Minkä synnin vuoksi ei tule rukoilla?

[O.M]

Olen ajatellut Jumalan seurakuntaa vastaan taistelevista niin, että vainosihan Sauluskin seurakuntaa ja silti hänestä tuli Jumalan valittu ase, kun Jumala otti hänet tunnolta kiinni ja antoi evankeliumin kuulemisen kautta tulla valtakuntaansa.

Yksi hätkähdyttävä ero tuli kuitenkin mieleeni. Saulushan teki niin epäuskon tilassa. Lapsenuskonsa menettämisen jälkeen hän ei ollut päässyt maistamaan Jumalan armoa.

Tunteeko Raamattu esimerkkejä sellaisista ihmisistä, jotka päästyään Jumalan armosta osalliseksi jälleen lankeavat, alkavat vainota seurakuntaa, ja taas saavat taas parannuksen armon?

[teepee]

Hurjaa olisi, jos katuvalle syntiselle ei syntiä saarnattaisi anteeksi.

Raamatunkohta on kieltämättä vaikea ymmärtää, enkä itse sitä ainakaan tajua. Muistanpa erään lapsuudenystäväni, joka ahdistui tuosta lukioiässä ihan mielensä järkkymiseen asti.

Mutta itse kyllä haluan uskoa, että tuhlaajapojan palaamisen armo kuuluu kaikille uskonsa jättäneille, eikä usko ole mikään "once-in-a-lifetime - juttu". Etsikonaikansa tietysti on kullakin, mutta se on eri asia.

[Jani_S]

Hurjaa olisi, jos katuvalle syntiselle ei syntiä saarnattaisi anteeksi.

Tällainen on turhaa voivottelua, sillä katuvalle saarnataan aina synnit anteeksi.

Raamatunkohta on kieltämättä vaikea ymmärtää, enkä itse sitä ainakaan tajua. Muistanpa erään lapsuudenystäväni, joka ahdistui tuosta lukioiässä ihan mielensä järkkymiseen asti.

Terveellinen Jumalan sana ei ahdista ketään. Se erottaa hyvän ja pahan, mutta lupaa aina kuulijansa valita hyvän. Syy ihmisen turmelukseen ja ahdistukseen ei ole Jumalassa eikä hänen sanassaan.

Mutta itse kyllä haluan uskoa, että tuhlaajapojan palaamisen armo kuuluu kaikille uskonsa jättäneille, eikä usko ole mikään "once-in-a-lifetime - juttu". Etsikonaikansa tietysti on kullakin, mutta se on eri asia.

Tuhlaajapojan vertaus olkoon rohkaisuna kaikille eksyneille, jotka kuulevat Jumalan kutsuvan äänen. Se älköön kuitenkaan harhauttako ketään luulemaan, että etsikkoaika olisi rajaton. Raamattu neuvoo olemaan paaduttamatta sydäntä, kun Jumala kutsuu. Turhaanko tämä varoitus on kirjoitettu?

Lueskelin illalla vanhoja suviseurasaarnoja (1970-luvulta) ja kiinnitin huomion siihen, miten selvästi niissä varoitellaan mm. etsikkoajan ohittamisesta. Vaikka totuuden sana ei ole niissä päällimmäisenä, vaan armo ja anteeksianto, niin silti saarnaajat muistavat varoittaa myös sydämen paaduttamisen vaarasta. Kuningas Saulin vilpistely lienee esimerkki selvimmästä päästä. Häntä ei palauttanut oikealle tielle edes profeetta Samuelin puhuttelu, vaan hän valehteli silmät päästään tällekin, pani syntinsä kansan syyksi ja mitä kaikkea hän tarinoikaan oman synnintunnon kadottua kokonaan. Näin on asia yhä; kun armolla ei ole enää sijaa sydämessä, lähtee sieltä tuota pikaa myös totuus.

[Ahasverus]

Kylläpä oli Jani_S:llä paikoin niin dogmaattisen rankkaa yleistystä koskien Jumalan sanaa, että oikein rukoilen, että tuo on kirjoitettu huumorilla...

[Nepheg]

Kylläpä oli Jani_S:llä paikoin niin dogmaattisen rankkaa yleistystä koskien Jumalan sanaa, että oikein rukoilen, että tuo on kirjoitettu huumorilla...

Oikein Jani_S kirjoittaa.
Mielestäni jopa niin ytimekkäästi että en edes ala sitä enempää avaamaankaan.

Siinäkin mielessä hänen kirjoitus osui kohdalleen, kun ateisti Ahasveruskin jo alkaa rukoilemaan.
Ateistihan ei rukoile edes leikillään olemattomalle, mutta jotain positiivista on tapahtunut kun Ahasveruskin ristii kätensä.

[Ahasverus]

Olen lähes tulkoon täysin eri mieltä Jani_S:n kirjoituksen kanssa.

Mutta toinen pointti: minä EN ole ateisti! A-teistithän kieltävät varmasti jonkin sellaisen olemassaolon, jonka olemassaoloa ei voi mitenkään todistaa. Eli kyseessä on kolikon kaksi eri puolta. Oma näkemykseni sen sijaan on, että Jumalan tai jumalien olemassaolon tai olemattomuuden todistaminen ei tule olemaan koskaan mahdollista, joten on parempi jättää se kunkin henkilökohtaisen uskon asiaksi. Erityisen kiinnostavia sen sijaan ovat erilaiset teologiset konseptiot: eli käsitetäänkö jumala yhdeksi jakamattomaksi substanssiksi, kaikkialla läsnäolevaksi voimaksi, ihmisjärjelle käsittämättömäksi tahoksi vai ankaraksi Isäksi...erilaisista ei-teistisistä näkemyksistä puhumattakaan. Minä en siis asetu yksioikoisesti joko-tai-akselille tämän asian suhteen.

[Hynde]

Ahas. Agnostikko vai?

Minusta on hassun kivaa lukea järkitieteellä selostettua henkisten keskustelujen etenemistä.

[Ahasverus]

Ehkä filosofisesti lähinnä sitä, jos on pakko kuulua johonkin kategoriaan.

[luther76]

Kappale Johanneksen ensimmäsen kirjeen selityksestä 1902 SLEY 1532
1. Joh. 5:16

Lutherin selitys tähänkin raamatun jakeeseen...

http://www.angelfire.com/poetry/luther/joh.html