Kirjoittaja Taavi » 16 Kesä 2007, 23:43
Taannoisen suursiivouksen yhteydessä tästä osiosta poistui keskustelu, jota on toivotti palautettavaksi. JIA oli sen aloittanut tänne, samaan osioon sitä vähitellen kirjoittaen palautan. Olen nämä tulosteesta naputellut, homma on vielä hiukan kesken, joten lisää on tulossa.
Armolahjat lestadiolaisuudessa
JIA kysyi: Eilen S24:lla eräässä keskustelussa sivuttiin armolahjoja. Siinä väitettiin, ettei lestadiolaisuudessa hyväksytä armolahjoja ja jopa pilkataan niitä.
En ole koskaan kuullut saarnattavan, enkä ole kirjallisuudestakaan lukenut, miten lestadiolaisuudessa Pyhän Hengen armolahjat ymmärretään. En tosin ole kuullut niitä pilkattavankaan. Tein tällä palstalla haun teemalla armolahjat, mutta tulos oli nolla.
Haluaisin tietää, miten ne käsitetään. Ovatko ne lestadiolaisuudessa ”käytössä”, kuten eräs sanoi helluntailaisuudessa olevan? Sairaiden parantamisesta ja kielillä puhumisesta olen kuullut ainakin Niilo Yli-Vainion toiminnan yhteydessä, niistä kaatamisistahan oli juttua moniin lehtiin. Niistä jäi sellainen mielikuva, että olivat jotakin näytöstä, ei oikeaa parantamista.
Luin eilen korinttolaiskirjeestä ne luvut, joissa armolahjoista puhuttiin. Niitä kyllä kehotettiin pitämään arvossa, mutta kehotettiin myös selittämään ja tutkimaan niitä, ovatko ne seurakunnalle rakennukseksi.
Tämä voi olla tyhmä kysymys, kuitenkin tämä jäi mieleeni ja yksin en sitä ymmärrä. Lähden tästä kolmeksi päiväksi mummin virkaa toimittamaan, joten en ole lukemassa ja kommentoimassa vastauksia ennen kuin loppuviikosta, mutta jos joku viitsisi valaista asiaa.
__ __ __
Taavetti:
Nyt vastaan vain lyhyesti, mutta jatketaan myöhemmin. On niistä keskusteltu tälläkin palstalla, taisi vain otsikko olla joku toinen. Muistaakseni on useampiakin keskusteluja.
Ovathan armolahjat käytössä, niillä ymmärrämme kuitenkin osittain muuta, kuin mitä niin sanotut hurmahenget opettavat. En nyt enempää yritä, mutta katson jotakin näkyviin, jatkakoon joku toinen aiheesta.
__ __ __
ELIHU:
”JIA kysyi: Eilen S24:lla eräässä keskustelussa sivuttiin armolahjoja. Siinä väitettiin, ettei lestadiolaisuudessa hyväksytä armolahjoja ja jopa pilkataan niitä.
En ole koskaan kuullut saarnattavan, enkä ole kirjallisuudestakaan lukenut, miten lestadiolaisuudessa Pyhän Hengen armolahjat ymmärretään. En tosin ole kuullut niitä pilkattavankaan. Tein tällä palstalla haun teemalla armolahjat, mutta tulos oli nolla.”
ELIHU:
Kysyttyyn asiaan enempää tässä yhteydessä kajoamatta, toivotan teille jaksamista, jotka jaksatte päivästä päivään ”roikkua” ja osallistua ko. foorumin keskusteluihin.(uskovaiset)
Silloin tällöin ko. palstaa lukeneena, joskus aikaisemmin hieman aktiivisemmin, (haistellut, missä ”mennään” ja miten reagoidaan esimerkiksi Päivämieheen teemakirjoitusten jälkeen ja esimerkiksi Kotimaan artikkelin jälkeen, samoin muutamien muiden vääntöjen on mielestäni itselläni melko realistinen käsitys, mitä tuo palsta tarjoaa ja antaa.
En ole ketään kieltämässä sinne menemästä, mutta koen, ettei turhaan ole kristillisyyden keskellä varoitettu tuon kaltaisten foorumien vaaroista. Minun oma uskoni ei varmaan kestäisi kuivumatta jatkuvasti lukea niitä parjauksia ja varsinkin niitä kirjoituksia, jotka ovat lähteneet VL uskoa tunnustavien toimesta. Ajattelen ettei suurempaan vaaraan voisi olla ketään viemässä uskon elämän kannalta (esim. hiljattain parannuksen armon saaneiden kohdalla, tai uskovaisten nuorten ja meidän kaikkienkin) kuin olla saattamassa häntä ko. palstalle.
Näen erityisenä vaarallisena sen, että siellä uskovaisten (VL) nimissä väitetään ja kyseenalaistetaan todella paljon se mistä elävän kristillisyyden keskellä vallitsee Siionissa yhteinen ymmärrys. Uudestaan ja uudestaan kaikuu vihollisen saarna: ”Onko Jumala niin sanonut?”
Noustaan (myös näiden em. VL.n toimesta) hyvin voimakkaasti SRK.ta ja Jumalan valtakuntaa vastaan. Eli näen sen (ja en todellakaan ole yksin näkemyksessäni) tämän ajan yhtenä pahimpana sielunvihollisen temmellyskenttänä. Siksi hämmästelen, kun olen silloin tällöin nähnyt VL- uskovaisten tuolla palstalla toteavan, että se on heidän ”henkireikänsä.” Henkeä tuolla palstalla kyllä saa, mutta se ei ole sitä, mutta itse en sitä halua, mitä siellä on tarjolla.
