Valkeus loistaa pimeän keskellä

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Helmi 2007, 21:07

Laitanpa tähän jatkoksi kirjoituksen Päivämiehestä vuodelta 1962.
__ __ __

Tässä löytämäni vanha Päivämies-artikkeli. En ole varma, onko tämä ollut palstalla jo aiemmin.

Päivämies nro 4
25.1.1962

Taistelu syntiä vastaan kiihtyy lopun edellä

Television paikka ei ole kristityssä kodissa

"JA KUIN VANHURSKAS LUOPUU VANHURSKAUDESTAAN JA TEKEE PAHAA, NIIN MINÄ SALLIN HÄNEN LOUKATA ITSENSÄ, JA HÄNEN PITÄÄ KUOLEMAN; SENTÄHDEN, ETTES OLE HÄNTÄ VARANNUT, PITÄÄ HÄNEN SYNTEINSÄ TÄHDEN KUOLEMAN, JA HÄNEN ENTISTÄ VANHURSKAUTTANSA, JONKA HÄN TEHNYT ON, EI PIDÄ MUISTETTAMAN; MUTTA HÄNEN VERENSÄ TAHDON MINÄ VAATIA SINUN KÄDESTÄS. MUTTA JOS SINÄ VARAAT VANHURSKASTA, ETTEI HÄN TEKISI, JA EI HÄN MYÖS SYNTIÄ TEE, NIIN PITÄÄ HÄNEN TOTISESTI ELÄMÄN, ETTÄ HÄN ON NEUVON OTTANUT; OLET SINÄ MYÖS SIELUS VAPAHTANUT." (Hes. 3:20—21).

Tämä Raamatun kohta erikoisesti osoittaa meidän sananpalvelijoiden vastuun seurakunnasta, niinkuin kaikkien muidenkin uskovien vastuun toisista. Siksi aijonkin tässä käsitellä aihetta kristitty ja televisio, sillä näen tässä Jumalaa lasten sieluja vaanivan suuren vaaran.

Ensiksi sanoisin, jos joku ajattelee, että tämä on liian ahdasmielistä ja tarpeetonta, sanoisin: Kävin itsessäni sisäistä tutkiskelua, mikä asenne ottaa tähän, etten aiheettomasti sitoisi kristittyjen vapautta. Varsinkin tämä tuli ajankohtaiseksi joutuessani saarnamatkalle Amerikkaan. Siellä sain tutustua tv-ohjelmaan mm. lehtisien ja ihmisten kertomusten kautta, ja siitä hedelmästä, mitä se oli vaikuttanut katsojissaan. Nämä asiat ja myös Amerikan Siionin ja puhujaveljien yleinen ymmärrys sen vaarallisuudesta Jumalan lasten uskonelämälle sai minut tähän vakaumukseen. Mutta eivät ainoastaan nämä, vaan Jumalan Hengen ilmoitus vahvisti tämän.
Siellä Amerikassa olivat monet uskovaiset joutuneet tässä heikoksi, joten en saattanut tuntoni vaatimana olla varaamatta. Muistan eräänkin kerran, kun tästä varasin uskovaisia, sillä minulle kirkastui varsinkin lasten ja nuorten sieluille sellainen vaara, etten sillä kertaa voinut paljon puhua, kun jouduin Jumalan hengen vaikuttamana vain hetken valittamaan: Voi rakkaat! Armahtakaa lastenne sieluja!

Voisihan joku puolustella, että onhan siinä sellaista, jota voi kristittykin katsoa, kuten julkisten henkilöiden esiintymiset mm. puhujina tai asialliset keskustelutilaisuudet ja jumalanpalvelusten seuraaminen. Näiden katseleminen tuntuisi aluksi viehättävän, mutta pian ne menettäisivät sen mieltymyksen, kun niihin tottuisi. Ja saammehan nähdä julkisten henkilöiden kuvia sanomalehdissä jo tarpeeksi.

Mitä kehittävään puoleen tulee, jos siinä jotakin olisi se vie opiskelevalta nuorisoltakin ajan, että koulusta kotiin annettujen tehtävien suorittaminen siitä kärsii, kun aika menee tv:n ääressä. Eräs sisar kertoi Helsingissä erään korkeasti oppineen epäuskoisenkin miehen sanoneen, että heille sitä ei laiteta, sillä se saa aikaan vain henkistä laiskistumista. Jos seuraamme tv-myyjien mainostusta, niin huomaamme, etteivät ne mainosta opetus- vaan huviohjelmalla, puolialastomien naisten tanssikuvilla. Tästä voi jo saada käsityksen sen muustakin ohjelmasta.

USA:ssa kertoivat, että yhtenäkin viikkona saatetaan näyttää kymmeniä murhia näissä kuvissa ja vaikutus on se; kuten eräs veli kertoi. Lapset olivat lattialla istuneet ja katselleet, niin tappelukohtausten tullessa he hyppäsivät nyrkit pystyssä aivankuin hysteerisinä seisomaan, koska ohjelma tempaisi heidät niin mukaansa. Tällaisesta voi jo maallikkokin päättää, että sen vaikutus lapsen sisäiselle ja hermostolliselle kehityksellä ei ole hyvä. Tv:ssä esitetään mm. sellaisia elokuvia, joista on maininta "kielletty lapsilta". Mutta onko vanhemmilla aina tilaisuus valvoa lapsia?
Koska monet epäuskoisetkin vanhemmat ovat huolissaan television pahentavasta vaikutuksesta lasten elämään, niin meille kristityille tämän tulisi olla selvä asia, ettemme laita sitä koteihimme.
Kun länsi- ja Pohjois-Suomessa voidaan katsella Ruotsin asemien kautta lähetettyä ohjelmaa, on se sitäkin valitettavampaa. Voimme nimittäin ajatella, että Ruotsin tv-ohjelma on vielä enemmän himoja herättävää ja ruokkivaa, sillä ilmeistä on, että se seuraa Ruotsin kirjallisuuden tasoa, josta USA:n lehdetkin kirjoittavat sensaatiomaisia uutisia sen moraalittomuuden tähden.
Herra rukouksessa rukoilemme: "Älä johdata meitä kiusaukseen".
Luther selittää: Ei Jumala kiusaa ketään, mutta me rukoilemme, tässä rukouksessa, että Jumala varjelisi meitä joutumasta kiusaukseen, s. o. sellaisiin tilaisuuksiin, joissa viettelys on suuri. Onko siis Jumalan syy, jos me tuomme kiusauksen kotiin ja turrutamme sen kauvtta omantuntomme ?
Hyvän ja pahan eroittamisessa voi käydä niinkuin Amerikassa eräillä uskovaisilla tytöillä. He vuokrasivat työpaikkansa tähden huoneen, jossa oli talon puolesta tv. Tytöt olivat yrittäneet tätä rajaa pitää, mutta huomasivat, että se huonosti onnistuu ja tunto sairastuu. He tekivät sen ratkaisun, että katkaisivat saksilla johdot poikki
Jos lapsettomissa kodeissa luullaan voitavan pitää oikea raja, niin tässäkin tapauksessa ollaan antamassa pahentavaa esimerkkiä heikommille veljille ja sisarille. Tähän sopii apostolin neuvo: "Jos lihan syönti pahentaa veljen, niin parempi on olla syömättä." Meille Jumalan lapsille kyllä tulee siitä tarpeeksi kiusauksia, vaikka emme sitä kotiin laitakkaan, sillä niitä laittavat uskottomat naapurit ja joudummehan muodossa tai toisessa heidän kanssaan kosketukseen ajallisten asioiden vuoksi. Silloin kysytään usein rohkeutta kieltäytyä katsomasta jumalattomia näytöksiä. Kyllä kunnian piru on sanomassa, ethän voi heille näyttää niin ahdasmieliseltä, vaan katsele seuran vuoksi, että sinun kunniasi säilyy. Näin kunnian piru panisi istumaan, missä pilkkaajat istuvat. (Ps.1) Jumalan sanan mukaan maailman jumalattomuus kasvaa kasvamistaan ennen Kristuksen toista tulemista. Niin selvää on, että myös television ja radion ohjelmat tulevat yhä jumalattomammiksi.
Olen joutunut ajattelemaan, ovatko nämäkin yksiä synnin verkkoja, jotka ovat saattamassa kristittyjä siihen, mitä Jeesus puhuu tyhmistä neitseistä, etteivät lamput sytykään palamaan, kun oli vain tunnustus jäljellä maailman rakkauden vieteltyä öljyn uskon lampuista.
Eräs lehti teki kysymyksen eräälle papille ja yhdelle säveltäjälle sekä kolmelle koululaiselle. Kysymys oli: Jouluvirsi vai jouluiskelmä? Nämä kaikki, valitettavasti pappia lukuunottamatta, paheksuivat jouluiskelmiä. Mm. säveltäjä sanoi: "Vastustan myös jyrkästi sitä, että radio- ja televisio-ohjelmissa soittaa rynkytetään iskelmiä. Kaiken huippuna on se, että lapset, 3—5-vuotiaat, pistetään tanssimaan foxstrottia aikuisten iloksi." Tällaisiksi ovat menossa radio ja television ohjelmat.
Lainaan tähän vielä Muurasjärvellä pidetyn lähes 300 henkeä käsittäneen seurakunta-vanhinten ja puhujain kokouksen Päivämiehessä olleen varoituksen: "Televisiota katsellessa menee asia näkö- ja kuuloaistien kautta ihmisen mieleen ja sydämeen joten sen synnillinen viettelys on suuri. Siinä ovat oman kodin kurkihirren alla elokuvat ja oopperat ja kaikki muu synnillinen elämän meno. Sanottiin, että on siinä silloin elävä helvetti kodin hyllyllä, joten älköön yksikään kristitty sitä kotiinsa hankkiko."
Meiltä nuoretkin uskovaiset kysytään jo uskon voimia sotia huonon kirjallisuuden ja radion kautta tarjottua jumalattomuutta vastaan ilman televisiota. — Kyllä tuntui ikävältä viime joulunakin, että osa joululauluista soitetaan tanssin tahdissa, joista e.m. lehti oli pyytänyt arvosteluja. Näin halutaan ulkonainenkin joulu rauha ja pyhyyden tunne hukuttaa jumalattomain remuavaan menoon. Sielujen murhaaja tahtoo sillä tavalla rauhoittaa rauhattomia sieluja. Samaa täytyy myös sanoa radion kuunnelmista, joita joskus joutuu olosuhteiden pakosta kuulemaan. Osassa niitä on suoranaista Jumalan pilkkaa ja pyhien asioiden rienaamista muun jumalattomuuden rinnalla. Jos Jumalan lapsen omatunto alkaa sallia radio-ohjelmankin järjestään kuuntelemisen, niin sieltä on oltu kovakorvaisia Pyhän Hengen neuvoille ja joko tämän tai muun synnin vaikutuksesta on alkanut hiljaista omantunnon paatumusta tapahtua. Siksi olisi tällaisestakin maailman rakkaudesta kiirehdittävä parannukseen ja on lakattava synnistä, etteivät taivasvalot pääsisi kokonaan sielulta sammumaan.
Sanoisin teille, rakkaat veljet ja sisaret, ja omalle sielulleni, joka tarvitsen paljon teidän rakkauttanne ja neuvojanne, että valvokaamme vielä pieni hetki, ei nyt jouda nukkumaan. Kohta alkaa rauhan torvi heleästi kaikumaan. Kohta pääsemme ikuisen suven maahan, kun vähän aikaa uskossa sodimme syntiä vastaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Huhti 2008, 05:18

Hyvän ja pahan eroittamisessa voi käydä niinkuin Amerikassa eräillä uskovaisilla tytöillä. He vuokrasivat työpaikkansa tähden huoneen, jossa oli talon puolesta tv. Tytöt olivat yrittäneet tätä rajaa pitää, mutta huomasivat, että se huonosti onnistuu ja tunto sairastuu. He tekivät sen ratkaisun, että katkaisivat saksilla johdot poikki
Jos lapsettomissa kodeissa luullaan voitavan pitää oikea raja, niin tässäkin tapauksessa ollaan antamassa pahentavaa esimerkkiä heikommille veljille ja sisarille. Tähän sopii apostolin neuvo: "Jos lihan syönti pahentaa veljen, niin parempi on olla syömättä." Meille Jumalan lapsille kyllä tulee siitä tarpeeksi kiusauksia, vaikka emme sitä kotiin laitakkaan, sillä niitä laittavat uskottomat naapurit ja joudummehan muodossa tai toisessa heidän kanssaan kosketukseen ajallisten asioiden vuoksi. Silloin kysytään usein rohkeutta kieltäytyä katsomasta jumalattomia näytöksiä. Kyllä kunnian piru on sanomassa, ethän voi heille näyttää niin ahdasmieliseltä, vaan katsele seuran vuoksi, että sinun kunniasi säilyy. Näin kunnian piru panisi istumaan, missä pilkkaajat istuvat. (Ps.1) Jumalan sanan mukaan maailman jumalattomuus kasvaa kasvamistaan ennen Kristuksen toista tulemista. Niin selvää on, että myös television ja radion ohjelmat tulevat yhä jumalattomammiksi.
Olen joutunut ajattelemaan, ovatko nämäkin yksiä synnin verkkoja, jotka ovat saattamassa kristittyjä siihen, mitä Jeesus puhuu tyhmistä neitseistä, etteivät lamput sytykään palamaan, kun oli vain tunnustus jäljellä maailman rakkauden vieteltyä öljyn uskon lampuista.


Otin uudelleen katkelman edellisen kirjoituksen välistä, osoitukseksi siitä, ettei televisio asiaakaan käsitelty pimennossa, vaan aivan julkisesti Jumalan Hengen ohjauksessa. Kaikki eivät vain lukeneet eivätkä seuranneet tilanteita ja sen jälkeen oli tilaisuus väittää, että jotakin on salattu, kun ei jäänyt muistikuvaa julkisesta keskustelusta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Elo 2011, 09:40

"Herra, lähetä työmiehiä eloosi"
Lähetystyön seurakuntapäivä Muurasjärvellä


Hyvän Paimenen sunnuntaina 14.4. pidettiin Muurasjärven kirkossa paikallisen rauhanyhdistyksen järjestämä seurakuntapäivä. Se alkoi jumalanpalveluksella, jonka toimitti pastori Samuli Pentikäinen, Päivä jatkui hänen pitämällään alustuksella, jonka aiheena oli Lähetystyö yksityisen kristityn ja koko Siionin kannalta.

Kirkkoon oli kokoontunut Pihtiputaalta ja naapuripitäjistä runsaasti sanankuulijoita, joita Hyvä Paimen sai ruokkia ja virvoittaa evankeliumin sanalla. Tilaisuudessa saatiin kuulla ja iloita erityisesti siitä, kuinka Jumala on avannut viime aikoina mahdollisuuden viedä evankeliumin, sanomaa maamme rajojen ulkopuolellekin. Myös kotimaassa lähetysseuroja pyritään järjestämään yhä enemmän sellaisissa paikoissa, joihin ulkopuolisetkin rohkenisivat tulla sanan kuuloon.

Jumalanpalveluksen saarnassa Samuli Pentikäinen puhui sunnuntain evankeliumitekstistä. Se kertoo tilanteesta, jossa opetuslapset palasivat ensimmäiseltä lähetysmatkaltaan ja kertoivat kuulumisia. He olivat matkan jälkeen levon tarpeessa, mutta kansa halusi kuulla lisää. Jeesuksen kävi sääliksi kansaa, sillä he olivat niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Hän rupesi heitä opettamaan. Näin on ollut suurina herätyksen aikoina maassammekin. Tämä on koettu nyt myös lähetysmatkoilla Neuvostoliittoon. Keskustelun tarvetta ja sanan nälkää on paljon.

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: antakaa te heille syötävää. "Ruoki minun karitsoitani ja lampaitani." Jumalan antamat ruokatarpeet ovat samat tänäkin päivänä ja ne riittävät. Elämän leipää ja vettä tarjotaan kaikille isoaville ja janoaville. Jumalan valtakunnassa toivotaan, että vielä löytyisi mahdollisimman paljon evankeliumin sanoman vastaanottajia.

Samuli Pentikäinen toi alustuksensa alkuosassa esille, mitä merkitsee lähetystyö yksityisen kristityn kannalta. Elämme maailmassa, mutta emme ole maailmasta. Monissa eri tilanteissa uskon tunnustaminen on jo lähetystyötä. Näin on esimerkiksi lapsillamme ja nuorillamme kouluelämässä, missä pilkka ja kiusaaminen tuovat pallon murhetta. On myös tilanteita, joissa hyvän omantunnon säilymisen kannalta on kieltäydyttävä tai tehtävä valinta opettajan pitämistä opetusohjelmista. Kodin ja vanhempien tuki, sekä yhteinen neuvonpito on näissä tilanteissa tärkeää. Yleensä opettajat kunnioittavat oppilasta, joka jaksaa omantuntonsa vuoksi kieltäytyä sellaisesta, mikä ei ole sopivaa. Aina on hyvä muistaa, minkä vuoksi olemme uskomassa.

Uusia lähetysnäkymiä

Alustuksessa käsiteltiin monipuolisesti SRK:n tekemää lähetystyötä. Perinteisesti on järjestetty eri puolilla maatamme lähetysseuroja, joiden tehtävänä herättää ja elvyttää uskonelämää kansamme keskuudessa. Tämä työ tulee jatkumaan, mutta osa työstä on siirtynyt paikallisille rauhanyhdistyksille. Näin kotimaan lähetyspäiviä on voitu vähentää ja pitää seuroja siellä, missä niitä on harvoin tai ei koskaan.

Jumalan avattua uusia mahdollisuuksia lähetystyöhön, on viime vuosina pidetty seuroja myös ulkomailla, lähinnä Suomesta muuttaneiden keskuudessa. Näitä matkoja on tehty Norjaan, Saksaan, Englantiin ja Espanjaan. Viime syksynä avautui sitten mielenkiintoinen työkenttä Neuvostoliitosta. Syksyn ja tämän kevään aikana on tehty jo useita seuramatkoja Viipurin ja Leningradin alueelle sekä Viroon. Sieltä on löytynyt vastaanottavaa uskoa ihmisten keskuudesta. Teattereina ja työpajoina olleiden kirkkojen ovet ovat nyt avoinna Jumalan valtakunnan työhön. Lähetysmatkoja sinne on tarkoitus lisätä mahdollisuuksien mukaan, ja saada seuratoiminta säännölliseksi. Yhteinen rukouksemme onkin: Lähetä, Herra, työmiehiä eloosi, ja siunaa tulkkeja sekä ajallisia varoja, että kaikki löytäisivät turvan Jumalan valtakunnasta.

