Eriseura Raamatussa

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

Eriseura Raamatussa

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 28 Elo 2007, 15:18

Sana Eriseura näyttää Raamatussa mainitun vain kahdesti, ja vain 1776-vuoden Biblia-käännöksessä.


4 Moos. 26: 10.

1776
Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät ja Koran, koska se eriseura kuoli, ja koska myös tuli söi viisikymmentä miestä kolmattasataa, ja tulivat merkiksi.

1992
Mutta maa repesi heidän altaan ja nieli sekä heidät että Korahin, ja samalla tuhoutuivat heidän kannattajansa, kun tuli poltti kaksisataaviisikymmentä miestä. Näin heistä tuli varoittava esimerkki.

Gal. 5: 19-21

1776
19. Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus,
20. Epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura,
21. Pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut senkaltaiset, joista minä teille edellä sanon, niinkuin minä ennenkin sanonut olen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän.

1992
19 Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus,
20 epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus,
21 kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Elo 2007, 15:29

Kahdesti mainittu on tarpeeksi monta kertaa mainittu, sana on siis sekä vanhan, että uudessa testamentin kirjoituksissa. Mikähän mahtaa olla alkukielen sana?
Näiden kahden? maininnan lisäksi on lukuisia kohtia, joissa sama asia ilmaistaan eri sanoilla. Esimerkiksi Paavali kirjoitti olleensa joskus vaarassa valheveljien parissa, eikä sillä ilmaisulla muuta tarkoiteta, kuin eriseuran hengen nielaisseita, jotka uskon menettäneinä ovat kääntyneet entisiä uskon ystäviään ja Kristuksen seurakuntaa vastaan.

Tuo eriseura nimenä paljastaa, että on olemassa joukko, josta he ovat lähteneet, siis eriytyneet. Se joukko tunnetaan Raamatussa Kristuksen seurakuntana, sillä nimellä se tunnetaan meidänkin aikanamme, vaikka siitä käytetään muitakin nimityksiä, esimerkiksi Jumalan valtakunta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja lukkari » 28 Elo 2007, 15:40

Tässäpä eriseurasta lisää kohtia, mainittujen lisäksi.

Apt. teot. 24:5 ja 14
Apt. teot 26:5
1. Kor 1:10
1. Kor. 11:19
Tit. 3:10
Jaak. 3:17
2. Piet. 2:1
Juud. 1:19
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

Re: Eriseura Raamatussa

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 28 Elo 2007, 20:08

Olen ymmärtänyt, että Raamatun ilmoituksen mukaan on vaarallisinta eriseuran henki, joka on Jumalan lasten keskuudessa, ja on oleva maailman loppuun saakka.

Löytyi 3 jaetta Biblia 1776 tekstistä.

1. Kor. 11:19

Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.

2. Piet. 2:1

Niin oli myös vääriä prophetaita kansan seassa, niinkuin teidänkin sekaanne vääriä opettajia tulee, jotka vahingolliset eriseurat tuovat ja kieltävät sen Herran, joka heidät ostanut on, saattain itsellensä nopian kadotuksen,

Juud. 1:19

Nämät ovat ne, jotka eriseurat tekevät, lihalliset, joilla ei henkeä ole.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Tero A.A. » 28 Elo 2007, 20:11

lukkari kirjoitti:Tässäpä eriseurasta lisää kohtia, mainittujen lisäksi.

Apt. teot. 24:5 ja 14
Apt. teot 26:5
1. Kor 1:10
1. Kor. 11:19
Tit. 3:10
Jaak. 3:17
2. Piet. 2:1
Juud. 1:19


Tosiaankin, eri taivutusmuotoja sovittamalla raamattuhakuihin saadaan muutama tusina jaetta lisää.
Tero A.A.
vakiintunut
 
Viestit: 136
Liittynyt: 11 Marras 2006, 15:18

ViestiKirjoittaja Maarimi » 28 Elo 2007, 21:49

Eriseura on siis seurakunnasta erkaantunut joukko, jonkinlainen lahko, joka elää synnissä ja toteuttaa lihan töitä.