Usein on tullut myös mieleen ajatuksia, kun on nähnyt joidenkin uskovaisten tuolla palstalla aivan oikein varoitelleen palstan vaaroista, niin on vastaukseksi saattanut saada: Onko uskonne niin heikolla pohjalla, ettei se kestä näitä kaikkia väitteitä ja parjauksia, eli se olisi aivan kuin huonolla pohjalla. Nuo ajatukseni ovat olleet: Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Ja myös se, että kyllä meidän (ainakin minun) uskoni on omalta puolelta niin heikko, etten halua sitä aivan kuin ehdoin tahdoin lisä koetukselle panna.
En ole vakuuttunut siitä, että meidän kynttilämme olisi tarkoitettu tuollaisillekin paikoille antamaan valoa, vaikka moni VL näin hyvää tarkoittaen ajattelee. Tiedän myös sen, että kristillisyyden keskuudessa kannetaan vakavaa murhetta tästä vallitsevasta tilanteesta, mitä olen julki tuonut.
Hyvin useasti olen kirjoittamaani asiaa ajatellut ja myös murhetta tästä vallitsevasta tilanteesta julki tuonut. Siksi rohkenen tuoda lopuksi julki, miten asian koen, että saan vapauden myös itselleni, että olen kantani julki tuonut.
__ __ __
Jaakko:
Rakkaat veljet ja sisaret! En ole tänne aikoihin kirjoittanut erinäisistä syistä, mutta tuon veljen rakkaiden neuvojen ja sanojen alla haluan jotain sanoa.
Minulla on myös oma kokemus tuosta Suomi 24 vanhoillislestadiolaisesta palstasta ja se kokemus ei ole ollenkaan mieltä ylentävä. Tuolla palstalla jumalattomat yrittävät vakuutella, että opetamme vanhoillislestadiolaisuuden olevan sama asia, kuin Jumalan valtakunta. Näinhän asia ei ole ja jos tuota palstaa katsoo, niin vanhoillislestadiolaisuus on pikemminkin perkeleen valtakunta. Niin on kiivasta menoa, lain hengen ja omavanhurskauden hengen kiivasta puolustusta sillä palstalla ja se vähäinen elävä Jumalan sana, jota sinne harvat veljet ja sisaret ovat lainanneet, hukkuu hyvin äkkiä siihen sielunvihollisen saarnaan. Se on todellakin Jumalan suuri ihme ja työ, kuten aina, jos Hän jonkun epäuskon lapsen johdattaa valtakuntaansa tuon palstan kautta.
Eihän Jumalan sana ja Jumalan valtakunta katoa minnekään, vaikka sinne palstalle ei kirjoittaisi yksikään Jumalan lapsi. Mutta ei tässäkään tarvitse meidän kokea ehdottomuutta, kuten Arto veli totesi ja kokea näitä neuvoja sellaisena jyrkkänä kieltona. Jumalan sana saakoon runsaasti varjella meitä, jos me siellä käymme. Siellä on suuret vaarat, kun tiedostaen menemme susien keskelle. Susien, jotka usein ovat pukeutuneet lammasten vaatteisiin. Juri näitä, jotka sanovat olevansa vanhoillislestadiolaisia, Jumalan lapsia, mutta ovat uskosta luopuneet ja lain alle joutuneet. He ovat paljon vaarallisempia hempeine oppeineen kuin pakanat, julkijumalattomat ja ne pilkkaajat, joita palstalla on. Ei ole turhaan Pyhän Hengen pilkastakaan varotettu Jumalan sanassa.
Itse aikanaan kävin keskusteluja joidenkin niiden kanssa, jotka sanoivat olevansa saman Isän lapsia, mutta ei saanut rakkaus olla keskellämme vilpittömänä ja sellaisena Jumalan rakkautena. Siinä löysin itseni kipuilevana ja hätäilevänä. Kysyin neuvoa rakkaalta vanhalta puhujaveljeltä. Tuo rakas Juhani veli sitten keskustelun päätteeksi neuvoi, että jätä se palsta. Se oli kovaa puhetta, mutta myöhemmin on saanut kiittää Jumalaa, että Hän rakasti minua hätäilevää lastaan ja lähetti avun, joka irrotti minut siitä kierteestä, johonka tuollainen palsta voi viedä mukanaan, vaikka itse kuvittelinkin olevani hyvällä asialla.
Nyt pitkän tauon jälkeen olen keskustellut jotain sillä palstalla ja voin toeta, että vielä saa se Juhani veljen neuvo olla voimassa. Ei ole siellä mikään muuttunut miksikään. Paljon siellä Jumalan sanaa viljellään ja paljon Jumalan sanaa selitetään, mutta voi kuinka he pimeydessä vaeltavat ja ovat Kristuksen ristin hukanneet ja ottaneet tilalle oman vanhurskauden ristin.
Jumala meitä varjelkoon myös tällä palstalla, että se veljellinen rakkaus saisi valita keskellämme ja jaksaisimme olla kuuliaiset Pyhän Hengen äänelle, joka meissä Jumalan lapsissa vaikuttaa. Ja että me seurakunnan jäsenet olisimme rukouksin kantamassa meidän rakkaita puhujaveljiä, jotka Jumala on seurakunnalle osoittanut. Eikö se ole suurta Jumalan viisautta, että Hän noiden paimenien kautta hoitaa laumaansa, kaitsee ja ruokkii meitä. Täälläkin.
Jrt Jaakko
__ __ __
ELIHU:
Tuon edellä kirjoitetun jälkeen ajattelin ja kipuilinkin, kirjoitinko liian jyrkästi ko. asiasta. Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan ketään syyllistää ja sanoa, ettet saa kyseiselle palstalle kirjoittaa, mutta tuoda huoleni tuon palstan mielestäni suurista vaaroista.
Se mitä Jaakko kirjoitit tuossa edellä, siihen sydämeni yhtyy. Minä luulen että olen saman rakkaan veljen kanssa kuin sinä, käynyt monia keskusteluja tähän aihepiiriin liittyvistä asioista, viimeksi aivan menneenä viikonloppunakin. Asiasta olen monen muun kanssa käynyt pitkiäkin keskusteluja veljien kanssa, joille on mielestäni annettu ”harjaantunutta mieltä” ja elämän kokemusta. Kaikkien heidän kokemukset ovat olleet yhden suuntaiset.
Oikeastaan viimeisen kimmokkeen kirjoittamiselleni antoikin viimeisin hyvin vakavassa hengessä käyty keskustelu asiasta.
Vaikka tarkoitus uskovaiselle olisikin hyvä ja parasta tarkoittava, kun tahtoo kyseisellä foorumilla hiljaisuudella ja nöyryydellä olla tuomassa uskoamme esiin, niin kuin olen monenkin uskovaisen nähnyt kirjoittavan uskostamme. Mihin myös oma sydän on yhtynyt, niin tuota foorumia seuratessa uudestaan ja uudestaan huomaa, kuinka ”haaskalinnut” heti joukolla käyvät kimppuun ja kyseenalaistavat kaiken, sekä myös osa ”omista” puukottaa selkään.
Kurkistin eilen kirjoitukseni lähetettyä tuonne S24.lle, mitkä ovat päivän teemat tällä kertaa. Huomasin jonkun uskovaisen avauksessaan (jos oikein muistan: Tippasilmä) kirjoittaneen aivan samasta asiasta, kuin mitä itse toin julki. Hän toi aivan oikeita perusteluja kannalleen. Näkyi myös synnyttäneen kovan keskustelun (jälleen kerran) asiasta.
Kun pohdin tätä lähetysnäkökulmaa, ajattelen miten paljon on mahdollisuuksia tarjolla sille, joka esimerkiksi netin kautta on etsimässä ja osoittamassa mielenkiintoa VL kohtaan. SRK.lla on heidän sivustonsa kautta todella paljon luettavaa ja kuunneltavaa useita kymmeniä tunteja saarnoja. Netin kautta tulee myös useammasta paikasta jatkuvasti reaaliaikaisenakin, sekä radion kautta. SRK.n sivujen kautta on löydettävissä puhelin numerot, niin Oulun alueen henkilöihin, kuin eri Rauhanyhdistysten yhteystiedot, että voisi ottaa yhteyttä.
Henkilökohtainen, mieluummin vielä kasvokkain, keskusteluhan olisi se kaikkein paras tapa uskomisen asiasta tuoda julki.
Jos olen kirjoituksillani loukannut, pyydän anteeksi, en missään nimessä ole halunnut ketään loukata, aivan periaatetasolla olen tätä kaikkea pohtinut ja niin kuin edellä kerroin, en oikeastaan voinut olla tuomatta julki, mitä sydän tuntee. Mukavaa keväistä päivän jatkoa teille kaikille!
__ __ __
ELIHU:
Tässä lainaus edellisestä tekstistäni:
Kurkistin eilen oman kirjoitukseni lähdettyä tuonne S24.lle, mitkä ovat tällä kertaa ”päivän teemat.”
Täydentävä tarkennus edelliseen: Kun tuossa edellä kirjoitin…”oman kirjoitukseni lähdettyä,” tarkoitin tietysti sitä, että lähetin sen tänne foorumille. Huomasin kirjoituksen luettuani ruudulla, että siitä kenties voisi saada käsityksen, että olen S24 keskusteluun lähettänyt jotakin. Siitä ei ole kysymys, eli en ole osallistunut mitenkään tuohon mainitsemaani keskusteluketjuun, vaikka se näköjään aivan samaan aikaan virisi myös tuonne toiselle palstalle.
Eli pitäisi lukea tarkasti ajatuksen kanssa, mitä kirjoittaa, ja tietysti ajatella, mitä kirjoittaa, ettei tule väärin ymmärryksiä. Näin jälkikäteen itseäni muistuttaen.
__ __ __
vekkuli: Jumalan terve!
Oikein Elihu kirjoitti.
Samoista syistä, kerran S24.llä käyneenä päätin, ettei toista kertaa tule. Sekin on totta, että meidän seurakuntamme sivuilta löytyy paljon nauhoitettuja saarnoja ja kaikki yhteystiedot niitä tarvitseville.
Tämä foorumi pitäisi ottaa enemmän meidän uskovien välisenä ”turinatupana.” Mutta mielestäni kysyvällä mielellä Jumalan valtakunnan ulkopuolella oleville voimme yrittää antaa kykyjemme mukaan joitain vastauksia, jos jotain asiallisesti kysyvät.
Siinä saisimme parantaa tapamme, että emme tarpeeksi herkästi kehota ottamaan yhteyttä uteliaan oman alueen Rauhanyhdistykseen. Uskohan tulee kuulemisesta.
Säännöllisin väliajoin, kun tilanne tällä foorumilla on rauhoittunut ulkopuolisten riitahenkien pannaamisen jälkeen, tulee taas joku sotkemaan jutusteluamme vääntämällä kärpäsestä härkäsen. Eli voisimme mielestäni pyrkiä siihen, että kehotamme ” oikealla asialla” olevia uteliaita ottamaan yhteyttä oman alueensa Rauhanyhdistykseen. Joku voisi yksityisviestillä lähettää tiedustelun, missä ko. henkilö asustelee, niin lähettää lähimmän Rauhanyhdistyksen yhteystiedot…
Myös herkempi pannaaminen voisi ajaa asiansa. En minä ainakaan jaksa loputtomiin vastailla heikolla tietämykselläni kaiken maailman riidankylväjien syytöksiin tai heidän pelkästään väittelymielellä punottuihin sanaleikkeihinsä.
