Kumpaa tulee ennemmin totella...

Muistoja menneiltä ajoilta sekä
Vanhoja säilyttämisen arvoisiksi harkittuja keskusteluja foorumillamme.

ViestiKirjoittaja lukkari » 08 Heinä 2007, 12:56

Lainaus 1909 kristittyjen kokouksen pöytäkirjasta

...J.Ryselin esitti: Eikö tule sopimattomana pitää, ettei Kristitty tyydy siihen lauseparteen: ”Uskovaisten Raamattuun perustuva puhe”, vaan tahtoo lisätä siihen sanat ”ja seurakuntaan perustuva puhe” pitäen sen vasta vahvana kun sanotaan ”uskovaisten Raamattuun ja seurakuntaan perustuva puhe”. Kertoi näet, että hän itse niin kuin seurakuntakin saattaa usein erehtyä ja niinmuodoin tarvitsee Jumalan sanan valokseen...

...Sitten seurasi veli Ryselin esittämä kysymys: Onko oikein sanoa: ”Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet”, vai riittääkö sanoa: ”Raamattuun perustuvat puheet” (Katso viime vuosikokouksen pöytäkirjan loppulausetta) Veli Kanniainen vastasi seuraavaan tapaan: Missä ei ole Jumalan sanan näköistä seurakuntaa, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa. Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. Seurakunta voi joskus erehtyä. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta. Iin Kanniainen muistutti vielä Jeesuksen sanoja: ”Joka uskoo niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustaan pitää elämän veden virrat vuotaman”, sekä ”Taivas ja maa pitää hukkuman, mutta Minun sanani ei pidä ikänä hukkaantuuman”. Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, riittäköön se meillekin. Näihin Kanniaisen sanoihin yhtyivät toisetkin veljet ja heidän lausuntonsa pidettiin vastauksena veli Ryselinin kysymykseen.


Poistin tästä linkin joka ohjasi foorumimme entiseen osoitteeseen. Taavetti

Tätä kokouspöytäkirjaa lainattiin kuulemma suviseurojen alustuksen pohjalta käydyssä keskustelussa. Onhan niin, että kokonaisia seurakuntia on eksynyt ja mennyt eriseuraan. Käsittääkseni taistelujen aikaan on kuitenkin olemassa elävä seurakunta, jossa Pyhä Henki on valaisemassa ja kirkastamassa Jumalan sanaa. Se seurakunta ei voi erehtyä, koska Pyhä Henki on Totuuden Henki. Jos ajatellaan vaikkapa Kristuksen kirkkolakia, niin kuinka se voisi toimia oikein, jos ei seurakuntaan voisi luottaa?

En tiedä, oliko tuon kokouksen aikaan muistissa vielä esikoisten hajaannus, jossa vaadittiin kuuliaisuutta lapin vanhimmille. Kun tulee tällaisia vaikeita taisteluiden aikoja, on tarpeen olla omakohtaisesti valvomassa. Kun ahkeroimme kulkea synnin poispanijoina valkeuden lapsina, me kuulemme erehtymättömän mestarin ääntä hänen seurakunnassaan, joka vie laumaansa vihreille niityille. Jolla korva on se kuulkoon, mitä Henki seurakunnalle sanoo. Kun on elävä usko sydämellä niin sydämessä on myös kuulevat korvat. Saakoon Jumala varjella uskon lahjaa sydämessä, ettei sydän tulisi kovaksi syntien ja ylitsekäymisten tähden. Kova ja kuollut sydän lakkaa myös kuulemasta.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja O.M » 10 Heinä 2007, 08:54

lukkari kirjoitti:Tätä kokouspöytäkirjaa lainattiin kuulemma suviseurojen alustuksen pohjalta käydyssä keskustelussa. Onhan niin, että kokonaisia seurakuntia on eksynyt ja mennyt eriseuraan. Käsittääkseni taistelujen aikaan on kuitenkin olemassa elävä seurakunta, jossa Pyhä Henki on valaisemassa ja kirkastamassa Jumalan sanaa. Se seurakunta ei voi erehtyä, koska Pyhä Henki on Totuuden Henki. Jos ajatellaan vaikkapa Kristuksen kirkkolakia, niin kuinka se voisi toimia oikein, jos ei seurakuntaan voisi luottaa?


Tuosta syystä maailmassa ei Kristuksen kirkkolakia varmaan noudateta lainkaan. Maailman "suorayhteyshengelliset" valittelevat vain, että kun ei ole yhtään täydellistä seurakuntaa.

Sana 'seurakunta' on siitä hankala, että se on monimerkityksinen. Mm. seuraavia merkityksiä:
- paikallisseurakunta (erehtyväinen)
- elävä seurakunta (erehtymätön)
- näkyvä seurakunta (erehtyväinen)
- näkymätön seurakunta (erehtymätön)
- näkyvä paikallisseurakunta (erehtyväinen)
- näkymätön paikallisseurakunta (riippuu kiinni elävässä seurakunnassa, joten on oltava erehtymätön)

Ongelma on siinä, että lukuunottamatta sydänten tuomaria on mahdotonta määrittää elävän seurakunnan rajat ihan tarkkaan. Hengen silmin tarkastellen voi toki nähdä uskovaisilla olevan keskenään yhteys rakkauden siteen kautta, mutta silti Raamattu toteaa, että aikain lopulla nousee verkkojen mukana sekä eläviä että kuolleita kaloja ja enkelit erottavat kuolleet elävien joukosta.

En tiedä, oliko tuon kokouksen aikaan muistissa vielä esikoisten hajaannus, jossa vaadittiin kuuliaisuutta lapin vanhimmille. Kun tulee tällaisia vaikeita taisteluiden aikoja, on tarpeen olla omakohtaisesti valvomassa. Kun ahkeroimme kulkea synnin poispanijoina valkeuden lapsina, me kuulemme erehtymättömän mestarin ääntä hänen seurakunnassaan, joka vie laumaansa vihreille niityille. Jolla korva on se kuulkoon, mitä Henki seurakunnalle sanoo. Kun on elävä usko sydämellä niin sydämessä on myös kuulevat korvat. Saakoon Jumala varjella uskon lahjaa sydämessä, ettei sydän tulisi kovaksi syntien ja ylitsekäymisten tähden. Kova ja kuollut sydän lakkaa myös kuulemasta.


Tuon vuoksi on vaarallista samaistaa elävää seurakuntaa automaattisesti mihinkään ajalliseen organisaatioon, esim. keskusyhdistykseemme (uskovaiset eivät toki niin teekään). SRK on ajallinen organisaatio, joka voi erehtyä (niin ei kuitenkaan ole käynyt ainakaan kovin isoissa asioissa), kun taas elävä seurakunta ei erehdy koskaan. Hajaannusten yhteydessä on syytä seurata Raamattua ja sitä joukkoa, joka pysyy kuuliaisena Raamatun sanalle. Rakkauden siteellä se joukko liitetään entistä tiiviimmin toisiinsa myrskyjen keskellä.

Raamatusta on kuitenkin todettava, että ilman Pyhää Henkeä sitä ei voi ymmärtää. Maailma on pullollaan uskontoja, jotka väittävät perustavansa opetuksensa Raamattuun, mutta hengellisesti sokeina he eivät näe olevansa eksysissä.

V. 1909 oli varmaan tärkeää painottaa Raamatun auktoriteettia seurakunnan sijaan, koska v. 1902 hajaannus oli tuoreessa muistissa. V. 2007 Raamatun painottaminen seurakunnan sijaan sisältää kuitenkin useimmiten sellaisia elementtejä, jotka ovat eriseuraisia. Esiintyy mm. henkeä, että jos joku tekninen väline olisi uskolle vaarallinen, siitä täytyisi lukea Raamatussa (=Raamattu sääntökirjana eli käytännössä lain kolmatta käyttöä). Raamattu kuitenkin kehottaa koettelemaan kaiken, välttämään sitä, mikä pahaksi näyttäytyy ja pitämään sen, mikä hyvä on.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Heinä 2007, 09:12

Vanhoista keskustelupöytäkirjoista olen miettinyt yhtenä tekijänä, että ne olivat kuitenkin lyhennelmiä. Kun ei ollut käytettävissä äänen tallennuslaitteita, eikä kovin tehokkaita pikakirjoittajiakaan, useankin sihteerin kirjoittamana vain pääkohdat puheenvuoroista saatiin paperille. Olkoonkin, että ne ovat puheenvuorojen ydinkohtia, puheenvuoron tulkinnalle jäi paljonkin tilaa. En pyri kyseenalaistamaan puheenvuoron kirjausta, en sen tasoa, enkä oikeellisuutta, mutta kaikkiin muistiinpanosta esiintyviin tulkintoihin en voi yhtyä.

Mikä ettei niistä voisi syntyä monia tulkintoja, kullekin mieltymyksensä, halunsa tai sisimmässään kantavansa uskon hengen mukaan, kun nykyisistä täydellisistäkin tallenteista sellaisia syntyy. Samasta alustuksesta yksi kuulee tuomion ja lain sanat kohdalleen, toinen saa omistaa siitä lohdulliset evankeliumin lupaukset.

Veli O.M laati hyvän luettelon eri seurakunnan muodoista ja niiden erehtymättömyyksistä. Voin yhtyä siihen muuten, mutta laittaisin paikallisen näkymättömän seurakunnan yhteyteen kaksi lisä sanaa:

- näkymätön paikallisseurakunta (Jos riippuu kiinni elävässä yhteisessä seurakunnassa, joten on oltava erehtymätön)

Silloin voisi jättää pois tuo oltava sana. Uskon veljen juuri tätä tarkoittaneenkin, mutta ettei joku käsitä väärin, laitan tämän tarkennuksen. Olen joskus käyttänyt lyhyttä määritelmää, että yksityisen uskovaisen yhteyden yhteiseen seurakuntaa tulee kulkea paikallisen seurakunnan kautta. On nimittäin sellaistakin käsitystä esiintynyt, että ei tarvitse omalla kotiseudullaan kulkea uskovaisen mukana, voi käydä enimmäkseen naapuri paikkakuntien seuroissa ja kenties vain muutamissa vuosittaisissa suuremmissa seuroissa.

Aina voi jäädä tilaa väärille käsityksille, joten tiivistän vielä kerran. Kun pidän oikean ja jatkuvan yhteyden oman paikkakuntani uskovaisiin ja heidän yhteytensä yhteiseen seurakuntaan on kunnossa, ovat yhteyteni (-si) kunnossa myös Jumalan valtakuntaan. Tilanteen niin salliessa voi toki
käydä Jumalan sanan kuulossa muuallakin, kunhan en katkaise yhteyksiä rakkaiden kotikyläni uskovaisten kanssa, jossa minut parhaiten tunnetaan ja minua osataan Jumalan Hengen vaikuttamana neuvoa ja puhdistaa, kuin äiti konsanaan rakasta avutonta lastaan pesee ja pukee.

Lisäsin hymiöeston, Taavetti
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 31 Joulu 2012, 23:35, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Heinä 2007, 13:26

On esiintynyt välillä käsitystä, että olisi ristiriitaa seuraavien raamatunkohtien välillä.

"Sillä muuta perustusta, ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jesus Kristus" (1. Kor.3:11).
vs.
"Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus" (1. Tim.3:15).

Jos Kristus ja seurakunta nähdään ikään kuin toistensa vastakohtina ja toisistaan erillisinä asioina, ristiriita on ilmeinen. Raamatun mukaan niitä ei kuitenkaan voi missään tapauksessa nähdä toistensa vastakohtina, sillä seurakunta on Kristuksen ruumis ja Kristus seurakunnan pää.

"Mutta te olette Kristuksen ruumis ja jäsenet, jokainen osansa jälkeen" (1. Kor.12:27).
"Ja hän on ruumiin, nimittäin seurakunnan pää" (Kol.1:18).

Asian näin ollessa seurakunta eli Kristuksen ruumis riippuu kiinni pään eli Kristuksen opetuksessa. Koska Kristus ja Kristuksen ruumis ovat yhtä, ei ole ristiriitaa siinä, että perustus on Kristus ja samalla myös seurakunta, eikä ole muuta perustusta kuin Kristus.

"Sinä päivänä pitää teidän ymmärtämän, että minä olen Isässä, ja te minussa ja minä teissä" (Joh.14:20).
"Minä olen heissä ja sinä minussa, että he niin yhdessä täydelliset olisivat, ja maailma tietäis, että sinä minun lähetit, ja että sinä heitä rakastit, niinkuin sinä minua rakastit" (Joh.17:23).

On kuitenkin syytä erottaa todellinen Kristuksen seurakunta näkyvästä seurakunnasta. Lutherin aikaan näkyvä seurakunta eli paavin kirkko oli erehtynyt tyystin monissa asioissa, mm. anekauppa rehotti. Meidän aikanamme näkyvä seurakunta eli evankelisluterilainen kirkko on erehtynyt opettaessaan liberaalia lähes kaiken sallivaa linjaansa, erityisesti huoruuden synnin kysymyksessä. Näkyvän seurakunnan sisällä on kuitenkin aina vaikuttanut todellinen Kristuksen seurakunta, joka ei ole erehtynyt, koska on aina riippunut kiinni päässä eli Kristuksessa.

Todellista seurakuntaa ei voi luonnollisin silmin nähdä, mutta joitain tunnistuspiirteitä siitä voi ulkopuolisillekin kertoa. Luther luonnehtii sitä pyhien yhteisöksi, joka on yksimielinen ja jossa ei ole hajaannuksia eikä kuppikuntia.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Heinä 2007, 17:57

Taavetti kirjoitti:Veli O.M laati hyvän luettelon eri seurakunnan muodoista ja niiden erehtymättömyyksistä. Voin yhtyä siihen muuten, mutta laittaisin paikallisen näkymättömän seurakunnan yhteyteen kaksi lisä sanaa:

- näkymätön paikallisseurakunta (Jos riippuu kiinni elävässä yhteisessä seurakunnassa, joten on oltava erehtymätön)

Silloin voisi jättää pois tuo oltava sana. Uskon veljen juuri tätä tarkoittaneenkin, mutta ettei joku käsitä väärin, laitan tämän tarkennuksen.


Noin juuri tarkoitinkin, mutta on kuitenkin hyvä tarkentaa ja selventää asiaa, koska täällä lienee ulkopuolisiakin lukijoita. Hajaannusten yhteydessä on kokonaisia paikalliseurakuntia saattanut mennä eriseuroihin tai vain muutamia uskovaisia jäädä elävän seurakunnan yhteyteen, pääosan mennessä eriseuraan. Jos paikallisseurakunta ei riipu kiinni elävässä seurakunnassa, se ei tietenkään ole erehtymätön. Jos se taas riippuu kiinni pyhässä yhteisessä seurakunnassa, Kristuksen ruumiissa, mahdoton sen on erehtyä.

Olen joskus käyttänyt lyhyttä määritelmää, että yksityisen uskovaisen yhteyden yhteiseen seurakuntaa tulee kulkea paikallisen seurakunnan kautta. On nimittäin sellaistakin käsitystä esiintynyt, että ei tarvitse omalla kotiseudullaan kulkea uskovaisen mukana, voi käydä enimmäkseen naapuri paikkakuntien seuroissa ja kenties vain muutamissa vuosittaisissa suuremmissa seuroissa.


Itse olen yllättäen törmännyt melko hiljattain tällaiseen ilmiöön. Käydään silloin tällöin seuroissa, mutta ei kotisiionissa.

Hymiöeston lisäsin tähänkin viestiin, Taavetti
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 25 Heinä 2007, 09:30

lukkari kirjoitti:Lainaus 1909 kristittyjen kokouksen pöytäkirjasta

...J.Ryselin esitti: Eikö tule sopimattomana pitää, ettei Kristitty tyydy siihen lauseparteen: ”Uskovaisten Raamattuun perustuva puhe”, vaan tahtoo lisätä siihen sanat ”ja seurakuntaan perustuva puhe” pitäen sen vasta vahvana kun sanotaan ”uskovaisten Raamattuun ja seurakuntaan perustuva puhe”. Kertoi näet, että hän itse niin kuin seurakuntakin saattaa usein erehtyä ja niinmuodoin tarvitsee Jumalan sanan valokseen...

...Sitten seurasi veli Ryselin esittämä kysymys: Onko oikein sanoa: ”Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet”, vai riittääkö sanoa: ”Raamattuun perustuvat puheet” (Katso viime vuosikokouksen pöytäkirjan loppulausetta) Veli Kanniainen vastasi seuraavaan tapaan: Missä ei ole Jumalan sanan näköistä seurakuntaa, siellä ei ole Jumalan valtakuntaa. Jumalan sana on ainoa vahva ja pettämätön perustus, jonka päälle seurakunta rakennetaan. Seurakunta voi joskus erehtyä. Me emme oikein kunnioita Jumalan sanaa, jos siihen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta. Iin Kanniainen muistutti vielä Jeesuksen sanoja: ”Joka uskoo niin kuin Raamattu sanoo, hänen kohdustaan pitää elämän veden virrat vuotaman”, sekä ”Taivas ja maa pitää hukkuman, mutta Minun sanani ei pidä ikänä hukkaantuuman”. Koska Jeesuksellekin riitti Raamattu, riittäköön se meillekin. Näihin Kanniaisen sanoihin yhtyivät toisetkin veljet ja heidän lausuntonsa pidettiin vastauksena veli Ryselinin kysymykseen.



Jatkan tähän edelleen. Näkyvän seurakunnan voi todeta erehtyneen useampaan otteeseen. Esim.
1. Jeesuksen aikana synagogissa opetettiin lainvanhurskautta, vaikka elävä usko oli vanhan liitonkin aikana uskonvanhurskauden liitto (Mm. "Aabraham uskoi Jumalan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.").
2. Lutherin aikana katolisessa kirkossa opetettiin tekojen, rahan ja Jeesuksen autuuttavan ihmisen yhteistoiminnassa.
3. Meidän päivinämme luterilaisessa kirkossa opetetaan lukuisia Raamatun vastaisia harhaoppeja, kuten kaste uskon synnyttäjänä, naispappeus, homoparit, abortit, ehkäisy, alkoholinkäyttö, avioerot jne. (Osa hyväksyy vain osan harhoista.)

Kristuksen seurakunnan on oltava Jumalan sanan näköinen eikä isoesikoisten näköinen. Missä ei ole Raamatun sanassa pysyvää seurakuntaa, siellä ei ole myöskään todellista Kristuksen seurakuntaa. 1900-luvun esikoishajaannuksessa ns. Lapin vanhimmat, jotka olivat poikenneet terveellisestä Kristuksen opista, vaativat kuuliaisuutta itselleen, eivätkä Jumalan sanalle. Silloin kävi niin, että Pyhä Henki jätti Jällivaaran, syntien ja ylitsekäymisten tähden.

Perkele taisteli ankarasti vaikutusvallasta SRK:ssa myös pappishajaannuksen yhteydessä, vähemmän myös 1970-luvulla. Kaikkien vaiheiden jälkeen SRK kuitenkin on jäänyt uskovaisten haltuun.

Viestiketjun alun kysymys oli, kumpaa seurata, jos Raamattu ja seurakunta joutuvat ristiriitaan. Kysymys on vaikea. Mielestäni Raamatussa on paljon ainakin näennäisiä ristiriitoja, joten jos joutuisin tulkitsemaan Raamattua ihan yksin ilman seurakunnan apua, olisin pian harhassa. Esim. kun aloitin Raamatun lukemisen joskus kauan sitten, löysin melko piakkoin kohdan, jossa sanotaan suunnilleen näin: Jokainen mies, jota ei ympärileikata, pitää hukutettaman. Olin hämilläni kohdasta ja kesti kauan ennen kuin tulin Apostolien tekojen kohtaan, jossa apostolit Pyhältä Hengeltä vaikutettuina päättivät lakkauttaa ko. säännöksen. Nykyään tunnen Raamattua jo jonkin verran paremmin, mutta silti helposti kehittelen virheellisiäkin tulkintoja, jos minua ei opeteta, vaikka uskon minullakin olevan Pyhän Hengen. Esim. ihan viime aikoina erehdyin pitämään sianlihan syömättömyyttä vanhan liiton aikana pelkästään trikiinistä johtavaksi, joka olisi järjelle mieluisa selitys, mutta ei hengellinen ja oikea selitys. On käynyt toteen etiopialaisen hoviherran sana, että kuinka voisin ymmärtää, jollei minua opeteta.

Tiedän, että minun tulee seurata seurakuntaa, joka on Raamatun sanan näköinen, eli siis Raamattua. Raamatun mukaan se joukko on melko piskuinen ja se on yksi lammashuone, joka on yksimielinen. He saarnaavat toisilleen evankeliumia ja neuvovat toisiaan, sitä enemmän kuin näkevät viimeisen päivän lähestyvän. He erottavat lain ja evankeliumin tehtävät jyrkästi toisistaan.

Raamatun perusteella olen varma, että lain kolmatta käyttöä opettavat liikkeet ovat väärässä. Laki ei kuulu kristityille. Sen sijaan mm. Paavali ja Pietari neuvovat jo kääntyneitä kristittyjä pitkällä liudalla neuvoja. Yksi niistä neuvoista on Paavalin neuvo koetella kaikki, pitäen sen, mikä hyvää on ja hyläten sen, mikä on pahaa. Näin olen Jumalan seurakunnassa havainnut tehtävän.

Vl-seurakuntaa näkee verrattavan katoliseen kirkkoon seurakuntakeskeisyyden vuoksi. Vertaus on tarkoituksellista sumutusta. Vl-seurakunta ei koe tehtäväänsä minään avoimena valtakirjana, jossa päätöksiä voisi tehdä ohi Raamatun, esim. säätää pappien naimattomuuspakon tms. Kaikki vl-opetukset perustellaan uskonpuhdistuksen pääperiaatteen mukaisesti Raamatulla, aivan kuten J.U suviseurojen puhujainkokouksen alustuksessaan näyttää kirjoittavan.

Raamattu esim. toteaa, että autuas on se, joka istu, missä pilkkaajat istuvat (Ps.1:1). Vaikka uskovaiset olemme maailmassa, emme ole maailmasta (Joh.17:16). Näin ollen voimme päätellä, että Jumalan sanan näköisessä seurakunnassa uskovaiset eivät istu joka paikassa, missä pilkkaajat istuvat. Jumalan sanasta irtautuneessa seurakunnassa taas ei ole eroa jumalisten ja jumalattomien välillä. Heistä voikin todeta, että heillä on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät pois (2. Tim.3:5).

Isoesikoisten alkuperäinen oppi (ei nykyinen liberaalisuunta) on monessa suhteessa vaarallisen lähellä uskovaisten oppia. Olen kuitenkin ollut havaitsevinani isoesikoisten ja uskovaisten armoneuvojen välillä sellaista eroa, että esikoisten seurakunnan neuvoissa tärkeintä vaikuttaa olevan vastustaa maailmallisuutta, kun taas uskovaisilla päävihollinen on lihallisuus. Otan esimerkiksi verhot. Ainakaan aikoinaan esikoiset eivät pitäneet verhoja, koska ne olivat "maailmallisia" (ehkä verhot olivat esikoisten mielestä kerskakulutusta tms.). Uskovaisten ajattelutavassa epämaailmallisuus ei ole itsessään peruste jättää jotain tekemättä, vaan maailmallisen tavan täytyy olla asia, joka viettelee syntiin. Näin ollen verhoja on hyvin voitu aina pitää. Sen sijaan elokuvateattereihin suhtauduttiin alusta alkaen hyvin kriittisesti (sama homma myöhemmin TV:n kohdalla), koska mm. elokuvien seksiä sisältävät kohdat ruokkivat perisynnin seurauksena syntiin taipuvaista lihaamme. Vähitellen elokuvateattereista muodostui sitten maailmallinen tapa, koska maailman ihmiset kävivät niissä ja uskovaiset eivät, koska halusivat kantaa uskon salaisuutta puhtaassa omassatunnossa ja välttää lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan.

Isoesikoisten seurakunta irtautui siis Raamatun sanasta alkaessaan itse kehittää pakollisiksi tulkitsemiaan neuvoja, joilla ei ollut mitään tekemistä syntiä vastaan taistelussa, vaan kyse oli puhtaasta varakkaiden ja köyhien välisestä ristiriidasta. Tällaisessa on kyse avoimen valtakirjan antamisesta seurakunnalle. (Vrt. Lutherin mukaan kaikki seurakunnan opetukset tulee arvioida Raamatun sanan mukaan.) Raattamaa eläessään nimenomaan varoitteli lajittelemasta viljaa ihmisten ulkoasun, varallisuuden ym. mukaan, mitä nykyään sanotaan hienosti sosioekonomiseksi asemaksi. On totta, että Raattamaan terminologiassa vilisee termi esikoisten seurakunta, mutta ko. esikoisten seurakunnan on pysyttävä Jumalan sanassa, mitä ns. Lapin vanhimmat eivät tehneet Raattamaan kuoleman jälkeen.

Näiden pitkien ja epäilemättä sekavien sepusten jälkeen haluan vielä todeta, että armosta elävä ihminen pysyy mielestäni taistelujen keskellä oikeassa laumassa pysytellessään ennen uskoneiden pyhien jalanjäljillä. Ei saa muuttua tämän maailman muodon mukaan, vaan kaikki uusi tekniikka tulee koetella yhdessä, mikä on hyvää ja mikä pahaa, jotta tietäisimme, mikä Jumalan hyvä, otollinen ja täydellinen tahto on.

Lampaan korva on niin tarkka, ettei se kuuntele vieraiden paimenien ääntä. Viime kädessä voimme luottaa siihen, että kuppikuntaisten ajatusten piirittäessä Hyvän Paimenen ääni kuuluu niiden kautta, joiden sydämissä Jeesus Henkensä kautta asuu. Sielunvihollinen on ovela ja esim. isoesikoisten opin suhteen joutuu olla tarkkana, että mikäs tässä nyt on erilaista kuin meillä. Kuitenkin, jos vähänkin tuntuu joku opetus oudolle, silloin kannattaa vain kysyä luotettavilta uskovaisilta ystäviltä, miten sinä olet tuon asian ymmärtänyt, kun minusta tuossa puhuttiin toisin mitä yleensä.

T.V totesi Jämsän alustuksessaan, että ei näe mitään erityisiä eriseuran merkkejä. Olen samaa mieltä, ettei reaalielämässä sellaisia ole. Sen sijaan nettikeskusteluissa vilisevät kaikki mahdolliset ja mahdottomat eriseuraiset ajatukset, jotka ovat Jumalan seurakuntaa viimeksi kuluneiden 150 vuoden aikana repineet hajalle.
Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 27 Heinä 2007, 13:42, muokattu yhteensä 1 kerran
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jaakko » 25 Heinä 2007, 09:52

Velihän on ihan väärällä alalla. :wink:

Puit muuten hyvin sanoiksi omatkin ajatukseni tuossa loppukommentissa.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja Jaakko » 25 Heinä 2007, 09:57

Toisin sanoen myrskyn siemeniä kyllä aina itää ja hakee kasvua....Siitähän on kristillisyyden julkaisuissa, jotka siteeraavat 1900-luvun taitteessa eläneitä puhujaveljiä....
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

...

ViestiKirjoittaja mutsi » 25 Heinä 2007, 11:16

Laitan tähän ketjuus vähän Havaksen ajatuksia seurakunnasta, nyt ei ehdi, mutta illalla ehkä....
Avatar
mutsi
Valvoja
 
Viestit: 303
Liittynyt: 23 Huhti 2005, 22:38
Paikkakunta: Hailuoto

ViestiKirjoittaja Vl-Misu » 25 Heinä 2007, 12:35

Hannu Wegelius kirjoitti:Minä en usko että Pyhä Henki ja kaikkivaltias Jumala kutsuu ja johdattaa omat lampaansa eri laitumille vaan ne kaikki johdatetaan samaam laumaan jossa Jeesus puhuu Henkensä kautta.Tuo uskovien joukko muodostaa Kristuksen ruumiin täällä maan päällä. Jumalan lapsilla on keskenäinen rakkaus ja yhteys ja Jeesuksen veri kiertää tuossa ruumiissa ja puhdistaa kaikesta synnistä. "Jotka ei meitä kuule ovat eri hengen lapsia". Näin selkeä on rajanteko. Näin tulisi kaikkien uskoa ja opettaa elävästä seurakunnasta.Yksi Paimen(joka ei puhu ja opeta eri tavalla eri paikoissa)ja yksi lauma joka tuntee Hänen äänen mutta eivät seuraa toisia ääniä. Kaikki muut on eriseuroja.Ei missään eriseurassa ole Pyhä Henki ja ei siellä kukaan voi uskoa mitä Henki seurakunnille sanoo, vaan ne kaikki hakeutuvat sellaiseen porukkaan jossa saa uskoa omiin luuloihinsa.

Hmmm..... :roll: Mahdatko enää ajatella näin..?
Kun oot sanonut et on sääntöjä,mut juuri siksihän me rakastamme ja annamme anteeksi,kun emme pysty 10 käskyä noudattamaan yms.
Rakkaus täyttää lain. :wink:
Vl-Misu
 

ViestiKirjoittaja Vl-Misu » 25 Heinä 2007, 12:49

Hawelle:

Parannuksen armon saanut ihminen tekee hyviä töitä,koska hän haluaa tehdä niin. :D Hyvät työt vuotavat Pyhästä Hengestä.
Uskovainen ihminen ei tee niitä ulkoisesta pakosta,vaan sisäisestä halusta,joka on Pyhän Hengen aiheuttama mielenmuutos. :roll:
Pyhitys ja elämänvanhurskaus ovat uskonvanhurskauden vääjättömiä seurauksia.Vaikka liha jatkuvasti himoitsee syntiin, uskovainen haluaa elää kuuliaisena Jumalan sanalle. :wink: (Room. 7. luku.)

Ilman Henkeä eläville epäuskoisille lihallinen vapaus näet on ainoa "vapaus",jonka he lain alla elävinä käsittävät. :?
Kristityn vapautta synnistä he eivät käsitä lainkaan, vaan jankuttavat: säännöt, säännöt, sääntölista, sääntölista,kielto.Niin,Pyhän Hengen uudistus on koettava omakohtaisesti ennen kuin voi syntyä sisäinen halu Jumalan mielen mukaiseen elämään.... :arrow: :wink:

Kristityt eivät ole lain alla vaan armon alla,mutta Jumalan terveellinen armo opettaa olemaan tekemättä syntiä,hoitamaan suhdetta,korjaamaan virheitä ja jättämään eroamatta.Siksi armon alla elävä ihminen ei koskaan eroa.Tilanne,jossa toinen on huoruuden tähden lähtenyt toisen matkaan, ei ole uskovaisen puolelta oikeastaan ero lainkaan,vaan jo toteutuneen eron toteamista.
Vl-Misu
 

Re: ...

ViestiKirjoittaja O.M » 29 Heinä 2007, 22:21

mutsi kirjoitti:Laitan tähän ketjuus vähän Havaksen ajatuksia seurakunnasta, nyt ei ehdi, mutta illalla ehkä....


Ne kiinnostaisivat kieltämättä ja täydentäisivät mukavasti tätä viestiketjua. Ei tarvitse kuitenkaan kiirehtiä, laitat silloin, kun itselle parhaite sopii.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 14 Elo 2007, 00:14

Mopin palstalle on nimimerkki Pölyttynyt ottanut Väinö Havaksen saarnan Rovaniemen seuroista vuodelta 1936. Ks. linkki.

Poistin linkin koska se ohjaa mainoslinkkipalstalle nykyisin. Tuo Havaksen saarna kannattaa etsiä jos joku ehtii etsimään ja vaikka lisäämään tänne. Taavetti
Hetkinen, saarnahan on tuossa alempana, lukekaa siitä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 20 Elo 2007, 15:55

[quote="O.M"]Mopin palstalle on nimimerkki Pölyttynyt ottanut Väinö Havaksen saarnan Rovaniemen seuroista vuodelta 1936. Ks. linkki.


Ko. Havaksen saarna seurakunnasta näyttää olevan rakenteeltaan ja sisällöltään hämmästyttävän samanlainen kuin vaikka monet 2007 suviseurojen seurakuntaa käsittelevät saarnat. Muidenkin Havaksen saarnojen lukemisen jälkeen voinee todeta, että ainakaan Havaksen jälkeen vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole tapahtunut väitettyä "opillista evoluutiota", vaan oppi on täsmälleen sama kuin oli Havaksella 1936.

2007 suviseuroissa saattoi tunnuslauseen "Jumalan valtakunta on teidän keskellänne" vuoksi Jumalan valtakunnasta muodostua saarnoissa eräänlainen seurojen kantava teema. Kristuksen ruumista tarkoittava Jumalan valtakunta on toki hyvin keskeisessä roolissa seurapuheissa muutoinkin, koska Jumalan valtakunnan kansalaiseksi pääsemällä pääsee osalliseksi Herran Jeesuksen sovitustyöstä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re:

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Joulu 2018, 12:44

[quote="O.M"]Mopin palstalle on nimimerkki Pölyttynyt ottanut Väinö Havaksen saarnan Rovaniemen seuroista vuodelta 1936.

Väinö Havaksen saarna Rovaniemen suurissa seuroissa 1936

KRISTUKSEN SEURAKUNTA HOIDETAAN EVANKELIUMILLA.

Paavali, Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta, ja veli Soostenes Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
Minä kiitän Jumalaani aina teidän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa, että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä. Hän on myös vahvistava teitä loppuun asti, niin että te olette nuhteettomat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä. Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen, (1 Kor. 1: 1—9.)

Kun Jeesus Genetsaretin järven rannalla lähetti Pietarin ihmisten kalamieheksi, oli tuossa apostolin saamassa tehtävässä kaksi kohtaa: ensimmäinen oli se, että hänen piti ruokkia Herran lampaita, toinen se, että hänen tuli kaita Kristuksen karitsoita. Kaksi kertaa kuului määräys: »Ruoki lampaitani» ja yhden kerran: »Kaitse karitsoitani.»

Seurakunnan hoidossa on siis pääasia se, että köyhät tulevat taivaan leivällä ruokituiksi. Välttämätöntä on myöskin, että Jumalan lapset tulevat niin neuvotuiksi ja nuhdelluiksi, ettei vain lauman heikoinkaan horjahtaisi kaidalta tieltä, ei oikealle eikä vasemmalle, ei lihan vapauteen eikä lakihengellisyyteen. Evankeliumissa onkin nämä kaksi puolta: lohdun sanat ja opetuksen sanat. Lohtu kulkee edellä, neuvo ja nuhde perässä. Ensin ruoka, sitten vitsa.

Me näemme apostolien kirjoituksista, että he ovat tunnollisesti noudattaneet Jeesuksen antamaa ohjelmaa. Se käy ilmi myös tästä korinttolaiskirjeestä. Korintton seurakunta oli tuiki viallinen lauma. Siellä riideltiin saarnaajista, käytiinpä keskenään käräjiäkin pakanallisten tuomareitten edessä. Oli häiriöitä Herran pöydässä: muutamat olivat päihtyneinä pyhällä aterialla. Eräs seurakunnan jäsen oli hairahtanut törkeään haureuteen. Meidän inhimillisen mielemme mukaan tällainen joukkokunta kaipaisi heti aluksi kelpolailla keppiä ja sitten hyvän pehmityksen perästä hieman lohdun palsamiakin. Mutta apostolillapa onkin päinvastainen järjestys. Tälle vialliselle joukolle hän aivan aluksi toivottaa Jumalan armoa ja sitä rauhaa, jonka Kristus syntisille teki Golgatalla. Paavalilla näyttää olevan tavaton luottamus Jumalan armoon. Hän ymmärtää, että vioistakin noustaan parannukseen vain armon voimin.

Tämän saman havainnon teemme myös Ilmestyskirjasta. Siinä Kristuksen henki tervehtelee seitsemää Vähän-Aasian seurakuntapaimenta. Heistä on viisi surkeasti viallista, yksi niin pahoin, että saa mainetodistuksen: »Sinulla on nimi, että elät, mutta olet kuollut.» Kuitenkin Jumalan Poika kantaa kaikkia seitsemää samalla tavalla tähtinä oikeassa kädessään. Viallisintakaan ei ole vielä viskattu pois, vaan hellän Paimenen käsi häntä vielä armossa kantaa. Samalla kaikuu myös totinen kehoitus parannukseen ja tottelemattomalle rangaistuksen uhka.

Meilläkin, matkaveljet, on sama luottamus Jumalan armoon. Ainoastaan tätä armon tietä tulee Kristuksen seurakunta oikein hoidetuksi. Niin sanoi jo aikoinaan Juhani Raattamaa: »Kristuksen seurakunta hallitaan evankeliumilla.» Jumala olkoon kiitetty, että vielä olemme tällä vanhalla koetulla tolalla. Meitäkin evankeliumilla hoivataan tämän vanhan Saaran helmassa. Evankeliumilla meidät taivaan tielle nostettiin. Vikoihinkin sortuneina meitä on tahdottu armolla auttaa. Vaikka olemme sotineetkin vakavasti syntikiusauksia vastaan, on kompastuksia tullut. Sinulla, kristitty seuravieras, saattaa tälläkin hetkellä olla polttava tahra tunnollasi. Tunnet itsesi vikaan langenneeksi matkamieheksi. Ei sinua kuitenkaan vielä ole viskattu armon tilasta pois tunnolle tarttuneen vikasi tähden, eikä sinulle taivaasta käsin sanota, että joudut Jumalan valtakunnasta ulos. Ei sinulle edes ensimmäiseksi suolaisia vitsoja anneta, vaan sinulle toivotetaan armoa ja ristillä tehtyä rauhaa. Saat uskoa lapsellisesti ja yksinkertaisesti, että sinulla, raukalla, on armollinen Isä taivaassa ja että Jumalan Karitsa otti Golgatalla maailman syntien matkassa sinunkin syntisi pois. Kanna, haavoitettu ja rääkkääntynyt sydämesi tälle Siionin avoimelle lähteelle. Ammenna siitä ilolla!

Ei ole tästä evankeliumista vahingollisia seurauksia, vaikka fariseukset luulevat, että tällainen seurakunnan hoitaminen johtaa kevytmielisyyteen. Me kaidanpolun kilvoittelijat olemme kokeneet, ettei evankeliumi koskaan kanna kehnoa hedelmää. Me saamme siitä ensinnäkin voimaa valkeudessa vaeltamiseen. Jos sinä, vikoihin sortunut veljeni ja sisareni, tänään oikein turvatusti uskot kohdallesi Jumalan sanan armolupaukset, ei sinusta tule syntiesi salaajaa. Armo ei ole syntejä peittävä maali, vaan se on raitis kristallikirkas virta, joka huuhtoo roskat pinnalle. Siellä missä seurakuntaa evankeliumilla hoivataan, siellä tunnustetaan synnit Jumalalle ja ihmisille. Olemme panneet merkille esim. sen, että lämpimistä ja ruokkivista seuroista palatessa, on ollut helppo anoa anteeksi ja tunnustaa kotiväellekin rikkomuksia. Tarttukaamme siis rohkeasti evankeliumin ihaniin armolupauksiin! Ja katso, me saamme nähdä, miten sydämet avautuvat toinen toisillensa ja tuntojen painot huuhtoutuvat pois. Siionin juhla-kaupunki on ihana virtoinensa!
Toiseksi armo tuo voiman keskinäiseen rakkauteen. Rakkauden rikkeetkin se yksin korjaa. Vanha saarnaaja lähetettiin muutamaan kylään, jossa kristityt kamppailivat keskenään. Jumalan lapset kiiruhtivat hänen luokseen tunnustamaan toistensa syntejä. Oi, miten helppoa hommaa! Ukko oli luonnostaankin heikkokuuloinen. Nyt hän heittäytyi umpikuuroksi. Hän ryhtyi hiljaisena seurojen pitoon. Luulisimme, että hän tuollaisille riitapukareille olisi vinguttanut aimo tavalla ruoskaa. Mutta ei! Hän puheli herttaisesti sulia armon sanoja, johdatteli kuulijoitaan uskossa ja hengessä katselemaan sitä orjantappuroilla kruunattua kipujen miestä ja Golgatan keskimmäisen ristin Kuningasta, jonka haavoista veri syntiemme pesoksi varisi, ja pääsiäisen kirkasta voittopäivää, jona kuoleman kahleetkin kirposivat, ja rupesi syntiseen sieluun siintämään avoin ura haudasta taivaaseen. Kolmantena seurapäivänä siihen asti selin toisiinsa istuneet kuulijat kääntyivät vastakkain. Jo kuului armonkerjääjänkin ääni. Ja synnintunnustajia ilmaantui. Kukin vaikersi ja anoi anteeksi omia vikojansa ja erheitänsä, ja toinen toisiansa siunattiin synninpäästön evankeliumilla. Näin on armo yhdistävä voima, se Uittaa lapset yksimieliseksi laumaksi Ylipaimenen ympärille. Kohise siis keskellämme armon virta ja lujita veljellisen rakkauden siteitä välillämme!

Loppupuolella tätä kirjettä näemme, miten apostoli arastelematta nuhtelee ja kehoittaa parannukseen kaikista niistä virheistä, jotka aluksi mainitsimme. Siis ensin ruoka, sitten vitsa. Sama järjestys säilyköön loppuun asti meilläkin. Muistakaa kotiseudullannekin, että Kristuksen seurakuntaa on hallittu ja hallitaan evankeliumilla! Emme häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itse kullekin uskovalle autuudeksi.

Armollisen alkutervehdyksen jälkeen tulee vielä odottamattomampaa. Apostoli käy kiittämään Herraa Korintton kristittyjen edestä. Ei hän luonnollisestikaan Jumalaa ylistä siitä, että korinttolaiset riitelivät, tai että oli tapahtunut sopimattomuuksia Herran pyhällä ehtoollisella. Hän puhkeaa kiittämään siitä Kristuksen armosta, jonka Korintton veljet olivat uskossa omistaneet. Tästä samasta asiasta kaikukoon meidänkin kiitoksemme. Kannattaa köyhän kristityn omasta kohdastansa kiitollisena sanoa: »Ole kiitetty, Isä, armostasi!» Samasta syystä kannattaa ylistää Herraa toinen toistemmekin edestä. Tekee mielemme nytkin lausua: »Ole kiitetty, taivaallinen Isä, että Suomen kansankin keskuudesta olet koonnut tällaisen lauman, joka kantaa povessaan taivaan tulta ja sitä rauhan tyventä, jota loppuaikojen myrskyissä niin kipeästi kaivataan!»

Samoin iloitsemme kiittävinä saadessamme kuulla, miten siellä ja täällä kautta Suomenniemen tuhlaajalasten sydämet avautuvat sovintosaarnalle, ja armo lääkitsee sairaita sieluja. Tuntuu sanomattoman hyvältä, kun Isän kodin ovet ovat yhä auki ja niistä konttailee sisälle kurjia kulkijoita. Armo tekee rikkaaksi. Köyhästä tulee vielä muitakin rikkaiksi tekevä. Mekin olemme tässä itsessämme ihan köyhät. Typötyhjin käsin seisomme Herramme tutkivan katseen alla. Emme voi ainoatakaan täydellistä työtä näyttää hänelle. Olemme itsessämme köyhät, mutta Kristuksessa — vain hänessä — rikkaat. Armo oli tehnyt Korintton kristityt rikkaiksi nimenomaan kahdessa asiassa: opissa ja tuntemisessa.

Oikea raamatullinen puhdas oppi on kallis taivaan lahja. Myönnämme kylläkin, ettei pelkkä puhdas oppi ketään pelasta, sillä ihminen saattaa sortua tottelemattomuutensa tähden sisäiseen lankeemukseen, vaikka pääkalloon jääkin oikea opinkäsitys. Mutta samalla vakuutamme, että väärässä opissa ei kukaan tule autuaaksi. Väärä oppi on lihan työ, josta on alistuttava parannukseen niin kuin muustakin saastaisuudesta. Me kiitämme, matkaveljet, sydämemme pohjasta Herraa siitä, että meillä on oikea raamatullinen ja luterilainen oppi. Meidän tulee tänä suurena luopumuksen ja eksytyksen aikana lujittua siinä. Olkaamme ahkerasti seuroissa ja kotona avatun Raamatun ääressä, jotta vaikeuksienkin ja ovelien viettelysten kohdatessa olemme sisäisesti lujasti vakuutetut siitä, että me uskomme niinkuin Raamattu sanoo!

Korinttolaiset olivat tulleet armon kautta rikkaiksi myös kaikessa tuntemisessa. Jumala olkoon kiitetty siitä, ettei tässä sanota hyvissä tuntemisissa, sillä silloin meiltä, kylmärintaisilta, katkeaisi taivaan tie. Kaikkeen tuntemiseen sopivat huonotkin tuntemiset: murheet, kiusaukset, ahdistukset, kylmyydet ja kuivuudet. Niitten tähden ei näin ollen tarvitse säikähtää pudonneensa pyhien saatosta pois. Tämä rakas Raamattu todistaa, että entisetkin pyhät ovat olleet rikkaita tällaisista kehnoistakin tunteista ja kokemuksista. Elävä lapsi niitä tuntee, ei kuollut koskaan. Vasta helluntain tulen loisteessa olemme suureksi suruksemme oppineet tuntemaan pahanilkisen ja petollisen pienen sydämemme, joka toisinaan oikein uhoo kylmyyttä. Siellä sitten on pohjimpana kipene taivaan tulta. Se ei ilmaisee kylmäkiskoisuutemme ja riitelee sitä vastaan. On myös suloisia tunteita. Mutta niitä saamme vain silloin tällöin maistaa. Niillä Isä vahvistaa meitä, kun olemme ristiemme ja taakkojemme alla aivan nääntymäisillämme. Täällä seuroissakin armo etsiskelee tällaisia monien ahdistusten repelemiä sydänriepuja. Miten alas se laskeutuu juuri sinun kohdallesi, kärsivä veljeni ja sisareni! Jumala tahtoo täyttää juuri sinut armonsa ylitsevuotavilla tuntemisilla. Eikä sinne ahtaaseen astiaan paljon mahdukaan.

Korintton seurakunta oli edelleen rikas erityisistä Pyhän Hengen armolahjoista. Meillä kaikilla kristityillä on eräitä yhteisiä Pyhän Hengen tuomia lahjoja. Sellaisia ovat mm. nuo äsken mainitut moninaiset tuntemiset, syntien anteeksisaaminen, taivastoivo, rakkaus veljiin. Mutta näiden yhteisten lahjojen lisäksi on seurakunnan rakennukseksi ja erilaisten seurakuntatehtävien hoitamiseksi olemassa erikoislahjoja, kuten profeetan, opettajan, evankelistan lahjat, parantamisen lahja ja henkien eroittamisen lahja. Niitä ei ole kenellekään yksityiselle kristitylle annettu kaikkia, sillä ylpeän luontomme tähden emme jaksaisi niitä kantaa. Vähemmästäkin jo me, poloiset, paisumme. Mutta seurakunnassa nämäkin kaikki lahjat ovat. Siksi on sanottu, että seurakunta on totuuden patsas ja perustus. Siksi olivat Juhani Raattamaa ja Raution Junnu sitä mieltä, että seurakuntien on hallittava vielä puhuvaisetkin miehet. Tässä vanhassa opissa olemme mekin näissäkin asioissa tahtoneet seisoa tietoisina siitä, että seurakunta-laivan ruorissa ovat lävistetyt kädet, ja että Pyhän Hengen tuuli meitä vie autuuden satamaan!

Korintton Herran kansa näkyy myös odottaneen Jeesuksen toista tulemista. Se on kaikkien Jumalan lasten yhteinen tuntomerkki. Ja se on seikka, joka jakaa ihmiset jyrkästi kahteen ryhmään. Tänne seuroihinkin on varmaan saapunut kuulijoita, jotka kammoten ajattelevat suuren tuomarin ilmestymistä. Uskoton ystäväni, se johtuu siitä, että kannat salattuja syntejä sydämelläsi.

Omantuntosi tilikirja on kuittaamaton. Siinä tilassa on hirveä astua tulisilmäisen tuomarin kasvojen eteen. Siksi säikähdät, kun huuto kuuluu: »Katso, Kristus tulee kirkkaudessansa!» Yksikin tunnollasi oleva anteeksisaamaton synti painaa silloin kalliisti lunastetun sielusi iäiseen eroon Jumalasta. Mutta me, köyhät Jumalan lapset, odotamme Kuninkaamme ilmestymistä siksi, että hän on mnlle rakas. Vaikka sydämemme tunteet voivatkin olla kaikkea muuta kuin palavat, on Jeesus kuitenkin meille niin rakas, ettemme uskalla hänestä hellittää. Ilman Jeesusta joudumme hukkaan, ja ilman hänen armoaan sielumme nääntyy tuskissaan. Toiseksi olemme niin nihkiuupuneet tämän turmeluksemme raskaan ja rosoisen savimajan raahaamiseen. Odotamme hetkeä, jona kuolematon osuutemme vapautuu ahtaasta häkistään ja lennähtää kiitosta veisaten kirkkauteen. Kolmanneksi tämä maa on meille vieras.

Me emme usko maailman olosuhteiden parantumiseen, emme sillä emmekä tällä vanhalla tai uudella järjestelmällä. Tämä maailma on ollut epävanhurskas maailma, ja sellaisena se pysyy. Loppuaikoina sen epä vanhurskaus käy vain yhä ilmeisemmäksi. Siksi me aikojen iltapuhteen matkamiehet, odotamme uusia taivaita ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu. Näin ollen olemme kuin muuttolintuparvi syksyisen hämärän laskeutuessa maille. Odotamme lähtömerkkiä. Vai olisiko sinulla, rääkkääntynyt kilvoittelija, mitään sitä vastaan, että Ihmisen Pojan salama leimahtaisi ja huuto kajahtaisi: »Ylkä saapuu.» Uskon, että väsyneinkin kohottaisi kirkastuneen katseensa korkeuteen ja huulille nousisi: »Amen, tule Herra Jeesus!»

Mutta vaikka Yljän tulo viipyisikin vähäisen, emme sittenkään ole lopun ahdingossa turvattomia. Herramme vahvistaa meitä loppuun asti. Lujana pysyminen ei jäänyt meidän varaamme, veljeni ja sisareni, vaan Jumalan. Se Herra, joka meissä hyvän työnsä alkoi, päättää sen myös. Se Isä, joka lapsen käteen tarttui, ei heitä pois. Meitä kätketään Jumalan voimalla autuuteen.

Se Jumala, joka meidät armovaltakuntaansa kutsui ja sovintosaarnalla kiinnitti, kuuluu olevan uskollinen. Tähän asti hän onkin meitä uskollisesti hoitanut ja kärsinyt. Uskomme vakaasti, että meitä edelleen nuhteettomina säilytetään Herramme tulemukseen saakka. Nuhteettomina! Tuo sana saattoi säikäyttää monta. Minäkö nuhteeton? Koko seurojen ajan minua on sana nuhdellut milloin mistäkin viastani ja puutoksestani. Ja kuitenkin me, itsessämme nuhteenalaiset uskovaiset, olemme iäisyysvalossa katsoen tälläkin silmänräpäyksellä ihan nuhteettomat. Olemme sitä Kristuksessa. Kun heikoinkin uskoin pidämme hänen lunastusteostaan kiinni, katselee Isä meitä, poloisia lapsiaan, Poikansa täydellisyyteen verhottuina. Ja sen tähden toki jaksamme uskoa, että Jeesuksen vaellus oli nuhteeton. Tahtoisin sanoa juuri sinulle, joka nuhteenalaisena vapiset: Hän, joka tuomarina kerran ja pian tulee, on sinun oma Vapahtajasi. Jotta tämän armon jaksaisit kiusattunakin omistaa, siunaan sinut synninpäästön ihanalla evankeliumilla. Vakuutan, että sinut Golgatan ristillä sovitettiin pyhän Jumalan kanssa. Siksi ovat syntisi 'Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi annetut. Tämän uskoessasi olet nuhteeton Herrasi edessä. Olet armon paisteessa ja surujen sateissa valjennut vilja, joka odottaa sirppiä ja elojuhlia.

Mopin palsta taitaa sulkeutua huomenna, siksi otin talteen kyseisen saarnan.


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 09 Joulu 2018, 12:44
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Edellinen

Paluu Arkistofoorumi



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa