Saarnojen analyysia

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

Saarnojen analyysia

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Syys 2007, 21:55

Netissä on harrastettu vanhojen saarnojen analyysia laskemalla niissä esiintyvien sanojen määrää. On väitetty, että esim. Havaksen ajoista 1930-luvulta olisi saarnoissa painopiste siirtynyt merkittävässä määrin Kristuksesta Jumalan valtakuntaan.

Oma "korvasyyhyni" on, että painokertoimet ovat suunnilleen ennallaan. Uskoisin, että nykysaarnoissa ei Jeesuksen verta "priiskoiteta" ihan yhtä paljon kuin 1800-luvun saarnoissa, paitsi synninpäästön sanoissa "Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi." Toisaalta Jumalan valtakunnasta on aiemmin käytetty kirjavammin eri nimityksiä, mm. siioni tai Herran lauma. Seurakuntaa on kuitenkin painotettu ihan yhtä paljon, vaikkakin keskimäärin kirjavammilla nimityksillä kuin nykyään.

Toisaalla on laskettu sanoja Havaksen saarnoista ja päädytty tulokseen, että niissä ei juurikaan puhuttaisi seurakunnasta. Samaan hengenvetoon on laskettu eräs viime suviseurojen saarna ja todettu, että siinä painotetaan runsaasti Jumalan valtakuntaa. Tämän perusteella katsotaan opetuksen siis muuttuneen.

Oma vastaväitteeni on, että vaikka Jumalan valtakunta onkin hyvin keskeisessä asemassa vl-opetuksessa, Valkealan suviseuroja analysoimalla ei voi muodostaa kattavaa otosta Jumalan valtakunta- ja Jeesus-sanojen esiintymätiheyksistä vl-saarnoissa. Syynä on se, että Valkealan suviseurojen tunnuslause "Jumalan valtakunta on teidän keskellänne" jo itsessään varmasti ohjasi saarnoja teeman Jumalan valtakunta ympärille. Toinen asia on se, että saarnoissa, joita tiedetään ulkopuolisten kuuntelevan paljon, painotetaan Jumalan valtakunnan etsimistä ehkä enemmän kuin lähinnä vl:ille suunnatuissa saarnoissa.

Tällainen on siis esiymmärrykseni asiasta. Sitten ei muuta kuin testaamaan, pitääkö paikkaansa. Minulla oli tänään seuroissa ensimmäistä kertaa kynä ja paperia. Tukkimiehen kirjanpidolla sain seuraavia esiintymätiheyksiä:

valtakunta 3
seurakunta 0
Jeesus, Kristus ym. 21
autuuden ehto 0
synti, -nen, vääryys ym. 30
Jumala, Isä, Herra 34
anteeksianto, evankeliumi, armo yms. 27
sielunvihollinen 1
Pyhä Henki 3
veri 13

Kirjaa en pitänyt mm. sanoista kuuliaisuus ja (elävä) toivo, jotka näyttivät esiintyvän lukuisia kertoja. Seuraavalla kerralla taidan ottaa ne mukaan tarkkailtavaksi. Myös sanaan neuvo aion kiinnittää huomiota, jos se esiintyy.

Huomionarvoista on, että netissä paljon puhutuista "autuuden ehdoista" ei mainittu tälläkään kertaa sanaakaan. Aiemmin en ole niitä laskenut, mutta tämäkin saarna omalta osaltaan näytti osoittavan, että vl-opetuksen painopiste vaikuttaa elävän täysin omaa elämäänsä ulkopuolisten kirjoituksissa internetin keskustelupalstoilla kuin oikeassa elämässä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Saarnojen analyysia

ViestiKirjoittaja vl2003 » 30 Syys 2007, 22:57

O.M kirjoitti:tämäkin saarna omalta osaltaan näytti osoittavan, että vl-opetuksen painopiste vaikuttaa elävän täysin omaa elämäänsä ulkopuolisten kirjoituksissa internetin keskustelupalstoilla kuin oikeassa elämässä.


Tämähän ei ollut kenellekään uutta, mutta hauska nähdä tuolla tavalla matemaattisesti todistettuna. :lol:
vl2003
tosi pirteä
 
Viestit: 334
Liittynyt: 09 Touko 2005, 22:25

ViestiKirjoittaja hannu » 01 Loka 2007, 06:34

Ootko vl2003 lukenu Mopin palstalla vastaavia analyysejä? Aika "hauskoja" nekin.

Eilen illalla kuuntelin seuroja netistä ja pari vanhaa saarnaa kasetilta. Osa vielä elossa olevilta veljiltä saarnattu. Ihan samanlaiselta kuulosti.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja hannu » 01 Loka 2007, 07:25

Sotken vähän asioita. Edellinen siis verrattuna 70-80 luvulle jolloin jo sanottiin samaa että seurakunta on mennyt Kristuksen edelle. Ihan samalta kuulostaa myös jos vertaa vanhoihin teksteihin.

Saarnaajien ja saarnojen välillä on painotuseroja aina. Niinkuin Raattamaa sanoi että kaikki saarnaajat ovat seurakunnalle tärkeitä, ja seurakuntakunta ne hallitsee, vaikka jotkut ovatkin enempi ja toiset vähempi saarnaajat. Vertaapa vaikka Lestadius/Raattamaa, niin löytyy painotuseroja. Jotkut väittivätkin että Lestadius ja Raattamaa olivat eri kristillisyyttä edustamassa.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Loka 2007, 07:40

Täällä oli eilen seurakuntailta, alustuksen aiheena media. Olen aivan varma, ettei sata vuotta sitten sanottu kertaakaan sanoja tietokone, internet, televisio, eihän niitä silloin tunnettukaan.
Mitä tällä voidaan todistaa? Ainakin se, että jos muutosta jossakin kohdissa tapahtuu, se ei tule evankeliumin muutoksesta, vaan ympäröivän maailman muutoksista johtuen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Saarnojen analyysia

ViestiKirjoittaja O.M » 01 Loka 2007, 10:06

vl2003 kirjoitti:
O.M kirjoitti:tämäkin saarna omalta osaltaan näytti osoittavan, että vl-opetuksen painopiste vaikuttaa elävän täysin omaa elämäänsä ulkopuolisten kirjoituksissa internetin keskustelupalstoilla kuin oikeassa elämässä.


Tämähän ei ollut kenellekään uutta, mutta hauska nähdä tuolla tavalla matemaattisesti todistettuna. :lol:


Näin on. Huomasin joskus lukiessani Hakomajasta, että sinäkin olet suunnitellut vastaavaa saarnojen analysoimista. Ei muuta kuin kynä sauhuamaan seuroissa! :)
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Maarimi » 01 Loka 2007, 10:10

O.M:n tutkimus on jokseenkin huvittavakin - kun pitää todistaa, että emme me niin omaa seurakuntaa korostavia ollakaan.

Sinänsä ihan mukava, että mielestäsi ei ole olemassa mitään autuuden ehtoja! Kunpa se olisi myös niin kaikkien meidän sydämissä.

Mielenkiintoista olisi tietää vielä kuinka monta kertaa saarnoissa esiintyy sanat uskovainen ja epäuskoinen.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja O.M » 01 Loka 2007, 10:55

hannu kirjoitti:Jotkut väittivätkin että Lestadius ja Raattamaa olivat eri kristillisyyttä edustamassa.


Eikös se Zidbeck ollut juuri tuollaisessa käsityksessä ryhtyessään tutkimaan asiaa. Tutkimuksen aikana käsitys sitten muuttui.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 01 Loka 2007, 13:22

Maarimi kirjoitti:O.M:n tutkimus on jokseenkin huvittavakin - kun pitää todistaa, että emme me niin omaa seurakuntaa korostavia ollakaan.


Se ei suinkaan ole tarkoitukseni. Muualla on väitetty, että vl-opetuksessa seurakuntakeskeisyys olisi syrjäyttänyt Kristus-keskeisyyden. Itse en ole sellaista havainnut, joten nyt haluan testata, onko "korvasyyhyni" oikea.

Sinänsä ihan mukava, että mielestäsi ei ole olemassa mitään autuuden ehtoja! Kunpa se olisi myös niin kaikkien meidän sydämissä.


Ainut autuuden ehto on usko, joka taas on alusta loppuun Jumalan lahja.

Mielenkiintoista olisi tietää vielä kuinka monta kertaa saarnoissa esiintyy sanat uskovainen ja epäuskoinen.


Niitä en laskenut, mutta äkkiseltään voisin väittää, ettei niitä välttämättä mainittu kertaakaan. Saarnan kantava teema oli luonteeltaan sellainen, ettei siinä ehkä ollut tarpeellista kovin paljoa käyttää ko. termejä.

Tulen jatkamaan harvakseltaan saarnojen analysoimista. Hankalinta on päättää, mitä sanoja laskisi. Laskettavia sanoja ei saa olla liikaa, koska muuten ei pysy perässä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja hannu » 01 Loka 2007, 14:15

O.M kirjoitti:
hannu kirjoitti:Jotkut väittivätkin että Lestadius ja Raattamaa olivat eri kristillisyyttä edustamassa.


Eikös se Zidbeck ollut juuri tuollaisessa käsityksessä ryhtyessään tutkimaan asiaa. Tutkimuksen aikana käsitys sitten muuttui.


Zidbeck sai parannuksen armon ja näki asiat toisessa valossa sen jälkeen.
hannu
vakiintunut
 
Viestit: 129
Liittynyt: 12 Heinä 2006, 09:53
Paikkakunta: Länsi-Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Loka 2007, 17:37

On vieläkin aihetta tarkentaa Zidbeckin vaiheita. Hän itse kirjoittaa muistoja omasta elämästään, muistelma on julkaistu poikkeuksen omaisesti hänen kirjassaan Juhani Raattamaasta Lutherin ajatusten ja opetusten esille palauttajana. Omasta elämästään ja erikoisesti tutkimustyöstään hän muistelee mainitussa kirjassa. Alkuaan Zidbeck oli vain ulkopuolisena kiinnostunut lestadiolaisuudesta, ja se antoi hänelle kiinnostuksen myös tutkimaan liikettä.
Tutkimustensa perusteella ja luettuaan Laestadiuksen lakipitoisia ja Raattamaan evankeliumipainotteisia saarnoja, hän teki johtopäätöksen, että niin eri tavoin opettavilla täytyi olla erilainen oppikin.
Halutessaan vielä lähemmin tutustua lestadiolaisuuteen, hän päätti liittyä mukaan ja sitä myöten hakeutui esikoisten seuroihin, jossa otti vastaan heidän julistamansa synninpäästön. Useiden vuosien ajan hän kulki heidän joukossaan, puhui heidän seuroissaan ja kuunteli saarnojaan.
Ajan kuluessa häntä alkoi häiritsemään esikoisten saarnaajien melkein poikkeuksetta hakkaava puhetyyli, varsinkin kun niistä eräässä vihjaten mainittiin mukaan pyrkivistä papeista, joilla ei ole todellista synnin surua. Kun Zidbeck oli ainoa pappi esikoisten mukana, ei nimettömälle vihjailulle tarvitse miettiä osoitetta. Lopulta Zidbeck vetäytyy sivuun esikoisten toiminnasta. Ei Zidbeckille kaikista esikoisista jäänyt huonoa kuvaa, vaan muualle siirryttyään hän piti heihin vielä yhteyttäkin.

Zidbecin tutkimuksen tuloksena kirjoitetut kaksi kirjaa olivat saaneet myönteistä mieltä monien vanhoillistenkin mielissä, muiden muassa Wäinö Havas oli aikanaan toivonut niistä uusintapainosta. Myöhemminkin monet uskovaiset ovat sellaista kaivanneet. Kannattaa lukea kokonaan Zidbecin muistelma osuus, siinä selvitetään muun muassa esikoisten ja Amerikkalaisen takkislaisuuden opillisia yhtymäkohtia.

Pitkähkön muistelmansa lopulla Zidbeck kertoo, miten 1970 .-luvulla monien lehtien arvostelevat ja moittivat kirjoitukset vanhoillisuudesta saivat hänet liikkeelle ja sytyttivät halun lähemmin tutustua tuohon parjattuun joukkoon. Niin hän lähetti Ouluun SRK.n toimistoon kirjeen, jossa kertoi tutustumisen halustaan. Mukaan hän liitti Kotimaata varten kirjoittamansa artikkelin: Keskustelua lestadiolaisuudesta, jota Kotimaa ei ollut suostunut julkaisemaan.

Vierailuaan SRK.n toimistolla Zidbeck kuvaa seuraavin sanoin: Tuo vierailu muodostui minulle erittäin mieluisaksi elämykseksi. Nuo SRK.n työvaliokunnan jäsenet odottivat minua ja olivat ensi hetkestä lähtien kuin läheisiä veljiä, välittömiä, vapautuneita, ystävällisen hyväntahtoisia ja -tuulisia. Heillä oli jopa naurukin herkässä. Tyydytyksellä saatoin todeta: Tuollaiseksi kykenee tekemään ihmisen vain evankeliumin hyvä, vapauttava sanoma syntien sovituksesta Jeesuksen nimessä ja veressä.Tuollaisesta sisäisestä, peltoon kätketyn aarteen löytämisen ilosta ja vapautuksesta vapautuksesta halusin itsekin päästä. Tämän halun ilmaisin heille. Liikutetulla mielellä he siunasivat minua todistaen kaikki syntini anteeksi Herran Jeesuksen sovintotyön voimassa. Rakkauden siteet solmiutuivat samalla hetkellä välillemme.

Siinä keskusteluiden aikana veljet toivoivat uutta painosta vanhoista kirjoista. Samalla he keskusteluissa kertoivat, että Raattamaa oli samassa hengessä Laestadiuksen kanssa, molemmat tekivät samaa työtä erilaisilla lahjoilla. Sen Zidbeck kertoo pääsemisellä alkulähteille.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron