Ehkäisyn historiaa kristinuskossa

[O.M]

USA:n presidenttinä 1901-09 toiminut Theodore "Teddy" Roosevelt totesi maan ensimmäistä ehkäisyklinikkaa puuhanneesta Margaret Sangerista v. 1916, että "nainen, joka välttää synnytystä, on verrattavissa sotilaaseen, joka heittää kiväärinsä ja pakenee taistelua." Olipa rinnastuksen osuvuudesta mitä mieltä tahansa, lausunto kertoo selvästi, millainen asenne ehkäisyyn oli vielä 1910-luvulla Yhdysvalloissa. Sanger pidätettiinkin silloin säädyttömyyteen vedoten.

1800-luvulla Britannian pääministerinä toiminut William Ewart Gladstone oli myös erittäin ehkäisyvastainen. Gladstone laittoi ensin nimensä vetoomukseen, jossa puuhattiin muistomerkkiä hänen ihailemalleen kansantaloustieteilijä John Stuart Millille, mutta pyyhki nimensä pois kuultuaan, että Mill oli puolustanut lapsirajoitusta. Gladstone ei ollut äärikonservatiivi, vaan Britannian liberaalidemokraattisen puolueen johtaja. Olipa hänen muistomerkistä pois vetäytymisestään mitä mieltä tahansa, kertoo hänen toimintansa selvästi, että 1800-luvun Britanniassa suhtautuminen lapsirajoitukseen oli yleisesti kielteistä.

Ehkäisyn hyväksyi kristinuskossa ensimmäisenä anglikaanikirkko v. 1930. Muut protestanttiset kirkot seurasivat vähitellen perässä, Suomen evankelis-luterilainen kirkko tosin vasta v. 1952. Katolisen kirkon odotettiin myös hyväksyvän ehkäisyn, mutta monet yllättäen katoliset pitäytyivätkin 1960-luvun alussa perinteiseen kirkon opetukseen, tosin sen verran höllentäen, että hyväksyivät ns. varmojen päivien käytön ehkäisykeinona. Olen lukenut huhuja, että edellinen paavi olisi puuhannut ehkäisymyönteistä lausuntoa, mutta uusi paavi palautti kurssin traditionaaliseksi.

Samoihin aikoihin ehkäisystä keskusteltiin myös vl-liikkeessä. Nettipalstoilla on jo vuosia levitetty myyttiä, jonka mukaan vl:t olisivat omaksuneet kielteisen kannan ehkäisyyn vasta v. 1967, mutta todellisuudessa asia on ollut kristallinkirkas jatkuvasti. Aiheesta on pitänyt alustuksen vl-teologi Kullervo Hulkko v. 1945 ja kokous totesi yksimielisesti, että lapsirajoitus on syntiä kaikissa muodoissaan. Paikalla olivat myös sittemmin pappiseriseuraan menneet L. P. Tapaninen ja Paavo Viljanen, joilla käsittääkseni myöhemmin oli ehkäisyyn sallivampi kanta. Myös nettipalstoilla suositut väitteet, joiden mukaan ehkäisy käytännössä olisi ollut yleistä vl-liikkeen piirissä 1950-luvulla, vaikuttavat enemmän humpuukilta, jotka on selitettävissä ko. huhua levittävien mielekkyysperiaatteella. Ts. huhua levittävät itse ovat jättäneet vl-liikkeen esim. ehkäisyn vuoksi ja yrittävät pitää maailmankuvaansa pystyssä mustamaalaamalla sisälle jääneitä kaksinaismoralismista.

1960-luvulla nousi partaradikaali hippiliike "vapaine rakkauksineen", kannabiksen pössyttelyineen yms. Ko. tilanteessa vl:t pysyttäytyivät ennen uskoneiden pyhien jalanjäljissä, lähtemättä modernisoimaan opetusta lopun ajan synnin ihmisen tavoin. Uskonpuhdistaja Martti Luther totesikin 1500-luvulla, että Jumalan sana ei salli ehkäistä eikä myöskään valehtele, kun se sanoo: lisääntykää ja täyttäkää maa. Myös Lutherin aikalainen, toinen protestantti Jean Calvin piti ehkäisyä syntinä. Lutherin mukaan käsky lisääntyä ei ole vain käsky, vaan enemmän kuin käsky, nimittäin jumalallinen säätämys, jonka ei tule olla ihmisen vallassa. Sairaustapauksiin Luther tarjoaa ongelmanratkaisuksi pidättymistä eikä ehkäisyä.

