Minkä synnin vuoksi ei tule rukoilla?

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

Minkä synnin vuoksi ei tule rukoilla?

ViestiKirjoittaja Ira » 04 Heinä 2008, 21:46

”Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan.” (1. Joh. 5:16)

Mikä on Vanhoillislestadiolainen virallinen kanta em. asiaan? Minkä synnin vuoksi ei tule rukoilla, synnin, joka johtaa kuolemaan?
Ira
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Heinä 2008, 22:39

Meillä täällä palstalla ei ole tuon kaltaiseen kysymykseen antaa 'virallista' vastausta, taitaa kysyjä kuvitella itse ymmärtävänsä vastauksen ilman meidän vastaamistakin.

Tekisi mieli tuon kohdan edessä kulkea ohi hattua nostaen, kuten Luther neuvoi telemään. Joitakin ajatuksia pyörii kuitenkin mielessäni, niin saatan niistä jotain kirjoitella.
Katsoin mitä apostoli kirjoittaa mainitun jakeen katkelman liepeillä ja tällaisen otoksen sain tänne kopioitavaksi:

1. Johanneksen kirje 5
Rukous synnintekijän puolesta
16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. [4. Moos. 15:30; Hepr. 6:4-6, 10:26-31]
17 Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan. [1. Joh. 3:4]

Jeesus Kristus, iankaikkinen elämä
18 Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. [1. Joh. 3:9]
19 Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa. [Joh. 17:15,16; 1. Kor. 5:10]
20 Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä. [J

Paremman ymmärryksen löytämiseksi olisi tarpeen etsiä enemmän kohtia, joissa Raamattu opettaa rukouksesta ja sen merkityksestä. Siihen urakkaan en kuitenkaan jaksa ryhtyä. Muistelen vain Vapahtajan opettaneeksi, että kaikki synnit annetaanihmiselle anteeksi, mutta Pyhän Hengen pilkkaa ei anneta anteeksi. Apostoli sitä hiukan tarkemmin selittääkin.

En ole aivan varma, tarkoittaako Johannes tässä jakeessa rukoilemisella aivan samaa, kuin mitä sillä on totuttu ymmärtämään. Sitten olisi tarpeen tutkia erilaisia rukoilemisen muotoja, tässä puhutaan esirukoilemisesta, mutta voisi ymmärtää myös yhdessä rukoilemiseksikin, jolloin siihen sisältyisi toisessa apostolin kirjeen kohdan mukaan syntien anteeksi antamisen julistus ja evankeliumilla lohduttaminen.

Kun näissä jakeissa on kirjoitettu synneistä, jotka johtavat kuolemaan, ja synneistä jotka eivät johda kuolemaan, niin ei näissä tarkoitettane luonnollista, ruumillista kuolemaa, vaan sielun kuolemaa, eli uskon sammumista synnin seurauksena. Se avaakin eteemme aivan uusia ja vakavia näköaloja.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Emka » 04 Heinä 2008, 22:40

4 Sillä se on mahdotoin, että ne, jotka kerran valaistus ovat, ja sitä taivaallista lahjaa maistaneet, ja ovat Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet,
5 Ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa, ja tulevaisen maailman voimaa,
6 Jos he lankeevat pois, että he vasta-uudesta parannukseen uudistettaisiin, jotka toistamiseen itsellensä Jumalan Pojan ristiinnaulitsevat ja pilkkana pitävät.

Hebrealaiskirje 6 luku

4 Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, [6:4-6: 4. Moos. 15:30,31; Mark. 3:29; Hepr. 10:26; 2. Piet. 2:20; 1. Joh. 5:16]
5 nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia
6 mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen -- niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!


Kaikki muut synnit annetaan anteeksi, paitsi Pyhän Hengen pilkka!


31 "Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. [Hepr. 10:28,29]
32 Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa. [Luuk. 23:34; 1. Tim. 1:13]

Tuskin tämä asia ei enempää selityksiä kaipaa minkä löydämme Raamatusta!
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Jani_S » 05 Heinä 2008, 14:10

Emkan lainaukset raamatusta osoittavat, että on olemassa yksi synti, jota ei voi uskoa anteeksi, nimittäin Pyhän Hengen halveksunta, sen pilkkaaminen ja halpana pitäminen.

Miksi sitten tätä syntiä ei anneta anteeksi? Sitä ei jätetä antamatta anteeksi siksi, ettei Jeesuksen lunastus olisi riittävä senkin maksuksi (näin opettaa Luther), vaan siksi, että siinä ei ole enää mitään anteeksi antamista, koska sen synnin tehnyt on lopullisesti ja iankaikkisesti kuollut hengellisesti. Ihminen, joka on syyllinen Pyhän Hengen pilkkaan, on pilkannut samalla Isää ja Poikaa. Hän on saanut tulla tuntemaan heidät, asunut seurakunnassa nauttien täyttä jumalanlapsioikeutta, saanut kuulla oikeaa opetusta ja hänelle on tarjottu kaikki uskon aarteet, jotka ovat olemassa. Siitä huolimatta hän, tietoisesti, täydessä uskon ymmärryksessä ja vakaasta harkinnasta, on hylännyt Jumalan armon ja valinnut mieluummin maailman.

Käsitykseni mukaan esimerkkejä Pyhän Hengen pilkan tehneistä löytyy Vanhan Testamentin puolelta, vaikka Pyhää Henkeä ei tuolloin ollut vielä vuodatettu. Eesau piti halpana esikoisoikeutensa ja myi sen vakaasta harkinnasta ja Ismael havaittiin pilkkaajaksi Abrahamin huoneessa, vaikka oli saanut syntyä siellä. Heidät erotettiin Jumalan armosta kokonaan ja lopullisesti, ei armon puutteesta vaan heidän sydämensä halun vuoksi. Samoin Absalomin kapina isäänsä Daavidia vastaan osoittaa hänen hyläneen kaiken Jumalan sanan vakaasta harkinnasta.

Mahdollisuus joutua tähän syntiin, jota ei enää ikinä kykene itse näkemään, Pyhän Hengen pilkkaan, ja sitä myötä koskaan heräämättömään, kaikelle synnille täysin tunnottomaksi tulleeseen sieluntilaan, kertoo myös sen, että lopullinen valinta oman sielunsa kohtalosta on ihmisellä itsellään, ei Jumalalla. Jumala tarjoaa armoa kaikille syntisille ja se armo on otettava vain vastaan. Hän tarjoaisi sitä toki myös Pyhän Hengen pilkkaajalle, mutta tällä raukalla ei ole enää korvia Jumalan äänelle. Tarpeeksi kauas, aivan loppuun saakka omaa syntitietään kulkevaa ja Jumalan armoneuvoilta korvansa tukkivaa odottaa iankaikkinen kadotus, sillä hän on vakaasta tahdostaan Pyhän Hengen sydämestään karkoittaneena hylännyt Jumalan armon niin kokonaan, että Jumalakin uskoo sen lopulta.

Pyhää Henkeä ei pilkkaa kuitenkaan se suurinkaan syntinen, joka tekee erheitään vajavaisuudessa. Edes Paavali Sauluksena ollessaan ja kristittyjä vainotessaan ei pilkannut Pyhää Henkeä. Kuinka hän edes olisi voinut, sillä eihän hän edes tuntenut häntä? Paavalin esimerkki ja kääntymys, hänen saamansa armo, olkoon rohkaisuna parannukseen kaikille, jotka tuntevat syntinsä ja pelkäävät pilkanneensa Pyhää Henkeä.
Viimeksi muokannut Jani_S päivämäärä 05 Heinä 2008, 17:46, muokattu yhteensä 1 kerran
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja saaraleena » 05 Heinä 2008, 17:44

Emka kirjoitti:31 "Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. [Hepr. 10:28,29]
32 Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa. [Luuk. 23:34; 1. Tim. 1:13]



Pakko keskeyttää kesäloma tämän takia! Tässäkö on syy siihen, miksi SRK:n ja paikallisten rauhanyhdistysten johtajat eivät tunne tarvetta korjata hoitokokousjälkiä? Mitä muuta kuin Pyhän Hengen pilkkaa oli vaatia Pyhää Henkeä povessaan kantavia uskovaisia tunnustamaan, että heissä vaikuttaakin väärä eli antikristuksen henki?
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja nuusku » 05 Heinä 2008, 17:59

Luin juuri äskettäin Suomi24:ltä tietoja, joissa taas toistettiin, kuinka koko perhekuntia oli vaadittu tekemään parannus vanhempien väärään henkeen joutumisen vuoksi. Voiko siitä ajatella, että tavallaan se olisi 'luonnollista', koska kuitenkin Lutherkin opettaa, että lapsi menettää lapsenuskonsa siinä ehkä noin kuuden vuoden iässä, niin kyllähän siitä jotenkin voisi fundeerata, että jos ei vanhemmilla ole Pyhää Henkeä eli koti ei ole uskovainen, niin ei se ole poissuljettua etteikö vähän vanhempi lapsi olisi samaan henkeen joutunut.

Toisaalta joskus seuroissa epäuskoisesta kodista kotoisin ollut puhuja kertoi, kuinka oli lapsena (en muista tarkkaan, mutta noin 8-10 vuotiaana) saanut koulukaverinsa kautta epäuskosta parannuksen armon.

Ei tämä kyllä nyt taida tämän ketjun alle liittyä, ehkä ylläpidon on tarpeellista poistaa viestini tarpeen vaatiessa.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Emka » 05 Heinä 2008, 19:49

saaraleena kirjoitti:
Emka kirjoitti:31 "Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. [Hepr. 10:28,29]
32 Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa. [Luuk. 23:34; 1. Tim. 1:13]



Pakko keskeyttää kesäloma tämän takia! Tässäkö on syy siihen, miksi SRK:n ja paikallisten rauhanyhdistysten johtajat eivät tunne tarvetta korjata hoitokokousjälkiä? Mitä muuta kuin Pyhän Hengen pilkkaa oli vaatia Pyhää Henkeä povessaan kantavia uskovaisia tunnustamaan, että heissä vaikuttaakin väärä eli antikristuksen henki?



Nyt kun on nähnyt ja lukenut niitä syytteleviä kirjoituksia ja niistä on huokunut viha ja myös sen väärän hengen tunnusmerkkejä, mistä Lohen Seppokin puhui suviseura-radio haastattelussa. Todella tajuaa sen mitern sielunvihollinen on ollut ovela eksytyksessään.

Se kultainen kynttilänjalka on pimentynyt, omalakisuus on saanut vallan ja on jouduttu ulos elävästä Kristuksen ruumiista, kuivina oksina ne on karsiutuneet pois. Ei ole tuntoa synnistä ja se erottaa Jumalasta.

Nähdään vain se mitä muut ovat tehneet tai tekemättä jättäneet, mutta ei nähdä sitä missä itse on vikaan joutunut, kun ei ole synnintuntoa ei ole tarvis parannuksen askelille käydä.

Kuinka kauan Jumala sietää sellaista, kun vuosikymmeniä käydään kamppanjaa Jumalan seurakuntaa vastaan, siinä tunto paatuu,siinä on suuri vaara että Jumala ei anna enään mahdollisuuttakaan parannukseen käydä. Ei pitäisi leikkiä sielunsa autuuden kanssa, vaan lähteä Isän kotia kohti, pyytää että pääsisi tuhlaajapojan tavoin takaisin nauttimaan jumalanlapsi oikeudesta.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Maarimi » 05 Heinä 2008, 20:20

Jani s. sen sanoi:

Jumala tarjoaa armoa kaikille syntisille ja se armo on otettava vain vastaan. Hän tarjoaisi sitä toki myös Pyhän Hengen pilkkaajalle, mutta tällä raukalla ei ole enää korvia Jumalan äänelle.

Pyhää Henkeä ei pilkkaa kuitenkaan se suurinkaan syntinen, joka tekee erheitään vajavaisuudessa.


Olisi hirveää, jos ei kuulisi enää Jumalan ääntä, eikä edes ymmärtäisi sitä!
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Emka » 05 Heinä 2008, 21:06

Maarimi kirjoitti:Jani s. sen sanoi:

Jumala tarjoaa armoa kaikille syntisille ja se armo on otettava vain vastaan. Hän tarjoaisi sitä toki myös Pyhän Hengen pilkkaajalle, mutta tällä raukalla ei ole enää korvia Jumalan äänelle.

Pyhää Henkeä ei pilkkaa kuitenkaan se suurinkaan syntinen, joka tekee erheitään vajavaisuudessa.


Olisi hirveää, jos ei kuulisi enää Jumalan ääntä, eikä edes ymmärtäisi sitä!


Näin se on, vaikka olisi suuri syntinen, niin Jumala voi armahtaa kun ihminen tuntee että on rikkonut Jumalaa vastaan.
Sellainen joka on tehnyt synnin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei tule tuntoa siitä että on syntinen ja tarvitsee armoa.

Siksi onkin ihan elämän ja kuoleman kysymys ettei ohita etsikkoaikaansa, sillä ei Jumala kutsu iankaiken.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja blastus » 05 Heinä 2008, 22:24

Emka kirjoitti:Kuinka kauan Jumala sietää sellaista, kun vuosikymmeniä käydään kamppanjaa Jumalan seurakuntaa vastaan


Jumalan sietokyky ei lopu ja hän kehottaa myös ihmisiä sietämään loputtomasti.

Matt. 5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta,
45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.

Luuk. 6:35 Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
blastus
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 05 Heinä 2008, 22:58

blastus kirjoitti:
Emka kirjoitti:Kuinka kauan Jumala sietää sellaista, kun vuosikymmeniä käydään kamppanjaa Jumalan seurakuntaa vastaan


Jumalan sietokyky ei lopu ja hän kehottaa myös ihmisiä sietämään loputtomasti.

Matt. 5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta,
45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.

Luuk. 6:35 Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.


Herää arvio, liittyvätkö nuo lainaukset tähän keskusteluun, niissähän puhutaan ajallisesta sietämisestä ja elämästä, mutta aiemmin ketjussa oli kyse 'hengellisestä sietämisestä' jota nuo raamatun kohdat eivät käsittele.

Olen käsittänyt eri tavalla kuin Blastus, eli olen kuullut, että Jumalan sietokyky voi loppua, ja uskovaisen ei tarvitse syntiä sietää lainkaan, ihmisiä sensijaan on tarpeellista sietää ja erityisesti rakastaa, sekä syntisiä että suruttomia. Kun on itse saanut synnit anteeksi, tulee halu sietää myös muita ihmisiä heikkouksineen, mutta ei se sinänsä tarkoita sitä, että synti pitäisi hyväksyä. Haluaisin hyväksyä itsenikin syntisenä ihmisenä, mutten koe tarvetta sietää omia syntejäni.

Muistelen myös joskus kuulleeni eri yhteyksissä Raamatusta esimerkkejä, joissa Jumalan sietokyky on loppunut, ja etsikon aika on mennyt ohi, tai Jumala on lopullisesti paaduttanut jonkun sydämen. Itelle tulee olo, totesiko sen joku jo aiemmin, että Jumalan sietokyky yksittäisen ihmisen kohdalla loppuu silloin, kun ihminen ei käsitä etsikon aikaansa, vaan elää sen ohitse. Jumala voi antaa uuden etsikonajan vaikka viimeisenä vanhuuden elinpäivänä, mutta voi olla, ettei annakaan.

Silti tulee ajatus siitä, että katuvien syntisten kohdalla Jumalan sietokyky ei lopu milloinkaan, eli vaikka aina heikkoudessasi lankeat, niin aina riittää armoa, eikä se kesken lopu, mutta ongelma Jumalan sietokyvyssä on sensijaan katumattomien, omantuntonsa paaduttamalla paaduttavien ihmisten kohdalla. Ja tässä vielä niiden, jotka ovat joskus olleet tietoisesti osallisena Jumalan viinipuussa ja käsittäneet elävän uskon. Sitä ei kuitenkaan voi kukaan ihminen tietää, milloin on tilanne mennyt niin pahaksi, ettei Jumala enää anna tuntoa, vaan joskus voi käydä niin, että Jumala antaa viime hetkellä parannuksen armon sellaisellekin joka on lähtenyt taistelemaan Pyhää Henkeä vastaan, mutta aina ei noin onnellisesti tapahdu.

Saulus teki syntinsä tietämättään epäuskossa, pahempi on se, jos on kerran päässyt uskomaan käsittäen elävän uskon, ja sitten lähtemällä lähtee sitä uskoa vastaan taistelemaan. Paatuneillekin antaa Jumala ajallisen aurinkonsa paistaa tässä ajallisessa elämässä. Jumala rakastaa niin syntisiä kuin suruttomia, mutta vain syntisille hän antaa armon aurinkonsa paistaa. Tuollain olen asiaa hahmottanut, korjatkaa välittömästi mahdolliset virheet.

Luuk. 14:16 Niin hän sanoi hänelle: yksi ihminen teki suuren ehtoollisen ja kutsui monta,
17 Ja lähetti palveliansa ehtoollisen hetkellä sanomaan kutsutuille: tulkaat, sillä kaikki ovat valmistetut.
18 Ja he rupesivat järjestänsä kaikki itseänsä estelemään: ensimäinen sanoi hänelle: minä ostin pellon, ja minun pitää menemän sitä katsomaan: minä rukoilen sinua, sano minun esteeni.
19 Ja toinen sanoi: minä ostin viisi paria härkiä, ja menen niitä koettelemaan: minä rukoilen sinua, sano minun esteeni.
20 Ja kolmas sanoi: minä olen emännän nainut, ja en taida sentähden tulla.
21 Ja kuin se palvelia tuli, sanoi hän nämät herrallensa. Silloin perheenisäntä vihastui ja sanoi palveliallensa: mene nopiasti kaupungin kaduille ja kujille ja saata tänne vaivaiset ja raajarikot, ontuvat ja sokiat.
22 Ja palvelia sanoi: herra, minä olen tehnyt niinkuin sinä käskit, ja vielä nyt siaa on.
23 Ja herra sanoi palvelialle: men maanteille ja aidoille, ja vaadi heitä sisälle tulemaan, että minun huoneeni täytettäisiin.
24 Sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka kutsuttiin, pidä maistaman minun ehtoollistani.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Emka » 05 Heinä 2008, 23:29

Itselleni tuli tuota edellistä viestiäni kirjoittaessa mieleen Nooan aika. Silloin ihmiset olivat monin mahdollisin tavoin synnin viettelyksiin joutuneet.


"11 Siihen aikaan turmelus levisi maassa Jumalan silmien alla ja väkivalta täytti maan.
12 Kun Jumala katseli maata, hän näki, että turmelus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa.
13 Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollises- ta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan."

nuo Raamatunjakeet sopisivat hyvin tähänkin aikaan.

Vaikka Noa saarnasi toistasataa vuotta ei kukaan niistä puheista välittänyt.
Kun Arkkki oli valmis meni Noa ja perheensä, siis ei ollut kuin kahdeksan ihmistä jotka pelastuivat siitä vedenpaisumuksesta, kuitenkin maailmassa oli varmaan paljon ihmisiä.

"5 Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyk- sensä olivat kauttaaltaan pahat, [1. Moos. 8:21]
6 hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään."

Eli siinä näemme että Jumalan sietokyky oli loppunut.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja blastus » 05 Heinä 2008, 23:35

nuusku kirjoitti:Herää arvio, liittyvätkö nuo lainaukset tähän keskusteluun, niissähän puhutaan ajallisesta sietämisestä ja elämästä, mutta aiemmin ketjussa oli kyse 'hengellisestä sietämisestä' jota nuo raamatun kohdat eivät käsittele.


Mielenkiintoinen ajatus. Mitä eroa ajattelisit olevan hengellisellä ja ajallisella sietämisellä? Minun mielikuvitukseni ei näin äkkipäätään riitä :???:
blastus
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 05 Heinä 2008, 23:40

Näinhän se on, Emka ja muut kirjoittavat aivan oikein. Synnin määrällä on rajansa niin ihmisen kuin myös ihmiskunnan kohdalla.

Nyt kuitenkin saarnataan Jumalan valtakunnasta vielä armoa ja anteeksiantamusta sekä sielujen pelastusta. On vielä armon aika ja autuuden päivä; kenenkään ei tarvitse hukkua synteihinsä eikä edes laskea niiden määrää parannuksen ehtona. Pyhän Hengen pilkkaajakin, se joka luulee sellainen olevansa, saa uskoa syntinsä anteeksi ja päästä Jumalan lapseksi. Nämä armolupaukset seisovat vahvana, ei vain ihmisten kertomana vaan Jumalan antamina.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja saaraleena » 06 Heinä 2008, 23:13

Emka kirjoitti:Nyt kun on nähnyt ja lukenut niitä syytteleviä kirjoituksia ja niistä on huokunut viha ja myös sen väärän hengen tunnusmerkkejä, mistä Lohen Seppokin puhui suviseura-radio haastattelussa. Todella tajuaa sen mitern sielunvihollinen on ollut ovela eksytyksessään.

Se kultainen kynttilänjalka on pimentynyt, omalakisuus on saanut vallan ja on jouduttu ulos elävästä Kristuksen ruumiista, kuivina oksina ne on karsiutuneet pois. Ei ole tuntoa synnistä ja se erottaa Jumalasta.

Nähdään vain se mitä muut ovat tehneet tai tekemättä jättäneet, mutta ei nähdä sitä missä itse on vikaan joutunut, kun ei ole synnintuntoa ei ole tarvis parannuksen askelille käydä.

Kuinka kauan Jumala sietää sellaista, kun vuosikymmeniä käydään kamppanjaa Jumalan seurakuntaa vastaan, siinä tunto paatuu,siinä on suuri vaara että Jumala ei anna enään mahdollisuuttakaan parannukseen käydä. Ei pitäisi leikkiä sielunsa autuuden kanssa, vaan lähteä Isän kotia kohti, pyytää että pääsisi tuhlaajapojan tavoin takaisin nauttimaan jumalanlapsi oikeudesta.


Kiitos Emka! Hyvinpä kuvasit hoitomiesten paatumusta.
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja Leo-setä » 06 Heinä 2008, 23:18

Jani_S kirjoitti:Näinhän se on, Emka ja muut kirjoittavat aivan oikein. Synnin määrällä on rajansa niin ihmisen kuin myös ihmiskunnan kohdalla.

Tätä ketjua lukiessa hämmästyy, että mitä oudoimpia, epäraamatullisia ja täysin ihmisten keksimiä päätelmiä kirjoittajat saattavat täällä häpeilemättä esittää hengellisenä ja elävän kristillisyyden nimissä. Toki tarkoitus on ilmeisen hyvä, mutta keinot väärät.
Leo-setä
 

ViestiKirjoittaja Nepheg » 06 Heinä 2008, 23:28

Emka kirjoitti:Se kultainen kynttilänjalka on pimentynyt, omalakisuus on saanut vallan ja on jouduttu ulos elävästä Kristuksen ruumiista, kuivina oksina ne on karsiutuneet pois. Ei ole tuntoa synnistä ja se erottaa Jumalasta.

Nähdään vain se mitä muut ovat tehneet tai tekemättä jättäneet, mutta ei nähdä sitä missä itse on vikaan joutunut, kun ei ole synnintuntoa ei ole tarvis parannuksen askelille käydä.


saaraleena kirjoitti:Kiitos Emka! Hyvinpä kuvasit hoitomiesten paatumusta.


Kyse oli niistä jotka maailma vei.
Jumalan valtakunta ja uskovien joukko on vioilla ja virheillä peitetty.
Se on teille ulkopuolella oleville aivan sama tekeekö joku uskova jotain tai ei, molemmista tapauksissa kyllä löydätte arvosteltavaa.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Heinä 2008, 23:49

saaraleena kirjoitti:
Emka kirjoitti:Nyt kun on nähnyt ja lukenut niitä syytteleviä kirjoituksia ja niistä on huokunut viha ja myös sen väärän hengen tunnusmerkkejä, mistä Lohen Seppokin puhui suviseura-radio haastattelussa. Todella tajuaa sen mitern sielunvihollinen on ollut ovela eksytyksessään.

Se kultainen kynttilänjalka on pimentynyt, omalakisuus on saanut vallan ja on jouduttu ulos elävästä Kristuksen ruumiista, kuivina oksina ne on karsiutuneet pois. Ei ole tuntoa synnistä ja se erottaa Jumalasta.

Nähdään vain se mitä muut ovat tehneet tai tekemättä jättäneet, mutta ei nähdä sitä missä itse on vikaan joutunut, kun ei ole synnintuntoa ei ole tarvis parannuksen askelille käydä.

Kuinka kauan Jumala sietää sellaista, kun vuosikymmeniä käydään kamppanjaa Jumalan seurakuntaa vastaan, siinä tunto paatuu,siinä on suuri vaara että Jumala ei anna enään mahdollisuuttakaan parannukseen käydä. Ei pitäisi leikkiä sielunsa autuuden kanssa, vaan lähteä Isän kotia kohti, pyytää että pääsisi tuhlaajapojan tavoin takaisin nauttimaan jumalanlapsi oikeudesta.


Kiitos Emka! Hyvinpä kuvasit hoitomiesten paatumusta.


Siis sitä moukaroinitia, jota eräillä internet palstoilta on saanut lukea, moukaroijien, jotka näkevät vain hoitomiehiksi nimittämiensä virheet, eivät sitä malkaa (kattohirttä) omassa silmässään.
Jotka osaavat vielä vääristellä oikeidenkin puheiden ja kirjoitusten sisällön.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jani_S » 07 Heinä 2008, 00:02

Leo setä kirjoitti:
Jani_S kirjoitti:Näinhän se on, Emka ja muut kirjoittavat aivan oikein. Synnin määrällä on rajansa niin ihmisen kuin myös ihmiskunnan kohdalla.

Tätä ketjua lukiessa hämmästyy, että mitä oudoimpia, epäraamatullisia ja täysin ihmisten keksimiä päätelmiä kirjoittajat saattavat täällä häpeilemättä esittää hengellisenä ja elävän kristillisyyden nimissä. Toki tarkoitus on ilmeisen hyvä, mutta keinot väärät.


Tuomio tulee kerran, niin yksittäiselle ihmiselle kuin kaikille, vaikka katumattoman suulla mitä muuta sanottaisiin. Siihen asti on kuitenkin armo tarjolla, eikä armahdettuihin laki eikä tuomio kajoa.

Jumala on kerran hävittänyt koko ihmiskunnan Nooan perhettä lukuun ottamatta sekä antanut monien kansojen, maiden, kaupunkien ja yksittäisten ihmisten kohdata tuhonsa synnin seurauksena. Kuinka joku voi olla niin sokea, ettei näe tätä?
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 07 Heinä 2008, 00:47

blastus kirjoitti:
nuusku kirjoitti:Herää arvio, liittyvätkö nuo lainaukset tähän keskusteluun, niissähän puhutaan ajallisesta sietämisestä ja elämästä, mutta aiemmin ketjussa oli kyse 'hengellisestä sietämisestä' jota nuo raamatun kohdat eivät käsittele.


Mielenkiintoinen ajatus. Mitä eroa ajattelisit olevan hengellisellä ja ajallisella sietämisellä? Minun mielikuvitukseni ei näin äkkipäätään riitä :???:


Ajattelisin, että tuo ajallinen 'sietäminen', tai paremmin vaikkapa ajallinen siunaus, liittyy siihen lainaukseen joka oli viestissäsi. Eli Jumala on säästänyt tuomion ja koston viimeiselle tuomiolle, jossa kaikki ihmiset jaetaan kahteen joukkoon, siunattuihin ja kirottuihin. Toisten osa on iankaikkinen elämä, ja toisten iankaikkinen kuolema. Koska tuomio tapahtuu ajan rajan toisella puolella, täällä maailmassa Jumala antaa kyllä aurinkonsa ja ajallisen siunauksensa kohdata kaikkia ihmisiä. Jokainen saa maistaa samaa Jumalan käsittämätöntä rakkautta täällä ajassa. Ehkä jonkun elämää siunataan inhimillisesti katsoen enemmän ja jonkun vähemmän, mutta silti jokaisen elämään mahtuu valtavasti Jumalan siunausta ja rakkautta. Ja tämän osalla Jumalan kärsivällisyys ei pääsääntöisesti lopu, eli jopa Jumalan seurakuntaa vastaan avoimesti taisteleville siunataan runsain määrin jokapäiväisen elämän tarpeet.

Hengellisellä puolella taas Jumalan kärsivällisyydellä on rajansa, eli Jumala rakastaa ihmistä, mutta vihaa syntiä. Jumala rakastaa nöyriä, mutta vihaa ylpeitä. Jumala huhuilee jokaista ihmistä takaisin, erilaisin tavoin, mm. omantunnon kautta, ja se on etsikon aikaa. Ja jos tuolloin etsikon aikana ihmisellä on halu löytää armollinen Jumala, niin siitä on luvattu, että etsivä löytää. Olen käsittänyt, että jos etsikon aikaa ei hyvin käytä, voi käydä niin, että Jumalan kärsivällisyys lopulta loppuu, ja Jumala lopettaa ihmisen kutsumisen takaisin kotiin.

Mun mielestä tuo Esaun tilanne oli järkyttävä:

16 Ettei joku olisi huorintekiä eli jumalatoin niinkuin Esau, joka yhden atrian tähden myi pois esikoisuutensa oikeuden.
17 Sillä te tiedätte, että kuin hän sitte tahtoi periä siunausta, tuli hän hyljätyksi; sillä ei hän löytänyt yhtään parannuksen siaa, vaikka hän sitä kyyneleillä etsi.

Olen jonkun aiemman kirjoittajan tavoin samalla tavalla huolissani joistakuista, että on vaarana tulla tilanne, jossa on niin kauan pilkannut niin pahoin sitä esikoisoikeutta, josta on tietoisesti joskus ollut osallinen, että lopulta voi käydä niin, että parannuksen sijaa ei enää löydy, vaika sitä etsii. On niin järkyttäviä ne kertomukset tapauksista, joissa kuolinvuoteella on entinen uskovainen todennut, että kyllä hän tietää ja ymmärtää, että helvettiin hän on menossa, mutta ei pelota yhtään, eikä parannusta voi tehdä kun ei ole minkäänlaista tuntoa synnistä tai tarvetta armoon.

Vielä kuitenkin on parempi tilanne, ja Jumala tarjoamalla tarjoaa kaikkien syntien anteeksiantamuksen evankeliumia ja palaamista kasteen armoliittoon, seurakunnan kautta, ilmaiseksi ja ilman ehtoja.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Seuraava

Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron