Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden

[O.M]

Tuossa onkin kiehtova teema. Mitä se tarkoittaa? Käsittääkseni hyvin yksinkertaista asiaa: Kristus on kuollut minun ja koko maailman syntien tähden ja sovittanut maailman syntivelan ristillä. Minulta ei vaadita mitään, paitsi uskoa, jonka Jumala lahjoittaa.

Lihalliset ihmiset, joilla ei ole Jumalan Pyhää Henkeä, tulkitsevat asian niin, että nyt kipin kapin kopsis syntiä tekemään, tekoja ei vaaditakaan. Toisen laidan lihalliset, eli omavanhurskaat, tulkitsevat asian niin, että jos täytän lain tuolla ja siellä, niin täällä Jumala huojentaa tekovaatimusta Kristuksen ansion tähden. Molemmissa ajattelutavoissa on oleellista synnin luvallisuus, toisessa täydellinen synnin luvallisuus ja toisessa valikoiva synnin luvallisuus.

Kristitty ei Pyhän Hengen opettamana halua luvallistaa itselleen mitään syntiä, vaikka lankeemuksia vääjäämättä tulee. Yksin uskosta tarkoittaa sitä, ettei taivaan tiellä vaadita ainuttakaan onnistumista, vaan kaikki lankeemukset saa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

[Maarimi]

Onhan se armollista, kun ei tarvitse koko ajan miettiä mitä saa tehdä ja mikä on syntiä. Saa olla vapaa!

'Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta'
(Gal.5:25)

[O.M]

Onhan se armollista, kun ei tarvitse koko ajan miettiä mitä saa tehdä ja mikä on syntiä. Saa olla vapaa!

Näin on! Vapaa synnistä. On helpottavaa, vapauttavaa, kun koko ajan ei tarvitse miettiä, että tuleekohan minun tehtyä syntiä tätä, tuota ja sitä ohjelmaa katsoessa, kun niissä on irstaita kohtauksia. Jeesus toteaakin selvästi: "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä" (Matt.5:28). Muutenkin ajatukset lentelee sinne tänne, niin onneksi ei tarvitse synnin orjana enää tarpeettomasti ruokkia perisynnistä nousevia lihallisia himoja. Pietari varoittaakin: "Rakkaat veljet! minä neuvon teitä, niinkuin outoja ja muukalaisia: välttäkäät lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan" (1.Piet.2:11). Kristillisyyden vanhan sanonnan mukaan, vaikka ei voi estää pääskyä lentämästä pään yli, ei pääskyn tarvitse kuitenkaan antaa tehdä pesäänsä päähän. Saa vapaana armolapsena kilvoitella synnin pois panijana Kristuksen täydellisen ansion kohdalleen uskoen.

'Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta'
(Gal.5:25)

Paavalilla on kerrottavanaan raitista asiaa. Myös itselläni on halu ja tahto seurata Hengen johdatusta sen mukaan, mitä Henki seurakunnalle sanoo.

Erityisesti tuntuu helpottavalta, kun ei tarvitse noudattaa mitään omavanhurskaiden ihmisten keksimiä sieluntila-arviokieltoja. Tiukasti raamattuperiaatteeseen pitäytyvänä minun on yhdyttävä Paavalin sanoihin: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on" (1.Kor.4:6). Vapaana armolapsena ymmärrän, että minun ei tarvitse noudattaa autuuden ehtona omavanhurskaiden ihmisten keksimää sieluntila-arviokieltoa, jota ei löydy kirjoitetusta Jumalan sanasta, Raamatusta. Vapauteen Kristus meidät vapautti, mutta vielä löytyy niitä, jotka valitettavasti haluaisivat saattaa meidät lain ikeen alle. Heistä Paavali toteaa, Fil.3:

"18 Sillä monta vaeltavat, joista minä jo usein olen teille sanonut, ja nytkin itkien sanon: he ovat Kristuksen ristin viholliset,
19 Joidenka loppu on kadotus, ja heidän vatsansa on heidän jumalansa ja heidän kunniansa joutuu heille häpiäksi, jotka maallisia rakastavat."

[Maarimi]

Hupsis, O.M, siis mitä ohjelmia? Kuka on väittänyt katsovansa sellaista?

siis mitä 'sieluntila-arviokieltoja'? Nyt alkaa tuntua, että olemme aika kaukana toisistamme...

