hetetty: Tii Syy 27, 2005 10:11 pm Viestin aihe: Siionin vuoren tykönä
Tämä on mielenkiintoinen kohta. Se kertoo monta kohtaa mitä sisältyy armosta uskomiseen siionissa. Onko joku kuullut seuroissa tai uskovaisten kirjoituksissa tätä selitettävän?
Hepr 12
22 Vaan te olette käyneet Zionin vuoren tykö, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, ja monen tuhannen enkelitten joukon tykö,
23 Yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö,
24 Ja uuden Testamentin välimiehen Jesuksen tykö, ja priiskotusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Abelin (veri).
uusi [ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.]
25 Katsokaat, ettette häntä kiellä pois, joka puhuu; sillä jos ei ne paeta saaneet, jotka kielsivät sen, joka maan päällä käskyn antoi, paljoa vähemmin me, jos me sitä pyydämme karttaa, joka taivaasta puhuu,
26 Jonka ääni silloin maata järisti; mutta nyt hän lupaa ja sanoo: vielä minä nytkin kerran tahdon järistää, en ainoastansa maata, mutta myös taivasta.
27 Mutta kuin hän sanoo: vielä kerran, tahtoo hän osoittaa, että järiseväiset pitää muutettaman niinkuin ne, jotka rakennetut ovat, että järisemättömät pysyisivät.
28 Sentähden saamme me sen valtakunnan, joka ei järistä taida, meillä on armo, jonka kautta me Jumalaa palvelemme, hänen mielensä nouteeksi, siveydellä ja pelvolla
29 Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Hannu Wegelius
.....................................................................................................
Niin, tuo on yksi lohduttava lempikohtani, johon olemme uskon kautta käyneet...
Takaisin alkuun
Hynde
Valvoja
Liittynyt: 23 Hel 2005
Viestejä: 588
Paikkakunta: Helsinki-Vantaa ja Espoo
.....................................................................................................
Joskus sitä jää miettii jotain kohtaa niin on mukava ja mielenkiintoista seuroissa kuunnella.
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
Tämä kohta on yksi, ehkä tärkeinkin silloin, kun oli valallla kiista Esikoisiksi nimetyn haarautuman kanssa. Tähän kohtaan vedoten jellivaaran puhujat väittivät, että siihen astinen esikoinen, Juhani Raattamaa oli siirtänyt seurakunnan johtamisen ja esikoisuuden Jellivaaran saarnaajille. Itäläiset eli vanhoilliset taas tulkitsivat samassa hoitokokouksessa J.Raattamaan lausumat sanat sitomiseksi.
Jellivaaralaiset sitten opettivat, raamatunkohtaan vedoten, että apostoli kehottaa tulemaan esikoisten seurakuntaan. Vanhoilliset eivät mitään esikoisten seurakuntaa tunnustaneet, vaan opettivat että Herra Jeesus on meidän ainoa esikoisemme, joka on meidän edellämme noussut kunnian taivaaseen meitä odottamaan.
Nyt en muista varmaksi lähdettä, josta olen tämän lukenut, mutta ainakin Heikki Jussilan, Kutsujan armo, ja myös Aulis Zidbeckin kirja Juhani Raattamaasta ovat toden näköisiä lähteitä, varsinkin se jälkimmäisenä mainittu.
Olisi mielenkiintoista tietää myös, tarkoittiko Seppo Lohi juuri tätä tapahtumaa, kun hän kertoi lestadiolaisten hajaannuksiin vaikuttaneen joidenkin väärinkäsitystenkin.
Omana kommenttina kuitenkin mainitsen, väärinkäsitys tai ei, Jumalan sallimatta niitäkään ei ole tapahtunut. Vaikka ne eivät ole Jumalan tahto, niitä tulee, kun Jumala ottaa varjelevan kätensä pois ja sallii eksymisen. Kun aikanaan kysellen yritin löytää vanhoista kirjoituksista eroa esikoisten ja vanhoillisten opetuksen välillä, ainoa vanhoillisten puolelta esitetty oli tämä: Herraa Jeesusta kirkastetaan meidän ainoana esikoisenamme.
Olin oppinut siihen astisessa elämässäni lähinnä paikallisten esikoisten kautta kerrotun, kun he eivät käyttäneet verhoja, eivät kravattia, ja niistä moittivat vanhoillisia. Itse en esikoisten kanssa paljon keskustellut, mutta vähän kuitenkin.
_________________
Toivossa on hyvä elää- Elämässä on hyvä toivoa!