Pentikäinen kertoi, että myös SRK:n suorittama vankilalähetystyö on kokenut uuden heräämisen. Työhön ollaan parhaillaan kouluttamassa henkilöitä, ja vuosia pysähdyksissä ollut vankilasielunhoitotyö on saatu jatkumaan. Lähetysmiehiä on kehotettu: Saarnatkaa, niin kuin te uskotte! Pentikäinen korosti lopuksi, että lähetysseurat ovat julkisia tilaisuuksia, joihin kaikki ovat tervetulleita. Kutsua kannattaa vielä kuuluttaa: "Tule ja katso!"

"Auta heitä voimallasi parannusta saarnaamaan, johdattele armollasi, sielun haavat hoitamaan, etsimään vie eksyneitä, virvoittamaan nääntyneitä." (Virsi 169: 4)

Lauri Mäntyvaara
Liisa Tiitinen
Päivämies 24.4.1991
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Heinä 2012, 03:13

Einari Lepistö: Jumalan sanan perustalla.


TIEDOTTAMISTA KEHITETÄÄN


-Lehtien toimittajat soittivat minulle usein.
Olin antanut muutamia haastatteluja, mutta useimmiten vastaukseni olivat olleet lehdissä muunneltuina. Niistä oli tullut murhetta, ja olimme tulleet varovaisiksi. Lopulta olimme päättäneet, ettemme ainakaan toistaiseksi anna toimittajille haastatteluja, koska lopputulos oli tuollainen.
Myönteistäkin koimme. Yleisradiossa esitettiin ohjelmasarja Usko ja urheilu, ja ohjelmaan pyydettiin myös SRK:n kantaa. Sen antoi Kauko Mäntylä. Hän mainitsi, että ruumiillisen kunnon ylläpitäminen on hyvä ja kannatettava asia. Mutta sellaiseen urheiluun kristitty ei tahdo osallistua, jossa urheilu ja urheilijat korotetaan jumaliksi ja jossa pyhäpäivät uhrataan kilpailuihin ja niiden katsomiseen.

Vanhoillislestadiolaisesta kristillisyydestä kerrottu tieto oli tiedotusvälineissä usein oikeaa, mutta aika-ajoin joillakin toimittajilla näytti olleen halu lähteä parjauksen tielle. Koko 1960-1970 -lukujen ajan esiintyi eri tiedotusvälineissä toistuvasti arvostelua vanhoillislestadiolaisuutta ja SRK:tä vastaan.

Sitä aiheutti Jumalan sanaan perustuva usko ja elämänvaellus. Arvostelu kohdistui erityisesti opetukseen, perhe-elämään, "mielenterveyskysymyksiin" sekä suhteeseemme kansankirkkoon ja sen tunnustukseen.

Vuoden 1979 aikana paine saavutti ennen kokemattomat mitat. Lehtien palstat olivat kirjavanaan repäiseviä otsikoita.
Niissä esitettiin valheellisia tietoja SRK:stä ja rauhanyhdistyksistä. Vakavimmat syytökset koskivat 1970-luvun sielunhoidollisia keskustelutilaisuuksia. Sen yhteydessä lehdistössä esiintyi termejä kuten esimerkiksi "painostus" ja "henkinen terrori". Ne osoittivat, kuinka vaikeaa ulkopuolisen oli ymmärtää sielunhoidollisten keskustelujen syvyyttä.

Huomasimme, että kielteisten uutisten vuoksi evankeliumin työ vaikeutui. Ryhdyimme antamaan avoimesti haastatteluja ja luomaan toimittajiin henkilökohtaisia kontakteja.
Jos lehdissä esitettiin kummallisia väitteitä SRK:stä ja rauhanyhdistyksistä, ne oikaistiin.

Periaatteemme oli, ettemme lähde kamppailemaan opillisista kysymyksistä tiedotusvälineissä. Sitävastoin Jumalan valtakuntaa saa puolustaa aiheettomia syytöksiä vastaan.
Helmikuussa 1980 Kirjapaja kustansi kirjan Raportti lestadiolaisuudesta. Se käsitteli SRK:tä kohtaan esitettyjä syytöksiä.
Kirjassa annettiin SRK:lle mahdollisuus vastata. Teoksen toimittaja haastatteli Kauko Mäntylää, Erkki Reinikaista, Erkki Vaaramoa, Voitto Savelaa ja minua.
Vastasimme sielunhoidollisia keskustelutilaisuuksia koskeviin kysymyksiin muun muassa seuraavasti:
- Kun on syntymässä väärän hengen seurauksena eriseura, silloin aivan itsestään syntyy keskustelua. Jumalan seurakunta hoitaa. Niin myös tapahtui niin sanotun kososlaisuuden ilmentyessä.

Oli kysymyksessä eriseuran henkivalta, joka vaikutti katkeruutta, vihaa ja synnin luvallisuutta.
- Tämä valtakunta on hoitovaltakunta. Se on majatalo, johon Jeesus on jättänyt penningit. Meitä kaikkia ruokitaan, puhdistetaan ja pestään.
Pyhä Henki hoitaa meitä kutakin tarpeen mukaan.

Oikaisimme kirjassa monia julkisuudessa olleita vääriä tietoja.
Suviseurojen yhteyteen oli jo jonkin aikaa järjestetty tiedottamista lehdistölle, mutta nyt ryhdyimme järjestämään tiedotustilaisuuksia ajankohtaisista asioista.
Ensimmäisen tiedotustilaisuuden pidimme Oulussa 11.12.1979. Siihen saapui runsaasti toimittajia.
Jaoimme heille monisteen: SRK vastaa ajankohtaisiin arvosteluihin.
Sen sisällöstä kertovat otsikot: SRK:n ja rauhanyhdistysten toiminnan pääperiaatteet, rauhanyhdistysten toimintaa, pakkousko ja painostus, vanhoillislestadiolaisuus ja mielenterveys, perhe-elämä ja suhde kansankirkkoon.

Myöhemmin julkaisimme monisteen traktaattina.
Aktiivisen tiedottamisen seurauksena syytösten tulva alkoi vähentyä ja lehtijuttujen sisältö sai uudenlaisen sävyn. Samalla kehitimme omaa tiedottamista koko ajan.
Pääperiaatteemme oli, että SRK:n ja rauhanyhdistysten toiminnassa ei ole mitään salattavaa. Seuratilaisuudet ovat avoimia ja niihin kutsutaan kaikkia ihmisiä. Mutta silloin, kun kysymyksessä ovat sielunhoidolliset asiat, tilaisuudet ovat sisäisiä eikä niistä laadita juttuja. Tätä emme tee siksi, että salaisimme jotakin, vaan sen tähden, että Kristuksen rakkaus peittää ja unohtaa kaikki anteeksi annetut synnit.

HENKIEN TAISTELUSSA

Kristityt kävivät taistelua maallistumisen mukanaan tuomia syntimuotoja vastaan. Siinä sielunvihollinen sai murheellisia voittoja.
Rauhanyhdistyksiltä saapui SRK:lle pyyntöjä tulla avuksi hoitamaan yhdistysten sisäisiä vaikeuksia.

Saatoin olla mukana kolmessa- neljässäkin keskustelutilaisuudessa viikossa, ja ainakin pyhänajat olin menossa.
Neuvonpidoissa koettiin todeksi Raamatun opetus, kuinka evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvat myös neuvon, opetuksen ja nuhteen sanat.

Keskusteluissa tuli esille, kuinka joidenkin kristittyjen sydämentila oli kuivunut sellaiseksi, että heitä hallitsi muita tuomitseva, kuiva ja leikkaava henki. Joidenkin sydämessä oli katkeruutta toisia uskovaisia kohtaan ja puhuttiin takanapäin pahaa.
Esiintyi myös isäntähenkeä ja hempeää asennetta synteihin.
Vähän myöhemmin ilmeni, että niin sanottu kososlaisuus oli levinnyt laajalle.
Sen eräitä tunnusmerkkejä oli toisia tarkkaileva, arvosteleva ja kova mieli. Tämä henkivalta oli taistellut jo 1960-luvun taitteen hajaannuksessa kovalla ja lyövällä mielellä.

Esille tuli lisäksi, että jotkut eivät olleet halunneet ymmärtää televisiosta tehtyä kannanottoa. He suosivat televisiota salaa ja vähättelivät sen vaaroja. Tämä oli ilmentymää synnin luvallisuudesta. Jotkut puolestaan ymmärsivät koulutelevision synniksi jo pelkkänä laitteena.

Tällainen kiivaus ja liikasuolaisuus nousi lakihengestä.
Oli tarpeen palauttaa mieliin Ylivieskan vuosikokouksessa 1963 tehty televisiokannanotto.
Siinä oli todettu, että uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristityn kotiin.
Erittäin suuri vaara piili siinä, että sama synnillisyys, mitä kotitelevisio esittää, tuodaan opetustelevision tai muiden filmien muodossa lasten ulottuville.

Väärään joutuneita neuvottiin rakkaudella ja laupeudella parannukseen, ja Jumalan armoevankeliumi auttoi uskomisen vapauteen ja iloon. Saatiin myös todeta joitakin murheellisia tapauksia: eräille ei auennut heidän väärä tunnontilansa. He jättivät mieluummin Jumalan valtakunnan kuin nöyrtyivät parannukseen, ja pieni joukko irtaantui omaksi ryhmäkseen.

Jotkut uskosta luopuneet syyttivät, että heidät oli "potkaistu ulos", vieritettiinpä syytä SRK:n hallintoonkin. Perimmältään oli kysymys eri hengestä, sillä Pyhä Henki ei lähde taistelemaan Jumalan seurakuntaa vastaan.
Jumalan valtakunnasta lähteneitä ei voitu tervehtiä Jumalan terveellä. Tämän yhteydessä oli tarpeen keskustella taivaan valtakunnan avaimista. Tutuimmat ovat päästönavaimet:
"Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annettu." (Joh. 20:22) Raamattu tuo esille myös sideavaimet: "Kaikki mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidottu taivaissa." Matt. 18:1Cool
Sideavainten käyttö on viimeinen rakkauden hoitokeino, jotta ihminen huomaisi vakavan tilansa.

Sideavainten käyttö ei merkinnyt sitä, että evankeliumi olisi loppunut. Kysymys oli siitä, ettei evankeliumi ole tarkoitettu väärän, katumattoman sieluntilan peitoksi.
Katuville saarnattiin aina ilomielin kaikki anteeksi. Parannuksen armon saaneen sydän yhtyi kuningas Hiskian sanoihin:"Katso, suuri hätä oli minulla turvasta, mutta sinä olet minun sieluni sydämellisesti vapahtanut."

Ihmiset halusivat keskustella, ja tilaisuudet kestivät usein myöhään yöhön. Palasin niistä monesti väsyneenä. Ja voi, kuinka sitä itsekin tarvitsi evankeliumin armohoitoa.

Oli kaksi aluetta, joissa sieluni lepäsi noina aikoina. Ensinnäkin monet uskovaiset kertoivat puhelimessa Kimpimäelle ja minulle: Kyllä me olemme teitä muistaneet! SRK:lle saapuneiden kirjeiden laidassa saattoi olla poikittain pikku viesti: Rukouksin me sinua täällä kannamme!
Ja kun tapasin matkaystäviä seuroissa ja eri tilaisuuksissa, niin voi, kun he rakkaasti puristivat kättäni tai nykäisivät hihastani lausahtaen: Me olemme muistaneet.

Toinen tuki oli perhe. Minun ei tarvinnut kotona kamppailla näiden kysymysten kanssa. Siellä oli lepo ja rauha. Koti oli aivan kuin linnunpesä, johon sain uudelleen ja uudelleen tulla.
Suuriarvoinen oli myös työympäristöni: SRK:n henkilökunta. Sielläkään ei ollut kamppailuja, vaan konttorilla vallitsi yhteinen rauha. Siellä anottiin evankeliumia ja saarnattiin anteeksi.

Myös Amerikan siionissa koettiin vaikeuksia. Maailmanmielisyys ja synnin luvallisuus olivat saaneet jalansijaa 1960-luvulla ja lisääntyneet 1970-luvulle tultaessa. Erityisesti tämä ilmeni monien uskovaisten nuorten käyttäytymisessä, eivätkä kaikki vanhemmat puuttuneet lastensa sopimattomaan elämään.
Syksyllä 1972 Minneapolissa pidetyssä kokouksessa ilmeni, että eräiden puhujien ympärille oli muodostunut oma ryhmittymä. Monille väärä tunnontila ei auennut, ja huomattava osa Amerikan seurakuntien jäsenistä jätti Jumalan valtakunnan.

Kävin Erkki Reinikaisen kanssa saarna- ja sielunhoitomatkalla Amerikassa kesällä 1973. Jumalan valtakunnan yhteyteen jääneet keskustelivat Pelkiessä pidetyssä kokouksessa evankeliumin työn tulevaisuudesta. Jumala virvoitti uskoa ja toivoa.

Kokouksessa perustettiin Amerikan vanhoillislestadiolaisten seurakuntien keskusjärjestö, Association of American Laestadian Congeregations (AALC) sekä kohta oma lehti, The Voice of Zion. Vuonna 1976 kävin jälleen Amerikassa Ville Suutarin ja Erkki Reinikaisen kanssa.

Eräät yksittäiset suomalaiskristityt pitivät yhteyttä Amerikassa Jumalan valtakunnan jättäneisiin ja tukivat heitä.
Osoittautui, että he itsekin olivat ajautuneet väärään tunnontilaan. He jättivät Jumalan valtakunnan ja järjestäytyivät vuonna 1977 omaksi ryhmäkseen.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Heinä 2012, 03:16

RAITTIUSKYSYMYKSIÄ

Keskioluen tultua myyntiin ruokatavarakauppoihin vuodenvaihteessa 1968-1969 useat kristityt kauppiaat esittivät halunsa kokoontua pohtimaan uutta tilannetta. He kyselivät, miten asiaan tulisi suhtautua, jotta säilyisi hyvä omatunto.

Järjestimme tammikuussa 1969 keskustelutilaisuuden, johon saapui useita kauppiaita Oulusta ja sen lähiseuduilta.
Kaikki olivat yksimielisiä siitä, ettei olut sovi kristitylle nautittavaksi eikä myytäväksi. Vaikea tilanne oli sellaisilla kauppiailla, joiden liike oli tukkuliikkeen rahoittama.
Puheenvuoroissa korostui, että Jumala on apu vaikeissa tilanteissa. Hänen voimansa avulla kristitty kauppias varjeltuu hyvän omantunnon kantajana.
Keskiolutta oli saanut tähän asti vain alkoholiliikkeistä. Sen käyttö oli jo nyt tuonut koteihin tuskaa ja hätää, joista useimmiten kärsivät perheet.Maailmassa näkyi paljon esimerkkejä, kuinka monista keskioluen käyttäjistä oli tullut alkoholisteja. Oli pelko, että nämä murheelliset seuraukset lisääntyisivät keskioluen vapautumisen myötä.

Raamattu opettaa ehdottomaan raittiuteen suhteessa alkoholiin. Tämä koskee myös keskiolutta.
Samanaikaisesti alaikäisten tupakanpoltto lisääntyi yhteiskunnallisena ilmiönä. Vanhemman väen keskuudessa tupakka oli jäänyt paljolti pois, mutta nuoret näyttivät siihen innostuneen.

Tämä heijastui jossakin määrin rippikoululeireille, ja kiinnitimme huomiota leireillä tapahtuneeseen tupakanpolttoon. Näimme tarpeelliseksi antaa valistusta asiassa.
Eräät tutut lääkärit tarjoutuivat tulemaan leireille kertomaan tupakoinnin vaaroista, ja otimme tarjouksen kiitollisina vastaan.

Toimme esille, että vaikka tupakanpoltto ei ole synti, siitä on paljon haittaa terveydelle ja se on huono tapa. Esivalta on säätänyt omat lakinsa tupakkatuotteitten hankkimisesta, ja kristittyinä haluamme olla niille kuuliaisia. Korostimme myös, että alaikäisten tupakointi johtaa helposti vilpistelyyn ja syntielämän kokeiluihin. Nuoria kannattaa varjella tupakalta.

OIKEA AVAIN

Lukko ja avain muodostavat keskenään tärkeän kokonaisuuden. Pitää olla oma avain, jolla lukko avataan. Väärillä avaimilla ruhjottaessa särkyy pilalle avain ja lukko.
Pyhä kirja Raamattu on lukittu kirja. Sen sisältöä on yritetty tässä maailmassa tiirikoida auki jos minkälaisilla avaimilla. On keksitty mitä mielikuvituksellisimpia käsitteitä ja niitä on tarjottu ihmisille Jumalan sanan selityksen nimissä.
Raamatulla on oma avaimensa. Se on niin merkillinen, että siitä ei voi tehdä jäljennöstä. Raamattua voi avata vain tuolla yhdellä ainoalla avaimella.
Raamattu on Pyhältä Hengeltä kirjoitettu kirja. Millään muulla ei voida avata kirjoituksia kuin Pyhän Hengen avaimella. Siitä on yritetty kyllä tehdä jäljennöksiä. Ei tarvitse pitkäänkään kuunnella Raamatun selityksiä kun jo huomaa, etteivät ne ole oikeat avaimet vaan omatekoiset tiirikat ovat taskussa.

Etsikkoaikamme alussa oli tapauksia, että jotkut joutilaat kiertolaiset olivat tekeytyneet kristillisyytemme saarnaajiksi ja pitäneet puheita matkimalla kuulemiaan saarnoja. Mutta pitkälle he eivät päässeet. Pian kävi ilmi, etteivät asiat olleet oikein, vaan että nyt on mies liikkeellä väärät avaimet mukanaan.

Raamatun kirjoitusten avaamiseen ja ymmärtämiseen on Jumala pannut omat rajansa. Ne avautuvat vain Jumalan Pyhän Hengen antamalla ajalla ja tavalla. Kaiken sen, mitä me tarvitsemme sielumme autuuteen, on Jumala kirkkaasti ja monipuolisesti avannut.
Jos emme kaikkia ajan tapahtumia osaa oikein sovittaa, ei se ole silloin meille tarpeellistakaan. Kaikesta kuuluu kunnia vain Jumalalle. Hän antaa meille vain sen verran, kuin meidän "värkkimme" kestävät.

Kirjoitettu 18.5.1966

TELEVISIO TUO HUOLIA

Olin nähnyt jo Amerikan matkallani televisioon liittyvät vaarat. Ohjelmat olivat usein uskoa turmelevia. Kun laite alkoi yleistyä Suomen kodeissa 1960-luvun alussa, ryhdyttiin sen vaaroista keskustelemaan kristittyjen kesken.
Monet kyselivät, sopiiko televisio uskovaiseen kotiin ja voiko uskovainen toimia television myyjänä.
Eräältä rauhanyhdistykseltä saapui toivomus, että kysymys otettaisiin keskustelun aiheeksi seuraavissa suviseuroissa.

Kesällä 1963 keskusteltiin televisiosta SRK:n vuosikokouksessa Ylivieskassa. Kokous totesi yksimielisesti, ettei televisio sovi kristittyyn kotiin sen uskoa turmelevan sisältönsä vuoksi.
Kannanilmaisu kuului kokonaisuudessaan seuraavasti:

- Rakkaat veljet! Minä neuvon teitä niin kuin outoja ja muukalaisia, välttäkää lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan. (1. Piet. 2:11). Jumalan sanan perustella uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää tälläisten välineitten liiketoimia.
Olosuhteitten pakosta vanhurskaskin joutuu tässä maailmassa elämään epäuskoisten seassa, josta apostoli Pietari sanoo: "Ja on pelastanut hurskaan Lootin, joka riettaisilta ihmisiltä heidän haureutensa menolla vaivattiin, sillä hän oli hurskas ja asui heidän seassansa, ja kuitenkin sen kaltaisia piti näkemän ja kuuleman, he vaivasivat sitä hurskasta sielua joka päivä väärillä töillänsä."
Tälläkin kohdalla tahtoo Herra hoitaa seurakunnassaan, kuten profeetta sanoo: "Kadonneet tahdon minä etsiä ja eksyneet tallelle tuottaa, haavoitetut sitoa, heikkoja vahvistaa." (Hes. 34:16)
(SRK:n vuosikokouksen kannanilmaisu Ylivieskassa 1963.
Useimmat niistä, jotka olivat television hankkineet, osoittivat kuuliaisuutta Jumalan seurakunnalle ja laittoivat sen pois. Mutta oli myös muutamia sellaisia, jotka eivät yhtyneet yhteiseen näkemykseen asiassa. He saattoivat sanoa, että kyllä televisio hyväksytään, kun joitakin vuosia kuluu.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Joulu 2018, 16:06

LEVOTTOMUUDEN AIHEITA

Muutaman vuoden ajan oli eräiden pappisveljien saarnoissa ilmennyt erilaista käsitystä sakramenteista ja seurakuntaopista kuin mitä kristillisyydessä oli aikaisemmin opetettu.
Heidän saarnoistaan ei kuulunut puhtaana Kristuksen oppi. Olin miettinyt tätä asiaa seuramatkoilla. Heitä kuunnellessani tuli aivan pelko: voi, kun he eivät poikkeaisi Kristuksen opista.

Heillä ilmeni saarnoissaan esimerkiksi synninpäästön julistamisen väheksymistä. keskusteluissa he saattoivat olla sitä mieltä, että evankeliumin pyytäminen saarnan aikana kirkossa ja ehtoollistilaisuudessa häiritsee toimitusta. Eräs pappisveli sanoi: -Ehtoollisen vietto on niin pyhä toimitus, ettei sitä saa häiritä siunauksen pyytämisellä.

Huolenaiheet lisääntyivät Kuopion suviseuroissa 1957. Siellä oli seurakuntavanhinten ja puhujien kokouksessa esillä kasteen sakramentti. Alustajina olivat kristillisyydessä tutut puhujat, tuomiorovasti L.P.Tapaninen Oulusta ja maanviljelijä Toivo Leppänen Kannonkoskelta.

L.P.Tapaninen toi alustuksessaan esille, että kastamattomille lapsille ei kuulu taivaan valtakunta. Hän esitti myös, että uudestisyntyminen - Jumalan lapseksi tuleminen - tapahtuu kasteessa.
Alustus aiheutti syvää levottomuutta. Jumalan seurakunnassa oli aina ymmärretty Vapahtajan opetuksen mukaisesti, että lapset ovat uskonsa tähden autuaita. Laestadiuskin kirjoitti: "Lapsille kuuluu taivaan valtakunta jo ennen kastetta heidän uskonsa nojalla siitä syystä, ettei heillä ole mitään epäuskoa--."

Nyt oli esitetty uudenlainen käsitys. Samana keväänä Utajärvellä pidetyssä pappisveljien kokouksessa asetuttiin tukemaan Tapanisen näkemystä. Opilliset eroavaisuudet tulivat kesän ja syksyn kuluessa laajasti tietoisuuteen.

Konttorilla pohdimme Eino Kimpimäen kanssa, pitäisikö meidän kysellä hieman laajemmin veljien mielipidettä ongelmasta, varsinkin kun olimme SRK:n palveluksessa. Olisko maallikkopuhujien hyvä kokoontua keskustelemaan tilanteesta?
Vanhoillislestadiolaisia puhujia oli yhteensä noin 300, joista 70-80 oli kansankirkkomme pappeja.
Keskustelimme ensin Oulun puhujaveljien kanssa.
Tämän jälkeen kutsuimme koolle puhujia eri puolilta maakuntaa, muun muassa Kajaanista, Kemistä, Oulusta, Raahesta ja Ranualta.
Yhden iltapäivän keskustelimme Eino Kimpimäen olohuoneessa nummikadulla. Kysyimme, mikä oli veljien käsitys asiasta. Teimme sitten yksimielisen esityksen työvaliokunnalle, että puhujat kokoontuisivat laajemmin keskustelemaan tilanteesta.
Maallikkopuhujien kokous pidettiin Oulun rauhanyhdistyksellä 6.-7.11.1957. Siinä ilmaistiin huoli siitä, että opillisten harhojen myötä Jumalan valtakunnan rajat olivat joiltakin pappisveljiltä hämärtymässä. Oltiin huolissaan erityisesti heidän kasteopetuksestaan. Kokous laati julkilausuman, jossa todettiin entisen ymmärryksen mukaisesti, että lapsi on uskovainen ja saanut Pyhän Hengen jo ennen kastetta.
Julkilausumassa todettiin muun muassa:

- Puhujain kokous tahtoo Raamatun hengen mukaan todeta, että lapsi on uskovainen ja Pyhän Hengen saanut jo ennen kastettakin ja että kasteessa hänet otetaan uskovaisena hyvän omantunnon liittoon Jumalan kanssa. Ehtoollinen on uskovaisille asetettu armoateria uskon vahvistukseksi.
Kun näissä sakramenteissa ja syntien anteeksiantamisessa esiintyy usein epäraamatullisuutta ja arkuutta, tahtoo maallikkopuhujaveljien kokous teroittaa sitä, että autuutemme asia on niin kallis, että meidän on pysyttävä tinkimättä Kristuksen opissa ja tunnustuksessa--.
(maallikkopuhujien kokouksen julkilausuma 7.11.1957)
Kokouksessa ilmeni omakohtaisen uskon hoitamisen halua. Veli toisensa perään nousi tekemään parannusta kertoen:
- Kyllä me olemme niin paljon valvoneet tässä asiassa ja kuivanneet sydämemme. Olemme asioita värittäneet ja hosuneet silloinkin, kun ei ole vielä ollut Jumalan aika. Tällaista yleistä itsensä löytämistä tapahtui.
Koimme siunattuna asiana, että Jumala hoiti meitä evankeliumillaan.

MURHEELLISTA KEHITYSTÄ

Yhteiskunnassamme 1960-luvulla alkanut arvojen murros jatkui 1970-luvulla. Lapsirajoitusten ja abortin lisäksi alkoi avioliiton pyhyyttä murentaa avoliitto. Avioerot lisääntyivät, ja niiden saamista helpotettiin lainsäädännöllä. Jumalan säätämän lepopäivän arvo laski. Kansan siveellisen elämän rappeutuminen näkyi räikeänä.

keskioluen tultua myyntiin elintarvikemyymälöihin ja kahviloihin oli yhä suurempi osa kansasta ja nuoremmista ikäluokista luisunut käyttämään alkoholia. Tämä oli johtamassa jossakin määrin myös huumeiden käyttöön. Ongelma näkyi hälyttävänä siinä määrin, että SRK:n puhujienkokouksessa 1974 tähdennettiin, että alkoholi on johtamassa kansaamme rappioon, ellei ryhdytä kiireellisiin toimenpiteisiin sen käytön vähentämiseksi.

Suurimmat vaikeudet kasvatustyössä aiheutuivat koululaitoksessa tapahtuneista muutoksista. Uskonnon tuntimäärät laskivat, ja monista oppikirjoista ohentuivat keskeisimmät kristinopin perusasiat. Kouluihin oli tullut elokuvia, teatteria ja tanssiopetusta, ja oppilaille ryhdyttiin antamaan ehkäisyvalistusta.

Ajan henki suosi vapaata kasvatusta. Lasta ei saanut neuvoa, eikä kieltää, vielä vähemmän nuhdella tai rangaista. Tämän seurauksena oli kasvamassa vanhemmilleen tottelematon sukupolvi, josta raamattu varoittaa. Monet vanhemmat koettivat kuitenkin kasvattaa lapsiaan hyviin tapoihin, kuuliaisuuteen vanhemmille ja esivallalle sekä Jumalan kunnioitukseen.

Kristityitä neuvottiin pysymään elämässään Jumalan sanan turvallisella perustalla. Tärkeintä oli omakohtaisen uskon säilyttäminen hyvässä omassatunnossa. Kasvatustehtävässä nähtiin tärkeimpänä evankeliumin kylvö lasten sydämiin. Samalla korostettiin myös sitä, että oli tärkeää kasvattaa lapset jo pieninä tottelevaisiksi ja hyviä tapoja noudatettaviksi.

Kunnat saivat ohjeita ehkäisyneuvonnan järjestämisestä. Lääkärien ja terveystyöntekijöiden oli ryhdyttävä antamaan ehkäisyvalistusta. Uskovaiset terveystyöntekijät olivat ahdistuneita tästä suunnitelmasta. Monet ottivat yhteyttä SRK:lle kysellen, mitä voisimme tehdä.
Kutsuimme uskovaiset terveystyöntekijät koolle keväällä 1974. Paikalle saapui yli kaksisataa alan henkilöä. Tilaisuudessa olivat esillä abortti, perhesuunnittelu ja muut kansanterveyslain tuomat ongelmat. Keskustelun pohjaksi kuultiin kolme alustusta, joiden pitäjinä olivat lääkäri, terveyssisar -kätilö ja lakimies.
Keskustelun puheenvuoroissa tuli yksimielisesti esille, ettei kristitty tahdo osallistua aborttiin, sterilisaatioon ja ehkäisyneuvontaan omantunnon syistä.
Ihmiselämän lopettaminen on murhan synti, tapahtui se vaikka sikiöasteella. Myös syntymä on Jumalan kädessä, ei ihmisen päätettävissä. Eräät työntekijät kertoivat hakeneensa erivapautta omantuntonsa vastaisista tehtävistä. ja heille oli järjestetty muuta työtä.

Eräässä opetussairaalassa uskovaiset hoitajat ja opiskelijat olivat joutuneet vaikeuksiin, kun he eivät halunneet osallistua abortin valmisteleviin toimenpiteisiin. Lähetimme sairaalan johtajalle kirjeen. Toimme siinä esille, että kristityt hoitajat haluavat tehdä työnsä tunnollisesti. Toivoimme, etteivät heidän työjärjestelynsä aiheuttaisi omantunnon ristiriitoja.
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 08 Helmi 2013, 18:02, muokattu yhteensä 1 kerran


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 13 Joulu 2018, 16:06
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 1 vierailijaa

cron