__ __ __
Taavetti: Lähetetty Keskiv. Maa. 15 2006, klo 9.22
Olen ollut aikeissa kirjoittaa S24 palstasta tähän keskustelun jo monta kertaa, yhtä monesti olen aiettani siirtänyt, on tuntunut, ettei ole voimia eikä taitoa. Sydämestäni yhdyn edellä olleisiin veljien kirjoituksiin. Olen sinne palstalle jonkin verran kirjoittanut, silloin sinne enemmän juutuin, kun seurasin kun seurasin keskusteluja siellä, Kickin kirjoituksia seuratakseni. Siellä sattui silmiini joitakin sellaisia mielipiteitä, joihin en voinut olla tarttumatta. Siinä oli kysymys musiikista ja kohta sen jälkeen kiivastakin arvostelua Päivämiehen musiikkiteeman numeron kirjoituksista. Sitä seurasin ja niihin mielipiteisiin vähän kommentoinkin. Muutamat tällä palstalla tietävätkin, miksi ne kirjoitukset minua kiinnostivat. Tässä vaiheessa en siitä enempää kerro, ehkä joskus ja voi se tulla ilmi muutenkin.
Olen vieläkin sitä palstaa seuraillut, lähinnä vain otsikoita ja nimimerkkejä tarkkaillen. Siinä on tullut muutama tekstikin luetuksi, jos on joku tutulta ja raittiilta tuntuva nimimerkki kirjoittanut. Sen voin kuitenkin todeta, että perin harva sinne raittiisti kirjoittaa. Suurempi murhe minulla on heistä, jotka sanovat kulkevansa uskovaisina Rauhanyhdistyksen seuroissa ja olevansa jäseniä, mutta kuitenkin tervaavat etujoukossa Jumalan valtakuntaa. Pois lähteneistä sitä ei tarvitse ihmetellä, mutta ne pari, kolme nimimerkkiä ovat ihmetyksen ja murheen aiheina. En niistä nyt enempää tänne kirjoita, turhaa sitä on täällä jauhaa sen palstan murheita. Kuitenkin tämän verran kirjoitin, aivan kuin varotukseksi heille, jotka pahaa aavistamatta siellä lukevat.
__ __ __
Hynde, 16.3.2006, klo 12.41 ap.
Minä en toisinaan malta olla kirjoittamatta silloin kun sinne Jumalan lasten nimissä kirjoitetaan väärää oppia ja vääristettyjä syytöksiä Jumalan valtakunnasta. Siis ihan näitä, jotka ovat vanhoillislestadiolaisia.
mm sellaista, että Jumalan valtakunta on siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuu, kuten suomi 24.ssä tai samaa ajattelevien kanssa, unohtaen koko muun seurakunnan.
Tai että valtakunnassa kireät johtavat keskusteluiltoja lakihengellä.
Liiallinen kirjoittelu sinne on tarpeetonta ja haitallista.
Matti Suo kirjoittaa 1927: ”mutta alituinen kamppailu toisin ajattelevien kanssa on tarpeetonta, se vain paisuttaa sydämiä ja kuolettaa elämän voimat sielusta. Sillä siitä kamppailusta ei vanha Aatami tahdo pysyä erossa, se väkisellä pakkautuu siihen osalliseksi, ja niin siitä tulee lihan kylvämistä, josta viimein saa katkeruudella turmeluksen niittää.
Gal 6:
Nurmela kertoi hänelle kantautuneita huolia keskustelupalstoista ja totesi, ettei sellainen ole oikea seurakuntayhteys. Mainitsi Suomi 24 nimeltä, ja mainitsi, ettei itse ole tutustunut, ja ettei ole asiantuntija, mutta hänelle on kerrottu.
Ne vaikuttavat olevan sellaiset eriseurat, joilla on lampaiden lihaa suussa.
Meidän hengellinen äiti on Jumalan valtakunta. Ei ensinkään sovi, että lapsi vastustaa äitiänsä ja panee vastaan sen opettamia kalliita Jumalan sanan totuuksia. (J. A Tauriainen SLL 1927)
__ __ __
JIA, 17.3.2006 kello 10.00 ap.
Luin eilen illalla kotiin tultuani vastaukset, mutta en jaksanut alkaa kirjoittamaan. Toisaalta olin yllättynytkin saamastani palautteesta.
Ensiksi aiheeseen liittyen, ei ollut tarkoitus aloittaa mitään vääntämistä, vaan avoimesti kysyin asiaa, joka minua askarrutti, ja johon en yksikseni löytänyt vastausta, en edes Raamattua lukemalla. Ajattelin tämän paikan olevan turvallisen kysyä tyhmiäkin asioita.
En löytänyt haulla tältä palstalta armolahjoista mitään, enkä mieltänyt Uskiksen ja Lilliputin vääntöjä aiheeseen liittyviksi. En edes tainnut niihin keskusteluihin syventyä silloin, kun ne olivat palstalla ajankohtaisia. Varmaan niitä oli otsikoitu uudelleen, kun yksi oli suoraan nimellä armolahjat? (Ei ole otsikoitu, palstan haku ei aina tunnista kovin vanhoiksi jääneitä otsikoita, vaikka niin kuuluisi ollakin. Taavetin huomautus) Toivottavasti minun (JIAn) kysymykseni ei saanut kovin pahaa hämminkiä, sitä en missään nimessä halua.
Toisena asiana oli S24.lla roikkuminen. Puhun tässä nyt vain omalta kohdaltani. En missään nimessä etsi sieltä mitään hengellistä rakennusta ja vahvistusta uskolleni. Se puoli elämästäni saa vahvistusta seuroista ja Raamatun ja kristillisen kirjallisuuden lukemisesta. Saarnoja kuuntelen kyllä netistäkin ja tiedän linkit.
Jos itse pääsee vapaasti liikkumaan, on työssä ja voi pitää yllä riittävästi kontakteja toisiin ihmisiin, voi olla hankala ymmärtää, että netin keskustelupalsta toimii kanavana toisten ihmisten luo. Jos on sidoksissa neljän seinän sisälle suurimman osan ajastaan, pääsee noin puolen kilometrin verran omin voimin liikkeelle ulkona ja ihmisten pariin hakeutumisessa on riippuvainen toisten antamasta kyydityksestä, keskustelupalsta voi joltakin osin täyttää vajausta sosiaalisessa kentässä. Puoliso on päivät työssä ja ei olisi oikein jatkuvasti pyytää kuljettamaan sinne ja tänne. Tarvitsee hänkin lepoaikaa, etenkin kun hänkin on rankalla sytostaatti ja kortisoni lääkityksellä reumatautinsa vuoksi.
Minulla on aivan kiitettävästi kontakteja myös kodin ulkopuolelle ja pystyn tekemään hyvänä päivänä jonkin verran kotitöitäkin. Joten netissä roikkuminen ei ole päivieni ainoa sisältö, mutta se antaa kuitenkin sisältöä olemalla jonkinlainen korvike mm entiselle työ- ja opiskeluyhteisölle. Edustaa tavallaan sitä joukkoa jonka keskellä entisenä aikana vietti päivänsä, edustaa niitä keskusteluja, joita esim. työtovereiden kanssa käytiin päivän ja yön mittaan.
Sen lisäksi, että keskustelupalsta toimii jokapäiväisten sosiaalisten kontaktien korvikkeena, on po. palstasta ollut muitakin etuja minulle. Sen kautta olen saanut kontakteja uskovaisiin ihmisiin, joiden kanssa yksityisviestien ja jopa puhelimen välityksellä yhteydessä ja jopa tapaaminen livenäkin on kovasti tapetilla. Keskusteluissa on joskus todellisia helmiä, aitoa, oikeaa puhetta uskomisen asioista tai muustakin. Raamatusta olen oppinut paljon, koska useissa keskusteluissa tulee esiin Raamatun paikkoja, joihin vedotaan. Se panee lukemaan Raamattua ja ymmärtämään sitä, myös siinä mielessä, miten voidaan samaa Raamattua tulkita eri tavoin. Ja kun vastaa johonkin viestiin tai aloittaa uuden ketjun, jota harvoin teen, se antaa tunteen osallistumisesta. Siitä saa palautetta toisilta ja se panee miettimään omia asenteita ja jopa suhdetta omaan uskoon. Joskus sieltä nousee kysymyksiäkin, joita ei ymmärrä eikä löydä yksin vastauksia. Sellainen oli minun avaukseni tähän ketjuun.
Tosi on, että valtaosa viesteistä on täyttä roskaa, ja roskana ne pitää sivuuttaakin. Ei kukaan jaksa vastailla kihara- hiusväri- korvarenkaat- meikki- ehkäisy- kysymyksiin jatkuvasti ja maltilla. Suurin vaara minusta on siinä, että joskus tahtoo hihat palaa ja tekisi mieli antaa samalla tavalla ja pahemminkin takaisin, ja joskus olen niin tehnytkin. Se ei ole uskovaiselle sopivaa.
Toivottavasti kukaan ei pahennu tästä purkauksestani. Ei ole tarkoitus aiheuttaa kalinoita ja kolinoita. Ja jos minä olen pahentanut teitä muita, niin pyydän uskoa ne anteeksi.
__ __ __
Jaakko 17.3.2006 kello 10.33 ap.
Rakas sisar, JIA,
Kun itse kuulun niihin, joiden on parasta olla pois tuollaisilta palstoilta, niin haluan sinulle sanoa omalta puoleltani, että ole ihan vapaalla mielellä ja teit hyvin, kun rohkaistuit puhumaan asiasta. On todella mieltä lämmittävää ja puhuttelevaa, että uskallamme puhua kipeistä ja askarruttavista asioista, eikä käy, niin kuin usein kuulee väitettävän ”siellä ne johtomiehet tai muuten vaan voimakkaat ihmiset ohjaavat muita ja keskusteluja ei sallita.” Ja aivan kuin lakaistaan ongelmat maton alle. Näinhän se ei ole Jumalan valtakunnassa. Täällä se kaikkein vähäisimmän ja köyhimmän tuntoinen Jumalan lapsi saa äänensä kuulumaan huutoa Jumalan puoleen. Saakoon se heikon ääni kuulua kirkkaasti myös seurakunnan arkisessa talostelussakin. Mitä avaus aiheeseen tulee, mutta annan mielelläni pallon veljille.
__ __ __
Taavetti, 17.3.2006, kello 13.25.
Vahvistan edellä olleet Jaakon sanat ja yhdyn niihin sydämestäni. On ollut mielessäni jotakin kirjoittaa JIAn kysymyksestä, mutta oma taitamattomuus ja laiskuus, vaikka on todellisia kiireitäkin. Tämä aamupäivä meni naapurissa eläimiä siirrellessä, ja illaksi on meille tulossa kokous. Siis aivan maallisen yhdistyksen kokous ja on tulossa siis vieraita.
Tänä aamuna luin hetken aikaa S24 palstaa sillä tavalla, että katsoin tietyn otsikon ja siitä erään raittiilta vaikuttavan veljen tekstit, joita katsoin, enkä malttanut kesken jättää, vaan katsoin mitä hänelle oli vastattu. Sellaiseen vääntöön olen tottunut jo varhain nuoruudessani, mutta mieluummin siitä haluan erossa pysyä. Sääliksi käy ne muutamat uskoa tunnustavat nuoret, jotka sieltä etsivät lohtua ja neuvoja kipeisiin kysymyksiinsä. Kysyminen sinänsä ei ole väärin, se on jopa toivottavaa, mutta sälin siellä kysyviä niiden monen kirjavien vastausten vuoksi, joita siellä saa kysymyksiinsä.
__ __ __
emka, 17.3.2006, kello 21.41
Tässä lukiessa näitä kirjoituksia, tuli myös sellainen tunne, että tuo S24 vl-palsta on sellainen, että siellä tosiaan meinaa joskus hihat palaa, kuten JIA sanoi, mutta samasta syystä. kuin JIA, olen siellä aika paljon roikkunut, kun siellä on ihan asiallisiakin kirjoittajia ja kirjoituksia. Mutta suurin osa porukasta on näitä Jumalan valtakunnan tervaajia.
Itse olen tuon palstan takia paljon perehtynyt uskovaisten kirjoihin opillisista asioista. Samoin Juhani Uljaksen Peltoon kätketty aarre, on hyvää materiaalia, kun tulee uskosta ja opista keskusteluja. Samoin Seppo Lohen kirjat, että ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin.
__ __ __
JIA, 17.3.2006, kello 22.32
Kiitos Jaakko ja Taavetti sanoistanne, tuntui että ymmärrätte aika lailla mitä tarkoitin. Emkan tiedän ymmärtävän myös.
Avaukseni aiheesta olisi tosiaan mielenkiintoista kuulla aivan oikeita mielipiteitä ilman kahinointia siitä, kuka se nyt ymmärtää oikein ja kuka väärin, kuten noissa Taavetin vinkkiketjussa on käynyt.
__ __ __
Hynde, 17.3.2006, kello 23.18
Sanoisiko näin: kun ei unohdeta uskoamme ja seurakuntayhteyttämme, niin voi kirjoittaa vaikka suomi 24 fissä.
Yleensä se ei ole ollenkaan raskasta, mutta joskus on. Silloin kun se on raskasta, niin kannattaa vetäytyä pois sen aikaa, kuin on tarpeen. Vaikka kokonaan, jos on tarpeen.
Mitä tuolla liiallisella kirjoittelulla tarkoitin, on ajautuminen väittelyihin, jotka vievät voimat ja altistaa lih allisuudelle.
Uskovaisen ei ole tarkoitus väitellä, vaan …hmm, no, kertoa uskon asioista niin kuin ne ovat. Kannattaa valvoa.
<<< <<< <<< >>> >>> >>>
Taavetti, 18.3.2006, kello 4.38 ap.
Aivan hyvä, että saimme keskusteltua palstan uskovaisten kesken siitä S24 palstan toiminnasta ja hengestä. Varmaan tarvitsemme vieläkin neuvoja siitä ja sen toiminnasta. Aihe ei ole likikään loppuun käsitelty, sen verran monimutkainen se on. Luin eilenkin sieltä vähän, pidempiä niistä keskusteluista en edes jaksa lukea. Tavallisesti katson vain otsikon ja kirjoittajan. Joitakin tiettyjä nikkejä olen oppinut katsomaan lukemisen arvoisiksi, joitakin kartan viimeiseen asti. Niistä ja heidän kaikkien keskustelutavoista olisi jotakin sanomista, nimenomaan ns. pappiseriseuran jälkeisiin aikoihin verraten. Tällä kerralla en siitä kirjoita, vaan jätän sen tällaisen arvoituksellisen maininnan asteelle. Kirjoitan myöhemmin, jos se on tarpeen ja jos jaksan.
__ __ __
Taavetti: 18.3.2006, kello 5.04 ap.
Siitä JIAn alkuperäisestä olisi syytä myös hiukan keskustella. Otin oman aloituksen, jatkaakseni siitä jotakin ja saadakseni keskustelua alkuun. Jos on joskus tarpeen, nämä kaksi keskustelun aihetta voi jakaa omiksi keskusteluikseen, siksikin otin uuden alun.
Viime ajoilta en muista aiheesta keskustellun uskovaisten kesken, mutta ulkopuoliset siitä ovat muistaneet vaahdota ja sillä tavoin pitäneet keskustelun avaimia hallussaan. Siksikin tästä on aiheellista keskustella, paitsi tällä palstalla, myös aivan tavallisissa uskovaisten kokoontumisissa. Siitäkin syystä, että silloin tällöin joudumme vastaamaan muuallakin niihin kysymykseen ja meitä itseämmekin pyrkii vihollinen viemään ansaan tähän aiheeseen vedoten. Otin Raamattuhaun Paavalin kirjeistä. Bibliasta ei löytynyt ainuttakaan jaetta hakusanalla armolahjat. Yllätyin ja siksi päättelin, että tässä olemme keskustelleet ns. vapaiden suuntien ehdoilla. Onhan armolahja sinänsä hyvä ilmaisu, mutta jos sillä pyritään jotenkin tuntojamme sitomaan, olemme pian hakoteillä. Siksi on tarpeen käsitellä myös itse nimitystä. En tiedä, miten se tulisi alkukielestä suomentaa, mutta Pyhän Hengen antama ymmärrys on tärkeämpi, kuin pilkun tarkka suomennos.
Korinttolaiskirjeen Biblia suomennoksessa on käytetty ilmaisua lahjat, lahjat armosta ja hengelliset lahjat. Ehkä ilmaisu, armolahjat kertoo oikein ymmärrettynä samaa, mutta ilmaisun sisällöstä on ymmärryksemme erilainen, kuin ns. hurmahenkisillä. Ei ole väärin, jos Jumala antaa hyviä tuntemisia, mutta huonojenkin tuntemisten aikana saamme uskoa aivan vapaina armolapsina. Siinä meillä on yksi tärkeä lupaus ja lahja. Hurmoksen kaltaiset tuntemiset, jos niihin tietoisesti pyritään, on aina nähty vihollisen työksi. Tässä tulevat sitten eteemme ihmeet ja merkit, koska niihin vedoten pyritään usein vapauttamme sitomaan. Näiden johdattelevien sanojen jälkeen vetäydyn jatkamaan keskeytynyttä untani. Jatketaan uuden päivän koittaessa, jos Jumala sen sallii.
__ __ __
Hannu Wegelius: 18.3.2006, kello 10.38 ap.
Taavetti, voitaisiin varmasti sanoa merkeistä kyseen ollen, ihmeenomaiset lahjat? esim. ruumiin parantamisen lahja Raamatussa.
__ __ __
Taavetti: 18.3.2006, kello 7.46 ap.
Mieluummin lähtisin katsomaan asiaa toisesta suunnasta, nimenomaan siitä käsin, miten uskovaiset ymmärtävät ja miten ovat ennen ymmärtäneet. Entisten lammasten jäljissä meidän on syytä kulkea, siinä ovat Herran Jeesuksen, Hyvän Paimenen jäljet ensimmäisinä ja monien apupaimenien jälkien merkit näkyvissä. Heidän uskoaan ja oppiaan meidän on syy seurata, jos mielimme kunniaan kostua. Olisi hyvä, jos saisi jostakin vanhasta julkaisusta tukea hakien kirjoittaa. Tähän hätään en sellaista kuitenkaan löydä, joten pyydän kirjoittaa, kuten huonosti läksynsä lukenut koulupoika kokeissa. Siksikin olen kirjoittamistani pitkittänyt.
Jos lähtisimme lukemaan aivan alusta, 1. Korinttolaiskirjeen 12 lukua, niin pääsemme alkuun. Paavali kirjoitti: Mutta hengellisistä lahjoista, rakkaat veljet, en minä tahdo teiltä salata.
Näin ei meidänkään tarvitse salata mitään hengellisiä, uskosta vuotavia lahjoja. Emme tahdo niillä myöskään kehua, emme kerskua, emmekä niiden vuoksi ja niiden perusteella itseämme tai toisiamme jalustalle nostaa. Siksi monet ulkopuoliset jäävät vastaustamme vaille näissä kysymyksissä. Kuten olemme toisella palstalla havainneet, meiltä kysellään niiden olemista ja vaikutusta. Meitä moititaan niiden puutteesta, mutta jos niistä jotakin keskuudestamme kertoisimme, pian olisivat ilkkujat kimpussamme. Sen ivailun ja väärän arvon nousun vaaran vuoksi siitä puhutaan vähän. Jotakin on ollut, mutta niitä Jumala antaa lapsilleen tahtonsa mukaan lähinnä heikkojen aikojen tueksi ja uskon vahvistamiseksi. Ehkä tuonnempana kerron joitakin esimerkkejä, mutta nyt pyydän palata apostolin sanoihin korinttolaiskirjeessä.
4. Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on henki, 5. ja virat ovat moninaiset, mutta yksi on Herra, 6. ja voimat ovat moninaiset, mutta yksi on Jumala joka kaikki kaikessa vaikuttaa. 7. Mutta jokaisella annetaan Hengen ilmoitus hyödytykseksi, 8. sillä yhdelle annetaan Hengen kautta puhua viisaudessa, toiselle puhua tiedossa sen yhden Hengen kautta.
Tämän pitäisi olla selvää, kun ei ole sitä kummallista armolahja termiä sotkemassa. Olemmehan näin kokeneet, monen kaltaisilla lahjoilla meitä palvellaan tässä valtakunnassa. Jos nyt ajatellaan vaikka rakkaita puhujaveljiä, tuskin on kaksia samanlaisia lahjoja niiden satojen puhujien joukossa, joita Jumala on meille siunannut. Kuitenkin kaikki vaikuttaa sama Jumalan henki, samasta armosta meille saarnataan niillä lukuisilla lahjoilla. Mutta lahjatonta lasta ei Jumalalla olekaan, tässä olisi välillä vaikka keskustelun aihetta. On olemassa myös erikseen kuulijan lahja, siitä ehkä tuonnempana enemmän. Muistelen kuitenkin erään vanhan tapauksen, liki sata vuotta sitten tapahtuneen. Silloin puhujien kulkiessa talosta taloon ja kylästä kylään seuroja pitäen, saattoi heidän mukanaan kulkea ihmisiä, jotka viikkokausia vain kuuntelivat ja mahdollisesti keskustelivat. Eräs sellainen oli kerran valittanut, kun saarna oli kosketellut Jumalan lapsilleen antamia lahjoja, että tässä on kuitenkin yksi aivan lahjaton lapsi Jumalalla. Veli oli siihen vastannut: Vai ei ole lahjoja, kun olet jo monta viikkoa korvana ollut.
Muitakin lahjoja on, mutta taidan keskeyttää siksi, kun olen virkeämpi.
On edessä sen verran vaikea kohta, etten uskalla siihen koskea näin arjen työstä väsyneenä.
__ __ __
Taavetti 19.3.2006, klo 2.19 ip
Jatkan muutamalla rivillä, vain pienen hetken jaksan kirjoittaa. Paavali kirjoitti esillä olleessa luvussa sanoin: 9. Mutta toiselle usko siitä yhdestä hengestä, toiselle lahjat terveeksi tehdä siitä yhdessä hengessä. 10. Toiselle voimallisia töitä tehdä, toiselle ennustus, toiselle henget erottaa, toiselle moninaiset kielet, toiselle moninaisten kielten selitys. 11. Mutta nämä kaikki se yksi henki vaikuttaa, jakaen kullekin omansa niin kuin hän tahtoo.
Tässä ovat ne hankalat kohdat, joista meitä ulkopuolisten taholta ahdistetaan. Joihinkin kohtiin ehkä voin uskaltaa kajota, nostetaan hattua toisille tai keskustellen etsitään ratkaisuja. Suosittelen kuitenkin itse kutakin koti-Siioneissaan näistä kyselemään. Lisäksi huomautan, että luvun loppu puolelta löytyy selitystä myös näihin jakeisiin.
Kirjoittaessani mietin tuota ensimmäistä lausetta, että usko olisi samasta hengestä vain toisille. Kaikillehan meille on usko annettu, ja nimenomaan samasta hengestä. Uudempi käännös ilmaisee ehkä selvemmin, olemme saaneet uskon voiman. Tämähän antaa selitystä, miten usein tunnemmekaan, että tuo toinen uskoo vahvemmin, kuin minä heikkouskoinen. Voimme kuitenkin turvallisesti uskoa, että uskoa ja uskon voimaa on meille jokaiselle annettu tarpeeksi. Heikollakin uskolla saavutamme kunnian taivaan, kun usko on oikeaa laatua. Enempää emme tarvitse uskon voimaa, vaan Jumalan kaiken tietävänä sen riittävän määrän antaa.
Terveeksi tekemisestä ohitan nyt kaikki muut, puutun vain tunnon sairauteen, joka joskus aiheuttaa myös kehon sairautta ja henkistä väsymystä. Samaan sarjaan asetan myös voimalliset työt, keskustellaan niistä enemmän, jos on tarpeen. Ennustamisesta, henkien erottamisesta, ja moninaisista kielistä kirjoittamisen siirrän toiseen kertaan, mieluummin toisille. Kiitos kuitenkin JIA.lle rohkaisusta, mutta lyttyyn lyönnitkin haluan ottaa Jumalan, rakkaan Isän kädestä. Lopultakin ymmärrän näistä äärimmäisen vähän, mieluummin lukisin näitä, kuin kirjoittaisin.
Taavetti 21.3.2006, klo 10.17 ap.
Muutaman kerran olen istunut avoimen kirjoitusruudun ääressä, mutta sulkenut sen kohta. En tuntenut jaksavani kirjoittaa, mutta nyt pyydän hetken jatkaa, jos sanoja löytyy.
On esillä kohta, josta uusi käännös ilmaisee laveammin ja mielestäni paremmin. Vanha käännös puhuu ennustamisesta, uusi käännös profetoinnista. Ennustaminen on kapea ilmaisu, kertoo vain tulevien tapahtumien aavistamisesta tai tietämisestä. Tosin on siitäkin Jumalan sanaa, ettei Jumala tee mitään, ilmoittamatta siitä palvelijoilleen profeetoille. Profetoiminen kuitenkin sisältää salaisten asioiden jonkin asteista paljastamista, myös tässä hetkessä tapahtuen. Sitäkin Jumala antaa valtakuntansa rakennukseksi tarpeellisen määrän. Mitään Jumalan antamista lahjoista ei sovi ottaa eikä ymmärtää itsemme korotukseksi.
Kerron yhden vanhan esimerkin profetoinnista seurapuheen yhteydessä. Oli aika, kun seuroja saatettiin järjestää viikkokausia samalla paikkakunnalla. Joku seuratalon nuorista oli säikähtänyt, kun puhuja kosketteli puheessaan nuorelle arkoja asioita. Tuli toiset seurat seuraavana päivänä, kun nuori ei uskaltanut ulos pakkaseenkaan mennä, kiipesi hän vanhan aikaisen uunin päälle piiloon, ettei puhuja häntä näkisi ja vain hänelle puhuisi. Kuitenkin puhe käsitteli juuri niitä asioita, jotka nuoren tuntoa kalvoivat. Seurojen jälkeen oli nuori mennyt puhujalta kysymään, että kuka sinulle sanoi, että olen uunin takana piilossa. Vaikka et minua nähnytkään, kuitenkin luettelit minun syntejäni.
Oli veli selittänyt sen, minkä varmaan me kaikki myös ymmärrämme. Ei ollut puhuja tiennyt nuorukaisesta mitään, ei hänen piilossa oloaan tai muuta. Hän puhui vain tavanomaisesti Pyhän Hengen johtamana Jumalan sanoja, julisti evankeliumia, josta arkatuntoinen nuori löysi oman osuutensa. Sen kaltaisia tapauksia on sadoittain, tuhansittainkin, että toiseltakin paikkakunnalta tullut kuulija kuulee yleisen saarnan vain itselleen puhutuksi. Jumala sana tunkeutuu salatuimpiin, aivan luihin ja ytimiin. Sitäkin sanotaan profetoinniksi, vaikka puhuja itse ei tiedä profetoivansa.
JIA, 21.3.2006, klo 1.27 ip.
Tuosta viimeksi mainitusta asiasta keskustelimme ystäväni kanssa muutama päivä sitten. Sanan selittäminenkin on profetointia. Siinä mielessä ajateltuna se onkin mieleen pantava seikka. Puhujat itse valitsevat tekstin. Mikä panee heidät valitsemaan juuri sen tekstin sille päivälle? Puhujat ovat saattaneet saarnata aiemminkin samasta tekstistä. Mikä saa heidät saarnaamaan sillä tavalla, kuin saarnaavat sillä kertaa?
Toissa pyhänä seuroissa saarnattiin tästä. Puhuja kertoi eräästä puhujain kokouksessa kerrotusta tarinasta. Eräs veli meni saarnaamaan ja luki tekstin. Penkissä supistiin, että sama teksti kuin aieminkin. Veli saarnasi, penkissä supistiin, että samalla tavalla saarnaa, kuin ennenkin. Puheen loputtua eräs mies puhkesi puhumaan, oliko se nyt Hurulan Eetu: On meillä hyvä Jumala, kun lupaa meidän uskoa samalla tavalla, kuin ennenkin!
Tulee se saarna joskus aivan todella kohti. Muhoksen suviseuroista muistan Pauli Pasasen aattoseuraillan saarnan. Olin vasta toukokuussa saanut parannuksen armon. Kuuntelin kotona radiosta seurapuhetta ja itkin. Siinä puheessa saarnattiin minun asioistani, vaikka P:P ei ollut koskaan nähnyt edes minua.
On hyväkin, kun selität tällaisina pieninä annoksina. Voi lukea tarkasti ja useaan kertaan. Minusta tämä on mielenkiintoista, jos vain jaksat pitää tällaista raamattuluokkaa? Varmaan muutkin, kuin minä, saavat tästä voimaa ja vahvistusta uskolleen.
Viimeksi muokannut
Taavetti päivämäärä 17 Kesä 2007, 00:04, muokattu yhteensä 1 kerran