[O.M]

Hupsis, O.M, siis mitä ohjelmia? Kuka on väittänyt katsovansa sellaista?

Irstaita ohjelmia, mm. elokuvia ja saippuasarjoja, joita television ohjelmatarjonta pursuu. Jotkut antavat ymmärtää, että Kristuksen ansio vapautti heidät katsomaan pornoa ja erotiikan nimellä kulkevaa piilopornoa, koska Raamatussa ei lue: "Pornon ja piilopornon katsominen on syntiä." Itse ymmärrän niin, että Raamattu paljastaa himon ja himon ruokkimisen synniksi. "Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa." (2.Moos.20:17.)

siis mitä 'sieluntila-arviokieltoja'? Nyt alkaa tuntua, että olemme aika kaukana toisistamme...

Ajassamme esiintyy sellaista opetusta (mm. muilla palstoilla), että autuuden eteen voi tehdä yhden asian: Olla arvioimatta omavanhurskaiden ihmisten sieluntilaa (heidän kielellään: "tuomitsematta"). Moinen autuuden ehto on uskoon kuulumaton törkeä lisäys. Raamattu toteaa: "Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa." (2.Joh.1:9.) Mitä olikaan Kristuksen oppi? Siihen on selvä vastaus: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh.3:16).

Kristus vapautti meidät vapauteen eikä meidän tarvitse yrittää ansaita autuutta olemalla arvioimatta omavanhurskaiden sieluntilaa ja kehottamatta heitä parannukseen vastoin omantunnon ääntä ja selvää Raamatun kehotusta saarnata sanaa niin hyvänä kuin sopimattomana aikana, vaikka omavanhurskaat kuinka polkisivat jalkaa maahan, että heitä ei saa kehottaa parannukseen (heidän kielellään: "tuomita"). Sen sijaan Raamattuun perustumattomien autuuden lisäehtojen (kuten sieluntila-arviokielto) lisäilijöistä Raamattu toteaa tylysti: "Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu." (Ilm.22:18.)

[Ankka]

No, ihan ekaks tulee mieleen telkkarikielto; jos sellasen hankkii, ei enää pidetä uskovaisena...onhan niitä...(en ole hankkimassa telkkarii, ei kiinnosta yhtään, enkä missään tapauksessa pidä sitä sellaisen et se kantsis hankkia).

Uusimmassa Päikkärissä oli kans yks ehto: "Se, että hän sai uskoa syntinsä anteeksi, on voimassa tänäkin päivänä ja iankaikkisesti. Tähän liittyy kuitenkin yksi ehto, että hän kilvoitteli synninpoispanijana loppuun saakka". Mut mä uumoilen et kirjoittaja tarkoitti tuon ehdon silleen et pitää pysyä loppuun asti vahvana ja uskossa, jotta perii autuuden (sori, sekavaa tekstiä).

Mut tiijäkkö mitä O.M???

Jos kerta palstojen sääntöihin kuuluu se, et toisten sieluntiloja ei ruveta palstoilla arvioimaan, ni siihen on varmaan olemassa omat syynsä. Luulen et foorumit jouduttais aika nopeesti sulkemaan jos niis ruvettais heulumaan 'arvioimismielessä', oman oikeassaolemis- tai toisten ruoskimismielessä. Tunnen erään eläkkeellä olevan vl-papin, joka on perustanut sellaisen 'kerhon' (miehille muistaakseni) jossa on kaksi sääntöä: 1) ei saa puhua politiikasta 2) ei saa puhua uskomisen asioista...syy: niistä syntyy tappeluita. Eli, kerhon pitäminen vaikeutuu jos em asioista puhutaan. Se kerho on osoittautunut huiman suosituksi; siel on paljon porukkaa, suurinosa ei-veeälliä! Samoten näitten foorumien pitäminen vaikeutuu jos palstalaisten sieluja ruvetaan nakkeleen oikeelle ja vasemmalle. Jumalan sana ittessään tekee sen, miedän ei tarvi muuta kuin tuoda sitä julki.

Olen kanssasi samaa mieltä et sillon ku huomaa juttukaverin puhuvan Raamatun vastaisesti, oma näkemys on HYVÄ tuoda esille. Oikeestaan se KUULUUKIN tuoda esille. Jumalan sanaa on AINA HYVÄ PUOLUSTAA. Mutta on hyvä muistaa, et ittekki saattaa erehtyä. Kuka meistä niin hyvin kaikkee tietää ? Lahjat on moninaiset.

O.M: en oo niin hyvä ja selkee kirjottaja kuin sinä, yritäppä saada jotain selkoo täst mun sekoilusta!

[Jaakko]

Hyvin pikaisesti luin jotain keskustelustanne. Haluaisin vain lyhyesti todeta saman, mitä O.M toi esiin eli netissä olen itsekin törmännyt hyvin vahvasti sellaiseen, että poikkipuolinen sanakin on jo ymmärretty tuomitsemiseksi. Mutta esim. yhtyminen SRK:n kritiikkiin onkin ollut sitten sydämen kristillisyyttä, jossa on haluttu peräänkuuluttaa Jumalan sanan totuutta......Tässä on sanottava, kunpa Jumala saisi antaa myös oikeaa Kristuksen mieltä, Jumalan sanan mukaista etsijän mieltä, jossa usko tekee rakkauden kautta työtä. Tuo rakkaus ei aja Jumalan lasta eroon Jumalan lapsista vaan liittää heidät Pyhän Hengen siteen kautta hyvin lujasti yhteen. Silloin ei ole tarvetta eikä halua lähteä julkijumalattomine tavoin netin keskustelupalstoille julkisesti puhumaan sellaista, joka tuo pahennusta mukanaan. On kuitenkin muistettava, että tällainenkin erehtyjä on aivan samalla lailla Isän hoivan ja rakkauden alla kuin kukatahansa muu Jumalan lapsi. Empimättä olemme valmiit saarnaamaan kaikki anteeksi ja kyselemään yhdessä Herran suuta Siionin asuvaisten kesken - kaikissa elämämme vaiheissa ja kipuilujenkin keskellä.

Elämä Jumalan lapsena on jatkuvaa uskonpuhdistusta ja sielunhoitoa. Se on tietyssä mielessä jatkuvaa sieluntilan arviointia. Jumalan sana Pyhän Hengen ohjaamana käy meitä aina kohti. Se neuvoo, opettaa, nuhtelee ja lohduttaa meitä. Perisynnin turmeleman lihamme ja veremme vuoksi emme selviä yksin ja Jumala onkin antanut meille saattomiehiä. Jokainen Jumalan lapsi on toiselleen saattomies, kun puhumme evankeliumista, jonka turvin Jumala tahtoo meidän jokaisen kerran pelastuvan.

Niin minä kuin kukatahansa muu tarvitsemme sitä, että meitä hoivataan ja Jumala sana ja Pyhä Henki meissä myös kehottaa hoivaamaan kanssakulkijoitamme. Se on Jumalan rakkautta ja kun se saa oikein näkyä, siinä ei tunne mitään kyräilyä, lakihenkisyyttä tai uskomisen taakkaa vaan ainoastaan Jumalan kansan iloa siitä, että juuri minulle on Jumalan armo käynyt kohti ja juuri minä saan olla tällaisen hoivan keskellä, että kerran koittaa kunnian kirkkaus. Silloin ei totisesti enää tarvitse taistella tämän maailman pahuutta vastaan eikä kiistellä erimielisyyksissäkään kaiken heikkouden tai alati kiusaavan farisealaisen hengen ympäröimänä.

Ristin kantamisesta ei ole luvattu meille helppoa tietä. Se tie on tuskien, mutta se vie viimein taivaaseen. Sitä tietä ei kannata laventaa elämällä synninluvallisuudessa, pahentaen veljiä ja sisariakin tai sitä tietä ei kannata tehdä sellaiseksi, jossa (lain) kuormaa kannamme. Päivän kerralla on lupa uskoa ja usein se on tarpeen, että vain hetkittäin uskomme.

[Ankka]

Semmonen asia tuli tos mieleen et joittenki julkisten meikäläisten esim SRK:n immeisten tai puhujien sieluntilaa ei saa arvioida. Eikä Päikkärin kirjoittajien. Mikstakii ? Onko ne erehtymättömii ? Kerran ystäväni ihmetteli ääneen erään puhujan puhetta...hän sai aikamoiset höökit niskaansa, kun meni ihmettelemään semmottii, mut arvatkaapas mitä...kohtpuoliin tuo puhuja joutu puhujakieltoon ja jälkeenpäin oon kuullu, et hirveen monet ihmetteli sen kys puhujan puheita. Mutku se oli puhuja, siit ei saanu sanoo mitään. Eli, saako kaikkii sellasii vain arvioida, jotka kyseenalaistavat joitakin asioita meikäläisyydessä ? Kuitenki se on vaan keskustelua, sekin kyseenalaistaminen, ei välttis ehdottomuutta tai ehdotonta mielipidettä kulloiseenki asiaan. En tiijä ymmärrättekö, mitä soplotan...

[blastus]

Omavanhurskaiden sieluntila-arviot on kielletty, se on totta. Eritoten jos omavanhurskaus ilmenee käsityksinä, joiden mukaan vanhurskaus ansaitaan jättämällä käymättä teatterissa tai jotain muuta yhtä mahtavan hyveellistä.

Raamatun mukaan huono sieluntila näkyy huonoina hedelminä, joita eivät tosiaankaan ole television katsominen tai vaikkapa tietynlainen taide ja kuitenkin sitä sieluntilaa pyritään valitettavan usein arvioimaan juuri tuollaisilla perusteilla.

[Maarimi]

O.M:n analyysia odotellessa...

Vapaa armolapsi ei niitä tarvitse

[Nepheg]

O.M:n analyysia odotellessa...

Vapaa armolapsi ei niitä tarvitse

Vapaa armonlapsi ei kuitenkaan piehtaroi sikolätissä.

[Maarimi]

Vekkuli, julmasti sanoit, mutta saat anteeksi ja rukoilen puolestasi...

[Nepheg]

Vekkuli, julmasti sanoit, mutta saat anteeksi ja rukoilen puolestasi...

Synnissä elämisen luvallisuutta puolustaessasi vastaukseni osui kohdalleen.

Jos menet rock konserttiin tai muuten hakeudut sellaiseen minkä tiedät olevan Jumalaa vastaan, niin et voi ajatella että Jumala on sinut sinne jostain syystä johdattanut. (Tiedän erään toisen herran joka johdattaa ihmisiä syntiin.)
Ei raamatussa lue että uskova voi elää synnissä vaan niitä pitää panna POIS.

Mutta sinähän elät niin kuin tahdot ja mikään ei koske sinua ja kaikki on anteeksi...

[timoteus]

Onnittelut uudesta foorumi alustasta!

O.M
Jostakin syystä lukiessani kommenttejasi, tulee mieleen menestysteologia. Lappajärven ylistysseurakunnan pastori opettaa samalla tavalla että, ihminen voi elää synnittömästi lukuunottamatta satunnaisia lankeemuksia.

Totuus on se, että ihminen tekee syntiä kaiken aikaa sanoin, ajatuksin ja teoin. Ihmisen lihaan on synti pesiytynyt ja siitä vapautuu ainoastaan Herran Jeesuksen sovitustyön kautta. Vaikka saamme synnit anteeksi niin emme täysin siitä vapaudu uskovinakaan. Tarvitsemme siis armoa alati.

[Taavetti]

Ensin kiitos timoteukselle onnittelusta!

Sitten kuitenkin jatkoksi, että joku Lappajärven ylistysseurakunnan teologi on voinut siten opettaa, se on jopa erittäin toden näköistä. Samankaltaista opetusta en ole sen sijaan havainnut O.M.n kirjoituksissa. Jos sellaista on, pyydän osoittamaan kohdan, missä hän sellaista väittää.

Sen sijaan olen veljen kirjoituksista aistinut selkeänä opetuksen, että ihminen, uskovainenkin on niin altis lankeamaan syntiin, että on tarpeen mahdollisuuksien mukaan vältettävä paikkojakin, joissa houkutus voi käydä ylivoimaiseksi.

Tunnettu tosiasia on, ettei se aina onnistu, houkutuksia tunkee eteemme joka paikassa ja joka tilassa, eikä sille voi mitään. Sen sijaan voi välttää paikkoja, joissa houkutus lankeemukseen on suuri, välttää niitä siten, ettei ehdoin tahdoin mene sellaisiin paikkoihin.

Kun synti uskovaiseenkin joka hetki tarttuu, niin on tarpeen joka hetki myös uskoa syntiä anteeksi. Ja jos jostakin ei jaksa uskoa, on tarpeen käydä synnin pois panijana Sionin avoimille pesulähteille, eli käydä toisten uskovaisilta pyytämässä synneistä päästöä syntiä tunnustaen. Tässä yhteydessä en käy tarkemmin ripiksi kutsuttua armoetua, mutta vapaat Jumalan lapset sen kyllä tuntevat.

[timoteus]

taavetille vastaus kysymykseen. Tulkitsen O.M niin, että silloin kun ihminen ei ole lankeemuksessa hän on synnitön. Tuollaiseen käsitykseen pääsee helposti täällä. Miten siis on? Onko ihminen aina syntinen? Tosin tietysti armahdettu sellainen.

[O.M]

No, ihan ekaks tulee mieleen telkkarikielto; jos sellasen hankkii, ei enää pidetä uskovaisena...onhan niitä...

Sekoitat syyt ja seuraukset, ehdot ja hedelmät. Ensin on usko, vasta sen jälkeen hedelmät. Ensin tulee usko parannuksessa, sen hedelmänä lähtee TV. Ymmärrätkö eron? Uskovainen ei halua holhota ruumiistaan haureuteen eikä aiheuttaa tahallista pahennusta uskonveljissä ja -sisarissa.

"Vaan pukekaat päällenne Herra Jesus Kristus ja älkäät holhoko ruumistanne haureuteen" (Room.13:14).

Sitten: Voisitko ystävällisesti osoittaa minun kuunneltavakseni vl-saarnan, jossa sanotaan "telkkarikieltoa" "autuuden ehdoksi"? Minä en ole sellaista saarnaa vielä elämäni aikana kuullut, mutta minulla voi tosiaan olla kuulossa vikaa. Voinet jeesata.

Uusimmassa Päikkärissä oli kans yks ehto: "Se, että hän sai uskoa syntinsä anteeksi, on voimassa tänäkin päivänä ja iankaikkisesti. Tähän liittyy kuitenkin yksi ehto, että hän kilvoitteli synninpoispanijana loppuun saakka". Mut mä uumoilen et kirjoittaja tarkoitti tuon ehdon silleen et pitää pysyä loppuun asti vahvana ja uskossa, jotta perii autuuden (sori, sekavaa tekstiä).

Tuo synnin poispanijana loppuun asti kilvoitteleminen on yhtä kuin uskomista, koska Raamatun mukaan synnin petoksen kautta tulee paatumus ja hengellinen kuolema, kun synnin mitta tulee täyteen. Eli synnin poispanijana elämisessä ei ole ainuttakaan lisäehtoa uskomiseen.

"Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman." (Jaak.1:14-15.)

[O.M]

taavetille vastaus kysymykseen. Tulkitsen O.M niin, että silloin kun ihminen ei ole lankeemuksessa hän on synnitön. Tuollaiseen käsitykseen pääsee helposti täällä. Miten siis on? Onko ihminen aina syntinen? Tosin tietysti armahdettu sellainen.

Taavetti selitti jo tavoittelemani ajatuksen hyvin: "Ihminen, uskovainenkin on niin altis lankeamaan syntiin, että on tarpeen mahdollisuuksien mukaan vältettävä paikkojakin, joissa houkutus voi käydä ylivoimaiseksi."

Ei ihminen voi olla synnitön hetkeäkään, mutta Jumalan terveellinen armo opettaa välttämään syntiä. Uskovainen ei ole synnin orja, vaan joutuu syntiin, jonka haluaa panna pois. Uskovainen ei elä synnissä, vaan lankeaa kiusaukseen, jonka haluaa uskoa anteeksi. Paavali toteaakin, Room.6:

"15 Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!
16 Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon."

[O.M]

Omavanhurskaiden sieluntila-arviot on kielletty, se on totta. Eritoten jos omavanhurskaus ilmenee käsityksinä, joiden mukaan vanhurskaus ansaitaan jättämällä käymättä teatterissa tai jotain muuta yhtä mahtavan hyveellistä.

Toki teatterissa käymättömyydestäkin voi tulla omavanhurskautta, jos jättää käymättä teatterissa ansaitakseen sillä autuutta itselleen. Sen jos jättää käymättä teatterissa siksi, ettei halua pahentaa veljiään eikä holhota ruumistaan lihallisuuteen eikä maailmallisuuteen, kyse on uskon hyvistä hedelmistä.

Toisilla palstoilla on esitetty mallikristittyinä, Kristuksen sovitustyön parhaiten käsittäneiksi ihmisiksi sellaisia ihmisiä, jotka kritisoivat vanhoillislestadiolaisuutta tavalla tai toisella. He ovat käsittäneet armon omasta mielestään jopa niin hyvin, että voivat vapaasti holhota ruumiinsa haureuteen, jos kyse on "vl-elämäntapasääntöjen" vastaisesti elämisestä.

Raamatun mukaan huono sieluntila näkyy huonoina hedelminä, joita eivät tosiaankaan ole television katsominen tai vaikkapa tietynlainen taide ja kuitenkin sitä sieluntilaa pyritään valitettavan usein arvioimaan juuri tuollaisilla perusteilla.

Pahennuksen tahallinen aiheuttaminen joka tapauksessa oli yksi kriteeri, jolla Jeesus arvioi Tyatiran seurakunnan vanhimman sieluntilaa: "Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa" (Ilm.2:20). Kysehän oli ehdonvallan asiasta. Silti ehdonvallan asialla toisen houkutteleminen turmelemaan tuntonsa vaikuttaa olleen vakava synti.

[Taavetti]

taavetille vastaus kysymykseen. Tulkitsen O.M niin, että silloin kun ihminen ei ole lankeemuksessa hän on synnitön. Tuollaiseen käsitykseen pääsee helposti täällä. Miten siis on? Onko ihminen aina syntinen? Tosin tietysti armahdettu sellainen.

On jonkun verran moniselitteinen kysymys. Mielessä on ollut vastat siihen. aikaa ei ole ollut kuitenkaan aikaisemmin. Nyt yritän saada moniselitteiseen kysymykseen yksiselitteistä vastausta, vaikka ei se aivan helppoa ole.

Ensiksi mitä tarkoitat sillä, ettei ihminen ole lankeemuksessa? Minä ymmärrän lankeemuksessa olemisen siten, ettei hänellä pala uskon liekki sydämessä, siis sisimmässä, että siinä tilassa ihminen on kokonaan pahan vallassa ja Jumalan vastustajan talutusnuorassa.

Kun ihminen saa parannuksen armon, siten kuin se lestadiolaisuudessa ja Raamatussa ymmärretään, ihmisestä tulee kerta kaikkiaan synnitön. Kun ihminen on Jumalan puhdistama, eikä Jumala tee mitään vajavaista, ei Hän myöskään jätä syntisen puhdistamista puolitiehen. Sanoihan Jeesuskin Pietarille, pestessään opetuslasten jalkoja, että joka kerran pesty on, hän on kokonaan puhdas, kun vain jalat pestään. Se jalkojen pesu ei sinänsä kuulu tähän yhteyteen, mutta kokonaan puhtaus kuuluu.

Mutta vaikka Jumalan Pyhältä Hengeltä pesty ihminen on puhdas Jumalan edessä, on sama ihminen kuitenkin syntinen omalta puoleltaan, aivan läpimätä. Siitä asiasta on aikanaan sanonut nivalalainen saarnaaja valaisevasti, kun totesi : Kun minä katson itseäni omalta turmeltuneelta osaltani, on minun sanottava, ettei ole helvetissä pahempaa ihmistä, kuin on Ville Pistemaa. Mutta kun saan katsella itseäni Jeesuksen veren puhdistamana, niin eipä ole taivaassakaan pyhempää, kuin on Ville Pistemaa. Niin kaksi osaisena on Jumalan lasten kuljettava tämän syntisen maan syrjällä.

Sama veli sanoi joskus asian toisinkin: Kun menen kerran Tulisilmäisen Tuomarin eteen ja Hän avaa tilikirjansa, jossa on syntieni yli Jeesuksen veren kuittaus, kuulen Tuomarin suusta lohdulliset sanat, kun Hän lukee kirjastaan nimeni ja tuomionsa: Ville Pistemaa, eikä yhtään syntiä.

Aavistelen että tämä on timoteukselle ja hänen osaveljilleen käsittämätöntä kirjoitusta, mutta sille en voi mitään. Tuskin voit käsittää, että ihminen voi olla samalla kertaa syntinen ja vanhurskas. Niin se asia kuitenkin on, siitä saamme olla varmoja. Jumala ei petä lupaustaan.