"Mutta minä sanon: vaeltakaat Hengessä, niin ette lihan himoa täytä;"
(Gal.5:16)


Voisiko eriseuraisiksi sanoa uskosta luopuneita, jotka ovat löytäneet uskonsa tilalle jonkin epäjumalan tai väärän profeetan - ovat alkaneet Jumalan Sanan sijasta kuuntelemaan sielunvihollisen ääntä.

Liittyisikö tähän myös se, että:

"Niin tulee usko siis kuulemisesta, mutta kuulo Jumalan Sanan kautta." (Room.10:17)

Jumalan Sanaahan kuulee seurakunnan kokoontumisissa, ja siksi yhteisiä kokoontumisia ei tule halveksua.

Jos jotkut vl:t sanovat esikoisia tai muita lestadiolaisuuden suuntia eriseuroiksi, ei ole mielestäni taas sellainen asia, johon minulla olisi oikeutta mennä mitään sanomaan.

En myöskään halua sanoa ketään epäuskoiseksi. Olenhan sydämestäni sitä mieltä, että uskovaisia eli Jumalan lapsia voi olla muuallakin kuin vl:issa. Eli en hyväksy Srk:n muut pois sulkevaa seurakuntaoppia, koska se ei ole alkuperäinen Laestadiuksen tai Lutherin oppi.

Ja jos minut tuon mielipiteen vuoksi julistetaan eriseuraiseksi joidenkin toimesta, en voi kuin vastata, että Jumalan lasten usko kulkee sydämestä sydämeen - eikä sitä uskoa voi rajata millään muulla:

"Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme." (Room.10:10)
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Elo 2007, 23:08

Olisi tuohon jotakin sanomista, muistelen nyt vain yhden tapauksen, joka olen kuullut kymmeniä vuosia sitten. Wäinö Havas sai parannuksen armon aikanaan Helsingissä, kun silloin molempienyhteiseksi jääneessä huoneistossa pitivät seuroja Rauhanyhdistys ja uusheränneet vuoroin, meni Havas seuraavan kerran seuroihin, niin silloin olikin uudesti heränneiden vuoro. Niin jäi Havas vuosiksi kulkemaan uudestiheränneiden mukana, kävi Amerikassa puhujamatkallakin, tutki lestadiolaisuuden historiaa, tarkoituksenaan yhdistää lestadiolaisuuden eri suuntauksen. Tutkimuksissa hän pääsi riitojen syiden jäljille, lopulta löysi vain yhden keinon yhdistämiseen. Havas teki itse parannuksen, kun muutamat hänen entiset kannattajansa kysyivät, että miten meille nyt käy, oli Havaksella vastaus valmiina: Tulkaa perässä. En tiedä tuliko ketään, tuskin kovin montakaan.

Alkuun oli Havaksella sama käsitys, jonka Maarimi toi edellä julki, että oikeaa uskoa voi löytyä monesta joukosta. Eräiden seurojen väliajalla olivat veljet keskustelleet aiheesta ja joku oli kysynyt Havakselta, että ymmärrätkö sinä niin, että oikein uskovaisia voi olla muissakin, kuin tässä joukossa. Kun Havas kertoi niin ymmärtävänsä, olivat veljet sanoneet: Jos sinä noin ymmärrät ja uskot, niin tästä lähtien et lue kirkossa enää, että minä uskon yhden pyhän yhteisen seurakunnan.

Keskustelua ei tiettävästi jatkettu sen enempää, mutta kun Havaksella oli seuraava saarnavuoro, häh ennen puheensa aloittamista sanoi: Minulla on ollut sellainen ymmärrys, että oikeaa uskoa voi olla muissakin joukoissa, kuin tässä seurakunnassa. Nyt väliajalla ovat veljet sen minulle vääräksi osoittaneet ja minä pyydän tätä pitämääni väärää käsitystä ja oppia anteeksi.

Asiaan vielä liittyy sellainen seikka, että myöhemmin pyysi sama haalilainen joukko Havasta uudelle Amerikan matkalle, mutta Havas ei halunnut lähteä, varoitti vielä sinne lähteneitä puhujia lähtemästä. Havas oli melko keskeisessä asemassa, kun niiden pikkuesikoisuuteen menneiden puhujien tilanteesta keskusteltiin Oulun suviseurojen ohella pidetystä kokouksesta. Havas toimitti siitä laaditun pöytäkirjankin julkaistavaan kuntoon. Olen lukenut sen pöytäkirjan kahteenkin kertaan, eri kappaleista kummallakin kerralla.

Olisi siitä vieläkin kirjoittamista, mutta on ehkä kohtuullisuus paikallaan määrässäkin. Nyt en jaksa enempää.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja vl2003 » 28 Elo 2007, 23:39

Tässähän meillä taas on se usein esiintyvä väite, että Laestadius ja aikalaisensa olisivat olleet seurakuntaopissaan väljempiä (kuin me nyt).

Useinkin tällaiset väitteet paljastuvat tahattomiksi (varmaan joskus tahallisiksikin) väärinymmärryksiksi. On käynyt niinkin, että lestadiolaisuuteen jo lähtökohtaisesti kielteisesti suhtautuneen ihmisen lausumat ja tulkinnat ovat jääneet elämään jonkinlaisina totuuksina. Näitä sitten toistellaan kunnes asiaan perehtymättömän ihmisen on vaikea enää erottaa väitteen alkulähdettä ja se alkaa tuntua faktalta.

Itse olen mielenkiinnosta kaivellut esille joitakin tällaisten väitteiden taustoja. Viimeisin lienee Hakomaja-palstalla aloittamani keskustelu pikkuesikoisuuden erosta. Taisin jotakin kirjoittaa aiheesta tännekin.

Myös tästä Laestadiuksen ajan "erilaisesta seurakuntaopista" on ollut keskustelua, joskin siitä on kauemmin aikaa. Suomi24:n haulla se voisi ehkä vielä löytyä. Usein nämä väitteet perustuvat erääseen "muualla armon käsittäneeseen" henkilöön, jota pidettiin uskovaisena. Kysymyksessä oli brandellilaisten so. saman maltillisen lukijaisuuden piirissä elävän uskon saanut henkilö, johon Laestadiuskin oli tullut sisälle. Usein kuulee myös mainittavan erään metodistipastorin tapauksen, joka onkin kiintoisa spekulaation kohde. On myöskin todettava, että silloisen etsikonajan alussa todellakin ennakkoluulottomasti haettiin yhteyttä muiden uskonsuuntien kanssa - ei kuitenkaan löydetty. Noilta ajoilta löytyy sitten yksittäisiä lausumia, joita on käytetty sen todisteluun, että oppimme olisi muuttunut.

Lutherin ajatukseen en halua ottaa kantaa (kun en niitä tunne). Raamattuakin tuntevat muut sisaret ja veljet paremmin. Lestadiolaisuuden historiasta rohkenen kuitenkin jotakin sanoa: olen hämmästellyt sitä, kuinka eriseurojen tuottamaa kirjallisuuttakin lukiessa aina päädyn siihen, että juuri tämä rauhanyhdistyksillä saarnattava uskonkäsitys lienee se kaikkein Raamatun mukaisin ja "alkuperäisin". Eriseurojen historiasta ei nyt enempää; sen verran kuitenkin, että jokaisen erkanemisen takana on ollut syviä opillisia eroja, vaikka joku kuinka haluaisi muuta väittää.
vl2003
tosi pirteä
 
Viestit: 334
Liittynyt: 09 Touko 2005, 22:25

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Elo 2007, 05:45

Erkanemisista ja niiden syistä on keskusteltu tämän foorumin Opillisessa osastossa otsikolla: Mitä on lakihenkisyys? Siellä on laajahkoja katkelmia eri muistelmista, eikä niitä kannata tähän uudelleen kirjoittaa. Kehotan lukemaan sieltä, jos on kiinnostusta.

Varsinkin ensimmäisten kolmen suurehkon eriseuran kyseessä ollen, voin todeta, että ne jopa tekivät hajottavaa lähetystyötä lähettämällä puhujia kiertämään eri paikkakunnilla. Heikki Jussila kertoo jopa kahden kiertomatkan puhujien nimet ja heidän matkareittinsä pääpiirteet. Epäuskoiseen maailmaan he näkivät vähemmän aihetta lähetystyöhön, Jussila ilmaisee sen sanoin, he tekivät mieluummin lähetystyötä hajottaakseen Herran laumaa, mutta jättivät korven raivaamisen.

Lakihenki eri muodoissaan on pahiten raadellut uskovaisten joukkoa Suomessa, vähemmän täällä on synnin vapauteen eksyneitä, mutta on heitäkin. Vuosikaudet ihmettelin, miten synnin vapautta perustellaan, mutta on siihenkin muutamia selvyyksiä löytynyt. Erään tyypin rippiopissa on opetettu, että joka päivä täytyy olla nimellistä syntiä tunnustettavaksi. Kun heiltä on keskusteluissa kysytty, miten sitten, kun kaikki tiedossa olleet synnit on tunnustettu, niin vastaus on saattanut olla yllättävä: Sitä täytyy tehdä.
Tuntuupa pimeältä, joka hetki meille syntiä tulee, mutta Jumalan armo opettaa elämään niin, että vältämme armon voimalla nimeltä mainittavia syntejä.
Toinen tietooni tullut peruste synnin vapaudelle on, ettei se ole syntiä, josta omatunto ei nuhtele. Siinä opetuksessa on omatunto nostettu väärään asemaan, siitä on tehty melkein jumala. Omatunto ei ole synnin mittari, sillä omatunto voi paatua. Omaatuntoa täytyy hoitaa, sitä tarvitsee hoitaa Jumalan sanalla. Rippi on yksi tärkeä omantunnon hoitamisen muoto. Siihen taisi apostoli viitata, kun kirjoitti, että joka lihassa kärsii, hän lakkaa synnistä.
Eikös olekin sellainen mieli, että kun on saanut jonkun kauankin tunnolle murhetta tuottaneen synnin pannuksi pois, jää sellainen mieli, että ainakaan tähän en halua enää langeta. Niin vaikeaa se on synnin pois paneminenkin, ilman Jumalan armovoimaa se ei onnistuisikaan, vaan nääntyisimme taakkojen alle. Kuitenkin: Armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen...
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Elo 2007, 08:54

Tero A.A. kirjoitti:Tosiaankin, eri taivutusmuotoja sovittamalla raamattuhakuihin saadaan muutama tusina jaetta lisää.


Vinkkinä kaikille raamattuhakuja varten:

Raamattu.uskonkirjat.net-haussa (Biblia löytyy sieltä) *-merkin laittaminen sanan katkaisemiseksi tuottaa enemmän hakutuloksia kuin ilman *-merkkiä. Eli jos hakee sanalla "omatunto", vastauksia tulee vähemmän kuin sanalla "omatunto*". Sana saattaa myös kannattaa katkaista sopivassa kohdassa ja käyttää taivustusmuotoja. Hakusana "omantun*" tuottaa eri osumat kuin "omatun*" tai "omassatun*".

Tämä tällaisena sivuhuomautuksena. Mielestäni paras raamattuhakutoiminto on Koivuniemen raamattuhaussa, mutta siellä voi hakea vain 1933/38 käännöksestä, ei Bibliasta. Itse suosin Bibliaa, koska se on kokonaisuutena vanhasta ja kankeasta kielestään huolimatta mielestäni paras käännös.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Elo 2007, 09:07

vl2003 kirjoitti:Tässähän meillä taas on se usein esiintyvä väite, että Laestadius ja aikalaisensa olisivat olleet seurakuntaopissaan väljempiä (kuin me nyt).

Useinkin tällaiset väitteet paljastuvat tahattomiksi (varmaan joskus tahallisiksikin) väärinymmärryksiksi. On käynyt niinkin, että lestadiolaisuuteen jo lähtökohtaisesti kielteisesti suhtautuneen ihmisen lausumat ja tulkinnat ovat jääneet elämään jonkinlaisina totuuksina. Näitä sitten toistellaan kunnes asiaan perehtymättömän ihmisen on vaikea enää erottaa väitteen alkulähdettä ja se alkaa tuntua faktalta.


Seppo Lohen historiakirjoja lukiessa olen tullut siihen tulokseen, että yksi eniten ko. käsitystä ruokkineista oli lestadiolaisuutta lahkona pitänyt piispa Gustaf Johansson. Johansson väitti esim. 1890-luvun alussa eräässä piispantarkastuksessa lestadiolaisiin tuskaannuttuaan jotenkin niin, että "Laestadius-vainaa ei moista opettanut ja saarnaisi nykylaestadiolaiset armon varkaina helvettiin." Jo pian Johansson havaitsi "laestadiolaisissa" mielestään "raamatullisempaakin käsitystä", joka ei ollut yhtä kova "tuomitsemaan" muita. Johansson tarkoitti tällä nousevaa uusheräystä, joka ei ollut samalla tavalla jyrkästi eksklusiivinen kuin vanhoillinen lestadiolaisuus. Johanssoniin teki myös vaikutuksen se, ettei uusheräyksessä "käytetty rippiä liian väljästi", toisin kuin vanhoillislestadiolaisuudessa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Elo 2007, 09:20

Taavetti kirjoitti:Epäuskoiseen maailmaan he näkivät vähemmän aihetta lähetystyöhön, Jussila ilmaisee sen sanoin, he tekivät mieluummin lähetystyötä hajottaakseen Herran laumaa, mutta jättivät korven raivaamisen.


Ulkolähetykseen uusheräys sen sijaan lähti hyvin varhaisessa vaiheessa. Uusheräyksen lähetyskenttää olivat siis:
1. vanhoillislestadiolaiset,
2. kaukaisten maiden pakanat.
Ehkä uusheräyksessä ajattelivat, että tarmoa ei kannata tuhlata niihin, jotka ovat jo armon kohdalleen saaneet, vaan kannattaa keskittyä pahiten pimeydessä oleviin. :? Prioriteeteiltaan samantyyppinen lähetyskenttä näyttäisi olevan myös joillakin "nettiuskonpuhdistajilla". 8)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja nuusku » 29 Elo 2007, 15:34

Mutta eihän esimerkiksi Laestadius voinut tietää, onko samaa uskoa jossain muuallapäin maailmaa, kun siihen aikaan ei ollut samanlaisia viestintävälineitä ja kulkupelejä kuin nykyään. Eihän hän olisi voinut ottaa kantaakaan siihen, että onko Ruotsin Lapissa ja siellä suunnalla ainoastaan elävää uskoa, kun ei hänellä ollut käytössä mediavälineitä, niin että hän olisi tiennyt, mitä maailman eri kolkissa tapahtuu.

Ja mistä sen tietää, jos siihen aikaan olikin vielä elävää uskoa jossain muuallakin kuin Ruotsin Lapissa. Mutta nyt mahdolliset muut elävän uskon pesät lienevät jo sammuneet, eiköhän niihin muuten olisi jo ehditty "törmätä"..?

Mutta nythän kun voimme vaikka kotona istuenkin internetin kautta surffailla "ympäri maailmaa", niin on hämmästyttävää havaita, että elävää uskoa ei näytä tänä päivänä säilyneen missään muualla kuin Laestadiuksen kautta alkaneen heräyksen jäljissä. Senkin jälkeen on monta eriseuraa lähtenyt, mutta niinhän se on varmasti aina ollut. Ellei eriseuroja olisi, niin uskovaisten määrähän olisi kasvanut maailman alusta alkaen eksponentiaalisesti ja olisi nyt varmasti miljoonia tai miljardeja, mutta ilmeisesti eriseurat ovat pitäneet joukon aina lopulta pienenä.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron