VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 17 Loka 2018, 12:05

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 3 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Jumalan huoneen hallitus
ViestiLähetetty: 26 Loka 2008, 23:49 
Poissa
touhukas

Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15
Viestit: 187
Alustuksen laatija Voitto Savela.


Pms 4.1.1978,etusivu, ja jatko s. 6.

Jumalan huoneen hallitus
Alustus puhujainkokouksessa Oulussa

Pyhä Henki hallitsee

Jumalan huone on yksi. Se on elävä Kristuksen ruumis täällä maan päällä: ”Niin mekin olemme monta yksi ruumis Kristuksessa, mutta keskenämme me olemme toinen toisemme jäsenet” (Room. 12:5).
Tässä huoneessa ”[i]hyvyys ja laupius noudattavat minua kaiken elinaikani ijankaikkisesti (Ps.23:6)
. Pyhän Henki on meidät kutsunut Jumalan valtakunnan evankeliumin kautta, opettanut lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut Jeesuksessa Kristuksessa ainoassa oikeassa uskossa.
Jumala on antanut Pyhän Hengen lastensa sydämeen. ”Mutta lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettänyt minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen”. (Joh.14:26). Pyhä Henki näin vaikuttaa uskovaisessa ja hänen kauttaan. Juuda sanoo niistä, jotka ovat Pyhän Hengen menettäneet, ”että viimeisellä ajalla tulevat pilkkaajat, jotka jumalattomissa himoissansa vaeltavat. Nämä ovat ne, jotka eriseurat tekevät, lihalliset, joilla ei henkeä ole”(Juuda 18-19).
Pyhä Henki myöskin hallitsee Kristuksen seurakuntaa. Jumalan valtakunnalla on Jumalan asettama huoneen hallitus, ”sillä meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltija” (Hebr.10:21), Jeesus Vapahtajamme, ”joka on Kristus Herra, Davidin kaupungissa” (Luuk.2:11).
Jumalan huonetta ei hallita sotaväellä ja voimalla, vaan Herran hengellä (Sak. 4:6). Apostoli Paavali on kirjoittanut Efeson seurakunnalle: ”Jos te muutoin kuulleet olette Jumalan armon huoneen hallituksesta, joka minulle teidän puoleenne annettu on” (Ef.3:2). [/i]
Jumalan huoneen hallituksesta, hallitsemisesta ja asumisesta on tullut seurakunnissa ilmi myös vääriä ymmärryksiä. Kun synti on pimentänyt silmät, on Jumalan valtakunta joutunut hukkaan. On kadonnut käsitys, miten Pyhä Henki tekee työtään ja miten Pyhän armolahjat toimivat Jumalan seurakunnassa.

Tällaisista on Juuda kirjoittanut. ”Niin ovat myös nämä unennäkijät, jotka lihan saastuttavat, hallitukset katsovat ylön ja majesteetteja pilkkaavat” (Juuda). Samoin Pietari: ”Mutta enimmästi ne, jotka lihan jälkeen saastaisissa himoissa vaeltavat ja herrauden katsovat ylön, rohkiat, itsestänsä paljon pitäväiset, jotka ei pelkää valtojakaan pilkata” (2.Piet. 2:10).
Otamme erikseen eräitä Jumalan huoneen hallitukseen kuuluvia asioita:

Sananpalvelijat

Jumala on uskonut seurakunnalleen viisautensa tiettäväksi tekemisen. (Ef.3:10).
Kaikki Jumalan lapset ovat Pyhän Hengen pappeja (2.Piet.2:9), mutta Jumala on erikseen kutsunut seurakuntansa saarnaviran hoitajiksi valtakuntansa lapsia” pyhäin täydellisyyteen, palveluksen työhön ja Kristuksen ruumiin rakennukseen” (Ef.4:11-12).
Hän on antanut oikeita paimenia seurakunnalleen, niin kuin hän on luvannut. ”Ja annan teille paimenet minun sydämeni jälkeen, jotka pitää teitä ravitseman opilla ja viisaudella (Jer. 3:5).
Apostoli Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelijoina, ja Jumalan salaisuuteen huoneen haltijoina” (1.Kor. 4:1-).
Puhujaksi asettaminen lähtee Jeesuksen opetuksen mukaan siitä, että rukoilemme elon Herraa, että hän lähettäisi työväkeä eloonsa.
Sananpalvelijaksi asettamisesta on aikaisemmin (mm. Turussa) alustuksen pohjalta keskusteltu laajasti.

Alustuksessa käsiteltiin aihetta mm. – Pyhän Hengen virka – Sananpalvelijan virka – Minkälaisia sananpalvelijaksi kutsutaan, - Minkä kaltaisena sananpalvelija tuntee itsensä, - Miten nämä asiat hoidetaan tänä aikana ja _ Evankeliumin voittokulku.
Kun Timoteus kutsuttiin puhujaksi, oli hänestä seurakunnassa hyvä todistus (Apt. 16:2). Hänet tunnettiin vilpittömän uskovaisena. ”Kun minun mieleeni tulee se vilpitön usko, joka sinussa on, joka ennen sinun isossa äidissäs Loidassa myös asui, ja sinun äidissäs Eunikassa, ja kun minä totisesti tiedän sinussakin” (2.Tim.1:5).

Harkitsemattomuus ja väärin perustein puhujaksi asettaminen tuo murhetta seurakunnalle.
Aikamme on paha. Eksymisen vaarat ovat monet. On ollut sananpalvelijoita, jotka ovat hukuttaneet herransa hyvyyden, eivätkä ole antaneet itseään korjata Jumalan huoneen hoidossa (Luuk.16:1-). ”Mutta niin kuin Jannes ja Jambres olivat Moosesta vastaan, niin nämätkin ovat totuutta vastaan. Ne ovat kelvottomat uskoon. Mutta ei heidän pidä silleen menestymän, sillä heidän hulluutensa pitää kaikille julki tuleman, niin kuin niidenkin oli” (2.Tim.3:8-9).

Kun Jumala kutsui Joosuan, Herran enkeli puhui hänelle ja sanoi: ”Näin sanoo Herra Zebaot: Jos sinä vaellat minun teilläni, ja jos sinä pidät minun vartioni, niin sinä saat minun huonettani hallita ja minun kartanoittani varjella, ja minä annan sinulle näitä muutamia, jotka tässä seisovat, saattavat sinua” (Sak.3:7-).

Mutta vaikka puhujaksi kutsuminen olisi harkiten ja oikeiden uskon perusteiden mukaan suoritettu, on voinut tapahtua, että tehtävästä on myöhemmin Jumalan huoneen hoidossa vapautettu. Vapauttamiseen on saattanut olla useitakin syitä, mutta yksi tällainen on julkiseksi tulleet lankeamiset ja pahennukset.. Niiden veljien, joiden kohdalla on näin menetelty, mutta jotka ovat saaneet parannuksen armon lankeamisistaan, ei ole kielletty synnin päästöä. ”Ja kaikki, mitä te päästätte maanpäällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa” (Matt. 1). Sydämestämme rakastamme näitä veljiämme.

Sielunhoidolliset neuvonpidot

Jumalan valtakunta käy taistelua pimeyden valtakuntaa ja sen pääruhtinasta vastaan.
Vaikka Jumala on suonut hyvät ulkonaiset mahdollisuudet ja suojan valtakuntansa työlle, piirittävät monet vaarat yhä keskitetymmin. Olemme kuitenkin saaneet jatkuvasti iloita, että Jumala on seurakunnassaan parantanut syntihaavoista, joissa kenties oli totuttu elämään. Pitkäänkin vaivanneesta hengen ja lihan saastasta on Jumala puhdistanut.
Pyhä Henki on paljastanut korjattavia asioita. Toiset niistä ovat olleet hyvin vaikeita, muutamat vaikutuksiltaan ja juuriltaan niin laajat, ettei niitä ole yksin paikallisten Jumalan lasten voimin kyetty korjaamaan. Synnin verkot ovat sitkeät ja niihin vihollinen kietoo lujasti. Tässä eräitä niitä asioita, joiden vuoksi on pidetty pienempiä ja isompia sielunhoidollisia neuvonpitoja eri paikkakunnilla.

Ovatko neuvonpidot tarpeellisia?

Raamattu kuvaa Hebrean seurakunnan tilaa näin: ”Niiden paljoudessa, jotka uskoivat oli yksi sydän ja yksi sielu” (Apt. 4:32). Elävä evankeliumi synnyttää oikean rakkauden sydämeen, joka rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan se iloitsee totuudesta (1. Kor.13:6) Se liittää uskovaisten sydämet yhteen. Kun Pyhä Henki saa hallita, vallitsee Jumalan lasten keskuudessa oikea rakkaus.
On ollut niitä, jotka ovat sanan ottaneet ilolla vastan, mutta juurettomina, hetken uskottuaan, kiusaukseen ajalla langenneet pois (lk. 8:11) He palasivat siihen, mistä evankeliumi oli irroittanut.
Apostoli Paavali neuvoi kolossalaisia: ”Niin kuin te nyt Herran Jeesuksen Kristuksen olette ottaneet vastaan, niin vaeltakaat hänessä, ja olkaat hänessä juuritetut ja rakennetut ja uskossa vahvistetut, niin kuin te oppineet olette. ja olkaa siinä runsaasti kiitolliset. Katsokaat, ettei joku teitä viettele philosofian ja turhan jaarituksen kautta, ihmisten opin ja maailmallisten säätyin jälkeen, ja ei Kristuksen jälkeen” (kol.2:6-).
Kun palataan vanhaan katoaa rakkaus. Tarvitaan Jumalan valtakunnan hoitoa ja neuvoja pysymään Kristuksessa.
Hebrean seurakunnan jäsenetkin tarvitsivat neuvoja: ”Sen tähden pyhät veljet, jotka taivaallisessa kutsumisessa osalliset olette, ottakaat vaari siitä apostolisista ja ylimmäisestä Papista, jonka me tunnustamme, Kristuksesta Jeesuksesta. Joka on uskollinen sille, joka hänen tehnyt oli, niin kuin Mooseskin koko hänen huoneessansa” (Heb. 3:1-2).
Mikä on se pohja, joka vaikuttaa rakkautta särkevästi? Jeesus on sanonut: ”Niin jokainen hyvä puu kasvaa hyvät hedelmät, mutta mädännyt puu kasvaa häijyt hedelmät. Hyvä puu ei taida häijyjä hedelmiä kasvaa, eikä mädännyt puu hyviä hedelmiä kasvaa (Matt.7:17-).
Kun omatunto on synnin siteissä, alkaa katkeruus tuntua Jumalan lapsia kohtaan. Rakkauden siteet katkeavat Jumalan valtakuntaan. Jeesus on opettanut: ”Ja silloin monta pahenevat ja keskenänsä pettävät toinen toisensa ja vihaavat toinen toistansa keskenänsä. Ja monta väärää prophetaa nousevat, ja viettelevät monta. Ja että vääryys saa vallan, niin rakkaus monessa kylmenee (Matt. 24:10-12).
Pyhällä Hengellä ovat kaikki armolahjat ja ne toimivat. ”Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on henki. Ja virat ovat moninaiset, mutta yksi on Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa. Mutta jokaiselle annetaan Hengen ilmoitus hyödytykseksi” (2. Kor. 12: 4-7).

Nämä armolahjat Jumala on jakanut seurakunnalleen. ”Ettei eripuraisuutta ruumiissa olisi, vaan kaikki jäsenet pitää toinen toisestansa surun pitämän. Jos yksi jäsen kärsii jotakin, niin kaikki muut jäsenet kanssa kärsivät, ja jos yksi jäsen kunniassa pidetään, niin kaikki jäsenet myös riemuitsevat. Mutta te olette Kristuksen ruumin ja jäsenet, jokainen osansa jälkeen” (1. Kor. 25).
Sielunhoidolliset neuvonpidot kuuluvat Jumalan huoneen hallitukseen. Niissä moninaiset armolahjat ovat käytössä. Pyhän Hengen työ jatkuu Jumalan valtakunnassa.
Miten tarpeellisiksi ovatkaan näkyneet neuvonpidot, joissa on avattu ja kirkastettu autuuttamme. Kun synnin haavat ovat paljastuneet, ovat armosta osalliset korjanneet toinen toistansa niillä hoitovaroilla, jotka Laupias Samarialainen jätti ja käski hoitaa (Luuk. 10:35).

Onko neuvonpitoja ennen pidetty?

Joku on voinut ajatella – Jumalan valtakunnassa on suurten muutosten aika! – Käydään valtataistelua! – Uudet tuulet puhaltavat! – Ei enne ole neuvonpitoja pidetty! – Jokainenhan tekee parannuksen omista synneistään! – Kokouksissa käytetään kovaa kieltä! – Nyt saarnataan lakia vanhurskaille! – Korvat leikataan ja viedään seurahalut! – Anteeksikaan ei anneta! – Mitä ovat nuo riitakokoukset! – Kaiken kaikkiaan – Jumalan valtakunta on muuttunut!
Olemme todenneet, että Jumalan valtakunta on muuttunut!
Olemme todenneet, että Jumalan valtakunta on yksi ja muuttumaton, niin myös tämän hallitsija, hallitsemine ja asuminen.
Neuvonpitoja on pidetty kaikkina aikoina, myös tämän etsikon ajan kuluessa lukuisa määrä. Ne ovat kuuluneet ja kuuluvat Jumalan huoneen hallitukseen.
Gal. 2. alussa Paavali mainitsee, miksi Jerusalemiin kokoonnuttiin neuvonpitoon: ”Sillä kuin muutamat väärät veljet tunkeutuivat sisälle koettelemaan meidän vapauttamme, joka meillä Kristuksessa Jeesuksessa on, että he meitä orjuuteen vaativat” (Gal.2:4). Väärä henki ja opetus teki työtään Jumalan lasten keskuudessa. Sananpalvelijoitakin oli tuo työ sotkenut.

Paavali antaa ymmärtää, miten selkeästi asiat olivat tulleet esille ja miten niihin otettiin raitis kanta. ”Emmepä me niille hetkeksikään myöntyneet kuuliaisuuteen, että evankeliumin totuus teidän tykönänne pysyväinen olisi” (Gal. 2:5). Jerusalemin kokouksesta annettiin kirjallinen päätös, jonka sisältämiä asioita lähetettiin veljet hoitamaan seurakunnissa (Apt. 15:22-).
Pietarinkin päälle oli tullut kannetta. Paavali mainitsee, että muutkin juutalaiset viekastelivat hänen kanssaan, niin että Barnabaskin vieteltiin heidän ulkokullaisuudellaan.
Kun Paavali näki, etteivät he vaeltaneet oikein evankeliumin totuuden jälkeen, hän nuhteli Pietaria julkisesti (Gal. 2:11-15).
Naatan kävi neuvonpitoa Daavidin kanssa (2. Sam.12:1-) ja Mooses ja Aaron, Kooran ja hänen kannattajiensa kanssa (4. Moos.16:1).
Kun näitä ja monia muita esimerkkejä vertaamme tämän päivän Jumalan huoneen asumiseen, voimme vakain sydämin todeta, että Jumalan valtakunta on näissäkin asioissa yhä sama.

Rauhanyhdistysten johtokuntien tehtävistä

Rauhanyhdistysten virallisista ja sääntömääräisistä tehtävistä ja niiden oikeasta hoitamisesta on määrätty mm. yhdistysten säännöissä. Lisäksi keskusyhdistyksemme on antanut erillisiä ohjeita. Asioita on voitu hoitaa ja seuratoiminta on ollut jatkuvaa.
Sääntömääräisten tehtävien lisäksi johtokuntien ja sen jäsenten tehtäviä ovat myös ne, mistä Paavali sanoo Efeson seurakunnan vanhimmille. ”Niin ottakaat siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi pannut, kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän omalla verellään ansainnut on” (Apt. 20:2).

Johtokunnissa ei kaikkialla ole vallinnut yksimielisyys. Se on puuttunut virallisten ja sielunhoidollisten asioiden hoidossa. Muutamat johtokuntien jäsenistä ovat kannattaneet väärää julkisesti ja ovat asettuneet kaikkia hoitotoimia vastaan. Toiset ovat salaisesti sydämessään hyväksyneet väärän ja saastuttaneet itsensä.
Tällaisessa tilanteessa on johtokuntien ollut suorastaan mahdotonta omin avuin ja veljellisessä rakkaudessa pitää yhteistä rakkautta. Itsestänsä vaarin ottaminen oli Efeson seurakunnan vanhimmille ensimmäinen valvomisen paikka ja sitä se on johtokunnan jäsenille vieläkin, - omakohtainen valvominen.

Kun omat asiat ovat kunnossa, voi hoitaa oikealla tavalla vikaan joutunutta.
Rauhanyhdistysten johtokuntien tärkeänä tehtävänä on myös sen sisällä pitää esillä elävää Jumalan sanaa, korjata omia asioita ja neuvoa siveyden hengessä ja rakkaudessa toinen toistansa.

Taloudelliset ym. yhdistystoimintaamme liittyvät asiat, niin tärkeitä kuin ne ovatkin, tulevat kyllä hoidetuiksi, kun Jumalan valtakunta on oikealla tavalla omana. Usko tekee rakkauden kautta työtä johtokunnissa ja seurakunnassa. Asiat, myöskin sielunhoidolliset, hoidetaan ja Jumala siunaa työn.
Näissä asioissa on Jumala paljon opettanut lapsiansa näinä aikoina.
Olemme Jumalan huoneen hallitustehtäviä hoitaessamme usein väsyneitä. Pelkokin voittaa nähdessämme. miten vihollisen työ menestyy. Oma turmelus ja voimattomuus painavat.

Kun näin olemme itsessämme ahtaalla ja maailman puristuksessa, silloin Jumalan huoneessa Pyhä Henki lohduttaa: ”Älä itke! Katso, Jalopeura voitti, joka on Juudan sukukunnasta, Davidin juuri (Ilm. 5:5). Hän taisteli raskaimman taistelun ja voitti. Ylösnousemisessaan hän toi voittokunniansa näkösälle. Hän elää ja hallitsee voitonruhtinaana ja lyö laumansa viholliset suunsa miekalla.
Rakkautensa ja nimensä tähden hän pitää huolen meistä. Saamme turvallisesti uskossa tehdä hänen valtakuntansa työtä. Hän asettaa kerran lapsensa nuhteetoinna Isän eteen.

Korostukset lisäsi Taavetti 7.12.2010


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Joulu 2010, 22:42 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6902
Paikkakunta: Suomenselkä
Palvelualttius sekä oikea ja väärä uhrimieli


Alustus Haapaveden seurakuntapäivillä 28.3.1976

Palvelija on Raamatussa sama kuin orja. Aabrahamin uskottu palvelija hallitsi kaikkea, mikä oli hänen isäntänsä huoneessa. (1. Moos. 24: 2). Kuninkaanpalvelija oli korkea virkamies, (1. Moos. 40: 20) joka kuului hoviväkeen. Palvelijoita käytettiin myös kuninkaan lähettiläinä, (2. Sam. 10: 24) ja sotapäällikköinä, (Jes. 36:9) sekä sotamiehinä.(1. Kun. 1:33).

Jumalan lapsi on palvelija: "joka tahtoo teidän seassanne ensimmäinen olla, se olkoon teidän palvelijanne. Niin kuin ei ihmisen Poika tullut, että häntä piti palveltaman, mutta että hän palvelisi, ja antaisi henkensä lunastukseksi monen edestä." (Matt. 20:27–28). Uskovaiset ovat Jumalan palvelijoita ja Kristuksen kanssapalvelijoita. Jumala on palvelijoilleen uskonut paljon, niin kuin Aabraham uskoi palvelijalleen kaiken, mitä oli hänen huoneessaan. Lisäksi palvelijat toimivat kuninkaan lähettiläinä ja sotamiehinä. Lähettiläille on annettu suuri tehtävä: "Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni." Samalla kun palvelijat liikkuvat lähettäjänsä asialla, he käyvät sotaa: "Viimein, rakkaat veljeni, olkaat väkevät Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaat päällenne kaikki Jumalan sota- aseet, että te perkeleen kavalia päälle karkaamisia voisitte seisoa vastaan. Sillä ei meillä ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla. (Eph. 6:10–12).


Suuruuden tavoittelua

Palvelijoiden kesken on joskus syntynyt myös suuruuden tavoittelua, niin että siitä ovat tulleet riidat. Näissäkin asioissa on Jeesuksen tarvinnut, ja tarvitsee neuvoa sanallaan ja hengellään. "Mutta heidän välillänsä tuli myös riita, kuka heistä näkyisi suurin olevan. Niin hän sanoi heille, kansain kuninkaat vallitsevat heitä ja joilla valta on heidän ylitsensä, ne kutsutaan armollisiksi herroiksi. Mutta ette te niin, vaan joka teistä suurin on, se olkoon niin kuin nuorin, ja joka ylimmäinen on, se olkoon niin kuin se, joka palvelee. Sillä kumpi suurempi on: se joka atrioitsee, taikka se, joka palvelee? Eikö se, joka atrioitsee? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee. Mutta te olette ne, jotka minun kiusauksissani minun kanssani pysyitte. Ja minä säädän teille, niin kuin minun isäni sääsi minulle, valtakunnan: Että teidän pitää syömän ja juoman minun pöydästäni, minun valtakunnassani, ja istuman istuimilla ja tuomitseman kahtatoistakymmentä Israelin sukukuntaa." (Luuk. 22:24—30). Näin neuvoo Kristus, ja osoittaa meille ihmeellisen valtakuntansa. Näille neuvoille tahdomme olla kuuliaiset.

"Jos siis joku neuvo on teidän tykönne Kristuksessa, jos joku rakkauden lohdutus, jos joku hengen osallisuus. Jos joku sydämellinen rakkaus ja laupeus, näin täyttäkäät minun iloni, että teillä olisi yksi mieli, yhtäläinen rakkaus, ja te olisitte yksimieliset ja yhtä pitäväiset. Älkäät tehkö mitään riidan eli turhan kunnian kautta, vaan nöyryydessä, pitäen toinen toisenne parempana kuin itsensä. Ja älköön jokainen omaa parastansa katsoko, vaan myös toisen parasta. Kullakin olkoon se ajatus, kuin Kristuksella Jeesuksella oli. Joka, vaikka hän oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla. Vaan alensi itsensä, otti orjan muodon päällensä ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi. Ja löydettiin menoissa niin kuin ihminen, nöyryytti itsensä ja oli kuolemaan saakka kuuliainen ja ristinkuolemaan asti.

Sen tähden, minun rakkaani, niin kuin te aina olette kuuliaiset olleet, (ei ainoasti minun läsnä ollessani, mutta nyt paljon enemmin minun poissa ollessani)laittakaat pelvolla ja vapistuksella, että te autuaaksi tulisitte. Sillä Jumala vaikuttaa teissä sekä tahdon että toimituksen hänen hyvän suosionsa jälkeen. Tehkäät kaikki napisematta ja kamppailematta, että te olisitte laittamattomat ja yksivakaiset, nuhteettomat Jumalan lapset pahanilkisen ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden seassa te paistakaat niin kuin kynttilät maailmassa." (Phil. 2:1–8, 12–15).



Alttius palveluun

Palvelualttiuttakaan emme voi itsestämme irti pusertaa, vaan Jumala vaikuttaa sekä tahdon että toimituksen hänen hyvän suosionsa jälkeen. Kun palvelemme Jumalan valtakuntaa ja toinen toistamme, me olemme Kristuksen palvelijoita.
"Ja kaikki, mitä te teette, se tehkäät sydämestänne, niin kuin Herralle ja ei ihmisille. Ja tietäkäät, että te saatte Herralta perimisen palkan, sillä te palvelette Herraa Kristusta." (Kol. 3: 23–24). Jumalan valtakunnan ja Jumalan lasten palveluksen työhön on Herran sanan kehotukset. Lähettäessään opetuslapsensa Jeesus sanoi: "Niin menkäät ja saarnatkaat sanoen: taivaan valtakunta on lähestynyt." (Matt. 10:7).

Tässä työssä on joutunut palvelualttius monesti kovalle koetukselle, "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?" Ei ainoastaan vanhan liiton profeetan kohdalla, vaan tämän ajan Jumalan lasten kohdalla. Erityisesti palvelualttius on joutunut kovaan koettelemukseen niiden hoitotoimien toteuttamisessa, jotka Herran henki on seurakunnille sanonut. Jumalan Pyhä Henki, joka on rakkauden ja raittiuden henki, on kuitenkin saanut hallita kuolevaisia ruumiitammekin. Olkoot tehtävämme Jumalan valtakunnassa olleet mitkä ovat olleetkin, ovat Herran omat ahkeroineet muistaa Jeesuksen sanat: "Kuka siis on uskollinen ja toimellinen palvelija, jonka Herra pani perheensä päälle, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas on se palvelija, jonka Herra löytää näin tehneeksi, kun hän tulee. Totisesti sanon minä teille: hän panee hänen kaiken hyvyytensä päälle." (Matt. 24:45 - 47).

Palvelualttiutta kysytään myös ajallisen kutsumuksen hoitamisessa. "Neuvo palvelijoita isännillensä alamaiset olemaan, ja kaikissa kelvolliseksi, ei vastaan sanojat. Ei pettäväiset, vaan kaiken hyvän uskollisuuden näyttäväiset, että he Jumalan, meidän Vapahtajamme opin kaikissa kaunistaisivat." (Tiit. 2:9–10). Palvelualttiutta tarvitaan koulussa ja kotona, työssä ja vapaa-aikana. Aikamme eksyttäväiset henget ovat tulleet koettelemaan myös Jumalan lasten vapautta, joka on Kristuksessa. Ajan hengen vaikutukset tuntuvat kodeissa, ne raastavat koulumaailmassa, työpaikoilla ja kaikkialla.

"Palvelijat, olkaat kuuliaiset kaikissa teidän ruumiillisille isännillenne, ei silmäin edessä palvellen, niin kuin ne, jotka ihmisten mieltä noutavat, vaan sydämen yksinkertaisuudessa ja Jumalan pelvossa." (Kol. 3:22).
Raamatussa on lukuisia esimerkkejä oikeasta palvelualttiudesta. Joonatanin palvelijasta sanotaan: Ja Joonatan sanoi palvelijalle, joka oli hänen aseensa kantaja: tule, käykäämme näiden ympärileikkaamattomien leiriin: taitaa tapahtua, Herra on jotakin toimittava meidän kauttamme, sillä ei ole Herralle työläs auttaa, monen kautta elikkä harvain. Niin hänen aseensa kantaja vastasi häntä: tee kaikki mitä sinun sydämessäs on: mene matkaan, katso minä olen sinun kanssas, niin kuin sinun sydämes tahtoo." (1. Sam. 14: 8-7).


Uskolliset voittajat

Suuri ja peljättävä oli vihollinen, mutta uskolliset Herran avulla voittivat. Syyrian kuninkaan sotapäällikön, Naemanin, orjatyttären (2. Kun. 5: 1-3) osoitti uskollisuutta ja toivoi isännälleen parasta, eikä hänen uskollisuutensa ollut uskollisuutta ainoastaan hänen ruumiilliselle isännälleen, vaan Jumalalle ja hänen sanalleen. Edellä olevat esimerkitkin osoittavat, kuinka oikeaan palvelualttiuteen liittyy myös oikea uhrimieli. Oikeaa uhrimieltä löytyy Jumalan valtakunnasta. Kun puu on tehty hyväksi, on sen hedelmäkin hyvä. "Kuitenkin te teitte hyvin, että te minun murheeni päällenne otitte. Mutta te Filippiläiset tiedätte, ettei ensin evankeliumia alusta, kuin minä Makedoniasta läksin, yksikään seurakunta minulle mitään ollut jakanut antamisessa ja ottamisessa, vaan ainoastaan te. Sillä kuin myös minä Tessalonikassa olin, lähetitte te kerran ja kaksi minun tarpeeni. Ei niin, että minä lahjoja pyydän, vaan ahkeroitsen sitä, että teidän luvussanne ylitsevuotava hedelmä olis." (Phil. 4:14–18).

Filippiläiset olivat saaneet oikeaan uhrimielen. Sen oli synnyttänyt Pyhässä Hengessä saarnattu evankeliumi. Heitä oli Jumalan valtakunnasta siunattu Jeesuksen nimeen, hänen evankeliumillaan. Tämän siunauksen alla he saivat oikean uskon sydämeensä, ja Pyhän Hengen voiman, säilyttää tätä uskoa puhtaassa ja loukkaamattomassa omassatunnossa. Tätä uskoa sitten seurasivat, ja siitä vuotivat oikeat uskon hedelmät. Parannus oli myöskin mielenmuutos. Tuli oikea uhrimieli. Ajalliset tavarat alkoivat näkyä Jumalan lahjoina. Filippin uskovaiset näkivät Jumalan valtakunnan, ja sen työn sellaiseksi, että sitä halutti ryhtyä auttamaan. Heille oli avautunut uskon kautta se ymmärrys, ettei Jumalan valtakunnan työtä voida suorittaa ilman ajallisia varoja. Heiltä riittää lähetettäväksi Paavalille, ja hänen kauttaan Jumalan valtakunnan työlle. Filippiläiset tulivat Jumalan valtakuntaan tavaroineen, niin kuin on tavattu sanoa.

Kaikki Kristukselle

He eivät antaneet ainoastaan sydäntään Kristukselle, vaan kaiken. Monet ovat Raamatun esimerkit tällaisesta palvelevasta rakkaudesta ja oikeasta uhrimielestä. "Jos te minut Jumalalle uskollisena pidätte, niin tulkaa minun kattoni alle," sanoo purppuranmyyjä Lydia Paavalille ja Silalle. Näin ovat uskovaiset aina kantaneet vastuuta Jumalan valtakunnan työstä, eikä vasen käsi ole tiennyt, mitä oikea on tehnyt. On myös aina vaara, että oikea uhrimieli katoaa. Voi joutua sielunvihollisen pettämänä sellaiseen henkeen, että torvensoittajat kulkevat edellä, ja almunantaja seuraa näkyvästi perässä. Almujen antaminen on suorastaan muotia tänään. Lahjoittajia on ylistelty, ja heidän uhrimieltään kiitetty. Jumala on jäänyt kiitosta vaille, kun antajan sydän oli kaukana Jumalasta. Hänellä oli kenties vain yksi ajatus: kunpa minut huomattaisiin almuni tähden. Tai hän saattoi levottoman omantuntonsa verhoksi antaa almunsa, ja ihmisten kiitoksella rauhoittaa levottomuutensa.

"Kavahtakaat, ettette anna almuanne ihmisten edessä, että te heiltä nähtäisiin, niin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa. Kun siis almua annat, älä edelläsi torvea soita, niin kuin ulkokullatut synagogissa ja kujilla tekevät, että he ihmisiltä kunnioitettaisiin. Totisesti sanon minä teille, he ovat saaneet palkkansa." (Matt. 6:1-2).

Toisaalla taas on se vaara, että pääsee nousemaan esiin sellainen talousnero, joka alkaa laskelmoida ja valvoa siinä, miten tuo toinen voisi tehdä Jumalan valtakunnan työtä. Toisella näyttää olevan paljon paremmat mahdollisuudet uhrata kuin minulla. Rahavaratkin tuntuvat aivan omilta. Ne on hiellä ja vaivalla ansaittu. Ei niitä voi uhrata Jumalan valtakunnan työhön. Siionimme julkaisutkin ovat liian kalliita, vaikka samalla saattaa posti kantaa monin verroin kalliimpia lehtiä, jotka ovat sisällöltään ajallisia.

Kotikin voi olla sellainen, että siitä tulee kiusaus Jumalan lapsille. Kun siitä tehdään niin hieno ja kallis, että on uurastettava yötä - päivää velkataakan alla, tekee mieli säilyttää koti myös siistinä. Ei sovi järjestää kotiin seuroja. Tallaavat ja potkivat hyvät lattiat - ja seinät. Tällaisessa sieluntilassa ihminen hyvin vähän ajattelee, miten minä voisin toimia Jumalan valtakunnan hyväksi. Jumalan valtakunnan asia on menettänyt merkityksensä. Katkeruus ja kateus voi olla palvelevan rakkaudenkin, ja Jumalan rauhan tilalla.
Puu on tullut huonoksi. Sen hedelmäkin on huono.

Rukouksemme on, että Jumala varjelisi meitä lapsinaan valtakunnassaan, ja antaisi oikeaa uhrimieltä valtakuntansa työn tekoon. Illan viileyden tunnemme. Väsymys painaa. Työtä on kuitenkin vielä tehtävä. Sitä voimme tehdä vain Jumalan voimalla. Nytkin saa väsynyt työn tekijä voimaa evankeliumista. Saa palvelualttiuden laiminlyönnit, väärän uhrimielen ja kaikki synnit uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pian tulee yö, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä. Vähässä uskolliset saavat pian suuren palkan — taivaan autuuden kirkkauden majoissa.

Voitto Savela
Päivämies huhtikuun 28 päivä 1976

Väliotsikot ja korostukset ovat skannaajan laatimia.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Jumalan huoneen hallitus
ViestiLähetetty: 13 Helmi 2017, 17:56 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6902
Paikkakunta: Suomenselkä
Jumalan seurakunnan perhe-elämää

Jaak. 5: 16 – 20
Elävän kristillisyyden ulkopuolella oleva ei saata arvata, miten paljon rakas isä on antanut siunausta elävälle seurakunnallensa ja sen yksityisille jäsenille. Kristuksen seurakuntaan kuulumaton vaeltaa kaikkine hurskauksinensa ja pyhyyksinensä sittenkin Jumalan lupausten ulkopuolella. Hän on yksinäinen ja vailla niitä perhe-etuja, joita Jumalan ja lapseksi ja pyhäin perheen jäseneksi synnytetty on tilaisuudessa joka päivä nauttimaan.
Jumalan lapseksi synnytetty ihminen elää syntien anteeksiantamuksen armosta. Golgatan keskimäisellä ristillä pyhän verensä vuodattaneen Jeesuksen veressä ja hänen pyhässä nimessänsä hänelle on saarnattu iankaikkinen anteeksiantamus ennen tehdyistä synneistä. Siinä pyhässä nimessä hän on saanut luvan unohtaa kaiken sen, mikä on takana ja tähdätä eteenpäin voittopalkintoa kohti.
Mutta tällainen eläväksi kiveksi Jumalan temppeliin tehty kristitty elää edelleen jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa. "Me teemme joka päivä syntiä, emmekä ansaitse muuta kuin rangaistuksen," sanoo Luther Jumalan sanan ja oman kokemuksensa perusteella. Kun synti tunnustamattomana pääsee painamaan omaatuntoa, niin se tekee omantunnon rauhattomaksi ja kuluttaa uskonelämää. Jumalan elävä henki ei asu siinä sydämessä, missä asuu peitetty ja anteeksiantamaton synti.
Mutta tällainen eläväksi kiveksi Jumalan temppeliin tehty kristitty elää edelleen jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa. "Me teemme joka päivä syntiä, emmekä ansaitse muuta kuin rangaistuksen," sanoo Luther Jumalan sanan ja oman kokemuksensa perusteella. Kun synti tunnustamattomana pääsee painamaan omaatuntoa, niin se tekee omantunnon rauhattomaksi ja kuluttaa uskonelämää. Jumalan elävä Henki ei asu siinä sydämessä, missä asuu peitetty ja anteeksisaamaton synti.Sitä varten Jumala on seurakuntansa perhe-elämään asettanut suuren siunauksen jokaista päivää varten. Tämä siunauksen lähde on synnintunnustaminen. Herran apostoli Jaakob sanoo tekstissämme: "Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne edestä, jotta parantuisitte."
On siunattu asia, ettei meidän tarvitse syntitaakkaamme raahata peninkulmien taakse. Sillä siellä, missä on Kristuksen elävän seurakunnan jäsen, joka itse on veren armosta ja Hengestä osalliseksi tullut, on vaivatulla sielulla oikeus saastainen omatuntonsa Jumalan valkeuteen avata. Siellä myöskin veli tahi sisar Herrassa Jeesuksessa Vapahtajansa käskyn mukaisesti saarnaa hänelle anteeksiantamuksen. Siitä Luther sanoo: "Emmekä epäile vaan uskomme, että synnit ovat tämän päästön kautta Jumalan edessä taivaassa anteeksiannetut."
Synnin tunnustaminen on Jumalan lasten suuri etuoikeus. Jeesuksen veressä pyhitetty omatunto on raskautettu ja hidas, ellei se saa uudelleen ja uudelleen palata anteeksiantamuksen armoon. Niin pitää sydämen asioitten olla selvinä oikean maallisen lapsenkin ja hänen isänsä välillä. Ja ellei niin ole laita, on tunto rauhaton ja perkeleellä asuinpaikka peitettyjen syntien keskellä. Näin ihmeellisen yksinkertaiseksi on taivaallinen Isä järjestänyt pyhiensä valkeudessa vaeltamisen.
Mutta Jumalan perheväellä on myöskin toinen suuri etuoikeus. Se on rukous toisten edestä.
Kun perheen keskuudessa joku sairastaa sielunsa puolesta, on koko perheellä murhe, sillä Jumalan lapset iloitsevat toistensa ilosta ja murehtivat toisten suruista. Siksi Jumalan perheväelle on annettu esirukouksen arvaamaton lahja. Esirukouksella on Jumalan lupaus takanansa. Käyttäkäämme sitä sen vuoksi ahkerasti! Jumalan perheen lapsilla on monenlaisia asioita. Niitä on yksinäisinä ja suurten kiusojen keskellä. Näitä ei Jumalan perhe saa koskaan unohtaa, vaan kantaa heitä heidän kiusoissansa uskon rukouksen voimakkailla käsivarsilla Isän eteen, jolla on voima ja rakkaus.
Syntejä toisillensa tunnustaen ja rukouksen ihanaa etuoikeutta käyttäen Jumalan maan päällä oleva seurakunta elää perhe-elämäänsä, joka on himmeä varjokuva siitä perhe-elämästä, jota kerran vietetään täydellisenä Isän luona iankaikkisuudessa.
Heikki Halmesmäki
Siionin Lähetyslehti 1941 sivut 83, 84

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 3 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia