoja.

-Seurakunnan sisälle muodustuneet sisäpiirit vaikeuttivat toiminnan raittiutta.
-Niissä vaikutti keskinäinen rakkaus mutta jumalan valtakunnan yhteinen rakkaus puuttui.
-Tyytymättömyyttä yhteisiin päätöksiin
-Ulkoisen hurskauden korostus mm pukeutumisessa
-Profetoimisen halukkuus.
-Lankeamattomuus, ymmärsivät: lankeaminen kristuskalliolle
-Omien syntien luvallisuutta ja toisten tuomitsemista
-Muistuttaa myös amerikan pollarilaisuutta, joillakin kososlaisilla oli pollarilaisia vaikutuksia
-Yhteiskunnan arvostelu
-Kansankirkon arvostelu
-Kaikkea arvosteleva, johtokuntia, toimintoja
-Toisten elämän seuraaminen, mm. kirkossa käynnin tarkkailua
-Kirjaimellinen fundamnetalistinen raamatun tulkinta
-Kiivailu 1938 raamatun käytöstä
-Oikean hengen omaavat vain pienen sisäpiirin kuuluvat
-Jyrkkä totuus, jyrkät kannanotot
-Kulmikkaat puheet
-Hurmoskokemukset
-Vieraita tapoja kuten rinkilaulussa siionionlauluja
-Synnin luvalllisuus, lihallisuutta omassa keskuudessa ja salassa
-Eritysesti tartuttiin pappislinjaan eronneidenopillisiin harhoihin
-Lakihenkisten kososlaisten kokemusiin perustuvat puheet kärjistivät papiston ja maallikoiden suhteita pappishajannuksen yhteydessä ja vaikutti merkittävästi tapahtumien kulkuun.
-Ilman SRK:n tietämättä 1946 pidetty Porin kokous. Julkilauselamassa kaikkien pikkuesikoisuuden ja vanhoillisten sovintoneuvottelujen jyrkkä torjuminen. On tulkittu kososlaisuuden ilmenemismuodoksi.
-Kososlaisista ja joistain lakihenkisistä johtui että suhde opetustelevisioon kiristyi ohi yhteisten päätösten.
-Rippiä ilman tarkoitusta jättää syntiä
-Eivät lukeneet paljoa päivämiestä
-Julkaisujen kriittinen arvostelu


,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

vl2003
LähetäLähetetty: Maa Kes 20, 2005 8:15 pm Viestin aihe: mielenkiintoinen juttu

Kiitos mielenkiintoisesta jutusta! Itsellenikin tuli jossakin vaiheessa eri lähteitä lueskellessa vähän uutisena, että kososlaisuus todellakin oli aivan "näkyvä" eriseura joskus, niin että olivat selkeästi omana ryhmänään. Pietilän muistan kirjoittaneen myöskin melko myönteiseen sävyyn kososlaisista. Pietilähän tosin jälkimmäisessä kirjassaan kirjoitti myönteisesti jokseenkin kaikista vanhoillisista lähteneistä suunnista.

,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

vl2003
LähetäLähetetty: Maa Kes 20, 2005 8:20 pm Viestin aihe: Re: Kososlaisuus

Hynde kirjoitti:
Lopuksi koottuja kososlaisuuden ilmenemisen eri muotoja.

-Seurakunnan sisälle muodostuneet sisäpiirit vaikeuttivat toiminnan raittiutta.
-Niissä vaikutti keskinäinen rakkaus mutta jumalan valtakunnan yhteinen rakkaus puuttui.
-Tyytymättömyyttä yhteisiin päätöksiin
-Ulkoisen hurskauden korostus mm pukeutumisessa
-Profetoimisen halukkuus.
-Lankeamattomuus, ymmärsivät: lankeaminen kristuskalliolle
-Omien syntien luvallisuutta ja toisten tuomitsemista
-Muistuttaa myös amerikan pollarilaisuutta, joillakin kososlaisilla oli pollarilaisia vaikutuksia
-Yhteiskunnan arvostelu
-Kansankirkon arvostelu
-Kaikkea arvosteleva, johtokuntia, toimintoja
-Toisten elämän seuraaminen, mm. kirkossa käynnin tarkkailua
-Kirjaimellinen fundamnetalistinen raamatun tulkinta
-Kiivailu 1938 raamatun käytöstä
-Oikean hengen omaavat vain pienen sisäpiirin kuuluvat
-Jyrkkä totuus, jyrkät kannanotot
-Kulmikkaat puheet
-Hurmoskokemukset
-Vieraita tapoja kuten rinkilaulussa siionionlauluja
-Synnin luvalllisuus, lihallisuutta omassa keskuudessa ja salassa
-Eritysesti tartuttiin pappislinjaan eronneidenopillisiin harhoihin
-Lakihenkisten kososlaisten kokemusiin perustuvat puheet kärjistivät papiston ja maallikoiden suhteita pappishajannuksen yhteydessä ja vaikutti merkittävästi tapahtumien kulkuun.
-Ilman SRK:n tietämättä 1946 pidetty Porin kokous. Julkilauselamassa kaikkien pikkuesikoisuuden ja vanhoillisten sovintoneuvottelujen jyrkkä torjuminen. On tulkittu kososlaisuuden ilmenemismuodoksi.
-Kososlaisista ja joistain lakihenkisistä johtui että suhde opetustelevisioon kiristyi ohi yhteisten päätösten.
-Rippiä ilman tarkoitusta jättää syntiä
-Eivät lukeneet paljoa päivämiestä
-Julkaisujen kriittinen arvostelu


Ylläoleva lista on sikäli mielenkiintoinen, että melkeinpä kaikkia noita voi väittää esiintyvän esimerkiksi suomi24-palstalla Shocked .

,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Hynde
LähetäLähetetty: Kes Kes 22, 2005 10:06 pm

Lampaitten lihaa hampaissa ja Jumalan lapsen pureminen oli vielä yks kohta, mutta mutta miten sen suomentais. En laittanu sitä siksi siihen.

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

Taavetti
LähetäLähetetty: Tor Kes 23, 2005 4:41 am

Olisiko jotenkin oikean suuntainen suomennos, jos tulkitsisi sen tarkoittavan pahan puhumista takanapäin, ilman aikomustakaan lähteä keskustelemaan asianomaisen itsensä kanssa. Niistä saatettiin märehtiä pienissä porukoissa, mutta seurakunnan kokouksissa vaiettiin, kun olisi ollut oikea aika puhua.

1962 keväällä olin armeijan harmaissa Helsingissä, varsinaisiin hoitotilanteisiin en osallistunut, mutta tulihan asia esille joskus iltakylässä, lähinnä tuskallisina kyselyinä, mistä on kysymys. Toki olisi mielellään vastannut kyseleville, mutta mistä sitä tietämätön. Tokihan asia selvisi, kun tuli seurakunnan kokouksen aika.Toisen paikkakunnan ihmisenä minulla ei ollut sinne asiaa.
_________________
Toivossa on hyvä elää- Elämässä on hyvä toivoa!

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

Hynde
LähetäLähetetty: Lau Elo 13, 2005 1:47 am

Lisätietoa löytyi kirjasta

[Mauri Kinnunen, 2004: Heätysliike kahden kulttuurin rajalla - Lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939]

Sitä mukaellen kirjoitettu. Omat päätelmät ovat usein tyyliin: voi olla, lienee..

---

Kososlaisuuden alkuperä lienee Juho Kososen ja kansanedustaja - saarnaajan Juho Kanniaisen toiminnasta 1920 luvulla. Kaverit ystävystyivät ja Kosonen alkoi kunnioittaa vaikutusvaltaista Kanniaista muita parempana ihmisenä.
Kaveruksissa yhdistyi kososlaisuuden vastakohtaiset tuntomerkit, Kososen kireys ja Kanniaisen välipitämätön elämänvaellus. Tuloksena lakihenkisyys ja synnin luvallisuus.
Kanniainen syrjäytettiin puhujan paikalta 1920-luvun puolessa välissä. kunnianhimon ja keveän elämän vuoksi. Paisunut puhuja nöyrtyi sairauden myötä parannukseen. Kanniainen kuoli 1929.

Jyrkkiä Raamattua korostavia puheita pitänneen Kososen ympärille muodostui ystäväpiiri.
Juho Kososen 50-vuotis synttäreillä sattui ensimmäinen riita Kososen ja Pohjois-suomen lähetysmiesten kanssa opillisista painotuksista.(v.1927)
Riidoista huolimatta kosonen sai toimia ainakin seuraavana vuonna lähetyspuhujana.

Viipuriin muodostui Kososen ympärille puolue. Kososlaisuuteen kuului jyrkkä toiminnan puitteiden rajaus. Krittiikkiä aiheutti Seuratilojen yhteinen hallinnointi uudestiheränneitten kanssa ja luterilaisen kirkon papit. Tätä taustaa vasten on todennäköistä, ettei häntä valittu yhteisen yhdistyksen johtokuntaan, vaikka hän oli Viipurin keskeisin vanhoillisten saarnaaja.

Kun uudestaheräyksestä vanhoillisiin 1932 liittyi pappi Kustavi Lounasheimo niin jo syntynyt erimielisyystilanne muuttui jopa hajaannuksen asti, joskin hajaannus ei ollut lopullinen. Kososen vastapuolelle tuli Lounasheimo. Riitoja siten on kuvattu myös henkilöristiriidoksi. Henkilöriidan syyt voivat olla Kososen kritiikin ilmentymä: Kustavi Lounasheimon pappis ja uudestiheräys tausta.

Yhteisiin seuroihin ei juurikaan kokoonnuttu vaan
1930-luvun puolessa välissä Lounasheimon puolella olevat kokoontui rauhanyhdistyksellä ja Kososen kannattajat Kososen kodissa. SRKn lähetystoimen johtoonkin kuulunut saarnaaja Rieti Honkavuori muutti 1935 töihin Viipurin ja alkoi toimia ryhmien sovittelijana.
Asiaa hoidettiin pitämällä kokouksia jossa Kosonen oli kerrankin suuttunut, marssinut ovelle, tokaissut "Haistoote työ paska". Kosonen sairastui ennen kuolemaansa ja riitakummpanien kanssa riidat sovittiin sairasvuoteen äärellä. Kosonen kuoli 27.10.1937. Sovinnosta huolimatta kososlaisuutena tunnettu liikehdintä jäi elämään Kososen kuoleman jälkeen.

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

Kicki
LähetäLähetetty: Lau Elo 13, 2005 10:56 pm

Kun lukee vääristä hengistä, niin rukous nousee omasta puolesta, että ei vaan itse joutuis sellaiseen mukaan. Ja jos sellaiseen syntiin joutuiskin, että Jumala antaisi synnistä tunnon ja löytäis takasin ja sais palaamisen armon.

Sielunvihollinen ei ole jouten näissäkään asioissa...

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

emka
LähetäLähetetty: Lau Elo 13, 2005 11:16 pm Viestin aihe: Sielunvihollisella

Sielunvihollisella on kova kiire nykyään,ja sen huomaa joka puolella. Rukous on, että varjeltuisi tässä Jumalan valtakunnassa,. Jos jostain voi sielunvihollista kiittää, niin ahkeruudesta. Mutta säilyttäkäämme usko hyvässä omassatunnossa,silloin ei tule "vahinkoa"Taivaanisä meitä siihen auttakoon!
_________________
Ne jotka valaisevat toisten elämän,valaisevat omansakin.
J:M:Barrie

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;


Kicki
LähetäLähetetty: Lau Elo 13, 2005 11:18 pm Viestin aihe: Re: Kososlaisuus

vl2003 kirjoitti:
Hynde kirjoitti:
Lopuksi koottuja kososlaisuuden ilmenemisen eri muotoja.

-Seurakunnan sisälle muodustuneet sisäpiirit vaikeuttivat toiminnan raittiutta.
-Niissä vaikutti keskinäinen rakkaus mutta jumalan valtakunnan yhteinen rakkaus puuttui.
-Tyytymättömyyttä yhteisiin päätöksiin
-Ulkoisen hurskauden korostus mm pukeutumisessa
-Profetoimisen halukkuus.
-Lankeamattomuus, ymmärsivät: lankeaminen kristuskalliolle
-Omien syntien luvallisuutta ja toisten tuomitsemista
-Muistuttaa myös amerikan pollarilaisuutta, joillakin kososlaisilla oli pollarilaisia vaikutuksia
-Yhteiskunnan arvostelu
-Kansankirkon arvostelu
-Kaikkea arvosteleva, johtokuntia, toimintoja
-Toisten elämän seuraaminen, mm. kirkossa käynnin tarkkailua
-Kirjaimellinen fundamnetalistinen raamatun tulkinta
-Kiivailu 1938 raamatun käytöstä
-Oikean hengen omaavat vain pienen sisäpiirin kuuluvat
-Jyrkkä totuus, jyrkät kannanotot
-Kulmikkaat puheet
-Hurmoskokemukset
-Vieraita tapoja kuten rinkilaulussa siionionlauluja
-Synnin luvalllisuus, lihallisuutta omassa keskuudessa ja salassa
-Eritysesti tartuttiin pappislinjaan eronneidenopillisiin harhoihin
-Lakihenkisten kososlaisten kokemusiin perustuvat puheet kärjistivät papiston ja maallikoiden suhteita pappishajannuksen yhteydessä ja vaikutti merkittävästi tapahtumien kulkuun.
-Ilman SRK:n tietämättä 1946 pidetty Porin kokous. Julkilauselamassa kaikkien pikkuesikoisuuden ja vanhoillisten sovintoneuvottelujen jyrkkä torjuminen. On tulkittu kososlaisuuden ilmenemismuodoksi.
-Kososlaisista ja joistain lakihenkisistä johtui että suhde opetustelevisioon kiristyi ohi yhteisten päätösten.
-Rippiä ilman tarkoitusta jättää syntiä
-Eivät lukeneet paljoa päivämiestä
-Julkaisujen kriittinen arvostelu

Ylläoleva lista on sikäli mielenkiintoinen, että melkeinpä kaikkia noita voi väittää esiintyvän esimerkiksi suomi24-palstalla

Niinpä,,, siellä on kaikkea mahdollista. Kunhan tämä palsta säästyis sellaiselta...

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

emka
LähetäLähetetty: Sun Elo 14, 2005 12:29 am Viestin aihe: Älä

Älä muuta sano Exclamation Sitä toivomme,ja rukoilemme. Hyvää yötä Very Happy
_________________
Ne jotka valaisevat toisten elämän,valaisevat omansakin.
J:M:Barrie

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

Pottu
LähetäLähetetty: Maa Elo 15, 2005 10:16 pm

Mitä muuten tuo rinkilaulu tarkoittaa??
_________________
Smile

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

Hynde
LähetäLähetetty: Lau Elo 20, 2005 12:15 am

Pottu kirjoitti:
Mitä muuten tuo rinkilaulu tarkoittaa??

koillismaan nuoret lauloivat vieraalla tavalla siioninlauluja ringissä toisistaan kiinni pitäen. Näin tapahtui aikoinaan oulun isojen seurojen väliajalla.

Siinä sattui sellaisia liikutuksia joiden pohja on tunnepitoinen hurmos eikä uskosta tuleva liikutus. Taustalla on ilmeisesti 1800-luvulla koillismaalla esiintynyt ns. kylmähyppy jossa liikutuksesta tuli itsetarkoitus, kokemus johon pyrittiin. Lihalliset liikutukset ovat vaarallisia koska ne johtaa hurmahenkisyyteen.

Paavo Rintalan romaanissa rikas ja köyhä esiintyy sellaisen kuvaus. En itse jaksa lukea sitä kirjaa enkä löytäny kohtaa kun plarasin kirjan läpi.

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

vl2003
LähetäLähetetty: Sun Elo 21, 2005 8:49 pm Viestin aihe: rinkilaulu

Ilmeisesti sitä esiintyi mm joissakin suviseuroissa? Tällaisia laulurinkejä jouduttiin ilmeisesti aivan hajottamaan muiden ihmisten toimesta.

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

Pottu
LähetäLähetetty: Tor Syy 08, 2005 6:34 pm

Luin sen Rintalan kirjan. Rinkilaulusta en löytäny mitään kuvausta, mutta oli siinä kerrottu seuroista Oulussa ja liikutuksista.
_________________
Smile

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

Hynde
LähetäLähetetty: Sun Syy 18, 2005 10:15 pm

Oulun RYn historian viitteissä luki että siinä Rintalan kirjassa on kuvattu rinkilaulua.

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

Baptisti
LähetäLähetetty: Maa Syy 19, 2005 9:42 am

Ihan mielenkiintoinen selvitys kososlaisuudesta. Vaikutti aika rehdille ja puolueettomalle selvitykselle. Tosin ihmetytti vähän se arviointi synnin luvallisuudesta kun Kannisto erotettiin puhujan tehtävästä kepeän elämän takia.

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

Pottu
LähetäLähetetty: Maa Syy 19, 2005 10:48 am

Hynde kirjoitti:
Oulun RYn historian viitteissä luki että siinä Rintalan kirjassa on kuvattu rinkilaulua.

No höhhöh! Luin vissii silmät kii. No myönnettäköön, että luin vähän harppoen. (Kirja ei innostanu niin paljon) Yritin kyllä lukea kaikki seurakuvaukset, mutta ehkä joku jäi huomaamatta.
_________________
Smile

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;


Taavetti
LähetäLähetetty: Lau Jou 10, 2005 8:32 am

Baptisti kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen selvitys kososlaisuudesta. Vaikutti aika rehdille ja puolueettomalle selvitykselle. Tosin ihmetytti vähän se arviointi synnin luvallisuudesta kun Kannisto erotettiin puhujan tehtävästä kepeän elämän takia.
Niinpä!! Synnin luvallisuutta on sanottu kepeäksi elämäksi, elämäksi syntien alla, oppia ettei synnissä eläminen kadota. On aivan eri asia elää synnissä ja suosia sitä, se ei ole Raamatun mukaista. Toinen asia on uskovaiselle joutua syntiin sielun vihollisen petosten kautta, ja panna syntiä pois. upottaa sitä armon mereen, pyytää, saada ja uskoa anteeksi.

Se vihollinen aina kiertää meitä, etsien heikkoa kohtaa, josta pettää ja saada lankeamaan. Elävä usko opettaa matkan vikoja pesemään pois, viemään niitä Jeesuksen veren alle. Sen jälkeen niitä ei ole, niitä ei ole lupa muistella. Toki haluamme korjata synnin aiheuttamaa pahennusta uskovaisten, mutta myös ulkopuolistenkin edessä. Sillä tavalla haluamme pitää esillä hyvää menoa kaikkien ihmisten edessä. Siihen ei kukaan pysty omilla voimillaan, mutta Jumalan armon voima riittää siihenkin, se myös antaa voimaa Jumalan voimasta heikkovoimaiselle kilvoittelijalle.
_________________
Toivossa on hyvä elää- Elämässä on hyvä toivoa!

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;

Taavetti
LähetäLähetetty: Tor Jou 29, 2005 5:45 pm

tästäkin utelo voisi lukea. tätäkin keskustelua voidaan vielä jatkaa, jos haluat.
_________________
Toivossa on hyvä elää- Elämässä on hyvä toivoa!

[Taavetti]

Muokkasin ja editoin tekstiä hiukan. Lähinnä erotin eri kirjoittajien viestit toisistaan välimerkkiviivalla, tiivistin hakukoneen jättämiä pitkiä aukkoja kappaleiden välillä sekä korjasin muutamia havaitsemiani kirjoitusvirheitä. Varsinaiseen tekstin sisältöön en puuttunut millään tavalla. Mielestäni tämän voisi siirtää Arkistofoorumille, eikä minkään tarvitse estää keskustelua sielläkin. Jos siellä jonkun ketjun jatkuminen halutaan estää, se onnistuu lukitsemalla.

Nuuskun palautuksen editointia voi vielä jatkaakin, ainakin joitakin koneen softan antamia toistuvia tekstejä saattaisi vähentää, samoin hymiökoodeja, jotka kopiossa eivät ohjaa hymiön linkkiin. Kaikkia niitä ei varmaankaan tarvitse poistaa, ainoastaan vähentää häiritsemästä. Pieni määrä niitä voi säilyä jo autenttisuuden merkkinä. Samoin jos jotakin häiritsee viestien väliviivavalintani, voi huoletta vaihtaa vähemmän häiritsevät. Joku merkki viestien välissä silti tarvitaan, etteivät alkuperäisten viestien kirjoittajat vallan sekoitu. Viestien alkuperäiset lähetysajat olisi myös hyvä säilyttää, mutta toistuvia messenger, sähköposti ja yksityisten viestin kehotuksia ei välttämättä kaikkia tarvita. Välttämätöntä lisäeditointi ei mielestäni ole, mutta jos joku tuntee tarvetta ja on aikaa ja tarmoa, vapaasti vain.

[O.M]

Kiitos Nuuskulle!

[nuusku]

Kopion tähän antamienne ohjeiden mukaan sen kokoomani koosteen, jonka tein nauhalta kuuntelemastani alustuksesta 70-luvun lopulta. En siis kopioinut puheenvuoroja suoraan, vaan poimin tiedoista suuren osan, mutten sanasta sanaan, ja sen vuoksi voin olla kirjoittamisen aikana jättänyt jotain tärkeää pois tai muutoin tehnyt tiivistyksen yhteydessä virheitä.

-------------
Veli 1 (alustaja):

- Kososlaisuus syntyi Viipurissa jo ennen sotia. Kun sodan jälkeen Viipurista lähdettiin, niin ko. hengestä ryypänneet muuttivat muualle Suomeen ja näin henki levisi. Levisi ensin etelään, sitten pohjoiseenkin.
- Kososlaisuus näkyi voimakkaasti pappiseriseuran aikaan. Kososlaiset lähtivät voimakkaasti - repivästi - taistelemaan pappiseriseuraa vastaan, mutta väärillä aseilla. Lainaus: "He lähtivät yksin sotaan. Unohtivat sen josta profeetta sanoi, että aika on koota kiviä ja aika on heitellä kiviä, ja kaikella on oma aikansa - Jumalallakin on oma aikansa. Ja Jumalan aika on aina silloin, kun Jumalan seurakunta lähtee asioissa liikkeelle."
- Kun Jumalan seurakunta lähti pappiseriseuraa vastaan, "kososlaisten kirkassilmäinen joukko oli voitonriemuinen". Sitten alkoivat taistelut kososlaista henkeä vastaan.
Kososlaisuus ilmeni mm.:
- Yritys nostaa katkeruutta ja epäluuloa seurakunnan asettamia luottamushenkilöitä vastaan.
- Eivät lähteneet itse asialle, vaan oikeaoppisina kertoivat toisilleen miten asiat ovat. Laittoivat toisia asialle, pysyivät itse piilossa.
-> vaikutti niin, että kososlaisuus jäi pitkäksi aikaa pimentoon, ennen kuin jälleen koitti Jumalan aika ja taistelu ko. hengen saastaa vastaan
- Kososlaisilla oli harha-ajatus, että "Synnistä ei tarvitse tehdä parannusta, vaan uskomalla siitä päästään."
- Kososlainen on äärettömän palvelevainen. Lainaus: "Kun paikkakunnalle joku tuntematon ihminen muuttaa uskovaisten keskuuteen, niin se varmasti kiedotaan niin ympäri niin, että se ajattelee: 'tuossa on koko kyläkunnan kaikkein parhaat kristityt!'"
- Jatkuva yhteys toinen toisiinsa. Tietävät ja tuntevat toinen toisensa.
- Etsivät 'selkänojaa'; lainaus: "asioita esitellään kukin sen mukaan kuin hyväksi näkee, etä saisi jonkun aivan kuin tueksi, että kun asia tulee ilmi, niin voi sanoa, että "sen ja sen kanssa me olimme yhteydessä ja se oli yhtä mieltä näiden ajatusten ja käsitysten kanssa."
- Em. monet tekijät ovat tehneet siitä niin vaarallisen ja vaikean, että siitä ei päästä heti perille, ennen kuin hedelmät alkavat vasta selvästi näkyä.
- Riitainen henki, isäntähenki (esim. kotona 4. käskyn tuima käyttö kasvatuksessa)
- Nurkkakokouksia, joissa asioita selvitetään jo etukäteen
- "Pappiseriseuran aikoina ruukasi aina SRK:n vuosikokouksien edellä olla pöyristyttäviä juttuja, että minkälaisia mullistuksia siellä tehdään"
- Johtokuntaankin olisi pitänyt valita myös muilla kuin uskon näkemyksen perusteilla
- toisaalta kirkassilmäisiä oikeaoppisia, mutta toisaalta elävät usein lihanvapaudessa
- Järkyttävänä ajatuksena: "On lupa olla katkera."
- Ulkokultaisuus: Suu puhuu kokonaan toista mitä sydämessä liikkuu. Tästä seurauksena, että - lainaus: "ei aina tarvitse pysyä niin totuudessa, että asiat puhutaan aina sillä tavalla, mikä minua ja tällaista henkeä kaikkein parhaalla tavalla ruokkii."
- Ajatuksena myös, että vain harvat ja valitut kelpaavat saarnaamaan, l. valitaan saarnaajat ja rakennetaan persoonan varaan, eikä niin kuten Jumalan valtakunnassa yleensä pyritään, että "mahdollisimman monilla lahjoilla, persoonaan katsomatta"...
- "Päätekijät" pysyvät taustalla, ja käyttävät toisia tukenaan, l. ampuvat kuin "nurkan takaa" tulematta itse esille.
- Tavattoman suuri saarnahalu. Toinen toista lykätään saarnaajan paikalle.
- Luotetaan rahaan ja omien kätten töihin

Seuraavaksi kolmen pyydetyn puhujan puheenvuoroista:

Veli 2:
- Kososlaisuus on erittäin monivaiheinen, eikä sitä vielä aivan tarkkaan tunnetakaan
- Esim. saarnaajissa kahta erilaista tyyliä:
a) Joillain esillä korostuneesti opetuksen ja neuvon sanoja, toisaalta raittiita mutta vähän tiukkoja
b) Jotkut toisaalta 'alatien kulkijoita', oman syntisyyden korostaminen ja omien vikojen korostunut luettelu, ja toteamus että "armo tämän kaiken vei."
- Jalo taistelu elävän seurakunnan mukana pappiseriseuraa vastaan
- Eivät itse syyttäneet määrättyä henkilöä, vaan sanoivat jollekulle toiselle, että "sille ja sille on tapahtunut näin."

Veli 3:
- Kun Jumalan lapsissa vaikuttaa Jumalan henki, ja Jumalan hengellä hallitaan turmeltu luonto, niin kososlaisuudessa väärä henki hallitsee sydäntä - silloin ei Jumalan henki hallitse. Vaikka heille jää oikeaoppisuuden naamari, monet kiivailemalla kiivailevat oikean asian puolesta, mutta sittenkin turmeltu luonto pitää isäntävaltaa sydämessä. Siitä on seurauksena synnin luvallisuus ja lihanvapaus.
- Joskus voidaan elää täydessä lihanvapaudessa, mutta ei suinkaan aina, vaan on olemassa toisen laista kososlaisuutta, jossa ulkonaisesti eletään hyvin nuhteetonta ja siveätä - esimerkillistä - elämää.
- Lihanvapaus tulee ilmi mm. näissä:
a) koetaan, että on lupa kantaa vihaista sydäntä toisia ihmisiä kohtaan.
b) koetaan, että on oikeus olla katkera siitä, että Jumala on meille näin vähän antanut.
c) koetaan, että kun olemme kärsineet vääryyttä tässä ja tässä asiassa, meillä on oikeus olla katkera ja katkeruus saa hallita meidän sydämessä.
d) ei tarvitse aina vaeltaa totuudessa, vaan voi ulkokullailla ja olla edessäpäin toista ja takanapäin toista
- Jumalalla on aikansa kaikissa asioissa. Niinpä ei ole ihmisen päätöksestä tai mistään inhimillisestä, että viime aikoina on voimakkaasti kososlaisuuskysymys noussut esille, ja Jumala on sitä hoitanut sellaisessa laajuudessa mitä ei aikaisemmin ollut.
-> Hedelmistä tuntee kososlaisetkin ja väärät profeetat. Ei sanoista, vaan hedelmistä. Lainaus: "Ja hedelmät ovat aina olleet ne, että on noustu Jumalan seurakunnan henkeä, yhteistä rakkautta vastaan, ja riita ja kapina ovat aina siellä olleet, missä tämä henki on saanut vaikuttaa."

Veli 4:
- joskus on etevänä esittäydytty ja monessa asioissa aivan oikeassa - ulkonaisessa mielessä - ja hyvin jalostikin puolustetaan kristillisyyttä. Mukana voi olla 'kiivautta', joka onkin johtunut kososlaisuuden hengestä.
- itseensä eristäytyvä porukka, jossa hyvin tulevat toimeen keskenään, ja paljon keskinäistä rakkautta. Mutta kun tulee kysymys Jumalan seurakunnan yhteisestä rakkaudesta, silloin noustaan sotaan. Ja noustaan esim. työvaliokuntaa tai johtokuntiakin vastaan
- koska kulkevat oikeiden asioiden kanssa, usein heidän sielunsa tila saattaa seurakunnassakin jäädä hämäräksi
- Kun on tehty parannusta kyllä kuivasta, tai lihanvapauden tai hempeyden hengestä, niin kun kokous on saatu ohi, vähän ajan päästä uudelleen taas alkaa. Ja on ihmetelty, mistä se johtuu. Kun on saatu nimi tälle hengelle, asiat ovat alkaneet selvitä.
- amerikassa hyökättiin johtokuntaa vastaan väittäen, että heillä on väärä sakramenttikäsitys.
- kososlainen henki on väkevä ja lyö koko Jumalan seurakunnan alueelle. Laitetaan väärään huutoon Jumalan valtakunnan keskusjärjestöt.
- vasta jälkeenpäin voi selvitä, että jossain vakavassa tilanteessa onkin ollut kysymys kososlaisuuden väärästä hengestä.
- väärät henget tuntevat toisensa.
- keskeistä on nimeltä panna pois väärä henki, muutoin ei tule korjausta

Veli 5 (puheenjohtaja)
- Veli 5 tiivistää pakettiin, että kososlaisuutta on siis kahta päätyyppiä, vasemman ja oikean laidan kososlaisuutta.
a) vasemman laidan kososlaisuus: voidaan elää aivan lihan synneissä ja kuin tunkion päältä olla uskomassa. Vasemman laidan kososlaisuus on hyvin lähellä ns. pollarilaista suuntaa, joka oli amerikassa tunnettu, jossa on mielitekstinä esim. Daavidin lankeemuksen kohta, jossa selitetään, että kun Daavid lankesi huoruuden ja murhan synteihin, niin kososlaisten mukaan hän silti säilyi uskomassa. Ja se selitetään näin, että kun hän oli uskomassa ja hänellä oli Pyhä Henki, niin sen takia hän sitten saattoi nousta tuosta.
-> veli 5: Tuo edellinen on täydellinen lihanvapauden hengen ohje.
b) oikean laidan kososlaisuus, jossa esim. pappiseriseurassa (ja amerikassa töröläläisyyden eriseurassa) oikean asian puolesta taisteltiin, mutta kovassa ja kiivaassa hengessä, josta puuttuu Kristuksen rakkaus ja mieli.
-> koska kososlaisuudessa on kahta eri laitaa, on monesti vaikea tunnistaa ne samaksi hengeksi.
-> kun pappiseriseuran aikaisten kososlaisten lapset varttuivat rippikouluikään ja vähän sen alle, niin kososlaisen hengen kasvatuksen hedelmät tulivat järkyttävinä esille.
- nuorten keskuudessa mm. vääriä ja voimakkaita lihallisia liikutuksia, mikä johtui siitä, että oltiin saastaisella omallatunnolla, ja kun Jumalan sana satutti, lähdettiin lihalliseen kiittämiseen, mikä oli lähtöisin kososlaisesta hengestä
- ennen kuin Jumala avasi kososlaisen hengen ilmenemismuodot, koettiin, että "me näimme vain jäävuoren huipun." Kun Jumala avasi, nähtiin myös merenpinnan alapuolelta.
- Veli 1 tiivistää riitaisesta hengestä:
-> riitainen henki ollut hyvin tyypillinen juuri kososlaisuudessa.
-> riitelevä henki, kuten apostoli paavali sanoo Kor. 1. luvussa "Minä tiedän että teillä on siellä riitaisuuksia keskenänne, mutta näin ei saa olla meillä ja Herran seurakunnassa."
Riitely 1: - riitelevä henki esiintyy kodissa - kotoinen ympäristö - esim. isä ja äiti keskenään ilmiriidassa. riitelevä asenne myös lapsiin nähden.
-> vaikka vitsa oikein käytettynä kuuluukin kristityn kodin kasvatukseen, niin kososlaiset ovat julmasti piiskanneet ilman rakkautta, ilman että edellä on kulkenut neuvominen, puhuttelu, opastus ja rakkauden hengellä hoitaminen
-> evankeliumi on riidan keskellä jäänyt pois käytöstä
-> pyydetään seuroissa siunausta ja opetetaan siihen lapsiakin, mutta matkasauva ei ole ollut käytössä
Riitely 2: - kososlaisuus on paikallista siionia, johtokuntaa ja puhujia vastaan vikova henki
- asettuu yhteistä rakkautta vastaan
- ottaa hampaisiinsa jonkun Siionin puhujan tai SRK:n työvaliokunnan tai johtokunnan
- asettuu vastustamaan yhteisiä asioita: päiväkerhoja, raamattuluokkatyötä, laulukirjan uudistamista, jne.
-> riitelevä henki Siionin sisällä
Riitely 3: - nuoret riitelevät koulussa (opettajia vastaan, jopa hurskauden varjolla) ja varttuneet riitelevät työpaikalla (työntekijät esimiestensä kanssa ja esimiehet työntekijöiden kanssa)
Riitely 4:
- riitely yhteiskuntaa vastaan: poliittista kannatusta yhteiskunnan vastaisiin ja katkeraa mielialaa ylläpitäviin puolueisiin. Niin vennamolaisia kuin marxilaisia.
- katkeruuden henki voi jopa johtaa taistelemaan em. ryhmien joukoissa
Riitely 5:
- väärä, riitelevä asenne kirkkoa vastaan

[vl2003]

Tämä kyllä kelpaisi siirtää jossakin muodossa yleisestikin luettavaksi. Kiitos nuusku!

[nuusku]

Tämä kyllä kelpaisi siirtää jossakin muodossa yleisestikin luettavaksi.

Itseäni lähinnä vaivaa, että siirron jälkeen pieni palstamme pääsee taas vaihteeksi muiden palstojen 'parrasvaloihin', eli korkeintaan tuntien sisällä saa lukea Suomi24:ltä miten 'larsseilla jyrisee', ja lisäksi odotettavissa on, että joku saattaa sieltäpäin tulla tännekin taas asiasta vääntämään. Mutta luotan kuitenkin asiassa palstan kokeiden uskovaisten arvioihin enemmän kuin omiini.

[Taavetti]

Tämä kyllä kelpaisi siirtää jossakin muodossa yleisestikin luettavaksi.

Itseäni lähinnä vaivaa, että siirron jälkeen pieni palstamme pääsee taas vaihteeksi muiden palstojen 'parrasvaloihin', eli korkeintaan tuntien sisällä saa lukea Suomi24:ltä miten 'larsseilla jyrisee', ja lisäksi odotettavissa on, että joku saattaa sieltäpäin tulla tännekin taas asiasta vääntämään. Mutta luotan kuitenkin asiassa palstan kokeiden uskovaisten arvioihin enemmän kuin omiini.

Tuo on huomion arvoinen näkökohta, siksi lie viisainta siirtää tämä ensin Areiopagille, vain kirjautuneiden käyttäjien luettavaksi. Myöhemmin kun pöly on laskeutunut, voi jossain vaiheessa siirtää sinne Arkistofoorumille. Jos pahoja jyrinöitä ilmenee, voi tämän taas piilottaakin. Näillä viesteillä voidaan kuitenkin osoittaa, että puheet asioiden pimittämisestä ovat enimmäkseen kaupunkilegendoja. Korostan vieläkin, ties monennenko kerran, että varsinaisia rippisalaisuuksia ei saakaan julkistaa, ja niiden kertomatta jättämine ei ole väärää salailua.
Molemmat nuuskun koostamat ja tallentamat alustukset ja keskustelut on aikanaan julkaistu saatavissa olevissa lähteissä, ja ovat siten olleet kaikkien halukkaiden luettavissa tai kuultavissa. Hynden kooste tosin vain tällä foorumilla joskus kolmisen vuotta sitten, ja poistunut vahingossa siivouksen yhteydessä, kun foorumille on tehty tilaa uusille keskusteluille.

[O.M]

Koska kososlaisuus näyttää olleen noin laaja käsite, ei ihme, että kososlaisuutta alettiin hoitojakson loppuvaiheessa nähdä vähän siellä täällä. Osa noista tunnuspiirteistä on selvästi sellaisia, että niihin voi kristitty langeta nielaisematta varsinaisesti kososlaista henkeä. Eli haluan sanoa, että vaikka kaikki mainitut piirteet ovat varmasti kososlaisuuden piirteitä, ei kuitenkaan pidä sortua ajattelemaan, että yhdenkin mainitun piirteen esiintyminen olisi merkki kososlaisuudesta.

[nuusku]

Onko teillä kokeneemmilla vielä joitain aivankuin selventävää ajattelutapaa, vai vaikkapa synonyymejä erikaltaisille väärille hengille?

Itse olen mielessäni verrannut esim. poliittiseen kenttään (joka on eri asia kuin uskonasiat, mutta siis näin verraten) että voisin sanoa, että vaikkapa vasemmistolaiset ovat "vasemmistolaisessa aatteessa" mutta yhtä oikialta kuulostaisi sanoa "vasemmistolaisessa hengessä" .. Voineeko kysymyksessä olla tavallaan myös kososlainen "aate" tai "ideologia",

käsitykseni mukaan maanpiirimme päällä näkymättömästi elää konkreettisesti monia vääriä henkiä l. langenneita enkeleitä, joista tosin kenenkään nimi ei enkeleiden keskinäisessä kanssakäymisessä liene "Kosonen", mutta uskovaiset saattavat selvyyden vuoksi käyttää jonkun hengen ilmenemismuodoista meille ymmärrettävää nimeä.

Eikö niistä henkien maanpäälle tulosta kerrota mm. tässä:

Ilm. 12:
7 Ja (suuri) sota tapahtui taivaassa: Mikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikärmeen kanssa, ja lohikärme soti ja hänen enkelinsä.
8 Ja ei he voittaneet, eikä heidän siaansa enää löydetty taivaassa.
9 Ja suuri lohikärme, vanha mato, joka perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, heitettiin ulos, joka koko maan piirin viettelee, hän heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä myös hänen kanssansa heitettiin sinne.

Samassa luvussa kerrotaan myös vaimosta, jota vastaan lohikäärme suuresti taistelee:

13 Ja kuin lohikärme näki itsensä maahan heitetyksi, vainosi hän vaimoa, joka pojan synnytti.
14 Ja vaimolle annettiin kaksi suuren kotkan siipeä, että hän olis korpeen siaansa lentänyt, kussa hän elätetään ajan, ja kaksi aikaa, ja puolen aikaa, kärmeen kasvoin edestä.
15 Ja kärme puuskasi vaimon jälkeen suustansa vettä niinkuin kosken, upottaaksensa häntä.
16 Mutta maa autti vaimoa, ja maa avasi suunsa, ja särpi veden, jonka lohikärme suustansa puuskannut oli.
17 Ja lohikärme vihastui vaimon päälle, ja meni sotimaan muiden kanssa hänen siemenestänsä, jotka Jumalan käskyt kätkevät ja Jesuksen Kristuksen todistuksen pitävät.

Korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin, mutta käsittääkseni tuo vaimo ei ole mikään muu kuin Jumalan seurakunta, eli tämä maanpäällinen Jumalan lasten joukko, jota myös Saara-äidiksi tai muilla vaimoa/äitiä kuvaavilla termeillä on Raamatussa nimitetty.

[Taavetti]

Lyhyesti pari lausetta aiheesta, olen lähdössä joululomalle, enkä vielä tiedä seuraavaa vierailuani palstalle.
Kun tässä on monipuolisesti ja eri lahjoin avattu sinänsä monelle vaikeasti käsitettävää väärän hengen ongelmaa, ehkä yksi seikka on jäänyt kertomatta. Jos sinulla sisar tai veli on tullut murhetta ja kysymystä, onko sinussa kenties joku väärä henki, voin sinua lohduttaa, että tuskin sinussa on. Nämä väärät henkivallat ovat siitä ovelia, etteivät ne vahingossakaan ilmaise itseään vääriksi, vaan pukeutuvat valkeuden enkeleiksi. siksi niiden ohjauksessa kulkeva kuvittelee toimivansa oikein, vaikka taistelisi koko muuta seurakuntaa, tai koko Jumalan valtakuntaa vastaan.

Jos siis murehdit omaa kohtaasi, haluan rohkaista sinua kysymään sitä toisilta uskovaisilta, ja varmasti saat heiltä lohdullisen vastauksen.

Toinen seikka josta vielä aioin jonkun sanan kirjoittaa, on nuuskun referoinnissa mainittu asia, että vasemman ja oikean laidan kososlaiset saattoivat taistella toisiaan vastaan, ja pitivät tilannetta jopa oikeana. Siitä syntyivät monet kahnaukset uskovaisiksi tunnustautuneiden kesken, ja siitä syntyivät ylilyönneiksi kutsutut ilmiöt.

Oli minulla kolmaskin asia, mutta unohdin sen onnellisesti ja nyt täytyy lähteä.

[saaraleena]

että näin tärkeä opillinen keskustelu ei ole "Opillinen" -osiossa, jolloin sen voisi lukea myös rekisteröitymättömänä?

Muutama minuutti myöhemmin lisäys:

Sorry, luin ketjun huolimattomasti! Siellähän oli jo vastattu minulle - ennakkoon.

[Nepheg]

että näin tärkeä opillinen keskustelu ei ole "Opillinen" -osiossa, jolloin sen voisi lukea myös rekisteröitymättömänä?

Niin?
Perusteluja saisi tulla vähän enemmän kuin maininta tärkeydestä.
Luitko Taavetin ja Nuuskun kommentit asiasta?

[Taavetti]

Oli minulla kolmaskin asia, mutta unohdin sen onnellisesti ja nyt täytyy lähteä.

Se kolmas asia oli ja on luonnehdinta, että väärän hengen nimellä tunnettu synnin tila voidaan ehkä ulkopuoliselle selvemmin ilmaista sanalla pakkomielle. Mielleyhtymä joka ei paljoa kuuntele eikä kuule sen enempää järjen, kuin Raamatunkaan opetusta, vaan hylkää molemmat, jos ne eivät sovi sellaisen mielteen valtaan joutuneelle.

Se voi ilmetä väärinä ja vahingollisina tekoina oikeissa asioissa, tai oikeana ja rauhallisenakin toimintana väärissä asioissa. Myös oikeat ja väärät voivat mennä muutenkin sekaisin. Sellaisen hengen nielaissut toimii sokean kanan tavoin, eli lentää vaikka ei tiedä minne on menossa, kunnes lento loppuu seinään tai muuhun esteeseen.

[O.M]

Veli 5 (puheenjohtaja)
- Veli 5 tiivistää pakettiin, että kososlaisuutta on siis kahta päätyyppiä, vasemman ja oikean laidan kososlaisuutta.
a) vasemman laidan kososlaisuus: voidaan elää aivan lihan synneissä ja kuin tunkion päältä olla uskomassa. Vasemman laidan kososlaisuus on hyvin lähellä ns. pollarilaista suuntaa, joka oli amerikassa tunnettu, jossa on mielitekstinä esim. Daavidin lankeemuksen kohta, jossa selitetään, että kun Daavid lankesi huoruuden ja murhan synteihin, niin kososlaisten mukaan hän silti säilyi uskomassa. Ja se selitetään näin, että kun hän oli uskomassa ja hänellä oli Pyhä Henki, niin sen takia hän sitten saattoi nousta tuosta.

Tuosta Nuuskun lainauksesta todettakoon, että itse olen ymmärtänyt niin, että Daavid joutuessaan murhan ja huoruuden synteihin kuoli tekojensa vuoksi pois uskosta. Hänen täytyi parannuksen kautta syntyä uudesti. Se tapahtui Natanin saarnasta.

Kristuksen armon varaan mätkähtämisopetusta esiintyy monissa muissakin liikkeissä. Esim. baptismissa opetetaan, että Pietari ei joutunut uskosta pois, vaikka kielsi Jeesuksen.

Jos ihminen kokee aina syntiä tehdessään putoavansa tukevasti Kristus-kalliolle, alkaa helposti ripin vähättely. Niin mihinkäs rippiä enää tarvitsee, jos valittu voi vapain mielin tehdä syntiä ja luottaa siihen, että Kristuksen armo riittää.

Kristillisyydessä onkin opetettu, että on eri asia langeta syntiin kuin elää synnissä, eri asia joutua syntiin kuin elää synnin luvallisuudessa. Uskovaisetkin joutuvat jatkuvasti synteihin ainakin ajatuksissaan. Ajatuksistakin on sanottu, ettei voi estää pääskyä lentämästä pään yli, mutta voi estää pääskyä tekemästä pesää päähänsä. Niin on synnillä hekumoinninkin laita.

Mitä olen nettipalstoilta lukenut, niin armovarkailla on usein perusteena synnin luvallisuudelleen nimenomaan armon varaan tipahtaminen. Toisaalta he ovat mielestään niin "heikkoja", etteivät voi olla tekemättä sitä ja tätä nautinnollista syntiä. Tuollaista lihanvapauden tai "kososlaisen/pollarilaisen lihanvapauden" piirrettä on havaittavissa muilla vl-palstoilla.

Raamatun mukaan synti aiheuttaa tunnon paatumisen ja lopulta hengellisen kuoleman, kun synnin mitta tulee täyteen. Siksi syntiä ei voi luvallistaa itselleen ja siksi tuntoa vaivaavia syntejä on hyvä panna pois nimellisinäkin ripissä. Kukaan älköön kuitenkaan kaivelko tuntoaan tarpeettomasti, vaan ripittäytyköön vain synneistä, jotka vaivaavat tuntoa. Rippi ei kuitenkaan koskaan ole täydellistä. Ennen muuta on luotettava synninpäästöön niin kuin Jumala itse sanoisi sen.

[nuusku]

Sen käsityksen noista erilaisista vanhoista lähteistä saa, että kun ry:t pyysivät SRK:lta apua, ja sieltä tultiin auttamaan, niin monesti eivät SRK:n veljet saattaneet arvatakaan, kuinka vaikeasta tilanteesta oli kysymys. Ja sitten kun yleinen hoitokokous järjestettiin, saattoi tulla täytenä yllätyksenä, kuinka laaja tuo henki oli. Kuten joku veli siis oli todennut - asian laajuuden ilmettyä - "... me näimme vain jäävuoren huipun, mutta sitten kun Jumala lähti avaamaan, nähtiin myös se jäävuori sieltä merenpinnan alapuolelta."

[Taavetti]

Kuiva henki


Alustus puhujaveljien kokouksessa Reisjärvellä 30.12.1076

Kun Jumalan lapset taistelevat hengellisessä sodassa, on aina vaara kuivua. Tämä vaara on jokaista lähellä. Mutta kuiva henki on oikea, ne eivät johda seurakunnan sisäisiin ristiriitoihin, rauhattomuuteen, panetteluun, juoruihin, kamppauksiin ja muihin sellaisiin, jotka eivät ole Jumalan hengestä vaan väärästä hengestä. Kuivunut taistelija löytääkin itsensä, hengen ollessa oikean, seurakunnan neuvon ja Jumalan sanan alla vialliseksi ja tulee korjatuksi. Korjattu veli tai sisar ei enää palaa siihen kuivuuteen, jossa on ollut taistelun aikana.

Mutta kun on kysymys kuivasta hengestä, niin on kysymys kokonaan väärästä hengestä. Sydän on silloin kuivunut sellaiseen tilaan, ettei omaa köyhyyttä nähdä, eikä ole tarvetta saada itselleen anteeksiantamusta. Ja jos tekee parannusta kuivuudesta ja muistakin hedelmistä, palaa aina takaisin samaan kuivaan sotimiseen. Tämä onkin yksi kuivan hengen merkki.

Kuivan hengen synty on usein meiltä piilossa. Emme myöskään aina heti huomaa sen tuloa, vasta sitten kun hedelmät alkavat näkyä, Eräs veli on sattuvasti verrannut väärän hengen ilmenemistä vioittuneen puun kasvuun. Ensin puu kasvaa suorana hyvää kasvua. Eräänä päivänä tuo puu vioittuu. On silmälle näkymätön vika, mutta puu alkaa kasvaa vinoon. Tuota vinoon kasvamista ei huomata heti, mutta ajan kuluessa vinous alkaa näkyä. Kuiva, väärä henki ilmoittaa itsensä teoissa.
Jumalan sana opettaa meitä tutkimaan Jumalan lapsikin niin kuin puuta ja sen hedelmiä. Sillä "jokainen hyvä puu kasvaa hyvät hedelmät, mutta mädännyt puu kasvaa häijyt hedelmät. Hyvä puu ei taida häijyjä hedelmiä kasvaa, eikä mädännyt puu hyviä hedelmiä kasvaa. Sen tähden tuntekaa heitä hedelmistänsä." (Matt. 7:17, 18; 20) Kuivan hengen takana on useimmiten, lihalliset synnit, niin ymmärretään. Paavali kirjoitta korinttolaisille: "sillä te olette vielä lihalliset, sillä niin kauan kuin teidän seassanne kateus ja riita ja eripuraisuus on, ettekö te ole lihalliset ja vaella ihmisten tavan jälkeen." (1. Kor. 3: 3). Rakkauden hengen kadotessa paljastuu lihallinen ihminen, joka sotii lihan käsivarrella, eikä enää "hallita hengeltä." Mutta, joka"hengeltä hallitaan" ne eivät ole lain alla vaan armon alla. Paavali kirjoittaa galatalaisille lihan töistä ja hengen hedelmistä näin: "Te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut, ainoastaan karttakaa, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaa toinen toistanne. Sillä kaikki laki yhdessä sanassa täytetään, nimittäin: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itsiäs. Mutta jos te toinen toistanne purette ja syötte, niin katsokaa, ettette toinen toiseltanne syödyksi tule: Mutta minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan: nämät ovat vastaan toinen toistansa, niin ettette tee, mitä te tahdotte. Mutta jos te Hengeltä hallitaan, niin ette ole lain alla. Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus, epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura, pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut sen kaltaiset, joista minä teille edellä sanon, niin kuin minä ennenkin sanonut olen, että ne, jotka sen kaltaisia tekevät, ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän. Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus. Sen kaltaisia vastaan ei ole laki. Mutta jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa, himoin ja haluin kanssa. Jos me Hengessä elämme, niin vaeltakaamme myös Hengessä. Älkäämme turhaa kunniaa pyytäkö, vihoittain ja kadehtien toinen toistamme.

Kuivan hengen eräs ilmenemismuoto on ankara, jopa julma henki. Siihen liittyy usein valvomattomuus omalla kohdalla, mutta kylläkin valvominen toisten syntien kohdalla. Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhuu tällaisesta hengestä kahdesti. Ensiksi Matt. 24: 45 – 51: "Kuka siis on uskollinen ja toimellinen palvelija, jonka Herra pani perheensä päälle, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas on se palvelija, jonka Herra löytää niin tehneeksi, kuin hän tulee. Totisesti sanon minä teille: hän panee hänen kaiken hyvyytensä päälle. Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessänsä: minun Herrani viipyy tulemasta, ja rupee pieksämään leipäveljiänsä, niin myös syömään ja juomaan juomarien kanssa, niin sen palvelijan Herra tulee sinä päivänä, jona hän ei luulekaan, ja sillä hetkellä, jona ei hän tiedä ja hän erottaa hänen, ja antaa hänelle osan ulkokullatuin kanssa, siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys."
Toiseksi Matt. 18:23 – 35 Jeesus kertoo vertauksen, jossa palvelija sai kymmenentuhannen leiviskän velan anteeksi. Mutta kun hänen sydämensä ei muuttunut, niin tapahtui tuon palvelijan mennessä ulos, että hän "löysi yhden kanssapalvelijoistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä, ja hän tarttui häneen, ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkasi." Hän ei antanut anteeksi kanssapalvelijalleen.

"Mutta kuin muut hänen kanssapalveliansa näkivät mitä tehtiin, murehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä tehty oli. Silloin kutsui herra hänen eteensä, ja sanoi hänelle: sinä paha palvelija, minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, ettäs minua rukoilit: Eikö myös sinun pitänyt armahtaman kanssapalveliaas, niin kuin minäkin armahdin sinua? Ja hänen herransa vihastui, ja antoi hänen pyöveleille, siihen asti kuin hän maksaisi kaikki, mitä hän oli hänelle velkaa." Lopuksi Jeesus sanoi: ”Niin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, jollette kukin veljellensä teidän sydämistänne anna anteeksi heidän rikoksiansa.''

Kuivassa hengessä ilmenee usein ankaraa kiivautta totuuden puolesta. Mutta tuo totuus on ilman rakkautta. Vanha saarnaaja Matti Suo sanoi aikoinaan, että totuus ilman rakkautta on pahempi ruoska kuin laki. Tällainen rakkaudettomuus on eräs kososelaisen hengen tuntomerkki. Rakkautta ei saa erottaa totuudesta, sillä rakkaus ei iloitse vääryydestä, mutta iloitsee totuudesta. (1.Kor. 13:6). Totuus on itse Herra Jeesus Kristus. Jumalan henki meidän sydämissämme on rakkauden ja totuuden henki: Ja tuo henki todistaa meidän hengellemme, että me olemme Jumalan lapsia.

Kuivan hengen kulkijoilla on yleensä tavallista tarkempi näkökyky. Kun silmät ovat kirkkaat, ne näkevät muiden viat ja synnit, mutta omat synnit häviävät. Tunnon köyhyys katoaa. Jeesus sanoo: "Jos oikia silmäsi pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäsi, sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi hukutetaan, kuin että koko ruumis pitäisi helvettiin heitettämän." (Matt. 5: 29). "Miksi siis näet raiskan, joka on veljes silmässä, ja et äkkää malkaa omassa silmässäsi. Taikka kuinka sinä sanot veljellesi: pidäs, minä otan raiskan silmästäsi, ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, heitä ensin malka ulos sinun silmästäsi, ja katso sitten, kuinka saisit raiskan ulos veljes silmästä." (Matt. 7: 3 – 5)

Voidaan ajatella, että Jobinkin kolme ystävää olivat kuivassa totuuden hengessä heidän hyökätessä kiivaasti Jobia vastaan. Jumala osoitti kuitenkin, että näiden miesten totuus ei ollut oikeassa hengessä ja sen tähden he eivät oikein puhuneet Jumalan sanaa. Kuten hempeä, niin myös kuiva henki on aina Jumalan valtakuntaa vastaan. Toiminta on useimmiten takanapäin puhumista, Jumalan valtakunnan päätöksien ankaraa arvostelua. Ja toisaalta sitten samalla on ilmiöitä, jolloin ollaan hyvinkin voimakkaasti myös julkisesti toista väärää vastaan taistelemassa, mutta väärässä hengessä.

Hempeän hengen syntyessä syntyy usein samanaikaisesti toinen väärä henki, kuiva henki, joka voi ankarastikin sotia hempeyttä vastaan. Molemmilla on kuitenkin samat synnin juuret. Usein voikin käydä niin, että synnin luvallisuuteen langennut on myöhemmin ankarassa kuivuuden hengessä. Näin kävi mm. kuningas Daavidille. Kun kuivassa hengessä on vikova mieli toisiin uskovaisiin, johtaa se oman piirin syntymiseen, jossa pahan puhuminen toisista, puhujien arvostelu, neuvonpitojen tuomitseminen, toisten syntien kaivaminen ja ankara lakihenkikin ovat keskeisesti näkyvissä. Tällaiseen henkeen joutuneitten keskinäinen yhteys on yleensä hyvin läheistä ja luottamuksellista. Sen sijaan luottamus Jumalan valtakunnan hoitoon katoaa ja sen kautta katoaa myös luottamus Jumalaan.

Väärä henki ei korjaannu sillä, että tehdään parannusta hedelmistä. Kun latvoja katkotaan, kasvaa väärä henki entistä vehreämmän latvuksen. Tällainen istutus pitää repiä juurineen ylös ja tilalle pitää tehdä hyvä puu, että hedelmä tulisi hyväksi.” (Matt. 12:33)

Valtakunnan työtä ei voida tehdä lihan käsivarrella, ei silloinkaan, kun voimakkaat ja raskaat taistelut ovat käynnissä. Tällöin saattaisi tuntua jopa oikeutetulta puhua lihan kiivaudessa, jopa vihassa. Jumalan sana ei anna tähän lupaa. Sillä "joka vankiuteen vie, se vankiuteen menee, joka miekalla tappaa,se miekalla tapetaan. Tässä on pyhäin kärsivällisyys ja usko." (Ilm. 13:10). Toisin sanoen, kun Jumalan henki meissä vaikuttaa, emme taistele lihassa vaan rakkaudella ja totuudella. Rakkaus kehottaa meitä tekemään työtä. Vaikka olemme itsessämme hitaita työntekijöitä, hitaita uskossa ja erehtyväisiä monin tavoin, voi Jumala meitä käyttää, kun taivaan tuli palaa sydämissämme. Tällöin on monesti tarpeen Jumalan hengen niin vaikuttaessa puhua myös neuvon, opetuksen ja nuhteenkin sanoja. Rakkauden henki tahtoo tuoda kaikki valkeuteen valkeuden tuomittaviksi sielujemme parhaaksi. Seurakuntaäiti holhoaa meitä kaikkia rakkaudessa ja totuudessa, että kerran me kaikki savuttaisimme uskomme päämäärän sielujen iankaikkisen autuuden.

Ylipaimenen kaitessa ostolaumaansa, Hän aina johdattaa sen viheriöitseville niityille ja vesilähteitten partaalle. Sillä lampaat tarvitsevat ruokaa ja vettä elääkseen. Sen tähden nytkin on palvelijoilla elävänä Jeesuksen rakkauden käsky: "Ruoki minun karitsoitani" ja "ruoki minun lampaitani." (Joh. 21: 15 ja 17).

Erkki Reinikainen
Päivämies 12.1.1977

[Aaro_K]

Kuiva henki


Alustus puhujaveljien kokouksessa Reisjärvellä 30.12.1076

Kun Jumalan lapset taistelevat hengellisessä sodassa, on aina vaara kuivua. Tämä vaara on jokaista lähellä. Mutta kuiva henki on oikea, ne eivät johda seurakunnan sisäisiin ristiriitoihin, rauhattomuuteen, panetteluun, juoruihin, kamppauksiin ja muihin sellaisiin, jotka eivät ole Jumalan hengestä vaan väärästä hengestä. Kuivunut taistelija löytääkin itsensä, hengen ollessa oikean, seurakunnan neuvon ja Jumalan sanan alla vialliseksi ja tulee korjatuksi. Korjattu veli tai sisar ei enää palaa siihen kuivuuteen, jossa on ollut taistelun aikana.

Mutta kun on kysymys kuivasta hengestä, niin on kysymys kokonaan väärästä hengestä. Sydän on silloin kuivunut sellaiseen tilaan, ettei omaa köyhyyttä nähdä, eikä ole tarvetta saada itselleen anteeksiantamusta. Ja jos tekee parannusta kuivuudesta ja muistakin hedelmistä, palaa aina takaisin samaan kuivaan sotimiseen. Tämä onkin yksi kuivan hengen merkki.

Kuivan hengen synty on usein meiltä piilossa. Emme myöskään aina heti huomaa sen tuloa, vasta sitten kun hedelmät alkavat näkyä, Eräs veli on sattuvasti verrannut väärän hengen ilmenemistä vioittuneen puun kasvuun. Ensin puu kasvaa suorana hyvää kasvua. Eräänä päivänä tuo puu vioittuu. On silmälle näkymätön vika, mutta puu alkaa kasvaa vinoon. Tuota vinoon kasvamista ei huomata heti, mutta ajan kuluessa vinous alkaa näkyä. Kuiva, väärä henki ilmoittaa itsensä teoissa.
Jumalan sana opettaa meitä tutkimaan Jumalan lapsikin niin kuin puuta ja sen hedelmiä. Sillä [i]"jokainen hyvä puu kasvaa hyvät hedelmät, mutta mädännyt puu kasvaa häijyt hedelmät. Hyvä puu ei taida häijyjä hedelmiä kasvaa, eikä mädännyt puu hyviä hedelmiä kasvaa. Sen tähden tuntekaa heitä hedelmistänsä." (Matt. 7:17, 18; 20)[/i] Kuivan hengen takana on useimmiten, lihalliset synnit, niin ymmärretään. Paavali kirjoitta korinttolaisille: [i]"sillä te olette vielä lihalliset, sillä niin kauan kuin teidän seassanne kateus ja riita ja eripuraisuus on, ettekö te ole lihalliset ja vaella ihmisten tavan jälkeen." (1. Kor. 3: 3). [/i]Rakkauden hengen kadotessa paljastuu lihallinen ihminen, joka sotii lihan käsivarrella, eikä enää "hallita hengeltä." Mutta, joka"hengeltä hallitaan" ne eivät ole lain alla vaan armon alla. Paavali kirjoittaa galatalaisille lihan töistä ja hengen hedelmistä näin: "[i]Te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut, ainoastaan karttakaa, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaa toinen toistanne. Sillä kaikki laki yhdessä sanassa täytetään, nimittäin: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itsiäs. Mutta jos te toinen toistanne purette ja syötte, niin katsokaa, ettette toinen toiseltanne syödyksi tule: Mutta minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan: nämät ovat vastaan toinen toistansa, niin ettette tee, mitä te tahdotte. Mutta jos te Hengeltä hallitaan, niin ette ole lain alla. Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus, epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura, pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut sen kaltaiset, joista minä teille edellä sanon, niin kuin minä ennenkin sanonut olen, että ne, jotka sen kaltaisia tekevät, ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän. Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus. Sen kaltaisia vastaan ei ole laki. Mutta jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa, himoin ja haluin kanssa. Jos me Hengessä elämme, niin vaeltakaamme myös Hengessä. Älkäämme turhaa kunniaa pyytäkö, vihoittain ja kadehtien toinen toistamme.
[/i]
Kuivan hengen eräs ilmenemismuoto on ankara, jopa julma henki. Siihen liittyy usein valvomattomuus omalla kohdalla, mutta kylläkin valvominen toisten syntien kohdalla. Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhuu tällaisesta hengestä kahdesti. Ensiksi Matt. 24: 45 – 51: "Kuka siis on uskollinen ja toimellinen palvelija, jonka Herra pani perheensä päälle, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas on se palvelija, jonka Herra löytää niin tehneeksi, kuin hän tulee. Totisesti sanon minä teille: hän panee hänen kaiken hyvyytensä päälle. Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessänsä: minun Herrani viipyy tulemasta, ja rupee pieksämään leipäveljiänsä, niin myös syömään ja juomaan juomarien kanssa, niin sen palvelijan Herra tulee sinä päivänä, jona hän ei luulekaan, ja sillä hetkellä, jona ei hän tiedä ja hän erottaa hänen, ja antaa hänelle osan ulkokullatuin kanssa, siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys."
Toiseksi Matt. 18:23 – 35 Jeesus kertoo vertauksen, jossa palvelija sai kymmenentuhannen leiviskän velan anteeksi. Mutta kun hänen sydämensä ei muuttunut, niin tapahtui tuon palvelijan mennessä ulos, että hän "löysi yhden kanssapalvelijoistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä, ja hän tarttui häneen, ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkasi." Hän ei antanut anteeksi kanssapalvelijalleen.

"Mutta kuin muut hänen kanssapalveliansa näkivät mitä tehtiin, murehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä tehty oli. Silloin kutsui herra hänen eteensä, ja sanoi hänelle: sinä paha palvelija, minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, ettäs minua rukoilit: Eikö myös sinun pitänyt armahtaman kanssapalveliaas, niin kuin minäkin armahdin sinua? Ja hänen herransa vihastui, ja antoi hänen pyöveleille, siihen asti kuin hän maksaisi kaikki, mitä hän oli hänelle velkaa." Lopuksi Jeesus sanoi: ”Niin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, jollette kukin veljellensä teidän sydämistänne anna anteeksi heidän rikoksiansa.''

Kuivassa hengessä ilmenee usein ankaraa kiivautta totuuden puolesta. Mutta tuo totuus on ilman rakkautta. Vanha saarnaaja Matti Suo sanoi aikoinaan, että totuus ilman rakkautta on pahempi ruoska kuin laki. Tällainen rakkaudettomuus on eräs kososelaisen hengen tuntomerkki. Rakkautta ei saa erottaa totuudesta, sillä rakkaus ei iloitse vääryydestä, mutta iloitsee totuudesta. (1.Kor. 13:6). Totuus on itse Herra Jeesus Kristus. Jumalan henki meidän sydämissämme on rakkauden ja totuuden henki: Ja tuo henki todistaa meidän hengellemme, että me olemme Jumalan lapsia.

Kuivan hengen kulkijoilla on yleensä tavallista tarkempi näkökyky. Kun silmät ovat kirkkaat, ne näkevät muiden viat ja synnit, mutta omat synnit häviävät. Tunnon köyhyys katoaa. Jeesus sanoo: "Jos oikia silmäsi pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäsi, sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi hukutetaan, kuin että koko ruumis pitäisi helvettiin heitettämän." (Matt. 5: 29). "Miksi siis näet raiskan, joka on veljes silmässä, ja et äkkää malkaa omassa silmässäsi. Taikka kuinka sinä sanot veljellesi: pidäs, minä otan raiskan silmästäsi, ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, heitä ensin malka ulos sinun silmästäsi, ja katso sitten, kuinka saisit raiskan ulos veljes silmästä." (Matt. 7: 3 – 5)

Voidaan ajatella, että Jobinkin kolme ystävää olivat kuivassa totuuden hengessä heidän hyökätessä kiivaasti Jobia vastaan. Jumala osoitti kuitenkin, että näiden miesten totuus ei ollut oikeassa hengessä ja sen tähden he eivät oikein puhuneet Jumalan sanaa. Kuten hempeä, niin myös kuiva henki on aina Jumalan valtakuntaa vastaan. Toiminta on useimmiten takanapäin puhumista, Jumalan valtakunnan päätöksien ankaraa arvostelua. Ja toisaalta sitten samalla on ilmiöitä, jolloin ollaan hyvinkin voimakkaasti myös julkisesti toista väärää vastaan taistelemassa, mutta väärässä hengessä.

Hempeän hengen syntyessä syntyy usein samanaikaisesti toinen väärä henki, kuiva henki, joka voi ankarastikin sotia hempeyttä vastaan. Molemmilla on kuitenkin samat synnin juuret. Usein voikin käydä niin, että synnin luvallisuuteen langennut on myöhemmin ankarassa kuivuuden hengessä. Näin kävi mm. kuningas Daavidille. Kun kuivassa hengessä on vikova mieli toisiin uskovaisiin, johtaa se oman piirin syntymiseen, jossa pahan puhuminen toisista, puhujien arvostelu, neuvonpitojen tuomitseminen, toisten syntien kaivaminen ja ankara lakihenkikin ovat keskeisesti näkyvissä. Tällaiseen henkeen joutuneitten keskinäinen yhteys on yleensä hyvin läheistä ja luottamuksellista. Sen sijaan luottamus Jumalan valtakunnan hoitoon katoaa ja sen kautta katoaa myös luottamus Jumalaan.

Väärä henki ei korjaannu sillä, että tehdään parannusta hedelmistä. Kun latvoja katkotaan, kasvaa väärä henki entistä vehreämmän latvuksen. Tällainen istutus pitää repiä juurineen ylös ja tilalle pitää tehdä hyvä puu, että hedelmä tulisi hyväksi.” (Matt. 12:33)

Valtakunnan työtä ei voida tehdä lihan käsivarrella, ei silloinkaan, kun voimakkaat ja raskaat taistelut ovat käynnissä. Tällöin saattaisi tuntua jopa oikeutetulta puhua lihan kiivaudessa, jopa vihassa. Jumalan sana ei anna tähän lupaa. Sillä "joka vankiuteen vie, se vankiuteen menee, joka miekalla tappaa,se miekalla tapetaan. Tässä on pyhäin kärsivällisyys ja usko." (Ilm. 13:10). Toisin sanoen, kun Jumalan henki meissä vaikuttaa, emme taistele lihassa vaan rakkaudella ja totuudella. Rakkaus kehottaa meitä tekemään työtä. Vaikka olemme itsessämme hitaita työntekijöitä, hitaita uskossa ja erehtyväisiä monin tavoin, voi Jumala meitä käyttää, kun taivaan tuli palaa sydämissämme. Tällöin on monesti tarpeen Jumalan hengen niin vaikuttaessa puhua myös neuvon, opetuksen ja nuhteenkin sanoja. Rakkauden henki tahtoo tuoda kaikki valkeuteen valkeuden tuomittaviksi sielujemme parhaaksi. Seurakuntaäiti holhoaa meitä kaikkia rakkaudessa ja totuudessa, että kerran me kaikki savuttaisimme uskomme päämäärän sielujen iankaikkisen autuuden.

Ylipaimenen kaitessa ostolaumaansa, Hän aina johdattaa sen viheriöitseville niityille ja vesilähteitten partaalle. Sillä lampaat tarvitsevat ruokaa ja vettä elääkseen. Sen tähden nytkin on palvelijoilla elävänä Jeesuksen rakkauden käsky: "Ruoki minun karitsoitani" ja "ruoki minun lampaitani." (Joh. 21: 15 ja 17).

Erkki Reinikainen
Päivämies 12.1.1977

- Voiko tuohon muuta lisätä, kuin viimeisen värssyn Piae cantiones -laulusta.
"Hyväin tapain oppi ota wastan.
Armas poican, Salomonin sananlascut laske mieles.
Vapahtajan oppi kircas kätke sinun sydhämes,
idke synnejäs, ano andex, usco Christuxen päällä.
Pelkä Herras, rucoile alat, veis taevaas sinua tääldä."