On väitetty, että ehkäisykielteisyys liittyisi vain konservatiiviseen ajattelutapaan, jossa mm. miehillä ja naisilla on tiukasti toisistaan eritelty työnjako. Kuitenkin esim. kovin sanoin ehkäisyä vastaan kirjoittanut Luther edellytti miehiltä osallistumista kotitöihin teoksessaan Avioelämästä jo 1500-luvulla. Luther itse keski-iässä avioituneena, mutta silti kuuden lapsen isänä tiesi, miten raskasta perheen hoitaminen voi ajoittain olla. Tiukka sukupuolten välinen työnjako lieneekin enemmän käytännön kautta syntynyt, sittemmin institualisoitunut perinne. Kun miehet ovat olleet pelto- ja metsätöissä kukonlaulusta auringonlaskuun, on koti jäänyt luontevasti naisille. Nykytilanteessa, kun työt eivät yleensä kestä kukonlaulusta auringonlaskuun, ei naisten tarvitse huolehtia kodista yksinään, vaan miehillä on työn jälkeen aikaa osallistua mahdollisuuksien mukaan kotitöihin. Näin etenkin, jos ahneuden riivaamana ei ylimitoiteta kodin kokoa ja siten asuntolainan suuruutta, jolloin tarvitsisi tehdä pitempiä päiviä.

Lutherin ja Calvinin kannat sekä katolisen ja ortodoksisen kirkon traditiot suhteessa ehkäisyyn osoittavat myös, että ehkäisykielteisyys ei juonna juuriaan ns. viktoriaanisesta seksuaalimoraalista, jossa siveellisyyttä edellytettiin lähinnä aatelisherrojen vaimoilta, mutta ei aatelisherroilta. Luther oli seksuaalimoraaliltaan tiukasti Raamatun linjoilla oleva yhden vaimon mies. Hän vain halusi pysyä Raamatun linjoilla myös suhtautumisessa ehkäisyyn.

Kirkkoisä Augustinuksen mukaan aviopuolisoiden ei tarvitse harrastaa sukupuolielämää vain saadakseen lapsia, mutta silti uuden elämän syntymistä ei saa estää pahalla teolla tai pahalla rukouksella. Augustinus toteaa inhoten, että jotkut tekevät himojensa riivaamina jopa steriiliysmyrkkyjä.

Lars Levi Laestadiuksen mukaan Perkele on pohjaton huora, joka ei tahdo äidiksi, vaan haluaa vain tyydyttää määrätöntä aistillista himoaan. Laestadius oli itse 14 lapsen isä.

Näin voimme historiallisin faktoin todeta, että ehkäisyä pidettiin yleisesti kristinuskon piirissä syntinä aina 1930-luvulle saakka. Mikä aiheutti muutoksen suhtautumistapaan? Länsimaiset yhteiskunnat alkoivat maallistua, sekularisoitua. Tajuttiin elintason ja hitaamman väestönkasvun yhteys. Monissa yhteiskunnissa on ehkäisyssä menty talouskehityksen näkökulmasta jopa liian pitkälle. Raamattu ei käytä sanamuotoa "älkää ehkäiskö", mutta Raamatun henki monissa kohdissa antaa ymmärtää, että Jumala ei hyväksy ehkäisyä. Suoran, tulkinnanvarattoman kieltomuodon puuttumista alettiin tässä asiassa pitää ehkäisyn hyväksyntänä, koska vähemmän lapsia tarkoittaa usein korkeampaa elintasoa. Samalla on taustalla myös nähtävissä kehitys, jossa Raamattua pidetään vain oman aikakautensa tuotteena ja jonka sanomasta moderniin yhteiskuntaan sopii vain osia sieltä täältä. On nähtävissä myös synkretististä kehitystä eli eri uskontojen sekoittumista toisiinsa. Nykyään esiintyy ajattelutapaa, jonka mukaan sivistynyt uskonnollinen ihminen ottaa aineksia sieltä täältä: yhden ajatuksen kristinuskosta, toisen islamista, kolmannen hindulaisuudesta, neljännen buddhalaisuudesta jne., ja rakentaa siten oman uskonnollisen, tähän aikakauteen sopivan maailmankuvansa. Niin Raamatustakin voi jättää pois haluamansa asiat, myös ehkäisykielteisyyden.

Viime vuosikymmeninä noussut ympäristöliike on kyseenalaistanut maapallon kantokyvyn. Usein esimerkkinä on käytetty Tyynellämerellä sijaitsevaa Pääsiäissaarta. Muusta maailmasta eristyksissä sijaitseva saari asutettiin ilmeisesti Etelä-Amerikasta käsin. Populaatio kasvoi ja saavutti huippunsa, noin 7000 henkeä, 1500-luvulla. Tällöin saaren kantokyky senaikaisilla elintarviketuotantomenetelmillä loppui. Vähäiset resurssit johtivat väestön jakautumiseen keskenään sotiviin heimoihin, jotka harrastivat ihmissyöntiä. On esitetty, että Pääsiäissaari olisi maapallo pienoiskoossa. Maapallon saavuttaessa tietyn pisteen väestömäärässä, jota tuskin kukaan osaa tarkkaan sanoa, myös planeettamme ajautuisi samaan tilaan, mihin Pääsiäissaari ajautui. Perustelu kuulostaa järjen mukaiselta. Emme tiedä, miten suuren väestömäärän maapallo kykenee elättämään - etenkin kun viljelymenetelmiä koko ajan kehitetään, keinokastelua voidaan lisätä, ilmastonmuutos saattaa muuttaa kuivia alueita viljelykelpoisiksi, ns. vihreät tornit tuovat viljelypinta-alaa ylöspäin jne. -, mutta kuulostaa järkevältä, että jossain vaiheessa tulee kyllästymispiste. Niin kuin tiettyyn määrään vettä ei liukene kuin tietty määrä suolaa, niin kuulostaa uskottavalle, että maapallokaan ei kykene elättämään kuin tietyn määrän ihmisiä.

Vl:na totean, että järjen päätelmät on tässä asiassa lyötävä kuoliaaksi Jumalan sanalla. Ihmisen tehtävä ei ole määritellä, milloin maa on täynnä - sen tietää parhaiten Jumala. Raamatun kuvaamia ajan merkkejä lukemalla väittäisin, että maailmanloppu ei ole niin kaukana, että pienen vl-populaation lisääntyminen tulisi millään aikajänteellä aiheuttamaan ongelmia planeettamme kantokyvyn suhteen. Jos ja kun Raamatun sana (tässä: lisääntykää ja täyttäkää maa) ja järki joutuvat ristiriitaan, järjen on taivuttava. Vl-kristillisyydessä onkin sellainen sanonta, että järki askaroi, mutta usko ymmärtää.

Aiheesta lisää:

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=1112
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ehk%C3%A4isykielto

Lisäksi kannattaa hakea Suomi24:sta nimimerkin "vanhoillinen vl" (en ole minä) kirjoituksia. Olen osin lainaillut "vanhoillisen vl:n" Suomi24:ssa esille ottamia faktoja ehkäisyn historiasta kristinuskossa tähän kirjoitukseen.

[mato]

Ajankohtainen aihe ja varmasti jollekin tämä selostus on aivan tarpeen.

Vielä vähän tähän liittyvästä asiasta kommentoisin:

On esitetty, että Pääsiäissaari olisi maapallo pienoiskoossa. Maapallon saavuttaessa tietyn pisteen väestömäärässä, jota tuskin kukaan osaa tarkkaan sanoa, myös planeettamme ajautuisi samaan tilaan, mihin Pääsiäissaari ajautui. Perustelu kuulostaa järjen mukaiselta.

Kun ihmiset perustelevat perimmiltään itsekästä syntyvyyden säännöstelyä maan täyttävien ihmisten sotimisilla ja nälkäkuolemilla, heiltä unohtuu, että sama ihmisten itsekkyys on sotien ja usein nälkäkuolemienkin perimmäinen syy. Mieluumminhan sitä antaa naapurin kuolla kuin näkee vähemmän ruokaa lautasellaan ja kaikkea turhaa "onnellisuutta" tuovaa materiaa.

Jos ihminen rakastaisi lähimmäistään enemmän kuin itseään, kaikki kuolisivat nälkään yhdessä, jos joku kuolisi.

[O.M]

Otin aiheen esille paljolti siksi, että asiasta levitellään propaganda-tarkoituksessa internetissä runsaasti paikkaansa pitämätöntä tietoa.

Kun ihmiset perustelevat perimmiltään itsekästä syntyvyyden säännöstelyä maan täyttävien ihmisten sotimisilla ja nälkäkuolemilla, heiltä unohtuu, että sama ihmisten itsekkyys on sotien ja usein nälkäkuolemienkin perimmäinen syy.

Noin on. Lisäksi on todettava, että Suomessa ei koskaan ole ollut liikakansoitusta, mutta silti täällä on muiden länsimaiden tavoin erittäin matala syntyvyys. En usko, että kyse olisi ihmisten "ekologisesta omastatunnosta", vaan puhtaasti laiskuudesta. Useimmat tuntemani kahden lapsen perheet elävät kaikkea muuta kuin ekologisesti sellaisissa asioissa, joissa epäekologisuus tarkoittaa elämän mukavuutta ja helppoutta. Myöskään kehitysmaissa pieni vl-joukko ei aiheuta ongelmaa liikakansoituksen näkökulmasta.

[Maarimi]

Olen ihmetellyt monesti, miksi nuoret terveet naiset eivät halua lapsia, vaikka elävät parisuhteessa. Olen jopa sanonut "sopivissa" tilanteessa, että nuorten naisten tulisi tehdä enemmän lapsia. Sen verran arka aihe kuitenkin on, että täytyy olla myös hienotunteinen - eiväthän kaikki edes saa lapsia.

On luonnotonta ja vaarallista käyttää vuosikausia ehkäisypillereitä yms. Tavallaan harmittaa, että niitä käytetään myös osaksi miesten takia, ja kun maailma on tavallaan muuttunut sillä tavalla kovaksi, että vain miehisillä ominaisuuksilla pärjää. Mikseivät naiset saa olla enää rauhassa naisia? Ihan kuin jopa hävettäisiin naisen perinteisiä ominaisuuksia!

Naisten asema pitäisi turvata siten, että he saisivat rauhassa hoitaa lapsensa kotona, vailla paineita lähteä kodin ulkopuolelle töihin. On myös tärkeää, että mies auttaa lasten ja kodin hoidossa. Huomaavaisen miehen kanssa nainen varmasti suhtautuu myönteisesti myös lapsiin, eikä halua ehkäistä tietoisesti. Myös ympäristön asenteilla on vaikutusta siihen, kuinka iloiseksi asiaksi nainen kokee useat raskaudet ja synnytykset.

[sand]

Minulla ei ole historian tuntemusta tässä asiassa, ei vahvaa raamatun tuntemusta, ei tieteellisiä tutkimuksia aiheeseen liittyen, MUTTA minulla on PALJON KOKEMUSTA tästä naisen osasta.

Kokemuksien pohjalta haluan kysyä, minkä neuvon annatte pariskunnalle, joille on syntynyt tiheästi lapsia ja he ovat tilanteeseen "uupuneita"? Ihan vain tämmöinen kysymys näin ens alkuunsa.

[mato]

Mites sitten naisen asema?

Jos synnyttää esimerkiksi 15 lasta, niin "ura" on sitten osittain ainakin siinä - ei sillä, etteikö lastenhoito ja kasvattaminen todellakin olisi työtä (ja työlästä!), mutta lähinnä siinä mielessä, että jos haluaisi tehdä ennen keski-ikää muitakin asioita. Feministisesti tulkittuna kyseessähän on yksi patriarkaalisen vallankäytön muoto.

Seksi, ura, maine, mammona ja huvit. Siinä on monien arvot ja näin ollen kaiken maailman tulkintojenkin alin perustus.

Olen huomannut sellaista, että jopa varsin pienellä itsekkyydellä saa helposti mitättömimmätkin velvollisuudet tuntumaan varsinkin itselle kovin ikäviltä tehdä ja toimittaa. Sitten on näillä silmillä nähty sellaistakin rakkautta, että toisen puolesta todellakin tehdään kaikki mahdollinen.

Entäs sitten, jos krooninen raskaana olo ja synnyttäminen aiheuttavat vakavia terveydellisiä ongelmia?

Kannattaa lukea OM:n kirjoitus tuossa kaikkein ylimpänä, siinä se lukee. On tietääkseni tätäkin samaa entäjossia jaksettu toistamiseen täällä esittää kun ehkäisystä on keskusteltu.

(Tunnen myös tapauksia, jotka ovat niin sanotusti karanneet muualle opiskelemaan vl-yhteisön ulottumattomiin muun muassa tästä syystä sekä sen tähden, ettei tarvitse vastailla vauvauteluihin ja jopa paheksuntaan, jos ei viimeistään parikymppisenä olekaan raskaana.)

Enpä ole tämänkaltaiseen itse törmännyt. Päin vastoin tiedän muutamia lapsettomia pariskuntia, enkä silti ole koskaan kuullut kenenkään puhuneen mitään pahaa siitä.

Naisten asema pitäisi turvata siten, että he saisivat rauhassa hoitaa lapsensa kotona, vailla paineita lähteä kodin ulkopuolelle töihin.

Tuosta olen jonkin verran kuullut viisaampien puhelevan. Jostain syystä uran luontia todellakin vaaditaan (kaiketi lähinnä sanattomasti) myös äideiltä. Olen myös voinut sellaista ilmiötä itsekin todeta ympärille katsellessani.

Vaikka ajallinen osa olisi kuinka kehno tahansa, ei sitä tilannetta kannata yrittää katkeruudella ja vihalla tuhota. Ne ovat lohikäärmeen työkaluja, joilla se pyrkii polttamaan pelastettujen sielut. Sen varmaan tietääkin jokainen.

On hyvä lukaista efesolaiskirjeen neuvot orjille, jos tuntuu kuin orjana joutuisi raatamaan, se sopii varsin moneen asiaan:

Ef. 6
5 Palveliat, olkaat kuuliaiset teidän ruumiillisille isännillenne, pelvolla ja vapistuksella, teidän sydämenne yksinkertaisuudessa, niinkuin Kristukselle,
6 Ei silmäin edessä palvellen, niinkuin ihmisten mieltä noutain, vaan niinkuin Kristuksen palveliat, tehden sydämestä, mitä Jumala tahtoo.
7 Hyvällä mielellä palvellen Herraa, ja ei ihmisiä.
8 Tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän on jälleen Herralta saapa, olkoon orja eli vapaa.
9 Ja te isännät, tehkäät myös niin heitä kohtaan, ja pankaat pois uhkaukset, tietäen, että teidän Herranne on myös taivaissa, jonka edessä ei ole ihmisen muodon katsomusta.

sand:
Kovin kummosia neuvoja ei ainakaan minulla ole antaa. Kun on hankalaa, kannattaa jo harmaantuneilta vanhemmilta koettaa rohkaistua kyselemään, miten siitä ja siitä selviää. Voi olla että siellä on kaikenlaista kokemusta. Mutta tämä on ehdottomasti syytä muistaa:

Ilm. 3:11 Katso, minä tulen pian: pidä mitä sinulla on, ettei kenkään sinun kruunuas ottaisi.

[Taavetti]

Minulla ei ole historian tuntemusta tässä asiassa, ei vahvaa raamatun tuntemusta, ei tieteellisiä tutkimuksia aiheeseen liittyen, MUTTA minulla on PALJON KOKEMUSTA tästä naisen osasta.

Kokemuksien pohjalta haluan kysyä, minkä neuvon annatte pariskunnalle, joille on syntynyt tiheästi lapsia ja he ovat tilanteeseen "uupuneita"? Ihan vain tämmöinen kysymys näin ens alkuunsa.

Tyhjentävää vastausta täältä palstalta tuskin tulet saamaan, sellaiseen tarvittaisiin myös lääketieteellistä ymmärrystä, jota tuskin meillä tänne kirjoittavilla kellään on. Eikä edes lääkäri voi sanoa varmaksi mitään, tuntematta taustoja selvästi paremmin, kuin mitä niistä voidaan täällä kirjoittaa. Toivottavasti joitakin yleispäteviä, useaan tilanteeseen sopivia neuvoja kuitenkin löytyy täältäkin. Olen lähdössä matkalle eteläiseen Suomeen, jossa menee ensi viikkoon, niin halusin tämän verran tähän kirjoittaa. Ehkä erästä Paavalin neuvoa voitaisiin soveltaa kuvailemaasi tilanteeseen, niin ehkä silläkin uhalla, että aivan varmasti joku alkaa kohta ohjetta soveltamaan väärällä tavalla ja väärin perustein. Yritän etsiä sen Paavalin kirjeen katkelman, mutta se periaate meidän tulee kuitenkin muistaa ja ymmärtää, että selvät sairaudet on hoidettava niillä keinoilla, jotka Jumala on sallinut lääketieteen löytää.

Lisään pienen katkelman korinttolaiskirjeestä, siinä on mielestäni neuvoja, joita voi jotenkin soveltaa tämän kaltaisiin tilanteisiin. En jaksa enkä ehdi nyt tarkemmin asiaa pohtimaan, on mentävä levolle, että jaksaa aamulla varhain lähteä taipaleelle.

1. Korinttolaiskirje 7
3 Mies antakoon vaimolle velvollisen mielisuosion, niin myös vaimo miehelle.
4 Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan miehellä: ei myös miehellä ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla.
5 Älkäät toinen toistanne välttäkö, jollei se ole molempain suosiosta hetkeksi, että teillä jouto olis paastota ja rukoilla: ja tulkaat jälleen yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän himonne hillimättömyyden puolesta.
6 Mutta sen sanon minä teille suomisen ja ei käskyn jälkeen.
7 Sillä minä tahtoisin, että kaikki ihmiset niin olisivat kuin minäkin olen; mutta jokaisella on oma lahja Jumalalta, yhdellä niin ja toisella näin.

Toivottavasti tänne löytyy oikeaa, Jumalan sanan ja oikean rakkauden mukaista ymmärrystä tähän asiaan. Sitä toivon ennen muuta kysyjän vuoksi. Ehkä ensi viikolla voin kertoa jotakin niistä neuvoista, joita äitini oli saanut omalta äidiltään, ja joita äiti minulle kertoi ainakin vähäisessä määrin.

[O.M]

On luonnotonta ja vaarallista käyttää vuosikausia ehkäisypillereitä yms. Tavallaan harmittaa, että niitä käytetään myös osaksi miesten takia, ja kun maailma on tavallaan muuttunut sillä tavalla kovaksi, että vain miehisillä ominaisuuksilla pärjää. Mikseivät naiset saa olla enää rauhassa naisia? Ihan kuin jopa hävettäisiin naisen perinteisiä ominaisuuksia!

Naisten asema pitäisi turvata siten, että he saisivat rauhassa hoitaa lapsensa kotona, vailla paineita lähteä kodin ulkopuolelle töihin. On myös tärkeää, että mies auttaa lasten ja kodin hoidossa. Huomaavaisen miehen kanssa nainen varmasti suhtautuu myönteisesti myös lapsiin, eikä halua ehkäistä tietoisesti. Myös ympäristön asenteilla on vaikutusta siihen, kuinka iloiseksi asiaksi nainen kokee useat raskaudet ja synnytykset.

Otit esille asian, josta valitettavan vähän keskustellaan nykyään. Vaikka feministinen liike on saanut aikaan paljon hyvääkin, se kuitenkin on samalla pyrkinyt "miesmäistämään" naiseutta ja luomaan aidosta naiseudesta ja äitiydestä jotenkin kainosteltavan asian. Moni nainen varmasti haluaisi olla oikea nainen, mutta kovaäänisten äärifeministien luomat ja ylläpitämät vihamieliset asenteet aitoa naiseutta kohtaan estävät sen.

Jos synnyttää esimerkiksi 15 lasta, niin "ura" on sitten osittain ainakin siinä - ei sillä, etteikö lastenhoito ja kasvattaminen todellakin olisi työtä (ja työlästä!), mutta lähinnä siinä mielessä, että jos haluaisi tehdä ennen keski-ikää muitakin asioita. Feministisesti tulkittuna kyseessähän on yksi patriarkaalisen vallankäytön muoto.

Toki se joillekin voi olla sitäkin, mutta uskovaisille ja uskoakseni ylipäätään useimmille uskonnollisille ihmisille se on yksinkertaisesti Jumalan luomisjärjestyksen toteuttamista: vaimon tulee synnyttää lapsia kivulla ja miehen elättää perheensä otsa hiessä. Tunnettua kuitenkin on, että lasten odottaminen, synnyttäminen ja hoitaminen rajoittavat naisten ansiotyössäkäyntiä. Vastaavasti työssäkäynti rajoittaa vapaa-aikaa. Ihminen on luotu sellaiseksi, että ihmiselle on annettu paitsi mahdollisuuksia, myös velvollisuuksia.

Entäs sitten, jos krooninen raskaana olo ja synnyttäminen aiheuttavat vakavia terveydellisiä ongelmia?

Jos elimellisen sairauden hoito sitä edellyttää, voidaan tehdä kirurgisia toimenpiteitä, joista voi olla seurauksena lisääntymiskyvyttömyys. Henkisiä sairauksia ja masennusta voidaan hoitaa psyykelääkkeillä ja terapialla. Sellaisissa tapauksissa aviopuolisot voivat yhteisymmärryksessä sopia pidättymisestä.

(Näistä minulla on useita esimerkkejä lähipiirissä, erittäin vakaviakin. Tunnen myös tapauksia, jotka ovat niin sanotusti karanneet muualle opiskelemaan vl-yhteisön ulottumattomiin muun muassa tästä syystä sekä sen tähden, ettei tarvitse vastailla vauvauteluihin ja jopa paheksuntaan, jos ei viimeistään parikymppisenä olekaan raskaana.)

Itse olen kuullut paremmin toppuuttelua "liian nuorena" avioitumisesta. Vl:t opiskelevat eri puolilla paljon, mutta en ole kuullut, että joku olisi lähtenyt vauvakyselyjä pakoon Lontooseen.

Kokemuksien pohjalta haluan kysyä, minkä neuvon annatte pariskunnalle, joille on syntynyt tiheästi lapsia ja he ovat tilanteeseen "uupuneita"? Ihan vain tämmöinen kysymys näin ens alkuunsa.

Patenttiratkaisua minulla ei ole. Itse näkisin hyväksi, jos vanhemmilla - äidilläkin - olisi joku intohimoinen harrastus, jonka avulla voisi katkaista arjen. Peräänkuuluttaisin "tervettä itsekkyyttä" (en muista piittaamatonta itsekkyyttä).

Päin vastoin tiedän muutamia lapsettomia pariskuntia, enkä silti ole koskaan kuullut kenenkään puhuneen mitään pahaa siitä.

Sama havainto minullakin kuin Madolla.

Jostain syystä uran luontia todellakin vaaditaan (kaiketi lähinnä sanattomasti) myös äideiltä.

Usein tulee vaikutelma, että äitejä oltaisiin repimässä työelämään heti vanhempainrahan loputtua, lapsen ollessa 9 kk:n ikäinen. Lapsi ei sen ikäisenä vielä kuuluisi päiväkotiin. Yleisesti hyvänä rajana pidetään kolmea vuotta.

Ehkä erästä Paavalin neuvoa voitaisiin soveltaa kuvailemaasi tilanteeseen, niin ehkä silläkin uhalla, että aivan varmasti joku alkaa kohta ohjetta soveltamaan väärällä tavalla ja väärin perustein.

Taavetin esille ottamasta kohdasta todettakoon, että vaikka vl:suudessa raamatunmukainen pidättyminen hyväksytään, ns. kalenterin mukaan pidättymistä eli "rytmitysmenetelmää" tai "varmoja päiviä" ei ole koskaan hyväksytty.

[Maarimi]

Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.
(1.Kor.7:5)

Mielestäni tuo asia on selvemmin sanottu uudessa käännöksessä!

Neuvo tuntuu hyvältä. On hyvin tärkeä, että puolisot hoitavat suhdettaan, ja pysyvät läheisinä. Tällöin myös on helpompi sopia kaikista asioista yhdessä, vaikkapa sitten yhdyselämän keskeyttämisestä joksikin aikaa, mutta kuitenkin niin, ettei henkinen yhteys katkea.

O.M mainitsi raamatun- ja kalenterinmukaisen pidättäytymisen. Luulenpa, että moni ei edes pystyisi jälkimmäiseen, eikä liika suunnittelukaan varmaan ole yhdyselämälle hyväksi.

[O.M]

Ehkäisyä perustellaan joskus sellaisella virheellisellä argumentilla, että koska Jumala voi joskus aloittaa uuden elämän ehkäisystä huolimatta, olisi ehkäisy katsottava hyväksyttäväksi. Vertailu rinnakkaisesimerkkeihin osoittaa kuitenkin ko. argumentin heikkouden.

Vrt.
"Koska ehkäisy voi pettää, ei ehkäisy voi olla väärin."
"Koska tapon yritys voi epäonnistua, ei tappaminen voi olla väärin."
"Koska murtoyritys voi epäonnistua, ei varastaminen voi olla väärin."

Missään yllä olevissa esimerkeissä tehty moraalinen johtopäätös ei seuraa (non sequitur) alkuväittämästä, vaikka väittämät ovatkin sinänsä ihan oikein. Jumala on elämän ja kuoleman herra, joka sallii ihmisten vääryydellä ehkäistä uuden elämän syntymisen, mutta ei tahdo sitä. Siitä, mitä Jumala sallii, ei voi päätellä, mitä Jumala tahtoo. Meidän tehtäviimme ei kuulu arvioida, miksi Jumala sallii ihmisten tehdä myös väärin.

[Taavetti]

Sattuipa silmään aiemmasta viestistä tässä keskustelussa kappale, joka kiinnitti huomiotani. Vaikka se ei suoraan liity tähän aiheeseen, lainaan sitä tähän, että lainattu kohta voidaan tästä keskustelusta etsiä. Samalla voi etsijän katse osua muihinkin, tämän keskustelun aihetta valaiseviin kohtiin.

1960-luvulla nousi partaradikaali hippiliike "vapaine rakkauksineen", kannabiksen pössyttelyineen yms. Ko. tilanteessa vl:t pysyttäytyivät ennen uskoneiden pyhien jalanjäljissä, lähtemättä modernisoimaan opetusta lopun ajan synnin ihmisen tavoin. Uskonpuhdistaja Martti Luther totesikin 1500-luvulla, että Jumalan sana ei salli ehkäistä eikä myöskään valehtele, kun se sanoo: lisääntykää ja täyttäkää maa. Myös Lutherin aikalainen, toinen protestantti Jean Calvin piti ehkäisyä syntinä. Lutherin mukaan käsky lisääntyä ei ole vain käsky, vaan enemmän kuin käsky, nimittäin jumalallinen säätämys, jonka ei tule olla ihmisen vallassa. Sairaustapauksiin Luther tarjoaa ongelmanratkaisuksi pidättymistä eikä ehkäisyä.

Huomioni kiinnittyi tuohon partaradikaaleista kertovaan kohtaan. Muistan sen radikaalin hippiliikkeen, joka omi yhdeksi tunnuksekseen parran aikana, jolloin parta oli Suomessa muuten harvinainen. Koska monet parran kasvun sallineet halusivat sillä osoittaa samaistumistaan hippiliikettä ja sen kristillisyydelle vieraita ilmiöitä kohtaan, katsottiin aiheelliseksi varoittaa moisesta vieraasta aatteesta. Siitä saivat muutamat aiheen irvailla partasynnistä, ja joissakin piireissä sellainen irvailu jatkuu vieläkin. Synti ei kuitenkaan ollut ja ilmennyt parrassa, vaan aatteessa parran takana.

Tästä saattaa avautua uusi keskustelun aihekin, vaikka tarkoitukseni on vain tehdä pieni sivuhuomautus. Jos uusi aihe syntyy, voidaan se irrottaa erilleen. Siksi pyydän, jos haluatte tähän viestiin vastata, kirjoittakaa siitä oma viestinsä, ja keskustelun varsinaisesta aiheesta eri viestit siten, ettei molempia aiheita ole samassa viestissä. Niin menetellen mahdollinen keskustelun jakaminen on helpompaa.

[nuusku]

Itte joskus ihmettelen, että joillain on käsitys, jonka mukaan vl:llä olisi ns. ehkäisykielto, vaikka todellisuushan kuitenkin on se, että kun on elävässä uskossa, haluaa olla käyttämättä ehkäisyä, ilman että kukaan on sitä kieltänyt. Jos haluaa ehkäistä, silloin saa ehkäistä, mutta silloin ei ole elävässä uskossakaan. Silloin ei ole hengellisessä yhteydessä vl:iin, mutta ajallinen, ei-hengellinen yhteys voi jatkua ennallaankin.

Uskonnonvapaassa maassa ei yksittäisen ihmisen tarvinne pitää uskovaisena sellaista, joka ei arvioijan oman vakaumuksen mukaan voi olla uskovainen.

[eepi]

nuusku kirjotti:

Itte joskus ihmettelen, että joillain on käsitys, jonka mukaan vl:llä olisi ns. ehkäisykielto, vaikka todellisuushan kuitenkin on se, että kun on elävässä uskossa, haluaa olla käyttämättä ehkäisyä, ilman että kukaan on sitä kieltänyt.


Niin.. ehkä se "ehkäisykielto" menee samaan sarjaan sen "syntilistan" kans ..

[eepi]

Lehti: Ehkäisykielto rikkoo ihmisoikeuksia?
17.1.2009 10:53
Ihmisoikeusliitto selvittää, onko vanhoillislestadiolaisten "ehkäisykielto" ihmis- ja perusoikeuksien vastainen, Kotimaa-lehti kertoo.



Ei ehkäisyä? (RONI LEHTI)
- Ehkäisykielto on ymmärtääkseni ainakin vanhoillislestadiolaisuudessa selvä oppi ja se on käsitykseni mukaan johtanut jopa kuolemaan tilanteissa, joissa naisen elimistö ei ole kestänyt jatkuvia raskauksia. Meillä on tästä kertomuksia, Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros perustelee.

Kouroksen mukaan ongelman ydin on se, että ehkäisykielto saattaa loukata ihmisten seksuaalista itsemääräämisoikeutta - niin naisten kuin miestenkin.

- Totta kai aikuiset ihmiset saavat päättää, jos he haluavat synnyttää paljon lapsia. Mutta onko ehkäisyä hyväksymättömissä vanhoillislestadiolaisperheissä kasvaneilla aitoa mahdollisuutta olla valitsematta ehkäisemättömyyttä? Entä onko tässä ideologisessa ympäristössä aitoa mahdollisuutta valita, jos esimerkiksi vaihtoehto olisi se, että yhteisö hylkäisi, Kouros selittää.

"Jumala on elämän ja kuoleman herra"

Vanhoillislestadiolaisia edustavan Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen pääsihteeri Aimo Hautamäki ei kuitenkaan halua lehden haastattelussa ottaa kantaa kiistakysymykseen ennen kuin ratkeaa, mitä Ihmisoikeusliitto sen suhteen tekee.

Hautamäki ei kommentoi edes sitä, onko totta, että vanhoillislestadiolaiset pitävät lapsirajoitusta syntinä.

- Perusajatus on se, että Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Se on päälinja. Sellainen ajatus meillä on Raamatusta. En enempää tähän oikeastaan sano, hän toteaa.

Asiasta kertoi Kotimaa-lehti.


IL


Kaikkea sitä pittää olla

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009011 ... 6_uu.shtml

[Maarimi]

Huomasin, että synnytysikäiset naiset eivät täällä paljon kommentoi. Naisena uskallan väittää, etteivät miehet millään tasolla pysty eläytymään naisen asemaan tässä lapsiasiassa.

valtavan vaikeita asioita ovat esim. keskenmenot, mutta myös se, jos on terveydellisiä esteitä synnyttää. Ei niitä tunteita voi ymmärtää kuin saman kokenut. Kyllä siinä pitäisi kunnioittaa naisen päätöksiä.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että naiselle on hyväksi synnyttää silloin, kun on terve, ja siihen pitäisi enemmän kannustaa.

Sellaisessa tapauksessa puolestaan, että naisella on monta sektiota takana, on aika edesvastuutonta kieltää ehkäisy.

[weha]

Ei ne synnytysikäiset naiset paljon palstalle kirjoittele, eikä VL:ät yleisesti paljon kirjoittele. Näin ainakin oon ymmärtänyt. Niin, eikä ne miehet millään tasolla tosiaankaan voi ymmärtämään, eikä siten eläytymään naisen asemaan, tässä lapsiasiassa

Kauheasti ulkoapäin on painostusta siihen, jos vaimot haluavat synnyttää lapsia ja ottavat ne Jumalan lahjana. Onhan tämä uskon vakaumus molempien puolisoiden, eikä siinä pitäisi olla kellään mitään sanomista.
On tosiaan niin, että eräs epäuskoinen tuttuni meni "suvijuhliin" ja kyseli, että miksi te synnytätte niin paljon lapsia. Tytöt olivat kaikkialla vastailleet, että "me halutaan paljon lapsia ja kaikki jotka Jumala antaa". Äimän käkenä hän tätä kertoili, minulle ja muutamille muille

[pikkupoika]

eikö ehkäisy voi olla käytössä jos naisella on terveydelle haitallista synnyttää?

[mato]

eikö ehkäisy voi olla käytössä jos naisella on terveydelle haitallista synnyttää?

Sitten rakastetaan puolisoa vain arjessa. Siellä sen puolisoiden välisen rakkauden pitäis muutoinkin enimmäkseen näkyä, jos saan oman mielipiteeni sanoa. Vaikea minun on kyllä muuten kommentoida. Mutta luepa tämä keskustelu alusta, siellä ovat muut muistaakseni myös tätä asiaa valottaneet.

[O.M]

Nimimerkki vanhoillinen vl taannoin Suomi24:ssa:

"Tietoni
Kirjoittanut: vanhoillinen vl 2.7.2008 klo 19.15

Minulla ei ole hallussani mainittuja pöytäkirjoja, mutta minulla on luonnos Ari-Pekka Palolan vielä julkaisemattomasta SRK:n 100-vuotishistoriikista. Siinä kirjoitetaan vuoden 1945 Oulun puhujainkokouksesta mm. seuraavaa:

"Kullervo Hulkko piti alustuksen avioliitosta ja lapsirajoituksesta. Keskustelun tuloksena oli, että 'lapsirajoitus on Jumalan sanaa ja hyvää omaatuntoa vastaan' ja että 'lapsen syntymän ehkäiseminen kaikissa tilanteissa on syntiä'". (s. 293)

Historiikkiluonnoksessa on viittaus edellä mainittuihin pöytäkirjoihin."

--> Lapsirajoitusta on siis pidetty aina vanhoillislestadiolaisuudessa syntinä.

[nuusku]

Lieneekö huomiolle pantavaa myös, että asia ei ole neuvottelukysymys, sillä luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. (1. Kor 2:14) Maalliset tuomarit eivät voi ratkaista hengellisiä kysymyksiä, vaan hengelliset asiat tuomitaan hengellisesti.